Venäjän ilmavoima Ukrainassa

Venäjän ilmavoi ma

Teksti ja grafiikka: Pentti Perttula

Vaikka Venäjä on lähettänyt yli 60 prosenttia tärkeimmistä hävittäjä-, hävittäjä-pommittaja- ja rynnäkkökonelaivueistaan Ukrainaa vastaan, se ei hallitse Ukrainan ilmatilaa. Täsmäasevarastot alkavat huveta, mutta vapaasti pudotettavia pommeja ja ohjautumattomia raketteja riittää.

Ukrainan ilmapuolustuksen menestys Venäjän ilmavoimia vastaan ei ole ollut sattumaa, koska se on valmistautunut huolellisesti Venäjän hyökkäykseen aina katastrofaalisesta Itä-Ukrainassa käydystä ilmasodasta lähtien huhti-elokuussa 2014 (katso Siivet 2/2015). Ennen Venäjän ensi-iskua Ukrainan ilmavoimat hajautti suurimman osan taistelukoneistaan väliaikaisille kentille, osan jopa Neuvostoliiton aikaisiin tukikohtiin.

Se, että venäläiset eivät huomanneet hajautusta, kertoo tiedustelun puuttumisesta ilmeisesti sen vuoksi, että kuvitelmissa oli lähes paraatimarssi läpi Ukrainan. Venäjän ensi-iskun risteilyohjukset tuhosivat Ukrainan hallinnon mukaan monin paikoin vain seisonta-alueille aseteltuja koneiden maketteja.

Venäjä on asettanut Ukrainaa vastaan vähintään 60, mutta joidenkin arvioiden mukaan jopa lähes 70 prosenttia ilmavoimiensa Suhoi Su-35S-, Su-30SM-, Su34- ja Su-25-laivueista. Mukana on myös merivoimien lentoyksiköitä. Koska rinta-

ilmavoi ma Ukrainassa

malle on lähetetty todennäköisesti parhaiten koulutetut lentäjät, edustaa kotitukikohtiin jäänyt 30–40 prosenttia kaikkein heikoimmin koulutettua reserviä, minkä luulisi Kremlin näkökulmasta muodostavan jo riskin Venäjän turvallisuudelle.

Ilmatorjunta pääosassa

Vaikka Venäjällä on selvä lukumääräinen ja monilta osin laadullinenkin ylivoima, sillä ei ole saavutettu ilmanherruutta. Suurin ansio tästä on tosin kuulunut Ukrainan ilmatorjunnalle, ei niinkään ilmavoimille, joka on jäänyt asevoimien uudistuksessa selvästi toisarvoiseen asemaan. Ukrainan asevoimien ja poliittinen johto on kokenut ilmavoimien takavuosien laiminlyömisen karvaasti. Jos ilmavoiman ja nimenomaan hävittäjävoiman annetaan rapistua, se on monimutkaisena, teknisenä ja taktisena aselajina ehkä kaikkein vaikeimmin palautettavissa oleva puolustuksen osa. Sodan aikana uudistaminen on käytännössä mahdotonta, koska kutistuneen hävittäjävoiman parhaat lentäjät tarvitaan rintamalla. Heitä ei voida siirtää ulkomaille koulutukseen edes puoleksi vuodeksi, joka olisi minimiaika uuden konetyypin, sensorien ja täysin uudenlaisten asejärjestelmien käytön oppimiseen, puhumattakaan niiden edellyttämistä taktisista muutoksista.

Ilmatorjunnan uusiminen on huomattavasti helpompaa. Ukrainan ilmatorjunnalla oli ennen sotaa joitakin S-300PS/PT-järjestelmiä ja mahdollisesti S-300V1-järjestelmiä, joita huhtikuussa 2018 maan puolustusministeriö ilmoitti aikovansa päivittää ja palauttaa käyttöön. S-300-järjestelmistä yli 20 on tuhoutunut tai vaurioitunut Venäjän hyökkäyksissä, mutta Buk-M1-järjestelmiä lienee edelleen pääosiltaan operatiivisessa käytössä. Tämä on pakottanut Venäjän ilmavoimi-

Su-35S siivessä R-73 ja R-77ilmataisteluohjukset. Kuva: UAC en lähi-ilmatukea antavat koneet ja helikopterit lentämään hyvin matalalla, missä ne ovat puolestaan Ukrainan länsiapuna saadun massiivisen olkapääohjusarsenaalin maaleina. Ukrainan asevoimille korkealle ulottuva liikkuva ohjusilmatorjunta olisi kuitenkin yhä kriittinen kyky.

