2€ n
Helmikuu 2021
Sivut 10–15
Sotahuuto
n
Lempeyttä arkeen
Sivut 18–22
Itu versoo apua Sivut 6–9
: a l a t t n e p a i p y n n a n e n i a l supern i t t a m m vojen a Pehmeiden ar
SOTAHUUTO
1
iCare Espoo, Kauppakeskus Entresse Siltakatu 11 , ma–pe 10–18, la 10–15 iCare Helsinki, Kauppakeskus Columbus Vuotie 45, ma–pe 9–19, la 10–18 iCare Helsinki, Myllypuro Kivensilmänkuja 1 , ma–pe 9–19, la 10–16 iCare Hyvinkää, Kauppakeskus Willa Hämeenkatu 9, ma–pe 10–19, la 10–16
vAaTtEiTa jA aSuStEiTa mYös lApSiLlE Pelastusarmeijan myymälät pelastusarmeijanmyymalat
iCare Hämeenlinna, Kauppakeskus Tavastila Eteläkatu 14, ma–pe 10–18, la 10–16 iCare Jämsä, Koskentie 3 ma–pe 9.30–17, la 9.30–15 iCare Parkano, Parkanontie 57 ma–pe 9–17, la 9–15 iCare Tampere, Hervanta Lindforsinkatu 4, ma-pe 10–18, la 10–16 iCare Tampere, Lielahti Sellukatu 15, ma-pe 10–18, la 10–16 iCare Turku, Humalistonkatu 9 ma–pe 10–18, la 10–15 icare-secondhand.fi
iCaRe sEcOnDhAnD hYvänTeKeVäiSyYdEn sYdämEsSä 2
SOTAHUUTO
Sotahuuto
n
Krigsropet
n
Pelastusarmeijan lehti
Tässä
n
Helmikuu 2021
n
2€
numerossa
04
Tässä kuussa
06 10
Pia Penttala: Pehmeiden arvojen ammattilainen
16
Nuoret riveissämme
18
Itu versoo apua
23
Minä & Pelastusarmeija
24
Ajatuksia elämästä
26
Fostrad i en andlig familjegemenskap till att tjäna en medmänniska
28
Armeijassa tapahtuu
30
Museon aarteet
Lempeyttä arkeen
10
SOTAHUUTO
3
Tässä kuussa
”…Minä ja minun perheeni palvelemme Herraa...” Joosua 24:15
piensa, ealla) vanhem Anne-Dore (oik sa. as ur ustensa se setänsä ja sisar
Miten ihanaa on elää onnellista perheelämää! On tietysti totta, että eri syistä tämä ihmeellinen seikkailu ei ole kaikille mahdollista! Minä olen kristitty äiti ja olen iloinen, että voin omassa perheessäni elää uskossa Jeesukseen Kristukseen. Kristittynä uskon perheen tärkeyteen ja koen, että perhe on yhteiskunnan tukipilari. Uskon, että perheillä on päävastuu lasten koulutuksesta ja kasvatuksesta. Mielestäni vahva yhteiskunta on riippuvainen vahvoista perheistä, ja vahvat perheet ovat riippuvaisia vahvoista avioliitoista. 4
SOTAHUUTO
Kun mieheni ja minä menimme naimisiin, olimme varmoja, että Jumala oli tuonut meidät yhteen, jotta voisimme perustaa perheen. Hääpäivänämme vannoimme valan, jossa lupasimme tukea toisiamme miehenä ja vaimona, hyvinä ja huonoina aikoina, myötä- ja vastoinkäymisissä, rakastaen ja kunnioittaen, kunnes kuolema meidät erottaa, Jumalan pyhän lain mukaisesti. Meille avioliitto on perheen perusta! Kun aloitimme yhteisen elämän, halusimme, että perheemme kunnioittaa Jumalaa niin kuin Raamatussa sanotaan: ”Minä ja minun perheeni palvelemme Herraa.” (Joos. 24:15).
