Presiis 1/2019 by Suomen Standardisoimisliitto SFS ry

1 19

S tandardisoinnin asiall a

Hiljainen vallankumous M ikael Pen ti kä i ne n:

Ei kestävää kasvua ilman yrittäjiä

Muovityö Hiltunen Oy nojaa standardeihin

Sertifikaatti, CE-merkintä, standardi...?

Sisällys

Pääkirjoitus

Yhteisiä pelisääntöjä

3D-tulostus mullistaa valmistavaa teollisuutta. 6

Muovityö Hiltunen Oy suunnittelee tuotteet räätälöidysti. 12

Muun muassa lait ja asetukset asettavat yrityksille monenlaisia vaatimuksia. 16

Maija Itkonen nauttii vuodenaikojen vaihtelusta.

Karina Vikman Viestintäpäällikkö, SFS

Presiis on Suomen Standardisoimisliitto SFS ry:n sidosryhmälehti. Lehti ilmestyy kaksi kertaa vuodessa. SFS on standardisoinnin keskusjärjestö Suomessa. Kasvatamme suomalaista kilpailukykyä ja hyvinvointia standardisoinnin keinoin. SFS on kumppanisi ja oppaasi kaikessa standardeihin liittyvässä.

PRESIIS 1.19

Julkaisija Suomen Standardisoimisliitto SFS ry, PL 130, 00101 Helsinki presiis@sfs.fi Päätoimittaja Karina Vikman Toimitus ja ulkoasu Cocomms Oy Kannen kuva Vesa Sammalisto Paino Libris Oy ISSN 2343-2268 (painettu) ISSN 2343-2721 (verkkojulkaisu)

Minna Kurjenluoma

sallistuin yhteiskunnan turvallisuutta koskevaa kansainvälistä standardisointia seuraavan työryhmän kokoukseen, jossa kymmenkunta yhteiskunnan turvallisuutta omassa työssään edistävää asiantuntijaa eri toimialoilta keskusteli turvallisuuden edistämisen eri näkökulmista. Turvallisuus on yhteentoimivuuden ja laadun lisäksi tärkeä kattoteema, jota standardeilla edistetään. Helpointa standardien merkitys on ymmärtää silloin, kun niitä ei ole. Tuotteet eivät toimi yhteen, niiden laadussa tai turvallisuudessa on ongelmia ja toimintaprosesseja ei tiedetä. Yhteisiä pelisääntöjä ei siis ole sovittu tai niitä ei haluta soveltaa. Standardeilla on kuitenkin myös muita rooleja. Esimerkiksi uusien teknologioiden ja liiketoimintamallien kohdalla standardien puuttuminen saattaa muun muassa rajoittaa uuteen teknologiaan liittyviä vaihdanta- ja liittymismahdollisuuksia tai päästää yksittäiset tahot hallitsemaan pelikenttää. Standardien yhtenä roolina on siis mahdollistaa kaikille avoin kilpailu. Standardeja työstetään nimenomaan markkinoiden tarpeisiin. Kansainvälisien standardien laatimiseen ja päivittämiseen osallistutaan Suomessa, jos suomalaiset yritykset ovat niistä kiinnostuneita. On siis mahdollista, että toimialan tärkeitä standardeja työstetään Euroopassa tai maailmanlaajuisesti ilman suomalaista osaamista. Jokaisen yrityksen kannattaa arvioida, millaisia strategisia vaikutuksia oman alan standardeihin vaikuttamisella tai vaikuttamatta jättämisellä on. Tässä lehdessä pk-yritykset Muovityö Hiltunen ja NOMO Technologies kertovat, miksi ovat päättäneet vaikuttaa standardeihin.

Esittelee standardisoinnin kuriositeetteja.

teksti Marjo Kanerva

Suomalaiset epäilevät usein, riittääkö auringonvalon määrä energiantuotantoon täällä. Aurinkoenergia on kuitenkin meilläkin sähköntuotannossa varteenotettava vaihtoehto. Pohjoisilla leveysasteilla aurinkoenergian kannattavuus on hyvä. Kesällä aurinko paistaa pitkään. Viileyskään ei myöskään haittaa, sillä kylmällä säällä aurinkopaneelit tuottavat sähköä tehokkaammin kuin lämpimällä. Aurinkoenergia on ilmastonmuutoksen torjunnassa tehokas ase niin kuluttajille kuin yrityksillekin, sillä se on ehtymätön ja edullinen energianlähde. Paneelit eivät tuota melua tai haitallisia päästöjä. Aurinkopaneelit eivät juurikaan vaadi huoltoa. SFS-EN 61724-1 -standardi määrittelee aurinkosähköjärjestelmän suorituskyvyn tarkastuksessa tarvittavat käsitteet, mitattavat ja laskettavat parametrit sekä tietojenkäsittelyn aurinkosähkö laitosten omistajille ja laitostoimittajille. Aurinkosähköpaneeleiden turvallisuusvaatimukset ja testi menetelmät määritellään standardissa SFS-EN IEC 61730. Standardin tuntemus on tarpeellinen aurinkosähköpaneeleiden valmistajille, maahantuojille ja testauslaitoksille. u

PRESIIS 1.19

Shutterstock

Riittävästi auringonsäteitä

Tuo parrasvaloihin henkilön, jolla on asiaa.

Kuka? Mikael Pen ti käine n, 5 4 Ty ö

Suomen Yrittäjien toimitusjohtaja URA

Toimittaja, Helsingin Sanomien ja Maaseudun Tulevaisuuden päätoimittaja, Sanoma News Oy:n toimitusjohtaja, kirjailija H a rrastuk se t

Liikunta, lukeminen ja vanhan kansakoulun kunnostus

PRESIIS 1.19

Uskallusta uudistaa Asiat ovat hyvin, mutta petrattavaa piisaa, tuumii Suomen Yrittäjien Mikael Pentikäinen. Muuten Suomen yrittäjien mahdollisuudet menestyä kilpailussa heikkenevät suhteessa muihin. teksti Anne Hänninen kuva Minna Kurjenluoma

Minkälainen maa Suomi on yrittäjille? Yrittäjien näkökulmasta Suomi on yksi parhaita maita yrittää. Maailmanlaajuisessa vertailussa olemme sijalla 12. Huolestuttavaa kuitenkin on, että Euroopassa olemme vasta sijalla 9 ja jäljessä naapureitamme. Lisäksi kaikki maailman maat tekevät hartiavoimin töitä parantaakseen yrittämisen edellytyksiä. Pienet edistysaskeleet eivät välttämättä paranna asemaamme kilpailussa. Meidän pitäisi uskaltaa tehdä merkittäviä uudistuksia. Erityisesti meillä on korjattavaa työmarkkinoilla ja verotuksessa mutta myös osaamisjärjestelmässämme. Meillä on myös alueita, joilta puuttuu riittävä kilpailu. Jos kotimaassa pärjää kovassa ja reilussa kilpailussa, silloin todennäköisesti pärjää myös maailmalla. Siksi hyvien kilpailuolosuhteiden rakentaminen palvelee koko yhteiskuntaa.

