Sotahuuto 2023/10

2€ n

Lokakuu 2023 n

Sotahuuto

Sivut 15–19

Toivon talosta toivoa toivottomille

Sivut 22–27

Selvänä päivän tai viisikymmentä vuotta

Sivut 12–14

Patas Porissa SOTAHUUTO

1

2

SOTAHUUTO

Sotahuuto

n

Krigsropet

n

Pelastusarmeijan lehti

Tässä

n

Lokakuu 2023

n

2€

numerossa

04

Tervetuloa Pelastusarmeijan uusi johtajisto!

06

Suomen ja Viron Pelastusarmeijan uudet johtajat, everstiluutnantit Saga Lippo & Esa Nenonen

11

Tässä kuussa

12

Patas Porissa

15

Toivon talosta toivoa toivottomille

20

Kutsuttu sotilaaksi

22

Päivänselvä ry: Päivänselvästi samanarvoisia

28

Minä & Pelastusarmeija

30

Frihet?

32

Armeijassa tapahtuu

33

Pelastusarmeijan termit tutuksi

34

Viimeinen sana

06

SOTAHUUTO

3

Viikonlopun juhlavieraat, komentajat Eva ja Johnny Kleman.

Virkaansa vasta-asetetut Suomen ja Viron territorion johtajat, everstiluutnantit Esa Nenonen ja Saga Lippo.

Tervetuloa Pelastusarmeijan uusi johtajisto!

9.–10. syyskuuta vietettiin juhlaviikonloppua, jossa toivotettiin tervetulleeksi ja asetettiin virkaan Pelastusarmeijan Suomen ja Viron territorion uusi johtajisto: territorion johtajat, everstiluutnantit Saga Lippo ja Esa Nenonen sekä ylisihteeri ja naistyön sihteeri, majurit David ja Anna Kotrikadze.

Viikonlopun juhlavieraina olivat kansainvälisen päämajan Euroopan alueen johtajat, komentajat Johnny ja Eva Kleman. He ovat monelle tuttuja ja rakkaita, sillä he toimivat territoriomme johtajina vuosina 2013–2016.

Lauantaina 9. lokakuuta ihastuttavan suuri määrä Pelastusarmeijan jäseniä ja ystäviä oli kokoontunut Helsingin osastolle Kallioon. Päivä oli kaunis ja lämmin, miltei hellelukemissa. Ilmassa väreili lämmön lisäksi myös iloinen odotus.

Kokoukselle ensi tahdit antoi Temppelin torvisoittokunnan rytmikäs musiikki.

Kuopion osaston johtajat, majurit Tero ja Metti Saajoranta toivottivat juhlaväen tervetulleeksi tähän riemulliseen juhlaan. He esittelivät uuden johtajiston ja kunniavieraamme, komentajat Johnny ja Eva Klemanin. Tervehdyksessä he muistuttivat, että komentajat ovat 4

SOTAHUUTO

osa suomalaista Pelastusarmeija-perhettä, sillä he tulivat monille tutuiksi palvelusvuosinaan Suomessa. Helsingin, Jyväskylän ja Temppelin osaston johtajat, kapteenit Maarit Vuollet ja Anneli Aavik ja majuri Maud Fennvik rukoilivat kolmekielisesti tilaisuuden, uuden johtajiston ja koko Pelastusarmeijan työn puolesta. Yleisö yhtyi Yhtykää Herraa kiittämään -lauluun kirkkain äänin ja innokkain taputuksin.

Seuraavaksi olikin vuorossa kokouksen virallinen osuus, kun territorion johtajat, everstiluutnantit Saga Lippo ja Esa Nenonen asetettiin virkaan komentajien

Eva ja Johnny Klemanin toimesta. Hetki oli paitsi juhlallinen, myös historiallinen, sillä Saga ja Esa ovat ensimmäiset suomalaiset territorion johtajat sitten 90-luvulla palvelleiden everstien Mauri ja Raili Palmunoksan. Saga Lippo on myös vasta kolmas naispuolinen territorion komentaja Suomen Pelastusarmeijan historiassa brigadööri Hedvig von Haartmanin (1890–1898) ja komentaja Ingrid Lindbergin (1985–1990) jälkeen. Virkaan asettamisessa uudet johtajat sitoutuivat johtamaan Suomen ja Viron territoriota Pelastusarmeijan periaatteita noudattaen ja ihmisiä rakastaen.

Ylinnä everstiluutnantti Saga Lippo suorittamassa ylisihteerin ja naistyön sihteerin, majurien David ja Anna Kotrikadzen virkaan asettamista.

Yllä vasemmalla territorion johtajat rukoilemassa pelastussotilaiden puolesta. Yllä oikealla juhlalaulu raikaa.

Sain kutsun mä taisteluun Herran -laulun jälkeen oli uusien territorion johtajien vuoro asettaa virkaan ylisihteeri, majuri David Kotrikadze ja naistyön sihteeri Anna Kotrikadze. David ja Anna ovat toimineet territoriossamme aiemmin Viron aluejohtajina. Heidän tarinaansa voit tutustua Sotahuudon numerossa 9/2023. Myös majurit Kotrikadzet tekevät historiaa olemalla ensimmäiset virolaiset upseerit territorion johtajistossa.

Oulun osaston johtaja, majuri Ave Kalme rukoili viroksi uuden ylisihteerin ja naistyön sihteerin puolesta. Koko uusi johtajisto otettiin raikuvin taputuksin vastaan.

Verkkona maailman merissä Juhla jatkui kolehdilla, ilmoituksilla ja Aavistaa tänään voi -yhteislaululla. Sen jälkeen sotilaat Henna Hurinki ja Lars

Johansson lukivat Raamatusta Joh. 21:3– 12 opetuslasten kalamatkasta. Saarnassa everstiluutnantti Saga Lippo pohti sitä, miten on inhimillistä nähdä esteet ja hankaluudet saatujen mahdollisuuksien sijasta, kuten kävi myös edellä luetussa raamatunpaikassa. Everstiluutnantti muistutti siitä, että Pelastusarmeija menee sinne, missä ihmiset ovat. Uskallamme heittää verkkomme rohkeasti maallisen maailman meriin. Meillä on maailman paras uutinen jaettavana: ei ole ihmistä, jota Jumala ei voisi pelastaa.

Everstiluutnantti Esa Nenonen puolestaan johdatti yleisön rukoushetkeen.

Hetki alkoi kiitoksella ja rukouksella Armeijamme ahkerien sotilaiden ja upseereiden puolesta, jotka tekevät pyyteettömästi työtä Jumalan valtakunnan eteen.

Rukouksin muistettiin myös Pelastusarmeijan uskollisia ystäviä ja siviilityönte-

kijöitä, jotka antavat panoksensa Pelastusarmeijan mission eteen.

Mieltäylentävän yhteislaulun jälkeen kokouksen päätössanoissa opinto- ja koulutusupseeri, majuri Natalia Penttinen muistutti, että Herra on hyvä. Päivän sanoma kosketti varmasti monia hengen ravintoa kaipaavia sydämiä.

Juhlaviikonloppu jatkui lauantaina Halleluja-kokouksella ja sunnuntaina Pelastusarmeijan Temppelin kaksikielisellä pyhityskokouksella, joissa saarnavuoroon pääsivät myös juhlavieraamme, komentajat Johnny ja Eva Kleman. Mikä siunattu viikonloppu!

Toni Kaarttinen Kuvat: Toni Kaarttinen Kuvakavalkadi tervetulokokouksesta: bit.ly/patervetulo23

SOTAHUUTO

5

Suomen ja Viron Pelastusarmeijan uudet johtajat, everstiluutnantit Saga Lippo & Esa Nenonen

Jeesus antoi rauhan Heinäkuun alussa Suomen ja Viron territoriossa aloitti tuore johtajisto. Everstiluutnantit Saga Lippo ja Esa Nenonen aloittivat tehtävänsä territorion johtajina, ja majurit David ja Anna Kotrikadze ylisihteerinä ja naistyön sihteerinä. Everstiluutnantti Saga Lippo on ensimmäinen suomalainen territorion komentaja kolmeenkymmeneen vuoteen – ja oletettavasti territoriomme historiassa ensimmäinen, jolla on näin vahva sosiaalisen työn tausta. Tutustukaamme uusien johtajien elämäntarinaan ja ajatuksiin tulevasta tehtävästä.

Istumme everstiluutnanttien Saga Lipon ja Esa Nenosen kanssa Sagan työhuoneessa Pelastusarmeijan päämajalla Helsingissä. Uudesta määräyksestä ei ole kulunut vielä kauan, ja muutto on vielä kesken.

Saga pysyy kyllä tutussa huoneessaan, mutta monet asiakirjat ja tavarat etsivät vielä oikeita paikkojaan.

Everstiluutnantit eivät etsi. He ovat oikeassa paikassa, Pelastusarmeijassa. Ennen kuin vilkaistaan tulevaan, kurkataan menneisyyteen. Sagaa ja Esaa molempia yhdistää se, että he olivat rakkaitten mummojensa kasvattamia. Saga sai ensikosketuksen Pelastusarmeijaan pyhäkoulussa.

– Opin häneltä jo varhain, ettei Armeijassa tarvitse olla hiljaa, Saga naurahtaa. – Tärkeää oli myös, että pyhäkoulussa sai purukumin, jos oppi muistolauseen ulkoa!

Sagan juuret ovat pohjoisessa, Tornionjoen varrella. Tietynlainen pohjoinen ulottuvuus on näkynyt kautta elämän: – Olen lapsena saanut katsoa aitiopaikalta vuodenaikojen vaihtelua, joka Lapissa näkyy selvemmin kuin etelässä.

Olen kokenut paukkuvat pakkaset ja pimeän kaamoksen. Olen saanut nauttia valoisista kesäöistä ja ruskan leimuavis6

SOTAHUUTO

ta väreistä. Olen seurannut, kuinka jäät lähtevät voimalla ja Väylä kuohuu jälleen vapaana. Liekö se osasyynä, etten arastele muutoksia, vaan jopa odotan niitä. Uskon, että Lapin ainutlaatuinen luonto vaikuttaa sen keskellä kasvaneissa tuoden tietynlaista lujuutta ja samalla herkkyyttä.

Esa muistaa myös lapsuutensa Raumalla onnellisena, täynnä aurinkoisia kesäpäiviä. Esan isä oli merikapteeni, ja hän oli paljon poissa kotoa. Esan mummu piti tuolloin huolta hänestä ja hänen kolmesta sisaruksestaan.

– Mummullani oli hauska tapa. Elettiin aikaa ennen kännyköitä. Kun olimme pihalla leikkimässä ja oli aika tulla syömään, mummoni kutsui meidät kotiin soittamalla kukkopilliä. Muut lapset huusivat: ”Nenoset, kukkopilli soi!”

Mummu toi paljon läsnäoloa ja turvaa lapsuuteeni.

Tyhjyydestä rauhaan Usko oli vastaus molemmille tietynlaiseen tyhjyyteen ja merkityksettömyyteen, jota he kokivat nuorena.

Sagalla yhteys Pelastusarmeijaan katkesi, kun hän joutui muuttamaan etelään sukulaisten luokse. 15-vuotiaana hän koki vahvan uskoontulokokemuksen:

– Elin normaalia, iloista nuoruutta. Kuitenkin koin, että elämässä täytyisi olla jotain syvempää. Lapsuuden pyhäkoulukokemuksista tiesin, kenen puoleen kääntyä.

Sagasta tuli pienellä paikkakunnalla aktiivinen seurakuntanuori, niin kirkossa kuin helluntaiseurakunnassakin. Yhteys Armeijaan löytyi uudestaan kesätöissä Pelastusarmeijan kesäsiirtolassa, nykyisessä Lasten lomakodissa Nummelassa.

Esalla nuoruuden tempoilut vaihtuivat rauhaan Jumalassa 19-vuotiaana.

– Muutimme Helsinkiin, ja turvaa tuonut mummu jäi kuvioista pois. Helsingissä löysin kavereita – huonojakin.

Kiinnostuin hevimusiikista ja kasvatin pitkän tukan. Omat valinnat eivät olleet aina kovin laadukkaita, päädyin huonoon seuraan, ja alkoholia oli näissä teinivuosissa mukana.

– Minuakin vaivasi tietynlainen elämän tyhjyys. Nousi kysymyksiä. Tässäkö kaikki, mitä elämällä on tarjota? Näihin synkkiinkin hetkiin kuulin sanoman Jeesuksesta. Tapasin erään pastorin ja muita kristittyjä, jotka kertoivat minulle, miten voin rakentaa yhteyden Jumalaan. He kertoivat myös siitä rauhasta, mikä on mahdollista löytää Jeesuksessa.

Erään kerran polvistuin sänkyni viereen

Territorion johtajat, everstiluutnantit Saga Lippo ja Esa Nenonen kotonaan.

Opiskelua ja lukemista rakastavan pariskunnan koti on täynnä kirjoja. Yksi kirjahylly täyttyy jo pelkästään teologiasta!

ja pyysin Jeesusta elämäni Herraksi.

Tämä tapahtui vuonna 1986, melkein neljäkymmentä vuotta sitten. Silti edelleenkin muistan selkeästi sen rauhan, mikä tätä päätöstä seurasi. Koin uudenlaisia ajatuksia, ryhtiä ja merkitystä elämässäni.

Saga nyökkää: – Minulla oli sama kokemus, Jeesus toi mukanaan rauhan.

Radikaalia evankeliumia Kesäsiirtolan kesäpesti johdatti Sagan uudelleen armeijayhteyteen.

– Lukioaikana kolahti, että Pelastusarmeija on minulle sopiva tapa palvella Jumalaa. Täällä viehätti se, miten kaikkia kohdeltiin kunnioittavasti ja samanarvoisena. Samat posliinikupit otettiin esiin niin johtajille kuin kadun pimeää puolta kulkeville, kuten eräs upseeri sen runollisesti ilmaisi. Olin myös radikaali nuori, ja kun Pelastusarmeija toi evankeliumia esille näkyvästi ja kuuluvasti, se sopi minun pirtaani.

Tasan neljäkymmentä vuotta sitten Saga vihittiin pelastussotilaaksi.

