5. YHTEENVETO

Yhteenveto

Tiedetään, että osa työikäisistä jää avointen työmarkkinoiden ulkopuolelle. Noin yksi kolmasosaa suomalaisista työttömistä on pitkäaikaistyöttömiä ja 28 % pitkäaikaistyöttömistä ei ole ollut työssä kymmeneen vuoteen.63 Työttömyys taas heikentää yksilötasolla terveyttä ja lisää työkyvyttömyyseläkkeitä. Työttömyysturvaetuudet ja työkyvyttömyyseläkkeet toimivatkin usein toistensa korvaajina, eli ne koskettavat monesti samoja henkilöitä.64 On siis olemassa ryhmä ihmisiä, jotka eivät pääse työn piiriin. Tutkija ja Diakonissalaitoksen työntekijän Atte Rimpin mukaan tällä hetkellä Suomessa tapahtuu paljon asioita, mitkä vaikuttavat nuorten elämään. Ammatillisissa oppilaitoksissa on tehty suuria muutoksia ja opiskelijoilta vaaditaan uudenlaista itseohjautuvuutta, minkä lisäksi korkeakouluhakua on uudistettu. Voidaan pohtia, miten kaikista haavoittuvimmassa asemassa olevat nuoret pärjäävät näissä muutoksissa - juuri niin kutsutut nivelvaiheet eli siirtymät elämässä on todettu kriittisiksi siinä, pääseekö nuori mukaan yhteiskuntaan. Suomen hallitus on asettanut kärkihankkeeksi Mindset-toiminnan, jolla pyritään löytämään palvelujen ulkopuolelle jääneet nuoret. Näistä hankkeen kautta tavoitetuista nuorista suurin osa on pelkän peruskoulun varassa ja työkyvyttömiä, ei edes työtä hakevia työttömiä vaan sairauspäivärahan tai kuntoutusrahan varassa, toimeentulotuen asiakkaita tai tulottomia.65 Kohortti 87 -aineiston kohdalla on todettu, että toisen asteen ammatillinen koulutuskaan ei ole enää tae onnistuneelle työelämään siirtymiselle.66 Tampereen yliopiston tutkija Susanna Ågren haluaakin haastaa keskustelua NEET-nuorista, jossa nuoret nähdään ongelmana. Osalla nuorista ei hänen mukaansa ole edes taitoja kiinnittyä yhteiskuntaan. Hän viittaa Marta Nussbaumin ajatukseen siitä, että nuorilla tuleekin olla mahdollisuus hakea paikkaansa yhteiskunnassa. Työelämään kiinnittymisen ei nuorten kohdalla tulisi Nussbaumin mukaan olla itseisarvo, vaan vaihtoehtoisten polkujen tunnistaminen voi vahvistaa nuorten yhteiskunnallista kuulumista. Ågrenin mukaan yhteiskunnassamme tärkein kansalaisuuden ilmenemismuoto on työmarkkinakansalaisuus, mikä tuottaa nuorille painetta, kun he eivät kykene täyttämään velvollisuuttaan yhteiskuntaa kohtaan. 67 Kuitenkin myös nuorten hyvinvointia tuottavilla toimilla on yhteiskunnalle positiivisia vaikutuksia. Nussbaum käyttää termiä hyvinvointikansalaisuus, jossa lähtökohtana on yksilön mahdollisuudet toimia yhteiskunnassa, eikä vain työelämään kiinnittyminen. 68 Tulee pohtia, miten voidaan tukea niiden nuorten osallisuutta, kuulumisen tunnetta ja mahdollisuuksia toimia yhteiskunnassa, jotka eivät kiinnity työelämään tai joilla työelämään kiinnittyminen jää hataraksi. Ågrenin mukaan tärkeintä on, että jokainen voi kokea merkityksen tunnetta ja että jokaisella on mahdollisuus toimia yhteiskunnassa. Ågren muistuttaa OECD:n tutkimustuloksesta, jonka mukaan Suomessa lannistuneiden nuorten määrä on korkea.69

