Siivet 2020/6

S IIVE T 6/ 2020

Myyntiluvat: F-35 vs. Super Hornet

6/2020

Uhrattavat droonit VL Pyörremyrsky Me 262 HG III

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2021 toivottaa

Stormbreaker-täsmäliitopommi Afrikan hävittäjähankinnat Typhoonit Baltiassa

HAWK

40 vuotta

6 414887 225205

www.kanair.fi

PAL.VKO 2021-04

20006

722520-2006

Hinta 9,90 €

It-ohjusjärjestelmiä Suomelle

mia lentäjiä kutistuvaa mottia huoltaessaan. Kubanin taivaalla Neuvostoliiton ilmavoimat saivat loppututkinnon ilmasodan suuressa akatemiassa, kun uudet lentokoneet, taktiikat ja koulutusmenetelmät punnittiin tositoimis sa ja punatähtilentäjistä kasvoi varteenotetta via ja vaarallisia vastustajia Luftwaffen lentä jille. Kubanissahan saatettiin käydä pienen alueen päällä yhtenä päivänä enemmän ja suurempia ilmataisteluja kuin Suomessa hei näkuussa 1944 viikon aikana. Toki ilmasotaa käytiin muillakin rintamil la, jopa lähellä Suomea. Pitkä luku teoksesta on omistettu Suomen ja Norjan Lapissa toi mineelle Luftloffe 5:lle ja sen lentäjille, sa moin kuin heitä vastassa olleille neuvostolen täjille. Suomea itseään ei teoksessa käsitellä, mutta lähialueen toimintaa kylläkin. Niistä on kiintoisaa vetää punaisia lankoja kotoisel le rintamallemme. Bergström kertoo itärintaman ilmasodas ta, sen suurista ja pienistä operaatioista kiin nostavalla, selkeällä ja helppolukuisella taval la, mutta hän ei myöskään säästele tilastoja.

Tarkoitukseensa kehitetty kokonaisuus

Messersch

SII VE T

We manag and space e the air for you

Hän taustoittaa tapahtumat hienosti ja tekee niistä selkeät yhteenvedot perustaen tieton sa omaan rintamalinjojen molemmin puolin tekemäänsä tutkimustyöhön. Matkan varrel la lukijalle avautuu selkeä ja monin paikoin täysin uudenlaista informaatiota tarjoava ku va tapahtumista. Tiesittekö esimerkiksi, että vain muutamaa kuukautta Stalingradin mo tin antautumisen jälkeen Luftwaffe suoritti yhtä suuren ilmahuolto-operaation Krimin ja Kertsinsalmen itäpuolisen Kubanin alueen taivaalla, mutta onnistui tällä kertaa täydel lisesti. Aivan erityisen ansiokasta on tapa, jolla Bergström kertoo myös yksittäisistä lentäjis tä ja rakentaa kuvaa, jossa molemmin puolin rintamaa toimineet persoonat kuvataan ih misinä, yksilöinä. Kirjailija on myös onnis tunut yhdistämään hämmästyttävän paljon samalla rintamanosalla toimineiden lentä jien kohtaamisia kertoen, miten eri tilanteet päättyivät ja miten lentäjät itse kuvittelivat niiden päättyneen. Liioittelu ilmavoitoissa, pommituslentojen tuloksissa ja rynnäkköis

1/2 019

mit t Bf 10 9G -2:n pit kä matka

1/2019

Saab Tunnan

Gripen on suunniteltu operatiivisesti ja teknologisesti tehokkaaksi

kokonaisuudeksi, joka vastaa alueemme uhkiin ja vaativan toimintaympäristön haasteisiin – nyt ja tulevaisuudessa. Rankat pohjoismaiset sääolosuhteemme, helppo huollettavuus, toimintakyky maantietukikohdista ja erinomainen

käytettävyysaste ovat olleet suunnittelun keskiössä, varmistaen, että Gripen on

Ilmavoimie n uusi LVCkoulutusjärjestelm ä

AIR NAVIG ATION SER VIC

ES FINLAN Lentäjänti D OY e 1B (P.O.Bo x 157), 01 vaihde 02 531 Vantaa 0 4284 00 0 www.ansﬁ nland.ﬁ

722520-190 1

PAL.VKO 201

OLEMME 1.1 .2019 ALK AEN VA LTION ERITYISTE HTÄVÄYH TRA FFIC TIÖ MA NAGE MENT FIN TY TÄRYH LAND OY TIÖ. :N

Red Flag

19001

Gripen – Älykäs hävittäjä.

Hinta 8,90 €

Lue lisää osoitteessa www.saab.fi. Seuraa meitä Twitterissä ja Facebookissa: @SaabFI.

F-35 vaati i vähemmä n huoltoa kuin Horn et Ilmailumu seot ahdingoss a

6 414887 225205

Gripenin avulla Suomi turvaa alueellisen koskemattomuutensa.

ANS Finlan d on enna kkoluuloton alan toimija. ja tulevais Tähtäimen uuteen ka ämme on tsova, roh mm. etälen saavuttaa kea lenno nonjohdon asema alan nvarmistuskehittämise kansainvälis jänä ja alan ssä, lähialu enä edellä kouluttaja ey hteist yössä kävijänä, na . Osaavalla kehittämise , drone-liike henkilöstö ssä. nteen kehitt llämme on äkeskeinen rooli ANS Fin landin ANS Finlan din toiminta a määrittää tymisten me vastuullisu netelmät on us: lentok viritett y hu Euroopan oneiden no ippuunsa. ympäristöt usujen ja läh Sen tuloksen ehokkain eslentoliikenn ilmatila. Te a meillä Su e tukee ko em omessa on me päivittäin konaisvalt töitä sen ete aisesti Suom en, että en menesty stä ja Suom i pyörii 24 /7.

9-15

käytettävissä kaikissa tilanteissa.

70-v

Suomi edus ta koulutukse a hävittäjän eliittiä

kuissa oli yleistä molemmin puolin, mutta monin paikoin väittämät myös osuvat var sin kohdalleen. Black Cross Red Star Volume 4: Stalingrad to Kuban on ansiokas ja huolellisesti rakennet tu suurteos, joka on ehdottoman suositeltava itärintaman ja ylipäätään toisen maailmanso dan ilmasodasta kiinnostuneille, samoin kuin kirjasarjan aikaisemmat ja tulevat osat. Berg ström suunnittelee aikaisempien teostensa julkaisua päivitettyinä ja hän kertookin Vol. 1:n uusintapainoksen olevan “kaksin verroin suurempi kuin ensimmäinen painos. Siinä on valtavasti uutta tietoa ja tekstiä ensikäden lähteistä samoin kuin paljon aiemmin julkai semattomia valokuvia.” Sarjan seuraava teos jatkaa itärintaman ilmasodan avaamista kesän 1945 Kurskin suurtaisteluun. Teoksen voi tilata kotimaisista nettikirja kaupoista, Amazonista tai mieluiten suoraan tekijältä, jolloin maksuohjeet lähetetään säh köpostitse: vaktelforlag@gmail.com tai berg strombooks.elknet.pl/bc-rs / vaktelforlag.se.

•

Piditkö lukema s

Tilaa lehti itsellesi tai lahjaksi! www.si

tasi?

ivet.fi

Q Pääkirjoitus SIIVET™ 35. vuosikerta, ISSN 0783-2990 Aikakauslehtien liiton jäsenlehti KUSTANTAJA JFI Airshow Oy 2625259-9 PÄÄTOIMITTAJA / ILMOITUSMYYNTI Taneli Äikäs taneli.aikas@siivet.fi TOIMITUS Pentti Perttula Hasse Vallas Jukka O. Kauppinen etunimi.sukunimi@siivet.fi OSOITE Kotipellontie 11, 38800 Jämijärvi TILAAJAPALVELU Arkisin kello 11.00–15.00 siivet@siivet.fi puh 050 342 3396 ULKOASU Atte Tuulenkylä www.atterossi.fi AVUSTAJAT TÄSSÄ NUMEROSSA Ari Pirilä KANNEN KUVA Ari Pirilä, Pieni kuva: Diehl Defence KanAir_Siivet_2017-06_.ai

31.10.2017

10.10.50

S IIV E T 6 / 2020

Myyntiluvat: F-35 vs. Super Hornet

6/2020

Uhrattavat droonit VL Pyörremyrsky

Me 262 HG III

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2021 toivottaa

Afrikan hävittäjähankinnat Typhoonit Baltiassa

HAWK 722520-2006

40 vuotta

20006

CMY

Stormbreaker-täsmäliitopommi

www.kanair.fi

PAL.VKO 2021-04

6 414887 225205

It-ohjusjärjestelmiä Suomelle

Hinta 9,90 €

COPYRIGHT © Kirjoituksia ja kuvia saa lainata lehdestä vain toimituksen kirjallisella luvalla. Kaikki oikeudet pidätetään. All rights reserved. TILAUSHINNAT 2021 Kestotilaus 54,50 e, vuositilaus 62,00 e, postituslisä Eurooppaan 7,50 e, muut maanosat 15,00 e. Irtonumerot 9,90 e. Siivet-lehti ilmestyy vuonna 2021 kuusi kertaa, helmi-, huhti-, kesä-, elo-, loka- ja joulukuussa. AINEISTOSISÄLTÖ Artikkeleissa esiintyvät mielipiteet ovat kirjoittajien omia eivätkä välttämättä edusta kustantajan virallista kantaa. Lehti julkaisee sitoumuksetta kirjoituksia, valokuvia ja piirroksia edustamiltaan aihealueilta. Aineisto tulee lähettää sähköpostitse osoitteeseen taneli.aikas@siivet.fi. Julkaistuista artikkeleista maksetaan palkkio. Lehti ei vastaa taloudellisesti siinä esitettyjen rakenneselosteiden ym. artikkelien virheettömyydestä, mutta pyrkii saamaan ne mahdollisimman luotettaviksi. Lehden artikkelien, kuvien ja piirrosten osittainenkin jäljentäminen sekä lainaaminen on kielletty ilman toimituksen lupaa. Kaikki oikeudet pidätetään. TILAAJAREKISTERI Siivet-lehden tilaajarekisteriä voidaan käyttää JFI Airshow Oy:n suoramarkkinointitarkoituksiin. Tilaajarekisteriä ei myydä eikä luovuteta kolmansille osapuolille.

Se siitä

ari numeroa sitten peräänkuulutin toimijaa, joka kouluttaa oppilaitaan liittymään korpikentän laskukierrokseen overhead joining -menetelmällä. Pian lehden ilmestymisen jälkeen minulle soitti eräs lennonopettaja, joka heti puhelun aluksi kertoi ylpeänä, että he kouluttavat niin ja että se on ainoa oikea tapa toimia. Painavin perustelu oli, "koska Amerikassa". Kun kyseenalaistin menetelmän sopivuuden kotimaiselle korpikentälle, varsinkin Jämille, langan toisesta päästä kyseltiin ilmailutaustaani, olenko lennonopettaja. Kun soittajalle selvisi, etten ole lennonopettaja enkä edes "oikea" lentäjä (kerroin hypänneeni vähän laskuvarjolla ja lentäväni härvelillä, jota moottoroiduksi riippuliitotrikeksi kutsutaan) niin loppukin kunnioitus minua kohtaan katosi tyystin. Lopulta puhelu päättyi, kun vastapuoli iski luurin korvaani. Muutaman päivän päästä minuun otettiin Traficomilta yhteyttä tyyliin, "Tietoomme on saatettu että..." ja pyydettiin vastinetta. Sen annoin ja se siitä. Olisi kai pitänyt soittajalle mainita muukin ilmailukokemus, mutta minuun meni piru, kun käsitin, että asenne ja mielipide on lyöty lukkoon eikä muuksi muutu, vaikka mitä kertoisin. Itsekseni rupesin kuitenkin miettimään, että mitäs kaikkea sitä onkaan tullut ilmailu-uralla sen jälkeen tehtyä, kun pikkupoikana löysin isän purjelentolupakirjan ja lentopäiväkirjat. Onhan tässä tullut järjestettyä useita eri ilmailulajien SM, PM, EM ja MM -kilpailuja, kymmenkunta lentonäytöstä ja joitakin pienempiä ilmailutapahtumia sekä harrastettua hitusen lennokkeja, varjoliitoa, purjelentoa, laskuvarjohyppyä ja nyt viimeksi moottoroitua riippuliitoa. Lentopaikan päällikkönäkin olen toiminut kahdeksan vuotta virallisesti ja 15 epävirallisesti, kun edeltäjäni koulutti minua tulevaan tehtävääni siunaamalla päätökseni ja antamalla selkänojaa, kun hoitelin hänelle kuuluvia tehtäviä. Muistan hyvin, kuinka nuorena laskuvarjohyppääjänä kesäkuussa 1996 Tikkakoskella ensi kertaa istuin hyppykoneen kyytiin. Se oli samalla ensimmäinen kertani pienkoneessa. Ilmailu kaikkiaan oli uutta ja ihmeellistä ja tarjosi jatkuvasti uusia elämyksiä. Koko aikuisikäni on ollut täynnä ilmailua eri muodoissaan. Lieneekö lähestyvä viidenkympin villitys vai mikä, mutta elokuun puolenvälin jälkeen, jolloin viimeksi synttäreitäni vietin, olen ruvennut miettimään, mitä haluaisin tehdä loppuelämällä? Hyvällä tuurilla olen alle puolenvälin, hiukan huonommalla yli sen. Suunnitelmani on jalostunut tässä syksyn mittaan, ja sen toteuttamiseksi tarvitsen lisää aikaa. Vuorokauteen ei kuitenkaan tunteja enempää saa, joten jostain pitää vähentää. Ylläkuvatun kaltaiset yhteydenotot ovat pisara valtameressä verrattuna niihin positiivisiin kokemuksiin, mitä lentopaikan päällikkönä toimiminen on minulle antanut. Ja vaikka lentopaikan päällikkyys on ilmailuharrastuksistani mielenkiintoisin, se on myös aikaa vievin, joten haikein mielin päätin luopua siitä. Tätä kirjoittaessani en vielä varmuudella tiedä Jämin lentopaikan uuden päällikön nimeä, mutta eiköhän sellainen löydy ennen kevään aurinkoisia lentokelejä. Ilmailuterveisin, Taneli Äikäs

6/2020

Luotettavin valinta Suomelle Block III Super Hornet ja vertaansa vailla oleva elektronisen sodankäynnin hävittäjä Growler tarjoavat Suomelle kattavan suorituskyvyn tulevaisuuden kehittämismahdollisuuksineen. Koneiden tukialusominaisuudet soveltuvat erinomaisesti Suomen liikkuvaan taistelutapaan ja pohjoisiin sääolosuhteisiin, alhaisilla käyttö- ja ylläpitokustannuksilla. Boeingin ja suomalaisen puolustusteollisuuden 25 vuoden kumppanuus takaa kotimaisen huoltovarmuuden ja luo edellytykset hyödyntää nykyistä infrastruktuuria ja henkilöstön koulutusta jatkossakin.

F/A-18 SUPER HORNET RAYTHEON

NORTHROP GRUMMAN

EA-18G GROWLER GENERAL ELECTRIC

BOEING

Kuva: Ari Pirilä

6 HX-briiffi 9 9 10

Lentokoneala vuonna 2019: Airbus kärkeen ja Dassault ylöspäin Finnair lykkää kolmen laajarunkokoneen hankintaa 35 000 ilmaiskua kuudessa vuodessa Blue Angelsin hyvästit Classic Hornetille

11 Ensimmäinen 12 13

Pyörremyrsky

Mitä kertovat F-35:n ja Super Hornetien myyntiluvat Sveitsille ja Suomelle?

Kaunein suomalaishävittäjä lentää jälleen

Ilmailuhistorian outouksia:

IL-20

kummallinen maataistelukone

muistomerkki-Hornet

Hawk 40 vuotta sitten

Ruotsin kunnianhimoinen puolustussuunnitelma

Uskolliset siipimiehet

Uusi salainen hävittäjä

Typhoonit Baltiassa:

TILAA LEHTI WWW.SIIVET.FI

Millainen ase on Suomelle tarjottava StormBreaker?

45 Maailman

hävittäjähankinnat, 7. osa: Afrikka

Messerschmitt 262 HG III Enkelit työnsivät kovempaa

Ilmatorjuntaohjusjärjestelmät: mitä on tarjolla Suomelle?

Kirja-arvostelut: MiG-21 Suomen ilmavoimissa Black Cross Red Star Volume 4: Stalingrad to Kuban Air War Over the Eastern Front

Ei pelkkää ilmatilan vartiointia

SEURAAVA NUMERO ILMESTYY 24. HELMIKUUTA! 6/2020

HX-BRIIFFI

Teksti: Pentti Perttula

HX-briiffi tarjoaa tiivistetyn katsauksen HX-ehdokkaisiin liittyviin uutisiin 12. syyskuuta – 5. marraskuuta 2020. 9.10. Puolustusministeriön strategisten hankkeiden ohjelmajohtaja Lauri Puranen kertoo blogissaan HXhankkeen tarjouskilpailun viimeisen neuvottelukierroksen olevan käynnissä ja vietävän loppuun joulukuun alkupuolella. Lopullinen tarjous pyydetään vuoden 2021 alkupuolella ja hankintapäätös tehdään samana vuonna. 15.10. Puranen ilmoittaa blogissaan, että Hornet-kaluston käytössä olevat ilmataisteluohjukset korvataan osana HX-hankintaa samassa yhteydessä ja samasta rahoituksesta, josta muukin HX-kokonaisuus hankitaan.

F-35A 12.9. Elbit Systems tekee Lockheed Martinin kanssa sopimuksen 1 400 komposiittirakennekokonaisuuden valmistamiseksi F-35-koneisiin seuraavan neljän vuoden aikana. Elbit valmistaa F-35:een jo kypärä- ja ohjaamonäytöt, tehonvahvistimet ja 22 eri rakennekokonaisuutta.

22.9. Reutersin mukaan alustava sopimus F-35-koneiden myynnistä Arabiemiraateille allekirjoitetaan maan kansallispäivänä 2. joulukuuta 2020. Sitä ennen Yhdysvaltain hallinto tutkii, miten kauppa voidaan toteuttaa aiheuttamatta vaikeuksia Israelille ja rikkomatta maiden välisiä sopimuksia. 24.9. Yhdysvaltain puolustusministeriön (Pentagon) alivaltiosihteeri Ellen Lordin tiedottaja Jessica Maxwell kertoo Bloomberg Newsille, että F-35:n intensiivinen, 64 suoritetta sisältävä simuloitu taistelukyvyn testaus Venäjän, Kiinan ja Iranin ilmapuolustusta vastaan siirtyy todennäköisesti suunnitellusta joulukuusta 2020 vuoteen 2021. 25.9. Bloomberg Newsin saamien tietojen mukaan Arabiemiraatit jättää Yhdysvaltain ulkoministeriölle virallisen pyynnön hankkia F-35-koneita. 26.9. Israelin Channel 12 raportoi, että maan viranomaiset ovat luopuneet toivosta estää F-35-koneiden myynnin Arabiemiraateille, mutta toivovat, että myytävien koneiden kykyjä vähennettäisiin. 27.9. Kolme uutta F-35A-konetta laskeutuu Norjaan. Maan ilmavoimilla on nyt 28 konetta, joista 7 Yhdysvalloissa Arizonan Luken lentotukikohdassa. Konetyyppi saa täyden operatiivisuuden Norjassa vuonna 2025. 30.9. Yhdysvaltain ulkoministeriö ilmoittaa hyväksyneensä 40 F-35A-koneen myynnin Sveitsille.

14.9. BAE Systems tekee Lockheed Martinin kanssa sopimuksen elektronisen sodankäynnin järjestelmien valmistamiseksi 15. ja 16. tuotantosarjan koneisiin. Yhtiö on valmistanut jo yli 500 elso-järjestelmää F-35-koneisiin.

30.9. Pentagonin mukaan Lockheed Martin investoi 71 miljoonaa dollaria oikaistakseen jatkuvan ongelman F-35:n varaosien kanssa. Asiaa koskeva sopimus ilmoitettiin allekirjoitettavan lokakuun puolivälissä.

14.9. Lockheed Martinin Aeronautics-liiketoimintaosaston johtaja Michelle Evans kertoo Aerospace Dailylle, että F-35:n tuotantoketju ei toivu täysin COVID-19-pandemian aiheuttamista viivästyksistä vuoden 2021 loppuun mennessä.

30.9. USAF raportoi, että 19. toukokuuta sattunut F-35A:n tuhoutumiseen johtanut onnettomuus laskeutumisessa pimeässä johtui väsyneen lentäjän liian suuresta nopeusasetuksesta, väärässä asennossa olleesta kypäränäytöstä sekä aiemmin tuntemattomasta lennonhallintajärjestelmälogiikan viasta, jonka vuoksi koneen korkeusohjaus lakkasi toimimasta.

14.9. Ehdotettu F-35-koneiden myynti Arabiemiraateille huolettaa joitakin Israelin turvallisuusasiantuntijoita, jotka pelkäävät uuden kilpavarustelun alkavan Lähi-idässä maiden välisestä rauhansopimuksesta huolimatta. 14.–18.9. Yhdysvaltain ilmavoimien (USAF) Utahissa sijaitsevan Hillin lentotukikohdan 388. Hävittäjälennoston ja 419. Reservin hävittäjälennoston F-35-koneet harjoittelevat taistelukykyään lentäen keskimäärin 80 suoritetta vuorokaudessa. Tukikohdassa on 78 F35A-konetta.

6/2020

1.10. Japanin kahdeksan prosenttia kasvava noin 47 miljardin euron puolustusbudjetti vuodelle 2021 sisältää 262 miljoonaa euroa neljän F-35A:n tilaamiseksi. 1.10. Ellen Lordin mukaan Yhdysvallat jatkaa jossakin määrin F-35:n osien hankintaa Turkista läpi vuoden 2022. 7.10. Norjan puolustusbudjetti vuodelle 2021 sisältää 7 miljardia kruunua (640 miljoonaa euroa) F-35A-koneiden han-

kintaan ja miljardi kruunua (90 miljoonaa euroa) Ørlandin lentotukikohdan rakennustöihin. 7.10. Reutersin saamien tietojen mukaan Qatar on lähettänyt virallisen pyynnön ostaa F-35-koneita Yhdysvalloilta. 9.10. Yhdysvaltain ulkoministeriö ilmoittaa hyväksyneensä 64 F-35A-koneen myynnin Suomelle. 9.10. Kaksi Yhdysvaltain senaatin jäsentä, Bob Menendez ja Jack Reed kyseenalaistavat suunnitellun F-35koneiden myynnin Arabiemiirikunnille. 10.10. Yhdysvaltain entinen ulkoministeri Hillary Clinton suosittelee Foreign Affairs -lehdessä julkaistussa artikkelissa USAF:ia ostamaan suunniteltua vähemmän F-35-koneita ja enemmän B-21-pommikoneita. 11.10. Israelin tiedusteluministeri Eli Cohen ilmoittaa Israelin puolustusvoimien radion haastattelussa maan hallituksen vastustavan F-35-koneiden myyntiä Qatarille. 12.10. Italian Camerin tuotantolinjalla on havaittu joidenkin F-35-koneiden paneelien kiinnitykseen tarkoitettujen pulttien olevan liian pitkiä. Tästä johtuvien tarkastusten vuoksi Alankomaiden kahden uusimman F-35A-koneen toimitusten ilmoitetaan viivästyvän kaksi ja neljä viikkoa. Myös toimitetut neljä konetta tarkastetaan. 12.10. Israelin ilmavoimien ja USAF:in F-35-koneet harjoittelevat kolmatta kertaa yhdessä. Hyökkäyksellistä vastailmatoimintaa harjoiteltiin simuloidusti Israelin F-16I-hävittäjiä ja ilmatorjuntaa vastaan. 13.10. Lockheed Martinin tuotantojohtaja Darren Sekiguchin mukaan tuotantolinja saa polttoaineen syttymisen salamasta estävän muokatun OBIGGS-järjestelmän, joka korjaa aiemmin tänä vuonna järjestelmässä havaitun ongelman. Järjestelmä jälkiasennetaan uudelleen kaikkiin koneisiin. 16.10. USAF:in Alaskan Eielsonin lentotukikohdan koneisiin aletaan asentaa 354. Hävittäjälennoston kehittämiä uusia arktisia selviytymispakkauksia pelastautumaan joutuville lentäjille. 19.10. Kreikkalaiset sanomalehdet Estia ja Greek City Times raportoivat, että Yhdysvaltain ulkoministeri Mike Pompeo keskusteli Kreikan vierailullaan pääministeri Kyriakos Mitsotakisin kanssa ja sopi 20 F-35:n hankinnasta Kreikan ilmavoimille. Kuusi ensimmäisenä, vuonna 2022 tilattavaa konetta olisivat Turkin aiemmin tilaamia koneita.