Kansainvälisen Pelastusarmeijan ensimmäisen naisten ryhmän symboli on talo avoimen Raamatun päällä, ja minulle sillä on vieläkin syvempi merkitys: minun kotini, avioliittoni, perheeni on rakennettu vakaan pohjan, Raamatun päälle. Raamatussa kerrotaan, miten Jumala on ollut mukana ihmisten elämän eri käänteissä. Hänen tarkoituksenaan on aina ollut ohjata ihmisiä kohti sovintoa, hyvitystä ja rakkautta. Raamattu on ihmeellinen uudistuksen lähde, joka toimii erinomaisena oppaana ja vahvana tukena päivittäisessä elämässäni. Se on uudistuksen lähde koko perheelle! Sen keskiössä on Jeesuksen elämä ja ihmeellinen esimerkki. Raamattu on voimavara, joka voi auttaa, vahvistaa ja yhdistää perhettä. Kaikkia uskovia rohkaistaan seuraamaan Jeesuksen esimerkkiä. Hän pyysi ihmisiä olemaan avoimia, rehellisiä ja lempeitä, antamaan toisille aikaa, rukoilemaan yhdessä, pitämään huolta toisistaan, rakastamaan ja antamaan anteeksi... Apostoli Paavali muistutti ensimmäisiä kristittyjä selkeästi, millaista rakkauden tulisi päivittäin olla: ”Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken
se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.” (1. Korinttilaiskirje 13:4–8). Tämä on hyvä ohjeistus sekä perheille että yhteiskunnalle, ja jos haluamme aloittaa alusta, niin myös pariskunnille! Pariskunnan tulee kasvaa uskollisessa rakkaudessa ja jatkuvassa anteeksiannossa. Vuosien varrella perheellemme on siunaantunut kolme lasta. Olemme joutuneet kestämään myös menetystä ja tuskaa. Olen kokenut useita keskenmenoja, joista oli vaikea päästä yli. Surun aikana opin kuitenkin luottamaan Jumalaan. Hän antoi minulle ihmeellisellä tavalla lohtua, ja kuljetti minua eteenpäin. Perhe-elämä on niin arvokasta! Meidän pitää muistaa: lapset ovat lahja Jumalalta, mutta he ovat meillä vain ”lainassa” tietyn aikaa... Lasten kasvattaminen ja opettaminen tulevaisuutta varten on iso työ ja tehtävä! Se on suuri haaste, joka voi joskus tuntua raskaalta. Kukaan ei ole täydellinen, eikä yksikään vanhempi ole täydellinen. Lasten kasvattaminen oli hienoa, ihanaa, väsyttävää ja haastavaa samaan aikaan. Nyt he ovat kaikki muuttaneet pois kotoa: he ovat aikuisia. Kaksi heistä on naimisissa, ja heillä on omat perheet. Mieheni ja minä olemme isoisä ja isoäiti... Elämä menee niin nopeasti! Kun muistelen joitakin hetkiä, ihmettelen, että miten olemme aina pärjänneet. Olimme tietysti silloin nuorempia. Luulen kuitenkin, että – monien rukousten ja keskustelujen lisäksi – oli hyödyksi, että perheessämme oli selkeät kristilliset perusarvot ja säännöt: ”pidä kiinni lupauksistasi, ole rehellinen, pyydä ensin anteeksi, ole armollinen ja anna anteeksi, ole kiitollinen, auta ja palvele toisia, seuraa aina Jeesuksen esimerkkiä...” Olen vakuuttunut, että paras lahja, jonka vanhemmat voivat antaa lapsilleen, on heidän rakkautensa toisiaan kohtaan. Rakastava ja välittävä ilmapiiri auttaa lapsia kehittämään vahvan tunteen turvallisuudesta, vakaudesta ja varmuudesta. Toivottavasti voimme olla hyviä esimerkkejä rakkaudesta ja uudistumisesta lapsillemme ja lapsenlapsillemme! Saakoon yhteiskuntamme rikastua ihmisillä, jotka pitävät toisista huolta niin kuin perheenjäsenistään!