– Pohdin jo tuolloin upseerikoulutusta, mutta se ei elämän muiden asioiden takia ollut tuolloin mahdollista. Päivänä, jolloin täytin 41 vuotta, astuin upseerikouluun.

Esa oli kiinnostunut erilaisten herätysliikkeiden historiasta. Se johdatti hänet lukemaan myös Pelastusarmeijasta ja sen merkityksestä maailmassa. Ennen Armeijaan saapumista Esa toimi raitiovaununkuljettajana.

– Eräänä päivänä pysähdyin Kaarlenkadun pysäkille Kalliossa. Siitä näin Pelastusarmeijan Helsingin osaston kyltin.

Muistan, miten puolet kirjaimista olivat sammuneet, Esa muistelee hymyillen. – Nousi jännä ajatus, että voisinko palvella Pelastusarmeijassa, jos Jumala näin kutsuisi? Vastaus oli ei, minulla oli jo hyvä seurakunta, jossa palvelin johtotiimissä. Meni vuosia, ja ajatus jäi muhimaan. 2003 menin Helsingin osaston

jumalanpalvelukseen. Ensimmäinen fiilis oli, että nämä ihmisethän ovat minua huomattavasti vanhempia, ja myös kokouskulttuuri oli toisenlaista, mihin olin tottunut. Vastaanotto oli kuitenkin lämmin; kiitos siitä silloisille osastoupseereille Aino Muikulle ja Pirjo Laaksoselle. Jumala kuitenkin vakuutti, että hän on minua tänne kutsumassa. Hienolla tavalla ympyrä sulkeutui, kun toimin myöhemmin Helsingin osaston johtajana.

Opiskelu yhdistää Saga ja Esa olivat upseerikoulussa samaan aikaan, tosin peräkkäisissä kadettirenkaissa. Saga vihittiin upseeriksi 2007 ja Esa 2008. Sagalla oli entuudestaan hoito- ja sosiaalialan tutkinnot, ja nuorena miehenä Esa kävi merimiesammattikoulua. Uskoontulon jälkeen Esa kävi myös useamman vuoden erilaisia raamattukouluja: – Ne olivat hyvää valmistautumista.

Molemmilla on hyviä muistoja upseerikouluajalta.8 SOTAHUUTO

7

Saga ja muut pyhäkoululaiset Torniossa. Kapteeni Raija Lähteinen oli tullut Helsingistä tekemään juttua. – Muistan, miten jännittävää se oli! (Nuori Sotilas, kevät 1971.)

Ennen Armeija-uraa Esa toimi raitionvaununkuljettajana.

Sotahuuto teki tästä uskovasta spårakuskista jutun. (Sotahuuto 6–7/2005.)

8 – Miten upeaa, että sai opiskella hengellisiä aineita ja Raamattua, ja samalla tehdä myös käytännön työtä. Ja sai vielä palkkaakin, Saga naurahtaa. – Meillä oli mahtavaa opetusta ja hyviä opettajia.

– Se oli todella innostavaa ja mielenkiintoista oppimisen aikaa ja valmistautumista palvelutehtävään, Esa lisää.

Opiskelu on mieleen molemmille, ja he ovat myöhemmin urallaan jatkaneet opiskelua.

– Olen suorittanut pastoraalityön Master of Arts (MA) -tutkinnon sekä johtamisen erityisammattitutkinnon. Päättötyönä tutkin Pelastusarmeijan osastoupseerien työmotivaatiota. Tämä vahvisti oletustani, että upseereita motivoi tehtävässään erityisesti se, että he saavat kertoa Jumalan rakkaudesta toisille ja palvella ihmisiä, Esa paljastaa.

Saga on puolestaan muutama vuosi sitten valmistunut teologian maisteriksi.

Opiskeluinto ei ole vieläkään laantunut: hän on opiskellut luovaa kirjoittamista, ja nyt työn alla ovat kirjallisuusterapian opinnot.

– Opiskelu on minulle oikeastaan harrastus. Teen sitä sen mukaan, miten aikaa riittää. Raamatun tekstien lukeminen ja pohtiminen on meille yhteinen intohimo. Meillä se jakautuu niin, että Esa tuntee paremmin Uuden ja minä Vanhan testamentin, Saga sanoo hymyillen.

Esa nyökkää: – Meille lukeminen, asioi8

SOTAHUUTO

den pohtiminen ja itsensä kehittäminen ovat tärkeitä asioita.

Monessa mukana Upseerivuosien varrella molemmille everstiluutnanteille on ehtinyt siunaantua tukku määräyksiä. Sagan neljästäkymmenestä vuodesta Pelastusarmeijassa noin puolet hän on palvellut siviilityöntekijänä sosiaalityön eri pisteissä.

– Olen työskennellyt avohuoltoasemalla (nykyinen sosiaalipalvelukeskus Soppa), Alppikadun asuntolassa, Castréninkadulla vanhainkodissa, hoitokoti Iltalassa, lähisuhdeväkivaltaprojekti Hedvig-huoneessa vetäjänä sekä viettänyt lukuisia kesiä Lasten lomakodilla. Pelastusarmeijan päiväkodeissa en ole työskennellyt, mutta kaupungin varhaiskasvatuksessa kyllä, joten sosiaalisen työn kenttämme on tullut äärimmäisen tutuksi.

– Tätä taustaa vasten, en ole upseerina oikein osastomääräyksiä saanutkaan. Minulla oli lyhyt koulutukseen kuuluva määräys Porvoon osastossa. Olin myös hetken nuorisoupseeri. Sitten minut imaistiin takaisin sosiaalipuolelle: ensin Sopan johtajaksi ja sitten Pelastusarmeijan sosiaalisen työn johtajaksi. Tätä seurasivat määräykset henkilöstösektorin päällikkönä ja ylisihteerinä – ja nyt territorion komentajana.

Esalla määräykset ovat painottuneet enimmäkseen osastoihin.

– Ensimmäinen määräykseni oli Alppikadun asuntolan palvelukeskuksen avustaja. Se oli mielenkiintoinen tehtävä. Palvelukeskus oli paikka, jonne miehet saattoivat tulla suoraan kadulta. Siellä oli ruokaa, keskustelua ja hartauksia, eli oltiin Pelastusarmeijan mission eturintamalla. Tämän jälkeen sain määräyksen avustajaksi Hyvinkään osastoon.

Ensimmäisen osastonjohtajan tehtävän sain Saloon. Saloa seurasivat Lahti, Kotka, Hyvinkää ja Helsinki. Sitten siirryin päämajaan viestintäsektorin päälliköksi.

Kesällä sain määräyksen territorion johtajaksi ja ohjelmasektorin päälliköksi.

Esalla on myös mielekäs lisävastuu, hän on vankilatyön vastaava.

– Olen vieraillut vankiloissa yli kymmenen vuotta. On tuntunut etuoikeutetulta saada viedä vankilaan sanomaa Jumalasta, joka voi tuoda vapauden ja antaa anteeksi menneisyyden pahat teot ja tekemättömyydet. Voimme tuoda toivon sanomaa.

Esa mainitsee myös, että hyvän näköalan Pelastusarmeijan kansainväliseen toimintaan antoi osallistuminen ICO:n eli kansainvälisen upseeriopiston kurssille vuonna 2018.

Tiedustelen everstiluutnanteilta, onko jokin menneisyyden määräyksistä ollut erityisen rakas.

– Minulle se oli Sopan johtajuus. Se oli iso tehtävä, sillä edeltäjäni majuri

Raili Nurminen oli ollut tässä tehtävässä miltei 40 vuoden ajan. Se oli hyvin rakas ja raskas määräys… Siellä todellakin ollaan työmme ytimessä. Minulla oli hyviä työkavereita, jotka auttoivat. Erityiset terveiset ja kiitokset haluan lähettää majuri Sirpa Pyrhöselle.

Esalle kaikki osastomääräykset olivat tärkeitä. – Oli etuoikeus palvella yhdessä monien upeiden sotilaiden ja vapaaehtoisten kanssa. Osastotyön vuosina oli myös useita vaikeita hetkiä. Tuolloin minua lohduttivat upseerien ohjesäännöistä löytyvät otsakkeet: kestävyys vastoinkäymisissä ja nöyryys menestyksessä. Jokaiselle upseerille tulee hetkiä, jolloin tuntuu, etteivät voimat riitä. Kun puolestaan asiat sujuvat, pitää muistaa nöyryys. Jalat maassa ja sydän taivaassa.

Lempeyttä ja lujuutta Vuonna 2019 Sagasta tuli ylisihteeri.

Vuodet olivat kiireisiä ja opettavaisia, sillä ylisihteerillä on vastuu käytännön asioiden toimimisesta. Näihin vuosiin osui myös koronapandemia.

– Oli harmillista, että mahdollisuus tavata upseereitamme, sotilaitamme ja työntekijöitämme oli rajoitetumpi. Olisin halunnut olla enemmän läsnä. On ollut huojentavaa nähdä, miten asiat ovat palanneet suurelta osin ennalleen. Siitä olen erityisen kiitollinen, että laitoksissamme pandemia ei koskaan päässyt leviämään yksittäisiä sairastumisia laajemmin. Jumala todellakin suojeli asukkaitamme.

Viime vuodet Saga on tehnyt läheistä yhteistyötä territorion edellisten johtajien, everstien Patrick ja Anne-Dore Naudin kanssa.

– Olen niin kiitollinen heistä, heidän tuestaan ja kokemuksestaan. He olivat johtajina lempeitä ja ystävällisiä, mutta tarpeen vaatiessa myös tiukkoja ja päämäärätietoisia vaikeiden päätösten edessä. He ovat olleet erinomaisia opettajia ja toivon, että osaan toimia heidän antamansa esimerkin mukaisesti. Lempeyttä ja lujuutta tehdä vaikeitakin päätöksiä, silloin kun se on ihmisten ja Pelastusarmeijan parhaaksi.

Uuden edessä Nyt everstiluutnantit ovat territorion johtajina uuden haasteen edessä. Saga Lippo territorion komentajana ja Esa Nenonen ohjelmasektorin päällikkönä.

Määräykset tulivat yllätyksenä, mutta samalla eräs toive toteutui: – Avioituessamme kymmenen vuotta sitten harras toiveemme oli yhteinen määräys. Nyt vihdoin se toteutui, Saga

Lapset ovat Esalle ja Sagalle rakkaita.

Aivan erityisesti sydäntä lämmittää nyt kaksivuotias lapsenlapsi Minea.

naurahtaa. – Pääsemme jakamaan vastuuta. Esa on paras työkaverini ja sparraajani.

– Saadessani tiedon määräyksestä tuli valtava tunne vastuusta. Meillä on Suomessa yli 300 työntekijää ja työllä, mitä Pelastusarmeija tekee, on valtavan laajat vaikutukset, Esa kertoo tuntemuksistaan.

Territorion johtajien tehtävän ydintä on Pelastusarmeijan vision ja mission edistäminen. Viisivuotinen visio on voimassa vuoden 2024 loppuun.

– Ensi vuosi on työskentelyä tulevan vision parissa. Odotamme innolla sen työstämistä yhdessä upseereiden, sotilaiden ja työntekijöiden kanssa.

Millaisena he näkevät tulevaisuuden haasteet?

– Olen mieltynyt Pelastusarmeijan perustehtävään, joka on kertoa evankeliumia ja kohdata ihmisten tarpeet erottelematta. Olisi tärkeää, että pystyisimme jatkuvasti toteuttamaan tehtäväämme uusien jäsenien, upseerien ja osaavien työntekijöiden voimin.

Olen kiitollinen myös heille, jotka tukevat Pelastusarmeijan työtä taloudellisesti, Esa aloittaa ja jatkaa: – Tekee nöyräksi, miten suomalaiset edelleen luottavat Pelastusarmeijaan.

On tärkeää oppia myös menneestä, sillä paljon nykyisestä on rakennettu menneiden Pelastusarmeija-sukupolvien tekemälle työlle. Menneisyyteen ei saa jäädä kuitenkaan väärällä tavalla kiinni, vaan pitää rakentaa tälle vahvalle perustukselle luovasti uutta, Esa tiivistää.8 SOTAHUUTO

9

Saga ”aamupöydän” äärellä.

Saga ottaa kupin kahvia ja alkaa kirjoittaa aamusivuja eli purkaa sanoiksi sen, mitä sillä hetkellä mielessä liikkuu.

8

Esa kotityöpisteensä ääressä. Kitara ei ole koskaan kaukana!

8 Saga kehottaa näkemään haasteet myös mahdollisuuksina: – Usein nähdään riskinä, miten hengellisyys yhteiskunnassa vähenee. Sehän kuitenkin tarkoittaa, että yhteiskunnassa on paljon tilaa herätykselle ja hengellisyydelle. Olen pohtinut Jeesuksen ruokkimisihmettä, jossa hän ruokki 5 000 ihmistä viidellä leivällä ja kahdella kalalla. Evankeliumeissa opetuslapset vetoavat siihen, ettei heillä ole aikaa, tiloja tai varoja. Jeesus ei kuitenkaan kysynyt opetuslapsilta, mitä heillä ei ole – vaan sitä, mitä heillä on. Helposti näemme Armeijassakin rajoitteemme, kun meidän pitäisi keskittyä siihen, mitä 10

SOTAHUUTO

meillä on, ja operoida sillä parhaamme mukaan. Toivon, että osaamme katsoa tulevaisuuteen positiivisin mielin, sillä meillä on mahdollisuuksia ja voimavaroja. Lisäksi meidän tulee antaa Jumalan johdattaa päätöksiä tehdessämme ja työtä suunnitellessamme. Jeesus on hedelmäpuu, ja jos me pysymme oksina kiinni hänessä, tuotamme hedelmää.

Uskossa, toivossa ja erityisesti rakkaudessa Ennen kuin päästän tuoreet johtajat vastuullisten tehtäviensä pariin, minua kiinnostaa heidän yhteinen tarinansa.

– Se oli taivaassa päätetty, Saga nau-

rahtaa. – Olimme tavanneet vuosien aikana monissa seurakuntayhteyksissä. Lapsemme olivat ovat käyneet samaa koulua ala-asteella. Upseerikoulussa opiskelimme peräkkäisissä kadettirenkaissa. Jäin leskeksi, ja myöhemmin menin upseeritoverini kanssa naimisiin siinä toivossa, että pääsisimme palvelemaan yhdessä.

