Toivon talosta toivoa toivottomille Toivon talo on ollut pelastusrengas monelle päihderiippuvuuksiin hukkuvalle. Heille, jotka monet ovat nähneet toivottomina, menetettyinä tapauksina. Kaikki eivät kuntoutuksessaan onnistu, mutta vuosittain muutama mies löytää polun raittiuteen – ja yksikin pelastettu sielu on kaiken tehdyn työn arvoista. Toivon talon nykyisen johtajan Jüri Põldin oma tarina on yksi todistus tämän ohjelman voimasta. Toivon talo sijaitsee noin viisi kilometriä koilliseen Tallinnan keskustasta, Koplin kaupunginosassa. Ympäristöstä aistii, että ei olla enää arvokiinteistöjen ja turistireittien äärellä. Koplin kaikilla asukkailla ei ole helppoa, ja Toivon talon tarjoama soppakeittiö on monelle tärkeä apu. Aurinkoisena aamupäivänä Toivon talon pihalta löytyy laaja pino halkoja, sillä kuntoutusohjelmaan kuuluu työtoimintaa halkotarhassa ja soppakeittiössä. Halkojen myynnistä saatavilla varoilla
tuetaan soppakeittiön toimintaa. Miehet ovat puiden kimpussa tosissaan, parilta on jo lähtenyt paitakin päältä. Toivon talon johtaja, pelastussotilas Jüri Põld kulkee soppakeittiön kautta yläkerran toimistotiloihin. Kokoushuoneen laidalla on komea palkintokaappi, jossa on lukuisia pokaaleja ja mitaleja.
Vertaistuen voima Toivon talo, viroksi Lootusemaja, on ollut sosiaalikeskuksena vuodesta 2002
ja päihdekuntoutuskeskuksena vuodesta 2010. Keskimäärin kuntoutusohjelmaan osallistuu viisitoista miestä kerrallaan, ja ohjelma kestää 9–12 kuukautta. Ohjelman jälkeen on kolmen kuukauden mittainen sopeutumisjakso, jolloin miehet etsivät itselleen työtä ja asuinpaikkaa ja järjestävät elämäänsä kuntoon. Yleensä sopeutumisjaksolla on samaan aikaan noin kolme henkilöä. 8
SOTAHUUTO
15