Anne-Dore ja
Patrick Naud la ps
ineen parikym
mentä vuotta
sitten.
Anne-Dore ja Patrick Naud ov at tänä päivän Toissa vuonna ä onnellisia iso otetussa kuvass vanhempia. a vasemmalla keskellä tytär po heidän nuorin ikansa kanssa poikansa, ja takana häne n aviomiehens ä.
Anne-Dore Naud eversti territorion naistyön presidentti hengellisen elämän johtaja Kuvat: Anne-Dore & Patrick Naudin kuva-albumi
SOTAHUUTO
5
Pehmeiden arvojen ammattilainen Erityistason psyko- ja perheterapeutti ja lastensuojelualan ammattilainen Pia Penttala on tullut tutuksi suurelle yleisölle Supernanny Suomi -televisiosarjasta, jossa hän vierailee perheiden luona antamassa ammattiapua lasten kasvatuksen haasteisiin ja arjen ongelmakohtiin. Omassa arjessaan Pia Penttala vastaa lastensuojeluyksiköstä. Yksikköön kuuluu kaksi pienryhmäkotia eri-ikäisille lapsille psykiatrisen ja neuropsykiatrisen kuntoutuksen viitekehyksellä. Pelastusarmeijallakin on osansa Pian ammattitaustassa, mutta millainen?
Pia Penttala on nuoresta asti tehnyt töitä lasten, nuorten ja perheiden parissa. – Ensimmäiseltä koulutukseltani olen nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaaja. Yritin kouluttautua terveydenhuoltoalalle, mutta se ei ollut juttuni, ja päädyin sosiaalialalle. Olen erityistason psyko- ja perheterapeutti. Pelastusarmeija oli osa tätä ammattilaistumisen polkua, sillä teininä hän työskenteli ohjaajana Lasten lomakodilla Nummelassa kahtena kesänä. Se oli yksi Pian ensimmäisiä työkokemuksia. – Täytyy sanoa, että mitä enemmän olen ammatillista kokemusta saanut, sitä enemmän muistelen näitä kesiä lämmöllä. Pia kertoo, että häntä kiinnostivat erityisesti lasten lähtökohdat ja taustat. – Minua kiinnosti kovasti, että Helsingistä tulee vähävaraisia lapsia monilta asuinalueilta. Heikompien puolella oleminen ja kanssakulkeminen on ollut minulle aina hyvin tärkeää. Pialle on jäänyt monia lämpimiä muistoja ja mielikuvia lomakodin kesistä. – Työtä oli nuorena ja osaamattomanakin helppo tehdä, koska se oli hyvin jäsenneltyä ja suunniteltua. Aikuisilta 6
SOTAHUUTO
työntekijöiltä, Pelastusarmeijan upseereilta ja sotilailta, opin tiettyjä asioita, joita muistelen edelleen. Paitsi ammatillisuuden kautta, niin oli myös asioita, joita myöhemmin nuorena äitinä omaksuin. Esimerkiksi laitan kotona pyyheliinan naulaan kulmat sisään käännettynä. Näin Nummelassa työskennellyt Anja Lyytikäinen meitä opasti. Silloin se ei olisi vähempää voinut kiinnostaa, mutta äitinä huomasin tekeväni näin, Pia naurahtaa ja jakaa toisen muiston Anjasta: – Anja piti minulle myös puhuttelun: ”Pia, sinä olet tyypillinen nuori työntekijä. Tulet usein vähän myöhässä ja mielellään lähdet aiemmin.” Hän osasi huomauttaa kauniisti. Siinä oli sellaista lämmintä armollisuutta ja ymmärrystä siitä, mitä on nuoren elämä. Nämä on olleet minulle valtavan tärkeitä oppeja armollisuudesta ja siitä, että persoonat pitää ottaa huomioon. Ei tuijoteta virheitä, vaan kannatellaan ja opetetaan työyhteisössäkin eri-ikäisiä työntekijöitä. Olen siitä ajatustavasta omaan johtajuuteeni oppinut ja poiminut asioita. Pia näkee, että kesäleirit ovat nykyaikanakin hyvin tarpeellisia: – Kohtaaminen on valtavan tärkeää. Se, että teh-
dään asioita yhdessä, ja samalla se on hyvin jäsenneltyä. Se on tärkeää näille lapsille, jotka tulevat haasteellisista taustoista. Heitä ei tue vapaamuotoisuus, vaan hyvin organisoitu oleminen tuo turvaa.