19.10. USAF käynnistää ohjelman F-35:n asekuiluun sopivan uuden, edistyksellisen Global Precision Attack Weapon- ilmasta maahan -aseen kehittämiseksi. White paper -dokumentteja odotetaan teollisuudelta vuoden kuluessa. 20.10. Senaattorit Menendez ja Dianne Feinstein tekevät lakialoitteen, jolla varmistettaisiin kongressin valvonta F-35-koneiden viennille ulkomaille. 20.10. Etelä-Korean asehankintavirasto ilmoittaa, että yhteensä 24 F-35A-konetta on saapunut maahan maaliskuusta 2019 lähtien. 20.10. Japanin ilmavoimien F-35A-koneet harjoittelevat ilmapuolustusoperaatioita yhdessä Yhdysvaltain maihinnousualus USS American kanssa, jolla on merijalkaväen F-35B-koneita. 21.10. Pratt & Whitney saa 1,5 miljoonan dollarin sopimuksen tutkiakseen F135-moottorin päivitysvaatimuksia Block 4.2- ja sitä uudempiin koneversioihin. 21.10. USAF:in Hillin lentotukikohdan yksiköt kiinnittävät vuonna 2014 moottoripalon vuoksi poistetun ja ylläpitoharjoituskoneeksi käyttöön otetun F-35-koneen siivet takaisin paikoilleen kehittääkseen konetyypin taisteluvauriokorjaustoimenpiteitä ja -tekniikoita. 22.10. Yhdysvaltain puolustusministeri Mark Esper ja Israelin puolustusministeri Benny Gantz allekirjoittavat sopimuksen, joka avaa F-35:n myyntimahdollisuudet Arabiemiirikunnille sallimalla Israelin hankkia edistyksellisiä asejärjestelmiä Yhdysvalloista ja kehittää omia kykyjään säilyttääkseen sotilaallisen etumatkansa. 23.10. Israelin pääministeri Benjamin Netanyahu ja puolustusministeri Gantz ilmoittavat yhteislausunnossaan, ettei Israel vastusta F-35:n myyntiä Arabiemiirikunnille. 26.10. Pentagon ilmoittaa virallisesti siirtävänsä F-35:n taistelusimulaatiotestauksen joulukuusta ensi vuoden puolelle teknisten valmisteluvaikeuksien vuoksi, mikä tarkoittaa, että konetyypin täyttä tuotantovauhtia ei sittenkään voida käynnistää vielä maaliskuussa 2021. 28.10. USAF:in 388. Hävittäjälennoston everstiluutnantti Jared Santos Hillin lentotukikohdasta saavuttaa ensimmäisenä 1 000 lentotuntia F-35A:lla. 29.10. Yhdysvaltain ulkoministeriö tukee useiden lähteiden mukaan jopa 50 F-35:n myyntiä Arabiemiraateille arvioituun 10,4 miljardin dollarin hintaan. 29.10. Lockheed Martin saa 74 miljoonan dollarin sopimuksen jatkaa F-35-kehi-

Saksan ilmavoimien Taktinen Lennosto 73:n Eurofighter Typhooneja. Kuva: Luftwaffe / Stefan Petersen

tyslaboratorion infrastruktuuritoimintoja ja testilaboratorion valmistelua. Työ valmistuu lokakuussa 2021.

uuden spesifikaation mukaiset muutostyöt ja korjaukset syyskuuhun 2021 mennessä.

30.10. Joukko Yhdysvaltain edustajainhuoneen demokraattiedustajia tekee lakialoitteen, jossa asetetaan ehtoja F-35:n myynnille uusille liittolaisille koskien lähinnä arabimaita. Muun muassa niiden käytöstä pitää konsultoida Yhdysvaltoja, ja Israelin pitää pystyä valvomaan niiden sijaintia jatkuvasti.

22.9. Yhdysvaltain merivoimat (US Navy) ilmoittaa, että yksi sen harjoituslennolla olleista Super Horneteista teki 10. syyskuuta onnistuneen hätälaskun Virginian Oceanan lentotukikohtaan moottoripalon vuoksi.

30.10. Ensi vuonna uudelleen Nellisin tukikohtaan perustettava USAF:in 65. Harjoitusvastustajalaivue (65th AGRS) saa käyttöönsä F-16-koneiden lisäksi myös alkupään tuotantosarjojen F-35A-koneita.

Super Hornet / Growler 15.9. Marvin Engineering saa 132,5 miljoonan dollarin sopimuksen enintään 1 339 BRU-32B/A-aseripustimesta ja enintään 1 056:sta LAU-127E/A- ilmataisteluohjuksen laukaisukiskosta Super Horneteihin ja Growlereihin. Työn odotetaan valmistuvan syyskuuhun 2027 mennessä. 22.9. Boeing saa 21,9 miljoonan dollarin sopimuksen seuraavan sukupolven häirintäsäiliön integroimiseksi Growleriin AN/ALQ-99-säiliön korvaajaksi. Säiliön integroinnin on määrä valmistua syyskuuhun 2021 mennessä, ja sen alustava operatiivinen kyky saavutetaan saman vuoden loppuun mennessä. 22.9. Boeing saa 75,1 miljoonan dollarin sopimuksen, joka kattaa Super Hornetien ja Growlerien tarkastukset, muutostyöt ja korjaukset sekä sisimmän siipipaneelin

24.9. US Navy ilmoittaa, että yksi sen harjoituslennolla olleista Super Horneteista teki 21. syyskuuta onnistuneen hätälaskun Virginian Oceanan lentotukikohtaan moottoripalon vuoksi. Se oli kuudes Super Horneteille sattunut onnettomuus vuoden sisään. 28.9. Scramble Magazine julkaisee ensimmäiset kuvat Kuwaitin ilmavoimien ensimmäisestä Super Hornetista kuvattuna lennossa 25. syyskuuta Boeingin tehtaan käyttämällä Missourin St. Louis Lambertin kansainvälisellä lentoasemalla. 30.9. Yhdysvaltain ulkoministeriö ilmoittaa hyväksyneensä 36:n yksi- ja 4 kaksipaikkaisen Super Hornetin myynnin Sveitsille. 8.10. US Navy on ottanut uuden AN/ ASG-34-IRST-sensorin käyttöön Persianlahden alueella, mikä käy ilmi puolustushaaran julkaisemasta kuvasta lentotukialus USS Nimitzin lentokannelta. Sensorin alustava operatiivisuus on määrä saavuttaa vuonna 2021. 9.10. Yhdysvaltain ulkoministeriö ilmoittaa hyväksyneensä 50:n yksi- ja 8 kaksipaikkaisen Super Hornetin sekä 14 Growlerin myynnin Suomelle. 6/2020

20.10. US Navyn yksipaikkainen Super Hornet putoaa rutiinikoulutuslennolla maahan Keski-Kaliforniassa. Lentäjä pelastautuu heittoistuimella. Onnettomuuden syytä tutkitaan. 20.10. Boeing saa 30 miljoonan dollarin sopimuksen kehittääkseen yhdessä US Navyn kanssa uuden ylisoonisen ilmasta pintaan -ohjuksen Super Hornetiin. Uudella SPEAR-patoputkimoottorilla varustetun demonstraation on määrä lentää loppuvuonna 2022. 27.10. Boeing ja sen kanadalaiset ilmailuteollisuuskumppanit valmistautuvat tuottamaan 61 miljardia Kanadan dollaria (39 miljardia euroa) ja lähes neljännesmiljoona työpaikkaa Kanadan talouteen, jos maan hallitus valitsee Super Hornetin käynnissä olevassa hävittäjäkilpailussa. 27.10. Boeing tekisi Super Hornetien loppukokoonpanon Yhdysvalloissa, mikäli se voittaa Kanadan hävittäjäkilpailun. 2.11. Integral Aerospace saa 9,3 miljoonan dollarin sopimuksen 72 lisäpolttoainesäiliön valmistamiseksi ja toimittamiseksi Super Horneteihin ja Growlereihin. Työn odotetaan valmistuvan toukokuuhun 2022 mennessä.

Rafale 17.9. Ranskan merivoimien Rafale-hävittäjät harjoittelevat hyökkäystaktiikoita Britannian merivoimien maihinnousualus HMS Albionia vastaan Bretagnen niemimaan lähellä. 21.9. India Todayn mukaan Intian ilmavoimien ensimmäinen Rafale-laivue, 17. Laivue, saa pian ensimmäisen naishävittäjälentäjän. Intian ilmavoimilla on yhteensä 10 naishävittäjälentäjää. 22.9. Croatia Weekin mukaan Ranska tarjoaa Kroatian ilmavoimille käytettyjä Rafale-hävittäjiä. 30.9. Yli 10 kilometrin korkeudessa lentävän Rafalen aiheuttama yliäänipamaus säikäyttää ihmisiä Pariisin keskustassa. Kone oli hälytetty saattamaan Pariisin lähellä radioyhteytensä menettänyttä matkustajakonetta.

Koska HX-ehdokaskonetyypeille on sattunut viime aikoina paljon koneiden tuhoutumiseen johtaneita onnettomuuksia, julkaisemme päivitetyn grafiikan, joka havainnollistaa niiden menetykset 100 000:ta lentotuntia kohti. Konetyypeistä ovat mukana kaikki mallit ja versiot, ja Super Hornet sisältää myös Growlerin. Lentotunnit sotatoimissa ovat mukana.

15.10. Dassault Aviation ilmoittaa, että se on teollisten kumppaniensa tuella pystynyt viimeisen puolentoista vuoden aikana varmistamaan Ranskan ilma- ja merivoimien Rafalejen 76 prosentin käytettävyyden. 29.10. Ranskan ilmavoimat ilmoittaa Thales TALIOS-lasermaalinosoitussäiliön (TArgeting Long-range Identification Optronic System) saavuttaneen alustavan operatiivisen kyvyn Rafale F-3R -koneissa. 4.11. Kolme Ranskan Istresistä lähtenyttä uutta Rafalea laskeutuu Intian Jamnagarin tukikohtaan. Yli kahdeksan tunnin lentoa tukee Intian ilmavoimien ilmatankkauskone. Intialla on nyt yhteensä kahdeksan konetta.

Gripen E/F 21.9. Brasilian ensimmäinen Gripen E -hävittäjä saapuu Brasiliaan. 24.9. Gripen E lentää ensilentonsa Brasiliassa Navegantesin lentokentältä Embraerin tehtaalle Gavião Peixotoon.

pysymisen. Siirron kustannusvaikutus oli 1,1 miljardia kruunua (110 miljoonaa euroa) ja voi vielä tuoda 400 miljoonan (39 miljoonan euron) lisälaskun. 23.10. Brasilian ilmavoimien F-39E Gripen esitellään virallisesti maan ilmavoimien juhlapäivän yhteydessä pääkaupunki Brasíliassa. Kone lentää yhdessä taitolento-osasto Smoke Squadronin kanssa.

Typhoon 13.10. The Jakarta Postille vuodetun dokumentin mukaan Indonesian puolustusministeri Prabowo Subianto vierailee Itävallassa 20. lokakuuta keskustelemassa mahdollisesta Typhoonien ostamisesta. 19.10. Eurofighter tekee Espanjan ilmavoimille tarjouksen 20 Typhoonista korvaamaan Kanarian saarille sijoitetut F-18-koneet. Korvaaminen on osa Espanjan Halcon-projektia, jolla kaikki Espanjan F-18-koneet korvataan Typhooneilla vuosina 2025–2030.

5.10. Intian ilmavoimien komentaja, kenraali R.K.S. Bhadauria ilmoittaa, että Rafalejen täysi operatiivisuus saavutetaan vuonna 2023 ja lisähankintaa harkitaan.

14.10. Ruotsin puolustusministeriön laatimassa puolustusbudjettikehyksessä vuosille 2021–2025 kerrotaan, että neljä ilmavoimien hävittäjälaivuetta varustetaan Gripen E -koneilla.

23.10. Italian ilmavoimat ottaa vastaan viimeisen Typhoonin. Kone menee 51. Lennoston käyttöön Istranan tutkikohtaan. Konetyypin valmistuksessa on ollut mukana 200 italialaisyritystä mukaan lukien Leonardon kokoonpanolinja Casellessa (Torinon pohjoispuolella).

8.10. Ranskan puolustusministeri Florence Parly ilmoittaa hallituksen tilaavan vielä ennen vuoden loppua 12 uutta Rafalea Kreikalle myytyjen ilmavoimien koneiden tilalle. Kreikka ostaa 18 Rafalea, joista 12 käytettyinä.

20.10. Saabin toimitusjohtaja Micael Johansson ilmoittaa osavuosikatsauksessa, että yhtiö on siirtänyt COVID-19-epidemian vuoksi osan Gripen E/F:n alihankintatöistä omaan tuotantoon varmistaakseen tuotantoaikataulussa

5.11. Saksan liittoparlamentti hyväksyy 5,4 miljardin euron rahoituksen enintään 38 uuden Typhoonin hankintaan Saksan ilmavoimille. Niillä korvataan ensimmäisen tuotantoerän koneet, jotka aiotaan myydä. •

6/2020

LENTOKONEALA VUONNA 2019: AIRBUS KÄRKEEN JA DASSAULT YLÖSPÄIN

entokonevalmistajien tulokset viime vuodelta ennen koronakriisin alkua toivat yllätyksiä. Airbus vei valmistajien johtopaikan Boeingilta vasta toista kertaa viimeisen 20 vuoden aikana. Sen 66,8 miljardin euron liikevaihto jää todennäköisesti alan korkeimmaksi tulokseksi pitkälle 2020-luvulle. Sotilaspuolella Airbusin myynti kuitenkin laski 6,4 prosenttia 10,3 miljardiin euroon. Boeingin liikevaihto sukelsi, pääasiassa 737 Maxin aiheuttaman kriisin takia, peräti neljänneksen, ja tappiota tuli 1,68 miljardia euroa. Yhtiö joutui perumaan lähes 3,6 miljardin euron kaupan, jolla se olisi hankkinut 80 prosenttia Embraerin siviililentokonepuolesta. Boeingin siviilikoneiden myynti romahti 44 prosenttia. Lockheed Martin säilytti vielä kolmospaikkansa, mutta sen paikan ottanee tulevaisuudessa melko varmasti viime keväänä perustettu uusi jättiläinen, Raytheon Technologies, joka muodostui Raytheonin ja United Technologiesin fuusiosta, mukanaan Pratt & Whitney ja Collins Aerospace. Vuoden 2020

Eräiden lentokonevalmistajien liikevaihto ja -voitto sekä liikevaihdon mukainen sijoitus maailman ilmailuteollisuusyritysten joukossa vuonna 2019. Kuva: Pentti Perttula

sijoituksen ratkaisee, kuinka paljon Raytheonin siviilipuoli vetää tulosta alaspäin. Lockheed Martin nojaa lähes kokonaan puolustusalaan, jota eivät siviili-ilmailun myrskyt heiluttele. Dassault nousi kahdeksan sijaa sotilaskonemyyntinsä ansiosta. Ko-

konaismyynti kasvoi 44 prosenttia ja puolustusalan peräti 97 prosenttia. Dassault nousi puolustusalan kymmenen suurimman yhtiön joukkoon. Yhtiön Falcon-liikelentokoneiden myynti sen sijaan kompastelee: pudotusta tuli lähes 16 prosenttia. •

FINNAIR LYKKÄÄ KOLMEN LAAJARUNKOKONEEN HANKINTAA

innair on päässyt sopimukseen Airbusin kanssa kolmen A350-900-matkustajakoneen toimitusten viivästyttämisestä kahdella vuodella. Koneet piti toimittaa vuosina 2021–2022. Asiantuntijoiden mukaan viivästyttäminen vähentää Finnairin kassavirtaa ensi vuonna arviolta 200 miljoonaa euroa. Yhtiön mukaan sopimus antaa enemmän joustavuutta käyttää nykyistä konelaivastoa ja parantaa kassavirtaa. Finnairilla on 16 A350-900-konetta.

Airbus on pyytänyt alihankkijoitaan valmistautumaan lentokonetuotannon kiihdyttämiseen yhtiön parhaiten myyvän konetyypin A320:n tuotannon 18 prosentin kasvattamiseksi vuoden 2021 jälkipuoliskolla. Yhtiö antaa ristiriitaisia viestejä, koska se valmistautuu samaan aikaan 15 000 henkilön irtisanomiseen tai lomautukseen. •

Kuva: Pentti Perttula

6/2020

35 000 ILMAISKUA KUUDESSA VUODESSA

lokuusta 2014 syyskuuhun 2020 Yhdysvaltain johtama liittouma teki 34 917 ilmaiskua ISIS:tä vastaan Irakissa ja Syyriassa. Viisi vuotta sitten ISIS:in 40 000 asemiestä hallitsi 110 000 neliökilometrin kokoista aluetta, mutta menetti sen vuoden 2019 loppuun mennessä. Vaikka väkivaltaisella terroristijärjestöllä ei ole enää pysyvää jalansijaa alueella, muodostaa se edelleen uhan paikalliselle väestölle, minkä vuoksi painetta sitä vastaan jatketaan. Ilmaiskuilla tuetaan edelleen maajoukkojen toimintaa ISIS:tä vastaan ja tuhotaan järjestön piilopaikkoja. • Royal Air Forcen Tornado GR4 starttaa pommituslennolle Kyproksen RAF Akrotirin tukikohdasta. Kuva: UK MOD / Crown copyright 2020

Ilmailun historiaa jo vuodesta 1918

SUOMEN ILMAVOIMAMUSEO Ilmavoimamuseo on avannut verkkokaupan. Kaupasta löytyy ilmailuaiheisia kirjoja, pienoismalleja, lahjatavaroita, leluja ja tekstiilejä. Verkkokauppamme pääset internet-sivujemme kautta. Talven aukioloajat: Olemme auki päivittäin klo 11.00-17.00. Joulun aikaan olemme suljettuina 24.12-27.12 ja 31.12-1.1. Tikkakoskentie 125 Tikkakoski, www.ilmavoimamuseo.fi

BLUE ANGELSIN HYVÄSTIT CLASSIC HORNETILLE

hdysvaltain merivoimien näytösryhmä Blue Angels lensi 4. marraskuuta viimeisen virallisen osastolennon Hornet-hävittäjillä kotikaupungissaan Floridan Pensacolassa ennen siirtymistään Super Horneteihin. Classic Hornetit olivat ryhmän käytössä 34 vuotta. Blue Angels aloittaa saman tien talviharjoittelukauden Etelä-Kalifornian El Centrossa Super Horneteilla, joita tulee ryhmän käyttöön lopulta yhteensä 18. Ne edustavat tuotannon alkupään koneita, jotka on muokattu näytösryhmän tehtäviin sopiviksi. Ensi vuosi on Blue Angelsien juhlavuosi, kun ryhmä täyttää 75 vuotta. • Kuva: US Navy / Christopher Gordon

6/2020

ENSIMMÄINEN MUISTOMERKKI-HORNET

ustralian kuninkaallisten ilmavoimien (RAAF) Boeing F/A-18A Hornet "A21022" kuljetettiin Williamtownin lentotukikohdasta lokakuun lopussa sijoitettavaksi Australian sotamuseon viereen Canberraan. Kone poistettiin käytöstä toukokuussa ja luovutettiin virallisesti marraskuussa. Koneella lennettiin 30 käyttövuoden aikana 6 131,5 tuntia. Se osallistui Australian puolustusvoimien Falconer-operaatioon Irakissa vuonna 2003 ja Okra-operaatioon Irakissa ja Syyriassa vuosina 2016–2017. Hornetit ovat olleet RAAF:n selkäranka 1980-luvulta lähtien, ja nyt ne korvataan F-35A-koneilla. Korvattavilla Horneteilla on kuitenkin ollut kysyntää ulkomailla. Viime vuonna 25 konetta myytiin Kanadalle 95 miljoonan Australian dollarin (58 miljoonan euron) hintaan, ja viime maaliskuussa ilmoitettiin, että amerikkalainen harjoitusvastustajia eri maiden ilmavoimille tarjoava yritys Air USA ostaa 46 konetta. • www.aerotecno.fi

www.aerotecno.fi www.aerotecno.fi Lentokoneiden

www.aerotecno.fi ● Huollot

www.aerotecno.fi www.aerotecno.fi Lentokoneiden

● Korjaukset Lentokoneiden Huollot ●● Tarkastukset ● Huollot ● Korjaukset ●● Katsastukset Lentokoneiden ● Korjaukset Lentokoneiden Tarkastukset Lentokoneiden ● Huollot ●●●Uudet moottorit Katsastukset Tarkastukset Huollot ●●Korjaukset ●●Huollot moottorit Katsastukset ●●Tarkastukset ●Uudet Korjaukset ● Korjaukset ●●Katsastukset Meiltä myös Uudet ● moottorit Tarkastukset ●moottorit Tarkastukset ● Uudet Meiltä myös ●Varaosat Katsastukset ●●●Katsastukset Varaosat oheistarvikkeet Meiltä myös Meiltä myös ●Ilmailun Uudet moottorit ●●●Uudet moottorit Ilmailun oheistarvikkeet ● Varaosat ● Varaosat ● Ilmailun oheistarvikkeet Meiltä myös ● Ilmailun oheistarvikkeet Meiltä myös ● Varaosat ● Varaosat 0500629 629 453 (8-12), info@aerotecno.fi ● Ilmailun oheistarvikkeet 0500 453 (8-12), info@aerotecno.fi ● Ilmailun oheistarvikkeet 0500 629 453 (8-12), info@aerotecno.fi Pajatie 22, 16800 Hämeenkoski

Pajatie 22, 16800 Hämeenkoski Pajatie 22, 16800 Hämeenkoski FI.MF.0004 0500 629FI.MF.0004 453 (8-12), info@aerotecno.fi FI.MF.0004

Kuva: RAAF / Brett Sherriff

Helikopteriyksityislentäjäkoulutus, aloitukset sopimuksen mukaan. Koulutamme myös yölento-, R22 ja R44 tyyppikelpuutukset. Vanhentuneiden kelpuutuksien uusinnat. FI.ATO.2024 Distance learning (etäopiskelu) mahdollisuus: LAPL/PPL(H) teoriat

Puh 040 054 4356, info@copterplus.fi Niittykuja 16, 90460 Oulunsalo, Finland

Pajatie0500 22, 16800 Hämeenkoski 629 453 (8-12), info@aerotecno.fi

0500 629 453Hämeenkoski (8-12), info@aerotecno.fi FI.MF.0004 Pajatie 22, 16800 Pajatie 22, 16800 Hämeenkoski FI.MF.0004 FI.MF.0004

6/2020

RUOTSIN KUNNIANHIMOINEN PUOLUSTUSSUUNNITELMA

uotsin uusin, seitsemän vuosikymmenen kunnianhimoisin, 181-sivuinen puolustussuunnitelma vuosille 2021–2025 lisää tuntuvasti puolustusmenoja ja muun muassa palauttaa lakkautettuja yksiköitä. Ilmavoimien osalta se palauttaa F 16 Uppsalan lennoston, jolla ei ole ollut aktiivisia hävittäjälaivueita sitten vuoden 2003. Vuosina 2021–2025 neljä kuudesta hävittäjälaivueesta vaihtaa kalustonsa Gripen C/D:stä E:hen. C/D säilyy ensilinjan koneena 2030-luvulle saakka, vaikka sitä käytetään myös koulutuksessa. Suunnitelma esittää ilmataisteluohjusten määrän ja elektronisen sodankäyntikyvyn kasvattamista sekä uuden RBS 15F -meritorjuntaohjuksen hankintaa, vaikka suunnitelma ei ohjusta nimeäkään. Niiden lisäksi vuosina 2026–2030 on määrä hankkia ilmavoimille kaukovaikutuskyky ja Gripeniin uusi tiedustelusäiliö. Päätös nykyisin kovassa käytössä olevien S100 (Saab 340) Korpen -valvonta- ja ennakkovaroituskoneiden korvaamisesta ja uusien koneiden hankinta on määrä tehdä ennen vuotta

2025. Kahden Gulfstream IV -alustalle rakennetun S102B Korpen -signaalitiedustelukoneen korvaamispäätös siirtyy vuoden 2025 jälkeen. Kuljetuskoneet jaetaan kolmen laivueen kesken tavallisiin ja erikoiskuljetuksiin sekä hallituksen tukemiseen. Helikopterilennostosta kaksi laivuetta toimii maavoimien tukena, yksi meritoiminnassa

ja yksi erikoisjoukkojen käytössä. Suunnitelma ilmoittaa yhteistoiminnan jatkuvan Britannian johtamassa tulevaisuuden taistelukoneprojektissa ja mainitsee yhteistyömahdollisuuksista Suomen kanssa sekä teknologisessa että operatiivisessa kehittämisessä, jos Suomi valitsee Gripen E:n seuraavaksi hävittäjäksi. •

Kuva: Saab / Gunnar Åkerberg

Huollot ja avioniikkapäivitykset AIRCRAFT MAINTENANCE

Laadulla ja ammattitaidolla. Myös käytetyt lentokoneet! w w w . aer opol e. fi / pr e-ow n ed

HE LS IN KI-M A LM I

Lentokoulu Pirkanmaa Oy Kouluttaa mm. PPL-, CPL-, YÖ-, CP-IR, IR-teoriat & lennot sekä ATPL- JA PBN-koulutukset. Toimimme EFTP:llä ja EFMI:llä. MIKKELISSÄ toimimme yhteistyössä XAMK insinöörikoulutuksen kanssa. lue lisää insinöörikoulutuksesta: https://www.xamk.fi lentäjäkoulutuksesta: www.lentokoulu.com

6/2020

LAHTI-VE S IVE HM AA

Siivet 6/2020_Taitto 1 3.11.2020 12.42 Sivu 1

Kansainvälinen Ilma-alusten entisöintiseminaari 4.–5.12.2020

Kirjauutuudet MiG-21

Suomen Ilmavoimissa

Jyrki Laukkasen täysin uusi kirja. MiG-21 hankittiin Ilmavoimille suihkuhävittäjäksi 60-luvulla tilanteessa, jossa vaihtoehtoja ei käytännössä ollut. MiG-21 kuului tuolloin maailman huippuluokan hävittäjiin suoritusarvojensa puolesta ja Ilmavoimat siirtyi sen myötä kahden Machin kauteen ja ohjusaseistukseen. Nyt ilmestynyt 256-sivuinen kirja on täysin uusiksi tehty teos, jota on laajennettu 64 sivulla. 256 sivua. 450 valokuvaa. Kovakantinen. Tilausnumero: 57-421 Hinta 45,-

Perjantaina 4.12. englanniksi ja lauantaina 5.12. suomeksi Microsoft Teams -webinaarina. Ilmoittaudu 2.12.2020 mennessä: www.imy.fi/tapahtumat/

