Mielenkiintoisia asioita maailmalta

M L K T I E I O E N I I N

S I A

A S I

O I

T M I M T A A L A A L A

ERICA

EMMA

JIMI

KAROLIINA

ANNI LEO KARRI

MOONA

LAAVU NRO 174 - 2021 -MIELENKIINTOISIA ASIOITA MAAILMALTA LUOKKAKUVA....................................................... 2 LEO HEINÄARO - Annin haastattelu..................... 4 ANNI LIPSANEN - Aino-chan esittää: Nippon no kurisumasu -japanilainen joulu.............................. 14 KAROLIINA TERO - Roolipelaaminen................... 18 WINSOR MCCAY - Pikku Nemo............................... 20 ANNI LIPSANEN - Karoliinan haastattelu............ 22 KAROLIINA TERO - Leon haastattelu................... 28 EMMA MARQUILIE - Joulupuu............................. 32 MOONA LAINE - Kissan kehräys parantaa.......... 36 JIMI MUTKALA - Nelijalkainen robotti Spot......... 38 JOULUKORTIT 2021........................................... 39 ERICA SÖDERHOLM - Upeat luonnonkivet & kristallit............................................................... 43 KANNET - Anni Lipsanen MOONA LAINE - Pääkirjoitussivun kuvitus Syksyn 2021 luokkakuva puussa OPE - Karri Laitinen KYMENLAAKSON OPISTO 2021 SARJAKUVAN JA DIGITAALISEN KUVITTAMISEN LINJA WWW.KYMENOPISTO.FI TÄMÄKIN LEHTI ON LUETTAVISSA OSOITTEESSA: ISSUU.COM/SARJISOPEKARRI

PÄ Ä K I R J O I T U S MIELENKIINTOISIA ASIOITA MAAILMALTA oli teemana eräällä koulun maanantai-luennoista. Itsekin esittelin pari juttua Ghanasta. Tässä tiivistelmä siitä.

GHANA sijaitsee meren rannalla Afrikan länsi-osassa. Virallinen kieli on englanti eli kyseessä on Britannian entinen siirtomaa, joka itsenäistyi 1957. Naapureina mm. Togo ja Norsunluunrannikko. Maa on noin 2/3 osaa Suomen pinta-alasta ja asukkaita on noin 25 miljoonaa.

GOOGLE: GHANA MOVIE POSTERS Alun perin Ghanalaiset julisteet olivat 70-luvun lopulta lähtien kiertelevien videonäytösten kaksimetrisiä, öljyvärein tehtyjä mainoksia, joiden kuvamaailmaa sitten vedettiin vielä överiksi, jotta saatiin leffateatterin virkaa tekevät sattuvanvaraiset pikkutilat täyteen.

Joskus tuntuu, että puhelimessa oli annettu hyvin ylimalkaiset ohjeet ja sitten taiteilja oli yrittänyt parhaansa tehdä siitä iskevän version näkemättä välttämättä koko elokuvaa, ihan omiin mielikuviin luottaen. Usein julisteet olivat maalattu käytettyihin ruokasäkkeihin. Paperiset olisivatkin menneet helpoisti hajalle ja eikä silloisen diktatuurin aikaan kopiokoneita ollut kaikkien käytettävissä.

Sittemmin suosion myötä elokuvajulisteita on tehtailtu länsimaisiin olohuoneisiin tilauksesta. Vaan ei se niiden kulttuurista arvoa ja mielenkiintoa vähennä, varsinkin, jos niitä tehdään ghanalaisin voimin paikallisia taiteilijoita työllistäen.

GOOGLE: GHANA COFFINS Ghanalaisiin arkkuihin törmäsin ensimmäisen kerran kun Berliiniläisestä divarista löysin kirjan Going into Darkness -Fantastic Coffins from Africa. Ghanalaisiin hautajaisperinteisiin kuuluu usein puusta veistetty ns. fantasia-arkku, jonka aihe kuvastaa vainajalle merkityksellistä asiaa tai asiaa mistä vainaja on tullut tunnetuksi.

Tsekkaa molemmat hakusanat: Ghana Movie Posters ja Ghana Coffins, niin pääset nojatuolimatkalle muutamaan mielenkiintoiseen asiaan maailmasta.

Sarjislinjan oppilaat tekivät sitten teemasta omat versionsa sarjakuvina, joita löytyy tästä lehdestä haastattelujen, pikseliluokkakuvan, joulukorttikavalkadin ja yhden yhdessä tehdyn sarjakuvan historiasta ammentavan suomennos/tekstausharjoituksen lisäksi.

Terveisin Karri, sarjisope

MOONA LAINEEN PIIRTOVINKIT TOP 3 • Mallit on tärkeitä! Jos anatomia ei ole vahvin taitosi, voit ottaa kuvan itsestäsi haluamassasi asennossa ja ottaa siitä mallia.

• Muista pitää taukoja! Kun olet monta tuntia työstäny samaa kuvaa, piirros saattaa vääristyä. Joten ota pieni huilahdustauko ja palaa sitten takaisin.

• Älä ajattele liikaa. Piirrokset syntyvät kaikista parhaiten kun annat vaan kynän heilua ajattelematta turhia yksityiskohtia. Voit lisäillä ja korjailla sitten kun ääriviivat on tehty.

Näin säästät myös aikaa.

4

N E E T I A T A V U K A SARJ HAASTATTELU -LEO HEINÄARO

S E I M S Ä TER E

sittele itsesi! (Nimi, ikä, mistä olet kotoisin tms.)

Nimeni on Anni. Olen 20-vuotias ja olen kotoisin Pukkilasta, Itä-Uudeltamaalta. Asuin lukiovuoteni omillani Lahdessa, jossa kävin myös aikoinani peruskoulun. Valmistuin ylioppilaaksi viime keväänä, ja elokuussa pakenin Lahdesta tänne Inkeroisiin.

Olen luonteeltani ujo ja kömpelö.

Minulla kestää usein luonteenpiirteideni vuoksi tutustua uusiin ihmisiin ja sopeutua uuteen ympäristöön.

Koska en ympäristön vaihdossa ole ehtinyt tutustumaan uuden ympäristön tapoihin, saatan toimia siinä hassusti, ja uusiin tapoihin oppiminen voi kestää minulta kauan.

Rutiinikeskeisyydestäni huolimatta halusin lukion jälkeen muuttaa pois Lahdesta maisemanvaihdon halussa, ja tässä sitä ollaan.

Olen myös luova ja saan helposti päähän hullunkurisia ideoita.

Ala-asteella kun teimme äidinkielen tunneilla tarinoita, tarinani olivat useimmiten älyttömän pitkiä ja jännitystä täynnä. Sen sijaan luokkatovereideni tarinat olivat maksimissaan muutaman sivun pituisia. Esimerkiksi yhdessä tarinassani 12-vuotias Janette ostaa salaa vanhemmiltaan lemmikkikaupasta kultakalan ja nimeää sen Yoshiksi. Yhtenä päivänä hän saa englanninkielisen puhelun japanilaisesta laboratoriosta,

jossa kerrotaan muun muassa Yoshilla olevan suurenmoisia taisteluvoimia ja että se voi elää yli miljoonavuotiaaksi.

Janette yrittää tohkeissaan kertoa tästä uutisesta äidillensä (hän ja isä saivat tietää kultakalasta aiemmin tarinan aikana) ja kaverillensa, mutta kukaan ei tahdo uskoa tätä.

Myöhemmin he saavat tietää Janeten olleen oikeassa, kun Yoshi taistelee zombiksi pukeutuneita pankkiryös-

täjiä vastaan. Yoshi kuolee taistelun aikana ryöstäjien luoteihin, ja vanhemmat ostavat Janetelle uuden kultakalan, Yoshi II:n. Opettajani eivät olleet kovin mielissään tarinoideni pituudesta ja polveilevuudesta, ja äsken mainitsemaani tarinaa jouduin opettajani kanssa lyhentämään. Alun perin Yoshin piti voittaa pankkiryöstäjät ja kuolla vasta seuraavassa taistelukohtauksessaan, mutta koska opettaja halusi tarinasta mahdollisimman lyhyen, päätti Yoshi elämänsä vasta ensimmäisessä taistelussaan. Tarina kesti kaiken kaikkiaan 13 sivua.

Täällä opistollamme opiskellessani olen huomannut tämän saman kontrastin itseni ja luokkatovereideni väliltä: varsinaiset sarjakuvatyöni ovat olleet tähän mennessä 4 — 14 sivun pituisia, kun taas muilla luokkalaisistani ne ovat olleet useimmiten muutaman sivun pituisia. Olin yllättynyt, kuinka sarjakuvani ensimmäisessä Laavu-lehdessämme täyttivät melkein kolmasosan lehdestä.

Töideni pituus on tietty myös näkynyt siinä, että niiden valmistumisessa on kestänyt todella pitkään. Olen tällä hetkellä jopa erittäin ihmeissäni siitä, että olen saanut lähes kaikki tämän hetkiset työni valmiiksi, toisin kuin monet luokkalaisista eivät.

Miten päädyit Kymenlaakson opistoon sarjislinjalle? Mitä opiskelit ennen tätä?