63 Aho, Simo. Esitelmä ”Analyzing past, present and future: using longitudinal data and methods in social policy research” Sosiaalipolitiikan päivillä Tampereella 25.10.2018. 64 Blomgren, Jenni & Laaksonen, Mikko. Esitelmä ”Miten työttömyyden muutos on yhteydessä työkyvyttömyyden muutokseen? Pitkittäisanalyysi kuntatason aineistolla.” Sosiaalipolitiikan päivillä Tampereella 25.10.2018. 65 Rimppi, Atte. Esitelmä ”Haavoittuva yhteiskunta – kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien nuorten yhteiskunnallinen asema” Sosiaalipolitiikan päivillä Tampereella 25.10.2018. 66 Suomi nuorten kasvuympäristönä. 25 vuoden seuranta vuonna 1987 Suomessa syntyneistä nuorista aikuisista. Nuorisotutkimusseura ry ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Raportti 9/2016. 67 Ågren, Susanna. Esitelmä ”Hyvinvointikansalaisuus ja nuorten yhteiskuntaan kiinnittyminen” Sosiaalipolitiikan päivillä Tampereella 26.10.2018. 68 Nussbaum 2010 69Ågren, Susanna. Esitelmä ”Hyvinvointikansalaisuus ja nuorten yhteiskuntaan kiinnittyminen” Sosiaalipolitiikan päivillä Tampereella 26.10.2018.

40

Filosofi Amartya Sen määrittelee osallisuuden toimintakyvykkyydeksi, autonomiaksi ja positiiviseksi vapaudeksi. Henkilön toimintakyvykkyyteen kuuluu osallisuuden lisäksi terveys ja taloudellinen vapaus tehdä valintoja.70 Sosiaalinen osallisuus tarkoittaa sosiaalisia suhteita ja sosiaalisia verkostoja, minkä vastakohtana on sosiaalinen marginalisaatio. Työttömyydellä ja sosiaalisella marginalisaatiolla eli sosiaalisten suhteiden puuttumisella on todettu yhteys, jota on selitetty taloudellisilla rajoitteilla ja stigmatisoitumisella.71 Salon Klubitalon tapaisilla toimijoilla on mahdollisuus tukea haavoittuvimmassa asemassa olevien nuorten aikuisten sosiaalista osallisuutta ja toimintamahdollisuuksia yhteiskunnassa myös työn ja koulutuksen ulkopuolella. Toisaalta Klubitalo myös tukee kävijöidensä polkua koulutuksen ja työelämän pariin. Klubitalon kohderyhmä ei ole rajattu nuoriin, mutta työn ja koulutuksen ulkopuolelle jäävien nuorten määrän ollessa korkea tarve nuorten tavoittamiselle Salossa ja nuorten tukemiseen voimistuu. Kun Klubitalon työkyvyttömyyseläkettä saavien osuus nuorissakin kävijöissä on korkea ja kun nuorten mielenterveyssyistä myönnettyjen työkyvyttömyyseläkkeet lisääntyvät koko maan tapaan Salossakin, nuorten osuuden Klubitalon kävijöissä voidaan olettaa kasvavan. Salon Klubitalon on siten varmistettava, että Klubitalo säilyy edelleen nuoria houkuttelevana paikkana. Se on mahdollista nuorten kävijöiden kuuntelulla, aktiivisella yhteistyöllä alan toimijoiden kanssa sekä kokeilukulttuurin suosimisella. Työntekijöiden on hyvä pysyä ajan tasalla siitä, mitä nuorten parissa tapahtuu ja mitä ajankohtaisia ilmiöitä nuorten parissa ilmenee. On olennaista suunnitella, millaista tukea ja toimintaa erityisesti nuoret tarvitsevat osallisuutensa turvaamiseksi. Nuorten hakiessa vielä paikkaansa yhteiskunnassa Klubitalo voi toimia mielekästä toimintaa ja ihmiskontakteja tarjoavana ympäristönä, jossa nuori saa harjoitella sosiaalisia taitojaan, kokeilla erilaisia työtehtäviä ja näin kartuttaa kokemusta omasta kyvykkyydestään. Nuorten kohdalla on olennaista vahvistaa itsetuntemusta, jossa voivat toimia tukena paitsi työtehtävät myös mahdollisuus erilaisiin harrastekokeiluihin. Klubitalo voi tarjota nuorille osallisuuden kokemusta työn ja koulutuksen ulkopuolella, mutta myös tukea nuorten taitoja kiinnittyä yhteiskuntaan. Mielenterveysongelmien lisäksi nuoret kohtaavat myös muita haasteita: koulutusuudistusten myötä ne nuoret, joille itsenäinen työskentely on vaikeampaa, tarvitsevat entistä enemmän tukea. Lisäksi lukivaikeuksien ja elämänhallinnallisten ongelmien nousu tulevat myös todennäköisesti lisäämään Klubitalon tarvetta palvella nuoria kävijöitä. Klubitalon haasteena on pohtia omaa brändiään – joillain klubitaloilla nuoret ovat saattaneet pelästyä vanhempien kävijöiden huonokuntoisuutta. Pahimmillaan nuorten ja aikaisempien kävijöiden toiminnat ovat eriytyneet täysin erillisiksi hankkeikseen. Tässä raportissa esiteltyjen viiden skenaarion avulla voidaan arvioida Salon Klubitalon roolia erilaisten kehityskulkujen mukaisessa suomalaisessa yhteiskunnassa ja ne haastavat pohtimaan, miten Klubitalo voi tavoittaa nuoria erilaisissa tulevaisuuden yhteiskunnissa. Skenaarioita voidaan käyttää erilaisiin kehityskulkuihin varautumisessa. Skenaarioihin ja niiden nuorten hyvinvointia koskeviin ilmiöihin varautuminen on oleellista paitsi Klubitalolle myös Salon koko ammatilliselle verkostolle. Niin ammatillisessa verkostossa kuin Klubitalossakin tulisi pohtia, miten erilaisiin ilmiöihin suhtaudutaan ja minkälaista puhetta ilmiöistä pidetään yllä. Salon verkostossa tulisi määritellä, kuka vastaa varautumiseen liittyen tiedon tuottamisesta, seuraamisesta ja