Valmet Vihuri

Valmet Vihuriin käytettiin suuri määrä sodanaikaisista ja jo puretuista hävittäjistä talteen otettuja kojeita ja laitteita moottoria myöten. Vihuri oli aikansa kierrätyskone. Valmet Vihuri osoittautui helpoksi lentää ja vahvarakenteiseksi koneeksi, jonka heikko lenkki oli moottori. Tämä arkistomateriaaliin ja aikalaiskuvauksiin perustuva kirja kertoo vihdoin totuuden Vihurista. 258 sivua, pehmeäkantinen. Runsas kuvitus. Tilausnumero: 57-135 Hinta 49,Postitse su ak + postim

Lue lisää bf-lento.com

Suomen kokenein lentokoulu

Kajanuksenkatu 12, 00250 Helsinki Tilauspuh. (09) 449 801 Varastomyymälä avoinna: Ke 17-19, La 10-14 shop@aviationshop.fi - Verkkokauppa: www.aviationshop.fi

Skunk Works käytti aikanaan C-5 Galaxy -kuljetuskoneita F-117:n salaisiin kuljetuksiin koelentopaikalle. Kuva: Lockheed Martin

UUSI SALAINEN HÄVITTÄJÄ

hdysvaltain ilmavoimat (USAF) paljasti syyskuussa, että se on rakentanut ja lentänyt salassa uuden seuraavan sukupolven ilmanhallintahävittäjän prototyyppiä. Reilua kuukautta myöhemmin alkoi käydä ilmi, mikä yhtiö on mahdollisesti suunnittelun ja rakentamisen takana, kun Lockheed Martin ilmoitti yhtiön kasvavasta salaisten sotilasprojektien tilauskan-

nasta. Kalifornian Palmdaleen on myös alettu rakentaa uutta rakennusta yhtiön aeronautiikan Skunk Works -kehitysosastolle, joka on aikanaan luonut U-2:n, SR-71 Blackbirdin ja F-117 Nighhawkin. Lockheedin talousjohtaja Ken Possenriede ilmoitti osaston liikevaihdon olevan hyvässä kasvussa. Yhdysvaltain Air Force Associationin Air, Space & Cyber -virtuaalikonferens-

sissa syyskuussa puhunut USAF:in hankintapäällikkö Will Roper kertoi täysikokoisen demonstraation lentäneen ja rikkoneen samalla monia ennätyksiä. Hän ei suostunut paljastamaan koneesta mitään muuta kuin sen ilmeisen tosiasian, että sen suunnittelu on nojautunut pääosin digitaaliseen maailmaan, millä on säästetty niin aikaa kuin rahaakin. •

6/2020

Pyörremyrsky Kaunein suomalaishävittäjä lentää jälleen Teksti: Jukka O. Kauppinen

VL Pyörremyrsky on viimeinen Suomessa suunniteltu ja valmistettu hävittäjäkone. Olisiko siitä ollut mihinkään tositoimissa? Nyt sen voi testata itse. Pyörremyrsky on julkaistu maksullisena laajennuksena War Thunder -sotapeliin, joka sisältää lentokoneita, panssareita ja sotalaivoja noin 1920-luvulta kylmään sotaan saakka eri kansakunnilta ja liittoumilta. Näillä käydään

Pyörremyrskyn prototyyppi Tampereella syyskuussa 1945. Kuva: Valtion Lentokonetehtaan kokoelma

6/2020

sotaa maalla, merellä ja ilmassa joukkueittain internetin kautta muiden ihmisten kanssa. Peli itsessään on ilmainen, mutta siihen julkaistaan myös maksullista erikoissisältöä, kuten kappalehinnalla myytäviä lentokoneita. Suomalainen hävittäjä on julkaistu osana pelin ruotsalaista ”kalustopuuta”, joka on käytännössä kuin pohjoismainen yhteenliittymä suurempien toisen maailmansodan ja kylmän sodan valtioiden rinnalla. Ruotsihan oli noina aikoina pohjoismaiden sotilasmahti, jolla oli paljon omaa suunnittelu- ja valmistustoimintaa maalla, merellä ja ilmassa, samoin kuin runsaasti muualta ostettua kalustoa. Muiden pohjoismaiden käytössä ollut kalusto onkin siten kätevää niputtaa valtioliitoksi Ruotsin kylkeen, jolloin useammasta pienestä valtiosta syntyy monipuolisen kalustovalikoiman tarjoava kokonaisuus.

Pyörremyrskyn synty Suomi on ollut aina riippuvainen ulkovalloista ilmavoimien taistelukelpoisen kaluston suhteen, etenkin kun ilmailuteollisuuden kehittyminen nopeutui eksponentiaalisesti 1930-luvulla. Riippuvuus konkretisoitui kipeästi talvisodan alla: Ilmavoimien kalusto oli valtaosin vanhentunutta, eikä uusia hävit-

täjiä ehditty saada kunnolla palvelukseen sodan aikana. Välirauhan aikana ja jatkosodan alussa tilanne oli hetken aikaa hyvä, mutta vuoden 1941 käyttökelpoinen kalusto alkoi osoittaa väsymisen merkkejä jo 1942. Uusia ykköslinjan koneita oli mahdollista saada vain Saksasta, joka suostui myymään Suomelle vain lisää vauhdilla vanhenevia sotakaaliskoneitaan. Samaan aikaan Neuvostoliitto uusi vauhdikkaasti ensilinjan kalustoaan sekä omilla että liittolaisiltaan saamilla uusilla tyypeillä. Olisiko Suomella kykyä suunnitella ja valmistaa oma kilpailukelpoinen hävittäjä, joka vähentäisi riippuvuutta ulkopuolisten konetoimituksista? Valtion Lentokonetehdas oli jo aloittanut Myrsky- ja Humu -hävittäjien suunnittelun, mutta niiden suorituskyky oli todettu vajavaiseksi jo ennen sarjatuotannon aloittamista. Tarvittiin suurempi loikka. Ilmavoimien esikunta tekikin 26. marraskuuta 1942 alustavan tilauksen uudesta hävittäjästä, jonka pitäisi olla nopeampi kuin vihollisen nopeinkaan pommikone sekä nousukykyisempi ja

ketterämpi kuin vihollishävittäjät. Nopeus jäi ja Suomen merkitys neuvostovoimien sitojatoissijaiseksi, sillä riittävän hyvien moottorien na kasvoi. Saksa suostui toimittamaan lisää saanti tiedettiin ongelmalliseksi. uusia Messerschmitt-hävittäjiä, jolloin suoMesserschmitt 109 G-2 -koneiden saapumalaiskoneiden tarve kutistui. minen Suomeen keväällä 1943 vaikutti uuMyrskyn kehitys- ja valmistusprosessi oli den suomalaishävittäjän niin pitkällä, ettei sen tuosuunnitteluun koelentojen tantoa kannattanut keskeytja käyttökokemusten kauttää, mutta kotimaisiin enta. Syksyllä tehtyjen laajosilinjan hävittäjiin ei ollut Ilmavoimille jen tutkimusten johdosta sen enempää järkeä kuin vaesiteltiin viisi Ilmavoimille esiteltiin viisi raakaan panostaa enempää. erilaista erilaista vaihtoehtoa. PM I Lentokonetehtaiden kapasivastasi alkuperäistä Pyörreteettia ja henkilöstöä tarvitvaihtoehtoa. myrskyä, joka olisi hitaampi tiin ennen kaikkea käytössä mutta paremmin nouseva ja olevien koneiden korjaamiketterämpi kuin Bf 109 G-2 seen. Kapasiteetti oli niin tiuennen kaikkea suuren 19 neliömetrin siipenkalla, että pelkästään Lavansaaren revohkan sä ansiosta. Mersussahan siipi oli 16,05 neaiheuttamien konevaurioiden korjaaminen liömetriä. PM III eli Puuska oli taasen pievei Myrsky- ja Mörkö Morane -hävittäjien nellä 13,5 neliömetrin siivellä varustettu sarjatuotantoon varatut tilat ja henkilöstön. kevythävittäjä. Lopputulos olisi erittäin noIlman tätä katastrofia molemmat olisivat saatpea ja nousukykyinen torjuntahävittäjä yhtaneet ehtiä suuremmassa määrin kesän 1944 dellä 20-millisellä MG 151/20 -tykillä. taisteluihin Sekä Pyörremyrsky että Puuska jäivät soPuuska-projekti keskeytettiin maaliskuusdan jalkoihin. Saksa perääntyi itärintamalla, sa 1944. Pyörremyrskyn ainoa prototyyppi

6/2020

1) Potkurikello, 2) Laskutelineiden "hälytysvalo", 3) Laskutelineiden ja siivekkeiden asennon osoittajat, 4) Nopeusmittari, 5) Korkeusmittari, 6) Käyttökytkimet laskutelinettä, laskusiivekettä, potkuria ja nestejäähdyttäjän luukkuja varten, 7) Kaarto- ja kallistusmittari,8) Kompassi, 9) Sähkövirran katkaisija, 10) Kk. tähtäimen himmentäjä, 11) Kierrosmittari, 12) Ahtopainemittari, 13) Yhdistetty paine- ja lämpömittari, 14) Polttoaineen hälytys, 15) Kello, 16) Nesteen lämpö (paluu), 17) Kello, 18) Polttoaineen määrämittari, 19) Tykin ja kk:ien kytkimet ja patruunanlaskijat, 20) Nesteenjäähd. luukku ja asennon osoittaja, 21) Öljyn lämpö, 22) Ahdinkammion lämpö, 23) Nesteen lämpö (meno), 24) Nesteenpaine.

ei ollut vielä valmis, joten sitä tehtiin hissukseen sivummalla. Kiivaat sotatoimet vaativat kaiken huomion. Sodan loputtua tarvetta koneelle ei enää ollut, sillä Mersuja riitti varastoitaviksi saakka. Kone kuitenkin haluttiin tehdä valmiiksi, luultavasti kunnianhimon ja uteliaisuuden ajamana. Millainen kone tehtiin?

Tehtiin mitä tilattiin Ensilennolleen ainutlaatuinen suomalaiskone nousi vasta 21. marraskuuta 1945 Esko Halmeen ohjaamana. Koelentoraportit antavat alkuhankaluuksien jälkeen kuvan suorituskykyisestä koneesta, joka tarvitsisi vain verraten vähän viilausta muun muassa ohjainvoimien suhteen. Sanotaan, että jos kone näyttää hyvältä, se myös lentää hyvin. Se päti ainakin Pyörremyrskyyn, jota pidettiin Mersua helpompana lentää. Tärkein tavoite olikin saavutettu: siinä

6/2020

se oli, kotimainen hävittäjä. Kahdeksan lentäsa ilmassa kone ui hyvin, mutta epätasaisesjää ehti ottaa PM-tyypit, ja sillä lennettiin 31 sa säässä pyrkii heilahtelemaan terävästi. Saklentoa ja 27 tuntia. kausominaisuudet hyvät. Verrattuna MT:n Ilmavoimien esikunta totesi 16. huhtikuuon PM parempi hallita rullauksessa, lähdössä ta 1947, että ”saavutusarja laskussa. Näkyväisyys on vot vastaavat laskelmia” parempi. Ilmassa kevyempi ja ”ominaisuudet ovat täohjaukseltaan, mutta MT Siinä se oli, män luokan konetyypeille hiukan vakavampi”. asetettavien vaatimusten kotimainen mukaiset”. KoelennoilNiin hyvää puuta hävittäjä. la todettiin, että ”liikehtimiskyvyltään PM on rasValmis Pyörremyrsky oli kaahko MT-luokkaa oleva kaunis, sulavalinjainen kokone. Lentoonlähtöomine. Sitä kutsutaan usein naisuudet ovat hyvät. Kone on helppo halsuomalaiseksi Mersu-kopioksi tai puumersuklita, kiihtyväisyys ja nousukyky ovat hyvät. si, mutta kumpikaan termi ei pidä paikkaanLaskuominaisuudet ovat samoin hyvät. Saasa. PM pohjautui kotimaiseen suunnitteluun vutusarvoiltaan PM heikompi kuin MT”. ja teollisuuden valmistusmahdollisuuksiin. Muita huomioita: ”Tilavan ohjaamon ja Olihan siinä paljon puuta, mutta vain mootkapearaamisen kuomun ansiosta on näkyväitori, potkuri ja tykki olivat samoja kuin Messyys hyvä. Ohjattu vaakakierre on miellyttävä serschmittissä. Muu rakenne ja varusteet olisuorittaa. Kone ui hyvin syöksyssä. Tasaisesvat enimmäkseen kotimaisia.

Leveä laskuteline antoi jämerän, uskottavan kuvan. Ulkoasu on linjakas. Vaikka esimerkiksi raskaat 12,7 millimetrin LKK 42 -konekiväärit olivat Mersun tapaan moottorin päällä, eivät ne tehneet peltiin kuhmuroita. WDM9-potkuria pyöritti 1 475 hevosvoiman Daimler-Benz DB-605 AC, jonka läpi 150 ammuksella varustettu MG 151/20 -tykki ampui. Konekivääreihin oli 600 laukausta. Ohjaajan takana rungossa oli 425-litrainen polttoainesäiliö, jolla toimintamatka oli 700 kilometriä. Koneessa voitiin käyttää yhtä tai kahta lisäsäiliötä, joilla toimintamatka kasvoi 1 100 kilometriin. Huippunopeus oli 522 km/h merenpinnan tasolla ja 620 km/h 6 400 metrissä. Bf 109 G-2:lla vastaavat lukemat olivat 520 / 640 ja G-6:lla 547 / 621 km/h. Nousukyky oli suorastaan huikea: PM kipusi parhaimmillaan jopa 21 metriä sekunnissa. Kone on sekarakenteinen ja kaksiosainen. Ohjaamon takaosa on vanerikuorirakennetta, etuosa putkirakennetta duralumiiniverhouksella. Ohjaajan ja rungon polttoainesäiliön välissä on panssarilevy. Trapetsimuotoinen siipi on puuta ja sen läpi kulkee yksi yhtenäinen, rungonkin läpi kulkeva salko sekä ohuempi apusalko. Siipi on kiinni rungossa salkojen läpi kulkevalla pultilla. Metallirakenteisissa ohjainpinnoissa on kangasverhous.

Lentoon! Virtuaalinen Pyörremyrsky on ainutlaatuinen näkökulma suomalaisen ilmailuhistorian upeaan lentolaitteeseen, sillä lentokonetta ei löydy ainoastakaan lentosimulaattorista ainakaan valmiina, kaupallisena tuotteena. War Thunderissa koneen saa kätevästi kerralla käteen sopivassa muodossa, sotalennolle varusteltuna ja aseet ladattuina. Ei muuta kuin kiitotielle, kaasu eteen ja kohta voitkin nostaa telineet ja siivekkeet.

Ilmataisteluissa Pyörremyrskyllä lentäminen muistuttaa Messerschmitt 109 G-6:llä lentämistä. PM on sitä hieman hitaampi ja rullaa raskaammin, mutta toisaalta nousee paremmin ja kääntyy tiukemmin. Kone soveltuu erinomaisesti energiataktiikoihin keskikorkeuksissa ja tuottaa pahoja yllätyksiä vastustajille yli kuudessa kilometrissä. Erinomainen nousukyky, etenkin taistelu- ja pakkotehoa käytettäessä, mahdollistaa aloitteen kaappaamisen ja tilanteen hallitsemisen

Sulavalinjainen DB-moottoriasennus tuo suomalaishävittäjän muotoihin tiettyä mersumaisuutta, mutta koneen suunnittelu nojasi muutoin kotimaisen teollisuuden mahdollisuuksiin ja vaatimuksiin uuden hävittäjän suorituskyvystä.

6/2020

pysymällä vastustajan yläpuolella. Tilaisuuden tullen koneen suuri siipipinta-ala mahdollistaa myös tiukemman vetämisen, jolloin on mahdollista hankkiutua ja liimaantua vastustajan takasektoriin. Esimerkiksi usein suurissa korkeuksissa viihtyvät amerikkalaishävittäjät kuvittelevat itsestään joskus liikoja, minkä myötä Pyörremyrsky-lentäjä voi päästä tarjoilemaan 20-millisiä terveisiä. Samalla kone on silti myös raskas ja suuremman siiven kanssa esimerkiksi sakset tai nopeat siivekekäännökset sujuvat hitaammin. Pystyliikkeissä ja -käännöksissä Pyörremyrsky reagoi laiskasti, joten vaikka yksi vastaan yksi -tilanteissa onkin mahdollista pitää aloite itsellä helposti, niin vastustajan saaminen piikille voi olla vaikeaa. Sillä ei myöskään seurata syöksyllä pakoon pyrkivää menijää kuin muutaman ensimmäisen sekunnin ajan, joiden jälkeen PM jää jälkeen. Se on yksinkertaisesti huono syöksyjä: kiihtyvyys on hidas ja hyvästä aerodynamiikasta huolimatta syöksyn huippunopeus on vain keskinkertainen. Focke-Wulf-tyylistä aggressiivista heiluritaktiikkaa sillä ei lennetä. Suomalaishävittäjä on verkkoympäristössä täysin kilpailukykyinen, käyttökelpoinen kone, jonka suorituskyky riittää hyvin lähes minkä tahansa vastustajan kohtaamiseen. Mutta jokapaikanhöylä se ei ole, vaan lentä-

6/2020

jältä vaaditaan joko uhkarohkeutta tai harkintaa. Vaikka nopeutta ei aina riitäkään taistelunsa valitsemiseen, saati pakenemiseen, niin nousukyvyn ja yllättävän tiukan taipumisen hyödyntäminen antavat Pyörremyrsky-lentäjälle avaimet menestykseen. Sen jälkeen täytyy vain saada tykki ja kaksi konekivääriä hollille. Nokkaan keskitetty tulivoima riittää hävittäjien väliseen taisteluun, mutta kuteja ei riitä roiskimiseen. Pommikoneiden torjuntaan tarvitaan lisäksi tuuria, että ammukset osuvat herkkiin kohtiin, ja taitoa, jotta lentäjä osaa vältellä niiden torjuntatulen. PM:n osumakestävyys kun ei ole panssaroiduimmasta päästä: panssarilasin puuttuminen tekee ohjaajasta haavoittuvan ja siipi murtuu herkästi, jos pääsalko vaurioituu. Koneella on hupaisaa kurvailla pelin Arcade-tilassa räiskintäpelimäisesti, mutta koneen ominaisuudet ja vahvuudet tulevat kunnolla esiin vasta todenmukaisemmissa Realistic- ja Simulator-tiloissa. VL Pyörremyrskyn esiintyminen War Thunder -pelissä onkin hieno ja kiinnostava näkökulma siihen, mitä olisi voinut olla. Vaikka videopelin Pyörremyrsky ei olekaan virallinen tulkinta historiasta, niin se on herkullinen näkökulma suomalaisen ilmailuteollisuuden viimeiseen hävittäjäprojektiin ja sen mitä jos -mielikuvitelmiin. •

War Thunder Valmistaja: Gaijin Entertainment Saatavilla: PC Windows, PlayStation 4, Xbox One Hinta: Peli ilmainen ladattava, Pyörremyrsky 19,99 € Lisätietoja: www.warthunder.com

VL Pyörremyrsky Pituus 9,25 m Kärkiväli 10,40 m Korkeus 3,89 m Potkurin halkaisija 3,00 m Siipipinta-ala 19,0 m2 Siipikuormitus 167 kg/m2 Tyhjäpaino 2 734 kg Lentopaino 3 307 kg Laskutelineen raideleveys 3,09 m Suurin nopeus 620 km/h 6 400 metrissä, 522 km/h merenpinnassa Matkalentonopeus 380 km/h alakorkeuksilla Lentomatka 700 km sisäpuolisella tankkauksella Lakikorkeus 11 250 m Nousukyky 21 m/s 2 000 metrissä, 16 m/s merenpinnassa Nousuaika 4,5 min 5 000 metriin

Aseistus:

1 × 20 mm MG 151 -tykki 2 × 12,7 mm LKK/42 -konekivääriä 4 × 50-100 kg pommia

Mit채 kertovat F-35:n ja Super Hornetien myyntiluvat Sveitsille ja Suomelle?

DSCA:n ilmoitus Super Horneteista ja Growlereista Suomelle sis채lsi eniten aseita, kuten kuvan F/A-18E:n kaksoisripustimissa olevia GBU-32 JDAM -t채sm채pommeja. Kuva: U.S. Navy / Hank Gettys 6/2020

Teksti: Pentti Perttula

Yhdysvaltain puolustusministeriön alainen Defense Security Cooperation Agency (DSCA) teki kongressille lakisääteisen ilmoituksen mahdollisesta monitoimihävittäjien sekä niiden aseiden ja varusteiden myynnistä Sveitsille 30. syyskuuta ja Suomelle 9. lokakuuta. Ilmoitukseen on kirjattu luettelo niistä tuotteista ja määristä, jotka Yhdysvaltain hallinto on varautunut myymään hankintaprosessin tässä vaiheessa. Sveitsi on ilmoittanut ostavansa korkeintaan 40 konetta, mutta lopullinen määrä voi jäädä jopa 30:een. DSCA:n ilmoituksissa on kuitenkin 40 Lockheed Martin F-35A -konetta ja 46 Pratt & Whitney F-135 -moottoria tai 36 Boeing F/A-18E ja 4 F/A-18F Super Hornetia moottoreineen ja 16 General Electric F414-GE-400 -varamoottoria. Ilmoituksessa F-35A-koneiden moottoreista kerrottaessa puuttuu sana ”asennettuina”. Poikkeava sanamuoto voisi vihjata siihen, että koneiden loppukokoonpano tapahtuisi Sveitsissä, vaikka matka Italian Camerin loppukokoonpanolinjallekaan ei ole kovin pitkä. Muista ilmoituksista tuo asennettujen ja varamoottorien erittely sen sijaan löytyy. Suomelle puolustusministeriön hankejohtaja Lauri Purasen lausuntojen perusteella 64 koneen hankinta järjestelmineen aseineen ja infrastruktuurin rakentamisineen on kahden saadun tarjouskierroksen perusteella mahdoton yhtälö, joten koneita on todennäköisesti tulossa vähemmän, ehkä 60. DSCA:n ilmoituksissa on kuitenkin 64 F-35A-konetta moottoreineen ja 2 Pratt & Whitney F-135 -varamoottoria tai 50 F/A-18E ja 8 F/A-18F

6/2020

Super Hornetia sekä 14 Boeing EA-18G Growleria moottoreineen ‒ yhteensä 72 konetta ja 22 F414-GE-400-varamoottoria. Jos lopullinen tilaus sisältäisi 60 konetta, joista 8 olisi koulutukseen käytettäviä F-mallin kaksipaikkaisia Super Horneteja, jäisi jäljelle 52 konetta, joista saa 13 neljän koneen parvea. Jos 8 F-mallin konetta ostettaisiin joka tapauksessa koulutusta varten, mutta jokaiseen parveen haluttaisiin Growler, olisi koostumus 39 E-mallin Super Hornetia ja 13 Growleria. Jos Growler otettaisiin vain joka toiseen parveen, olisi koostumus 45‒46 E-mallin Super Hornetia ja 6‒7 Growleria. Osa kaksipaikkaisista Super Horneteista olisi mahdollista tilata Australian mallin mukaisesti niin sanottuina F+-koneina, joissa on valmiina Growlerin johdotus. Näin Growlerien määrää voitaisiin lisätä tarvittaessa jälkiasennuksina. Kaksipaikkaisten koneiden takaohjaamoon on tulevaisuudessa mahdollista sijoittaa myös tekoälyyn liittyvää teknologiaa, kuten on visioitu Yhdysvaltain ilmavoimien tilaamista kaksipaikkaisista Boeing F-15EX-koneista. Miksi F-35-koneisiin on kummassakin ilmoituksessa merkitty niin paljon vähemmän varamoottoreita kuin Super Horneteihin, ei välttämättä johdu pelkästään yksimoottorisuudesta sinänsä tai kerro moottorin luotettavuudesta, vaan siitä, että jos koneen moottori rikkoutuu ilmassa, yksimoottorinen kone tuhoutuu paljon useammin kuin kaksimoottorinen.

Puuttuvat tutkaohjukset Aseiden määrän ero Sveitsin ja Suomen ilmoituksissa on huomattava. Sveitsin määrät ovat kuin lääkärin vastaanotolla potilaalle antama lääkenäyte ja Suomen määrät kuin apteekin lääkevarasto, mikä kertoo tietysti ennen kaikkea maiden turvallisuusympäristöjen eroista. Jostain syystä tykkiä ei mainita F-35A:sta mutta kylläkin Super Hornetista. Infrapunaohjatuissa Sidewindereissa F-35A:n mukana on Block II+, kun taas Super Horneteissa Block II. Plussa-versio saa Raytheonin mukaan uuden pinnoitteen, jonka ansiosta se selviytyy paremmin kuin perus Block II -ohjus. Valmistaja ei kerro pinnoitteesta tarkemmin, mutta kyseessä lienee häivemateriaali. Pidemmän kantaman tutkaohjatut ilmataisteluohjukset puuttuvat ilmoituksista, mutta Hornet-kauden loppua ajatellen AIM-

DSCA:n ilmoitukset sisälsivät minimaalisen määrän tietoa Yhdysvaltain hallituksen tarjoaman F-35A:n elektronisen sodankäynnin laitteista ja sensoreista. Tykkiä ei myöskään mainittu. Kuva: Commonwealth of Australia, Department of Defence / Christopher Dickson 6/2020

Ilmoitusten sisältämät kineettiset aseet.