Mitä toivot päättäjiltä? Suomen Yrittäjien vaaliteema oli Kasva Suomi! Sillä halusimme sanoa, että tarvitsemme kestävää kasvua – myös sosiaalisesti ja ekologisesti. Muuten emme selviä ikääntymisen, puolustushankintojen tai osaamisen kehittämisen kaltaisista haasteista. Kestävää kasvua ei ole ilman yrittäjiä, jotka uskaltavat ottaa riskiä, investoida ja työllistää. Kasvua tukevia ratkaisuja pitää tehdä kaikkialla. Erityisesti toivon, että poliitikot eivät tekisi populistisia, katteettomia lupauksia. Ne maksavat maltaita ja ovat ennen

kaikkea ylisukupolvisesta näkökulmasta vastuuttomia.

Mitkä ovat yrittäjille tärkeimmät kehityskohteet? Keskeisessä asemassa on veropolitiikka. Toisaalta pitää muistaa pieniä yrittäjiä, joille paljon parjattu yrittäjävähennys on erittäin tarpeellinen. Heille tärkeä on myös arvonlisäverotuksen alaraja, jota mielestämme pitäisi nostaa. Arvonlisäverotuksen liukuva huojennus pitäisi myös pitää, tosin laajennettuna. Yhtä lailla olennaisia ovat isojen ja vahvasti kasvavien yritysten kannustimet. Listaamattomien yritysten voitonjaon verotuksen pitäisi rohkaista nykyistä enemmän yrittäjyyteen. Työmarkkinapolitiikassa pitäisi madaltaa varsinkin pienten yritysten työllistämisen kynnystä ja antaa kaikille yrityksille paikallisen sopimisen mahdollisuus. Nyt valtaosassa yrityksistä mahdollisuutta on rajattu voimakkaasti, mikä on sietämätön tilanne. Osaamisjärjestelmää ja koulutusta on kehitettävä, sillä osaavan työvoiman puute rajoittaa kasvua jo yli puolessa yrityksistä, osassa hyvin merkittävästi. Lisäksi työelämän tarpeet muuttuvat nopeasti.

Mihin yrittäjien pitäisi panostaa lähitulevaisuudessa? Digitalisaatioon. Meillä on edelleen liian paljon yrityksiä, jotka eivät hyödynnä sen mahdollisuuksia. Se antaa mahdollisuuksia tuottavuuden ja toiminnan, jopa kilpailuedun kehittämiseen.

Digitalisaation ansiosta pienikin yritys voi toimia kansainvälisesti – yhden tai kahden hengen vaatefirma voi myydä tuotteitaan kaikkialle maailmaan. Tämä on huikea mahdollisuus. Pienten yritysten ja yksinyrittäjien määrä kasvaa. Kannustankin yrityksiä verkostoitumaan ja toimimaan yhdessä, mikä vaatii vahvaa luottamusta ja hyvää yhteistyötä. Toisaalta isokaan yritys ei ole yksinään mitään. Kolmantena kohtana kannustan yrityksiä tarjoamaan rohkeasti työtä ja koulutuspaikkoja varsinkin nuorille eri tavoin. Nuorilta voi saada osaamista ja uusia ajatuksia omaan tekemiseen, mutta heidän työllistämisensä on myös keino kantaa omaa yhteiskuntavastuuta.

Miten standardit näkyvät yrittämisessä? Vaikka standardit ovat vapaaehtoisia, ilman niitä on vaikeaa tai mahdotontakin pärjätä kilpailutuksissa tai saada sopimuskumppaneita. Hyödyt näkyvät siis suoraan arjessa. Standardisointi ei kuitenkaan ole ongelmaton maailma. Usein prosessiin osallistumiseen ei ole resurssejatai osaamista, jolloin työ jää helposti vain suurten yritysten vastuulle. Silloin voi syntyä standardeja, joita pienten on mahdoton täyttää. Järjestelmää olisikin syytä kehittää niin, että pienet ja keskisuuret yritykset voivat osallistua järkevin kustannuksin standardisoimisprosesseihin. On kuitenkin kaikkien edun mukaista, että mahdollisimman moni voisi olla mukana. u PRESIIS 1.19

Tarkastelee ilmiĂśtĂ¤, jolla on kauaskantoiset seuraukset.

tulostus tulee

PRESIIS 1.19

Kolmiulotteinen tulostaminen tekee parhaillaan valmistavassa teollisuudessa hiljaista vallan kumousta – Suomessa liiankin hiljaista, sillä olemme jäljessä tärkeimpiä verrokkimaitamme. teksti Tommi Niittymies kuvitus Vesa Sammalisto

PRESIIS 1.19

iitisen vuotta sitten media oli täynnä 3D-tulostamista, teknologiamessut pursusivat jännittäviä sovelluksia, vallankumousta odotettiin saapuvaksi. Sitten kävi kuten uuden teknologian kanssa aina käy: maailma ei mullistunutkaan yhdessä yössä ja into laantui. VTT:n lisäävän valmistamisen asiantuntija ja tutkimusryhmän vetäjä Pasi Puukko muistuttaa, että jos kupla puhkesikin, se koski nimenomaan kuluttajapuolta. – 3D-tulostamisen hypeä voi verrata odotuksiin, joita aikanaan kohdistui perinteiseen tulostimeen. Ajateltiin, että kirjat tulostetaan lukijan kotona. Unohdettiin, että kirja on tuotteena ja ilmiönä paljon muutakin kuin paperipino. Samaan aikaan kun into kuluttajapuolen 3D-tulostamiseen laantui, teollisessa tulostamisessa oli jo ohitettu alkuinnostuksen jälkeinen aallonpohja. Uusi tekniikka alkoi toden teolla mullistaa varsinkin valmistavaa teollisuutta.

Mielikuvituksellisia rakenteita 3D-tulostamisessa perinteisen tulostimen periaatetta käytetään fyysisten esineiden tuottamiseen. Siinä missä tavallinen tulostin tulostaa mustetta paperille, 3D-tulostin tulostaa esimerkiksi metallia tai muovia kolmiulotteiseksi kappaleeksi. Muovi ja metalli ovat yleisimmät materiaalit, mutta myös hiekkaa, sementtiä, suklaata ja jopa elävää kudosta on tulostettu. Tekniikkaa kutsutaan myös lisääväksi valmistukseksi erotuksena vähentävästä valmistuksesta, jossa kappaleesta vähennetään materiaalia esimerkiksi kovertamalla. Lisäävällä valmistuksella saadaan aikaiseksi muotoja ja rakenteita, jotka olisivat perinteisin menetelmin mahdottomia. Voidaan myös valmistaa monta komponenttia kerralla ja välttää kokoonpano. Alan edelläkävijäyrityksiin kuuluvan Electro Optical Systems Finland Oy:n toimitusjohtaja Olli Nyrhilä sanoo, että

PRESIIS 1.19

3D-tulostaminen näyttää kyntensä silloin, kun tuote on monimutkainen tai sarjat pieniä. – Jos suunnitellaan vaikkapa lentokoneen osaa, lähtökohdaksi voidaan ottaa osan keveys ja aerodynaamiset ominaisuudet – ei se, miten osa saadaan valmistettua. Tämä on suuri muutos perinteiseen suunnitteluprosessiin. – Mutta jos valmistetaan miljoona täsmälleen samanlaista rautanaulaa, niitä ei kannata 3D-tulostaa. Ilmailuteollisuus on 3D-tulostamisen edelläkävijöitä. Tämä kertoo ainakin siitä, että 3D-tulostaminen ei ole leikkiä, vaan tekniikka on kypsää vaativaan käyttöön. Lentokonevalmistajia houkuttelee juuri uudenlaisten kappaleiden keveys. Kevennys kertautuu isoiksi polttoainesäästöiksi, kun lentokone on jatkuvassa käytössä esimerkiksi 30 vuotta.