Lukion toisena vuotena meidän koulussamme oli eräänä päivänä kuvataidelinja-

5

Kuvituskuvat Initial D -sarjan Itsukista ja Takumista vanhan tuttuni syntymäpäiväkortin aukeamalle (2020).

laisille luento kuvataideopintojen jatko-opinnoista. Luennon piti kaksi koulumme entistä opiskelijaa. Heistä yksi oli sarjakuvapiirtäjä, ja koska olen ala-asteelta lähtien halunnut sellaiseksi, päätin mennä luennolle.

Siellä äsken mainitsemani sarjakuvapiirtäjä kertoi opiskelleensa lukion jälkeen sarjakuvaa kansanopistossa Limingassa. Luento sai minulle lisää vihjausta siitä, kuinka voisin kouluttautua sarjakuvapiirtäjäksi, ja kansanopistot jäivät siitä vahvasti mieleen. Koska Liminka on hyvin kaukana kotoani, päätin netistä etsiä sarjakuvaa opettavia kansanopistoja lähempää. Googlessa tuli vastaan Ylen artikkeli Kymenlaakson opistosta, jossa kerrottiin sen sarjakuvalinjasta. Artikkeli sai minut harkitsemaan kyseistä kansanopistoa.

Lopulta abivuonna päätin, että jos en korkeakouluihin pääsisi, hakisin kansanopistoon opiskelemaan sarjakuvaa. Kymenlaakson opiston lisäksi mielessäni oli hakea Muurlan opistoon opiskelemaan sarjakuvaa sekä äidin mieliksi jäädä Lahteen opiskelemaan kansanopistoon graafista suunnittelua ja kuvitusta. Lopulta päätin hakea ainoastaan Kymenlaakson opistoon, koska Muurlasta ei löytynyt vuokra-asuntoja opiston ulkopuolelta (minun piti alun perin asua kansanopistovuoteni opiston ulkopuolella), ja Lahdessa opiskelupaikan peruminen olisi tarkoittanut 50 euron maksua.

Kuten aiemmin sanoin, opiskelin ennen kansanopistoaikaani lukiossa kuvataide- ja muotoilulinjalla. Sitä ennen olen käynyt harrastusmielessä kuvataidekoulussa, posliinimaalauksessa sekä manga-kerhossa.

Millaisia odotuksia sinulla oli opiston ja täällä opiskelun suhteen?

Miten ne ovat toteutuneet tähän saakka? Onko jokin yllättänyt sinua?

Odotuksia kansanopistovuodelleni oli kehittää taitojani sarjakuvien piirtämisessä, saada hyvät eväät korkeakoulujen pääsykokeita varten sekä tutustua uusiin ihmisiin.

Tavoitteeni ovat toteutuneet suht hyvin: olen oppinut lisää sarjakuvien teossa, erityisesti tarinoiden suunnittelun osalta ja olen päässyt tutustumaan ihmisiin eri linjoilta.

Minua on yllättänyt erityisesti se, että yleistietoni sarjakuva-alaa kohtaan on kohentunut.

Olen saannut täällä opiskellessamme kuulla erilaisista sarjakuvateoksista, ja suhtautumiseni länsimaalaiseen sarjakuvatyyliin on muuttunut myönteisemmäksi. Suhtautumiseni kyseistä tyyliä kohtaan oli lukion loppuaikoina muuttunut hieman kielteiseksi, sillä opettajani ei ollut mielissään siitä, että tein kuvataiteen lopputyöni Oma hahmoni Helmi kuninkaallisasussa (2021).

6

manga-tyylillä. Hän yritti minun olevan tekemättä kuvataiteen diplomia kyseisellä tyylillä ja ehdotti minun tekeväni työn samalla tyylillä, kuinka olin tehnyt yhden vesivärimaalaukseni Suomen taiteen historian kurssilla.

Työ oli siis hieman realistiseen tyyliin suuntaava. Lopulta tein kapinallisena työni manga-tyylillä, mutta tästä tapauksesta jäi minulle aika ikävä maku suuhuni.

Tämän lisäksi suhtautumiseni digitaalista taidetta kohtaan on parantunut. Minulla oli peruskouluaikoina tapana piirtää paljon digitaalisesti.

Koska lukiossa opiskelimme paljon tietokoneilla, pyrin mahdollisuuksien mukaan välttää sähköisillä laitteilla olemista, sillä sähköinen opiskelu oli minusta erittäin epämiellyttävää.

Täällä taas ei tarvitse olla yhtä paljoa tietokoneiden äärellä kuin lukiossa, vaikka sitä on meillä lähikuukausina paljoa ollut. Sen lisäksi meille on opetettu hyvin Photoshopin käyttöä, minkä seurauksena sitä on ollut paljon mukavampi käyttää kuin lukiossa.

Sinulla on hyvin selkeä tyyli. Mistä kaikkialta se on saanut vaikutteita? Onko jotain tiettyjä sarjakuvia mistä olet tykännyt tms.

Tyyliini olen aikojen saatossa saanut vaikutteita eri sarjakuvapiirtäjiltä ja internetistä löytäneiltä taiteilijoilta. Nykyään olen enemmän saanut vaikutteita sarjakuvapiirtäjiltä, erityisesti Mia Ikumilta ja Keiko Suenobulta. Tykkään shoojo-mangojen piirrostyyleistä,

joten piirrostyylini on saanut lähinnä piirtotyylin edustajilta vaikutteita.

Lähikuukausina minua on alkanut viehättää manga-piirtäjä Keiji Nakazawan tyyli. En ole tosin hänen tyyliään sen kummemmin ehtinyt jäljittämään töissäni, tosin petokuvituksessani olevassa uhrin päässä yritin ottaa hieman vaikutteita siitä, miten Nakazawa piirsi Hiroshiman pojassa atomipommiuhrien kasvot.

Miten kuvailisit omaa taidettasi/ tyyliäsi?

Kuten aiemmin sanoin, taidetyylini edustaa paljolti shoojo-mangatyyliä.

Tykkään lukea mangaa ja katsoa animea, joten sen vuoksi olen enemmän manga-taiteen puolella kuin länsimaalaisen. Yritänkin tyylissäni jäljitellä paljon japanilaista sarjakuvatyyliä.

Tykkään kirkkaiden värien käytöstä. Mielestäni ne tuovat töihin jännistystä. Tykkäänkin vanhasta animaatiotyylistä sen vuoksi, koska siinä värimaailma on kirkas eikä nykyisen tavoin erityisen vaalea.

Pakollinen kysymys: mitkä ovat lempi sarjakuvasi?

Lempisarjakuvani taitavat olla Keiji Nakazawan Hiroshiman poika ja Keiko Suenobun Life. Kaiken kaikkiaan tykkään enemmän shoonen-mangoista kuin shoojo-mangoista, vaikka shoojo-mangojen piirrostyyli on enemmän minun mieleeni. Shoojo-mangoissa käsitellään mielestäni liikaa rakkautta, yleensä jopa kliseisesti. Tästä huolimatta luen mielelläni myös shoojo-mangoja, onhan rakkaus aiheena mielenkiintoinen omalla tavallaan.

Kaiken kaikkiaan sarjakuvissa, joita tykkään eniten lukea, on paljon realistisuutta ja dramaattisuutta.

Mielenkiintoista kyllä, tykkään enemmän kielteisistä sarjakuva-aiheista kuin myönteisistä, vaikka ne tuovat välillä ikävän mielen itselleni.

Varmaan syy on siinä, että ne ovat jännittävämpiä kuin myönteisiä asioita käsittelevät sarjakuvat.

Milloin aloitit piirtämään?

Olen piirtänyt lähes koko elämäni ajan pikkulapsesta asti. Kiinnostukseni piirtämistä kohtaan kasvoi

11-vuotiaana, kun löysin eräästä internetin pelipaikasta YouTube-videon, jossa ohjeistettiin piirtämään chibi-hahmo. Videon kommentissa joku sanoi oman historiansa chibien piirtämisestä, eli kuinka hän ja kaverinsa olivat aikojen saatossa aloittaneet niiden piirtämisen ja kuinka se on hauskaa. Kyseinen kommentti sai minut innostumaan piirtää chibejä, ja aloin katselemaan erilaisia piirrustusvideoita. Erityisesti sarjakuvapiirtäjä Mark Crilleyn videot olivat suosikkejani. Hän oli vieläpä se henkilö, jonka kautta aloin unelmoida sarjakuvapiirtäjän ammattia.

Oletko aikaisemmin piirtänyt omia sarjakuvia? Jos niin, julkaisitko niitä missään?

Kyllä olen. Aloitin sarjakuvien piirtämisen noin 6—7-vuotiaana. Tällöin 7

Uudelleen piirretty vuoden 2014 manga-kissatyttöpiirrokseni (2021). piirtelin isosiskoni kanssa pilasarjakuvia inhottavista naapureistamme.

Yhdessä sarjakuvistamme minä ja pikkuveljeni olimme Mäkkärissä syömässä, kunnes huomasimme naapureidemme saapuneen sinne.