Suomi F-35A

Suomi F/A-18E/F

Sveitsi

AIM-9X Sidewinder Block II -ilmataisteluohjus

150 (II+)

150

40 (II+ F-35:een)

GBU-53/B SDB II -täsmäliitopommi

500

AGM-154C-1 JSOW -häiveliitopommi

100

160

AGM-158B-2 JASSM-ER -risteilyohjus

200

GBU-31 JDAM- 900 kg:n täsmäpommi

150

GBU-32/35 JDAM- 450 kg:n täsmäpommi

GBU-38/54 JDAM- 225 kg:n täsmäpommi

150

100

18 (GBU-54)

120 AMRAAM-ohjuksia Suomella lienee vissa on jonkin verran eroja: Super Hornehuomattava varasto, jonka arvo muun muastien mukana on tarjolla yli puolet enemmän sa Purasen Siivet-lehdelle kertoman mukaan AGM-154C-1 JSOW-C1 -häiveliitopomylittää nykyisen JASSM-varaston arvon, joka meja (160), neljänneksen enemmän 900 lienee yli 200 miljoonaa euroa. Se tarkoittaikg:n GBU-31 JDAM -täsmäpommeja (150) si reippaasti yli 500:aa AMRAAM:ia. On toki ja vielä 51 GBU-32 -täsmäpommia, jotka muistettava, että myös pääkaupunkiseudun F-35A:sta puuttuvat, mutta kolmannes väkeskikorkean ilmapuolustuksen ITO12-ohhemmän 225 kg:n GBU-38/54 JDAM -täsjuspatterit (NASAMS II) käyttävät samaa mäpommeja (102). Kaikkiin ilmoituksiin siohjusta. sältyy myös harjoitusaseita ja pommeihin Purasen 15. lokakuuta julkaistun, ohjusten asennettavia lasermaalinohjaussarjoja. puuttumista ilmoituksista selittävän blogiUutena aseena ilmoituksissa näkyy GBUkirjoituksen mukaan ”ny53 SDP -täsmäliitokyiset ilmataisteluohjukpommi, joka tuli opeset joudutaan korvaamaan ratiiviseksi Yhdysvaltain Lähivuosina osana HX-hankintaa.” Läilmavoimien Boeing hivuosina markkinoille F-15E koneissa lokamarkkinoille onkin onkin tulossa uusia keskuussa 2020. Ase toitulossa uusia kikantaman ilmataistesi Suomen ilmavoimilkeskikantaman luohjuksia AMRAAM:in, le ensimmäistä kertaa ilmataisteluohjuksia. MBDA Meteorin ja Rakyvyn pommittaa myös fael I-Derby ER:n lisäksi. pienikokoisia nopeastiLockheed Martin kehitkin liikkuvia pintamaatää parhaillaan AIM-260 leja pitkän etäisyyden JATM (Joint Advanced Tactical Missile) -ohpäästä. justa, jonka alustava operatiivinen kyky on AGM-154C-1 JSOW integroitiin Hornemäärä saavuttaa vuonna 2022. Raytheon teihin MLU2-elinkaaripäivityksessä. Niiden puolestaan kehittää nopeaa, kevyttä, kettekohdalla on hyvä muistaa, että kuvantavan rää ja edullista Peregrine-ilmataisteluohjusinfrapunahakupäänsä ansiosta ne soveltuta. Atlantin tällä puolen MBDA on kehittävat myös meritorjuntaan. Yli 900 kilometmässä MICA NG -ohjusta, joka lienee tulossa rin kantaman JASSM-ER -risteilyohjus toimarkkinoille vuonna 2026. si Suomelle aikaisempaa selvästi pidemmälle Kaikkien ohjusten kantamat ovat kasvusulottuvan kaukovaikutuskyvyn. sa, koska sensorit ja muu elektroniikka vievät AGM-158A JASSM -ohjuksia Suomelyhä vähemmän tilaa. Vapautunut tila voidaan la on ennestään muutama kymmenen. Niitäyttää polttoaineella. den päivittämisestä tehtiin viime vuonna sopimus, jonka mukaan työ saadaan valmiiksi elokuuhun 2024 mennessä. JASSM-ER-ohTäsmäliitopommeja ja juksen hinta on yli neljä miljoonaa dollaria, ultrakaukovaikutusta joten 200 ohjuksen osuus kokonaishankintaSveitsiä koskevissa ilmoituksissa aseiden määhinnasta voisi olla merkittävä, lähes miljardi rät ovat identtiset, mutta Suomea koskedollaria.

6/2020

Sveitsin ilmavoimat korvaa Hornet-hävittäjänsä samassa aikataulussa kuin Suomi, mutta on ostamassa vähemmän monitoimihävittäjiä ja huomattavasti vähemmän aseita. Kuva: Schweizer Luftwaffe / Donat Achermann 6/2020

Maalinosoitusjärjestelmiä F-35:n osalta sensorit, elektronisen sodankäynnin ja muut järjestelmät on ilmoitettu lähes ilman erittelyjä, mutta Super Hornetin osalta jälleen selvästi tarkemmin. F-35:stä jätetään mainitsematta jopa AN/APG-81AESA-tutka, puhumattakaan AAQ-40 E/O -maalinosoitusjärjestelmästä (EOTS), AN/ AAQ-37 Distributed Aperture System (DAS) -ohjusvaroitusjärjestelmästä ja AN/ASQ-239 Barracuda- elektronisen sodankäynnin järjestelmästä, jotka esiteltiin Siivet-lehden numerossa 6/2018. Eroja Suomea ja Sveitsiä koskevien ilmoitusten välillä Super Hornetissa on erityisesti maalinosoitussäiliöissä. Niitä Suomen kohdalla on peräti kolme IRST:n, passiivisen infrapunasensorin, lisäksi. Ilmoituksissa myös Sveitsin kohdalla oleva, vuonna 2004 käyttöön otettu elektro-op-

tinen maalinosoitussäiliö AN/ASQ-228 ATFLIR on suunniteltu pintamaalien havaitsemiseen jopa yli 75 kilometrin päästä ja jopa yli 15 kilometrin korkeudesta. Se välittää maalitietoa kaikkiin verkotetussa taistelutilassa oleviin vastaanottimiin. Elektro-optisten sensorien lisäksi siihen on integroitu laser-maalinosoitus. Toukokuussa 2020 Raytheon sai 325 miljoonan dollarin sopimuksen ATFLIR-järjestelmän korjaamiseksi. Työn odotetaan valmistuvan toukokuuhun 2025 mennessä. Järjestelmä pysynee Yhdysvaltain merivoimien käytössä ainakin vuoteen 2045 saakka. Vuonna 2003 käyttöön otettu AN/AAQ33 Sniper on elektro-optinen maalinosoitussäiliö sekä ilma- että liikkuvia pintamaaleja vastaan hyvin pitkienkin etäisyyksien päästä. Elektro-optisten sensorien lisäksi siihen on integroitu laser-maalinosoitus. Lockheed Martinin valmistama laite sisältää videodatalinkin

Ilmoitusten sisältämät Super Hornetin ja Growlerin sensorit ja muut järjestelmät.

Suomi

Sveitsi

ATFLIR -elektro-optinen maalinosoitussäiliö

Sniper -elektro-optinen maalinosoitussäiliö

Advanced Electronic Attack Kit (Growler) -elektroninen hyökkäyslaitteisto

AN/ALR-67(V)3 -tutkavaroitin

AN/ALQ-214 -radiotaajuuteen integroitu vastatoimijärjestelmä

MIDS-JTRS -ohjelmistoradiojärjestelmän päätelaite

JHMCS -kypärätähtäinjärjestelmä

AN/AYK-29 DTP-N -verkotettu maalinosoitusprosessori

IRST -infrapunasensori

NGJ-MB (Growler) -keskitaajuusalueen häirintäsäiliö

AN/APG-79 -AESA-tutka

HSVN HDVR -verkotettu videotallennin

AN/AVS-9 NVG -pimeänäkölaite

AN/AVS-11 NVCD -pimeätähtäinnäyttö

AN/ALE-47- soihtujen ja silpunheitinjärjestelmä

AN/ARC-210 -kommunikaatiojärejstelmä

AN/APX-111 -toisiotutkavastaaja ja -kyselijä

AN/ALE-55 -hinattava valemaali

AN/AAQ-28(V) Litening -elektro-optinen maalinosoitussäiliö

JMPS-tehtäväsuunnittelujärjestelmä

ANAV GPS -navigointijärjestelmä

AAE -aseistamisvarusteet

DTU-datansiirtoyksikkö

KIV-78- kaksikanavainen salauslaite

IFF-omatunnuslaite

CADs/PADs-heittoistuinjärjestelmät

AN/PYQ-10C SKL -salausavainten latauslaite

6/2020

ja digitaalisen tallentimen, ja se pystyy antamaan GPS-koordinaatit suoraan JDAM-täsmäpommeille. Laitteen viimeisin ohjelmistopäivitys on käynnissä ja saadaan valmiiksi helmikuun loppuun mennessä 2021. Ilmoituksessa mainittu Northrop Grumman AN/AAQ-28(V) Litening on myös nykyisissä Horneteissa käytössä oleva maalinosoitussäiliö. Ostaisiko Suomi todella näitä kaikkia, onkin sitten aivan eri kysymys. Super Hornetin FPU-13-lisäpolttoainesäiliön nokkaan sijoitettu Lockheed Martin IRST21 -sensori nähtiin Suomessa ensi kertaa helmikuussa 2020 HX Challenge -tapahtumassa, suunnilleen samoihin aikoihin, kun Yhdysvaltain merivoimat otti laitteen käyttöön. Se on ensisijaisesti tarkoitettu häivemaalien havaitsemiseen ja seuraamiseen muiden sensorien apuna. Se on täysin passiivinen ja immuuni elektroniselle häirinnälle. Laitteen pitäisi tulla operatiiviseksi ensi vuonna. Suomea koskevaa ilmoitusta erottaa Sveitsistä luonnollisesti myös Growlerin edistyksellinen elektroninen hyökkäyslaitteisto ja NGJ-MB -keskitaajuusalueen häirintäsäiliö. Säiliöissä kiinnittää huomiota niiden lukumäärä: niitä on vain kahdeksaan koneeseen, ei siis 14:ään. Arvaukseni kuudesta‒seitsemästä Growlerista ja 53‒54:stä Super Hornetista osuisi silloin aika lähelle. Sveitsin kohdalla Super Hornetien varustuksessa mainitaan joitakin laitteita, jotka puuttuvat Suomen kohdalta: DTU-datansiirtoyksikkö, KIV-78- kaksikanavainen salauslaite, IFF-omatunnuslaite, CADs/ PADs-heittoistuinjärjestelmät ja AN/PYQ10C SKL -salausavainten latauslaite.

Vain osviittaa Ilmoitukset eivät kerro Yhdysvaltojen lopullisten tarjousten sisältöjä, ja määristäkin ne ilmoittavat vain enimmäismäärät, jos niitäkään. Keskimatkan ilmataisteluohjusten puuttuminen ilmoituksista jo kertoo, että HX-hankkeeseen liittyviä vastaavia DSCA:n ilmoituksia on luvassa vielä lisää. Ilmoituksissa on kuitenkin sellaista osviittaa Suomen haluamista kokonaisuuksista, joita tuskin näemme muista ehdokkaista. Jos muut tarjoukset ovat lähellekään samaa luokkaa, on Suomen ilmapuolustus kehittymässä hyvään suuntaan, kun vielä tärkeä korkeatorjuntakin saataneen kuntoon tällä vuosikymmenellä. •

Ilmailuhistorian outouksia: Messerschmitt 262 HG III Enkelit työnsivät kovempaa Nopeammin, korkeammalle, on hävittäjävalmistajien tunnuslause. Messerschmitt 262 oli vuonna 1944 maailman modernein lentokone, mutta työn alla oli jo nopeampia malleja.

Kuvitus Wargaming.Netin PC Windows -tietokoneille julkaisemasta World of Warplanes -pelistä, jonka voi ladata ilmaiseksi osoitteesta www.worldofwarplanes.com. 6/2020

Teksti: Jukka O. Kauppinen

Maailman ensimmäisen sarjatuotantoon ja palveluskäyttöön saadun suihkuhävittäjän kehitystyö oli kestänyt pitkään. Aikataulut olivat venyneet etenkin Jumo 004 -suihkumoottorien kehitysvaikeuksien takia. Sitten myös moottorien sarjatuotannon aloittaminen takelteli rajusti, joten uuden suihkukoneen saaminen palvelukseen viivästyi viivästymistään. Myöhästelyt antoivat professori Messerschmittille aikaa tutkia projektia suurennuslasilla. Me 262 oli näet kaikesta huolimatta kompromissi, jossa oli paljon parantamisen varaa. Miten 262:sta saataisiin nopeampi ja tehokkaampi, mutta mahdollisimman pienillä muutoksilla? Ensin arkistokaapeista kaivettiin esille jo kertaalleen haudattuja, liian kalliiksi tai monimutkaisiksi leimattuja suunnitelmia koneen suunnittelun alkuvaiheilta, joiden jatkoksi harkittiin täysin uusia ja kehittyneempiä ratkaisuja. Maaliskuussa 1944 esitettiin kolmivaiheinen suunnitelma Me 262:n jatkokehittämiseksi: Me 262 HG I, HG II ja HG III. Me 262 V9 Hochgeschwindigkeit I (HG I) oli maltillinen askel eteenpäin: rungon ja siivessä roikkuvien moottorien välistä siipikulmaa jyrkennettiin, korkeusvakaajaa tai-

vutettiin taaksepäin ja ohjaamon kuomu madallettiin aerodynaamisemmaksi, kuin kilpalentokoneessa konsanaan. Uusi peräsinosa tuotti ongelmia koelennoilla, mutta vauhtikuomu täytti kaikki odotukset, vaikka se olikin ahtaampi ohjaajalle. HG II oli radikaalimpi. HG I:n viritysten lisäksi siinä oli jyrkempi, 35 asteen siipikulma, aerodynaamisemmat moottorinsuojukset ja V-pyrstö, jota testattiin perusteellisesti tuulitunnelissa ennen prototyypin rakentamista. Prototyypillä ehdittiin suorittaa rullaustestejä, mutta se vaurioitui onnettomuudessa, eikä konetta ehditty korjata ennen sodan päättymistä. HG I ja HG II olivat varovaisia kehitysaskelia, mutta HG III oli loikka eteenpäin, käytännössä uusi konetyyppi. 45 asteen siipikulma ja siipien juureen upotetut moottorit antoivat koneelle dramaattisen, jopa pelottavan ulkonäön. Uuden koneen arvioitiin olevan aiempaa merkittävästi nopeampi, ja lentomatkakin kasvoi. Äänennopeuskaan ei ollut enää kaukana. HG III:a testattiin tuulitunnelissa, mutta yhtään prototyyppiä ei ehtinyt valmistua. HG III oli myös luottamuslause Saksan suihkumoottoriteollisuudelle. Me 262:n Jumo 004 -moottorit sijoitettiin alkujaan siipiin turvallisuuden ja yksinkertaisemman huollon takia. Vuoden 1945 Jumot olivat jo

sekä luotettavampia että suorituskykyisempiä kuin vuonna 1944. HG III suunniteltiin uudelle Jumo 004D:lle, mutta koneessa oli myös valmius vaihtoehtoisille Heinkel HeS 011- ja BMW 003 -moottoreille. Futuristinen sotakone onkin yksi Luftwaffe 1946 -fantasioiden kulmakivistä, mitä jos -kuvitelmista. Saksan ilmailuministeriöllä oli jo 1944 suunnitelmat Luftwaffen rajusta siirtymisestä suihkukoneaikakauteen, joten sodan jatkuessa liittoutuneiden pommikonearmadat olisivat saattaneet kohdata Me 262- ja Heinkel 162 -hävittäjien rinnalla myös toisen sukupolven suihkuhävittäjiä, kuten Me 262:n HG II- ja HG III -variantteja. •

Messerschmitt Me 262 HG III – tekniset tiedot: Tyhjäpaino: 4 325 kg Suurin lentoonlähtöpaino: 6 697 kg Siipikuormitus: 235 kg/m2 Huippunopeus: 1 100 km/h Aseistus: 4 kpl 30 mm MK 108 -tykkejä Moottorit: 2 kpl Junkers Jumo 004D -moottoria, 930 kP työntövoima Muu varustus: FuG 16ZY, FuG 25a

Ilmailuhistorian outouksia: IL-20, kummallinen maataistelukone Teksti: Jukka O. Kauppinen

IL-2-koneiden historiaan mahtuu monia

Neuvostoliiton IL-2 Sturmovik on yksi sotilasilmailuhistorian tunnetuimmista lentokoneista. Maataistelukonemalliston jatkokehitelmissä mentiin kuitenkin erikoiseen suuntaan.

käänteitä, mutta lopputulos oli pelätty niittokone, joita riitti suomalaistenkin kiusaksi kesällä 1944. Samaan aikaan tuotantolinjoilta valmistuivat jo sen ensimmäiset IL-10-jälkeläiset, jotka saattoivat neuvostojoukot Berliiniin ja kauemmaskin. Punatähtiset ilmavoimat voittivat sodan potkurien vetäminä, mutta tulevaisuus oli oleva suihkuturbiininen. Ei kuitenkaan aivan heti: IL-10-koneita valmistettiin Neuvostoliitossa vuoteen 1949 saakka ja Tšekkoslovakiassa aina vuoteen 1956 saakka. Maajoukkojen tukemiseen painottuvan doktriinin johdosta maataistelukoneiden ke-

6/2020

hittämistä jatkettiin Neuvostoliitossa edelleen. Iljushin-suunnittelutoimiston maataistelukoneiden alkuperäisen kehityslinjan viimeinen, omituinen potkurilapsi oli IL-20, jota ei pidä sekoittaa IL-18-kuljetuskoneeseen pohjautuvaan uudempaan IL-20M:ään. Nimen lisäksi niillä ei juuri muuta yhteistä olekaan. IL-20-maataistelukone on omituinen ilmestys, sillä se näyttää enemmän moottoroidulta tiiliskiveltä kuin lentokoneelta. Kyömyselkäisyys selittyy muun muassa vanhojen sturmovikien ohjaamonäkyvyydellä: maalit katosivat nokan alle ja rynnäköinti

IL-20 – tekniset tiedot:

Kuvitus Wargaming.Netin PC Windows -tietokoneille julkaisemasta World of Warplanes -pelistä, jonka voi ladata ilmaiseksi osoitteesta www.worldofwarplanes.com.

matalalla oli epätarkkaa. Kaikenlaisia ratkaisuja yritettiin, mutta huonolla menestyksellä. Lopulta IL-10-koekoneella kokeiltiin lentäjän istuttamista moottorin päälle. Idea myytiin ylemmäs ja syntyi IL-20. Se oli massiivinen lotja, jossa moottori, muut kriittiset järjestelmät, ohjaamo ja taka-ampuja oli suojattu 6‒13 millimetrin panssarilla ja 100 millimetrin panssarilasilla. Lentäjä istui korkealla 3 000 hevosvoiman moottorin päällä niin, että hän näki jalkojensa välistä potkurinnavan ja edestä lähestyvän maalin aina siihen hetkeen saakka, kunnes se katosi koneen alle. Syöksyssä maalit näkyivät vielä suoraan alapuolellakin. Aseistusta voitiin vaihtaa tehtävän mukaan. Optioina oli muun muassa yksi 45 millimetrin ja kaksi 23 millimetrin tykkiä, kuusi 23 millimetrin tykkiä tai neljä 23 millimetrin tykkiä, joko kiinteästi eteenpäin ampuvina tai lentäjän säädettävissä niin, että niillä voitiin ampua maakohteita vaakalennossakin. Tuotantomallissa taka-ampujalla olisi kaksi 23-millimetristä tykkiä. Tähän päälle vielä noin 1 190 kilon teoreettinen lasti pommeja ja raketteja. IL-20 oli kuitenkin kelvoton kampe, joka ei päässyt lähellekään suunniteltuja suori-

Tyhjäpaino: 7 500 kg Suurin lentoonlähtöpaino: 9 500 kg Siipikuormitus: 223 kg/m2 Huippunopeus: 515 km/h Aseistus: 3–8 kpl 23/45 mm tykkejä, raketteja, pommeja Moottori: MF-47 V-13 2 200 kW / 3 000 hv

tusarvojaan edes vajaassa aselastissa. Valtava etupinta-ala tuotti hirmuisen ilmanvastuksen, ja painoa oli aivan liikaa. Vaikeahuoltoinen moottori ei toiminut suunnitellusti ja nieli öljyä ja polttoainetta kuin viimeistä päivää. Hallitsemattomat värinät tekivät päällä istuvan lentäjän työpaikasta sietämättömän. Gorbach oli lopulta kaikin puolin kamala peli. Punailmavoimien päättäjät totesivat lentäjän selviytymismahdollisuudet pakkolaskutilanteissa huonoiksi, eikä prototyyppi pärjännyt millään mittarilla IL-10:lle. Todellinen aselastikin jäi pienemmäksi.

Loputtomat ongelmat ja suorituskyvyn puute johtivat koko projektin hyllyttämiseen ainokaisen prototyypin valmistamisen jälkeen. Sergei Iljushin tai puna-armeija eivät kuitenkaan vielä hylänneet maataistelukoneita, vaan siirsivät ajatuksensa suihkumoottoriaikakauteen. Sitä ennen Korean sota vielä muistutti maajoukkojen suoran ilmatuen tarpeesta, ja IL-10:n tuotantolinjat käynnistettiin uudelleen. Näin sitä käytettiin ja jopa valmistettiin vielä vuosia senkin jälkeen, kun suunniteltu seuraaja oli hyllytetty museokaluksi. •

6/2020

Hawk 40 vuotta sitten

Teksti: Hasse Vallas

Hawk-suihkuharjoituskone tulee palvelemaan Suomen ilmavoimia yli 50 vuotta, pidempään kuin mikään lentokonetyyppi tähän mennessä. Hawkia pidetään ominaisuuksiltaan yhtenä parhaimmista Suomen ilmavoimien käyttöön hankituista koneista. 28

6/2020

Suomen ensimmäinen Hawk, HW-302, tehtaan vastaanottokoelennolla Englannissa. Kuva: BAe

Hawkin palveluksen edelleen jatkuessa ei koneesta vielä voida kirjoittaa historiikkia. Tämän kirjoitussarjan ensimmäisessä osassa tarkastellaan koneen evaluointiin, valintaan, hankintapäätökseen ja ohjaajien koulutukseen Britanniassa liittyviä tapahtumia ja kokemuksia. Seuraavassa numerossamme jatkamme koneen kehittämiseen, tekniikan koulutukseen Britanniassa ja lentopalveluksen aloittamiseen Porissa liittyvistä muistelmista. Kenraali Rauno Meriö vastaanotti ilmavoimien komentajan tehtävät Eero Salmelalta 22. huhtikuuta 1975. Fouga-harjoituskoneen seuraajan hankinnan valmistelu alkoi keväällä 1975 laaja-alaisena. Tavoitteena oli työllistää suomalaista lentokoneteollisuutta ja saada aikaan hyvät vastakaupat muillakin alueilla. Hankkeeseen muodostettiin ”harjoituskonetoimikunta”, jonka puheenjohtajaksi tuli yleisesikunnan päällikkö, kenraaliluutnantti Ermei Kanninen ja henkilöitä pääesikunnasta sekä puolustuministeriöstä. Ilmavoimien esikunnasta Meriön lisäksi siihen nimettiin teknillisen osaston päällikkö, insinöörieversti Leo Piippo ja ye-osaston päällikkö everstiluuntnantti Pertti Tolla. Pääesikunnasta ilmavoimien miehinä tulivat mukaan everstiluutnantti Allan Koskinen ja majuri Vesa Ilomäki. Lentokoneteollisuutta edustivat Valmet Oy:stä isännöitsijä Heikki Mäntylä, Arjo Antila sekä diplomi-insinööri Elias Järvineva. Tulevaa konetta sanottiin ”Leko-75”:ksi.

Harjoituskoneen hankinta käynnistyy Meriön mukaan ilmavoimien lähtökohtana oli löytää Fougan seuraajaksi jatkokoulutuskone, joka soveltuisi rintamahävittäjänä myös taistelutehtäviin, nimenomaan torjuntatehtäviin sotatoimialueella. ‒ Myyjät käyttivät mielellään sanaa ”rintamahävittäjä”, kuten aluksi minäkin, mutta nimitys oli painettava pimentoon, sillä meikäläiset lehtimiehet olivat hyvin kärkkäitä puuttumaan tähän: eihän nyt vain rikota Pariisin rauhansopimuksen ehtoja 60:stä lentokoneesta! Kommunistinen Tiedonantaja varsinkin oli innokas asian esiintuoja ja Ilta-Sanomat sensaatiolehtenä seurasi samoja jälkiä, Meriö muistelee. Suomalainen tulkinta oli, että mainittu 60 koneen lukumäärä tarkoitti vain ensilin-

Suomalaiset evaluoimassa Hawkia tehtaalla. Ohjaamossa kapteeni Paavo Janhunen, takana kapteeni Pekka Laakso ja insinöörikapteeni Kauko Vilpponen ja BAe:n Jim Hawkins. Kuva: BAe

jan hävittäjiä, kuten MiG-21:tä ja Drakenia. Meriö huomauttaa, ettei ilmavoimiemme konemäärä ole koskaan ollut noin pieni, vaan se oli yleensä yli 200 konetta. Meriön mukaan venäläiset, sen enempää kuin muutkaan, eivät ole piitanneet koskaan tuon taivaallista konemääristämme tai muistakaan puolustusvoimiemme aseista, ohjuksista tai pommeista. Suomalainen vasemmistolainen tiedotusväki olivat asiassa kuin pahansisuiset vahtikoirat. ‒ Lähdin ajatuksesta hankkia rintamahävittäjä, joka sopii harjoituskoneeksi! Tätä vaan ei voinut tuoda julkisuuteen, Meriö kertoo.