Nyt se vihdoin toteutuu.

– Olen löytänyt Sagasta sielunkumppanin. Vaikka meissä on eroja, on myös paljon yhteneväisyyksiä, Esa sanoo ja katsoo lempeästi vaimoaan. – Toisessa on elämänkokemusta, joka resonoi. Kummankaan elämä ei ole ollut tavanomaista, Saga vastaa.

– Avioparina on tärkeää saada jakaa elämänsä ja rakkautensa. Ihailen Sagassa hänen viisauttaan ja näköalaansa. Rakastan myös meidän yhteisiä, pitkiä aamuja, jolloin voimme kahvikupin ääressä lukea kirjoituksia ja keskustella.

Ne ovat niitä elämän hyviä pieniä hetkiä, Esa paljastaa.

Lopuksi everstiluutnantit haluavat muistuttaa vielä rauhasta, jonka ovat saaneet itse lahjana Jumalalta. Rauha ei ole vain tunnetta, vaan ennen kaikkea uskoa Jumalaan. Se on arvokas voimavara.

– Elämme aikaa, jossa moni kokee rauhattomuutta ja levottomuutta. Pelastusarmeijaan kaikki ovat tervetulleita kysymyksineen ja haasteineen kuulemaan Jumalasta, rauhan antajasta.

Toni Kaarttinen Kuvat: Toni Kaarttinen, Sagan & Esan kuva-albumit, Sotahuudon & Nuoren Sotilaan arkistot

tässä kuussa

Pelastusarmeijan johtajat nostavat tärkeitä ja ajankohtaisia asioita valokeilaan

VAPAUDEN LAHJA Minulla oli elokuussa ilo osallistua Viron Pelastusarmeijan uusien aluejohtajien tervetulokokoukseen. Majurit Henk ja Ardi van Hattem ovat hollantilaisia pelastusupseereita, jotka ovat palvelleet pitkään Tšekissä ja viimeiset kaksi vuotta Bangladeshissa. Henk on myös osallistunut kansainvälisen Pelastusarmeijan lähettämänä katastrofityöhön useilla kriisialueilla eri puolilla maailmaa.

Tervetulokokous osui samalle päivälle kuin Viron itsenäisyyspäivä. Elokuussa tuli kuluneeksi 32 vuotta siitä, kun Viro vapautui Neuvostoliiton alaisuudesta. Oli upeaa kuulla kokousyleisön laulavan sydämestään Viron kansallislaulua ”Mu isamaa, mu õnn ja rõõm” (Isänmaani, onneni ja riemuni), jonka melodia on meille suomalaisillekin tuttu ja rakas.

Ardi ja Henk van Hattemilla on ollut etuoikeus palvella eri puolilla maailmaa. Samalla he ovat tulleet huomaamaan, että vapaus ei ole itsestään selvä asia. Se on asia, jonka puolesta ihmiset ovat valmiita taistelemaan ja jopa käymään sotia. Vapaus on arvokas lahja, jota meidän tulee vaalia, ja parhaiten vaalimme sitä elämällä Jumalaa ja toinen toistamme kunnioittaen – eli pyrkimällä toteuttamaan kymmenen käskyn lakia elämässämme.

Ollakseni rehellinen tiedostan, että epä-

Saga Lippo

everstiluutnantti territorion komentaja

onnistumme siinä usein. Minä ainakin.

Mutta Jumalan armoon turvaten opettelen. Puheensa lopuksi Henk mainitsi vielä Johanneksen evankeliumin jakeen 8:32, jossa meitä muistutetaan siitä, että todellisen vapauden ihmiselle voi antaa vain Jumalan Poika, Jeesus Kristus. Minulle tämä jae puhuu siitä, että Jeesus, joka voi antaa meille anteeksi väärät tekomme, kykenee myös auttamaan meitä, ettemme niitä enää tekisi. Tätä on vapaus.

Viron aluejohtajat, majurit Henk ja Ardi van Hattem

Vapaus oli päivän teema ja myös majuri Henkin saarnan aiheena. Meitä muistutettiin siitä, että vapaus ei tarkoita sitä, että saamme tehdä mitä tahansa muista ihmisistä ja luomakunnasta välittämättä. Jumala on määritellyt vapauden rajat kymmenen käskyn laissa, joka lienee tuttu ainakin kaikille rippikoulun käyneille. Vaikka me Suomessa puhumme käskyistä, alun perin tätä lakia on kutsuttu kymmeneksi sanaksi. Niistä on käytetty jopa nimitystä ”kymmenen vapauttavaa sanaa”.

SOTAHUUTO

11

PATAS Porissa Pelastusarmeijan tuetun asumisen palvelumuotoa toteutetaan Turun seudulla ja Porissa.

Nyt tutustumme Porin PATAS-työhön. Työmuoto alkoi jo Porin asuntolan sulkeutumisen aikoihin ja on nyt tärkeä osa Porin kaupungin tarjoamia asumispalveluja.

Mikä on kirjainyhdistelmä PATAS? Kyseessä on päihde- ja mielenterveyskuntoutujille suunnattu Pelastusarmeijan tuettu asuminen: palvelukonsepti, jolla ehkäistään asunnottomuutta ja tuetaan omassa kodissa asumista. PATAS tarjoaa kokonaisvaltaista ja yksilöllistä tukea, jonka avulla vahvistetaan asiakkaan omia voimavaroja, kehitetään elämänhallinnallisia taitoja ja etsitään mahdollisia yhteistyöverkostoja.

Tavoitteena on elämänlaadun parantaminen ja arjen sujuvoittaminen yhdessä asiakkaan kanssa.

Pelastusarmeijan tuettua asumista toteutetaan Turun ja sen kehyskuntien alueella sekä Porissa. Turun seudulla työ on laajentunut voimakkaasti viime vuosina, asiakkaita on yli 80 ja henkilökuntaa yli 20. Porissa työ on pienimuotoisempaa ja asiakkaita kymmenkunta. Tämä ei kuitenkaan vähennä työn tärkeyttä – työmuoto on asiakkaille tärkeä tuki arkipäivän haasteisiin.

Porissa PATAS-työstä vastaa sosiaaliohjaaja Niko Paasikivi. Hänen toimenkuvaansa kuuluu tuetun asumisen ohella Porin ja Rauman osastojen sosiaalisen työn tehtäviä.

– Olen mukana vetämässä Porin osaston maanantaista kahvitupatoimintaa ja joka toinen tiistai kokoontuvaa miestenpiiriä. Rauman osaston sotilaiden ja vapaaehtoisten kanssa pyöritämme Raumalla keskiviikkokahvilaa, jossa on myös avustusten jakoa, Niko kertoo.

Apuna tuetun asumisen tiimissä on Juuso Leivonniemi, joka toimii tarvittaessa Nikon sijaisena, ja lisäksi Juusolla on myös omia asiakkaita, joista hän vastaa. Reijo Vartiainen on ollut osaston ja 12

SOTAHUUTO

PATAS-työn toiminnassa apuna osana omaa työmarkkinoille kuntoutumistaan.

Yksilöllistä apua Porissa kotiin vietävä tuki alkoi jo Pelastusarmeijan Porin asuntolan parin viimeisen toimintavuoden aikana. Tukea annettiin asukkaille, jotka muuttivat asuntolasta itsenäiseen asumiseen.

– Asuntolatoiminnan päättyessä 2016 saimme sovittua tuen jatkumisesta. Sittemmin tästä tuli Porin kaupungille pysyvä työmuoto, ja kilpailutusten kautta pääsimme tuottamaan tätä palvelua, Niko täsmentää.

Tuetun asumisen asiakkaat ovat pääasiassa päihde- ja mielenterveyskuntoutuvia miehiä. Painotus on viime aikoina ollut enemmän päihdepuolella. Asiakkaat ovat sote-uudistuksen myötä pääasiassa 20 kilometrin säteellä Porista, mutta alue saattaa laajentua uuden sotealueen tarpeiden myötä. Niko kertoo, että vielä on arvoitus, miten sote-uudistus tulee vaikuttamaan työhön. Loppuvuodesta maakunta kilpailuttaa nämä palvelut.

Asiakkaat tulevat tuen piiriin eri tavoilla. – Normaali reitti PATAS-asiakkaaksi on sotealueen asumispalvelutyöryhmän kautta. Työryhmä käy läpi heille tulleita palveluhakemuksia ja arvioi, minkä tyyppinen ja kenen tuottama palvelu voisi parhaiten vastata asiakkaan tarpeeseen.

Joskus huomaamme muun sosiaalisen työn ohessa, että henkilö olisi tämänkaltaisen tuen tarpeessa. Ehdotamme häntä asumispalvelutyöryhmälle asiakkaaksi, ja työryhmä tekee asiakkaan haastateltuaan lopullisen päätöksen tuen alkamisesta, Niko kertoo.

PATAS-työn tarjoama tuki on yksilöllistä sen mukaan, mitä asiakas tarvitsee.

– Toisille se on suurelta osin asioiden hoitoa Kelan, sosiaalitoimen ja terveyspalveluiden kanssa sekä asumispalveluiden järjestämistä. Toisilla tuki on keskustelupainotteisempaa. Yritämme ohjata asiakkaita erilaisten aktiviteettien piiriin, joista löytyisi viikkoon sisältöä ja uusia mielenkiinnon kohteita. Monen kanssa työstämme päihdeongelmaa.

Yksi hyvä, tukeva työmuoto on ollut liikunta. Niko ja Reijo ovat perjantaisin pyrkineet kokoontumaan miesten kanssa yhteen liikunnan merkeissä. He ovat käyneet esimerkiksi uimassa ja kuntosalilla.

– Se on helppoa ja luontevaa yhdessäoloa, vertaistukihenkilö Reijo Vartiainen sanoo. – Monen miehen on helpompi avautua saunan lauteilla kuin seurakunnan pöydän ääressä.

Hengellisyys on voimavara Yhteys osastoon ja kristilliseen toimintaan on iso voimavara, Niko ja Reijo pohtivat.

– Se on asiakkaan suhtautumisesta ja tarpeesta kiinni. Me voimme kutsua heitä osaston toimintaan mukaan, esimerkiksi kahvitupaan. Kahvitupa on maanantaisin tapahtuva matalan kynnyksen kohtaamispaikka, jossa hengellisyys ei iske päällimmäisenä, vaan se rakentuu yhdessäolosta, keskustelusta ja aamupalasta. Keskusteluissa voimme tunnustella heidän ajatuksiaan ja kokemuksiaan hengellisyydestä. Sen mukaan voimme sitten edetä, Niko pohtii.

PATAS-tiimin työntekijät vertaistukihenkilö Reijo Vartiainen ja sosiaaliohjaaja Niko Paasikivi Porin osastolla.

Osa asiakkaista on lähtenyt mukaan myös Rauman osaston keskiviikkokahvilaan. Näihin kokoontumisiin sisältyy puolen tunnin hartaushetki. Sotahuuto on ollut myös yksi väline tarjota hengellistä sisältöä asiakkaille.

Niko iloitsee työyhteydestä vertaistukihenkilö Reijo Vartiaisen kanssa.

– Siitä on ollut paljon iloa ja hyötyä, että Reijo on tapaamisissa mukana. Joskus saatamme asiakastapaamisilla keskenämme keskustella hengellisistä asioista asiakkaan kuunnellessa. Se on asiakkaalle lempeä ja mutkaton tapa päästä aihepiirin äärelle.

Viimeiset kuusi vuotta Reijo on ollut auttelemassa osastolla, ja hän on ollut mukana PATAS-työn asiakaskäynneillä.

Tämän vuoden alusta hän on ollut virallisesti osa tiimiä vertaistukihenkilönä. Reijolla on oma kokemus päihde- ja mielenterveysongelmista toipumisesta.

Se antaa oivan pohjan vertaistuelle.

– Hän pystyy antamaan kokijan näkökulmaa, siitä on valtavasti apua. Asiakkaat

tietävät, että Reijo tietää, mistä puhuu, Niko toteaa ja katsoo hymyillen Reijoa.

– Itse olen saanut Jeesukselta apua näihin ongelmiini. Suurin apu tulee Herralta, ja sitä sanomaa toivottavasti pystyn jakamaan tehtäväni kautta. Syvimmissä vesissä Jeesus kannattelee eniten. Haluan auttaa ihmisiä selviytymään ongelmistaan. Kun on itse saanut avun, sitä haluaa ohjata toisetkin avun äärelle, Reijo sanoo.

Reijo on vaikuttunut Armeijan tavasta toimia.

– Se on ihmiskeskeistä, tuomme apua arjen keskelle. Se ei ole pelkkää hengellisen sanoman julistamista, vaan todellista ihmisten kohtaamista.

Haasteita ja unelmia Viime vuosina on eletty vaikeita aikoja.

Pandemia-aikana turvallisista kohtaamisista pidettiin kiinni.

– PATAS-toiminta on jatkunut keskeytyksettä. Kun rajoitukset olivat keveämpiä, kokoonnuimme muutamia kertoja

osastolle laittamaan ruokaa ja katsomaan elokuvia yhdessä. Myös ulkoilimme ja kävimme laavulla. Pidimme kiinni siitä, että tapaamme porukalla säännöllisesti.

PATAS-toiminnan asiakkaat ovat toimentulotuella eläviä henkilöitä tai pienituloisia eläkeläisiä, joten talouden taantuma ja ruoan hinnan nousu näkyy asiakkaiden arjessa. – Heillä on rahat entistäkin tiukemmalla, Niko kertoo.

Tiedustelen, millaisia työvoittoja toiminnassa on nähty.

– Harvoin näemme niin isoja askelia, että joku esimerkiksi olisi päässyt päihteistä täysin eroon. Pienin askelin tapahtuu kuitenkin hyvää muutosta, ja päihteiden käyttö maltillistuu. Olemme vuosien varrella kohdanneet myös asiakkaita, jotka ovat löytäneet Jumalasta voimavaran – avun taisteluun riippuvuuksia vastaan.

Se tuntuu hyvältä, Niko sanoo.

Työn kasvu olisi toivottavaa.