3D-tulostaminen ei ole leikkiä, vaan tekniikka on kypsää vaativaan käyttöön. Digitaalinen varaosa säästää rahaa ja luontoa 3D-tulostaminen myös kääntää massatuotannon logiikan päälaelleen: piensarjojen ja jopa yksittäisten kappaleiden valmistaminen on halpaa. Hyvä esimerkki on digitaalinen varaosa. Teollisuusyrityksillä voi olla kymmeniä miljoonia euroja sidottuna varaosavarastoihin. Varastonhallinta on oma tieteen- ja taiteenlajinsa, mutta tehtiinpä se kuinka hyvin tahansa, varastosaldo ei ole koskaan täysin oikein. Joko osia makaa varastossa tyhjän panttina tai koneet seisovat varaosaa odotellessa. Mutta 3D-tulostamisen avulla varaosa ei olekaan enää fyysinen esine vaan digitaalinen malli, joka tulostetaan tarvittaessa, suoraan siellä missä sitä tarvitaan. 3D-tulostamista pidetään keskeisenä tekijänä ilmiössä, jota kutsutaan neljänneksi teolli-

3D-tulostaminen

seksi vallankumoukseksi. Kolme aiempaa olivat höyrykone, sähköistetty liukuhihnatuotanto sekä mikrosirut. Neljännessä vallankumouksessa koko teollinen tuotanto alkaa noudattaa digitaalista logiikkaa. Puhutaan teollisesta internetistä. Pasi Puukon mukaan 3D-tulostamisessa kiintoisin kehitysalue onkin tekniikan liittäminen osaksi eri toimialojen päivittäisiä prosesseja, ei niinkään tulostamistekniikka itse. – Digitaalinen varaosa on hyvä esimerkki siitä, että 3D-tulostamisen todellinen potentiaali saavutetaan, kun tekniikka yhdistetään kekseliäästi muihin prosesseihin.

×× Kolmiulotteinen eli 3D-tulostus tarkoittaa digitaalisen mallin muuntamista fyysiseksi esineeksi tulostamalla. ×× Tekniikkaa kutsutaan myös lisääväksi valmistukseksi. ×× Yleisimmät tulostusmateriaalit ovat muovi ja metalli, mutta tulostamiseen voidaan käyttää lähes mitä tahansa kiinteäksi jähmettyvää ainetta. ×× Tulostettava malli voidaan tuottaa esimerkiksi tietokoneen CAD-ohjelmalla tai skannata olemassa olevasta kappaleesta 3D-skannerilla. ×× Tekniikka näki päivänvalon jo 1980-luvulla, mutta alkoi yleistyä tuotannossa vasta 2010-luvulla. ×× Lisäävää valmistusta koskevien standardien laadintaan voi osallistua Metalliteollisuuden Standardisointiyhdistys Metstan kautta (www.metsta.fi).

Lainsäädäntö ja standardit seuraavat perässä 3D-tulostaminen on edennyt tekniikka edellä. Lainsäädäntö ja standardit ovat vasta viime vuosina alkaneet ottaa alaa huomioon. Euroopassa on julkaistu vuoden 2016 jälkeen kymmenkunta standardia, jotka koskevat 3D-tulostettujen kappaleiden ominaisuuksia ja tuotantoa. Työn alla on parhaillaan parisenkymmentä standardia. Eräs keskeinen standardisoimisalue liittyy menetelmiin, joilla voidaan suojata aineettomia oikeuksia ja kamppailla luvatonta kopiointia vastaan. 3D-tulostamisen myötä fyysiset esineet alkavat noudattaa osin samaa logiikkaa kuin vaikkapa netissä jaettava musiikki. Digitaalisen teknologian aineettomiin oikeuksiin perehtynyt Lapin yliopiston tutkija Rosa Ballardini sanoo, että 3D-tulostamista voi osittain verrata musiikin nettijakoon, mutta erojakin on. u PRESIIS 1.19

Tulostusta voi hankkia palveluna.

– Musiikkia koskee vain tekijänoikeus, kun taas 3D-tulostamisessa ollaan tekemisissä myös tavaramerkkien ja patenttien kanssa. Lisäksi musiikin nettijakaminen oli teknisesti melko valmis järjestelmä alusta lähtien, kun taas 3D-tulostaminen on kypsynyt hitaammin, Ballardini sanoo. Hän uskoo, että lainsäädäntö löytää uomansa kun aika on kypsä. Aineettomien oikeuksien kanssa on oltu tekemisissä jo vuosisatoja, painokoneesta lähtien. Ballardini myös korostaa, että edelläkävijät eivät ajattele lainsäädäntöä rajoitteena vaan luovana mahdollisuutena. Esimerkiksi käykööt legendaariset My Little Pony -söpöilyhahmot. Niiden fanit ryhtyivät tuottamaan omia poniversioitaan 3D-tulostamalla. Sen sijaan että oikeuksien omistaja olisi julistanut nämä väärennöksiksi, se ryhtyi yhteistyöhön erään 3D-tulostinvalmistajan kanssa. Nyt netissä on kukoistava, 3D-tulostusta hyödyntävä My Little Pony -fani yhteisö, josta hyötyvät kaikki!

Suomi putosi kelkasta, mutta on kapuamassa takaisin 3D-tulostamisen tilasta Suomessa ei ole kattavia selvityksiä, mutta yleinen käsitys alalla on, että Suomi ei ole ainakaan edelläkävijä. Jyrkempiäkin arvioita löytyy: – Suomi on tässä asiassa melkein kehitysmaa, esimerkiksi Ruotsia ja Saksaa olemme ainakin viisi vuotta jäljessä. Suomalainen teollisuus on uinunut tässä asiassa, EOS:n Olli Nyrhilä lataa.

PRESIIS 1.19

Nyrhilä arvioi, että syyt piilevät pitkälti toimialarakenteessa. Kansainvälisesti 3D-tulostamisen edelläkävijöitä ovat olleet ilmailu-, avaruusja autoteollisuus. Mikään näistä ei ole Suomessa erityisen vahva. Pasi Puukko ja Olli Nyrhilä ovat molemmat sitä mieltä, että merkkejä heräämisestä on kuitenkin havaittavissa. Suomesta ei välttämättä koskaan tule alan teknologian merkittävää kehittäjää, mutta sovelluksillekin riittää tarvetta, varsinkin teollisuudessa. – Itseisarvoisesti uutta tekniikkaa ei kannata ryhtyä käyttämään, mutta paikalleen jääminenkin on riski. Jokaisen yrityksen kannattaa nyt miettiä, voisiko olemassa olevan tuotteen valmistaa tehokkaammin, tai voisiko sitä villiä ideaa lopultakin kokeilla käytännössä, Puukko sanoo. – 3D-tulostinta ei tarvitse hankkia omiin nurkkiin hurisemaan. Tulostusta voi hankkia palveluna, mikä toivottavasti alentaa kynnystä kokeiluihin.

Näyttää, missä tarvitaan standardeja.