Kone-ehdokkaat tarkasteluun Tarjouspyynnöt oli lähetetty tammikuun lopulla 1974 viiden maan lentokoneteollisuudelle: Ranskaan Dassaut Brequetille Alpha Jetistä, Englantiin Hawker Siddeleylle (myöhemmin BAe) Hawk 1180:sta, Ruotsiin Saab Scanialle Saab 105:stä, Tsekkoslovakiaan L-39 Albatrosista ja Italiaan Aermacchi MB 339:stä. Näiden lisäksi ranskalaiset tarjosivat uutta Superfougaa, Fouga 600:aa, ja englantilaiset Strikemasteria eli kehiteltyä Jet Provostia. Yhdysvalloista oli saatu tarjous F-5-koneesta, joka koettiin liian vaativaksi harjoituskoneeksi. Näistä koneista ei ollut kilpailijoiksi. Italialaiset pyrkivät mukaan Aermacchi MB 339:llä, vaikka se oli vasta piirustuslau-

dalla ja prototyyppiä valmistettiin. Meriö oli aluksi vastustanut koneen mukaantuloa, mutta hyväksyi sen kuitenkin keskustelujen jälkeen. Perusteellisten tarjousten tuli olla suomalaisilla jo toukokuun 15. päivään mennessä 1975 ja täyden hintakompensaation osalta syyskuun loppuun mennessä. Neuvostoliitto piti tuolloin Suomea vahvassa otteessa, eikä olisi sallinut länteen ajautumista. Suomen piti heiluttaa idän ja lännen lippua. Harjoituskonehankinnalla oli siten vahva poliittinen lataus, joka vaikeutti ilmavoimien kannalta parhaan ratkaisun syntymistä. Neuvostoliiton suurlähettiläs Vladimir Stepanov ajoi hankittavaksi tshekkien Albatrossia, joka oli neuvostoliittolaisella moottorilla varustettuna tulossa heidänkin harjoituskoneekseen. Stepanov oli hyvää pataa presidentti Urho Kekkosen kanssa, joten hän yritti vaikuttaa hankintaan henkilökohtaisilla suhteillaan. Onneksi Kekkonen ei puuttunut asioihin millään lailla, vaan luotti puolustusvoimien asiantuntemukseen. ‒ Alkuperäisissä tarjouksissa oli valmistajia pyydetty vastaamaan myös, miten tarjottava kone soveltuu taistelutehtäviin, maalinhinaukseen ja tiedusteluun. Lähtökohtani oli, että koneen tulee sopia taistelutehtäviin eli torjuntaan matalalla ja ääntä pienemmillä nopeuksilla sekä tulitukitehtäviin eli rynnäköintiin. Tiedustelussa kiinnitettäisiin huomio suunnistusjärjestelmään ja mahdollisuuksiin asentaa erikseen tiedustelulaitteet koneeseen. 6/2020

Eversti Rauno Meriö, ilmavoimien komentaja Eero Salmela ja Scanian Suomen johtaja Chlaes "Casse" Rydman keskustelemassa Saab 105 -harjoituskoneesta. Kuva: Rauno Meriön arkisto

Maalinhinauksesta luovuttiin keskusteluitta, koska tästä ei pidä tehdä mitään yleiskonetta kaiken maailman tehtäviin, Meriö kertoo omasta määrittelystään. Liikehtimiskyvyn lisäksi tukikohtaominaisuudet ja lentoaika olisivat tärkeitä kriteereitä, jotka Meriö oli tuonut näkökohtina esiin jo ensimmäisessä harjoituskonetoimikunnan istunnossa 25. huhtikuuta 1975. Lisäksi valmistusvaiheessa olevasta Leko 70 -alkeiskouluoneesta, Vinkasta, oli voitava siirtyä suoraan uuteen harjoituskoneeseen ilman välityyppiä.

Ehdokkaiden evaluoinnit Ilmavoimien johto oli määrännyt evaluointiryhmän johtajaksi Piipon ja varajohtajaksi Tollan, joka oli koulutukseltaan myös koelentäjä, mutta joka ei lentänyt ehdokkailla. Lisäksi mukana oli useita ilmavoimien koelentoinsinöörejä ja saman verran insinöörejä Valmetilta. On arveltu, että valmetilaisilla oli vielä tuolloin haaveena viedä Vinkaa Iso-Britanniaaan vastakauppana. Koelentäjiksi evaluointeihin oli valittu Koelentueen päällikkö kapteeni Paavo Janhunen Hallista ja hänelle pariksi Kauhavalta koulutuslaivueen komentaja, kapteeni Pekka Laakso. Hän siirtyi silloin kadettikurssin johtajaksi, jotta pystyi käymään tiheään Kuoreveden Hallissa Janhusen opissa tulevaa tehtävää varten, koska hän ei ollut saanut varsinaista koelentäjän koulutusta. Evaluointia varten Laakso alkoi opiskella englantia ja koelentoteoriaa Janhusen ohjeilla. Hän muistelee, että ilmavoimien yleisesikuntaosaston päällikkö Tolla oli valinnan takana pitäen koulutuslaivueen komentajan kokemusta tärkeänä toiselle lentäjälle.

6/2020

Janhunen alkoi lentää Hallissa Fougalla koneen suoritus- ja liikehtimisvarojen mittauslentoja, joita käytettäisiin sapluunana evaluoinneissa. Lennonjohtotornissa Laakso oli kirjannut Janhusen Fougasta lukemia arvoja, joista syntyi millimetripaperille Fougan vastaavat käyrät. Janhusen kanssa Laakso kävi Rissalassa lentämässä oman ohjelmansa MiG-15 MU:lla ja MiG-21 MK:lla, saadakseen kokemusta vieraalla koneella ohjekirjaan tutustumisen ja parin tunnin ohjaamossa istumisen jälkeen. Pohjalla hänellä oli jo kokemus Gnatista. Tavoitteena oli ollut saada koneiden ohjekirjat Suomeen pari viikkoa ennen lentoja, mutta vain Saab 105:n kanssa näin tapahtui. Laakso muistelee, että Alpha Jetin ohjekirjat he olivat saaneet vasta Pariisissa. ‒ Minun ohjelmani oli lentää jokaisella evaluoitavalla koneella kaksi lentoa lennonopettajan näkökulmasta ja antaa lausunto koneiden soveltuvuuksista koulukoneeksi. Janhunen lensi koneiden saavutusarvot, liikehtimisvarat ja -rajat sekä käyttäytymiset erilaisilla ulkoasuilla. Autoin Janhusta lentojen kirjaamisessa, kuten olimme Hallissa harjoitelleet, Laakso kiteyttää omaa osuuttaan. ‒ Ruotsissa lennettiin elo-syyskuun vaihteessa 1975, jolloin pääsin lentämään kolme lentoa Saab 105 Ö:llä, joka oli tuotu Itävallasta evaluointia varten. Paveli pääsi lentämään Saabin kovemmalla 105 G -versiolla, jota he meille kauppasivat. Syyskuun lopulla Laakso pääsi lentämään Ranskassa kaksi lentoa Alpha Jetillä. Lokakuun lopulla onnistui Englannissa vain yksi lento HS Hawkilla. Viimeiset kaksi lentoa olivat marras-joulukuun vaihteessa Tsekkos-

lovakiassa L-39 Albatrosilla. Lentojen jälkeen Laakso ja Janhunen laativat lennoista lausunnot ilmavoimien esikunnalle. ‒ Oma mielipiteeni oli, että Saab 105 oli jo mallina vanha, vaikka meille tarjottu G-versio olikin modernisoitu uudella avioniikalla ja tehokkaammilla moottoreilla. Alpha Jet tuntui hyvältä, mutta kaksimoottorisena oli varmaan kallis, vaikka eihän meidän tarvinnut ajatella hintaa. Koin sen kuitenkin kovaksi koneeksi Vinkan jälkeen. Konetta tehtiin Saksalle kevyeksi rynnäkkökoneeksi. Dornierin miehet tehtaalla katselivat mielestäni meitä alta kulmien, kun ”harmaan vyöhykkeen” miehet saivat tutkia heidän tulevaa konettaan. ‒ L-39 Albatros tuli mukaan ”poliittisista syistä”. Kone oli vasta kehitteillä, eikä se ollut vielä nykyaikainen. Ohjaimiltaan se oli raskas lentää ja avioniikaltaan vanha, eikä se ollut paljon Fougaa parempi saavutusarvoiltaan. ‒ HS Hawk oli vielä keskeneräinen, ja siihen tehtiin huomattavia parannuksia varmasti osittain Janhusen aloitteesta. Kone oli mielestäni koulukoneeksi tarjokkaista paras. Sen herkkyys ei tuntunut liialliselta, koska olin ollut GN-ohjaajana ja koneissa oli samoja piirteitä, Laakso summaa poikkeuksellisia kokemuksiaan näiden ehdokkaiden evaluoinneista.

Arviointeja ilmavoimien johdossa Meriön edeltäjä kenraali Salmela ja insinörieversti Piippo olivat olleet todella hyvää pataa Saabin kanssa, ja molemmat halusivat tämän vaihtoehdon toteutuvan. Meriö ei halunnut ottaa siihen kantaa. Saabilla olisi hyviä puolia muun muassa huollon kannalta, mutta kone oli jo vanha ja rinnakkain istuttava. Suurilla nopeuksilla se oli kömpelö ja vailla mahdollisuuksia ilmataisteluissa. Meriö kertoo lentäneensä sillä Ruotsissa. ‒ Ennakkoon pidin Alpha Jetiä parhaana, mutta asian ratkaisi loppujen lopuksi Janhusen koelennot jokaisella tyypillä ja niistä saadut todelliset tiedot. Mainostietoihin emme luottaneet. Hawkin kohdalla oli hämmästyttävää, että sen todellinen suorituskyky oli parempi kuin englantilaisten esitteissä. Sen sijaan ruotsalaiset koettivat tehdä Saabistaan monin verroin paremman kuin se oli. Tsekit itäblokin maana eivät olleet oikeastaan lainkaan innostuneita myynnistä. Heidän esityksensä oli todella laimea siitä huolimatta, että

Stepanov asettui vahvasti tämän tyypin taakse, Meriö kertoo johtopäätöksiään evaluoinneista. Hän oli haastatellut työhuoneessaan eri alojen ihmisiä yksitellen. Lentotekniikan edustajat Piipon johdolla asettuivat selvästi kannattamaan Saab-105:n hankintaa. Samanlaiseen lopputulokseen oli päässyt everstiluutnantti Heikki Nikusen työryhmä Sotakorkeakoulussa. He laskivat koneiden sopivuutta niillä arvoilla, joita julkisuudessa oli saatavissa. Saabin arvot eivät vastanneet todellisuutta. Meriön mielestä oli täysin ymmärrettävää, että tällöin saatettiin päätyä kyseisen koneen paremmuuteen harjoituskoneena. Tämä on hyvä esimerkki siitä, että jokainen ehdokas on itse tutkittava luottamatta valmistajan mainosarvoihin. Yllättäen Alpha Jetin kannalle oli kallistunut koelennot lentänyt Janhunen. Kun nuori ohjaaja, joka on juuri saanut Vinka-koulutuksen ja on siirtymässä Hawkiin, astuu platalla Hawkin viereen ja katsoo ylös kohti ohjaamoa, syntyy tietynlainen kunnioitus. Hänen on uskottava, että hän pystyy lentämään Hawkilla, ja että hän haluaa oppia lentämään sillä. ‒ Keskustelin asiasta Janhusen kanssa, ja hän uskoi asian onnistuvan. Keskustelin asiasta myös Ilmasotakoulun johtajan tehtävät vastaanottaneen eversti Jouko Koskimiehen kanssa juuri ennen Hawkeihin siirtymistä ja sanoin hänelle: ”Tämän on onnistuttava. Pidä siitä huoli.” ‒ Kun myöhemmmin totesin Tollan Pepelle, että siirtyminen Vinkasta Hawkiin oli henkisesti iso kynnys, niin hän sanoi, että niinhän oli jo siirtyminen Stigusta suoraan Vihuriin!

Pääkoelentäjä kapteeni Paavo Janhunen valmistautumassa Hawkin koelennolle yhdessä tehtaan koelentäjän Jim Hawkinsin kanssa. Kuva: BAe

Sehän oli tosiaan jo kerran koettu. Tosin se ei ollut mielessäni päätöstä tehtäessä, Meriö muistelee.

Hawkin valinta varmistuu Hawkia kannatti myös esikuntapäällikkö, eversti Kari Korttila. Meriö arvelee, että heidän ajatuksensa olivat ilmeisesti vuosien mittaan hioutuneet perin samansuuntaisiksi. Kansainväliset ilmailulehdet kirjoittivat, että Suomi on hullu, jos se ostaa Hawkin kaltaisen koneen ja yrittää siirtyä Vinka-luokan tapaisesta alkeiskoneesta suoraan Hawkiin. Siinä tarvittaisiin välityyppi. ‒ Mietin päätöstä yötä päivää viikon ajan. Näin unenkin, jossa Jeep-maastoauto oli juuttunut mutaan ylämäessä, ja minun oli se työnnettävä hartiavoimin ylös. Ja se lähti. Kantani asiaan varmistui. Kirjoitin Kanniselle salaisen kirjeen. Ensimmäisen ja ainoan kerran asetin siinä virkani vaakalaudalle: Ilmavoimien komentajana voin hyväksyä uudeksi harjoituskoneeksi: 1. Hawkin tai 2. Alpha Jetin. Seuraavia ehdokkaita en voi hyväksyä: Saab 105, Albatros, Aermacchi 339, Meriö muistelee ilmavoimien komentajana tekemäänsä ratkaisua. Kenraali Sutela luotti Meriöön. Hän oli kutsunut muun muassa Suomen kommunistipuolueen johdon pääesikunnan keskuspaviljonkiin päivälliselle, jonka aikana Meriö oli selostanut valinnan perusteita. Puolueen puheenjohtaja Arvo Aalto sanoi lopuksi, että tämä on ensimmäinen kerta, jolloin heidät puolueena kutsutaan tällaiseen tilaisuuteen, ja että hän antoi tälle suuren arvon. Kommunistit hyväksyivät pyyteen ‒ ajatuksissaan.

Hankintapäätös viivästyy Harjoituskonehankintaa käsiteltiin Suomessa puolustusneuvostossa sotatalouspäällikkö Pentti Väyrysen sanojen mukaan ”ainakin kolmekymmentä kertaa”. Saattaa olla liikaa. Meriö ei aina ollut mukana näissä kokouksissa. Puheenjohtajana oli yleensä pääministeri Kalevi Sorsa. ‒ Kenraaliluutnantti Alpo Savolainen, päämajamestari, joka kuului myös harjoituskonetoimikuntaan, sanoi eräässä kokouksessa, että miksi me tätä jauhamme, annetaan poliitikkojen päättää. Vastasin oitis, että näitä asioita ei jätetä poliitikkojen päätettäviksi, vaan ammattimiehet tekevät päätökset ja poliitikot hyväksyvät ne. Hallitus vaihtui ja uuden vähemmistöhallituksen pääministeriksi tuli maaherra Martti Miettunen. Hän oli ollut Lapin läänin maaherrana silloin, kun Hämeen Lennoston pääosat siirrettiin Rovaniemelle. Meriö oli tavannut Miettusen Rovaniemellä vuonna 1973. Nyt hän tapasi Miettusen seuraavan kerran Kuoreveden Hallissa Ilmavoimien Teknillisen Koulun tiloissa toukokuussa 1976, jolloin puolustusneuvosto piti kokoustaan Kuorevedellä. Pääasiana oli harjoituskoneen hankinta. Meriö oli esitellyt asian ja päättänyt esityksensä ehdotukseen, että Hawk hyväksyttäisiin. Vähemmistöhallituksen pääministeri Miettunen kohotti jo puheenjohtajan nuijansa sanoen, että eikö tämä nyt ole selvä asia. Hän oli lyömäisillään nuijan pöytään, mutta silloin puolustusneuvoston pääsihteeri Kanninen sanoi: ”Herra pääministeri, meidän ei pitänyt vielä päättää tätä asiaa.”

‒ Hämmästyin. Ermei esti päätöksenteon. Hän viittasi minut ulos. Astuin ulos ovesta, ja siellä Korttila jo odotti kommenttejani. Sanoin vain, että Ermei esti päätöksen. Hän oli yhtä hämmästynyt kuin minäkin. Tilanne oli kerta kaikkiaan käsittämätön. Meriön käsityksen mukaan Kanninen halusi pitkittää päätöksen tekoa, jotta Alpha Jet pääsisi paremmin kuvioihin mukaan. Hänen sympatiansa tuntuivat olevan heidän puolellaan. Kanninen suhtautui ilmavoimiimme myönteisesti, ja Meriö tuli muuten hyvin toimeen hänen kanssaan, vaikka näkemyserojakin oli. Meriö koki yllätyksenä ja tietyllä tapaa pettymyksenä sen, miten Kanninen oli toiminut. Meriö tiedosti, että komentajia kohtaan kohdistuu erilaisia paineita ja houkutuksia, mutta jokaisen on muistettava, että pääasia on tehtävä ja päämäärä, mihin pyritään.

Kovaa kaupankäyntiä tarjokkaista Saab-Scanian Chlaes (Casse) Rydman oli erittäin kova kauppamies, kuten myös toimitusjohtaja Kurt Mileikowski Ruotsissa. Heillä oli kova myyntitykki Olle Wiren ja myös suomalainen rannikkotykistön eversti Ola Lyytinen. Meriö oli vieraillut vuoden 1975 marraskuussa Ruotsissa Linköpingissä, jolloin isäntä sanoi keskustelun lomassa tarjoavansa Saab 105:n kompensaatioina juuri tuon 105 prosenttia, johon Meriö oli ääneen harmitellut, ettei koneen numero ole Saab 150. Päivällisellä oli ollut myös Ruotsin ilmavoimien komentaja kenraaliluutnantti Dick Stenberg. Meriö kertoo saaneensa myöhemmin moitteet matkastaan, kun Neuvostoliiton matkallaan hänen isäntänsä, ilmavoimien päämarsalkka Pavel Kutahov oli todennut Meriölle: ‒ Tekin korkeaan virkaan nimitettynä menette ensin Ruotsiin ettekä tule tänne. Johon Meriö oli vastannut: ‒ Ei ole kutsuttu. Rydman kuului myös Kekkosen lähipiiriin. – Casse kertoi minulle Smolnaan järjestetystä päivällisestä Ruotsin kuninkaan Kaarle XVI Kustaan vierailun johdosta. Kekkonen isäntänä oli ajanut juovuksissa olleen Ahti Karjalaisen pois ja määrännyt Cassen tilalle istumaan. Presidentillä ja Scanian Suomen päällä oli näin läheiset suhteet, joita Casse käytti hyväkseen. Hän jopa kutsui Ruotsin kuninkaan huvilalleen Turun saaristoon, Meriö muistelee.

6/2020

‒ Nesteen pääjohtaja vuorineuvos Uolevi Raade oli kutsunut puolustusvoimain komentaja kenraali Lauri Sutelan johdolla muutamia kenraaleja huvilalleen Juusluotoon kalastamaan. Heitellessämme uistimia rantakaislikkoon yhytin Sutelan ja kerroin hänelle kuninkaan tulosta Rydmanin huvilalle. Tiesin myös että Kekkonen oli kutsuttu kyseiseen tilaisuuteen. Ajatukset harjoituskoneen hankinnoista olivat jo kypsyneet niin pitkälle, että Saab ei tulisi kyseeseen ilmavoimien harjoituskoneena. Niinpä ehdotin Sutelalle, että hän ottaisi yhteyttä presidenttiin ja sanoisi, ettei tämä menisi kyseiseen tilaisuuteen. Kekkonen ei mennyt, sen sijaan siellä oli Ruotsin kuningas rapuja syömässä, Meriö muistelee. Meriön kurssikaverilla, eversti Jaakko Moilasella, joka palveli Ruotsissa Suomen sotilasasiamiehenä, oli suhteita Suomen Pankin pääjohtajaan Päiviö Hetemäkeen. Hän järjesti Meriölle tapaamisen Suomen Pankin tiloissa. ‒ En hiiskahtanut sanaakaan pääesikunnan suuntaan. Kerroin Hetemäelle hankintavaiheen ja koneitten paremmuuden, sen jonka olin itselleni muovannut. Hetemäki oli selkeä, suoraviivainen ja kansanomainen reservin upseeri. Luotin häneen varauksetta. Hän ymmärsi hyvin näkemykseni ja myös toivomuksen, että asia saatettaisiin myös Kekkosen tietoon.

oli kirjoittanut Tor Högnäs, Dagens Nyheter -lehden kirjeenvaihtaja Helsingissä. ‒ Seuraavana aamuna Ermei Kanninen soitti, ja kysyi, mitä siellä Rovaniemellä oli tapahtunut. Vastasin viattomana, ettei mitään erityistä. Ruotsalaiset vain tarjosivat Saabiaan. Uskoiko Ermei selitykseni vai ei, en tiedä. Kirjoituksen seurausta oli, että puolustusneuvosto kokoontui välittömästi ja teki päätöksen Hawkien hankinnasta. Ranskalaisittain ajatteleva Ermei Kanninenkaan ei voinut enää viivyttää päätöstä. ‒ Tästä seurasi tavaton kiire, sillä kaikki oli saatava järjestykseen ennen vuodenvaihdetta. Se onnistui ja peijaisia juhlittiin joulukuun lopussa yhdessä englantilaisten kanssa Kalastajatorpalla Helsingissä, Meriö muistelee tyytyväisenä.

Hawkin koelennot alkavat

Hawkista ei valmistettu prototyyppiä, vaan pyrittiin suoraan tuotantoversioon, joka oli kehitysvaiheessa 330 tuntia lennettynä, kun Suomi yhtenä sen ensimmäisistä tilaajista valitsi. Janhunen lensi ensimmäisen lennon Hawkin esisarjan koneella 23. lokakuuta 1975 yhdessä BAe:n koelentäjä Jim Hawkinsin kanssa. Pääkoelentäjänä Janhunen vieraili usein tehtaalla lentäen syyskuussa 1977 yhdessä Hawkinsin kanssa koelentoja Hawkin kehittyneemmällä koneella G-Hawkilla. Janhunen Hawkista pikainen päätös ei vieläkään hyväksynyt kaikkea, etenkään Saabin joukko halusi tavata Meriön viekoneen vakavuusongelmia. Itse suoritusarvot lä marraskuussa 1976 Rovaniemellä, joka olivat hyvät. Koelentoryhmän loppuraporoli Drakenien päätutissa vaadittiin useita kikohta. Tapaamisessa muutoksia Suomen oli mukana Satakunkoneisiin. TiettäväsSuomalainen nan lennoston komenti RAF vaati samat taja, eversti Matti Anmuutokset omiin koelentoryhmä vaati tikainen. Hawkeihinsa. Suouseita muutoksia ‒ Painostus Rovamalainen osaaminen Suomen koneisiin. niemellä oli odotenähtiin jälleen maatun ankara. Sain hiilmalla. Tiettävästi RAF vaati kan. Olle Wiren yritti Suomi teki lopulsamat muutokset omiin säikäyttää minut, hihlisen päätöksen 50 Hawkeihinsa. kaisemalla: Hawk! Ei Hawkin tilaamisesta auttanut. Jossakin ilmarraskuussa 1976. lan vaiheessa kyllästyin Tilaus käsitti nelsen verran, että tokaisin: ”Ei me mitään Saajä ensimmäistä konetta tehtaalta Englannista bia osteta!” ja 46 konetta, jotka Valmet kokoaisi SuomesKylmempää suihkua ei enää olisi voinut sa. Ensimmäinen Englannissa valmistunut antaa. Seuraavana päivänä ruotsalaislehdet Hawk, HW-302, lensi neitsytlentonsa 16. lojulistivat etusivuillaan Suomen havittelevan kakuuta 1980. Konetta ohjasi BAe:n koelenNatoon ja aikovan ostaa Hawkin. Artikkelin täjä Hawkins takanaan Janhunen.