Läsnä ja lähellä Pian työura jatkui nuorten parissa. Hän teki erityisnuorisotyötä ja etsivää nuorisotyötä useiden vuosien ajan, niin työssä kuin vapaaehtoistoiminnassa. – Sain tehdä työtä laajalla näkökulmalla. Olin se tyyppi, joka raahasi nuoria kotiin ja veti vanhempia ylös sängynpohjalta. Olen joskus hymyillen muistellut, että nuorena sitä oli suojaton, mutta into puski eteenpäin. Tämä antoi minulle tosi, tosi paljon nykyiseen työhöni. Pia työskenteli kymmenen vuotta Diakonissalaitoksen lastenkodissa, missä hän teki kuntouttavaa työtä äitien ja vauvojen parissa. Viimeiset vuodet hän toimi lastenkodin esihenkilönä. Sitten Pia teki päätöksen oman lastensuojeluyksikön perustamisesta. Yksikköön kuuluu kaksi pienryhmäkotia eri-ikäisille lapsille psykiatrisen ja neuropsykiatrisen kuntoutuk-
Haastavan työn ja tv-kuvausten vastapainona toimivat luonto ja eläimet. Perheen kahden koiran lisäksi hevoset ovat Pian sydäntä lähellä: – Olen tallilla viitenä kuutena päivänä viikossa, Pia Penttala toteaa hymyillen.
sen viitekehyksellä. Molemmissa ryhmäkodeissa on seitsemän paikkaa. Pia vastaa ryhmäkotien toiminnasta ja tekee lisäksi työnohjausta, koulutuksia ja omalla vastaanotolla terapiatyötä. Suomessa lasten psykiatrisia auttamismuotoja ovat terveydenhuollon alaiset toimet, psykiatriset yksiköt sairaalassa ja lastensuojelulain alla toimivat kuntoutusyksiköt. Yksikön ryhmäkoteihin lapset sijoitetaan lastensuojelulain nojalla. – Meillä on terapeuttinen työote ja ammattitaitoinen 16-henkinen henkilökunta: sosionomeja, sairaanhoitajia ja lähihoitaja. Heillä on monenlaista lisäkoulutusta, kuten seikkailukoulutusta ja eläinavusteista koulutusta, omien intohimojen ja intressien mukaan. Meillä on aivan mielettömän ihana tilanne, että vaikka olemme toimineet neljätoista vuotta, niin meillä ei ole monikaan työntekijä vaihtunut. Lapset saavat meidät samat tylsät aikuiset päivästä toi-
seen, Pia naurahtaa. – Se on tärkeä elementti kuntoutumisessa. Kuntoutuksessa Pia painottaa jaetun vanhemmuuden tärkeyttä. – Ajattelemme, ettei lapsi pysty kuntoutumaan ilman vanhempiaan. Siksi perhetyömme on hyvin vahvaa. Koko perheen täytyy olla tiiviisti mukana sen ajan, kun lapsi on meillä kuntoutuksessa. Hoitosuhteemme ovat pitkiä, useimmiten kuudesta kymmeneen vuoteen. On tärkeää, että vanhemmat kokevat itsensä hyväksytyiksi myös meidän