Venäjän tappiot

Yhdysvaltojen ja Naton toimittama reaaliaikainen tiedustelutieto Venäjän aikomista ohjus- ja pommituskohteista on auttanut Ukrainan ilmatorjuntaa ja -voimia puolustuksessa ja tappioiden välttämisessä. Yhdysvaltojen puolustusviranomaisten mukaan Venäjän ilmavoimat lentää noin 200 miehitettyä suoritetta vuorokaudessa ja ajoittain enemmänkin.

Ukrainan ilmavoimat pystyy joitakin aktiivisempia jaksoja lukuun ottamatta keskimäärin viidestä kymmeneen suoritteeseen vuorokaudessa. Sen toimintaa rajoittaa merkittävästi Venäjän hävittäjävoima sekä pitkän ja keskimatkan ilmatorjunnan runsaus kaikilla rintamanosilla.

Toukokuun toiseen viikkoon mennessä Venäjä on menettänyt vain yhden Su-35S:n, koska ne ovat pääasiassa pysyneet pois Ukrainan ilmatilasta. Vaikka suurin osa venäläiskoneiden suoritteista ei koskaan poistu Venäjän tai Valko-Venäjän ilmatilasta kuin korkeintaan hetkellisesti, on Venäjä kuitenkin menettänyt ainakin

yhdeksän Su-34:ää, kahdeksan Su-25:tä ja viisi Su-30SM:ää. Luvut sisältävät ainoastaan ne, joista on julkaistu video- tai valokuvatodiste, joten hyvin todennäköisesti taistelutappiot ovat suurempia. Ukrainan puolustusministeriön ilmoittama parin sadan kiinteäsiipisen koneen pudotusmäärä on kuitenkin ilmeinen yliarvio. Todistetusti Ukraina on tuhonnut 25 lentokonetta, 39 helikopteria ja 32 kauko-ohjattua lennokkia. Vahingoittumattomina ukrainalaisten käsiin on jäänyt 26 venäläistä lennokkia.

Venäjän miehitetty lentokalusto koki eniten tappioita maaliskuun alussa. Venäjän hyökkäyksen toinen vaihe, droonien käytön lisääntyminen ja Ukrainan aseapuna saama olkapääohjuskalusto alkaa näkyä Venäjän droonien kasvavina menetyksinä huhtikuusta alkaen. Samaan aikaan sekä lentokoneiden että helikopterien menetykset vähenevät, mutta niitä menetetään silti melko tasaiseen tahtiin. Isoimmat ponnistukset tukea maajoukkoja ilmasta matalalta näkyvät heti suurempina tappiomäärinä. Muutoin Venäjä pommittaa joko äärimmäisen korkealta tai oman ilmatorjunnan suojasta.

Hävittäjien roolit

Su-35S-koneiden päätehtävä oli ampua alas Ukrainan hävittäjiä. Kineettisenä omasuojana niissä on nähty ensimmäistä kertaa operatiivisessa käytössä säteilylähteisiin hakeutuvia Kh-31PM-ohjuksia, joiden passiivisen tutkan ohjaaja käynnistää ennen vaaravyöhykkeelle saapumista. Kun ohjuksen tutka havaitsee ilmatorjuntajärjestelmän tulenhallintatutkan, se laukaisee itsensä automaattisesti sitä kohti.

Ilmasta laukaistava kahden ja puolen tonnin painoinen Raduga Kh-101

Venäjän ilma-alusmenetykset viiden vuorokauden jaksoissa.

Tupolev Tu-95MS. Kuva: Vadim Savitsky

-risteilyohjus lentää parhaimmillaan yli 3 500 kilometriä. Sen nopeus on 670–920 km/h, joten Ukrainan ilmatorjunta pystyy ampumaan niitä silloin tällöin alas. Täsmäaseiden käyttö hävittäjistä on harvinaista, koska lentäjiä ei ole juuri koulutettu niiden käyttöön ja koneista puuttuvat elektro-optiset maalinosoitussäiliöt. Su-35S:n KOEP-35-säiliötä on esitelty näyttelyissä, mutta sen käyttöönotto ja mahdollinen määrä ovat arvoitus.