Ohjaajien koulutus IsossaBritanniassa RAF koulutti ohjaajia Isossa-Britanniassa kolmessa erässä kesäkuun ja marraskuun välisenä aikana vuonna 1980, koska BAe:llä ei ollut siihen valmiuksia. Ensimmäisessä koulutusryhmässä olivat Porista laivueenkomentaja majuri Jukka Uhari ja lentueen varapäällikkö yliluutnantti Olli Parviainen. Toisessa ryhmässä sovitun koulutuksen saivat koelentueen koelentäjät, kapteeni Heikki Lauri ja yliluutnantti Pekka Tuunanen. Kolmannessa ja viimeisessä erässä koulutettiin porilaisia lennonopettajia: lentueen päällikkö kapteeni Kari Heilimo ja yliluutnantit Juha Grönmark ja Pekka Raine. Grönmark ja Raine pitivät Englannissa päiväkirjaa, jonka pohjalta Grönmark muistelee koulutustaan. Ennen tyyppikoulutukseen lähtöä pidettiin Porissa kielikoulutusta sekä ohjaajille että mekaanikoille. Siihen aikaan ei englannin kieli ollut Suomessa yleisessä hallinnassa kuten se on nykyään. Suurlähetystön ilmailuasiamies piti ohjaajille myös kielikokeen, jotta heidät voitiin hyväksyä RAF:n koulutukseen. Grönmark kumppaneineen matkusti Lontoon ja Farnboroughin ilmailumessujen kautta Aviation Medical Training Centeriin (AMTC) North Luffenhamiin, jossa koulutus alkoi 11. syyskuuta 1980 lentovarusteisiin tutustumisella ja sovittamisella. Myös pelastautumisvarusteisiin perehdyttiin huolella. Kahden päivän mittaiseen ilmailulääketieteelliseen koulutukseen kuului muun muassa hengityshappikoulutus, jossa ensin tunnistettiin hapen puutteen oireita 7500 metrin painekorkeudessa, ja puolen tunnin 100 prosentin hapen hengityksen jälkeen noustiin 13,5 kilometrin korkeusvastaavuuteen. ‒ Varsinaista lentokoulutusta varten siirryimme Valleyn tukikohtaan, jossa oli koulutusta antava 4 Flying Training School. Koska Valley sijaitsee Pohjois-Walesin rannikolla vastapäätä Irlannin Dublinia, lentäminen tapahtui paljolti meren päällä. Siksi meille pidettiin vesipelastautumisharjoitus, jossa olimme meressä pelastusliivien ja pelastuslautan varassa. Lopuksi meidät koulutettavat vinssattiin pelastushelikopteriin, Grönmark kertoo koulutuksen aloituksesta. Suomen Ilmavoimat oli ostanut viisi tuntia simulaattorikoulutusta kullekin ohjaajalle mittarilennon ja hätätoimenpiteiden oppimiseen. Koneen ohjaamoharjoittelu ja nappulatekniikka saatiin hoidettua huolto-

Yliluutnantti Juha Grönmark tarkastaa konetta ennen koululentoa Valleyn tukikohdassa. Kuva: Juha Grönmarkin arkisto

hallissa olevassa koneessa, jolloin simulaattoritunnit voitiin käyttää tähdellisempään harjoitteluun. Sopimuksen mukaiseen 15 tunnin tyyppikoulutukseen kuului koneen käsittelyä, mittari- ja taitolentoa sekä osastolentoa etu- ja takaohjaamoista. Heilimon ryhmän ohjaajat pääsivät ainoina kokemaan yliäänilentämisen. Äänivallin rikkominen edellytti ensin nousua lähelle koneen lakikorkeutta ja sitten syöksyä jyrkällä kulmalla, jotta nopeusmittarin neula saatiin nytkähtämään yliäänipuolelle. Hawkilla äänivalli ei rikkoutunut vahingossa. Poikkeuksena tämä kolmas pilottiryhmä oli päässyt lentämään myös osastotaitolentoa kouluttajiin suunnatun keskikovan suostuttelun jälkeen. ‒ Ilmatilan hallinta oli oma kokemuksensa, koska Valleyssä oli noin 60 Hawkia palveluksessa ja useampi kone lensi samanaikaisesti samoilla harjoitusalueilla. Oman lennon viemisen lisäksi oli ehdottoman tärkeää tähystää muita. Esimerkiksi taitolennon aloitus ilmoitettiin radiolla, missä korkeusvyöhykkeessä, ja minkä radiaalien välisellä alueella se tullaan suorittamaan, Grönmark luonnehtii suomalaisesta poikkeavaa lentotoimintaa. Snowdonian vuoristoalue oli mielenkiintoinen ympäristö toimintaan matalissa lentokorkeuksissa. Maisemat olivat jylhät ja monet solat niin kapeita, että lentokarttaan oli nuolilla merkitty niissä liikennöinti vain yhteen suuntaan. Eipä ihme, että RAF käyttää alueella operoinnin kuvamateriaalia omissa rekrytointivideoissaan. Taktinen lentokoulutus lennettiin Brawdyn tukikohdassa, Tactical Weapons Unitissa, Etelä-Walesissa. Alueella oli toistuvasti merel-

tä tullutta huonoa säätä, sumua ja tuulet jopa 30‒35 solmua. Sään muutokset olivat nopeita, mikä viivästytti koulutusta. Suomen ilmavoimat oli ostanut taktista lentokoulutusta viiden tunnin verran. Ohjelmaan kuului seurantaa, kaartotaistelua yksi yhtä vastaan, rynnäköintimenettelyjen esittelyä, pommitusta maamaaliin, ammuntaa tykillä ja raketein maamaaliin sekä ammuntaa ilmamaaliin. ‒ Ilmamaali poikkesi olennaisesti suomalaisesta. Brawdyssä se oli metalliseen häkkyrään kiinnitetty 1,8 metriä kertaa 9 metrin kokoinen lakana. Sitä veti ilmassa Hunter- tai Gloster Meteor -kone, jossa oli vain 240 metrin vaijeri, kun Suomessa hinausvaijeri on vastaavasti 900 metriä pitkä. Maalissa ei ollut osumailmaisinta, kuten meillä, vaan parin kummankin ampujan kranaatit olivat eriväriset, joten osumat voitiin laskea. ‒ Sekä Valleyn että Brawdyn tukikohdassa olimme majoittuneina sikäläisellä upseerikerholla (Officers’ Mess). Aamuherätyksen tilattuun aikaan toimitti palvelijatar tuoden kunkin herätettävän toivoman teekupposen oikealla sokeripalojen ja maidon määrällä. Samalla sai myös ytimekkään sääbriefauksen, kuten: “Good morning, sir. I’m sorry, it’s very nasty morning today.” Ja huoneen oven ulkopuolella yöpyneet palveluskengät olivat luonnollisesti kiillotettuina odottamassa. Ehkäpä tuulahdus brittien siirtomaa-ajoilta, Grönmark muistelee. • Lähteet: Haastattelut Jyrki Laukkanen: Hawk Jukka Uhari: Porin lentotukikohdan historia 2 6/2020

Uskolliset siipimiehet

Teksti: Pentti Perttula

Uhrattavissa olevat, mutta uudelleen käytettävät miehittämättömät lentolaitteet ovat tulossa vääjäämättä hävittäjien rinnalle, niiden siipimiehiksi. Droonit lupaavat paljon: edullisuutta, helppoa käyttöönottoa ja joustavia käyttömahdollisuuksia, mutta joitakin olennaisia kysymyksiä on yhä ratkaisematta. 34

6/2020

1990-luvun puolivälissä tehdyistä ennusteista huolimatta miehittämättömät taistelukoneet eivät ole tulleet käyttöön, vaikka liittouman konemenetykset Persianlahden sodassa vuonna 1991 osoittivat, että taistelukentästä oli tulossa liian monimutkainen ja vaarallinen arvokkaille miehitetyille koneille ja vielä kalliimmille miehistöille. Miehittämättömien häivetaistelukoneiden ajateltiin yleistyvän, koska niillä pystyttäisiin ainakin tiedusteluun, valvontaan, maalinosoitukseen ja ilmapuolustukseen vaikuttamiseen, mutta ehkä jopa pommitusoperaatioihin. Toisin kävi. 2000-luvulla alettiin taannehtivasti aseistaa alun perin vain tiedusteluun suunniteltuja lennokkeja. Vaikka ne ovat suunnittelultaan yksinkertaisia ja hyvin pit-

källe kauko-ohjattuja eivätkä pysty toimimaan kuin puolustamattomassa ilmatilassa, niiden määrät ovat kasvaneet ja niitä on käytössä yhä useamman maan asevoimilla. Miehittämättömien koneiden edistyksellisin sotaoperaatio on yhä vuodelta 1982 Israelin ilmavoimien Mole Cricket 19, jossa käytettiin kauko-ohjattuja lennokkeja harhauttamaan Libanonin Bekaan laaksoon sijoitetut Syyrian ilmatorjunnan tutkat paljastamaan sijaintinsa, jolloin ne voitiin tuhota ilmasta.

A/R-droonit tulevat Tänä päivänä ilmasodankäyntiin on käytettävissä yksinkertaistettuna kahdenlaisia asejärjestelmiä: On monimutkaisia, kymmeniä

Taiteilijan nĂ¤kemys Remote Carriereista lennossa. Kuva: Airbus 6/2020

miljoonia euroja maksavia ja kymmeniä vuosia käytettäviä miehitettyjä ilma-aluksia, joiden operointi- ja ylläpitokulut ovat suuria ja joita ei juuri ole varaa menettää. Toiseksi on pääsääntöisesti alle kaksi ja kalleimmillaankin alle viisi miljoonaa euroa maksavia ja kerran käytettäviä miehittämättömiä asejärjestelmiä, joiden ylläpitokulut koostuvat pääasiassa varastoinnista ja jotka on suunniteltu yhtä käyttökertaa varten. Lähitulevaisuudessa niiden väliin asettuu koko joukko miehittämättömiä, 2‒20 miljoonaa euroa maksavia, tarvittaessa uhrattavia asejärjestelmiä, joita voidaan käyttää yhdestä noin sataan kertaan ja joiden ylläpitokulut ovat edulliset. Niistä käytettävä terminologia on yhä selkiintymätöntä, mutta mahdollisesti niistä aletaan käyttää kirjainyhdistelmää A/R UAV, Attritable/Reusable Unmanned Aerial

Taiteilijan näkemys A/R-drooneista Yhdysvaltojen Skyborg-ohjelmaan. Kuva: BAE Systems

6/2020

Vehicle, uhrattavissa oleva, uudelleen käytettävä drooni. On huomattava, että nämä A/R-droonit ovat hävittäjiä täydentävä, ei niitä korvaava asejärjestelmä. Niiden taistelukäyttöarvo määräytyy sen perusteella, miten niiden kyvyt saadaan parhaiten yhdistettyä hävittäjien operointiin erilaisissa tehtävissä. A/R-drooniluokka koostuu edullisista, luotettavista ja suhteellisen kestävistä drooneista. Luotettavuuden ja lyhyen elinkaaren voisi ajatella olevan ristiriitaisia tavoitteita, mutta nykyteollisuus tekee tällaisia tuotteita koko ajan. Lyhyt elinkaari vähentää droonien ylläpitokustannuksia ja eliminoi tarpeen vaihtaa niiden moottoreita tai muita suuria komponentteja. Kun hävittäjissä rakenteiden, moottorien ja tehtäväjärjestelmien täytyy kestää vuosi-

kymmeniä, näissä drooneissa käytetään edullisempia komponentteja, ja niiden elinkaareksi määritellään korkeintaan muutama vuosi. Vaikka joissakin A/R-drooneissa voi olla havaittavuutta vaikeuttavia ominaisuuksia, ne kuitenkin suunnitellaan pääosin uhrattaviksi. Niissä ei myöskään tarvita kalliita sensorifuusiojärjestelmiä tai muita selviytyvyyttä parantavia järjestelmiä. Niiden on määrä olla niin edullisia, että niitä voidaan käyttää myös vahvasti puolustetussa ilmatilassa, johon hävittäjiä ei mielellään lähetetä. Näissä drooneissa halutaan hyödyntää uusia, ketteriä valmistusmenetelmiä, pieniä mutta edistyksellisiä suihkumoottoreita, modulaarisia komponentteja ja muuta nykyajan teknologiaa, joilla pienennetään valmistuskustannuksia. Valmistuksen on määrä kestää vain viikkoja, kun hävittäjän kokoonpano

HX-monitoimihävittäjän ja A/R-droonien ominaisuuksien vertailu.

Kone

Lentomatka (km)

Ase- ja sensorikuorma (kg)

Lähtö ja laskeutuminen

Yksikköhinta (me)

Lentotuntihinta Elinkaari (tuhatta e) (v)

HX-hävittäjä

>3 000 ilman ilmatankkauksia

>8 000

Päällystetty kiitotie

80–120

20–30

>30

A/R-drooni

>5 500

sisäisesti 100–600, sensoreita, häirintälaitteita

Raketit ja laskuvarjo, 2–3 tai kiitotie

A/R-drooni

>5 500

sisäisesti 100–600, aseita, sensoreita, häirintälaitteita

Raketit ja laskuvarjo, 10–20 tai kiitotie

kestää vähintään puolitoista vuotta. Droonien hintaa määrittävät muun muassa niiden koko, lentomatka, kuorma, tehtäväjärjestelmät ja valmistusmäärä. Vaikka A/R-droonit ovat uhrattavissa, ne kuitenkin suunnitellaan uudelleen käytettä-

viksi, eli ne eivät ole mitään risteilyohjuksia, jotka vaikuttavat kohteeseensa vain tuhoutumalla itse. Nykyesimerkkejä tällaisista drooneista ovat miehittämätön rynnäkkökone Kratos XQ-58A Valkyrie, joka ei tarvitse kiitotietä nousuun eikä laskeutumiseen; DARPA Gremlin, joka voidaan laukaista maasta tai vaikka kuljetuskoneesta ja poimia myös takaisin koneen kyytiin; lähes hävittäjäkykyä lupaava Boeing Airpower Teaming System (ATS); ja ilmasta laukaistava pienikokoinen Airbus Remote Carrier. Vähimmillä tehtäväjärjestelmillä A/R-droonien hinnaksi on arvioitu vain pari kolme miljoonaa euroa. Lisäavioniikka, sensorit ja muut järjestelmät täyteen tehtäväkykyyn voivat nostaa hinnan yli 10 miljoonaan euroon ja aivan kyky- ja kokospektrin yläpäässä saatetaan mennä yli 20 miljoonan.

Modulaarisuus Uhrattavissa olevien droonien käyttökustannukset ovat todennäköisesti murto-osan tyypillisistä monitoimihävittäjistä. Ne eivät tarvitse niin paljon huoltoa kuin yli 30 vuotta huippukunnossa pidettävät hävittäjät. A/R-droonin operointi ja huolto tarvitsevat ehkä vain viidenneksen henkilöstöä ja puolta vähemmän laitteistoa verrattuna hävittäjään. Niitä ei tarvitse ottaa viikoiksi tai kuukausiksi pois käytöstä peruskorjausten takia. Niiden käytön opettelu ja käyttötaidon ylläpito vaatii vain vähän kallista lentämistä. Kun hävittäjissä on paljon integroituja sensoreita, datalinkkejä ja muita tehtäväjärjestelmiä monitoimitehtäviä varten, A/R-drooneissa käytetään täysin modulaarista, avointa arkkitehtuuria ja plug and play -suunnittelufilosofiaa, jossa priorisoidaan yhtä tehtävää kerrallaan. Modulaarisuus mahdollistaa joustavuuden ja nopeuttaa uuden teknologian

käyttöönottoa operatiivisten vaatimusten kehittyessä. Drooni voidaan muutamaksi suoritteeksi varustaa tiedustelu-, valvonta- ja kohdevalvontalavetiksi, minkä jälkeen se voidaan nopeasti konfiguroida uudelleen eri tehtäväjärjestelmillä esimerkiksi elektroniseen hyökkäykseen. Modulaarisuus ei rajoitu vain tehtäväjärjestelmiin, vaan droonista voidaan vaihtaa nopeasti myös siivet ja muita aerodynaamisia rakenteita esimerkiksi lentoajan pidentämiseksi tai tutkapoikkipinta-alan pienentämiseksi.

Yhdysvaltojen autonomiaohjelmat Ajan mittaan tekoälyteknologia lisää huomattavasti A/R-droonien kykyä reagoida autonomisesti ennalta arvaamattomiin uhkiin ja muihin tapahtumiin verrattuna nykyisiin kauko-ohjattaviin drooneihin, kuten General Atomics MQ-9 Reapereihin. Ihmisen säilyttäminen droonin johtamisjärjestelmässä edellyttää jatkuvaa viestintäyhteyttä, mikä tuskin on mahdollista, jos halutaan toimia syvällä puolustetussa ilmatilassa. Silloin ainoa mahdollisuus on hyödyntää tekoälyä, jonka algoritmit osaavat reagoida tarkoituksenmukaisesti havaitessaan uhan tai muita muutoksia operaatioympäristössä. Skyborg on Yhdysvaltain ilmavoimien (USAF) ohjelma, joka keskittyy A/R-droonien digitaaliseen tekoälyarkkitehtuuriin ja siihen liittyvään ohjelmistoon. Ne mahdollistavat droonien yhteistoiminnan miehitettyjen sotilaskoneiden kanssa. Skyborg on yksi kolmesta USAF:in tiede- ja teknologiaohjelmasta, joissa testataan drooneja asejärjestelminä ja niiden operointikonsepteja. USAF:in tutkimuslaboratorion ACP-ohjelman (Autonomous Collaborative Platform, autonominen yhteistoimintalavetti) on mää6/2020

rä luoda A/R-droonien autonomista teknologiaa, lentorankoja, työntövoimajärjestelmiä, sensoreita, rajapintoja ja tehtäväjärjestelmiä, jotta ne voivat toimia siipikoneina, nousta lentoon ja laskeutua ilman kiitotietä, lentää yli 5 500 kilometrin matkoja, ja jotta niitä voidaan uhrata tai käyttää uudelleen tarpeen mukaan. Low Cost Attritable Aircraft Platform Sharing -ohjelman (LCAAPS) on puolestaan määrä tuottaa samasta A/R-droonista kaksi versiota, jotka käyttävät samaa järjestelmäarkkitehtuuria ja joissa on samat ydinjärjestelmän ominaisuudet, mutta ne on räätälöity eri tehtäviin. Sillä on tarkoitus vähentää eri versioiden lentokelpoisuusprosessia ja nopeuttaa vaihtoa tehtävästä toiseen. USAF tekee myös läheistä yhteistyötä asevoimien tutkimusorganisaatio DARPA:n kanssa ilmasodankäynnin kehitysohjelmassa ACE (Air Combat Evolution), joka kehittää tekoälyteknologiaa autonomisia ilmasodankäyntioperaatioita varten. Sen tarkoitus on myös lisätä sotilaiden luottamusta autonomiaan, mikä on tärkeä askel kohti tulevaisuuden yhteistyöoperaatioita miehitettyjen ja miehittämättömien lavettien välillä. Sen tarkoitus ei siis ole poistaa lentäjiä vaan tehostaa heidän toimintaansa yhteistyöllä tekoälyjärjestelmien kanssa.

Vahvuudet ja heikkoudet A/R-droonien tapaisten uskollisten siipimiesten perusajatus on siinä, että ne voidaan aseistaa ja varustaa hävittäjien tapaan, ne pystyvät vastaanottamaan ja jakamaan informaatiota ja niitä voidaan käyttää korkean uhan ympäristöissä ilman liikaa huolta menetyksistä. Aikaisemmin valmistetut korkean suorituskyvyn miehittämättömät taistelukoneet, kuten Dassault nEUROn, BAE Taranis ja Boeing Phantom Ray, ovat olleet paljon keskustelun kohteina, mutta niiden korkea hinta ja konseptiin liittyvät taloudelliset riskit ovat johtaneet siihen, että ne ovat jääneet teknologian demonstraatioiksi ja testipenkeiksi. Hävittäjätyyppisten miehittämättömien koneiden vahvuudet ja heikkoudet ovat hyvin tiedossa. Niissä ei ole haavoittuvaa lentäjää ja niiden suunnittelu voidaan optimoida hyvin tarkoilla parametreillä ja nykyaikaisella ohjelmistolla, jolloin ne voivat olla parempia tietyissä operaatioissa kuin miehitetyt koneet. Ne ovat myös halvempia, jolloin niitä voidaan tarvittaessa käyttää suurempia määriä.

6/2020

Toisaalta niiden lentorangat pitää joka tapauksessa suunnitella, niiden ylläpito on pois muilta ohjelmilta, niiden suorituskyky jää hävittäjien kyvystä, eivätkä ne selviydy yhtä hyvin kuin hävittäjät, jos niihin ei asenneta viimeisintä omasuojateknologiaa. Myös täysin häirintäsuojattu johtamis- ja viestintäjärjestelmä näitä koneita varten on edelleen kehittämättä. Kun miehittämättömistä koneista tulee monimutkaisempia, myös niiden hinta nousee, jolloin syntyy kysymys: miksi ottaa käyttöön uudenlainen lavetti, joka ei ole juuri edullisempi kuin jo käytössä olevat hävittäjät? Myös kysymys autonomian määrästä on edelleen ratkaisematta, samoin kuin kysymys siitä, miten koneet soveltuvat operatiivisesti nykyaikaisiin taistelukonelaivastoihin.

Väistämätön kehityslinja Verrattuna taistelukoneiden kehitysnopeuteen kahdessa maailmansodassa, hävittäjätyyppisten miehittämättömien taistelukoneiden ja uskollisten siipimiesten kehityksen alku on ollut äärimmäisen hidas. Syy on osittain siinä, että ilmavoimat ovat yleisesti ottaen tyytyväisiä nykysukupolven hävittäjälavetteihin, vaikkakin vähemmän tyytyväisiä niiden hintaan, aseisiin ja verkottumiskykyihin. Mutta kun tulevaisuuden tasaväkisen konfliktin haamu alkaa kummitella, kilpailu siipimiesten kykyjen kehittämisestä ja verkottamisesta kiihtyy. Mahdollisuus käyttää edullisempia lavetteja nykyhävittäjien kans-

sa lisäten niiden ohjaajien tilannetietoisuutta ja pienentäen riskejä osoittautuu todennäköisesti äärimmäisen houkuttelevaksi. Kehityslinja miehittämättömyyteen on lähes väistämätön, mutta siihen liittyvät kustannukset ja riskit täytyy yhä ratkaista, samoin kuin se, kehitetäänkö ensisijaisesti lavetteja vai järjestelmiä. Vaikka ohjelmistoissa, tekoälyssä ja verkkojärjestelmissä on otettu suuria edistysaskeleita 2000-luvulla, varsinaisesta uskollisesta siipimiehestä ei ole syntynyt konsensusta, mikä näkyy hyvin esimerkiksi ATS:n ja Remote Carrierin erilaisuudessa. Nykysukupolven hävittäjien pitkään jatkuva käyttö viittaa siihen, että pienet miehittämättömät ratkaisut voivat voittaa ATS:n ai-

nakin alkuvaiheessa ja käytön laajuudessa. Vaikka A/R-droonien ohjelmat ovat kalliita ja monimutkaisia, ne jatkavat hyväksi havaittua lähestymistapaa lisätä järjestelmiä ja vaikuttamiskykyjä jo käytössä oleviin konetyyppeihin. Koska Gripen, F-35, Rafale, Super Hornet ja Typhoon ovat ennustetusti käytössä vielä pitkään, uusi miehittämätön lavetti, joka voidaan laukaista ripustimesta, saattaa voittaa suosiossa isomman ATS:n. Tiettyjä tarkoituksia varten suunniteltuja miehittämättömiä taistelukoneita ilmestyy varmasti suurimpiin ilmavoimiin seuraavan vuosikymmenen kuluessa. Ovatko ne hävittäjätyyppisiä vai pienempien lentolaitteiden parvia, ja missä määrin niillä on verkottuneita ja operatiivisia kykyjä, jää nähtäväksi. Eri-

tasoisten ja tarpeen mukaan erilaisina yhdistelminä käytettävien koneiden parvet ovat todennäköisimpiä. Prioriteetti on varmasti A/R-droonien yhteistyön kehittämisessä niiden operoijan työtaakan keventämiseksi. Operatiivinen käyttöönotto luultavasti viivästyy toivotusta ja mainostetusta. Nopeampaa kehitystä on odotettavissa verkko- ja hallintajärjestelmissä, mikä mahdollistaa konseptien testaamisen ja kehittämisen, kun lentolaitteiden koko ja muoto optimoituu. Koska A/R-droonien kuormauskyky on rajallinen, on todennäköisesti kustannustehokkaampaa käyttää niitä tilannekuvan tuottajina, johtamisjärjestelmän linkkeinä ja elektronisen sodankäynnin lavetteina kuin pommittajina. •

Taiteilijan näkemys ATS:eistä osastolennossa F/A-18F Super Hornetin kanssa. Kuva: Boeing 6/2020

Typhoonit Baltiassa: Ei pelkkää ilmatilan vartiointia

Naton perustamassa Baltian ilmatilan vartioinnissa on menossa jo 17. vuosi. Royal Air Force (RAF) on osallistunut Baltian ilmatilan vartiointiin sen ensimmäisestä vuodesta 2004 alkaen, jolloin Britannia oli kolmas osallistujamaa uudessa tehtävässä. Toukokuun alussa alkanut komennus, Operaatio Azotize, on RAF:n kuudes. Tällä kertaa sen 6 Squadronin neljän Eurofighter Typhoonin rinnalla Šiauliain lentotukikohdassa Liettuassa toimi myös Espanjan ilmavoimat kuudella EF-18 Hornet -hävittäjällä ja ilmatilan vartiointia vahvisti lisäksi Viron Ämarin lentotukikohtaan tukeutuvat neljä Ranskan ilmavoimien Mirage 2000-5F -konetta. Edellisen kerran 6 Squadron osallistui Baltian ilmatilan vartiointiin vuonna 2015. Heinäkuun 1. päivänä Typhoonit nousivat tunnistuslennolle viidettä kertaa komennuk-

6/2020

Heinäkuun 1. päivänä Typhoonit kävivät tunnistamassa Venäjän ilmavoimien Iljušin Il-78 MIDAS -ilmatankkauskoneen.

sen aikana. Tunnistettu kone oli Venäjän ilmavoimien Iljušin Il-78 MIDAS -ilmatankkauskone. ‒ Vaikka tämänpäiväinen tunnistuslento oli rutiinia, se oli jatkuva merkki siitä, miksi on välttämätöntä sijoittaa Naton ilmavalvontatehtävä tänne varmistamaan, että kaikki alueen ilmatilan käyttäjät hoitavat toimintansa turvallisesti ja ammattimaisesti, kommentoi Wing Commander (everstiluutnantti) Stu Gwinnutt, 135 Expeditionary Air Wingin (135 EAW) komentaja RAF:n tiedotteessa. ‒ Kyse on Naton ilmatilan vartioinnista, uskottavasta, monikerroksisesta ilmatilan puolustamisesta, jolla estetään aggressiot, hän summasi verkon yli toteutetussa mediatilaisuudessa. Kun joku ei noudata kansainvälisiä ilmailun sääntöjä Itämerellä, Typhoonit nousevat tunnistuslennolle. Haastavimpia ovat monen koneen osastot, joissa koneet lentävät eri nopeuksilla, kuten 4. kesäkuuta tunnistettu Venäjän ilmavoimien Il-20 Coot -tiedustelukone, jota saattoi kaksi Suhoi Su-27 -hävittäjää.