– Koska tarvetta työlle on, niin toki sitä toivoisi, että toiminta laajenisi ja voisimme palkata lisää työvoimaa. 8 SOTAHUUTO

13

PATAS-tiimin työntekijät sosiaaliohjaaja Niko Paasikivi ja vertaistukihenkilö Reijo Vartiainen asiakaskäynnillä Jannen luona.

Janne on tuesta kiitollinen, siitä on ollut apua tiellä raittiimpaan elämään. Janne on ollut mukana myös Pelastusarmeijan tilaisuuksissa, ja hän on toiminut patavahtinakin. Järjestön kristillisyys ei häiritse. – En näe sitä pahana – olen ollut paljon pahemmissakin paikoissa, Janne naurahtaa. – Heille, jotka uskovat, se on tosi hienoa.

8 – Työtä on mukavampaa toteuttaa tiiminä, Niko toteaa hymyillen.

Raitis elämä toiveena ja tavoitteena Niko ja Reijo kertovat, että voisimme vierailla yhden asiakkaan luona, joka on valmis jakamaan tarinansa. Hyppäämme autoon ja huristamme Porin toiselle laidalle. Siellä asuu kerrostalokaksiossa 59-vuotias Janne, joka on aikoinaan asunut Pelastusarmeijan Porin asuntolassa. Hän on asunut myös Porin Sininauhasäätiön asuntolassa ja pahimmillaan vajaan vuoden kodittomana rappukäytävissä. Nikon hän on tuntenut kymmenisen vuotta.

Jannella on pari taulua odottamassa ripustusta. Niko lupaa ottaa tarvittavat työkalut mukaan ensi kerralla. Janne istuu nojatuoliin ja Niko ja Reijo sohvalle. Janne tarjoaa koko porukalle salmiakkia. Karkkia syödessään Janne avaa elämätarinaansa.

14

SOTAHUUTO

– En kaunistele asioita, minä olen minä! Janne nauraa. – Minulla on ollut suuria ongelmia elämässäni niin alkoholin, huumeiden kuin pillereidenkin kanssa. Kaikki alkoi nuorena, oli viinaa, tyttöjä ja tupakkia. Isä käski muuttaa pois kotoa. En käynyt kouluja ja löysin kaveripiirin, joka toi mukanaan huumeet ja rikollisuuden. Olen käynyt läpi niin piikit, liimat kuin sienetkin. Olen myös istunut vankilassa.

Janne kertoo päässeensä täysin eroon huumeista. Pillereitä hän on vähentänyt, mutta alkoholi on edelleen haaste.

– Rehellisesti tämä tuki on auttanut minua pysymään erossa päihteistä. Alkoholin käyttöni on vähentynyt runsaasti. Tosin myönnän, etten ole täysin parantunut. Ilman apua olisin syvällä. Nyt olen kuitenkin hyvällä tiellä.

Janne sanoo, että hän pitää Nikoa ja Reijoa ystävinään. Kysyn, millaista hänen saamansa tuki on.

– Jo se auttaa, että olemme sopineet asioista. He ovat selviä ja päihteettömiä, ja toimivat minulle esimerkkinä. Näen heissä, miten selvä elämä on hienoa.

He eivät myöskään tuomitse minua, jos olen retkahtanut.

– Se kuuluu taudinkuvaan, että retkahduksia välillä tulee, Niko myöntää.

Jannen toiveissa on täysin raitis elämä.

– Muistan, mitä elämä on pahimmillaan ollut. Nyt olen ollut kolme kuukautta juomatta. Viimeinen retkahdus kävi, kun eräänä päivänä ajattelin, että voisin ottaa hillitysti yhden illan. No, siitä alkoi viiden viikon putki. On oltava jämpti – se on kaikki tai ei mitään. En hallitse viinaa, vaan viina hallitsee minua. Siksi raitis elämä on hartain toiveeni.

Toni Kaarttinen Kuvat: Toni Kaarttinen

Toivon talosta toivoa toivottomille Toivon talo on ollut pelastusrengas monelle päihderiippuvuuksiin hukkuvalle. Heille, jotka monet ovat nähneet toivottomina, menetettyinä tapauksina. Kaikki eivät kuntoutuksessaan onnistu, mutta vuosittain muutama mies löytää polun raittiuteen – ja yksikin pelastettu sielu on kaiken tehdyn työn arvoista.

Toivon talon nykyisen johtajan Jüri Põldin oma tarina on yksi todistus tämän ohjelman voimasta.

Toivon talo sijaitsee noin viisi kilometriä koilliseen Tallinnan keskustasta, Koplin kaupunginosassa. Ympäristöstä aistii, että ei olla enää arvokiinteistöjen ja turistireittien äärellä. Koplin kaikilla asukkailla ei ole helppoa, ja Toivon talon tarjoama soppakeittiö on monelle tärkeä apu.

Aurinkoisena aamupäivänä Toivon talon pihalta löytyy laaja pino halkoja, sillä kuntoutusohjelmaan kuuluu työtoimintaa halkotarhassa ja soppakeittiössä.

Halkojen myynnistä saatavilla varoilla

tuetaan soppakeittiön toimintaa. Miehet ovat puiden kimpussa tosissaan, parilta on jo lähtenyt paitakin päältä.

Toivon talon johtaja, pelastussotilas Jüri Põld kulkee soppakeittiön kautta yläkerran toimistotiloihin. Kokoushuoneen laidalla on komea palkintokaappi, jossa on lukuisia pokaaleja ja mitaleja.

Vertaistuen voima Toivon talo, viroksi Lootusemaja, on ollut sosiaalikeskuksena vuodesta 2002

ja päihdekuntoutuskeskuksena vuodesta 2010. Keskimäärin kuntoutusohjelmaan osallistuu viisitoista miestä kerrallaan, ja ohjelma kestää 9–12 kuukautta.

Ohjelman jälkeen on kolmen kuukauden mittainen sopeutumisjakso, jolloin miehet etsivät itselleen työtä ja asuinpaikkaa ja järjestävät elämäänsä kuntoon. Yleensä sopeutumisjaksolla on samaan aikaan noin kolme henkilöä. 8

SOTAHUUTO

15

Työtoiminta halkotarhalla ja soppakeittiössä on tärkeä osa Toivon talon kuntoutusohjelmaa. – Näin miehemme ovat osa paikallista yhteisöä.

Ihmiset ovat kiitollisia saamastaan avusta. Tämä on hyvin voimaannuttavaa miehillemme, Toivon talon johtaja Jüri Põld kertoo.

8 Kuntoutusohjelmaan tulevista miehistä kaikki eivät valitettavasti suorita ohjelmaa loppuun, vaan päihteiden ja vanhan elämän houkutukset ovat liian suuret.

– Eri kuntoutuskeskuksissa on nähty, että vuosittain vain muutama suorittaa onnistuneesti kuntoutuksen ja siirtyy täysivaltaisiksi yhteiskunnan jäseniksi. Viime vuonna Toivon talon kuntoutusohjelmaan osallistui 60 miestä. Yhdeksän miestä suoritti ohjelman kokonaisuudessaan, ja heistä neljä elää tällä hetkellä täysin raitista elämää. Kaksi heistä asuu täällä ja kaksi muuta normaalissa kaupungin vuokra-asunnossa. Jokaisesta onnistuneesta raitistumisesta pitää iloita, Jüri Põld sanoo.

Jürin lisäksi Toivon talossa työskentelee tällä hetkellä kolme palkattua henkilöä, jotka asuvat keskuksessa ja ovat tavoitettavissa toimistoaikojen ulkopuolella. Heidän tehtävänään on pitää paikkaa silmällä ja olla vastuussa, jos jotain tapahtuu. Vähimmillään palkattuja henkilöitä on ollut yksi. Lisäksi talossa on kaksi vapaaehtoista, jotka ovat itse suo16

SOTAHUUTO

rittaneet ohjelman ja toivoneet voivansa jäädä Toivon taloon.

Kuntoutujat tulevat ohjelman piiriin eri reittejä: – Parasta mainosta ohjelmalle ovat miehet, jotka ovat suorittaneet kuntoutuksen ja saaneet elämästään kiinni, Jüri toteaa hymyillen. – He ovat erinomainen rohkaisu muille.

Toinen toimiva keino on ollut nuorempien kuntoutujien vanhemmat, joilla on keskinäisiä tukiverkostoja. Virossa on yhteensä yli kaksikymmentä kuntoutuskeskusta, ja Toivon talolla on yhteistyötä näiden toimijoiden kanssa, kuten myös muiden riippuvuuksien parissa toimivien organisaatioiden, poliisin, ambulanssipalvelujen ja Tallinnan kaupungin sosiaaliviranomaisten kanssa.

– Kaikki tuntevat meidät, Jüri nyökkää.

Kuntoutusohjelma on monipuolinen.

Päivät alkavat aamuisin rukouksella, jonka jälkeen seuraa opiskelua: raamattutunteja ja kristillinen versio 12 askeleen ohjelmasta.

– Joinain päivinä kokoonnumme yhteen keskustelemaan päivänpolttavista

aiheista, kuten ärsyttävistä yhteiskunnallisista ja poliittisista päätöksistä, exvaimoista, tai mitä ikinä heillä onkaan mielessään. Miehet ovat sanoneet, että ohjelman parasta antia ovat olleet hetket, jolloin he ovat voineet olla yhdessä tekemättä mitään ja jutella toistensa kanssa.

Keskuksessa vierailee psykologi kolme kertaa viikossa. Kahdesti kuussa asiantuntija tulee kertomaan päihteidenkäytön vaikutuksista, ja kerran kuussa keskuksella käy liikkuva klinikka, jossa voi testauttaa itsensä HIV:n ja hepatiitin varalta.

– Osallistumme myös Koplin osaston jumalanpalvelukseen ja raamattutunneille. Harrastamme urheilua. Ja mikä tärkeintä, kaikki täällä työskentelevät psykologia lukuun ottamatta ovat itse käyneet ohjelman läpi. Vertaistukea on siis runsaasti tarjolla. Tarjoamme kahdenkeskisiä keskusteluja. Toivotamme myös tervetulleeksi ulkopuolisia henkilöitä, joilla on menestystarinoita riippuvuuksien parista.

Ei pidä unohtaa työtoimintaa halkotarhalla ja soppakeittiössä. Jüri näkee ne

ohjelman yhtenä menestyksekkäänä ainesosana: – Työtoiminnan ansiosta miehemme ovat osa paikallista yhteisöä. Työskentelemällä soppakeittiössä ja halkotarhassa he auttavat paikallisia, joilla on vaikeaa. Ihmiset ovat kiitollisia saamastaan avusta, ja kun miehet näkevät tämän, se tuntuu heistä hyvältä. Se on hyvin voimaannuttavaa.

Soppakeittiöstä apua monelle Toivon talolla toimii soppakeittiö neljästi viikossa, maanantaista torstaihin. Osallistujamäärät vaihtelevat, mutta keskimäärin soppakeittiöllä vierailee 90–100 henkilöä päivittäin. Asiakkaat ovat hyvin moninainen joukko: asunnottomia, työttömiä, köyhiä eläkeläisiä ja Ukrainan ja Venäjän pakolaisia.

– Työskentelemme yhdessä Viron ruokapankin kanssa. Ennen jaoimme

ruokakasseja, mutta nykyään se tapahtuu ruokapankin omissa tiloissa. Välillä miehemme menevät auttamaan sinne.

Täällä jaamme lisäksi leipää ja vihanneksia. Jaamme myös käytettyjä vaatteita, ja muutamissa tapauksissa ostamme tarvitseville lääkkeitä. Parille pakolaisperheelle olemme koonneet avustuskasseja ruokakaupasta. Kahdesti viikossa jalkaudumme kaupungille jakamaan keittoa. Esimerkiksi iäkkäille ja liikuntavammaisille, jotka eivät ole päässeet soppakeittiölle, viemme ruoan kotiin.

Työskentelemme myös yhden kehitysvammaisten päiväkerhon kanssa.

Tuomme heille keittoa ja leipää, Jüri listaa Toivon talon avustustoimintaa.

Urheilun voima Seinällä komeilee se palkintokaappi.

Jüri kertoo, että urheilu on tärkeä osaa toimintaa. Miehet käyvät yhdessä salilla ja pelaavat jalkapalloa. Vuodesta 2012

Toivon talo on ottanut osaa myös erilaisiin jalkapalloturnauksiin.

– Tuolloin meidät kutsuttiin ensi kertaa Narvaan kristilliseen jalkapalloturnaukseen. Turnaus käytiin vain kuuden joukkueen kesken, ja jäimme viimeiseksi, Jüri muistelee. – Hävisimme kaikki ottelut, pienin marginaali oli 9–0 ja suurin 15–0. Mutta jatkoimme harjoittelua ja pelaamista, ja myöhempinä vuosina nousimme sijoituksissa. Aloimme myös itse järjestää turnauksia, yhden kesällä ja toisen talvella. Saimme lahjoituksena pelitarvikkeita ja asuja muutamilta ammattilaisjoukkueilta. Viimeisen viiden vuoden ajan olemme yhdessä Lootuse Fund järjestön kanssa järjestäneet kuntoutuskeskusten väliset turnaukset. Ne pelataan modernilla jalkapalloareenalla Tallinnan keskustassa.

Jüri osoittaa kaappia: – Nämä ovat palkintoja, joita miehemme ovat voittaneet. 8

Vuodesta 2012 lähtien Toivon talo on ottanut osaa erilaisiin jalkapalloturnauksiin. Välillä hyvin voitokkaastikin! Palkintokaappi suorastaan pursuaa pokaaleja ja mitaleja.

Toivon talon johtaja Jüri Põld ja soppakeittiön vuorolaiset.

Slava (kesk.) iloitsee kuntoutuksen etenemisestä.

– Otan elämän nyt askel kerrallaan.

SOTAHUUTO

17

Jürin oma tarina on elävä todistus Toivon talon kuntoutusohjelman toimivuudesta.

8 – Olemme jopa voittaneet edellä mainitun turnauksen kahdesti. Vuonna 2017 pelasimme myös jalkapallo-ottelun rannalla. Sen turnauksen voitto tuli meille kalliiksi, sillä yksi miehistä mursi varpaansa, Jüri naurahtaa hyväntahtoisesti.

– Olen niin ylpeä miehistämme! Jotkut heistä kolkuttelivat kuoleman portteja tänne tullessaan, ja kun saa nähdä miten he tervehtyvät, se on todella upeaa.