Turvallisesti veneessä

Kymmeniä tuhansia järviä ja pitkä Itämeren rannikko – ei ihme, että veneily on Suomessa suosittua. teksti Marjo Kanerva kuva Shutterstock

1 2 3

Vene

Vesillä on kiinnitettävä erityistä huomiota turvallisuuteen, sillä muuten veneilijä voi aiheuttaa hengenvaarallisia tilanteita tai aineellisia vahinkoja yhtä lailla itselleen kuin muille. Turvallinen vene on veneilyn yleisten periaatteiden tuntemuksen ja kartanlukutaidon ohella keskeinen osa veneilyturvallisuutta.

Kuljettaja

Kuljettaja itse on vastuussa omasta toiminnastaan, osaamisestaan ja veneen matkustajista, mutta veneen turvallisuudesta huolehditaan standardeilla.

Omistajan käsikirja

Turvalliseen veneeseen kuuluu omistajan käsikirja, joka perustuu standardiin SFSEN ISO 10240 Veneet. Omistajan käsikirja. Omistajan käsikirjassa kerrotaan veneen ja sen laitteiden ja järjestelmien turvallisesta ja ympäristön huomioivasta käytöstä. Kirjasta saa tietoa myös veneen rutiinitarkastuksista. Kirjassa voi olla esimerkiksi tarkistuslista ennen veneen käyttöä tehtävistä toimenpiteistä. u

Veneen turvallisuutta ohjaavat myös muun muassa seuraavat standardit: ×× S FS-EN ISO 15084:2018 V eneet. Ankkurointi, kiinnitys ja hinaus. Kiinnityshelat.

×× S FS-EN ISO 12216:2018 V eneet. Ikkunat, valoventtiilit, kansiluukut, aukot ja ovet. L ujuus- ja tiiviysvaatimukset

×× S FS-EN ISO 8665:2017 V eneet. Moottorit ja propulsiojärjestelmät. Tehon mittaus ja ilmoittaminen

PRESIIS 1.19

Vieraillaan yrityksessä, joka tuntee standardisoinnin hyödyt.

Turvallisia muovisäiliöitä

Tänä vuonna 50 vuotta täyttävä Muovityö Hiltunen valmistaa säiliöitä ja muita muovituotteita vaativiin kohteisiin. Tuotteiden turvallisuus varmistetaan standardien avulla. teksti Tommi Niittymies kuvat Marjaana Malkamäki

PRESIIS 1.19

alkeakoskella valmistettiin 1960-luvulla selluloosasta viskoosikuitua. Säterin tehtaan prosessissa käytettävät kemikaalit haastoivat terässäiliöt. – Isoisä oli tehtaalla töissä ja kertoi, että vaativimmissa kohteissa oli alettu käyttää muovia teräksen sijaan. Näin muovi tuli perheessä tutuksi, ja vuonna 1969 isäni Matti Hiltunen ryhtyi tekemään teollisuudelle muovisia yksittäistuotteita olosuhteisiin, joissa teräs syöpyy, kertoo Muovityö Hiltunen Oy:n nykyinen toimitusjohtaja Esa Hiltunen. Yhtiö valmistaa edelleen muovisia säiliöitä, savukaasujen hiukkaspäästöjä vähentäviä savukaasupesureita ja isoja putkistoja suomalaisille yrityksille, jotka käyttävät tuotteita omassa tuotannossaan tai asiakkaille rakentamissaan laitoksissa kautta maailman. Sisaryritys Admor Composites Oy keskittyy kuljetussäiliöihin. – Ala on hyvässä nosteessa. Lentokoneista tutut muovit ja komposiittimateriaalit ovat tulossa kovaa vauhtia autoihin, ja sitä kautta volyymit kasvavat. Kasvun imussa myös materiaalit, valmistusmenetelmät ja työkoneet kehittyvät, ja näin koko ala kehittyy.

Standardit tarjouspyyntöjen pohjana Viisikymmentä vuotta sitten lujitemuovin valmistus oli Suomessa melko uutta. Hartsilla kostutettua lasikuitumattoa levitettiin muottiin kenties muutama ylimääräinenkin kerros, jotta säiliö kestäisi varmasti vaadittavan paineen. Hiltusen mukaan työ on edelleen pitkälti käsityötä, vaikka rinnalle on tullut muitakin menetelmiä. Ero alkuvuosiin on kuitenkin merkittävä. Nykysuunnittelija varmistaa säiliön turvallisuuden noudattamalla lujitemuovisäiliöitä koskevia standardeja, jotka ovat kehittyneet alan myötä vuosien varrella. – Kun säiliön suunnittelu, valmistus ja testaus nojaavat tuttuihin standardeihin, ei tarvitse keksiä pyörää uudelleen eikä perustella jokaista yksityiskohtaa erikseen. Asiakkaat voivat pyytää tarjouksiakin suoraan standardien perusteella, Hiltunen sanoo. Lujitemuovien ohella säiliöissä käytetään kestomuoveja, siis muoveja joita voi muokata uudelleen lämmön avulla. Kestomuovisäiliöt leikataan, prässätään ja hitsataan muotoonsa muovilevyistä, jotka on valmistettu ja testattu standardien mukaan. Tarpeen mukaan lujitemuovista ja kestomuovista valmistetaan yhdistelmärakenteita. Säiliön turvallisuus varmistetaan nykyisin lujitemuovisäiliöitä koskevan standardin avulla, sanoo Esa Hiltunen.

Suoraviivaista ja nopeaa suunnittelua Hiltusen mukaan tuotteet suunnitellaan lähes aina yksilöllisesti tiettyyn kohteeseen. u PRESIIS 1.19

Toni Kumpumäki hitsaa prosessi kaasuputkea.

Muovityö Hiltunen Oy ja Admor Composites Oy

×× perustettu 1969 ja 2010 ×× liikevaihto noin 4 milj. euroa ×× noin 30 työntekijää ×× toimii Valkeakoskella ×× asiakkaita mm. Outotec, UPM, Kemira ja Valmet

– Kun asiakas haluaa esimerkiksi teollisuuden varastosäiliön, saamme tiedot tehtaan prosessista ja säiliön mitat. Näiden pohjalta ehdotamme materiaalia, teetämme lujuuslaskelmat ja suunnittelemme säiliön, kertoo Muovityö Hiltusen suunnittelusta vastaava Olli Timlin. Vaikka valmiita ratkaisuja ei ole, standardit tarjoavat paloja, joista kokonaisuus kootaan. – Standardeissa on valmiiksi mietitty turvallisuus, ja ne ottavat kantaa materiaaleihin ja valmistustapoihin. Niissä on suosituksia esimerkiksi nurkkarakenteille, liittimien kiinnityksille ja nostokorville. Kyllä se nopeuttaa suunnittelutyötä. Työstä tulee aika suoraviivaista, Timlin sanoo. Timlin ja Hiltunen myöntävät, että standardit teettävät myös työtä. – Jos asiakas viittaa standardeihin, jotka eivät ole meille tuttuja, joudumme perehtymään niihin. Mutta lopulta työ on kuitenkin helpompaa ja turvallisempaa kuin ilman standardeja, Hiltunen sanoo.