Saimme idean pukeutua tarjoilijaksi ja laittaa naapureidemme tilaukseen matoja. Sarjakuvan lopussa naapurit kauhistuivat nähdessään tilaustensa välissä piileskelevän luikertelevia otuksia.

8—9-vuotiaana piirtelin sarjakuvia pikkusiskostani eri ammateissa.

Hän oli sarjakuvissani mm. poliisina, kokkina ja opettajana. Näistä ensimmäisellä sarjakuvalla, pikkusiskoni poliisina, oli mielestäni huvittava alku. Pikkusiskoni oli paikallises-

Fanitaidetta Initial D -sarjan Itsukista ja Takumista työasuissa (2020).

Kyllä ehdottomasti käytän. Mielestäni taiteessa on kiinnostavinta se, että sen avulla voi tuoda omia tuntemuksia jostakin aiheesta esille ja täten vaikuttaa ympärillä oleviin asioihin. Sarjakuvaideoihini olen saanut vaikutteita omista kokemuksista sekä itseä mietityttävistä asioista, ja haluan töilläni ilmaista omat näkemykseni tietyistä asioista.

Sen lisäksi koen, että taidetta tehdessä voin paeta omaan rauhaan huonon päivän jälkeen. Tällaisessa tilanteessa itse työn aiheen ei tarvitse olla se asia, mikä teki päivästä huonon. Mielestäni ihan tuikitavallista teosta työstäessä voi rauhoittua hankalasta päivästä.

sa baarissa nauttimassa donitseja, kunnes huomasi paikan televisiosta uutislähetyksen pankkiryöstöstä.

Hän ryntäsi velvollisuuden nimissä selvittämään ryöstötilannetta, ja sähläillessään hän kaatoi penkiltä noustessaan kahvinsa takapuoleensa.

Tämän jälkeen olen aktiivisemmin piirrellyt sarjakuvia uudelleen yläasteella. Tein isosiskoni kanssa sarjakuvia isästäni. Sarjakuvissa lapsellinen ja savolainen juntti-isäni joutuu erilaisiin kommelluksiin. Hän suuttuu, kun hänelle tulee rahamenoja ja kun valuuttaa ei ole, mistä myös sarjakuvien ristiriita välillä syntyy. Hänellä on myös aseenaan megapieru, jota hän käyttää uhkaavista tilanteista pois pääsyyn. Välillä tainnuttava ja pahanhajuinen ase toimii, joskus taas ei jos vastustaja on esimerkiksi muistanut pitää kaasuna-

maaria mukanaan. Näitä sarjakuvia teen välillä yhä.

Yläasteella tein myös sarjakuvia itsekeksimästäni, koulukiusaamisesta kertovasta tarinastani. Siitä julkaisin muutamia sivuja joskus somessa, mutta olen ne sieltä poistanut. Kyseisen tarinan parissa jatkan yhä.

Ja nykyään tulee vähän väliä piirreltyä kaikenlaisia sarjakuvia niin täällä opistolla kuin vapaa-ajallakin.

Mistä saat inspiraatiota omiin töihisi?

Saan inspiraatiota omiin töihini muun muassa muiden teoksista ja tarinoista sekä omista kokemuksistani. Välillä saatan saada hulvattomia ideoita täysin tyhjästä.

Käytätkö taidetta omien tunteidesi purkamiseen?

8

Mitä ovat lempiasiasi/-aiheesi piirtää?

Enimmäkseen tykkään piirtää ihmisiä. Manga-tyylillä piirtelen ihmisiä paljon, mutta tykkään myös realistisia ihmispiirroksia tehdä. Sen sijaan ympäristöä ja ympärillä olevaa rekvisiittaa on esimerkiksi sarjakuvia tehdessä ikävä piirtää. Sinänsä on jännä ajatella näin, sillä mangassa panostetaan paljon ympäristöä esittäviin kuviin paljon. :D Ja itse jopa haluaisin kehittyä tämän vuoksi ympäristön piirtämisessä.

Ihmisten ja hahmojen vaatetusta ajatellen tykkään piirtää fantasiatyylisiä hahmoja, vaikken itse fantasiasta aiheena pidä erityisesti. Kyseinen vaatetustyyli on minusta erikoinen ja miellyttävä. Varsinkin monet keijuhahmot näyttävät minusta ihanilta. Koska en fantasia-aiheisista asioista kovin pidä, niin harvoin tulee piirreltyä sen tyylisiä hahmoja. Onkohan se osasyy sille, miksi fantasiatyylisiä hahmoja on mukava piirtää? Nimittäin tällöin ei ainakaan kyllästy niiden piirtämiseen.

Onko piirtämisessä jotain aiheita tai alueita joissa haluaisit parantaa osaamistasi?

Tietty kaikissa osa-alueissa haluaisin oppia piirtämään paremmin, mutta jos minun pitäisi päättää muutama, ne olisivat ympäristö ja anatomia.

Haluaisin saada ympäristöä esittävät

työni muistuttamaan enemmän anime- ja manga-tyylistä ympäristöä.

Anatomian alueella haluaisin oppia piirtämään sulavammin. Minusta piirrosteni ihmisten asennot ovat todella jäykkiä eikä välttämättä aina realistisen oloisia. Tällaista ongelmaa minulla esiintyy erityisesti liikkeellä olevia ihmisiä piirtäessä.

Piirrostekniikoita ajatellen haluaisin erityisesti kehittyä tussaamisessa ja vesivärien käytössä. Mielestäni tussaustekniikkani on kömpelöhköä, ja koska sarjakuvissa käytän tussaustekniikkaa paljon, haluan kehittyä kyseisen tekniikan saralla. Olen nykyään alkanut käyttää japanilaisia manga-teriä töissäni, ja mielestäni kyseinen tekniikka on mieluisampi kuin kuitukärkikynätekniikka. Vesiväritekniikassa taas kiehtoo siitä tuleva kaunis ja hento jälki. En osaa kuitenkaan käyttää vesivärejä kovin hyvin: niitä käyttäessä töihini tulee aina ikäviä tummia läikkiä. Täten toivoisin osaavani käyttää niitä paremmin.

enemmän traditionaalisesti. Kuten aiemmin sanoin, syy johtuu siitä, että lukioaikoina käytimme opiskelussa paljon sähköisiä välineitä, mikä kammoksutti minua ja sai minut välttämään sähköisten laitteiden käyttöä vapaa-ajalla.

Koska olen usean vuoden ajan piirtänyt enemmän traditionaalisesti kuin digitaalisesti, on traditionaalinen tyyli minusta helpompaa kuin digitaalinen. Ennen traditionaaliseen taiteeseen siirtymistä digitaalinen tyyli oli minusta sen sijaan helpompi, koska ei

Tulevaisuutta ajatellen, onko sinulla mitään suurempia projekti-ideoita?

Minulla on suunnitelmissa saada kolme tällä hetkellä olevaa sarjakuvaideaa tulevaisuudessa valmiiksi julkaistavaksi. Tietty saa nähdä, tuleeko se ikinä tapahtumaan. :D Pidätkö enemmän traditionaalisesta vai digitaalisesta piirtämisestä?

Onko jompikumpi hankalampaa kuin toinen?

Tykkään enemmän traditionaalisesta kuin digitaalisesta piirtämisestä. Peruskouluaikoina tykkäsin todella paljon piirtää digitaalisesti, mutta peruskoulun jälkeen tykästyin piirtämään

tarvinnut kaupoista ostaa lisää värikyniä ja tusseja töiden värityksiin, digitaaliset työvälineet eivät voineet kuivua käyttökelvottomiksi eikä tarvinnut kärsimättömänä odottaa töiden kuivumista. Traditionaalisessa taiteessa helpompaa on taas se, että voi koskettaa omaa työtä fyysisesti ja tutkia omaa kädenjälkeä, eikä tarvitse uuvuttaa silmiä sähköisen laitteen edessä.

Onko sinulla muita harrastuksia, tai oletko kiinnostunut muunlaisista harrastuksista?

On minulla. Harrastan piirtämisen lisäksi myös muun muassa lukemista ja virkkaamista. Japanin kieltä tykkään myös opiskella itsenäisesti, mutta se on jäänyt pahasti tauolle.

Etymologiasta olin lukiossa kiinnostunut ja tykkäsin paljon tutkia eri sanojen alkuperää ja kuinka eri sanat muistuttivat eri kielien vastineita. Erityisesti japanin kielen kanjien radikaaleja ja rakenteita oli mielenkiintoista tutkia ja pohtia, miksi merkit olivat luotu sellaisiksi. Esimerkiksi japanin kielen äänekästä tarkoittavassa kashimashii-sanassa (姦しい) käytetään 姦-kanjia, joka muodostuu kolmesta naista tarkoittavasta ( 女) kanjista. Tätä sanaa lukiessa voi pohtia, pidentäänkö japanilaisessa kulttuurissa naisia äänekkäinä, vai miksi äänekästä tarkoittavassa sanassa vertaillaan naiseuteen...

Minusta olisi mielenkiintoista kokeilla bujoilua kynttilöiden valamista ja korean opiskelua.

Koska minulla on paljon muuta tekemistä, eikä aina ole energiaa, jää näiden asioiden kokeilu todennäköisesti haaveeksi.