silmissämme. Tiedustelen Pialta, millaisia mielenterveydellisiä ongelmia lapset ja nuoret kohtaavat. – Pienilläkin lapsilla masentuneisuus on suuri haaste. Samoin ylivilkkaudet ja käytöshäiriöt, jotka ovat hallitsemattomia kodin arjessa. Nuorilla pinnalla ovat itsetuntokysymykset. Monella nuorella omanarvontunto on nollassa ja itsensä arvostaminen hukassa. Tämä
usein kumpuaa edellä mainitusta masennuksesta. Läsnäolo on paras ennaltaehkäisy: – Se kiteytyy maalaisjärkeen. Siihen, että poistetaan suorittaminen ja ollaan lähellä ja läsnä. Ne ovat asioita, joista muutenkin kannan huolta arjessa. Miten paljon on kohtaamista ja vuorovaikutusta? Säilyykö kotona rehellisyys ja oikeudenmukaisuus? Saako lapsi olla sellainen kuin on ja tulla hyväksytyksi omana itsenään? Ne ovat arvoja, jotka ovat ennalta ehkäiseviä, mutta myös niitä arvoja, joilla kuntoutetaan. Viime vuonna monen arki mullistui koronapandemian myötä. Kuinka paljon, sitä emme vielä tiedä. – Viime kevät oli sellainen shokkiaika, ettei kukaan osaa vielä arvioida, mitä se teki perheiden sisällä pidemmässä juoksussa. Siinä hetkessä se toi monenlaisia paineita – vanhemmille uupumusta ja painetta, kun työ ja koti nivoutui8 vat yhteen. SOTAHUUTO
7
Pia Penttala Supernanny Suomi -sarjan kuvauksissa vierailemassa Soinissa asuvan perheen luona. Perheen kuopus on ottanut tehtäväkseen sanella perheen säännöt ja määrätä kuka tekee ja mitä. Tilanne painaa herkän isoveljen mieltä, eikä vanhempien parisuhdekaan pääse helpolla.
8
– Sain loppukeväästä paljon yhteydenottoja. Koettiin riittämättömyyttä omasta vanhemmuudesta, ja se toi paljon turhautumista. Tätä seurasi pieni tauko, ja heinäkuussa alkoivat yhteydenotot uudelleen. Vanhemmat alkoivat kesälomalla ennakoimaan, että miten tilanteen jatkuessa syksyllä selviämme. Siinä kohtaa minulla nousi ammattilaisena huoli, etteivät ihmiset rentoudu, kun he jo jännittävät tulevaa. Ymmärsin, että tämän epidemian jänne on hyvin pitkä. Nyt on ollut rauhallista ja tunteeni on, että ihmiset ovat oppineet asettumaan tähän erikoiseen aikaan. Löytävät omansalaisia selviytymiskeinoja. Mitä tämä tilanne tarkoittaa lapsille, on täysin arvailun varassa. On monia lapsia, joita ei tavoitettu etäopetuksen aikana. Aika näyttää nämä vaikutukset. Haluan kuitenkin nostaa hattua vanhemmille, miten hyvin he ovat selvinneet näistä arjen muutoksista ja haasteista.