Plug and Play Siirtolennoston ytimenä oli Skotlannin RAF Lossiemouthin lentotukikohdasta Liettuaan lentäneet Typhoonit lentomiehistöineen ja mekaanikkoineen. Yhteensä tehtävään osallistui RAF:stä noin 150 henkilöä, joka sisälsi Gwinnuttin mukaan kaikki alkaen hallinnosta, logistiikasta, viestinnästä, lääkinnästä ja palontorjunnasta mekaanikkoihin ja lentäjiin. ‒ Se on aika hyvin testattu lennoston koko tämäntyyppiseen komennukseen, totesi Gwinnutt. Joukko siirtyi Liettuaan suunnilleen Britannian koronaepidemian rajoitusten huippuvaiheessa, mikä aiheutti haasteita, mutta Gwinnuttin mukaan koulutus oli riittävä ja kaikki hoitivat oman osuutensa. Liettuassa hoidettiin asianmukaisesti sosiaalinen eristäytyminen ja kaikki käyttivät alussa maskeja Liettuan antamien määräysten mukaisesti. Muuten asettuminen tukikohtaan toimii Plug and Play -menetelmällä Naton antamaa mallia noudattaen. Tukikohdan isäntämaalle on sama, minkä Nato-maan joukko sinne asettuu, koska he ovat tottuneet täyttämään vaatimukset. Kaikki ovat allekirjoittaneet Naton standardisopimukset. Nykyään se toimii kuin hyvin öljytty moottori.

‒ Mutta vaikka moottori toimii hyvin, sen yksittäiset osat ovat oppimisprosessissa, päätti Gwinnutt. Koronaviruksen aiheuttamien rajoitusten takia lentäjien kierto laivueesta komennukselle saamaan harjoitusta ja takaisin ei ollut yhtä sujuvaa kuin yleensä, koska ennen komennusta tarvittiin virustestaus ja eristysjakso. Koneita kierrätettiin myös jonkin verran, koska jotkut huollot piti tehdä Britanniassa.

Hyökkäysharjoituksia merellä Šiauliaissa Typhoon-lentäjät osallistuivat muuhunkin toimintaan kuin tunnistuslentoihin ja niiden harjoitteluun. Toukokuussa Typhoonit testasivat Naton Itämerellä partioineen Maritime Group 1 Task Forcen norjalaisen sota-aluksen ilmatorjuntakykyä simuloiduilla ohjushyökkäyksillä sitä vastaan. ‒ Pystyimme tarjoamaan realistisen simulaation yhdestä voimakkaimmista uhista, joita Naton sota-alukset voivat kohdata. Tämä koulutus antaa heille tilaisuuden testata puolustuksensa kaikkia kerroksia aina edistyksellisistä ilmatorjunta-aseista yläkannen tykkimiehistöihin asti, mikä on äärimmäisen palkitsevaa, kertoi RAF:ssä vaihtoupseerina kuninkaallisista merivoimista oleva Typhoon-lentäjä, joka johti harjoituksen suunnittelua. Lentäjille matalalento meren yllä on monimutkaista ja vaarallista, varsinkin kun pitää liikehtiä aggressiivisesti. Jos keskittyminen herpaantuu hetkeksikään, seuraus voi olla katastrofaalinen. ‒ Kunnioitan sitä työtaakkaa, joka alusten miehistöillä oli, kun ne manöveroivat hyök-

Toukokuussa Typhoonit testasivat Naton Maritime Group 1 Task Forcen norjalaisen sota-aluksen ilmatorjuntakykyä simuloiduilla ohjushyökkäyksillä.

käysten aikana. Se oli uskomaton näky, jota ei pääse näkemään joka päivä, totesi lentäjä. Hyökkäysharjoitukset sotalaivoja vastaan jatkuivat Naton BALTOPS 2020 -harjoituksessa yhdessä Puolan ilmavoimien Suhoi Su22 -rynnäkkökoneiden kanssa. Pinta-aluksia puolustivat Puolan F-16C-hävittäjät. Harjoitukset sisälsivät siis sekä ilmasta pintaan -toimintaa että ilmataisteluja. Kysymykseeni Typhoonin soveltuvuudesta meritoimintaan lentäjä vastasi: ‒ Voimme kantaa monenlaisia ilmasta pintaan aseita: Paveway IV -pommeja, 27 millimetrin tykkiä ja Brimstone II -ohjuksia. Niitä kaikkia voidaan käyttää myös meritorjuntaroolissa. Koulutus toimii moneen suuntaan. Šiauliaissa lennosto pyrki kouluttamaan niin montaa Nato-kumppania kuin mahdollista oppien samalla itsekin. Typhoonit lensivät muun muassa DACT-ilmataisteluharjoituksia (Dissimilar Air Combat Training) Espanjan Horneteja vastaan, harjoittelivat ilmasta maahan toimintaa brittiläisten ja puolalaisten ilmatulenjohtajien (JTAC, Joint Terminal Attack Controllers) kanssa ja rynnäkköhelikopterien vastaista taktiikkaa puolustaen Naton kolonnaa. •

Yli 16 vuotta Baltian ilmatilan vartiointia Ennen viime huhti-toukokuun vaihdetta alkanutta jaksoa Baltian ilmatilan hävittäjävartiointiin on osallistunut 17 Nato-maata, ahkerimmin Saksa (11 kertaa), Belgia ja Puola (kumpikin kahdeksan kertaa), Ranska (seitsemän), Espanja ja Tanska (kuusi), Britannia ja Yhdysvallat (viisi), Portugal (neljä), Alankomaat, Italia ja Norja (kolme), Tsekki ja Unkari (kaksi) sekä Kanada, Romania ja Turkki (kukin yhden kerran). Aluksi ainoana tukikohtana oli Liettuan Šiauliai, mutta Venäjän miehitettyä vuonna 2014 Krimin ja Itä-Ukrainan sodan alettua tulivat mukaan myös Viron Ämari ja vähän yli vuodeksi myös Puolan Malbork. Vartiointikomennukselle ovat maat lähettäneet neljä tai kuusi konetta, yleisimmin neljä. Poikkeuksena on vain Espanja elokuussa 2003, jolloin komennuksella oli vain kolme Mirage F1M -konetta, toukokuussa 2017 ja 2019, jolloin mukana oli viisi, ja toukokuussa 2020 kuusi EF-18 Hornetia. Lentotehtäviä on hoidettu yhteensä 17 konetyypillä, joista yleisimmät ovat F-16AM (26 kertaa), Typhoon (16), MiG-29 (6) ja F-4F Phantom II (viisi). 6/2020

Millainen ase on Suomelle tarjottava StormBreaker?

Teksti: Pentti Perttula Kuvat: Raytheon

Yhteen aseripustimeen voidaan ripustaa neljĂ¤ StormBreakeria.

6/2020

StormBreaker osuu maaliinsa Floridan testialueella. Ase on tarkka kiinteitä maaleja vastaan jopa yli 100 kilometrin etäisyydeltä ja keveydestään huolimatta tunkeutuu yli nelimetrisen teräsbetonin läpi.

Yhdysvaltain hallituksen ilmoituksista kongressille koskien Lockheed Martin F-35A-, Boeing F/A-18E/F Super Hornet- ja EA-18G Growler-koneiden myyntilupaa Suomelle löytyy yksi täsmäase, joka olisi uusi Suomen ilmavoimille: Raytheon GBU-53/B Small Diameter Bomb Increment II StormBreaker, lyhyemmin ilmaistuna SDB II tai StormBreaker. Se on ilmasta maahan -ase, joka toisi Ilmavoimille ensimmäistä kertaa kyvyn hyökätä myös liikkuvia maaleja vastaan. Millaisesta aseesta on kysymys? Huono sää ja taistelukentän olosuhteet, mukaan lukien liike ja elektroninen häirintä, haittaavat ilmasta maahan -aseiden kykyä osua maaleihinsa, minkä vuoksi tarvitaan mahdollisesti enemmän ja suurempia aseita ja pahimmillaan lisätään tahattomien vahinkojen riskiä. Tästä syystä syntyi vaatimus joka sään ratkaisusta, joka parantaa ilmasta maahan -kykyä. Raytheonin StormBreaker-täsmäaseohjelma tarjoaa tämän kyvyn. StormBreakerin pienen koon ansiosta voidaan tuhota sama määrä maaleja pienemmällä määrällä hävittäjiä kuin suurempia täsmäpommeja käyttäen. Neljän JDAM-täsmäpommin sijasta yhteen hävittäjään voidaan ripustaa 16 Stormbreakeria. Aseen pitkä ulottuvuus myös vähentää lentomiehistöjen riskejä. Kovaa ja korkealta laukaistuna aseen lentomatka liikkuvia maaleja vastaan on yli 75 ja kiinteitä maaleja vastaan yli 100 kilometriä. Laukaisun jälkeen StormBreaker luottaa monimutkaisiin algoritmeihinsa ja laskentaan, jotka on suunniteltu ottamaan mahdollisimman paljon irti sen sensoreista ja tekemään aseen laukaisusta ja maalinosoituksesta hävit-

täjäohjaajalle niin yksinkertaista ja joustavaa kuin mahdollista. Aseessa toimii kaksisuuntainen datalinkki Rockwell Collins TacNet, joka käyttää salattua UHF-taajuutta maa-aseman ja Link-16:ta hävittäjän kanssa. Se välittää saumattomasti tietoa sekä omasta että maalin tilasta. Datalinkki on ohjelmoitavissa, jos tarvitaan uusia taajuuksia tai aaltomuotoja. Se pystyy välittämään 38 viestiä minuutissa. StormBreaker voidaan laukaista eri koneesta kuin mikä ohjaa sen maaliin, tai maali voidaan osoittaa sille myös maasta. Aseelle voidaan lähettää myös keskeytyskoodi. Jos ase kadottaa linkkiyhteyden, se vie tehtävänsä loppuun käyttäen omaa maalinohjaustaan. Maalinetsintävaiheen alussa asetta ohjaavat inertiajärjestelmä ja GPS, kun sensorit keräävät alustavaa dataa. Seuraavaksi ase yhdistää sensoriensa tuottaman datan maalien luokittelemiseksi. StormBreaker voidaan ohjelmoida priorisoimaan tietyn tyyppisiä maaleja, esimerkiksi telaketju- tai pyöräajoneuvoja tai laserilla osoitettuja maaleja. Ase löytää ja luokittelee liikkuvatkin maalit autonomisesti huonosta säästä, pimeydes6/2020

tä, savusta tai ilmassa lentävästä pölystä tai pirstaleista huolimatta. Aseen hakupää toimii normaalisti kahden toimintamoodin yhdistelmällä: millimetrialueen tutka löytää ja seuraa maalia huonossakin säässä ja kuvantava infrapunakamera (IIR) parantaa maalin erottumista. Millimetrialueen tutka on vahvimmillaan metallisten maalien ja liikkeen erottamisessa. Korkearesoluutioista kuvaa tuottava infrapunakamera muokattiin Raytheon AGM-154 JSOW -liitopommin kamerasta. Se auttaa maalien tunnistamisessa ja suoriutuu tutkaa paremmin pehmeitä maaleja vastaan. Kamera on jäähdyttämätön, mikä laskee sen hintaa ja ylläpitovaatimuksia. StormBreaker voi ottaa käyttöön myös puoliaktiivisen laserin, joka mahdollistaa lasermaalinosoituksen säteen seuraamisen. Laser on osoittautunut tarkimmaksi ja varmimmaksi ohjausjärjestelmäksi urbaanissa ympäristössä, mutta esimerkiksi sankassa sumussa se ei toimi. Kaikki hakujärjestelmät ovat yhdessä gimbaalissa. Erilaiset maalit vaativat erilaiset taistelukärjet, minkä vuoksi StormBreakerissa on General Dynamics Ordnance & Tactical Systemsin valmistama kärki, joka tuottaa tunkeutumis-, paine- ja sirpalevaikutuksen samalla kertaa. Yhdysvaltain ilmavoimat vaativat taisteluvaunujen tuhoamiskykyä, minkä vuoksi taistelukärki suunniteltiin uudelleen tuotannon jo alettua. Uudelleen suunnittelusta oli hyötyä, koska uuden taistelukärjen myötä aseen koko pieneni ja valmistushinta laski.

Kehitysongelmia StormBreakerin kehityksessä on ollut ilmiselviä ongelmia, koska se on kestänyt jo vuosikymmenen. Viimeisin tuotannon osittain pysäyttänyt ongelma on siivet viikattuina pommiripustimessa pitävän kiinnikkeen väsyminen pitkillä lennoilla siipien värinän takia. Kiinnike on pelkkä varajärjestelmä muiden komponenttien pettäessä, eivätkä siivet ole toistaiseksi kertaakaan avautuneet tahattomasti lennolla. Mutta jos niin kävisi, se voisi vaurioittaa asetta ja aiheuttaa vaaraa sitä kantavalle hävittäjälle. Erityisesti F-35:n asekuilussa avautuvat siivet voisivat aiheuttaa vakavaa vahinkoa. Raytheon on suunnitellut kiinnikkeen uudelleen sellaiseksi, joka vähentää siipien värinää, ja on jo korjannut sen kaikkiin toimitettuihin aseisiin. Kiinnike ei kuitenkaan ole aseen ainoa ongelma. Viime vuonna päättyneissä operatiivi-

6/2020

F-35:n asekuiluun mahtuu neljä StormBreakeria.

sissa testeissä havaittiin 11 korjattavaa kohtaa, joista kahdeksan liittyi ohjelmistoon. Ainoa merkittävä ongelma liittyy ohjausjärjestelmään. Sen korjaamisen kerrotaan saattavan vaatia yhden komponentin suunnittelun uudelleen ja jälkiasennuksen kaikkiin toimitettuihin aseisiin. Pitkän kehityskaaren takia jotkin aseen komponentit ovat jo poistumassa käytöstä. Aseen piirilevyjä valmistava alihankkija oli lopettamassa niiden valmistuksen, mutta sille saatiin jatkoaikaa tammikuuhun 2022 saakka, jotta ratkaisu ehditään löytää. Ongelmista huolimatta aseen tilauskanta on erin-

omainen. Tilausten arvon uskotaan nousevan lopulta yli 5 miljardiin dollariin. StormBreakerin ensimmäinen ohjattu laukaisu Super Hornetista tehtiin kesäkuussa 2020. Ase irtosi koneesta turvallisesti ja otti vastaan ohjausdataa koneesta osuen maaliinsa. Aseen integrointi F-35A:han alkaa myöhemmin. StormBreakerin nimi tulee ilmeisesti Marvel Comics -sarjakuvakustantamon maailmaan perustuvasta elokuvasta, jossa se on viikinkien ukkosenjumalaan perustuvan Thor-nimisen supersankarin lumottu kirves. •

Raytheon GBU-53/B Small Diameter Bomb Increment II StormBreaker pähkinänkuoressa:

Valmistaja

Raytheon Missile Systems

Otettu käyttöön (vuosi)

2020

Käyttäjät

Yhdysvaltain ilma- ja merivoimat

Paino (kg)

92,5

Pituus (cm)

176,5

Halkaisija (cm)

Siipien kärkiväli (cm)

173

Siipikulma (°)

Kantomatka (km)

vähintään 75

Ohjausjärjestelmät

tutka, IIR, laser, GPS, inertia

Hinta (e)

noin 250 000

Marokon ilmavoimien F-16C. Kuva: RA.AZ

Maailman hävittäjähankinnat, 7. osa: Afrikka Teksti ja grafiikka: Pentti Perttula

Afrikan mailla on yhteensä noin 450 suihkuhävittäjää, joista suurin osa on vanhoja, eikä koneiden käyttökelpoisuudesta ei ole paljon tietoa. Pääosin venäläisistä hävittäjistä koostuvasta konekannasta on poistunut 10 vuodessa lähes sama määrä koneita kuin on hankittu 20 vuoden aikana.

Taistelukoneiden määrä Afrikassa on laskenut noin neljänneksellä viimeisen vuosikymmenen aikana, vaikka kaikkien sotilasilma-alusten kokonaismäärä on ollut samalla ajanjaksolla hienoisessa nousussa. Afrikan suurimmat ja parhaiten varustetut hävittäjävoimat löytyvät mantereen pohjoisosasta, jossa myös eniten uusitaan konekalustoa. Pääosin köyhän mantereen hävittäjäkalusto on enimmäkseen vanhaa ja venäläistä. Venäläiskoneiden lisäksi mantereelta löytyy jonkun verran amerikkalaisia, kiinalaisia, ranskalaisia ja ruotsalaisiakin hävittäjiä. Egypti ei ole mukana tässä vertailussa, koska se käsiteltiin Lähi-idän yhteydessä (katso Siivet 1/2020).

Suihkuhävittäjiä on 23 Afrikan maan ilmavoimien kalustossa, mutta niiden taisteluarvo on monessa maassa hyvin vähäinen tai olematon. Joissakin maissa koneet ovat käytännössä vain paraatilentoja varten. Hävittäjien tilalle ovat tulleet ja tulossa helikopterit, aseistettavat, kevyet potkuriturbiinikoneet ja miehittämättömät lentolaitteet. Vuosina 2000‒2020 vain kahdeksan Afrikan maata on hankkinut uusia hävittäjiä. Hävittäjähankintojen määrän romahdus 2010-luvulla näkyy Tukholman kansainvälisen rauhantutkimusinstituutin (SIPRI) tilastoissa. Niiden mukaan Afrikan maat ovat viimeisen 20 vuoden aikana ostaneet 284 suihkuhävittäjäkonetta, joista 63 on ollut käy6/2020

tettyjä. Myyjinä on toiminut 11 valtiota, joista vain Etelä-Afrikka ja Libya sijaitsevat Afrikassa. Yli puolet Afrikkaan tällä vuosituhannella ostetuista hävittäjistä (156 konetta) on myynyt Venäjä. Kakkosena on Kiina (41 konetta) ja kolmantena Yhdysvallat (24 konetta). Jos Yhdysvaltain hävittäjäkauppa Marokolle toteutuu, se nousee tilastossa Kiinan ohi. Vain Algerialla ja Marokolla on aktiivisia hävittäjähankkeita Afrikassa. Ilman niitä mantereelle ei enää juuri uutta kalustoa ostettaisi. Botswanan, Etiopian ja Zimbabwen tosin tiedetään etsivän uusia hävittäjiä. Seuraavassa kaikki Afrikan hävittäjäprojektit 2000-luvun alkuvuosikymmeniltä.

Algeria Algeria alkoi saada suihkuhävittäjiä sotilasapuna Neuvostoliitolta jo vuonna 1962 pian

6/2020

itsenäistymisensä jälkeen. Sittemmin maa on pysynyt venäläiskalustossa. Nykyään ainakin kirjavahvuudessa olevat Mikojan–Gurevitš MiG-29-koneet on hankittu käytettyinä 90-luvun lopulla Ukrainasta ja Valko-Venäjältä ja toimitettu 2000-luvun alkuun mennessä. Nykyisin käytössä olevat Suhoi Su-30MKA-koneet on tilattu vuosina 2006 (28 konetta), 2010 (16) ja 2015 (14). Koneet toimitettiin vuosina 2008‒2018. Algeria näyttää aloittaneen jonkinlaisen varustelukilvan Marokon kanssa ja on päättänyt pysyä sen edellä ainakin hävittäjävoiman osalta. Syyskuussa 2019 Moskovan MAKS-lentonäytöksessä algerialaisvaltuuskunta allekirjoitti kaksi sopimusta Rosoboronexportin kanssa. Se tilasi 14 MiG-29M/M2- ja 14 Su-30-hävittäjää. MiG-koneet hankitaan vuonna 2020 poistettavien MiG-29S-konei-

den korvaamiseksi. Suhoi-kaupasta tihkuneiden tietojen mukaan siihen liittyy myös Algerian aiemmin hankkimien koneiden mittava päivitys. Algerialaismedian mukaan maa teki joulukuussa 2019 sopimuksen 14:stä Su-57- ja 14 Su-35-hävittäjästä. Koneet on määrä toimittaa vuoden 2025 loppuun mennessä. Kumpikaan maa ei ole kuitenkaan vahvistanut kauppaa virallisesti. Jos kauppa toteutuu, Algeriasta tulee ensimmäinen Su-57-häivekoneiden vientimaa. Konetyypin vientihinnaksi arvioidaan noin 125 miljoonaa euroa koneelta.

Angola Angolan lokakuussa 2013 Venäjältä tilaamista ja Moskovan myöntämällä lainalla maksetuista 12 Su-30-koneesta viimeiset toimitettiin lokakuussa 2019. Koneiden kauppaan

kuuluivat myös lentosimulaattori ja valkovenäläistä koulutusapua. Koneet ovat Intian merivoimien entisiä Su-30K-koneita, jotka Valko-Venäjä peruskorjasi ja päivitti niihin paremman avioniikan. Koneet saivat lasiohjaamon sekä Bars-R-tutkan.

Botswana Botswanan suunnittelema 8‒12:n Saab 39 Gripen C/D:n hankinta ei edennyt heinäkuussa 2018 allekirjoituksiin saakka, koska maa ei ole saanut kasaan vaadittavaa 15 miljardia pulaa (1,45 miljardia euroa). Neuvottelut hankinnasta alkoivat vuonna 2016 ja etenivät lähes kauppaan saakka vuonna 2017, kun Botswanan presidentti, kenraaliluutnantti Seretse Khama Ian Khama vieraili Ruotsissa. Gripeneillä oli määrä korvata yli 20 vuotta vanhat F-5-koneet. Heinäkuussa 2018 puolustusministeri Shaw Kgathi kertoi maan etsivän jo parempaa ja edullisempaa kauppaa.

Eritrea Eritrea hankki vuonna 1998 viisi MiG-29-konetta Moldovasta, joista Etiopia ampui alas ainakin neljä seuraavan vuoden loppuun mennessä Su-27-koneilla. Vuosina 2001‒2002 Eritrea osti Venäjältä kahdeksan MiG-29:ää,

joista ilmeisesti viisi on yhä vähintään kirjavahvuudessa. Eritrean Su-27S- ja Su-27UBkoneet on hankittu käytettyinä Ukrainasta vuonna 2002. Ne olivat niin huonossa kunnossa, että ne peruskorjattiin Valko-Venäjällä noin vuonna 2005. YK:n vuonna 2009 asettamien pakotteiden jälkeen Eritrean venäläisvalmisteisten hävittäjien huolto käytännössä loppui ja koneiden kunto on laskenut siitä lähtien. Aseidenvientikielto maahan päättyi marraskuussa 2018, mutta suunnitelmista hankkia uusia hävittäjiä ei ole kuulunut.

Etelä-Afrikka Etelä-Afrikan 26:sta Gripen C/D -koneesta noin puolet on ollut jatkuvasti kiertävässä varastoinnissa käyttövarojen puutteen vuoksi. Koneiden lentotunteja pyritään järjestelmällä kerryttämään tasaisesti. Joulukuussa 2017 Saab teki 206 miljoonan Ruotsin kruunun sopimuksen eteläafrikkalaisen Armscorin kanssa Etelä-Afrikan ilmavoimien Gripenien huollosta ja ylläpidosta. Etelä-Afrikka ei toistaiseksi mieti hävittäjien korvaamista.

mittanut yhteensä 14 Su-27:ää, joista viimeiset vuonna 2004. Heinäkuussa 2013 Venäjä tarjosi Etiopialle 18:aa Intian entistä Su-30-konetta. Niistä 10 oli Su-30MK- ja 8 Su-30K-hävittäjiä. Kauppaa ei kuitenkaan syntynyt. Marraskuussa 2019 Etiopian ilmavoimien uutisoitiin pyrkivän eroon venäläiskalustostaan. Ranskalainen Le Point -uutisaikakauslehti paljasti Etiopian pääministeri Abiy Ahmedin Ranskan hallitukselle tekemän hankintalistan, joka sisälsi muiden aseiden ohella 12 Dassault Rafale- ja Dassault Mirage 2000 -hävittäjää. Mediatietojen mukaan Ranska kieltäytyi kaupasta, vaikka maat tekivät puolustusyhteistyösopimuksen maaliskuussa 2019 Ranskan presidentti Emmanuel Macronin vieraillessa Addis Abebassa.

Gabon Gabon tilasi vuonna 2006 Etelä-Afrikalta kuusi käytettyä Mirage F1 -konetta, jotka toimitettiin vuoteen 2010 mennessä. Koneiden nykytilanteesta tai uusista hävittäjähankinnoista ei ole tietoa.

Etiopia

Kenia

Etiopia oli Afrikan ensimmäinen Su-27-koneiden käyttäjämaa, jolle Venäjä on toi-

Kenia osti vuonna 2007 Jordanialta 14,9 miljoonalla dollarilla 15 käytettyä Northrop

Algerian ilmavoimien Su-30MKA. Kuva: Soulaho 6/2020

Ruotsalaista hävittäjäosaamista Afrikassa: Etelä-Afrikan ilmavoimien Gripen C- ja D- koneet Johannesburgin FNB Stadiumin yllä. Kuva: Saab / Frans Dely

F-5E/F Tiger 2 -hävittäjää, jotka amerikkalaisfirma päivitti 23 miljoonalla dollarilla. Koneet toimitettiin vuosina 2010‒2012. Niiden ja parin aiemmin hankitun F-5:n ylläpidosta, korjauksista ja peruskorjauksista tehtiin marraskuussa 2019 sopimus arabiemiraattilaisen Global Aerospace Logisticsin kanssa.

Kongo Kongon raportoidaan tilanneen kuusi MiG29:ää vuonna 2001, mutta niitä ei koskaan toimitettu. Kongon ilmavoimille hankittiin vuonna 2008 neljä käytettyä Mirage F1 -konetta Etelä-Afrikasta. Koneet toimitettiin vuosina 2010‒2012, mutta niiden nykykunnosta ja käytöstä ei ole mitään tietoja. Maalla ei näytä olevan tarvetta sijoittaa ilmavoimaan.

6/2020

Mali Malin ilmavoimien MiG-21-koneista viimeisimmät kolme hankittiin vuonna 2005 Tšekeistä. Ne ovat enää seremoniallisessa käytössä. Ilmavoimat on siirtynyt sille paremmin soveltuviin potkuriturbiinikoneisiin.