Pidätkö muista taiteen muodoista, esimerkiksi maalaamisesta?

Jos kuvataiteen muodoissa pysytään, niin maalaamisesta tykkään vähäsen.

En muuten tykkää kovin paljoa muista kuvataiteen muodoista. keramiikassa on inhottavaa, kun kädet tulevat

Inktoberin 11. päivän työni aiheena kirpeä (2021).

9

savesta ikävän kuiviksi, eikä valokuvaus oikein miellytä minua.

Itse taidealueessa kokonaisuudessaan piirtämisen lisäksi kiinnostaa elokuvat ja tv-sarjat (Kävin lukiossa elokuvakurssin!), kirjallisuus ja teatteri. En tykkää näytellä, vaan tykkään käydä teattereissa sekä lavastuksesta, olinhan minä lukioaikoinani koulumme teatteriproduktion lavastuksessa mukana kahdesti.

Oletko ikinä harkinnut opiskelua tai jopa töiden hakemista ulkomailta?

Peruskouluaikoinani halusin mennä lukiossa vaihtoon Japaniin. Tämä suunnitelma kesti parisen vuotta, kunnes innostus vaihto-opiskelusuunnitelmaa kohtaan hiipui. Lukion ensimmäisen vuoden opon tunnilla otettiin puheeksi vaihto-opiskelu, jolloin mieleeni juolahti uudelleen suunnitelmani vaihtoon menemisestä. Opo kertoi, että vaihtoon lähtiessä täytyisi pidentää lukio-opiskeluaikaa. Koska en halunnut näin tehdä, päätin lopulta olla menemättä kokonaan vaihtoon.

Lukion toisena vuotena aiemmin mainitsemani entisten

koulumme opiskelijoiden luennon jälkeen menin kysymään sarjakuvapiirtäjältä lisää sarjakuvaopintojen mahdollisuuksista. Sain kuulla häneltä, ettei Suomessa voi opiskella sarjakuvaa pääaineena, ja kuinka muussa tapauksessa joutuisi mennä ulkomaille opiskelemaan. Hän sanoi, että lähin maa opiskella sarjakuvaa pääaineena on Tanska. Tämä sai minut hieman tuumimaan, millaista olisi asua Tanskassa. Kun meidän piti yhdellä ruotsin kurssilla tehdä esitelmä jostakin Pohjoismaihin (ei Suomeen) liittyvästä asiasta, tein sellaisen Kööpenhaminasta, Tanskan pääkaupungista. En kuitenkaan näin jälkikäteen ajateltuna aio ulkomaille mennä päätoimisesti opiskelemaan enkä myöskään työskentelemään.

Tämän vuoden alussa eräs nettituttavani kertoi minulle mahdollisuudesta mennä vaihtoon korkeakoulussa (hän tiesi peruskouluaikani suunnitelmasta). Sen jälkeen olen vähän harkinnut Japaniin vaihtoon menemistä korkeakoulussa.

Minua tosin huimaa olla yksin vieraassa maassa, joten saa nähdä, jääkö tämäkin suunnitelma lopulta toteutumatta.

Onko sinulla mitään ns. “art pet peeves”?

Sinänsä ei tule heti mieleen minulla art pet peevesejä. Taidekeskustelussa minua kyllä ärsyttää se, kuinka jotkut Uudelleen piirretty vuoden 2013 fanitaiteeni Homer ja Marge Simpsonista (2019).

10

ajattelee taiteen olevan ainoastaan kauniita teoksia. Ikään kuin taide olisi pelkästään vain esteettistä koristetta.

En kiellä, etteikö näin voisi olla: nimittäin jotkut teoksista on jopa tarkoitettu koristamaan sisustusta. Tässä ärsyttää se, kuinka osa ihmisistä ei tajua taiteen olevan myös yksi vaikuttamisen keino ja tapa ilmaista omia tunteita tai mieltymystä jostakin asiasta.

Esimerkiksi sarjakuvat eivät ole ainoastaan humoristisia skriptejä tai toisiaan vastaan mätkiviä supersankareita, vaan ne voivat myös käsitellä jotakin piirtäjälle tärkeää asiaa.

Minua myös ärsyttää se, kuinka ihmiset pitävät jotakin taiteeseen liittyvää vahvaa taitoa, esimerkiksi hyvää piirtotaitoa tai kitaransoittotaitoa, jumalallisena luonnonlahjana, mutta eivät käsitä taidetta ammattina.

Useimmiten ihmiset vähättelevät taideammatteja ja pitävät niihin pyrkiviä kummajaisina. Itseänikin on tämän vuoksi välillä hävettänyt sanoa muille haluavani sarjakuvapiirtäjäksi: se kuulostaa ihmisten korviin samalta kuin jos sanoisin haluavani Teräsmieheksi. Ikään kuin olisin yhä lapsenomaisessa mielikuvitusmaailmassani enkä aikuisten oikeasti tiedä, mitä haluan isona tehdä. Tämän perusteella ihmistä on hyvä, että on taideharrastus, mutta ei -ammattia, ikään kuin työ ja vapaa-aika pitäisi kaikin mahdollisin tavoin erottaa toisistaan. Sinänsä tämä on jännä, sillä ihmisiä käsketään etsiä itselle mieluista alaa, mutta samalla ei suositella harrastuksiin soveltuvaa alaa. :D Ja itse taiteentuotannon kentällä

minua on jo kahdeksan vuoden ajan häirinnyt se, kuinka jotkut piirtävät alkoholitusseilla niille soveltumattomalle paperille ja kuinka ihmiset eivät putsaa tussiensa ja kuitukärkikyniensä kärkiä käytön jälkeen suttupaperille. Esimerkiksi minun sydäntäni raapaisi katsoa joskus nuorempana yhtä videota, jossa joku piirsi Copiceilla ja ProMarkereilla tavalliselle kierrevihkolle. Myönnän kyllä itse kokeilleeni joskus alkoholitussin käyttäytymistä tavalliselle paperille ja käyttäneeni kyseisiä tusseja vesiväripaperille pääsykoetilanteissa, 11

Pokémon-fanitaidetta Dragonitesta ja Wingulleista (2019). mutta muuten käytän niitä niille soveltuvalle paperille. Tämä varmasti johtuu siitä, että kun kahdeksan vuotta sitten aikoinani etsin tietoa tällaisista tusseista, niiden käytössä suositeltiin niille tarkoitettua paperia muun muassa paperin käyttäytymisen ja tussien mahdollisen pitkän eliniän vuoksi. Ja koska halusin tussieni kestävän mahdollisimman pitkään ja saada niillä hyvän jäljen paperille, päätin noudattaa orjallises-

ti tätä sääntöä. Sama juttu on kärkien putsaamisen kanssa, sillä haluan tussieni ja kuitukärkikynieni pysyvän puhtaina ja käyttökelvollisina mahdollisimman pitkään.

Mitkä ovat ärsyttävimpiä kysymyksiä joita sinulle on esitetty, etenkin ihmisiltä jotka eivät piirrä?

Ensimmäisenä tulee mieleen se, kuinka äitini pohti kerran kävelylenkillä, haluanko todella tehdä sarjakuvaa ammatikseni. Olen ala-asteajoilta lähtien halunnut sarjakuvapiirtäjäksi, ja sen olen ottanut kotona puheeksi. Äidin kommentti ärsytti minua siksi, koska siitä tuli sellainen olo, ettei hän tuntisi tytärtään hyvin.

Ja jos itse taiteen saralla ei pysytä, niin minulta on muun muassa kysytty, miksi en tee samoja asioita kuin muut nuoret, ole ikinä vetänyt kaatokännejä ja harrastanut yöelämää.

Toisaalta koska taiteilijat tyypillisesti “erottuvat massasta”, heidän voidaan ajatella saaneen myös ihmetystä erilaisena olemisesta. Hauskinta tässä tilanteessa on se, kuinka yksi näistä kyselijöistä käski minun olevan oma itseni ja kuinka minun ei pitäisi sortua minkäänlaiseen ryhmäpaineeseen. :D

Aiotko hakeutua opiskelemaan tämän vuoden jälkeen? Minne?

Aiotko pysyä taidealalla?

Kyllä, aion hakeutua opiskelemaan kansanopistovuoden jälkeen ja aion taidealalla pysyä. Aion hakea korkeakouluihin opiskelemaan graafista suunnittelua, sillä se on lähellä sarjakuvaa. Graafisessa suunnittelussa myös kuvitustyöt kiinnostavat.

Jos korkeakouluihin en ensi keväänäkään pääse, aion joko hakea avointen korkeakoulujen kursseille tai mennä jonnekin vuoden ajaksi töihin. Joka tapauksessa en aio porukoilleni jäädä.

Millaisia tavoitteita olet asettanut itsellesi tälle vuodelle? Mitä aiot tehdä niiden saavuttamiseksi?

Oletko aikaisemmin tehnyt tilaustöitä, tai oletko kiinnostunut sellaisesta työstä tulevaisuudessa?

Olen isälleni kerran sellaisen tehnyt.