Pehmeiden arvojen airut Pia on tullut tutuksi suurelle yleisölle Supernanny Suomi -tositelevisiosarjas8
SOTAHUUTO
ta, jossa hän vierailee perheiden luona antamassa ammattiapua lasten kasvatuksen haasteisiin ja arjen ongelmakohtiin. Tekeillä on parhaillaan kolmas kausi, joka tulee televisiosta kevään aikana. Sitä ei kannata missata! Pia paljastaa, miten hän päätyi tuotantoon mukaan: – Saadessani ensimmäisen yhteydenoton luulin sitä pilapuheluksi, Pia naurahtaa heleästi. – Mutta tuotantoyhtiö oli tutustunut tapaani tehdä työtä, ja he ottivat rohkeasti yhteyttä. Alkuperäinen brittiläinen sarja Lapsityrannit ja sen lastenhoitaja Jo Frost oli tuttu hahmo omassa äitiydessäni. Katsoin sarjaa, ja muiden nuorten äitien kanssa kävimme sen tapahtumia läpi hiekkalaatikolla. Sarjassa oli jotain tuttua ja ominaista tapaa toimia. – Sanoin tuotantoyhtiölle, etten lähde mukaan tehdäkseni TV:tä, mutta voin olla mukana auttajan roolissa. Jos se riittää, niin haluan mukaan. Se sopi tuotantoyhtiölle, sillä he halusivat tehdä ohjelmaa, joka auttaa mukana olevia perheitä, mutta antaisi myös mahdolli-
simman paljon eväitä ja vinkkejä kotisohville. Julkisuus ei ollut Pialle motivaattori. – En ole koskaan nauttinut kameran edessä olemisesta, puhumattakaan siitä, että tekisin julkisesti töitä. Olen aina ollut pienten linjojen pipertäjä. Nautin työni tekemisestä omassa rauhassa ja yksityisesti. Minua kuitenkin kiehtoi se ajatus, että voisin toimia tässä kuin neuvolan jatkeena ja tukea perheitä. Minulla on oma ammatillinen taitoni ja suuntautumiseni, kutsun itseäni pehmeiden arvojen ammattilaiseksi. Ymmärrys on se voima, jolla jaksan tehdä tätä työtä ja pystyn jakamaan ihmisille ajatusmaailmaani. Sarjassa perheet kohtaavat monenlaisia arjen haasteita. Yhteisiä haastekohtia ovat olleet ruutuajan käyttö, syömiset ja nukkumaanmenot sekä harrastukset. Ruutuajan Pian näkee yhtenä suurimmista kompastuskivistä. – Kun ruutuaikaa käytetään liikaa, se nousee haitaksi. Kaikki hautautuvat omiin ruutuihinsa, ja vuorovaikutus heikkenee. Näen perheitä, joissa vuorovaiku-
”Jokaisen tulisi kokea itsensä hyväksytyksi ja rakastetuksi juuri sellaisena kuin on.”
tus on hyvin vähäistä. Se ei ole vastavuoroista, vaan käskevää ja toteavaa, ja siitä puuttuu lämminhenkisyys. Pahimmissa tapauksissa lapsille nousee eroahdistus, kun he joutuvat laittamaan ruudun kiinni. Ketä vastaan he silloin taistelevat? Vanhempia. Ja miten vanhemmat vastaavat? Uupumuksella ja omalla ärsyyntymisellä. Silloin vuorovaikutus ei ole tervettä. Tällaisissa tilanteissa puuttumisen tarve on jo hyvin suuri, Pia toteaa vakavana. Kohtaamiset sarjassa olevien perheiden kanssa ovat olleet hyvin koskettavia. – Minua sykähdyttää, miten lapset tykästyvät minuun. Ensin heitä jännittää kovasti, mutta sitten tulen heille tärkeäksi. Se turvallisuuden tunne, jonka he saavat siitä, että voin ottaa heiltä johtajuutta pois, on niin suuri, että se muuttuu välittömäksi läheisyydeksi. Se on valtavan koskettavaa, palkitsevaa ja arvokasta. Kysyn, ovatko perheet pysyneet yhteydessä kuvausten jälkeen. – Kyllä, ja siihen ruutu on ollut loistava työväline, Pia naurahtaa. – Minulla on avoin Instagram-tili, ja sitä kautta vaihdamme kuulumisia. Lapset lähettävät videoklippejä itsestään. Se on todella suloista. Pia myöntää, että hän on myös itse oppinut valtavasti tässä prosessissa. – Tämä on todella vastavuoroista. Tapaan perheet ensimmäisen kerran, kun pimputan ovikelloa ja he avaavat minulle oven. Se, että he ovat kutsuneet minut kotiinsa, on aivan valtava luottamuksen osoitus. Haluan osoittaa heille, ettei kyse ole siitä, että perhetilanne olisi huono tai he olisivat epäonnistuneet vanhempina. Katsomme vain asioita, jotka kaipaavat korjausta. Jo viidessä minuutissa saamme paperille pitkän listan asioista, jotka ovat hyvin perheessä. Sitten käymme läpi, missä kohdin he tarvitsevat apuani vanhemmuuden roolissaan. Kun saan nähdä ja kuulla, millainen on tämän päivän perhemalli Suomessa, se on minulle valtavan arvokasta. Omasta äitiydestäni pienten lasten äitinä on jo parikymmentä vuotta, ja maailma on tässä ajassa muuttunut
suuresti. Pääsen kuulemaan, mitkä ovat tämän ajan perheen prioriteetit. Opin aina uutta.