Luovuutta standardin käytössä Hiltunen pitää tärkeänä, että standardien vaatimuksista keskustellaan asiakkaan kanssa, ja mieluiten vielä hyvissä ajoin ennen suunnittelun alkua. – Esimerkiksi lujitemuovisäiliön standardi vaatii paljon korkeampia varmuuskertoimia kuin kestomuovisäiliön standardi, mutta molemmat voivat olla kohteessa hyväksyttyjä. Silloin on tärkeää miettiä turvallisuustasoa kokonaisuutena ja selvittää, millaisia virheitä käytössä voi tapahtua ja miten erityyppiset säiliöt kestävät niitä.

PRESIIS 1.19

NOMO Technologies

×× kehittää NOMO-3D®teknologiaa vartalomittojen tuottamisen ×× perustettu 2014 ×× neljä työntekijää

Olli Timlin tarkastaa suola happosäiliön piirustusta.

Hiltunen muistuttaa, että standardit määrittelevät vain vähimmäisvaatimukset. Jos standardi lupaa säiliölle esimerkiksi kymmenen vuoden käyttöikää, hän kannustaa asiakkaitaan pohtimaan, riittääkö kymmenen vuotta. Jos ei, suunnittelija voi venyttää elinkaarta monin eri keinoin. – Käyttöikään ja turvallisuustasoon vaikuttaa suoraan, jos esimerkiksi lujitemuovituotteen maksimivenymä määritellään pienemmäksi kuin mitä standardi määrää.

Omat työkalut kuntoon yhteistyöllä Joskus standardit vaativat asioita, joita asiantuntijan on vaikea hyväksyä. Hiltusen kohdalle tällainen tilanne osui jokunen vuosi sitten, kun lujitemuovisäiliötä koskeva standardi SFS-EN 13121-3 uudistettiin ja siihen oli jäänyt runsaasti virheitä. Suomi ryhtyi korjaamaan niitä Muoviteollisuus ry:n johdolla. – Lähdimme mukaan rinkiin kommentoimaan. Silloin ei oikein kannata huudella puskista, vaan pitää perehtyä, perustella ja ehdottaa jotain huonon kohdan tilalle. Kyllä se teetti töitä, Hiltunen muistelee. Hiltusen mukaan osallistuminen kuitenkin kannatti, koska näin päästiin vaikuttamaan yrityksen arjessa tärkeään työkaluun ja lopputuotteen turvallisuuteen. u

Katso video!

sfs.fi/muovityohiltunen

Standardit tukevat kehitystyötä NOMO Technologies aikoo tehdä matkapuhelimista 3D-skannereita, joilla pystytään tuottamaan mittainformaatiota ihmisen vartalosta. Mittatietoja voivat hyödyntää esimerkiksi vaatteita myyvä verkkokauppa, mitta tilausvaatteiden valmistaja tai vaikkapa asiakkaansa asentoa havainnollistava fysioterapeutti. Tuomme mobiilisovelluksemme ensimmäisen version markkinoille tämän vuoden lopulla. Tehokas tuotekehitys edellyttää, että meillä on tuorein tieto skannaamisen ja mallinnuksen yleisestä kehityksestä. Tuorein tieto ei löydy välttämättä vielä standardeista, mutta se löytyy standardisointityöstä. Standardisointityöryhmässä tapaan ihmisiä, jotka tutkivat samoja asioita monilla eri toimialoilla, esimerkiksi avaruusteollisuudessa ja lääketieteen parissa. Tällä hetkellä tärkeä yhteinen aihe on muun muassa mallintamisen tarkkuustaso. Meille on myös tärkeää ymmärtää, millaisia mittoja vaateteollisuus tarvitsee. Siksi kollegani osallistuu mittastandardien kehittämiseen, joka on vaateteollisuudessa vielä melko uutta. Harmonisointi auttaisi alalla varmasti hyvinkin paljon. Käytännössä standardisointityö tarkoittaa, että tapaan säännöllisesti SFS:n työryhmää ihan fyysisesti tai puhelin kokouksissa, joissa käymme läpi päivänpolttavia aiheita. Samalla seuraan työtä kansainvälisessä komiteassa, jossa toimin Suomen työryhmän edustajana. Yritän parhaani mukaan ymmärtää, mikä siellä on oleellisinta ja tuon viestiä tänne. Äänestyksissä ja työryhmissä välitän maailmalle Suomen kantaa.” NOMO Technologiesin toimitusjohtaja Johan Wirta PRESIIS 1.19

Syventyy yhteen standardisoinnin aihepiiriin

Lakien ja asetusten mukaan Vaatimustenmukaisuus, usein compliance-nimelläkin tunnettu, tarkoittaa toimimista lakien, säädösten, asetusten ja organisaation sisäisten ohjeiden mukaan. Varsinkin tuotteille on turvallisuuden, terveyden, ympäristön suojelun ja kuluttajansuojan takia asetettu erilaisia vaatimuksia lainsäädännössä. Tuotteiden pitää olla turvallisia ja luotettavia käyttää, tai niiden pitää täyttää tietyt vähimmäisvaatimukset. Vaatimukset voivat olla kansallisia tai EU:n asettamia. EU:n sisällä vaatimuksia pyritään yhdenmukaistamaan ja poistamaan näin kaupan esteitä. Jos EU-tasoista vaatimusta ei ole määritelty, jäsenvaltiot voivat määrätä teknisestä lainsäädännöstään itsenäisesti. Kaikille tuotteille ei kuitenkaan ole lakisääteisiä vaatimuksia lainkaan. Lain lisäksi yrityksille ja tuotteille tulee vaatimuksia markkinoilta. Ostaja voi esimerkiksi vaatia toimittajaltaan tietyn standardin mukaista toimintajärjestelmää tai osallistumista vapaaehtoiseen merkintäjärjestelmään. Tällaisia ovat esimerkiksi tekstiilien terveys merkintäjärjestelmä Oeko-Tex tai energiankulutusta ilmaiseva Energy Star. Organisaatiot määrittävät myös omia ohjeistojaan, joita työntekijöiden ja toimittajien odotetaan noudattavan.

Varman päälle

2 16

PRESIIS 1.19

Vaatimustenmukaisuus arvioitavana Valmistaja on aina vastuussa siitä, että sen tuotteet ovat lainsäätäjän vaatimusten mukaisia. Joskus edellytetään lisäksi, että vaatimusten mukaisuuden arvioi kolmas osapuoli. Jos tuote, järjestelmä, palvelu tai henkilö osoittautuu arvioinnissa vaatimusten mukaiseksi, kolmas osapuoli, sertifiointilaitos, myöntää tästä sertifikaatin tai merkin. Sertifiointilaitoksia on kahdenlaisia: tavallisia ja akkreditoituja. Akkreditoituja sertifiointilaitoksia, joille on myönnetty oikeus tehdä CE-merkinnän edellyttämiä arviointeja, kutsutaan ilmoitetuiksi laitoksiksi. Ilmoitetut laitokset ovat siis arviointilaitoksia, jotka on nimetty hoitamaan EU:n uuden lähestymistavan säädöksiin perustuvia vaatimustenmukaisuuden arviointitehtäviä. Uuden lähestymistavan mukaiset säädökset koskevat tuoteryhmiä, joilta edellytetään ennen markkinoille pääsyä CE-merkintää vakuudeksi vaatimustenmukaisuudesta. Tällaisia tuoteryhmiä ovat muun muassa koneet, sähkölaitteet, painelaitteet, henkilönsuojaimet, lelut sekä radiolaitteet.