Elävä todistus Jüri on elävä todistus tämän kuntoutusohjelman toimivuudesta. Nykyisin hän 18

SOTAHUUTO

on Koplin osaston pelastussotilas, Toivon talon johtaja, ja lisäksi osittain vastuussa Lasnamäen Toivo-keskuksen toiminnasta. Uudesta Toivon keskuksesta olet voinut lukea numerossamme 02/2023, lehti löytyy myös arkistostamme osoitteessa pelastusarmeija.fi/sotahuuto.

Jüri eli Jõhvin kauniissa kaupungissa Itä-Virossa normaalia lapsuutta, kunnes hänen isänsä retkahti juomaan. Isä menetti työnsä ja perheidylli hajosi.

– Meillä ei ollut aina ruokaa eikä kunnollisia vaatteita. Tilanne äityi niin pahaksi, että minun oli lainattava isosiskoltani farkkuja, jos minulla oli jotain

menoja, Jüri muistelee. Hän oli polttanut aiemmin ruohoa, mutta turruttaakseen pelon tunteet hän alkoi käyttää amfetamiinia. – Rauhoittuakseni ja saadakseni unta aloitin myös heroiinin käytön. Varastelin ja päädyin vankilaan.

Yhä uudelleen. Joka kerran ajattelin, että kyllä tämä tästä, vapauduttuani parannan tapani, menen töihin ja aloitan tyhjältä pöydältä. Aina kuitenkin palasin huumeiden pariin. Kun sain pidempiä tuomioita, aloin käyttää huumeita myös vankilassa ollessani.

Elettiin vuotta 2011. Jüri oli saanut kosketuksen Jumalaan Pelastusarmeijan Jõhvin osaston kautta. Hänelle ehdotettiin Toivon taloa, ja hän päätti kokeilla kuntoutusohjelmaa.

– Ensimmäiset viisi päivää inhosin sitä! En ymmärtänyt enkä pitänyt mistään, ja ihmettelin mitä nämä hölmöt ihmiset tekevät täällä.

Jüri oli käyttänyt huumeita jo viisitoista vuotta, joista viimeiset viisi hän oli juonut metadonia oraaliliuoksena.

Metadoni on synteettinen, opioidinen kipulääke, jota käytetään opioidiriippuvaisten korvaus- ja vieroitushoidossa.

– Kun minut kutsuttiin tänne, minulle kerrottiin, että muilla miehillä on samanlainen elämäntarina kuin minulla.

Tunsin itseni hyvin kipeäksi ja koin tärkeäksi tämän yhteneväisyyden. Tänne tultuani huomasin, että muut kärsivät alkoholiriippuvuudesta, ja heidän tilanteensa oli aivan erilainen. Heidän kokemuksensa eivät olleet minun kokemuksiani. Tunsin, että olin tullut vankilaan omasta tahdostani.

Kiusaus lähteä kasvoi liian suureksi.

Jüri palasi Jõhviin, mutta jatkoi osastolla vierailuja.

– Noiden kolmen kuukauden aikana vähensin metadonin käyttöä huomattavasti. Päätin palata ohjelmaan. Siitä alkoi polkuni rehellisenä miehenä. Suhtauduin kuntoutumiseen intohimolla ja pidin valtavasti esimerkiksi soppakeittiössä työskentelemisestä. Näin millaisia ihmisiä soppakeittiölle saapui ja ymmärsin, että muutama viikko sitten olin ollut yksi heistä. Se oli minulle todistus siitä, että olen oikeassa paikassa ja matkalla oikeaan suuntaan.

Toukokuussa 2013 Jürista tuli Koplin osaston pelastussotilas. Vuotta myö-

Xander on suorittanut kuntoutusohjelman onnistuneesti ja toimii nyt Toivon talossa palkattuna työntekijänä. – Nyt työntekijänä voin tarjota arvokasta vertaistukea.

hemmin hänet palkattiin työntekijäksi Toivon talolle, jossa hän toimi jo vapaaehtoisena. Hän tapasi osastolla miellyttävän naisen, ja vuonna 2015 he menivät naimisiin. Nyt Jürilla on kaksi tytärtä ja 17-vuotias poikapuoli. Elämä hymyilee.

Viime vuoden kesäkuusta saakka Jüri on toiminut Toivon talon johtajana. Se on ollut uudenlainen haaste.

– On hiukan noloa myöntää, etten venäjänkielisenä tuntenut viroa. Minulla oli aluksi vaikeuksia kommunikoida sosiaalityöntekijöiden kanssa. Vuosi sitten aloitin viron kielen kurssin, ja asiat ovat edenneet hyvin. Olen löytänyt aikaa myös Lasnamäen Toivon keskuksen pyörittämiseen, Jüri toteaa tyytyväisenä.

Työn haastavin osuus on viran hallinnollinen puoli. Palkitsevin puoli saa hymyn Jürin huulille: – Parhaita hetkiä ovat keskustelut kuntoutusohjelmassa mukana olevien miesten kanssa. Tiedän, mitä he käyvät läpi elämässään. Suurin palkinto on se, kun he löytävät elämänsä uudelleen.

Toivoa täynnä Tutustukaamme vielä pariin mieheen, joiden elämään Toivon talo on vaikuttanut. Slava on tällä hetkellä kuntoutusohjelmassa. Hän aloitti ohjelman kolme kuukautta sitten.

– Äitini menehtyi, ja sen jälkeen aloitin runsaan alkoholinkäytön. Työskentelin alkoholiliikkeessä, joten sitä oli aina saatavilla, Slava huokaisee. – Yritin turruttaa surua alkoholilla. Siitä alamäkeni alkoi. Lintsasin työvuoroista, ja lopulta menetin työni kokonaan. Jatkoin juomista, sillä kaikki tuttavani joivat.

Slava seisoi kadulla pullo kädessään, kun eräs mies lähestyi häntä.

– Aloitimme keskustelun ja hän mainitsi, että täällä toimii tällainen kuntoutuskeskus. Jos haluaisin, voisimme mennä sinne huomenna yhdessä, mies kertoi. Ensin ajattelin, että olipa hupsu ehdotus, mutta illalla jäin pohtimaan asiaa. Aamulla päätin tavata hänet ja tulla tänne. Kuluneen kolmen kuukauden aikana on ollut erilaisia kausia. Aluksi

en oikein tiennyt, mihin olen itseni laittanut, ja pohdin usein lähtemistä. Viimeisen parin kuukauden aikana on tuntunut erilaiselta, kun olen oppinut tuntemaan ihmisiä ja ystävystynyt muiden kanssa.

Polkumme ovat kaikki ainutlaatuisia, mutta olemme silti yhtä perhettä, Slava sanoo hymyillen ja päättää: – Minulla ei ole suuria unelmia, vaan pieniä tavoitteita, jotka haluan saavuttaa. Otan elämän nyt askel kerrallaan.

Slavasta välittyy uuden elämän tuoma herkkä toiveikkuus. Samaa voisi sanoa Xanderista, joka esittelee Toivon talon soppakeittiötä ja halkotarhaa. Hän on suorittanut kuntoutuksen onnistuneesti ja elää nyt raittiina. Hän on Toivon talossa palkattuna työntekijänä.

– Minulla oli aiemmin isoja ongelmia päihteiden kanssa. Väsyin elämäntilanteeseeni ja halusin siihen muutosta, mutta se ei ollut todellakaan helppoa.

Olin kuntoutuksessa viisi kertaa, keskeytin ja palasin. Ymmärsin kuitenkin, etten pääse irti päihteistä omin avuin.

Viidennellä kerralla sain suoritettua kuntoutuksen loppuun. Elämä tuntuu hyvältä, olen raitis ja voin auttaa toisia, jotka ovat samanlaisessa tilanteessa. Ymmärrän heitä ja enkä pelkää heitä. Nyt työntekijänä voin tarjota arvokasta vertaistukea. Tulevaisuudessa haluan kouluttautua ja oppia lisää uusia metodeja, sitä miten voisimme auttaa entistä paremmin.

On aika sanoa hyvästit tälle toivoa loistavalle majakalle – oikealle Toivon talolle. Jüri lähettää vielä viimeiset terveiset: – Olen kiitollinen Jumalalle Pelastusarmeijan kaltaisesta toimijasta. Armeija työskentelee paikoissa, minne muut eivät välttämättä uskalla mennä. Kaikki työntekijämme eivät olisi elossa ilman tätä toimintaa. Jumalan armosta sotilaat ja upseerit ovat koskettaneet ihmisten sydämiä tarjoten muutosta. Tänään yritämme tehdä samoin: tarjota toivoa siellä, missä ihmiset ovat luopuneet toivosta. Jumalan siunausta!

Toni Kaarttinen Kuvat: Toni Kaarttinen ja Toivon talon kuva-arkisto

SOTAHUUTO

19

Kutsuttu sotilaaksi Tässä kirjoitussarjassa Pelastusarmeijan sotilaat eri puolelta Suomea ja Viroa pohtivat omaa kutsumustaan ja kertovat, mitä ajatuksia heille on herännyt Kutsuttu sotilaaksi -kirjan äärellä.

Tässä kuussa puheenvuoro on Maija Kyntäjällä Vaasan osastosta.

Jeesus on sytyttänyt valon elämääni Olen Maija Kyntäjä. Olen jo eläkkeellä, ja roolini on nykyään olla isoäiti.

Saan olla esirukoilija jo neljälle sukupolvelle. Olen oikeastaan ollut uskossa lapsesta asti. Välillä yritin pyristellä irti, mutta Jumalan Sana otti minut silloin kiinni. Minut pysäyttivät Danielin kirjan sanat (5:27): ”Sinut on vaa’alla punnittu ja kevyeksi havaittu.” Kohtasin Jumalan uudenlaisella tavalla. Vaikka Jeesus oli aina ollut jollain lailla sydämessäni, tuolloin hänestä tuli minulle erityisen tärkeä.

joihin oli tulossa paljon vieraita. Kaikki oli hienosti järjestyksessä, ainoastaan tiskaaja puuttui. Lupasin, että voin auttaa.

Aloitin Pelastusarmeijassa siis tiskaajana.

Sotilaaksi minut vihittiin 10.9.1989. Kului muutama vuosi, ja Pelastusarmeijan Vaasan huoltokotiin haettiin johtajaa.

Joku muisti minut, ja niin alkoi työurani Pelastusarmeijassa. Vaasasta minut lähetettiin Pietarsaareen, sieltä Poriin ja jälleen takaisin Vaasaan.

Ensimmäiset muistoni Pelastusarmeijasta ovat kesäkokoukset Kristiinassa, jossa lapsena vietin lomia tätini luona. Myöhemmin kun olin jo aikuinen, Vaasassa etsittiin opettajaa raamattupiiriimme.

Joku kysyi minulta, tunnenko Pelastusarmeijaa, voisiko sieltä kysyä opettajaa. Osasin sanoa vain, että kyllä ne ovat kristittyjä ja ihan oikeita uskovaisia. Niin sitten kävi, että tuolloinen Pelastusarmeijan kadetti Olavi Säynäjoki tuli johtamaan raamattupiiriämme.

Uskon, että Jumala on synnyttänyt Pelastusarmeijan. Eihän mikään seurakunta voi syntyä ilman Jumalaa! Jumala puhuu, vetää luokseen, kutsuu ja lähettää.

Uskon, että Pyhä Henki kutsui William Boothin ja hänen toverinsa aloittamaan Pelastusarmeijan.

Syyskuussa 1987 oli Vaasan uuden osaston avajaiset. Luvassa oli hienot juhlat, 20 SOTAHUUTO

Pelastusarmeijan ydintehtävä

Pelastusarmeijan ydintehtävä on kohdata eksyneet. Matteus sanoo, että kun Jeesus näki väkijoukot, hänet valtasi sääli, sillä ihmiset olivat näännyksissä ja heitteillä, kuin lammaslauma paimenta vailla. (Matt. 9:36). Mielestäni näihin sanoihin kiteytyy Pelastusarmeijan tehtävä.

Työ jatkuu, Pelastusarmeijaa tarvitaan edelleen. Matteus jatkaa: ”Satoa on paljon, mutta sadonkorjaajia vähän. Pyytäkää siis herraa, jolle sato kuuluu, lähettämään väkeä elonkorjuuseen.” Meidän täytyy jatkuvasti rukoilla uusia työntekijöitä, sillä tehtävää on paljon.

Haluan omalta osaltani tehdä työtä sen eteen, että ihmiset löytäisivät yhteyden Jumalaan ja myös yhteyden toinen toisiinsa. Sitä tarkoittaa, kun sanomme Pelastusarmeijassa: ”Sydän Jumalalle ja käsi ihmiselle.”

Meillä on viesti Pelastusarmeijalla on viesti kerrottavana ja se kuuluu, että Jumala rakastaa ihmistä. Oikeastaan tämänkin voi ilmaista Raamatun sanoilla: ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.” (Joh. 3:16).

Koska itse olen saanut kokea Jumalan rakkauden, en voi pitää sitä vain itselläni. Jeesus on sytyttänyt valon elämääni, ja tiedämme, että valo ei voi koskaan

Kuvia Maijasta vuosien varrelta

olla piilossa. Pienikin valo näkyy kauas.

En tarkoita, että itsessäni olisin pyhä, mutta Jeesus on Maailman Valo, siksi haluan osaltani heijastaa tuota valoa.

Maailmassa on paljon kipua, sairautta, ahdistusta, arvottomuuden tunnetta ja päämäärättömyyttä – mutta meillä on viesti jokaiselle: ”Sinua rakastetaan ja olet tärkeä.”

Viestin viejänä nykyajassa Maailma muuttuu, ja ehkä nykyään ei voi enää samalla tavalla luontevasti puhua Jumalasta kuin joskus ennen. Kipu ei maailmasta ole kuitenkaan hävinnyt mihinkään. Kun kohtaan ihmisen, jolla on vaikeaa, kysyn usein: ”Saanko ru-

koilla puolestasi?” Vaikka ihmiset eivät ehkä halua keskustella Jumalasta, harva kuitenkaan kieltää rukoilemasta. Tällainen minä olen. En ole mikään puhuja tai sellainen, mutta olen esirukoilija ja sielunhoitaja.