Sekä Su-35S- että Su-30SM-koneiden siipiripustimissa on näkynyt myös ensimmäistä kertaa 1 500 kilogramman UPAB-1500B-pommeja, joiden massasta kaksi kolmannesta on taistelukärkeä. Siivekkeidensä ansiosta se voi korkealta ja kovaa laukaistuna lentää jopa 50 kilometriä. Siinä on inertia- ja satelliittiohjautus ennalta määriteltyihin koordinaatteihin, mutta ei mitään järjestelmää loppuhakeutumiseen.

Ilmataisteluaseistuksen lisäksi Su-30SMkoneiden ilmasta maahan aseistuksena on tyypillisimmin 100:n ja 250 kilogramman rautapommeja, joiden pommitustarkkuudesta vastaa takaohjaamossa istuva asejärjestelmäupseeri. Miehistön tehtäväksi annettiin sodan alussa Ukrainan ilmapuolustuksen lamauttaminen ja tuhoaminen, maajoukkojen suojaaminen Ukrainan ilma-aseelta sekä maihinnousujen tukeminen.

Su-30SM rungossa kaksi Kh31Ameritorjuntaohjusta ja siivissä R77- ja R-73ilmataisteluohjukset. Kuva: Vadim Savitsky

Muita täsmäaseita

Aktiivisimmin Ukrainassa maavoimien tukitehtäviä lentävät Su-34-hävittäjä-pommittajat ja Su-25-rynnäkkökoneet, mikä selittää myös niiden suurimmat tappiot. Su-34-koneiden aseistuksena on käytetty Kh-35U- ja Kh-59M2A-meritorjuntaohjuksia. Vaikka ne on suunniteltu pinta-aluksia vastaan, niiden käyttö soveltuu myös suurikokoisiin, selvästi tutkassa näkyviin maamaaleihin.

Kh-35U on 4,4 metrin pituinen ja 670 kilogramman painoinen, ja sen suurin kantama on 260 kilometriä. Mediassa on näkynyt romuja kahdesta Kh-35U-ohjuksesta, toinen Valko-Venäjältä 30 kilometrin päästä Ukrainan rajalta ja toinen Ve-

näjän Rostovin alueelta yli 200 kilometrin päästä Ukrainasta. Koska ne näyttävät lentäneen päinvastaiseen suuntaan, se saattaa kieliä aseiden hakeutumisjärjestelmän ongelmista.

Kh-59M2A on raskaampi ohjus: se painaa 930 kilogrammaa, josta taistelukärjen osuus on 320 kilogrammaa. Ukrainassa ensimmäistä kertaa operatiivisessa käytössä olevan pienen ohivirtausmoottorin kuljettaman 5,7-metrisen ohjuksen suurin kantama on 285 kilometriä.

Näiden uusien aseiden lisäksi Venäjän ilmavoimat näyttää käyttävän jo kauan käytössä olleita laser- ja video-ohjattuja Kh-29-ohjuksia sekä todennäköisesti myös laser-ohjattuja KAB-1500L/LG- ja satelliittiohjattuja KAB-500S -pommeja.

Pommikoneet sodassa

Venäjän strategiset Tupolev Tu-95MS -pommikoneet ovat osallistuneet hyökkäykseen sen ensi päivästä alkaen. Tu-160-koneiden käytöstä sen sijaan ei ole tietoa. Pommikoneiden kuormana lienee ollut vain Kh-101-risteilyohjuksia, koska pienemmät ja edullisemmat Kh-555-ohjukset käytettiin todennäköisesti hyvin vähiin Syyriassa. Ohjukset laukaistaan kaukaa Ukrainan rajojen ulkopuolelta. Tu-95-koneiden Engelsin tukikohdan etäisyys Ukrainan läntisimmästä kolkasta on vähän yli 1 700 kilometriä, joka on noin puolet Kh-101:n kantamasta.