Hän pyysi minua piirtämään “Putelin”, pilakuvan Putinista. Siinä Putelilla on iso rintakehä, kasakkahousut, iso korva josta pulpahtaa ulos Donald Trumpin pää ja homoseksuaalisuutta kuvastavat sateenkaarenväriset polvisukat.

En ole suunnitellut sen kummemmin tekeväni tilaustöitä tulevaisuudessa, mutta sellaisia olisi kyllä kiva tehdä.

Jospa köyhänä opiskelijana saisi sitä kautta pimeästi lisätienestiä ilman, että Kela tietää.

Inktoberin 6. päivän työni aiheena henki (2021).

12

Tavoitteita minulle tälle vuodelle on kehittää taitojani sarjakuva-alalla, saada hyvät eväät ensi kevään pääsykokeita varten ja tutustua uusiin ihmisiin. Kahden ensimmäisen saavuttamiseksi pitää olla hereillä tunneilla ja luennoilla ja tehdä tehtävät ajoissa sekä viimeisen saavuttamiseksi pitää avata suu ihmisten ilmoilla.

Oletko ylpeä taiteestasi? Mikä saa sinut tuntemaan olosi itsevarmaksi ja ylpeäksi jostain mitä olet tehnyt?

En ole täysin ylpeä taiteestani. Haluaisin kehittää tussaamistekniikkaani ja anatomian piirtämistä.

Olen ylpeä taiteestani siinä mielessä, että olen löytänyt käytännössä oman tyylini. Minulla oli siis peruskouluaikoinani hieman hankaluuksia oman tyylin löytämisessä. Tähän tietty osittain vaikutti ihmisten negatiiviset asenteet. Ollessani 13-vuotias eräässä suomalaisessa Japanin kielen ja kulttuurin foorumissa puhuttiin yli-innokkaista animeja mangafaneista eli weeabooista ja wannabe-japseista ala-arvoiseen sävyyn. Esimerkiksi yhdessä sivuston keskusteluissa ihmeteltiin, miksi Japani-faneja pilkataan, ja yksi kirjoittajista sanoi pitkän luentonsa jälkeen weeaboiden ja wannabe-japsien olevan loukkaamisen arvoista sakkia. Vaikken ole koskaan kokenut kuuluvani äsken mainittuihin ryhmiin, alensi nuo kommentit itsetuntoani.

Tuli sellainen olo, ettei minun kannattaisi paljoa jäljitellä amanga-tyyliä taiteessani. Aloin tutkia semirealistisia teoksia, ja ne vaikuttivat sopivilta minulle. En kuitenkaan kokonaan hylännyt manga-tyyliä, vaan käytin sitä yhä paljon. Yritin kuitenkin sekoittaa työhöni hieman semirealismiin vivahtavaa tyyliä. Syy sille, miksi en

kehdannut suoraan semirealistisista töistä ottaa mallia, oli se, että ajattelin mallista suoraan ottamisen olevan pahasta. Tämä asenne puolestaan tuli toisesta nettisivustosta, jossa monesti toisten piirustuksia haukuttiin sanomalla näiden olevan “mallista otettuja”. Usein näin siis sanottiin, jos joku oli todella hyvä piirtämään, eikä tämän piirustusten uskottu olevan täysin tekijän tekemiä. Yritin tämän vuoksi joitakin kuvia katseltuani piirtää ulkomuistista uusia ominaisuuksia töihini.

Toinen tällainen “tyylikriisi” tuli minulle vuosi myöhemmin. Jotenkin kumman syystä minua alkoi viehättää länsimainen animaatiotyyli. Esimerkiksi Hullu hullumpi yläasteen ja vanhan Family Guyn piirrostyyli oli mielestäni mukavaa katseltavaa.

Aloin tämän seurauksena tehdä manga-tyylini rinnalle omanlaisen, mangaa ja modernia länsimaalaista animaatiota jäljittelevän sarjakuvatyylin. Tätä kyseistä piirrostyyliä käytin lähinnä omissa sarjakuvissani: käytännössä piirsin yhä tuttuun tapaan manga-tyylillä.

Aloin vähitellen luopumaan käytännössä näiden kahden tyylikriisin aiheuttamista piirteistä ja aloin panostamaan tyylissäni enemmän manga-tyyliin. Vaikkei toinen tyylikriiseistä aiheutunut epämiellyttävissä olosuhteissa, koen palautumiseni hyvänä juttuna itselleni. Tämä on se juttu, minkä tekemisessä koen itseni ylpeäksi. Koen manga-tyylin olevan käytännössä minun juttuni.

Mitä teet kun et saa inspiraatiota tai motivaatiota piirtää? Miten hoidat art blockin?

Tällaisissa tilanteissa olen katsellut

tv-sarjoja, opiskellut japania, virkannut ja lukenut jotain. Olen myös tuherrellut satunnaisia luonnoksia paperille tai vihkoon. Näillä tavoin myös hoidan art blockin.

Millaisia neuvoja antaisit aloitteleville taiteilijoille?

Aloitteleville taiteilijoille haluaisin omien kokemusteni perusteella ehdottomasti kertoa, että mallista ottaminen kehittymistä varten on hyvä juttu ja kuinka ei kannata vaihtaa itselle mieluista tyyliä toisen mieliksi. Olen joutunut kokemaan näistä tilanteista ahdinkoa, ja olisi hyvä, ettei kukaan muu joutuisi kokemaan samaa.

Nykyään minua kaduttaa se, kuinka olen antanut ihmisten kielteisten asenteiden vaikuttaa piirtämisessä kehittymiseeni.

Oman tyylin löytämisessä ei tarvitse syntyä täysin hatusta ilman toisen jäljittelyä. Itselle mieluisan tyylin edustajan töitä voi tutkiskella ja mallista katsoen jäljitellä tyylin ominaisuuksia. Jäljittelyn aikana voi myös tehdä toisten tyyleistä omia variaatioita ja saada täten aikaiseksi oma taidetyyli.

Oma hahmoni Helmi oman maailmansa arkiasussa (2021).

ANNI LIPSANEN • Syntynyt vuonna 2001 Pukkilassa • Varttunut suuressa, savolaisperäisessä

junttiperheessä • Tykkää kissoista • Haaveammatteina sarjakuvapiirtäjä ja kuvittaja • ig: kauraryyni 13

14

15

16

17

18

19

Yhteistyössä suomennettu ja tekstattu esimerkkisivu sarjakuvan historiasta. Pikku Nemo Höyhensaarilla (engl. Little Nemo in Slumberland) on yhdysvaltalaisen Winsor McCayn luoma uraauurtava sarjakuva, joka ilmestyi ensin The New York Herald -sanomalehdessä 15. lokakuuta 1905 – 23. huhtikuuta 1911 ja sitten New York American -sanomalehdessä 30. huhtikuuta 1911 – 1913. Sarjan nimi muuttui sanomalehden vaihtuessa muotoon In the Land of Wonderful Dreams. Tämän jälkeen sarja heräsi vielä hetkeksi eloon vuosiksi 1924–1927.

A A H R U EI T

Ä Ä L Ä S U PIKK

K

uka olet ja mistä tulet?

Oon Karoliina Tero, 20-vuotta ja tulen Asikkalasta.

Milloin kiinnostuit sarjakuvien piirtämisestä?

Kiinnostuin niitä piirtämään varmaan yläasteen alussa. Toki olin piirrellyt jo aikaisemminkin kaiken näköistä, mutta yläasteella koko piirtäminen alkoi tulla yhä enemmän harrastukseksi. Voisin väittää, että lukiossa kiinnostukseni sarjakuviin heräsi vielä enemmän, ja sitä se on tehnyt tässä sitten jo muutaman vuoden. Sarjakuvissa ja piirtämisessä vain on sitä jotakin, joka tuottaa tekemisen iloa.

Mikä on lempipiirrostekniikkasi?

Entä mikä on inhokkipiirrostekniikkasi?

Lempipiirrostekniikkani on varmaan perus lyijykynällä hahmojen ja tilanteiden tuhertaminen. Kuvan värittämiseen taas käytän mieluiten värikyniä, vaikka niiden tekniikan oppimi-

HAASTATTELU - ANNI LIPSANEN

22

sessa voisi vielä olla harjaantumista.

Inhokkipiirrostekniikkani, hmm... nyt meni kyllä vähän hankalaksi, kun en kauhean paljon vaihtele tekniikkaani. Ehkä vahaliiduilla tai pastelleilla piirtäminen, sillä niillä tulee niin harvoin piirrettyä, että saattaisi mennä hieman hermot, jos niillä jotain yrittäisi saada aikaiseksi.

Millaisista sarjakuvista pidät eniten? Entä mitä inhoat eniten?

Pidän sellaisista sarjakuvista, joissa on vahva tarina ja hahmot. Itsekin kun sarjakuvia teen, on minulle tärkeää, että hahmoilla on taustaa ja niiden persoonat ovat selkeät. Täten hahmoista tulee elävämpiä ja myös samaistuttavampia, kun niillä on piirteitä, joihin normaali tallaaja voi samaistua. Tarinan arvo on minulle myös tärkeä, kuten mainitsin.