Hyväksyä ja rakastaa Pia asuu Nummelassa aviomiehensä kanssa. Kolme aikuista lasta ovat jo lentäneet pesästä. – Oma perhe on ykkösasia! Se kulkee aina ja kaikkialla mukana. Meidän perheen WhatsApp-ryhmä on aktiivinen ja olen hyvin tietoinen, mitä lapsilleni ja heidän puolisoilleen kuuluu. Tämä on arvokasta, sillä emme tapaa niin usein kasvotusten. Pysyy tunnettavuus. Sen katoamista pelkäsin lasten aikuistuessa, mutta niin ei tapahtunut. Aviomieheni on paras ystäväni. Näillä tukipilareilla minun on hyvä seistä. Pia rakastaa luontoa ja eläimiä. Perheen kahden koiran lisäksi hevoset ovat hyvin lähellä sydäntä. – Olen tallilla viitenä kuutena päivänä viikossa, Pia toteaa hymyillen. Viime vuoden aikana olen itse käynyt läpi laajan elämäntaparemontin ja painonpudotuksen, joten minun on aivan pakko tiedustella Pialta muodonmuutoksesta, josta hän on kertonut julkisuudessa. Verenpainetaudin motivoimana ja laihdutusleikkauksen tukemana hän pudotti yli kaksikymmentä kiloa. – Olen aina ollut valtavan terve, reipas ja positiivinen. Mutta minulla diagnosoitiin verenpainetauti, ja se pysäytti katsomaan, missä mennään. Ylipainon kanssa olen saanut kamppailla aina, vaikka on ollut lihaskuntoa ja energiaa. Hyvien lääkärien avulla pääsin tähän tavoitteeseen. Yksin tämä olisi ollut hankalaa. – Nyt on mielettömän hyvä olo. Näen, miten paljon helpompi on herätä aamulla ja miten esimerkiksi reagoin kuumaan ilmaan. Tässä on mielenkiintoiset ajat edessä, kun jälkikäteen oppii ymmärtämään monia asioita itsestään. – Terveys on valtavan tärkeä asia myös kansanterveyden kannalta. Mitä enemmän opimme terveydestä, sitä paremmin kansakuntanakin voimme. Kannustan ihmisiä ajattelemaan terveyttä, sillä pinnalliset ulkonäköasiat eivät kan-
nusta oikealla tavalla. Se ei motivoi loputtomiin. Jos jotain positiivista tästä korona-ajasta voisi kaivaa, on se, miten ihmiset ovat tulleet tietoisemmiksi terveydestään, luonnosta ja ympäristöstään. Pia on viime vuonna täyttänyt 50 vuotta. Ikäkriisiä hän ei ole kokenut, mutta varttuminen on avannut uusia näkökulmia. – Se on saanut pohtimaan omaa minuutta ja kasvua. Olen löytänyt itsestäni myös sisäisen introvertin. Tällaiselle vilkkaalle ihmisille se tuo uusia aspekteja elämään. Olen avoin kaikelle ja en ole muutosvastarintainen, joten mielenkiinnolla suhtaudun tulevaan. Haastattelumme lopuksi Pia muistuttaa tärkeästä asiasta: – Toivon, että perheissä muistetaan olla ylpeitä lapsista. Ylpeitä siitä, millaisia he ovat – ilman, että he ovat saavuttaneet tai suorittaneet mitään. Jokaisen tulisi kokea itsensä hyväksytyksi ja rakastetuksi juuri sellaisena kuin on.