Marokko Vuonna 2005 Marokon hallitus teki Ranskan kanssa 350 miljoonan euron sopimuksen, jolla Marokon 27 Mirage F1 -konetta päivitettiin MF-2000-koneiksi (Mirage F12000). Viimeiset koneet toimitettiin vuonna 2011. Nyt koneista on käytössä enää yksi. Marokon uusinta kalustoa ovat Yhdysval-

loista vuonna 2008 tilatut Lockheed Martin F-16C/D Block 52 -koneet, jotka toimitettiin vuosina 2011‒2012. Saudi-Arabia rahoitti osaksi koneiden hankinnan. Maaliskuussa 2019 Yhdysvaltain ulkoministeriö ilmoitti vapauttaneensa 25:n F-16C/D Block 72:n myynnin Marokolle. Samalla ilmoitettiin, että Marokon nykyinen F-16-kalusto päivitetään F-16V-konfiguraatioon. Kauppojen, jotka sisältävät myös paljon ilmataisteluja ilmasta maahan -aseita, arvo on enintään 4,8 miljardia dollaria.

Namibia Namibian ilmavoimilla on yksi kiinalaisvalmisteisilla MiG-21-koneen kopioilla len-

tävä hävittäjälaivue. Chengdu F-7-koneet tilattiin Kiinasta vuonna 2005 ja toimitettiin vuosina 2006‒2008. Suunnitelmista laivueen kaluston päivittämiseksi ei ole tietoa.

Nigeria Vuonna 1999 Nigeria neuvotteli Moskovan kanssa viiden yksipaikkaisen ja yhden kaksipaikkaisen MiG-29-koneen hankinnasta. Kauppa ei kuitenkaan kaikesta päätellen toteutunut. Kiinalta vuonna 2005 tilatuista ja vuonna 2010 toimitetuista F-7-koneista puolet on yhä käytössä. Pakistanin kanssa vuonna 2016 tehdyn PAC JF-17-kaupan toteutumisesta ei ole tietoa. Kauppasumma oli 184,3 miljoonaa dollaria.

Norsunluurannikko Norsunluurannikon vuonna 2003 Bulgariasta hankkimat kaksi MiG-23-konetta takavarikoitiin Togoon ilmeisesti jo vuonna 2004, eikä maalla ole enää hävittäjävoimaa tai tiedossa olevia suunnitelmia sen hankkimiseksi.

Sudan Vuonna 1957 perustetut Sudanin ilmavoimat ovat operoineet neuvostohävittäjillä vuodesta 1969 lähtien. Vuonna 2001 Sudan tilasi Venäjältä 10 MiG-29SE:tä ja yhden MiG-29UB:n, jotka toimitettiin seuraavana vuonna. Käytettyjä koneita tilattiin Valko-Venäjältä, joka toimitti 12 konetta vuonna 2008. Ukrainalta hankittiin yksi käytetty kone vuonna 2011.

Tällä hetkellä ilmavoimilla on yksi hävittäjälaivue, jolla on käytössä 11 MiG-29-konetta. Hävittäjähankintasuunnitelmia ei ole tiedossa.

Tansania Tansanian ilmavoimilla on yksi kiinalaisilla MiG-21- ja MiG-19-koneiden kopioilla toimiva hävittäjälaivue, jonka koneilla on ollut lentokelpoisuusongelmia. Tansania tilasi vuonna 2008 Kiinasta 14 F-7-konetta, jotka toimitettiin vuosina 2009‒2012. Suunnitelmista uusien koneiden hankkimiseksi ei ole tietoa.

Tšad Tšadin kansallisen lentueen ainoa suihkuhävittäjä, Ukrainasta käytettynä vuonna 2013

6/2020

ostettu ja vuonna 2014 käyttöön otettu MiG29 vaurioitui myrskyssä vain kolme vuotta myöhemmin lentueen tukikohdassa N’Djamenan kansainvälisellä lentoasemalla, jossa se oli kangaspäällysteisessä hallissa. Koneen on arveltu rikkoutuneen käyttökelvottomaksi hallin rakenteiden romahtaessa sen päälle. Suunnitelmista uusien hävittäjien hankkimiseksi ei ole tietoa.

Uganda Uganda on ottanut vastaan neuvostoliittolaista sotilasilmailukalustoa aina vuodesta 1971 alkaen, jolloin pahamaineinen kenraali Idi Amin Dada kaappasi vallan. Hänet syöstiin vallasta vuonna 1979, mutta neuvosto- ja sittemmin venäläiskaluston hankinnat ovat jatkuneet 2000-luvulle asti. Vuonna 2002 Libya myönsi Ugandalle sotilasapuna 5 MiG-23BN-konetta, joista tosin toimitettiin ehkä vain kaksi. Vuonna 2005 maa osti Ukrainasta yhden käytetyn MiG-21bis-koneen. Vuonna 2010 Uganda osti yllättäen Venäjältä kuusi uutta Su-30MK2-konetta, joiden hankintaa kritisoitiin Ugandassa voimakkaasti täysin tarpeettomana. Kritiikistä huolimatta ilmavoimat suunnitteli jopa toisen kuuden koneen erän hankintaa, mutta tilausta ei koskaan tehty. Uganda oli ensimmäinen Afrikan maa, joka osti Su-30-koneita. Ugandan ilmavoimien hävittäjävoiman määrästä on ristiriitaisia tietoja, mutta sillä on yksi hävittäjälaivue. Maan ei tiedetä suunnittelevan uusien koneiden hankintoja.

Afrikan maiden hävittäjäkaluston kirjavahvuudet vuoden 2020 alussa.

Zimbabwe Zimbabwella on yksi 1990-luvulla ostetuista kiinalaisilla MiG-21-koneiden kopioilla lentävä pieni laivue. Libyan presidentti Muammar Gaddafin vuonna 2003 lahjoittamien MiG-23-koneiden käyttökunto ei ole tiedossa, ja koneet hankittiin alun perinkin ehkä vain näön vuoksi. 2010-luvulla Venäjän tuella tehtyjen uusien timantti- ja platinalöytöjen tukemana maalla on ollut kiinnostusta hankkia uusia hävittäjiä. Muun muassa MiG-29- ja Chengdu FC-1 -hävittäjät ovat olleet kiinnostuksen kohteina. Vuonna 2014 zimbabwelaismedia julkaisi jo 500 miljoonan dollarin MiG-29kaupan Venäjän kanssa. Koneet piti toimittaa vuonna 2017. Kauppa ei kuitenkaan ilmeisesti toteutunut. •

6/2020

Afrikan maiden hankkimien hävittäjien kokonaismäärät vuodesta 2000 lähtien. Data: SIPRI.

Ilmatorjuntaohjusjärjestelmät: mitä on tarjolla Suomelle? Teksti: Pentti Perttula

HX-hankkeen varjossa Suomen puolustusvoimat ovat käynnistäneet ilmatorjunnan poistuvien suorituskykyjen korvaamishankkeen, joka on edennyt syksyllä 2020 tarjouspyyntövaiheeseen. Hankintasopimus on määrä allekirjoittaa vuonna 2022.

NASAMS varustettuna AMRAAM ER -ohjuksella tarjoaa ehkä yksinkertaisimman ratkaisun Suomen tarpeisiin, mutta riittääkö sen torjuntaprofiili? Kuva: Kongsberg 6/2020

CEA Technologiesin CEAFAR 3D -monimooditutkaa, mutta siihen voidaan integroida muitakin sensoreita, kuten Saab Giraffe 4A. Ajoneuvoon sijoitettavissa olevassa laukaisuyksikössä on kahdeksan ohjuskasettia. Järjestelmä on laukaisuvalmis 10 minuutissa. Ohjukset ovat aluksi tutkaohjattavia, mutta loppuhakeutumisen aikana niitä ohjaa infrapunahakupää. Sveitsin BODLUV 2020 -ohjelman ilmatorjuntaohjustesteissä vuonna 2016 järjestelmän joka sään kyky havaittiin puutteelliseksi.

MBDA EMADS

Suomelle todennäköisesti tarjottavien ilmatorjuntaohjusten ilmoitetut tai arvioidut suurimmat torjuntakorkeudet ja -etäisyydet havainnollistettuina. Grafiikka: Pentti Perttula

Suomi poisti operatiivisesta käytöstä neuvostovalmisteiset kolme Buk M1 -ilmatorjuntaohjuspatteria (ITO96) 2010-luvulla. Puolustusvoimien ilmatorjunnan poistuvien suorituskykyjen korvaamishanke eli ITSUKO-hanke käynnistettiin virallisesti vuonna 2017. Hankkeen ykkösprioriteetti on ilmatorjunnan korkeatorjuntakyvyn rakentaminen. Tavoitteena on Puolustusvoimien mukaan rakentaa ilmatorjunnalle nykyistä kattavampi korkeatorjuntakyky ja kasvattaa merkittävästi ilmatorjunnan ulottuvuutta. Korkeatorjuntakyky rakennetaan hankkimalla ilmatorjuntaohjusjärjestelmä, joka mahdollistaa torjunnat kaikilla korkeusalueilla. Hankittava suorituskyky on osa ilmapuolustuksen kokonaisuutta. Hankittavia mahdollisia osajärjestelmiä ovat ohjuslavetti, tutka, ohjukset ja niihin liittyvää integraatiota. Ilmatorjunnan korkeatorjuntakyvyn kehittämisen tietopyynnöt lähetettiin vuonna 2018. Tietopyyntöön vastasi kymmenen yritystä. Vastausten analysointiin perustunut korkeatorjunnan tarjouspyyntö lähetettiin vuonna 2020 seuraaville yrityksille: norjalainen Kongsberg Defence & Aerospace AS, saksalainen Diehl Defence, brittiläinen MBDA sekä israelilaiset IAI Israel Aerospace Industries ja Rafael Advanced Systems.

Kongsberg NASAMS Norjalaisella Kongsbergilla on julkisten lähteiden perusteella tarjolla NASAMS-ilmator-

6/2020

juntaohjusjärjestelmä, joka Suomella jo on, mutta ulottuvammilla Raytheon AMRAAM ER -ohjuksilla. Niissä on sama ohjausyksikkö kuin AIM-120C-7-ohjuksissa, jotka ovat käytössä nykyisissä ITO12-ohjuksissa ja Hornetien AMRAAM:eissa. Niiden moottori ja hallintayksikkö ovat puolestaan RIM-162 Evolved Sea Sparrow (ESSM) -ohjuksesta, joka tulee käyttöön uusien Pohjanmaa-luokan korvettien ITO20-ilmatorjuntajärjestelmään. Järjestelmä käyttää Raytheon AN/MPQ64F1 Sentinel -3D-tutkaa ja passiivista elektro-optista sensoria. Ajoneuvoon asennettavissa olevassa laukaisuyksikössä on kuusi ohjuskanisteria. Raytheonin mukaan tutkaohjattu AMRAAM ER -ohjus ulottuu ilmatorjuntakäytössä noin 30 kilometrin etäisyydelle ja 17 kilometrin korkeuteen.

Diehl IRIS-T SLM Ruotsin maavoimat on ottamassa käyttöön saksalaisen Diehlin lyhyen kantaman IRIS-T SLS -ilmatorjuntaohjusjärjestelmää. Sen koelaukaisut tehtiin viime kesänä Vidselin testialueella. IRIS-T-ilmataisteluohjukset kuuluvat Ruotsin ilmavoimien Gripenien aseistukseen. Järjestelmästä on myynnissä myös SLM-versio, joka käyttää ilmataisteluohjuksesta kehitettyä SL-versiota, jonka ulottuma on noin 40 kilometriä ja torjuntakorkeus noin 20 kilometriä. Kaksi sotilasta riittää operoimaan konttiin sijoitettua järjestelmää. Järjestelmä käyttää

Britannian MBDA:n edustajat kertoivat Lontoon DSEI-messuilla Suomen käyneen keskusteluja yhtiön kanssa CAMM ER -ilmatorjuntaohjuksesta, joten se saattaa olla se ohjus, jota Suomelle tarjotaan (katso Siivet 1/2020). Ohjuksen EMADS-lavetin erikoisuuksiin kuuluu soft launch -laukaisuteknologia, jossa paineistettu kaasu laukaisee ohjuksen pystysuoraan ilmaan, minkä jälkeen ohjus kallistuu lentosuuntaan päin ja rakettimoottori käynnistyy. Laukaisutapa säästää ohjuslavettia. Yhteen ohjuspatteriin voidaan liittää kuusi laukaisuyksikköä, joista jokaisessa on kahdeksan laukaisukanisteria. Ohjuksen torjuntaetäisyys on yli 45 kilometriä ja torjuntakorkeus noin 20 kilometriä. Sveitsin BODLUV 2020 -ohjelman ilmatorjuntaohjustesteissä vuonna 2016 ohjus todella lensi 45 kilometriä, mutta silloin sillä oli enää liian vähän energiaa maalin tuhoamiseen. Ohjuksessa on aktiivinen tutkahakupää.

IAI Barak MX Israelilaisella IAI:llä olisi tarjolla todellista pitkän matkan torjuntakykyä myös ballistisille ohjuksille, mutta päätellen Kongsbergin ja Diehlin potentiaalisesta tarjonnasta Suomi lienee kiinnostunut edullisemmasta Barak MX -järjestelmästä, joka voidaan valmistajan mukaan integroida helposti moniin sensorijärjestelmiin. Sen ohjuksiin kuuluvat muun muassa Barak MRAD, jonka torjuntaetäisyys on 35 kilometriä, ja Barak LRAD, jonka torjuntaetäisyys on 70 kilometriä. Kummankin torjuntakorkeus on 20 kilometriä. Ohjuksissa on aktiivinen tutkahakupää. Ajoneuvoon asennettavissa olevissa laukaisuyksiköissä on neljä (MRAD) tai kahdeksan (LRAD) ohjuskanisteria.

Suomen puolustusvoimien nykyinen ilmatorjuntakalusto koostuu seuraavista aseista.

Kuvaus

Nimi

Lyhenne

Hankintamäärä

Hankintavuodet

Torjuntaetäisyys (km)

Torjuntakorkeus (km)

tykki

ZU-23-2

23 ItK/61 23 ItK/91

240

68– modernisoitu

2,5

tykki

Oerlikon KD

35 ItK/88

62–64 modernisoitu

it-panssarivaunu

Leopard 2 Marksman

Itpsv 90

(91–94) uusi lavetti 14–15

olkapääohjus

Stinger (RMP Block 1)

ITO15

110 (371 ohjusta)

14–17

4,8

3,8

osin motorisoitu it-ohjus

ASRAD-R (Bolide)

ITO05

16 (450 ohjusta)

06–08

mekanisoitu it-ohjus

Crotale NG (VT-1)

ITO90M

92–93 modifioitu 11–14

alusilmatorjuntaohjus

Umkhonto-IR

ITO04

04–08

motorisoitu it-ohjus

NASAMS II FIN

ITO12

13–15

Rafael Spyder MR/LR Myös israelilaisen Rafaelin samaan korkeatorjuntaluokkaan osuva järjestelmä on nimeltään Spyder, joka on edullisempi versio Iron Dome -järjestelmästä, mutta käyttää keskipitkillä matkoilla samaa EL/M-2084tutkaa. Sen MR-version torjuntaetäisyys on 35 kilometriä ja torjuntakorkeus 16 kilometriä. LR-version I-Derby ER -ohjus puolestaan ulottuu 80 kilometrin päähän ja 20 kilometrin korkeuteen. Järjestelmän johtamisyksikkö on IAI:n valmistama. Laukaisuyksikköön kuuluu kahdeksan ohjuskasettia. MR-versio oli mukana Sveitsin BODLUV 2020 -ohjelman kilpailussa, mutta valmistaja ei ollut valmistautunut luovuttamaan järjestelmän salaisia tietoja Sveitsille, minkä vuoksi se putosi kilpailusta. Myös kaikki testit olisi pitänyt tehdä Israelissa, mihin ei Sveitsin budjetissa ollut varaa. Järjestelmän komponentteja ei ollut hinnoiteltu erikseen, ja kokonaisjärjestelmä oli Sveitsille liian kallis. Syyskuussa 2020 Tšekki kuitenkin valitsi Spyder-ilmatorjuntajärjestelmän sopivimmaksi omiin tarpeisiinsa.

joonien eurojen hankinnasta, vaikka korvattaisiin vain täsmälleen nuo kolme Buk-patteria. Puolustusvoimien mukaan tavoitteena on valmius hankintasopimuksen solmimiseen vuoden 2022 loppuun mennessä. Hankittava järjestelmä on tarkoitus ottaa käyttöön 2020-luvun puolivälin jälkeen. Hankintaprosessi on osa Puolustusvoimien vuotuista kehittämisohjelmaa ja materiaalisen kehittämisen rahoitusta. Vaikka korkeatorjunta on ITSUKO-hankkeen painopistealue, vanhenevat 2020-luvulla myös kaikki ammusilmatorjunnan aseet, mikäli niiden elinkaarta ei jatketa. Niiden

tuottama suorituskyvyn voisin kuvitella olevan merkittävä erityisesti pienten miehittämättömien ilma-alusten torjunnassa. Ilmatorjunnan pitäisi pystyä havaitsemaan ja tuhoamaan hävittäjiä, rynnäkkö- ja pommikoneita, taisteluhelikoptereita, risteilyohjuksia, ballistisia ohjuksia, miehittämättömiä ilma-aluksia ja esimerkiksi ohjautuvia pommeja. Tällä vuosikymmenellä riittää Puolustusvoimilla haastetta, jos halutaan rakentaa kattavasti kaikkiin erityyppisiin uhkiin vastaamaan pystyvä, monikerroksinen, häirintää sietävä ja taistelukestävyydeltään hyvä ilmatorjuntakokonaisuus. •

Rafael Spyder karsiutui Sveitsin ilmatorjuntaohjuskilpailusta, mutta tuli valituksi Tšekeissä 2K12 Kub -järjestelmän korvaajaksi. Kuva: Rafael

Seuraavaksi ammusilmatorjunta Tämän kokoluokan ohjusjärjestelmien hinnat vaihtelevat noin 50:stä yli 100 miljoonaan euroon patterilta ja puolesta miljoonasta yli miljoonaan euroon ohjukselta. Kokonaisuutena puhutaan siis satojen mil6/2020

Kirja:

MiG-21 Suomen ilmavoimissa Jyrki Laukkanen Koala Kustannus Insinöörieverstiluutnantti evp. Jyrki Laukkanen on herrasmies, jonka tietotaidon määrä ja syvyys eivät mahdu yhden tai tusinankaan kirjan väliin. Mutta kirja kirjalta tietoa tallentuu muidenkin tutkittavaksi, kuten nyt tässä herkullisen kattavassa MiG-21-teoksessa. Laukkasen edellinen MiG-21-teos ilmestyi Siivet-lehden edelliseltä kustantajalta Apalilta vuonna 2004. Erinomainen teos käsitteli suomalaisia MiG-hävittäjiä niin perusteellisesti, ettei kauan sitten loppuunmyytyä teosta ole löytynyt kuin tuurilla divareista. Laajennetulle ja päivitetylle uusintapainokselle onkin tilausta. Uusi teos on 64 sivua edeltäjäänsä laajempi, eli luvassa on yhteensä 256 sivua vahvaa ja perusteellisesti käsiteltyä faktaa sekä MiG-21-hävittäjistä että niiden ympäriltä. Aineisto nojaa vahvasti Laukkasen pään sisältä kumpuavaan tietouteen mutta myös hänen kymmenien tuhansien valokuvien, muistiinpanojen ja arkistotietojen valtavuuteen. Tulos on teos, jossa on mukana runsain mitoin tietoa ja tarinaa. Insinöörimäinen lähestymistapa on tosin totutun laukkasmainen

Kirja:

Black Cross Red Star Volume 4: Stalingrad to Kuban Air War Over the Eastern Front Christer Bergström Vaktel Books Itärintaman ilmasota on aihe, josta riittää loputtomasti väännettävää kasvokkain ja internetin keskustelupalstoilla. Se on myös uskomattoman laaja aihe, jonka mittavuuden käsittää vasta luettuaan kymmeniä kirjoja ja havaittuaan, että on vasta raapaissut pintaa.

6/2020

siinä mielessä, että lentämisestä kerrotaan enemmän analyyttisesti kuin tunteella. Laukkanen ei kerro käsi sauvalla, jalka polkimella -tarinoita, vaikka niitä MiG-koneista varmasti riittäisi. Tarinan iskennän sijaan teos avaa maailmaa MiGien aikakaudelta, niin Suomesta kuin kauempaa. Millaiset kehityskulut johtivat MiG-21:n syntyyn, millaisessa sotilaspoliittisessa ympäristössä köyhä Suomi toimi 1950ja 1960-luvuilla ja kuinka MiG-21-koneita ylipäätään hankittiin Suomeen. Jo pelkästään MiG-mallien kehittymistä avataan kiintoisilla neuvostoliittolaisilla tiedoilla, joita monikaan lukija ei ole todennäköisesti aiemmin tiennyt. Laukkanen taivaltaa Suomelle tarjotun MiG-19S-hävittäjän kautta lopulta hankittuihin MiG-15UTI-, MiG-21F-13- ja MiG-21BIS-koneisiin eikä vauhtiin päästessään jätä montaakaan kiveä kääntämättä koneiden ominaisuuksia, tekniikkaa, käyttöä, huoltoa ja jopa lentäjiä ruotiessaan. Kiinnostavia, jopa lumoavia yksityiskohtia riittää, kun Ilmavoimat siirtyi ensimmäisistä suihkuharjoituskoneista ja kourallisesta Gnateja kahden Machin aikakauteen ja ohjusaseistukseen. Edessä oli täysin uudenlaisten taktiikoiden opettelu ja omien kehittäminen samoin kuin MiGien sovittaminen omaan doktriiniin. MiG-21 oli Suomelle tärkeä työkalu niin sotilaallisesti kuin ulkopoliittisesti. Sen avulla Suomen Ilmavoimista tuli jälleen uskottava voimatekijä. Suorituskykyinen työjuhta

Ruotsalainen ilmailukirjailija ja historioitsija Christer Bergström on yksi itärintaman ilmasodan pätevimmistä tutkijoista, jonka Black Cross/Red Star -kirjasarja käsittelee Saksan ja Neuvostoliiton välistä ilmasotaa ennen näkemättömällä pieteetillä. Sarjan kolme aiempaa kirjaa kuvaavat ilmasotaa vuonna 1941, vuoden 1942 alkupuoliskolla sekä vuoden 1942 loppupuoliskolla. Volume 4: Stalingrad to Kuban pureutuu ajanjaksoon 1942‒1943 talvesta 1943 kevääseen, jonka aikana itärintamalla käytiin kaksi koko toisen maailmansodan rajuimpiin ja merkittävimpiin lukeutuvaa ilmasotaa: Stalingradin mottisota ja Kubanin sillanpaseman taistelut. Stalingradin taistelun lopputulos tunnetaan: Saksa menetti aloitteen itärintamalla, yhden armeijan ja sadoittain korvaamatto-

auttoi alkuvaikeuksien jälkeen ja määrärahojen niukkuudesta huolimatta kasvattamaan Suomeen monta sukupolvea hävittäjälentäjiä. Uudella kalustolla saatiin vakuuttavuutta myös ulkovaltojen silmissä ja luotiin aivan uudenlaisia yhteistyömuotoja eri ilmansuuntiin. Tärkeä kone on saanut Laukkaselta arvoisensa historiateoksen. Teoksen kirjoittajalla on suomalaislentäjistä eniten MiG-21-lentotunteja, yhteensä 1 285. Laukkanen palveli sekä MiG-21-hävittäjälentäjänä että 32 vuotta MiG-21-kalustoon erikoistuneena koelentäjänä. •

Tarkoitukseensa kehitetty kokonaisuus

Messersch

SII VE T

We manag and space e the air for you

1/2 019

mit t Bf 10 9G -2:n pit kä matka

1/2019

Saab Tunnan

Gripen on suunniteltu operatiivisesti ja teknologisesti tehokkaaksi

käytettävyysaste ovat olleet suunnittelun keskiössä, varmistaen, että Gripen on

Ilmavoimie n uusi LVCkoulutusjärjestelm ä

AIR NAVIG ATION SER VIC

ES FINLAN Lentäjänti D OY e 1B (P.O.Bo x 157), 01 vaihde 02 531 Vantaa 0 4284 00 0 www.ansﬁ nland.ﬁ

722520-190 1

PAL.VKO 201

OLEMME 1.1 .2019 ALK AEN VA LTION ERITYISTE HTÄVÄYH TRA FFIC TIÖ MA NAGE MENT FIN TY TÄRYH LAND OY TIÖ. :N

Red Flag

19001

Gripen – Älykäs hävittäjä.

Hinta 8,90 €

Lue lisää osoitteessa www.saab.fi. Seuraa meitä Twitterissä ja Facebookissa: @SaabFI.

F-35 vaati i vähemmä n huoltoa kuin Horn et Ilmailumu seot ahdingoss a

6 414887 225205

Gripenin avulla Suomi turvaa alueellisen koskemattomuutensa.

9-15

käytettävissä kaikissa tilanteissa.

70-v

Suomi edus ta koulutukse a hävittäjän eliittiä

•

Piditkö lukema s

Tilaa lehti itsellesi tai lahjaksi! www.si

tasi?

ivet.fi

S IIVE T 6/ 2020

Myyntiluvat: F-35 vs. Super Hornet

6/2020

Uhrattavat droonit VL Pyörremyrsky Me 262 HG III

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2021 toivottaa

Stormbreaker-täsmäliitopommi Afrikan hävittäjähankinnat Typhoonit Baltiassa

HAWK

40 vuotta

6 414887 225205

www.kanair.fi

PAL.VKO 2021-04

20006

722520-2006

Hinta 9,90 €

It-ohjusjärjestelmiä Suomelle