Pidempi tarina varsinkin on hyvä silloin, kun se nappaa katsojan huomion ja pitää hänet kiinnostuneena hahmoista ja mitä tarinassa tapahtuu seuraavaksi.

Mitäköhän taas inhoan eniten?

Ehkä sellaisista, missä tarinassa hypitään ja joiden juonen käänteissä ei ole juuri mitään järkeä tai yhteyttä muuhun tarinaan. Hahmoissa taas, ehkä jos jokin päähahmoista on luotu pelkästään olemaan siellä Sankarin kylä, hiljainen ilta, 6.8.2021

“lukijoita varten”. Eli toisin sanoen jos hahmo on nainen, jolla on suuri etumus sekä takamus, ja tämä on sitten se ainoa luonteen piirre, mikä tällä hahmolla on, niin se on lähinnä vain sitä varten heitetty tarinaan, että lukijat saavat “silmänruokaa”.

Mikä on lempivärisi?

No se on varmaan vaaleansininen tai muut sinertävät värit. Mutta sininen kuitenkin.

Tykkäätkö enemmän perinteisestä vai digitaalisesta taiteesta?

Hmm, tää pistää miettimään... Olen ollut aika pitkään traditionaalisen piirtämisen puolella, koska sitä olen tehnyt suurimman osan ajastani.

Toki piirrän vieläkin aika paljon paperille tai vihkoihini, ja siinä pidän

23

Sankari ja TNT, 20.6.2021 varmaan eniten siitä, että on helppo suunnitella asentoa ja näin. Huono puoli sitten on, että jos pää on liian iso ja muuten on valmista, niin tough sh*t, en oo alottamassa koko päätä uudelleen.

Digitaalinen piirtäminen on tässä suhteessa parempi. Jos pää on liian iso, sitä pystyy pienentämään, eikä tarvitse yrittää piirtää sitä uudelleen.

Sama on sitten virheiden kanssa; voi vaan painaa paria nappia ja huono viiva katoaa eikä ole kuminsotkuja paperin alla häiritsemässä. Ja taas toisaalta, kun on täällä opiskellessa tullut opittua piirtopöydällä piirtämään paremmin, niin digitaaliset piirroksetkin onnistuvat paremmin ja nopeammin kuin aikaisemmin.

Eli jos nyt pitäisi valita, kummasta pidän enemmän, niin ehkä voisin kääntyä vähän enemmän digitaalisen puoleen, vaikka traditionaalisesti piirtäminen on yhtä mukavaa.

Tykkäätkö enemmän yksinkertaisesta vai monimutkaisesta taidetyylistä?

Tää on ehkä vähän ongelmakohta mulla xd Mut joo siis, tykkään piirtää yksityiskohtia ja sellaisia on tullutkin näperrettyä paljolti kuluneina vuosina ja varsinkin hahmojen suunnittelussa. Mutta se ongelma tässä on, että niitä on pirun raskasta ruveta piirtämään samassa asussa useampaan kertaan, kun niitä yksityiskohtia on niin paljon. Tähän on onneksi ratkaisuna asun vaihdos, mutta ei sekään aina ole vaihtoehto. Tämä on varmaan suurin syy, miksi jotkut mun hahmot jäävät vain siihen yhden kerran piirtämiseen, heh...

Jos pysytään näissä hahmoissa, niin Yksinäinen Assassin, 3.11.2021

yksinkertaiset asut ja muu kokonaisuus on helpompi piirtää, kun ei tarvitse väkertää sen piirroksen kanssa useampaa tuntia, varsinkin jos tekee niillä hahmoilla sarjakuvaa.

Mitä enemmän niissä tällöin on pikkusälää, sitä turhauttavampaa niitä on yrittää piirtää useampaan kertaan.

Sen takia monesti yksinkertainen, mutta erikoinen vaatetus on paras,

24

Grace, Leslie ja Ridley metsässä, 20.10.2021 kun sitä jaksaa piirtääkin.

Voisin siis väittää, että yksinkertainen on ehkä vähän parempi, kun itse piirrän. Jos taas katson toisten piirroksia, niin yksityiskohdat herättää kyllä arvostusta, kun tietää, miten paljon siihen on mennyt aikaa. Mutta

joo, yksinkertainen menee kyllä nyt voiton puolelle.

Mitä tyyliä piirrostyylisi edustaa?

Ehkä osuvin vastaus tähän on, että se edustaa minua itseäni. Vaikka tietysti aina tulee vaikutteita taiteeseen monelta taholta, niin mun tyyli on aika omalaatuinen. Ainakaan samaa tyyliä edustavia henkilöitä ei oo vielä tullut vastaan. Kaveritkin kyllä sanoo samaa, että mulla on hyvin omalaatuinen piirtotyyli. Voi olla, että koska alotin piirtämään enemmän tosissani vasta jossain ala-asteen lopussa tai yläasteen alussa, en ollut saanut vaikutteita tyyliini esim animesta tai hyvin sarjakuvamaisesta tyylistä.

Alkuaikoina en tainnut juuri referenssejä katsoa, vaan piirtelin vain menemään.

Mitä enemmän sitten kehityin, niin aloin ottamaan mallia joistain tekniikoista ja käyttämään kuvia apuna esim. poseissa. Tää voi olla yksi syy, miksi mun piirtotyyli on “säilynyt” hyvin erilaisena, kun vertaa joihinkin taiteilijoihin, joilla on hyvin sama tyyli piirtää.

Mitä jatkosuunnitelmia sinulla on kansanopisto-opiskelun jälkeen?

Sarjakuvaa ja piirtämistä haluaisin tietty jatkaa ja siitä olisi kiva saada ammatti joskus, sillä piirtäminen on jotain, minkä tekemisestä nautin paljon. Täytyy sitten miettiä, mitä muuta sitä voisi sen sijaan tehdä, jos ei onnaa, mutta se on vielä mietintämyssyssä.

Miten päädyit opistoomme?

Päädyinpä tänne siten, että kesällä halusin hakea jonnekin sarjakuvaa opiskelemaan, tai vaihtoehtoisesti jotain piirtämiseen liittyvää, mutta

Oletko saannut opistollamme opiskellessasi vaikutteita taidetyyliisi muun muassa opettajilta ja muilta opiskelijoilta?

Voi olla, että olen ehkä vähän saanut joitain vaikutteita, mutta ainakaan en mitään sen suurempia, jotka huomaisi heti. Hmm, en tiedä tyylistä, mutta ainakin olen oppinut uusia tekniikoita piirtää digitaalisesti ja mielestäni olen siinä kehittynytkin paljon, ainakin siihen verrattuna, että kaikki aikaisemmat digitaaliset piirustukseni olen tehnyt puhelimen ibisPaint X ohjelmalla, vaikka hyvä sekin siis on, varsinkin ilmaiseksi piirto-ohjelmaksi.

Leslie pyysi hampparin ilman suolakurkkuja, syyskuussa 2021 25

sarjakuva oli kuitenkin pääjuttu.

Etsin sitten Opintopolusta ja muualta netistä, mutta ei oikein meinannut löytyä, mitään sellaista, joka herätti mielenkiintoni. Joitain siellä oli, mutta ne oli joko jo päättyneet tai eivät vain muuten napanneet.

Löytyi sitten Lahdesta Graafista suunnittelua, ja Muuramesta myös sarjakuva- ja animaatiolinja. Niihin sitten päädyin hakemaan ja jostain netin tiedon täyteisestä maailmasta tuli myös Kymenlaakson Opisto ilmi.

Tutkittuani sitten sivustoa jonkin aikaa, se herätti kiinnostukseni vahvasti. Paikka vaikutti tosi lupaavalta

ja kivalta, eikä ollut nyt loppujen lopuksi niin kamalan kaukana. Haettuani olisin luultavasti päässyt näihin kaikkiin kolmeen, vaikka en lopuksi mennyt Lahteen haastattelua varten.

Sitten tuli päätöksen aika. Menenkö Muurameen vai Kymenlaaksoon?

Jos muistan oikein, ratkaiseva tekijä hommassa oli suihkutilat; Muuramessa ne oli yhteiset ja Kymenlaaksossa omassa huoneessa. Päätös tuli siis selväksi sillä sekunnilla, ja valitsin Kymenlaakson, ja hyvä valinta se on todella ollutkin.

Teetkö usein mokia taidetta tehdessä?

Heh, no niitähän kyllä satelee kuin kissoja ja koiria rankkasateen aikaan.

No okei, ei ehkä ihan niin paljon, mutta virheitä kyllä sattuu. Joskus saattaa vasta piirustuksen valmistuttua huomata, että ei hitto, se pää on liian iso, tai kämmen aivan liian pieni kasvoihin verrattuna. Sitten ei jaksa enää värien ja muiden kanssa säätää, vaan joutuu tyytymään tähän virheeseen. Toki noin muutenkin sattuu niin, että joku asia onkin ihan päin

mäntyjä, vaikka varmasti se näytti hyvältä alussa. Ehkä mikä eniten ärsyttää, on se, että on unohtanut joltain hahmolta jotain tärkeää, vaikka arven kasvoista tai jonkin oleellisen korun, ja tajuaa tämän puuttuvan vasta sitten, kun piirustus onkin jo postattu Instagramiin. Sitten kyllä rupeaa harmittamaan, kun kuva on jo siellä, eikä jaksa sitä sitten korjata, poistaa vanhaa postausta ja kirjoittaa uutta. Toinen ehkä mikä ärsyttää, on että jos asento, mihin haluat hahmon, ei vaan onnistu ei niin sitten mitenkään. Se on aika rasittavaa...