Ilmeisesti strategiset pommikoneet ovat Kremlin mielestä onnistuneet Ukrainassa hyvin, koska Venäjän johtaja Vladimir Putin palkitsi Engelsin 121. Raskaan pommitusrykmentin arvonimellä ”Kaarti”, mikä on arvokkain sotilasyksikön saatavissa oleva arvonimi sankaruudesta taistelutoimissa.

Yhdysvaltojen ilmoituksen mukaan 2. toukokuuta mennessä Venäjä oli laukaissut yli 2 125 ohjusta Ukrainaan, mikä tarkoittaa keskimäärin 30:tä ohjusta vuorokaudessa. Ensimmäisinä sotaviikkoina keskiarvo oli noin 50. Ilmasta laukaistujen ohjusten osuus ei ole tiedossa, mutta maasta laukaistut risteily- ja ballistiset ohjukset ovat selvänä enemmistönä, ja merivoimien aluksista laukaistujen ohjusten osuus jää alle kahteen prosenttiin.

Monista ilmasta laukaistuista ohjuksista tiedetään, etteivät ne ole osuneet maaleihinsa. Ne jäävät kannattimiinsa, menevät ohi maalin tai jäävät räjähtämättä.

Sen jälkeen kun Venäjän maajoukot pakenivat Kiovan alueelta ja keskitettiin Itä- ja Etelä-Ukrainaan, Venäjän ilmavoimien pitkän kantaman ohjusiskut ovat suuntautuneet pääasiassa Keski- ja Länsi-Ukrainan sotilaskohteisiin, puolustusteollisuuteen, korjaamoihin, strategisiin polttoainevarastoihin ja rautateihin. Venäjä pyrkii katkaisemaan lännen asetoimitusten perillepääsyn ja vaikeuttamaan Ukrainan joukkojen huoltoa.

Huhtikuun 15. päivänä myös Tu-22M3-pommikoneet liittyivät Venäjän hyökkäykseen, kun niillä pommitettiin useita päiviä Azovstalin terästehdasta Mariupolissa.

Hypersooniset ohjukset

Uusimpana ilma-aseena Ukrainaa vastaan Venäjä on käyttänyt hypersoonisia ballistisia Kinzhal-ohjuksia, joita on laukaistu MiG-31K-hävittäjistä. Ohjusta käytettiin ensi kertaa operatiivisesti 18. maaliskuuta Delatynin ammusvarikkoa vastaan Länsi-Ukrainassa 70 kilometrin päässä Romanian rajasta. Medialle Venäjän antamien tietojen mukaan ohjukset laukaistiin yli 1 000 kilometrin päästä ja ne osuivat maaliinsa alle 10 minuutissa, mikä tarkoittaisi yli 6 000 km/h:n nopeutta.

Pari päivää myöhemmin Krimin ilmatilasta laukaistu Kinzhal osui varikolle Kostyantynivkassa, ja 11. huhtikuuta Venäjän puolustusministeriö ilmoitti osuneensa Ukrainan komentopaikkaan Chasiv Yarissa Donbasissa. Kinzhalin käytölle on tuskin mitään muita perusteita kuin uuden aseen testaaminen operatiivisesti.

Ohjautumattomat aseet

Venäjän täsmäaseiden määrästä ei ole mitään luotettavia arvioita, mutta erityisesti täsmäohjuksia uskotaan olevan suhteellisen rajallisesti. Uudenlaisten aseiden tuotanto sujuu hitaasti ja niiden vanhat varastot on käytetty melko lailla loppuun Venäjän Syyrian operaatiossa, joka alkoi syksyllä 2015.

Jos lännen pakotteet onnistuvat estämään elektronisten komponenttien viennin Venäjälle, sillä on vakavia ongelmia täsmäaseiden jatkotuotannon kanssa. Vaikka Venäjällä käynnistettiin oman elektroniikan ohjelmia vuonna 2015, riippuvuus tuonnista on edelleen hyvin suurta.

Venäjällä ei ole mitään Yhdysvaltojen edullista JDAM-täsmäpommia vastaavaa asetta, eikä venäläisten lentopommien pyrstöjä edes pysty irrottamaan ja korvaamaan ohjausyksiköllä, kuten JDAM:issa. Vuosituhannen alussa venäjä yritti kehittää pommien kantamaa lisäävän, pommiin kiinnitettävän liito- ja ohjausmoduulin, mutta se jäi piirustuspöydälle.