Terveeseen kristillisyyteen sisältyvät sekä sanat että teot. Teot todistavat siitä, mistä ihminen puhuu. Joku voi kysyä, tarvitaanko Pelastusarmeijan sosiaalista työtä enää, kun kunnat ja muutkin järjestöt tekevät sitä. Mielestäni ehdottomasti tarvitaan. Sosiaalista työtä voi tehdä monella tavalla, eikä läheskään aina voi eritellä, mikä on hengellistä ja mikä sosiaalista työtä. Eivätkö kaikki ihmisten väliset kohtaamiset ole sosiaalisia? So-

siaalista työtä ei tehdä vain laitoksissa, vaan sitä tapahtuu kaikkialla, missä ihmisiä kohdataan. Meidän pitää jatkuvasti etsiä uusia keinoja auttaa ihmisiä. Palaan siihen, mitä aikaisemmin sanoin, ja haluan muistuttaa siitä, että Jeesus, jolle sato kuuluu, kehottaa meitä rukoilemaan. Meidän on rukoiltava, että löydämme ne keinot, joilla parhaiten voimme tavoittaa ne ihmiset, jotka nykyaikana ovat näännyksissä ja heitteillä.

Maija Kyntäjä kenttäkersantti Vaasan osasto Kuvat: Esa Nenonen & Maija Kyntäjän kuva-albumi

SOTAHUUTO

21

Päivänselvä ry

Selvänä päivän tai viisikymmentä vuotta

– päivänselvästi samanarvoisia Sotahuuto sai kutsun tulla juhlistamaan Päivänselvä ry:n 30-vuotista taivalta kauniina kesäisenä hellepäivänä Espoon rannikolla sijaitsevaan luonnonkauniiseen Isoon Vasikkasaareen.

Tässä rauhoittavassa merellisessä ympäristössä sijaitsee Päivänselvä ry:n Röda Villan, jossa lukuisat raitistuneet alkoholistit ovat vuosien saatossa löytäneet vertaistukea ja sielunrauhaa.

Olen Espoon Matinkylän Nokkalan venesatamassa, josta yhteysalus kuljettaa meidät kohta Isoon Vasikkasaareen. Kitarakotelon kanssa seuraan liittyy Ilpo Probst, joka on mukana Päivänselvän toiminnassa ja oli itse asiassa henkilö Sotahuudon kutsun takana. Ilpo soittaa bluegrass-musiikkia päivän juhlassa.

Yhteysaluksessa istuessamme ja aamuauringon peilatessa laineilta Ilpo kertoo, että hän on ollut mukana 13 vuotta. Hänellä oli pari raitista vuotta takana, ja tuttavat kutsuivat saarelle. Wilma-koiran isäntä kertoo, että raitistumisessa hänen edellisellä Minttu-koirallaan oli tassunsa pelissä.

– Kun olin juonut, niin voi himskutti, kun se haukkui. Hän oli rescue-koira, joka oli elänyt alkoholistiperheessä. Eläimet aistivat tällaiset asiat. Sanoin: ”Jos sinä lopetat haukkumisen, niin minä juomisen.” Näin me molemmat lopetettiin, Ilpo naurahtaa.

Ilpo käy huvilalla edelleen vuosittain, erityisesti tuen osoituksena toimintaa pyörittäville Caj-Peter (Caitsu) ja Eva Liljegrandille. – Suosittelen tätä paikkaa aivan kaikille, jotka tarvitsevat tukea tavalla tai toisella. Täällä mieli ja keho lepää.

Täältä löytää horisontin Ilpo on oikeassa. Saarelle astuessa siellä aistii ihanan rauhan, vaikka näin helIlpo Probst on ollut mukana Päivänselvä ry:n toiminnassa 13 vuotta. Hän käy edelleen huvilalla vuosittain.

22

SOTAHUUTO

Päivänselvä ry:n Röda Villan, jossa lukuisat raitistuneet alkoholistit ovat vuosien saatossa löytäneet vertaistukea ja sielunrauhaa.

lepäivänä lukuisat turistit ovat löytäneet tänne. Turistit jatkavat rannalle tai luontopoluille ja me ”Röda Villan” -kyltin ohi kohti komeata punaista puutaloa.

Röda Villan on saaren ensimmäinen huvila, ja sen rakensi pankinjohtaja Abel Landen 1870-luvun lopulla. Päivänselvän hankkiessa paikan käyttöönsä huvila oli pahasti rapistunut. Palataan tähän kuitenkin myöhemmin, sillä sisällä meidät vastaanottaa lämpimästi Eva Liljestrand, joka miehensä Caitsun kanssa pyörittää nyt toimintaa.

Eva näyttää huvilan sisätiloja ja esittelee mielissään ajatuskarttaa, jonka yhdistyksen jäsenet ovat koostaneet. Kysymykseen ”Miksi Päivänselvä?” osallistujat ovat saaneet vastata omin sanoin, kuten ”rauha”, ”toipuminen” ja ”verraton vertaistuki”. Itseäni koskettaa erityisesti vastaus ”Täältä löytää horisontin.”

– Toimintaa on koko kesän, ihmiset tulevat ja menevät, Eva toteaa hymyillen. – Saarella ollaan useimmiten viikko, mutta riippuu ihan ihmisen avun tarpeesta, niin saa olla pidempäänkin.

Veloitamme täysihoidosta ruokineen ja majoituksineen kuusi euroa vuorokaudelta. Monet saavat maksusitoumuksen kaupungilta.

Espoon Ison Vasikkasaaren merellinen ympäristö täyttää sielun rauhalla.

Päivänselvässä vietetyn ajan ytimessä on aamuryhmä. Se on tarkoitettu ihmisille, jotka haluavat työstää elämänsä rikkinäisyyttä kahdentoista askeleen ohjelman avulla.

– Ryhmässä ovat usein tunteet pinnassa, sillä riippuvuudet ovat tunne-elämän sairauksia. Tärkeää on alusta lähtien ollut nähdä, että alkoholismi on myös koko perheen sairaus, siksi per-

heet ja läheiset ovat olleet tervetulleita tänne. Minä itse olen tästä esimerkki, Eva sanoo. – Ryhmät on koettu myös niin tärkeäksi, että talvisin kokoonnumme meillä kotona kerran viikossa. Se luo säännöllisyyttä, ja yhteys ei katkea.

Raitis Jumalan tahdosta Juhlallisuuksien alkuun on vielä pari tuntia, ja Päivänselvä ry:n puheenjohtaja 8 SOTAHUUTO 23

Ajatuskartassa osallistujien vastauksia kysymykseen ”Miksi Päivänselvä?”

Toimittajaa erityisesti kosketti ”Täältä löytää horisontin”.

Päivänselvä syntyi kuvataiteilija Rauno Musovskijn ajatuksesta. Sosiaalineuvos Ahti Vuorisella oli iso rooli yhdistyksen alkuaikoina. ”Paapa” puolestaan oli väsymätön jäsen, joka kahdenkymmenen vuoden ajan kunnosti paikkaa aamusta iltaan.

8 Caj-Peter (Caitsu) Liljestrand istuutuu kanssamme terassille kertomaan toiminnasta ja omasta tarinastaan.

– Ennen kaikkea tehtäväni on olla vertaistukija, Caitsu toteaa. Hän on nyt toiminut yhdistyksen puheenjohtajana 21 vuotta.

– Koko alkuelämäni nelikymppiseksi join. Kansalaiskoulu päättyi 1965 ja päädyin suoraan kadulle, sillä minulla oli ristiriitoja kasvattivanhempieni kanssa. Päihteet tulivat heti kuvioihin. Minulla oli muutamia yrityksiä raitistua, kunnes 90-luvulla onnistuin. On hyvin kuvaavaa, että sosiaalityöntekijä va24

SOTAHUUTO

rasi minulle ajan katkaisuhoitoon. Siellä sain kuulla ensimmäisen kerran, että olen alkoholisti. Kaverini kyllä puhuivat katkoista, mutten ymmärtänyt mitä se tarkoittaa. Olin kaksi viikkoa katkolla, ja kun sieltä menin sosiaalityöntekijän luo, olin ympärikännissä. Olin kääntänyt alkoholismidiagnoosini positiiviseksi: nyt alkoholistina minulla on lupa olla kännissä. Kuusi vuotta ”nautin” tietoisesti alkoholistina olosta, kunnes tuli stoppi. Se vaati muutaman katkokerran, kunnes onnistuin. Aiemmilla kerroilla olin lähtenyt suoraan katkolta viinakauppaan, niin tällä kertaa tiedostamatta kävelinkin Leppävaaran Aklinikan aamuryhmään. Kävin vuoden verran joka päivä kaksi kolme kertaa päivässä vertaistukiryhmissä, ja se raitisti minut. En tiedä tänä päivänäkään mitä tapahtui, mutta minulla on vankka usko, että se oli Jumalan tahto, Caitsu toteaa hymyillen.

Jumalan tahdon hän näkee työnsä motivaattorina tänä päivänäkin.

– Kuten myös sen, että vaimoni on uskossa. Rukoilin raitista ihmistä vierelleni, ja eräänä juhannuksena hän käveli luokseni.

Caitsu myös todistaa, että alkoholismi on elinikäinen kamppailu. – Tiedostan, että olen päihdeongelmainen edelleenkin, sen ymmärtäminen ja hyväksyminen on osa tätä elämää.

Rötisköstä uuteen loistoon Lupasin palata rakennuksen ja yhdistyksen historiaan. Taidemaalari Rauno Musovskij sai idean kesäviettopaikan perustamisesta raitistuneille alkoholisteille ja heidän läheisilleen. Tiloissa tarjottaisiin vertaistukiryhmiä ja päihteettömyyttä ylläpitävää toimintaa. 6.9.1993 yhdistys näki päivänvalon. Vuonna 1994 puheenjohtajaksi valittiin sosiaalineuvos Ahti Vuorinen, jolla oli pitkäaikaisena A-klinikkasäätiön johtajana vankka kokemus päihdekuntoutuksesta. Vuonna 1995 Rauno löysi Espoon Isosta Vasikkasaaresta toimintaan soveltuvan

huvilan. Vuosikymmenten saatossa rakennus oli tosin päässyt huonoon kuntoon.

– Rakennus oli kammottavassa tilassa: lattiat olivat pudonneet sisään, ikkunat olivat rikki, ja kaikkialla oli paksu kerros lintujen ulosteita, Caitsu hymähtää ja toteaa, että Rauno näki, että se oli vain hidaste, ei este.

Yhdistys sai käyttöluvan rakennukselle kesälle 1995. Korjaussuunnitelma laadittiin kiinteistöviraston ja museoviraston kanssa. Saadakseen rahoituksen yhdistys rekisteröitiin kesällä 1995. Raha-automaattiyhdistys avusti kunnostusta vuosina 1996–1998. Kiinteistövirasto myönsi käyttöluvan korjausta vastaan vuoteen 2005 asti. Sen jälkeen yhdistys on toiminut tiloissa vuokrasopimuksella. Espoon kaupungin museotoimi antoi korjausavustusta vuoteen 2015, ja sen jälkeen yhdistys on käyttänyt omia varojaan pieniin kunnostustoimiin.

– Museovirasto on hyvin tarkka sen suhteen, mitä rakennukselle saa tehdä. Se on aiheuttanut harmaita hiuksia, mutta toisaalta pidän tästä rakennuksesta, sillä siinä on säilynyt hienosti alkuperäinen henki, Caitsu sanoo.

Mikä ihmeen Päivänselvä?

Kerrataanpa vielä, mikä on Päivänselvä ja sen missio. Yhdistyksen esite kirjaa toiminnan peruspilarit seuraavasti: • •

•

• •

Edistää ja tukea päihteistä vapaata elämäntapaa Edistää ja tukea päihdetoipujia ja heidän läheisiään omatoimisuuteen perustuvaan toipumisohjelmaan Edistää samankaltaisessa elämäntilanteessa olevien keskinäistä vuorovaikutusta ja korjaavien elämänkokemusten välittymistä Kaikki toiminta toteutetaan vapaaehtoistyöllä Toimintaan liittyminen ei edellytä jäsenyyttä

– Meille ei palkata toiminnanjohtajia tai muuta henkilökuntaa. Se on kyllä yksi kiitosaihe, miten sitoutuneita ihmisiä on aina löytynyt. Kaupungilta saamme pientä avustusta ja ruoka-apua kristilliseltä toimijalta, Caitsu kertoo tyytyväisenä.

Vapaaehtoisia Päivänselvässä on neljästä kuuteen päivittäin. Majoitustilaa huvilalla on kymmenelle osallistujalle kerrallaan.

Päiväselvä ry:n puheenjohtaja Caj-Peter Liljestrand uskoo toiminnan jatkumiseen, mutta helppoa se ei ole: – Kun kunnan palvelut siirrettiin maakuntien sotealueille, niin olemme jo törmänneet siihen, ettei pienten järjestöjen toimintaa ole huomioitu laisinkaan. Tilanne on vääristynyt, ja se on harmillista. Viime vuosina kustannukset ovat myös nousseet huimasti esimerkin sähkön hinnan nousun myötä.

Se on kieltämättä haaste.

– Vuosittain meillä on 1 000 käyntikertaa. Jotkut tulevat kerran, jotkut voivat käydä useammankin kerran kesässä. Keskimääräinen aika on viikko, mutta tarpeen mukaan täällä saa olla kauemminkin.

Caitsu kertoo, että viidakkorumpu on se tehokkain tiedonkulkuväline: – Ihmiset tuntevat toisensa. Pääkaupunkiseudun päihdeongelmaiset käyttävät

kaikkia alueen palveluja. Lisäksi meille tulee ihmisiä kirkon diakoniatyön ja kaupungin sosiaalipalvelujen suosittelemana. Asiakkaita meille tulee monista Etelä-Suomen kunnista. Monet saavat kaupungilta maksusitoumuksen. Pyytämämme kuuden euron täysihoidon vuorokausimaksu ei ole suuri, mutta saattaa silti olla jollekin kynnyskysymys. 8 SOTAHUUTO 25

Päivänselvässä on vaikuttanut myös taiteilija Matti Ruotsalainen. Hänen upeat metalli- ja puuveistoksensa koristavat yhdistyksen tonttia.