Jos saisit ilmaisen ulkomaanmatkan viikoksi jonnekin, minne matkustaisit?

Ah, tää menee mietinnän puolelle. Toisaalta haluaisin käydä uudelleen Islannissa.

Blue Lagoon on kyllä käymisen arvoinen ja siellä haluaisin käydä joskus vielä uudelleen.

Toki Islannissa oli paljon nähtävää, kuten geysirit ja lunnit! Ne oli kyllä tosi söpöjä <3 Mutta joo, Islanti olis kyllä yks, missä vois käydä uudelleen.

Toinen maa, mikä tulee näin seuraavana mieleen, on Italia.

Olisi nimittäin kiva käydä siellä ja katsella nähtävyyksiä sekä maistella erilaisia ruokia. Kolmas maa on varmaan Englanti tai Irlanti. Niissä olis kyllä kans kiva käydä ja kokea kaikkea uutta taas vaihteeksi. Irlanti ehkä varsinkin voisi olla mielenkiintoinen kokemus.

Millaisia ennakkoluuloja olet kuullut taiteesta ihmisiltä, Ridley, Marius ja Lusi seikkailulla, 20.11.2021

26

Cosmos Camellia, 29.4.2021 edellisestä paikasta on tullut potkut.

Aku on siis aika symppis olento; vois itekkin muuttaa Ankkalinnaan.

Ja vihoviimeiseksi: jos sinun olisi pakko valita, kenen kanssa katsoisit yhdessä elokuvaa: Karri Laitisen vai rehtorimme Olli Laurilan kanssa?

Uuh.. Nyt meni kyllä taas vähän vaikeaksi. Molempien kanssa leffan katselu olisi kyllä varmaan mielenkiintoinen kokemus... Taidan kuitenkin siitä huolimatta mennä Karrin kanssa sen leffan katsomaan.

Jos itse saan valita, niin miltä hei kuulostais yks mun suosikki leffoista; “Baby Driver” ?

KAROLIINA TERO

jotka eivät harrasta kyseistä alaa?

Hmm... En oo kyllä nyt ihan varma, oonko kovinkaan paljon kuullut sellaisten ennakkoluuloja, ketä ei taidetta harrasta. Tai ei ainakaan kukaan ole tullut kasvotusten tai sosiaalisen median kommenteissa siitä avautumaan. Ehkä yleisin, mitä on tullut esille joissain postauksissa on, että digitaalinen piirtäminen olisi jotenkin helpompaa kuin traditionaalinen. Toki traditionaalinen vaatii paljon aikaa ja tarvikkeita, mutta se ei silti tarkoita, että digitaalista taidetta saisi laittaa lyttyyn. Vaikka digitaalisesti on helpompaa korjata virheitä, sen tekemiseen silti kuluu enemmän kuin vain muutama hiiren klikkaus ja piirros on valmis. Yhteen omaan isompaan piirustukseen taisi mennä puoli päivää, että sain sen

valmiiksi ja sitten oli kyllä vähän väsynyt olo. Ei se digitaalinen taide ole sen helpompaa kuin traditionaalinen, vaikka digitaalisesti on helpompi muuttaa ja siirtää kuvaa Mikä on lempisarjakuvasi?

No se on kyllä varmaan se Aku Ankka. Tiedän tiedän, se on aika klisee, mutta sitä on tullut luettua pennusta asti, ja viikossa tulee ainakin se yksi Aku luettua vielä nykyäänkin. Itselleni parhaat Aku Ankan piirtäjät ovat Don Rosa ja Kari Korhonen. Pidän heidän tyylistään piirtää hahmoja ja taustoja, ja he ovat tosiaan taitavia siinä. Aku Ankassa on vain sitä jotain, voisi jopa sanoa suomalaista sisua, kun Aku aina pahasta onnestaan huolimatta jatkaa vain eteenpäin ja hakee jälleen uusiin töihin, kun 27

• Syntynyt vuonna 2001 Asikkalassa • Rakastaa videopelejä! Ehkä vähän liikaakin...• Pelailee liikaa videopelejä • Remedyn Alan Wake peli is life <3 (Remedyn pelit muutenkin suuria suosikkeja) • Suosikkiartisti Poets of the fall; lempibiisi Angel • Eläinrakas + ruskea lappis Choco • Haluaa joskus piirtää sarjakuvia työkseen • Aivan liikaa omakeksimiä hahmoja (aka oc = original character), mutta silti niitä vaan sikiää lisää • Rakastaa kirjoittaa tarinoita sekä roolipelata • Talvi tai kevät on lempivuodenaika • Leipominen on kiva ajanviete, jos olisi sitä varten enemmän aikaa • Tee on hyvää hunajan ja maidon kanssa • ig: creasydog_tube • twitter: Supper_Doge • youtube: Creasy Dog

HAASTATTELU - KAROLIINA TERO

LEOXART & SAMMAKKOTATUOINNIN

SALAISUUS 28

K

uka olet ja mistä tulet?

Nimeni on Leo Heinäaro, oon melkein 19-vuotias ja tuun Lopelta, Riihimäen huudeilta. Toki sekin riippuu miten asian ottaa, ollaan muuteltu ympäriinsä melkolailla mun koko ikäni, mutta vanhemmat asuu tällä hetkellä siis Lopella :) Tunnen vetoa myös Lohjalle Virkkalaan, missä me asuttiin joitain vuosia.

Oon ihmisenä aika rauhallinen, ja tykkään muun muassa piirtää, kuunnella musiikkia (metalli on jees!), ja pelata dnd:tä (dungeons and dragons). Siinä yhdistyy mulle mukavia asioita kuten tarinan kertominen, hahmojen luominen ja kavereiden kanssa aikaa viettäminen. Lempieläimeni on varmaan joko kissat tai sammakot. Otin juuri tatuoinninkin sammakosta :) Mikä sai sinut hakemaan Kymenlaakson opistoon?

Näin joskus lukion aikana mainoksia tänne instagramissa mutten silleen miettinyt siitä mitään. Lukion jälkeen valmistauduttuani ylioppilaaksi en sitten jaksanut oikein hakea esimerkiksi yliopistoon ja olin jo hakemassa töitä, kun äiti laitto linkin opiston sivuille. Hain ja pääsin ja täällä mä nyt oon! Oon ihan ilonen että hain, on ollut tosi mukavaa ja rentoa tähän mennessä. Oon kans tavannut paljon muita mun tyyppisiä ihmisiä mikä on ollut ihan hauskaa.

Mikä antaa sinulle inspiraatiota piirtämiseen?

Mä saan paljon inspiraatiota visuaalisista asioista. Jos esim.

Pinterestistä löytyy jotain nättejä vaatteita mä piirrän mun hahmoja ne samat vaatteet päällä. Joskus teen nopeita luonnoksia kauniista maisemista mitä löydän tms. Toinen on dnd! Vedän tällä hetkellä mun omaa kampanjaa eli peliä/tarinaa, ja siitä on hauska piirtää eri tapahtumia ja hahmoja. Sama menee mun kavereiden kampanjoista. Fantasia yleensäkin on mulle tosi mieleinen asia ja se saa mut haluamaan piirtää, mut tosiaan pääasiassa just kaikki kauniit visuaaliset asiat ja efektit. Joskus musiikki iskee hyvään kohtaan ja saan mieleeni kokonaisen kuvitusidean, mutta ne on yleensä niin aikaa vieviä että ne jää nopeampien piirustusten alle enkä sit saa niitä aikaseksi.

29

Milloin aloitit tosissasi piirtämisen?

Oon piirtänyt oikeestaan mun koko elämän, se on aina ollut mulle tosi tärkee juttu. Mut jos pitäis joku tarkempi aika pistää niin ehkä noin vitosluokalla ala-asteella. Rupesin niihin aikoihin lukemaan mangaa ja tykkäsin myös hirveesti Pirates of the Caribbean -elokuvista, ja piirsin sit niistä tosi paljon kaikkee.

Oon aika aktiivisesti harjoittellut piirtämistä silleen kunnolla siitä lähtien. Yläasteella anime nousi tosi tärkeeksi asiaksi mulle ja piirtelin hyvin paljon siihen liittyviä asioita, ja rupesin myös luomaan omia hahmoja. Huomasin että se on tosi kivaa puuhaa ja rupesin sit luomaan niitä

ihan että tuntuu :) Oiskohan niitä nyt sen melkein sata, kun oon päivitellyt ja yhistellyt hahmoja keskenään.

On niitä nyt periaatteessa varmaan enemmänkin, jos laskee kaikki npc:t (non-playable characters) mun dnd kampanjasta.

Mitkä ovat suosikki välineesi piirtämisessä?