Sodan ensivaiheessa Venäjän ilmavoimien ilmasta maahan -aseistuksena Ukrainassa on ollut pääasiassa vapaasti putoavia pommeja ja ohjautumattomia raketteja. Ukrainan vangiksi jääneiden Su-34-lentäjien mukaan koneen kuormana oli joko kuusi 500 kilogramman tai kahdeksan 250 kilogramman pommia, jotka pudotettiin koordinaattien perusteella korkealta maaleihinsa, joiden oli kerrottu olevan joko ”aseiden ja sotilaskaluston keskittymiä” tai komentopaikkoja. Miehistöllä

Kaksi Suhoi Su-25:tä. Kuva: Venäjän puolustusministeriö

Su-34 rungossa kaksi Kh-31Ameritorjuntaohjusta ja siivissä R-27- ja R-73ilmataisteluohjukset. Kuva: Marina Lystseva / UAC ei ollut mitään mahdollisuutta tunnistaa maaleja.

Su-25-koneet ovat vanhimpia Ukrainaan hyökkääviä koneita, joissa on sen vuoksi pelkästään ohjautumattomia aseita: vapaasti putoavia pommeja tai 80 millimetrin S-8- ja 122 millimetrin S-13-raketteja.

Kauko-ohjatut ilma-alukset

Vaikka Venäjällä on lukuisia sotilaallisten miehittämättömien ilma-alusten tutkimus- ja kehitysprojekteja ja prototyyppejä, niihin ilmoitetaan käytetyn suuria rahasummia ja niiden tärkeydestä modernille sodankäynnille on annettu lukemattomia julistuksia, heillä ei edelleenkään ole operatiivisessa käytössä mitään edes Turkin Bayraktar TB2:een verrattavaa lennokkia, suuremmista järjestelmistä puhumattakaan. Venäjällä ei ole yhtään kauan ja korkealla lentävää lennokkia, ja ainoaa keskikorkeuden lennokkia Inohodetsia on vain muutama.

Tärkein Ukrainan rintamalla käytössä oleva lennokki näyttää olevan 18-kiloinen, katapultilla laukaistava ja laskuvarjon varassa laskeutuva Orlan-10. Ukrainalaisvideoiden mukaan sekin näyttää olevan kasattu suurelta osin ulkomaisista ja osin kummallisistakin komponenteista. Sen pääsensoreina ovat Canon EOS 800D -digitaalijärjestelmäkamera ja kiinalaisvalmisteinen lämpökamera, moottorina japanilainen nelitahtinen SAITO-mäntämoottori ja polttoainetankkina muovinen juomapullo.

Tuhoutuneiden droonien kuvissa on näkynyt myös muun muassa 30-kiloista Orlan-30-, seitsemänkiloista Tahion- ja viisikiloista Eleron-3-tiedustelulennokkia sekä Zala KUB- vaanivaa asetta, jossa on kolmen kilogramman räjähde.

Venäjä on lennättänyt myös 75 kilogramman Eniks-ilmamaaleja, joiden nopeus on 260 km/h, luultavasti löytääkseen Ukrainan ilmapuolustusjärjestelmiä. Uusin Ukrainassa käytössä oleva drooni lienee pyöriväsiipinen Technodinamika VM-V, jota ilmavoimat on käyttänyt vuodesta 2020 lähtien Venäjällä muun muassa helikopterikoulutuksessa simuloituna maalikopterina.

Venäjä on julkaissut yhden videon Ukrainassa käytössä olevasta Forpost-R-lennokista starttaamassa Valko-Venäjän Gomelin lentoasemalta kuormanaan kaksi 20 kilogramman KAB-20-täsmäpommia. Forpost-R on alkujaan lisenssillä valmistettu Israel Aerospace Industriesin Searcher 2, joka on muunnettu aseistettavaksi. Siinä väitetään käytettävän myös panssarintorjuntaohjuksia. 500-kiloisen droonin maksimilentoaika on noin 18 tuntia. Ukrainan ilmapuolustus on ampunut alas myös yhden Inohodets-droonin, joka tunnetaan myös nimellä Orion. Se voidaan kuormata neljällä täsmäpommilla. •