8 Caitsu haluaa Evan tavoin korostaa, että tämä toiminta on myös alkoholistien läheisille – eikä sillä tarkoiteta vain perhettä, vaan ystäviä tai vaikka esihenkilöä.

Päivänselvä päiväohjelma Päiväohjelma huvilalla on rento ja tervehdyttävä. Kuten aiemmin mainittiin, kahdentoista askeleen aamuryhmä on päivän ydin.

– Ihmiset osallistuvat mielellään, sillä he kokemuksestaan ymmärtävät näiden ryhmien merkityksen.

Muuten päivää täydentävät päivittäiset ylläpitotehtävät: veden kanto, tiskaaminen, saunan lämmitys, siivoamiset.

– Pyrimme siihen, että jokainen osallistuisi, se tuo oikeanlaista yhteisöllisyyttä. Ketään ei tietenkään pakoteta, Caitsu sanoo hymyillen.

Tiedustelen Caitsulta, mihin hänen mielestään tämän toiminnan vaikuttavuus perustuu: – Tämä on monelle ainoa paikka, jossa he todella saavat olla mitä ovat. Monet ovat elämässään arkoja, mutta täältä 26

SOTAHUUTO

he ovat ammentaneet hyväksyntää ja itsetuntoa. Päihteitä käytetään lääkkeeksi pahaan oloon, ja täällä kaltaisiltaan saatu tuki auttaa ja lisää uskoa omaan itseen. Monelle tämä on oikea turvapaikka.

Unelmille siivet Päivä on kulunut vauhdilla, ja käyn Ilpon kanssa pienellä kävelyllä tutustumassa huvilan saunaan, läheiseen uimarantaan ja taiteilija Matti Ruotsalaisen veistoksiin. – Matti oli hyvin pidetty, Ilpo kertoo. – Hän oli hyvin fiksu mies, hyvä kuuntelemaan ja puhumaan.

30-vuotisjuhlat ovat aluillaan ja siirrymme huvilan oleskelutilaan. Caitsu ja Eva aloittavat juhlan muisteloin ja puhein. Caitsu kiteyttää: – Olet ollut selvänä päivän tai 50 vuotta, niin täällä olemme kaikki samanarvoisia.

Caitsu ja Eva kertovat myös rakkaustarinastaan. – Se oli molemminpuolinen rukous saada ymmärtäjä rinnalle, ja Jumala näin korjaisi rikkinäiset ihmiset. Häälauluna meillä oli ”Särkynyt saviruukku” Eva kertoo, ja Caitsu täydentää: –Rakkaus yhdistää kaikkia. Alkoholisteina irrottaudutaan toisistamme

Huvilalla päivystää myös Lilli-koira.

Meitä varoitettiin, että vieraat haukutaan, mutta näin ei käynyt. Taisivat juhlaherkut kiinnostaa kovasti!

Ystävykset Minna ja Ari halaavat. He ovat tavanneet Päivänselvässä ja jakaneet täällä ilot ja surut.

ja maailmasta. Ilman rakkautta ei pärjää missään.

Runosieluinen Sanni lausuu juhlassa proosaa. Ote Tito Collianderin kirjasta Kohtaaminen osuu ja herkistää yleisön.

Tekstin teema koskettaa meitä kaikkia.

– Nyt vasta iäkkäämpänä osaan tunnetasolla ymmärtää rakkautta, yhteisöllisyyttä ja yhteenkuuluvuutta. Tämä teksti on kulkenut mukanani vuosikymmenet, Sanni kertoi.

Lapin kesä -laulun jälkeen juhlallisuudet siirtyvät ulos. Vieraat pääsevät nauttimaan kesäpäivästä, Ilpon ja Kallen soittamasta kitara- ja banjovetoisesta bluegrass-musiikista, maukkaasta grilliruoasta ja täydellisestä mansikkakakusta.

Vieressäni istuu hymyileväinen Ari, joka kertoo asuneensa menneisyydessä myös ”Rälläkässä”, Pelastusarmeijan silloisessa asuntolassa. Päivänselvä on tarjonnut Arin elämälle uuden suunnan: – Minulta oli kuollut naisystävä tulipalossa, vedin kaikkea kamaa ja olin aivan rikki. Raitistuin, mutten löytänyt elämälleni suuntaa. Olin Myllypuron kodittomien yössä saanut Caitsulta ja Evalta heidän puhelinnumeronsa, ja siitä se sai

alkunsa. Sain viettää täällä kesän. Suunnittelimme yhdessä palaveria, johon tulisi mukaan sosiaalitoimen työntekijöitä, jotta saisin uuden asunnon. Pääsin Koskelakotiin Malmille ja sieltä kaupungin asuntoon. Päivänselvä on antanut minulle aivan valtavasti. Olen saanut lämpöä ja hyvyyttä, vaikken varmasti ole ollut helpoin kohdattava. Jumala, tämä rauha ja nämä ihmiset antoivat minulle toivoa ja uskoa elämään ja itseeni. Nykyään toimin hoiva-avustajana, ja asiakkaistani on tullut minulle hyvin tärkeitä, Ari sanoo lämpimästi hymyillen.

Ari kertoo myös Päivänselvän ihmisten olevan hänelle ikuisesti tärkeitä, ja kohdistaa katseensa toisella puolella istuvan Minnan puoleen. – Muistan, miten joskus keskustelimme läpi yön, nauroimme ja itkimme. Olen saanut sinulta paljon uskoa ja rakkautta, Ari toteaa Minnalle. Molemmat säteilevät.

Kun puhuimme Armeija-yhteyksistä, niin ne eivät ole loppuakseen. Minna kävi lapsena Kuopiossa Pelastusarmeijan pyhäkoulussa ja lasten kesäsiirtolassa.

– Sieltä minulla on hyviä muistoja, sillä kohtasin parhaan ystäväni siellä, Minna muistelee.

Minna saapui Päivänselvään 11 vuotta sitten. Hän joi, mikä oli hajottanut suhteen poikaan, joka oli huostaanotettu.

– Kun irrottauduttiin mantereesta ja sain tulla tänne saareen, sain siitä valtavasti voimaa, joka alkoi korjaamaan minua ja myös suhdettani poikaani. Minua ei koskaan täällä moitittu. Olen saanut toipua, ja elän nyt täyttä elämää. Olen itkenyt ja kiitellyt ihmisiä kaikesta vertaistuesta, jota olen saanut. Se on niin kaunista, miten kokonaan rikki mennyt ihminen otetaan vastaan, Minna sanoo herkistyen. – Itku on vaihtunut hymyksi. Olen saanut uuden ammatinkin, ja meillä menee hyvin. Olen matkustajaaluksen kippari Pielisellä. Toimin myös paljon naispäihdetoiminnan parissa.

Tämä paikka herätti myös oman hengellisen yhteyden sekä rakkauden luontoon.

Täällä olen kasvattanut unelmilleni siivet.

Toni Kaarttinen Kuvat: Toni Kaarttinen ja Päivänselvä ry:n kuva-albumi

SOTAHUUTO

27

Minä & Pelastusarmeija Työntekijöitä, ystäviä, upseereita, sotilaita, siviilijäseniä, vapaaehtoisia – olemme kaikki osa Armeijaa! Sarjassa esitämme enemmän tai vähemmän kiperiä kysymyksiä.

Tässä kuussa niihin vastaa:

Cari Huovinen Helsingin osaston alokas

Milloin tutustuit Armeijaan ensi kerran?

– Oulussa patavahtina 80-luvun lopussa.

Miksi halusit liittyä Armeijaan?

– Jumalan johdatus – uskossa elävä seurakunta.

Mitä teet työksesi?

– Olen eläkkeellä. Minulla on neljä alaikäistä lasta. Heistä on suuri vastuu.

Kun olit lapsi, miksi halusit tulla isona?

– Fyysisesti vahvaksi urheilijaksi.

Mikä on lempiruokasi?

– Kasvisnakit.

Rakkain harrastuksesi?

– Kirjoittaminen ja nyrkkeily.

Kuka on sankarisi?

– Jeesus.

Saat yhden supervoiman.

Mikä se olisi – ja miksi?

– Lentäminen. Useammat kuulisivat Jeesuksesta.

28

SOTAHUUTO

Mikä kirja Raamatun ohella on tehnyt sinuun suurimman vaikutuksen?

– Frank Bartleman: Azusa-katu 213 Mikä on lempi raamatunpaikkasi?

–Joh.14:6: ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani.”

Kuvittele, että sinulla on tunnusbiisi, joka lähtee soimaan, kun astut huoneeseen. Mikä tämä biisi on?

– ”Maan korvessa kulkevi lapsosen tie”.

Voisit matkustaa minne vain.

Mihin matkustaisit?

– Jonnekin, missä on lämmintä.

Mitä pelkäät?

– Jumalaa. Koska olen vastuussa hänelle, mitä ikinä teenkin.

Mikä lohduttaa sinua, kun olet surullinen?

– Kun omat lapset halaavat.

Jos voisit poistaa maailmasta yhden asian, mikä se olisi?

– Ihmisten sydämen kovuuden.

Mitä teet, kun muut eivät ole näkemässä?

– Varjonyrkkeilen ja löhöilen sohvalla.

Mikä on paras neuvo, mikä sinulle on koskaan annettu?

– Lue Raamattua.

Mikä on ollut elämäsi paras hetki?

– Kun tulin uskoon.

Mikä on elämäsi tunnuslause?

– Uskotaan elävään Jumalaan.

Kerro jotain mielenkiintoista, mitä muut eivät ehkä tiedä sinusta: – Olen avoin ihminen.

Kirjoittelen elämästäni tarinoita, ja teen videojulkaisuja YouTubeen.

tEe sYkSyN

pArHaAt löyDöt

iSoN oMeNaN uUdEsTa iCaRe -mYyMäläsTä!

AVaJaIsEt 27.9.

LÖYDÄ LÄHIN MYYMÄLÄSI: PELASTUSARMEIJA.FI/MYYMALAT Pelastusarmeijan myymälät

icaresecondhand

SOTAHUUTO 29

Krigsropet Frälsningsarmén har svenskspråkiga aktiviteter i Finland, t.ex i Helsingfors, Borgå och Vasa. På de här sidorna har vi material på svenska från Frälsningsarmén i Finland, Sverige och andra delar av världen.

Frihet?

Vad tänker du på när du hör ordet frihet? Vad är sann frihet? Åtminstone enligt Wikipedia betyder frihet en möjlighet att göra eller uppnå något utan begränsningar, som sätter hinder i vägen. Vår personliga uppfattning av begreppet kan variera beroende på vår omgivning, våra värderingar samt vår livserfarenhet.

Tämä kirjoitus julkaistaan suomeksi kotisivuillamme lokakuun aikana.

I Bibeln talas det också om frihet. I Galaterbrevet t.ex. sägs det att ”Till denna frihet har Kristus gjort oss fria”. Vad betyder denna frihet, som Paulus skrev om?

Frihet att göra som man vill? Och från vad bör vi bli fria?

I synnerhet under tonåren kan ”frihet” få en att tänka på ett liv utan begränsningar och ansvar. Frihet att göra precis som man vill, utan att någon tråkig vuxen kommer och förbjuder allt roligt.

Vem har inte suttit på skolbänken och drömt om möjligheten att hellre var ute med sina vänner eller hemma och göra något vettigt istället för att plugga tabeller eller franska regentsläkter?

Det intressanta är, att en sådan oändlig frihet som vi gärna drömmer om, också som vuxna, kanske inte i längden är så fantastisk, som vi kan tro. Människan behöver en viss regelbundenhet och strukturer i sitt liv. Det vet jag av egen erfarenhet. Som ung tågluffade jag runt 30 SOTAHUUTO

Europa. Jag hade just sagt upp mig från jobbet, och det fanns ingen eller inget, som skulle ha bundit mig till en viss plats. Ekonomin var i bra skick. Jag har aldrig känt en sådan iver förr, som när jag begav mig mot det okända med allt jag ägde i en rinka på ryggen.

Men otroligt nog, några månader och flera länder senare, marscherade jag till sist till flygplatsen i Prag och köpte en flygbiljett tillbaka till Finland, även om jag hade kunnat fortsätta resa, hur länge som helst. Det ständiga resandet utan mål eller destination hade ändå börjat kännas meningslöst och t.om. tråkigt och jag saknade den regelbundna vardagen och arbetslivet. Aldrig hade jag trott att man kan tröttna på fullständig frihet och dessutom så snabbt!

Vad är då motsatsen till frihet? En beskrivande term kunde vara slaveri. Det talas mycket om slaveri på Bibelns blad, t.ex. i Johannesevangeliets 8. kapitel, vers 34 säger Jesus: ”Jag säger er sanningen: Var

och en som ägnar sig åt synd är syndens slav.”

Alldeles som en diktator, som lovar frihet och rikedom åt folket, men åstadkommer lidande och nöd när han kommer till makten, har synden förmåga att utlova frihet. Tyvärr har vi en tendens att gång efter annan gå i denna fälla, utan att genomskåda det vackra yttre skalet, som döljer syndens verkliga, förslavande natur. Vi kan föreställa oss att olika droger ger oss en känsla av frihet. Vi tänker att kristen sexualmoral är gammaldags och begränsande, och att vi har rätt att hoppa i säng med vem vi vill. Vi drömmer om nätcasinons utlovade nyrikedom. Någon ungdom, som vantrivs i skolan, kan t.o.m. drömma om en kriminell livsstil för att få spänning, snabba pengar och ett våldsamt rykte.

Men vad för allt detta med sig? I något skede tar festen slut och drogberoendet tar övertaget över livet Sexuell ansvarslöshet leder slutligen till trasiga männis-

korelationer, och brustna hjärtan samt porrberoende.

Jättepotten i nätcasinot är fortfarande bakom den där ena tilläggsomgången, och ändå klickar fingret tvångsmässigt på datormusen pånytt och pånytt även om vi redan har spelat bort vår egendom och råkat i snabblånsspiralen. Det kriminella livet var inte så underbart som i gangstarapens texter eller som någon känd kriminells självbiografi lät förstå, utan har bytts till ett liv med ständigt hot om våld utan äkta vänskapsrelationer eller en stadig grund att stå på, åtminstone tills en fängelsedom börjar ge rytm åt vardagen.