Nykyään piirrän eniten ehkä koneella tai digitaalisesti yleensäkin.

Traditionaalisesti teen luonnoksia ja muita tällasia nopeita juttuja, muuten tykkään oikeestaan tehä koneella useemmastakin syystä. Värien valitseminen on mun mielestä helpompaa ja vapaampaa, ja undo-nappi on jumala. Teen kyllä aika paljon esi-

Alstaer pöllöfamiliaarinsa kanssa (2021), Original character Amnos, dnd hahmo (2021) ja vanha original character Emerald uudelleen suunniteltuna (2021). merkiksi niin, että teen luonnoksen paperille ja siirrän sen sit koneelle ja teen lineartin suoraan siihen päälle.

En itse oikein tykkää esimerkiksi maalata tai mitään, en oo ikinä ollut hyvä siinä. Jos traditionaalisesti pitää tehä niin valitsen kyllä aina lyijärin ja tussit. Liidut sun muut on varmaan kaikista kauheimpia.

Mikä sinulle on helpointa piirtää? (esim. ihmiset, eläimet, jne.)

Helpointa mulle piirtää on varmasti ihmiset (tai humanoidit, miten sen nyt ottaa). Oon keskittynyt niihin varmaan kaikista eniten kaikki nää vuodet, niin ne luonnistuu jo suhteellisen hyvin. Haltiat on aina olleet yksiä mun lempiasioista piirtää, ne on niin kovin nättejä! Piirrän paljon myös muita fantasia humanoideja, kuten tieflings. Oon kanssa lähiaikoina koittanut vähän oppia piirtämään taustoja, ja tykkään piirtää esimerkiksi puita tosi paljon. Olin niissä ennen tosi huono mut opin aina silloin tällöin eri tapoja piirtää puita ja ne on oikeestaan tosi mukavia piirtää ja jos mun pitää nopee tausta johonkin taikoo nii kyllä ne puut sinne äkkiä ilmestyy.

Mikä sinulle on sitten vaikeinta piirtää?

Vaikeinta on perspektiivi. Ei oikeestaan väliä mikä aihe, kaikki on vaikeeta perspektiivissä. Se on vaan jotenkin tosi hankalaa mulle

30

Kuvitus omasta dnd hahmosta Tahusta sekä hänen kumppanistaan Aeydinista (2021)

Original character Rose kauniissa mekossa (2021). hahmottaa sitä tilaa ja miten se vaikuttaa siihen kuvan aiheeseen.

Muuten sanoisin rakennukset. Liikaa yksityiskohtia ja suoria viivoja, ei vaan onnistu. Eläimet on silleen jännä aihe, ei ne välttämättä vaikeita ole, mun on vaan hieman hankalaa piirtää ne mun omalla tyylillä. Musta aina tuntuu että ne lähtee menee vähän turhan realistiseksi, tai sit ne näyttää vähän hämäriltä sekoituksilta realismia ja sarjakuvamaisuutta.

Onko sinulla suosikki artistia?

En osaa nimetä ketään yhtä taiteilijaa joka olis mun ehdoton lemppari.

Joitain keiden töistä pidän kovasti tosin ovat muun muassa JP Ahonen, Hayao Miyazaki, Eichiiro Oda, Kohei Horikoshi, ja Chugong. Ei ne silleen ole mun omaan tyyliin vaikuttaneet, mutta rakastan katsoa niiden töitä.

Ja esimerkiksi Odan kirjoittama One Piece ei välttämättä ole tyyliltään kaikkein kaunein, mutta rakastan sen tarinaa ja hahmoja ylivoimaisesti.

Jos musiikin artisteista puhutaan niin niitä kyllä löytyy! Pidän eniten raskaamman sarjan metallista, niin suosikkiartisteihini kuuluu muun muassa Carach Angren, Slipknot, Rammstein, Korn ja Gojira. Kuuntelen oikeestaan kaikkea Three Days Grace:n ja Lorna Shore:n väliltä.

Mitä värejä tykkäät käyttää eniten piirtäessä ja miksi?

Käytän paljon punaiseen tai liilaan päin vivahtavia sävyjä. Usein heitän vielä päälle jonkin punertavan sävyisen overlay layerin kuvan päälle.

Violetti on ehkä lempivärini, siksi

sitä näkyy hyvin paljon mun töissä.

Sen lisäksi käytän aika laajalti koko väriympyrää, vaikka eniten ehkä näkyy ruskean eri sävyjä, keltaisia ja harmaita. Joskus myös sinisiä.

Vihreää näkyy tosi vähän, paitsi jos kuvan sävy on ylipäätään vihreä (näitä kuvia tulee aina silloin tällöin..)

Kirkkaat värit sattuu mun silmiin, joten tykkään käyttää aika haaleita sävyjä mun töissä. Ja sit heitän päälle miljoona overlayta niin tulee siitä silti jotenkin tosi värikäs.

Kuinka paljon piirrät noin normaalisti?

Vaihtelee. Joskus piirrän päivittäin viikkojen ajan, ja joskus en halua edes koskea kyniin pariin viikkoon.

Keskimääräisesti sanoisin että ainakin pari/muutama kerta viikossa, riippuen vähän mielentilasta. Jos en oo hetkeen piirtänyt esim. art blockin vuoksi, on helppo päästä siihen takasin nopeiden luonnosten avulla, esim dnd session yhteydessä.

Onko sinulla suunnitelmia kurssin loppumisen jälkeen?

Ei ainakaan tällä hetkellä. Oon koittanut katsoa korkeakouluja mutta pakko sanoa että lukion aikainen burnout on yhä vahvasti päällä, eikä 31

Toinen vanha original character uudelleen suunniteltuna: Avery (2020) sellainen opiskelu oikein maittaisi.

Kovasti mä hinkuisin ulkomaille, esim Alankomaihin jossa mulla on paljon ystäviä jne. Siellä opiskelu tosin maksaa niin en nyt ole edes harkinnut sinne lähtöä vielä. Mutta ehkä vielä joku päivä :) Tähän väliin koitan taikoa jostain töitä niin ei tarvitsisi rahasta niin paljoa huolehtia.

Jos voisit oppia minkä vain taidon liittyen mihin tahansa, mikä se olisi?

Haluisin oppia soittamaan kitaraa! Rakastan miltä sekä akustinen että sähkökitara kuulostaa, ja mun mielestä se on hirveen siisti taito muutenkin. Mulla on ystävä musiikkia opiskelemassa yliopistossa ja se soittaa aina välillä kitaraa discordissa soitellessa ja se on tosi ihanaa kuunneltavaa. Toinen olis ehkä laulaminen mut oon tosi huono esiintymään kenenkään eessä niin en viittis harjotella missään niin sitä nyt tuskin tulee tapahtumaan koskaan. Mut hauskaa se varmaan ois jos osais! Tykkään kans kirjottaa tarinoita niin ehkä jos siinä kehittyis niin se ois aika hienoa.

32

33

34

35

36

37

38

Moona Laine

JOULUKORTIT 2021

Jimi Mutkala

Anni Lipsanen

39

Leo Heinäaro

40

Emma Marquilie

Karri Laitinen

41

Erica Söderholm

Karoliina Tero

42

43

m

LAAVU NRO 174

aailma on täynnä mielenkiintoisia asioita.

Karoliina esittelee teille MIELENKIINTOISIA roolipelaamisen maailmaa.

ASIOITA MAATiesitkö että roolipelien historia juontaa juurensa sotilaskoulutukseen, ILMALTA JA jossa kehitettiin sotapelejä, jotta sotaopit VÄHÄN MUUmenisivät paremmin perille. Kuulosta niin tälALTAKIN . tä ajalta ja koulutuksen pelillistämiseltä. imi esittelee koirarobottia, jota mm. testaNÄIN ON. taan potkimalla ja tarkkailemalla miten se JEP. selviää tilanteesta pystyssä. Koiran nimi on tietenkin Spot, mikäs muukaan. nni, meidän kansikuvan tekijä kertoo meille japanilaisesta joulusta. Lehdessä on myös hänen syväluotaava haastattelunsa, joka on ennätyspitkä: peräti 10 sivua! oona perehtyy kissojen kehräämisen tuottaman terveysvaikutukseen. Kannattaa pitää kissoja kavereina. Niistä on niin montaa hyötyä jo terveydenkin vuoksi. mma, meidän ranskalaisvahi vistuksemme tarinoi joulukuuvoi vasen ympärillä. Tytön nimi on Talvi littaa, nyt ja pojan nimi Elouan. He koristelemeillä on niin vat joulukuusta ja sitten he kattava paketti tarinoinihmettelevät miksi joulutia ja tietoa että joulukuukuusi on olemassa ylisen oksat pois! Ja ei tässä vielä päätään. Lue tarkkaikki. Saimme vielä Karoliinan ja kaan tämäkin leon haastattelut mukaan. Eli voisi sanoa tarina. että lehti on jouluinen pläjätys! Ja aivan viimeisillä sivuilla on kattaus meidän joulupostikorteistamme mm. Ericalta. Niitä kelpaa ihastella. Ehkä joku teistä kilteistä saa sellaisen postiljoonilta jouluna.

j A

e

M

e