CE-merkitty on vaatimustenmukainen

Kun EU-direktiivi tai -asetus on tehty uuden lähestymistavan mukaisesti, sen piiriin kuuluvat tuotteet on varustettava CE-merkinnällä. Muissa tuotteissa merkintää taas ei saa käyttää. Tuotteen CE-merkinnällä tuotteen valmistaja tai valtuutettu edustaja vakuuttaa, että tuote täyttää EU:n direktiivien ja asetusten olennaiset vaatimukset. Merkitty tuote saa liikkua vapaasti EU:n alueella. CE-merkintä ei erottele tuotteiden paremmuutta. Yleensä CE-merkinnän hoitaa valmistaja itse, mutta tietyt tuotteet on testautettava ilmoitetussa laitoksessa ennen merkinnän kiinnittämistä. Valmistajan on huolehdittava asiasta. Arviointi voi koskea tuotetta ja sen ominaisuuksia, tuotantoprosessia ja laadunvarmistusta. Ulkopuolisen testaajan arviointi tarvitaan muun muassa kaasulla toimivissa kotitalouslaitteissa, hisseissä, henkilönsuojaimissa ja mittauslaitteissa. Jos tuotteessa ei ole lain edellyttämää CE-merkintää tai merkintä on vaatimusten vastainen, tuote voidaan määrätä poistettavaksi markkinoilta. Suomessa markkinavalvontaa hoitaa pääosin Tukes. CE-merkinnän väärinkäytöstä voidaan myös rangaista.

Standardit ja sertifikaatit auttavat osoittamaan, että viranomaisilta, asiakkailta ja kumppaneilta satelevat vaatimukset on täytetty. teksti Anne Hänninen kuvat Shutterstock

Akkreditointi osoittaa arvioijan pätevyyden Sertifiointeja tekevät puolueettomat sertifiointilaitokset. Ne hakevat akkreditointia eli pätevyyden toteamista pystyäkseen osoittamaan oman riippumattomuutensa ja ammattitaitonsa. EU-maissa on jokaisessa vain yksi akkreditointi elin, joka on valtion järjestämä yleishyödyllinen palvelu. Suomessa akkreditointipalvelua tarjoaa FINAS, joka on Turvallisuus- ja kemikaalivirastossa (Tukes) toimiva yksikkö. Sertifiointilaitokset hakevat akkreditointia FINASista, joka tekee päätöksen arvioinnin perusteella. Suomessa on akkreditoitu yhteensä yli 200 eri alojen laboratoriota, tarkastuslaitosta, sertifiointiorganisaatiota ja muuta vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosta. u

4 PRESIIS 1.19

EU vaatii ja tilaa standardeja

Usein puhutaan EU-standardeista, mutta sellaisia ei varsinaisesti ole olemassakaan. EU-standardit voivat tarkoittaa EU:n eurooppalaisilta standardisoimisjärjestöiltä tilaamia standardeja, joita EU ei laadi. Joskus taas EU-standardeilla viitataan EU:n asetuksiin ja direktiiveihin, jotka ovat siis lainsäädäntöä, eivät standardisointia. EU:n säädöksissä voi olla vanhan tavan mukaisesti hyvinkin yksityiskohtaisia vaatimuksia ja teknisiä määräyksiä. Vuonna 1985 käyttöön otetun tavan mukaisesti teknisessä harmonisoinnissa tuotteiden vaatimuksiin liittyviin säädöksiin sisällytetään vain oleellisia vaatimuksia. Oleelliset vaatimukset koskevat terveyttä, turvallisuutta, kuluttajansuojelua ja ympäristöä. Uuden lähestymistavan direktiiveissä on vaihtoehtoja vaatimustenmukaisuuden osoittamiseksi. Tekniset yksityiskohdat esitetään eurooppalaisissa niin kutsutuissa yhdenmukaistetuissa standardeissa, joista käytetään myös nimitystä harmonisoidut standardit. Eurooppalaiset standardisoimisjärjestöt (CEN, CENELEC ja ETSI) laativat yhdenmukaistetut standardit Euroopan komission esittämän pyynnön perusteella. Yhdenmukaistettuja standardeja koskevat viitetiedot julkaistaan komission tiedonantoina – virallisessa lehdessä julkaisemisen tarkoituksena on vahvistaa päivämäärä, josta lähtien vaatimustenmukaisuusolettama on voimassa. Yhdenmukaistetutkin standardit ovat pääosin vapaaehtoisia. Kansallisten viranomaisten on kuitenkin tunnustettava yhdenmukaistettujen standardien mukaan valmistetut tuotteet vaatimusten mukaisiksi, jotka voivat siis liikkua vapaasti yli kansallisten rajojen. Valmistaja voi halutessaan valmistaa tuotteita myös standardeista poiketen. Silloin sillä on kuitenkin velvollisuus osoittaa, että tuote täyttää olennaiset vaatimukset. u

PRESIIS 1.19

Purkaa monimutkaisen asian kuviksi.

Vaatimuksia joka lähtöön Miten sertifikaatti, CE-merkintä ja standardi liittyvät toisiinsa – vai liittyvätkö ne?

Organisaation sisäiset ohjeet

u tim k

Akkreditointi (Suomessa FINAS)

Sertifiointilaitoksen tekemä sertifiointi, kun vaaditaan ulkopuolinen arvio

Säädökset (lait, asetukset)

Markkinat

EU:n direktiivit Vanha laadintatapa Yksityiskohtaisia vaatimuksia Uusi laadintatapa Vain oleelliset vaatimukset

Standardit

Tarjoavat ratkaisuja säädösten täyttämiseen (esim. niin kutsutut yhdenmukaistetut standardit)

CE-merkintä

on valmistajan tai maahantuojan ilmoitus siitä, että tuote täyttää EU:n vaatimukset. CE-merkintä on tietyille tuotteille pakollinen. Niistä tietyt tuotteet on myös testattava ennen markkinoille pääsyä, esim. hissit, mittauslaitteet ja henkilösuojaimet. Tekniset yksityiskohdat standardeissa: Standardi on esimerkki vaatimuksen täyttäväs tä ratkaisusta.

Tarjoavat yhteisesti päätettyjä käytänteitä, jotka eivät liity säädöksiin (suurin osa standardeista)

Vaatimustenmukaisuus valmistajan tai palvelun tarjoajan vastuulla

PRESIIS 1.19

Tällainen on standardisointityön asiantuntijan normipäivä.

Rakkaudesta kirjoihin Kansalliskirjaston Juha Hakala ei voi kuvitellakaan kirjastoja ilman stan dardeja. Digitalisaatio on auttanut automatisoimaan rutiineja ja helpot taa tietojen löytämistä yli rajojen. teksti Marjo Kanerva kuva Katri Lehtola

un Juha Hakala oli kuuden vanha, hän oppi lukemaan Aku Ankkaa tavaamalla. Kohta äiti ja poika kävivät kirjastossa, josta lainattiin kotiin Jules Vernen Viisi viikkoa ilmapallossa. Rakkaus kirjoihin roihahti saman tien, ja jo 15-vuotiaana nuori mies päätti ryhtyä kirjastonhoitajaksi. Nykyisin kirjat ovat Kansalliskirjastossa erityisasiantuntijana työskentelevälle Hakalalle lähinnä vastapainoa työlle. Työkseen hän nimittäin kehittää standardeja, joiden avulla tuetaan Suomen – ja maailman – kirjastojen tehokasta toimintaa. – En osaa kuvitellakaan kirjastoja ilman standardeja. Standardien ansiosta kirjastot voivat esimerkiksi käyttää hyväksi toisten kirjastojen tallentamia julkaisujen tietoja tai kaukolainata toistensa kokoelmissa olevia julkaisuja. Standardien avulla on myös automatisoitu aineistojen lainauksen ja palautuksen kaltaiset sisäiset rutiinit, Hakala sanoo.