Sann frihet är inte det, att vi kan göra som vi vill utan ansvar. Verklig frihet finns hos Jesus Kristus. När vi får syndernas förlåtelse och föds på nytt som Guds barn, är vi fria från syndens slaveri. Förstås kommer vi fortfarande att få kämpa mot frestelser, men med Guds hjälp kan vi bli fria från syndens långsamt kvävan-

de strupgrepp. Någon kan bli fri från beroende på ett ögonblick, någon kämpar med det resten av sitt liv. Men syndens makt är bruten, och dödens. Som det står i Romarbrevets 6. kapitelvers 23; ”Syndens lön är döden, men Guds gåva är evigt liv i Kristus Jesus, vår Herre.”

Ett stort bevis på hur Guds Helige Ande verkar i en troende människas hjärta är , att plötsligt känner man motvilja och äckel mot synder som förut har gett njutning. Även om vi pånytt faller för dem, så får vi efteråt dåligt samvete och känner oss skyldiga. Det är inte vår egen förtjänst, utan ett konkret exempel på Guds livsförvandlande kraft.

En livsstil enligt Guds vilja, så som Jesus lärde oss, begränsar inte människan, utan ger en verklig frihet, även om Han sätter ledande och skyddande gränser i våra liv.

När vi älskar Gud över allt och vår nästa som oss själva, har vi en ofantlig frihet att förverkliga det i våra liv.

Kristus befriade oss från Gamla Testamentets lagbundenhet, men också från många begränsningar som människorna själva hade hittat på. Vi kan finna frid, mening och hopp. En möjlighet till ett helgjutet, personligt liv, där vårt samvete inte ständigt anklagar oss. Som det sägs i Wikipedia-artikeln jag citerade i början, en aning redigerat; en möjlighet att få evigt liv utan begränsningar, som förhindrar det.

Robert Becker kadett Kårledare i Salo Foto: Pete Lindfort & Gert Altmann

Officersinvigning av kadetterna Robert & Enni Becker och Taina Kaikkonen lördagen den 28.10 kl. 14 i Templet, Helsingfors.

Mera information på vår hemsida: pelastusarmeija.fi Varmt välkomna!

SOTAHUUTO

31

Armeijassa tapahtuu

Asunnottomien yö tiistaina 17.10.2023 ”Kenelle kaupunki kuuluu?”

VANKILALÄHETYSPÄIVÄT 3.–4.11.2023 LAHDESSA

Pelastusarmeija mukana muun muassa Helsingissä ja Turussa.

Asunnottomien yötä vietetään jälleen 17. lokakuuta YK:n köyhyyden ja syrjäytymisen vastaisena päivänä Helsingissä ja eri puolilla Suomea. Asunnottomien yön kansalaisliike haluaa herättää yhteiskunnallista keskustelua siitä, kenen ehdoilla julkista tilaa suunnitellaan ja kenellä on oikeus näkyä.

– Haluamme herättää valtakunnallista keskustelua kaupunkisuunnittelusta ja oikeudesta julkiseen tilaan osallisuuden näkökulmasta. Ketä kaupunkisuunnittelussa kuullaan ja huomioidaan, ja millaisia palveluja kenellekin luodaan. Vaarana on, että julkisen tilan käyttöä kontrolloidaan ja sitä pääsevät käyttämään he, joilla on varaa maksaa palveluista, Asunnottomien yön kansalaisliikkeen ja Helsingin päätapahtuman koordinoija Vlada Petrovskaja avaa tämänvuotisen teeman taustoja.

Helsingin päätapahtuma Kansalaistorilla klo 14.00–19.00.

Pelastusarmeija on mukana päätapahtumassa.

Vankilatyötä tekevien kirkkokuntien yhteistyönä järjestetään vuosittain valtakunnalliset vankilalähetyspäivät, joita isännöi joka vuosi eri kirkkokunta. Kristittyjen yhteiset vankilalähetyspäivät järjestetään vuonna 2023 jo 67. kerran. Päivien paikka on Lahti, isäntäkirkkokuntana Helluntaiherätys ja isäntäseurakuntana Lahden helluntaiseurakunta.

Valtakunnallisten vankilalähetyspäivien järjestäjinä ovat Vapaakirkko, Suomen evankelisluterilainen kirkko, Helluntaiherätys, Pelastusarmeija ja Adventtikirkko.

Kirkkokuntien edustajat yhdessä vastaavat päivien ohjelmasta. Ohjelma on suunnattu vankilatyössä olevien lisäksi kaikille kiinnostuneille. Myös vankeja ja heidän omaisiaan sekä vankeinhoitotehtävissä toimivia odotetaan päiville.

Turussa Pelastusarmeijan Patas-toiminta yhdessä Turun osaston ja muiden toimijoiden kanssa järjestää Asunnottomien yö -tapahtuman Turun kauppatorilla klo 18.00–22.00. Tapahtumassa on musiikkiesityksiä, tanssiesitys Tanssiteatteri ERIltä, tulishow Circus Loungelta sekä vaate-, hygieniatarvike- ja ruokajakoa. Lisäksi tarjolla on parturipalvelut, takkijako, non stop terapiapiste ja mahdollisuus yöpyä Åbo svenska församlingin tiloissa.

Päivät alkavat perjantaina 3.11. klo 15–18 järjestettävällä päivien aattotapahtumalla, kristillisen vankilatyön yhteistyöseminaarilla, johon kutsutaan vankilatyötä tekeviä seurakuntien ja kristillisten järjestöjen edustajia. Osallistumaan kutsutaan myös sellaisia seurakuntien ja järjestöjen jäseniä, joilla on kiinnostusta kristilliseen vankilatyöhön.

Tapahtumia järjestetään myös lukuisilla muilla paikkakunnilla.

Lisätietoa: asunnottomienyo.fi/tapahtumat

Lisätietoa: kirkotvankiloissa.fi suomenhelluntaikirkko.fi

Pyhityksen heijastajat Robert & Enni Becker ja Taina Kaikkonen Upseerivihkimys Lauantaina 28.10. Temppelissä klo 14.00 Tilaisuus myös suoratoistetaan. Seuraa ilmoitteluamme: pelastusarmeija.fi

32

SOTAHUUTO

Ylennetty kirkkauteen n

2€

Radio & TV

Radio YLE 1 hartaudet kuunneltavissa YLE Areenassa 30 päivän ajan julkaisuajankohdasta.

Kiitos, kun muistatte rukouksin majuri Irinaa sekä heidän lapsiaan ja lastenlapsiaan. Taidolliset loistavat niinkuin taivaanvahvuus loistaa, ja ne, jotka monta vanhurskauteen saattavat, niin kuin tähdet, aina ja iankaikkisesti. (Dan. 12:3)

n

26.8.2023 saimme suru-uutisen Virosta. Majuri Andrejs Konovalovs ylennettiin kirkkauteen Loksan leirikeskuksessa Tallinnan lähellä. Andrejs oli syntynyt 12.9.1959, ja upseeriksi hänet vihittiin kesäkuussa 2007. Andrejs oli Ruotsin ja Latvian territorion upseeri. Yhdessä vaimonsa Irina Konovalovan kanssa he palvelivat osastoupseereina Latviassa, kunnes elokuussa 2020 he saivat määräyksen Viron alueupseereiksi. Kolmivuotiskausi Virossa päättyi juuri, mutta Konovalovsit olivat valmiita jatkamaan Tallinnassa toisen kolmivuotiskauden. Elokuun alussa Andrejs astui uuteen määräykseensä Viron alueen projektijohtajana.

Lokakuu 2023

Andrejs Konovalovs, majuri, 26.8.2023

Sotahuuto

Iltahartaus YLE Radio 1 ti 24.10. klo 18.50 ja 23.00 everstiluutnantti Arja Laukkanen

Sotahuuto on Pelastusarmeijan lehti, joka ilmestyy 11 kertaa vuodessa Se kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa.

KRIGSROPET

Frälsningsarméns tidning i Finland

Pelastusarmeijan termit tutuksi

Tilaukset: puh. (09) 681 2300 sotahuuto@pelastusarmeija.fi pelastusarmeija.fi/sotahuuto

Katumuspenkki

Tilaushinnat: Suomeen ja Viroon vuosikerta 25 €, muihin maihin 50 € Pelastusarmeijan virallinen äänenkannattaja Suomessa 133. vuosikerta

Tammikuu 2022

n

2€

Kansallinen päämaja ja toimitus: Uudenmaankatu 40, Helsinki Postiosoite: PL 161, 00121 Helsinki n patas-tiimi Puhelinvaihde: (09) 681 2300 karvaiset työkaverit Sähköposti: sotahuuto@pelastusarmeija.fi Kotisivut: pelastusarmeija.fi facebook.com/pelastusarmeija Sotahuuto

n

Sivut 06–10

Kansallinen johtaja: everstiluutnantti Saga Lippo Vastaava toimittaja: kapteeni Kati Kivestö kadettimme enni Kulmala: nuorissa On tOivoja ulkoasu: Toni Kaarttinen Toimitussihteeri Toimituskunta: Saga Lippo, Kati Kivestö, Toni Kaarttinen, Mira Vuorenpää, Saara Ertamo, Krista Nenonen, Heidi Vuorenoja Sivut 11–15

Kadetti katumuspenkille polvistuneena upseerivihkimyksessään Turun osastossa viime vuonna.

Pelastusarmeijan jumalanpalvelustilan etuosassa on aina rukousalttari, jota kutsutaan katumuspenkiksi. Jos jumalanpalvelus pidetään tilassa, jossa ei alttaria ole valmiina, sellainen tuodaan sinne tai se voidaan rakentaa vaikka tuoleja kääntämällä.

Katumuspenkki voi kalskahtaa vähän karulta sanalta. Kyseessä ei ole kuitenkaan mikään piinapenkki, vaan päinvastoin. Pelastusarmeijan rukousalttari on paikka, johon kuka tahansa voi tulla polvistumaan ja jättämään taakkansa Jumalalle. Katumuspenkille voi tulla myös silloin, kun kaikki on elämässä hyvin ja tuntuu, että haluaa tuoda siitä kiitoksen Jumalalle.

SOTAHUUTO

1

Perustaja: William Booth Kansainvälinen johtaja: kenraali Lyndon Buckingham Kansainvälinen päämaja: The Salvation Army, IHQ, 101 Queen Victoria Street, London EC4P 4EP, UK Toimitus ei vastaa pyytämättä lähetetyistä aineistoista.

Monelle katumuspenkki on ollut se paikka, jossa Jeesus on vastaanotettu elämään Herrana ja Vapahtajana, paikka, jossa on saatu kohdata armollinen Jumala. Rukousalttarin englanninkielinen nimi onkin mercy seat eli armoistuin. Jostain syystä nimi on aikoinaan käännetty suomeksi katumuspenkiksi. Sanalla katumus on luultavasti haluttu kuvata sitä, että alttarihetkessä jokin vanha päättyy ja uusi voi alkaa.

Painopaikka: Lehtisepät Oy, Lahti 2023 ISSN 0356-3340 (painettu) ISSN 2489-5814 (verkkojulkaisu)

Teksti: everstiluutnantti Saga Lippo

Toni Kaarttinen

Kuva: Toni Kaarttinen

Kansikuva:

SOTAHUUTO 33

Yössä syksyn synkimmässä majakka on nimi tää.

Eksyneiden matkamiesten auttajaksi kiirehtää.

Auringon kun valo sammuu, Jeesus-nimi kirkkaimman ikitoivon silloin antaa

Uskomme rukouksen voi­­maan!

Rukoilemme jokaisena arkipäivänä aamuhartauksissamme.

Lähetä esirukouspyyntösi meille: pelastusarmeija.fi/esirukous, sähköpostitse rukous@pelastusarmeija.fi tai kirjeitse Pelastusarmeija, PL 161, 00121 Helsinki, kuoreen merkintä ”Esirukous”

matkaajalle rauhan maan.

Kuinka tulla uskoon?

David Welander

Ei ole yhtä ainoaa oikeaa valmista kaavaa, jonka mukaan ihminen tulee uskoon.

Pelastusarmeijan laulukirjan laulu 199 Jeesus-nimen hohde, 3. säkeistö Suom. Pelastusarmeijan laulukirjan työryhmä 2013

Monet ovat kuitenkin kokeneet, että tämä rukous on ollut hyvä ensimmäinen askel henkilökohtaiseen suhteeseen Jumalan kanssa.

Kuvitus: Enrique Meseguer

Herra Jeesus Kristus, Olen todella pahoillani niistä asioista, joissa olen tehnyt väärin elämässäni. Anna minulle anteeksi.

Luovun nyt kaikesta, minkä tiedän vääräksi.

ristillä, jotta voin saada anteeksi ja tulla vapaaksi.

Kiitos siitä, että tarjoat minulle anteeksiantamuksen ja Pyhän Hengen lahjaksi.

Tule elämääni Pyhän Henkesi kautta ja ole kanssani ikuisesti.

Kiitos, Herra Jeesus.

Aamen.

34 34 SOTAHUUTO SOTAHUUTO

Käännetty Alfa-materiaalista Alfa Suomen luvalla.

Kiitos siitä, että kuolit puolestani

Viimeinen sana

Jeesus-nimen hohde

Pelastusarmeijan laulukirjan 2. painos on ilmestynyt.

Jos olet kiinnostunut ostamaan kirjan itsellesi, se on tilattavissa hintaan 25 € + postikulut kauppaosastosta: kauppaosasto@pelastusarmeija.fi tai (09) 681 2300 / kauppaosasto.

SOTAHUUTO 35

Hyvää sanomaa syksylle Haluan tilata Sotahuudon Tilaamalla tuet Pelastusarmeijan työtä kotimaan vähävaraisten hyväksi.

Tilaushinnat: Suomi ja Viro, vuosikerta, 25 €, Muut maat, vuosikerta, 50 € Nyt on mahdollista tilata myös digilehti paperisen sijasta.

Tilaan itselleni

Tilaan ystävälleni. Ystäväni nimi ja osoite (tai sähköpostiosoite, jos digitilaus):

Tilaan digilehden

Nimeni: Osoitteeni: Sähköpostini: Puhelinnumeroni:

Vastaanottaja maksaa postimaksun

Suomen Pelastusarmeijan Säätiö Tunnus 5007467 00003 Vastauslähetys