70 Sen, Amartya 1985 71 Vesa Välimäki, Sanna Aaltonen & Antti Kivijärvi. Esitelmä ”Työn ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten sosiaalinen osallisuus” Sosiaalipolitiikan päivillä Tampereella 25.10.2018.

41

suunnitelmien toteutuksesta. Verkoston olisi tärkeää selvittää, miten paljon nuoria jää palveluiden ulkopuolelle sekä suunnitella keinoja sille, miten nuoret tavoitetaan entistä paremmin. Tämä arviointi on pilottiprojekti, jolloin kaikkea ei ole täysin pystytty huomioimaan. Skenaarioiden luvut ovat paikoin turhan äärimmäisiä, mutta toisaalta nostavat skenaarioiden välisiä eroja esille. Vaikka skenaariotyöpajoissa on ollut mukana paikallisia sosiaali- ja terveysalan ammattilaisia, esimerkiksi liiketalouden asiantuntemusta tai laajempaa yhteiskunnallista näkemystä esimerkiksi sosiaalipolitiikasta ei ole ollut käytössä. Arvioinnissa on jouduttu rajaamaan joitakin merkittäviä nuorten hyvinvointiin liittyviä yhteiskunnallisia teemoja tarkastelun ulkopuolelle. Huomiotta ovat jääneet esimerkiksi nuorisoköyhyys, nuorisoasunnottomuus ja somaattiset ilmiöt kuten ylipaino ja liikkumattomuus. Yleinen keskustelu leipäjonoista, perustulosta ja ylipainon yleistymisestä ovat vilkkaita ja ne olisi ollut tärkeä huomioida. Lisäksi valittujen indikaattorien voidaan nähdä ilmentävän vain negatiivisia ilmiöitä, mikä jättää nuorten parissa nähtävät positiiviset ilmiöt piiloon. Salon Klubitalon roolia arvioidessa henkilökunnan osaamisen tarkastelun rinnalta jää huomiotta henkilökunnan hyvinvointi. Kolmannen sektorin henkilökunnan roolia ei ole käsitelty työpajoissa lainkaan. Arvioinnissa täytyy kuitenkin aina tehdä rajauksia ja valintoja.

42