Digi etenee kahdella rintamalla

Kuka? JUHA HAKALA Yhteiskuntatieteiden kandidaatti Juha Hakala on työskennellyt kirjasto-atk:n parissa vuodesta 1987. SFS:n Tietohuolto-standardisointiryhmän ja ISOn TC 46/SC 4 Technical interoperability -alakomitean puheenjohtaja. Ahmii vapaa-ajallaan faktaa ja fiktiota, matkailee ja patikoi.

PRESIIS 1.19

Juha Hakalan mukaan kirjastoala on muuttunut enemmän viimeisen 30 vuoden aikana kuin edellisen 300 vuoden aikana. Vielä 1970-luvulla kirjat luetteloitiin korteille, mutta nykyisin luettelot ja osin kokoelmatkin ovat elektronisia. – Aineistojen digitalisaatio etenee tavallaan kahdesta suunnasta. Uudet aineistot tulevat jo valmiiksi elektronisina, ja samaan aikaan vanhoja aineistoja digitoidaan. Tieteelle ja tutkimukselle tämä avaa täysin uusia mahdollisuuksia. Esimerkkinä Hakala mainitsee Suomen nälkävuosia koskevan tutkimuksen. Tutkija halusi selvittää, mitä ulkomainen lehdistö kirjoitti aiheesta 1860-luvulla. Tämä oli mahdollista, koska monissa Euroopan maissa vanhat sanomalehdet on digitoitu ja vapaassa käytössä. Selvisi muun muassa, että suomalaiset lapset söivät nälissään sormiaan. Kokoelmien digitalisoituminen on muuttanut

Kiinnostava henkilö kertoo hänelle tärkeistä standardeista.

kirjastotyön luonteen kokonaan. Se edellyttää standardeja prosessin kaikissa vaiheissa alkaen aineiston digitoinnista tai hankinnasta sen käyttöön ja pitkä aikaissäilytykseen. Asiakkaille muutos näkyy esimerkiksi siten, että aineistot ovat käytettävissä ajasta ja paikasta riippumatta. Itse Hakala ei ole innostunut sähköisistä kirjoista. Hän haluaa olla varma siitä, että voi lukea ostamansa kirjan vielä 25 vuoden päästäkin. – Keskiajalla kirjat oli monesti sidottu hyllyyn kettingillä. Nykyaikana kettinki on lukulaitteessa, jolta aineistoa ei voi siirtää toiselle alustalle. Tämä on aika paradoksaalista.

Näköalapaikka menneeseen ja tulevaan Juha Hakalalla on takanaan 25 vuoden työura Kansalliskirjastossa, jossa hän auttaa säilyttämään suomalaisten kansallista kulttuuriperintöä jälkipolville. Kansalliskirjaston kokoelmista löytyvät periaatteessa kaikki Suomessa julkaistut painotuotteet, vaikkapa yritysten vuosikertomukset tai mainoslehtiset. Lisäksi kirjasto kerää elektronisia aineistoja muun muassa haravoimalla talteen suomalaiset tietosisällöt verkosta. Hakalan standardisointiura alkoi osin sattumalta, kun Kansalliskirjasto nimitti hänet tietohuollosta vastaavan SFS:n standardisointiryhmän puheenjohtajaksi. Puheenjohtajan pestiä Hakala kuvaa aitiopaikaksi, jossa näkee sisältä päin, miten kotimaisia ja kansainvälisiä standardeja kehitetään. Tietohuolto-standardisointiryhmä käsittelee ja kommentoi ISOn kansainvälisen standardisointiryhmän Information and documentation (ISO/TC 46) työstämät standardit. Paraikaa työn alla on kausijulkaisujen ISSN-tunnuksen uudistaminen. Hakala on puheenjohtajana myös yhdessä Information ja documentation -alakomiteassa (SC 4 Tech nical interoperability). Tehtävään ryhtymistä hän ei ole katunut päivääkään. – Kannustan muitakin harkitsemaan ISO-vastuita. Se on hieno mahdollisuus oppia ja päästä vaikuttamaan ISO-standardien kehittämiseen. Komiteassa on valmisteilla uusi, entistä helppokäyttöisempi Dublin Core -metadatastandardi. Standardin avulla dokumentteihin voidaan liittää metatietoja niin, että niitä on helppo hakea, käsitellä ja vertailla koneellisesti. Standardisointiyhteistyö on antanut Juha Hakalalle paljon – niin ammatillisesti kuin rakkaudessakin. Mies löysi vaimonsakin standardisointiympyröistä. Ranskalaisen, Englannissa asuvan Corine Deliot’n Hakala nimittäin tapasi kymmenen vuotta sitten Tukholmassa ISO-alakomitean kokouksessa. u

Ihmisille suunniteltuja innovaatioita Muotoilija ja nyhtökaurayritys Gold & Green Foodsin toimitusjohtaja Maija Itkonen miettii työssään, miten asioita voisi tehdä aina vain paremmin ja yhdistää erilaisia maailmoja. teksti Susanna Rapp kuva Valtteri Kantanen

Uusia oivalluksia

Kehittäessämme Nyhtökauraa tutkimme, miten Aasiassa käytetyt soijan tuotantomenetelmät ja pohjoismaisen kauran voi tuoda yhteen. Näiden yhdistäminen oli oivallus, uusi tapa käyttää kauraa. Tänä vuonna lanseeraamme Nyhtökauran vähittäiskaupassa ja suurkeittiötuotteena esimerkiksi Pohjoismaissa, Isossa-Britanniassa ja Alankomaissa. Gold & Green Foods käyttää FSSC 22000 -sertifikaattia, joka perustuu ISO 22000 -elintarviketurvallisuusstandardiin.

Arjen ratkaisuja

Suunnitteluni lähtee ihmisten tarpeista ja siitä, mikä mahdollistaisi paremmat valinnat. Ihmisten on vaikea muuttaa tapojaan, esimerkiksi syödä ekologisesti, jos se vaatii hirveitä ponnisteluja. Ekologisuuden lisäksi iloitsen tuotteiden yksinkertaisuudesta. On mahtavaa, kun palat loksahtavat paikalleen, eikä tuotteeseen tarvitse lisätä mitään ylimääräistä. CEN/TS 16555-3:fi -spesifikaatiossa ohjeistetaan, miten innovaatioajattelun keskeiset arvot voidaan yhdistää organisaatioihin.

Elämää hetkessä

Haluan tuntea vuodenaikojen vaihtelun kouriintuntuvasti, ja välillä haluaisin pysäyttää ajan. Syvällä luonnon lähellä ei ole olemassa yhtään huonoa vuodenaikaa. Ajan mittaaminen perustuu SI-järjestelmän sekuntiin. ISO 80000-1 on suureiden ja yksiköiden perusstandardi. PRESIIS 1.19

Kertoo tuoreimmat standardikuulumiset.

Kemi edelläkävijä ympäristötyössä na kehittänyt ympäristön huomioimista toiminnassaan. Vuonna 2018 tueksi otettiin ISO 14001 -standardi. Helmikuussa 2019 kaupunki sai sertifikaatin standardin vaatimukset täyttävästä toiminnasta toisena kaupunkina Suomessa Maarianhaminan jälkeen. Kemin kansliapäällikkö Jukka Vilén sanoo, että standardin käyttöön ottaminen pakotti miettimään omaa toimintaa ja sen ympäristövaikutuksia. Niitä piti

arvioida tavalla, jota ei olisi sovellettu ilman tätä vaativaa mutta antoisaa prosessia. Hankinnoissa Kemi painottaa kestävän kehityksen periaatteita, kuten tuotteiden ja palveluiden elinkaarta. Energian ja veden käyttöä sekä jätteiden lajittelua on ohjeistettu. Turvallisuuteen on panostettu merkittävästi. ISO 14001 -standardi sopii Jukka Vilénin mukaan hyvin myös kaupungin kaltaiselle julkiselle organisaatiolle.

 Tuotteiden energiatehokkuudessa on

Tuotteiden elinkaari pitenee

PRESIIS 1.19

keskitytty niiden energiankulutukseen käytön aikana, ja elinkaaren loppupää on jäänyt huomiotta. Euroopan unionin tavoitteena on kuitenkin tuotteiden kestoiän pidentäminen, käytöstä poistettujen tuotteiden materiaalien uudelleenkäytön edistäminen ja kierrätysmateriaalin käytön lisääminen. Standar-

– Meillä oli työssä apuna erittäin osaava konsultti, joka erinomaisella tavalla aukaisi pitkälti teollisuuden termeillä tehtävää työskentelyä, Vilén kertoo. Vilén sanoo Kemin kaupungin oppineen prosessissa paljon. Systemaattinen työskentely, raportointi, poikkeamien käsittely ja standardiin olennaisesti sisältyvä jatkuva parantaminen toivat organisaatioon uutta näkemystä ja tavoitteellisuutta.

disoinnissa asiaan on kiinnitetty huomiota EU:n pyynnöstä. Ensimmäisten energiaa käyttävien tuotteiden materiaalitehokkuusstandardien on määrä valmistua tänä vuonna. Standardit ovat eurooppalaisia standardeja ja niiden laadintaa seuraavat Suomessa METSTAn EcoDesign-komitea ja SESKOn Sähkö- ja elektroniikkalaitteiden ympäristönäkökohdat -komitea.

Kuvat Shutterstock

 Kemin kaupunki on viime vuosi-

Kiertotalousprojekteille standardeja  Kiertotaloudessa pyritään löytämään

materiaalien ja resurssien käyttöä tehostavia uusia liiketoimintamalleja. Mallien tueksi kansainvälinen standardisointiorganisaatio ISO ryhtyy laatimaan standardeja kiertotalouden periaatteista, käsitteistä ja hallintajärjestelmästä. Lisäksi tehdään soveltamisohjeita kiertotalousprojektien toteuttamisen tueksi eri sektoreilla. Kiertotalousprojektien kanssa työskentelevät organisaatiot saavat standardeista malleja, työkaluja ja ohjeita. Ranskan johtamaan standardisointityöhön on ilmoittautunut 31 maata Suomi mukaan lukien.

Merkkejä metsään

Lisätietoja: asiantuntija Sari Sahlberg, sari.sahlberg@sfs.fi

 Retkeilymerkkejä uudistetaan ajanmukaisiksi, kun ulkoilun ja liikunnan

merkit -standardia päivitetään ajan tasalle. Ulkoilu- ja virkistyspaikkojen käyttäjiä ohjataan monenlaisin opastavin ja rajoittavin merkein, jotka neuvovat puistojen, leikkikenttien ja muiden virkistyspaikkojen käytössä ja esimerkiksi opastavat retkeilijöitä seuraamaan valitsemaansa reittiä. Täysin uusia merkkejä on kehitetty esimerkiksi opastukseksi monikäyttöreiteille. Monikäyttöreittejä voivat käyttää useat erilaiset liikkujaryhmät, kuten ratsastajat, kävelijät ja polkupyöräilijät tai talvella lumikenkäilijät, hiihtäjät ja pyöräilijät. Tarvetta on ollut myös selvälle reittien aloitusmerkille. Uudistuksessa osa merkeistä saa uuden värityksen. Tieliikenteestä tuttuja punakeltaisia merkkejä voi nähdä retkeilyreitin varrella mustakeltaisina. Väylä (ent. Liikennevirasto) on myöntänyt luvan käyttää liikennemerkkien kuvatunnuksia standardin merkeissä, mutta liikennemerkkien väritys on kielletty muissa kuin tiealueiden merkeissä.

Lukema

SFS

Ohjelmistotuotannon standardisoijat Suomeen  Suomi isännöi ISOn ohjelmisto-

Some avuksi katastrofitilanteissa

 Sosiaalinen media on näyttänyt kyntensä

kriisiviestinnän viestintäkanavana. Kansain välisen standardisointiorganisaation ISOn yhteiskunnan turvallisuuden standardisointiin keskittyvä komitea on käynnistänyt uuden hankkeen, jonka tarkoituksena on määrittää yhteiset toimintatavat ja kansainväliset ohjeet hätä- ja katastrofitilanteiden viestinnälle somessa. Suomi haluaa osallistua työhön aktiivisesti. Maaliskuussa perustettiin aihetta seuraava standardisointiryhmä.

!!! Lisätietoja: asiantuntija Janne Kalli, janne.kalli@sfs.fi

tuotannon ja järjestelmäkehityksen yleiskokousta toukokuussa. Paikalle odotetaan noin 200:aa alan asiantuntijaa ympäri maailmaa. Kokouksessa alan suomalaiset asiantuntijat voivat tutustua ISOn kansainväliseen standardisointityöhön sekä verkostoitua alan muiden asiantuntijoiden kanssa. Ohjelmistokehityksen standardi soinnilla pyritään vastaamaan alan yhä monimutkaisempiin vaatimuksiin. Standardit käsittävät ohjelmistotuotannon eri vaiheisiin liittyviä prosesseja ja käytäntöjä. Lisätietoja: sfs.fi/sc7plenary2019 PRESIIS 1.19

cccccccccccccccc cccccccccccccccc Nopeasti & cccccccccccccccc cccc cccccccccccc vaivattomasti cccccccccccccccc SFS:n verkkokaupasta löydät cccccc cc cccccc omanc alasic standardit helposti. cccccccccccccccc cccccccccccccccc cccccccc1cccccccc cccccccccccccccc cccccccccccccccc cccccccc2cccccccc cccccccccccccccc cccccccccccccccc cccccccc3cccccccc cccccccccccccccc cccccccccccccccc cccccccccccccccc cccccccccccccccc cccccccccccccccc cccccccccccccccc cccccccccccccccc Astu sisään osoitteessa sales.sfs.fi.

Tilaa tai lataa SFS-, IEC- ja ISO-julkaisut helposti.

Verkkokauppamme palvelee 24/7.

Ota yhteyttä, kerromme mielellämme lisää. sales@sfs.fi tai puh. 09 1499 3353