Toni Kaarttinen Kuvat: Toni Kaarttinen ja Warner Bros. International Television Production Finland
Supernanny Suomi -sarjan kolmannen kauden jaksot MTV3-kanavalla torstaisin klo 21 11.2. alkaen. Ohjelma on katsottavissa myös mtv-palvelussa ja C More -suoratoistopalvelussa.
SOTAHUUTO
9
Pelastusarmeijan Tampereen osaston perhetyötä toteutetaan Lempeyttä arkeen -teeman alla. Osastolla tapahtuvan perhetyön lisäksi toimintaa löytyy myös verkosta videohartauksien ja podcastien muodossa. Sotahuuto kävi vierailemassa perhekerhossa ja tutustumassa tähän virikkeelliseen työhön.
Keskiviikkoaamu näyttäytyy aurinkoisena ja raikkaana. Saapuessani osastolle perhetyön tiimi – osastonjohtajat, luutnantit Kaisu ja Riku Leino, osaston sosiaalityöntekijä Veera Haapalahti ja perhetyön avustaja Viivi Heinonen – on aamurukouksen äärellä. Perhekerhon ensimmäiset vieraat saapuvat tunnin sisällä. Rikulla ja Kaisulla on hetki aikaa istua alas ja kertoa, mitä kaikkea osaston perhetyö pitää sisällään.
Lempeydellä ja armollisuudella Osaston perhetyö on teemoitettu Lempeyttä arkeen -tunnuksen alle. Tiedustelen Kaisulta ja Rikulta, mistä nimi sai alkunsa. – Osastomme perhetyössä tapahtuu monenlaisia asioita, ja tahdoimme antaa sille oman selkeän nimen ja teeman. Nimi itse asiassa syntyi ideointipalaverissa, jossa suunnittelimme äitien vertaistukiryhmää. Keskustelimme, millaisia arvoja ja tavoitteita tällä ryhmällä olisi. Sosiaaliohjaajamme Veera totesi, että nimessä pitää olla jotain lempeää. Samalla se kirkastui meille: ”Lempeyttä arkeen”! Pidimme nimestä, ja se sopi perhetyöllemme kokonaisuudessaan. Teema an10
SOTAHUUTO
taa ryhtiä koko perhetyölle ja siitä tiedottamiselle. Onko ihmisillä tarpeeksi lempeyttä arjessa vai vaativatko he liikaa itseltään? – Meillä itsellämme on pienet lapset ja tiedämme, miten täyttä arki voi olla – ja millaisia vaatimuksia vanhemmuuteen liittyy monesta suunnasta. Myös hyvä hengellinen elämä voi näyttäytyä vaativana. Kristillisyyteen usein liitetään ajatus, että pitäisi kyetä ryhdikkäästi ja omassa voimassaan olemaan hyvä ihminen. Kun intensiivisen vanhemmuuden kulttuuri yhdistetään tähän, siitä tulee melkoisen ankara paketti. Haluamme tarjota armollista ja ihmisten arjessa mukana kulkevaa hengellisyyttä. Pinnistelyn ja ponnistelun sijaan haluamme auttaa ihmisiä avautumaan Jumalan rakkaudelle. Lempeys lähtee armollisuudesta niin itseä kuin muitakin kohtaan. – Emme halua korostaa koronatilannetta, mutta se on tuonut perheille myös omat haasteensa. Jos läsnä olemalla voimme tarjota yhteisöllisyyttä, vertaistukea ja apua, toivomme voivamme helpottaa ihmisten arkea.
Koronatilanne on vaikuttanut myös Tampereen osaston toimintaan: kävijämäärät ovat pienentyneet. Vaihtelevat rajoitukset ja alati muuttuva tilanne aiheuttaa huolta ja jännitystä, mutta Kaisu ja Riku katselevat kuitenkin luottavaisin mielin tulevaisuuteen. Jos vakavan pandemian kohdalla voi puhua hopeareunuksesta, niin Tampereen osastossa se oli panostus mediatyöhön. – Nyt meillä tehdään selkeästi kahta eri kanavaa. Meillä on osastolla tapahtuva työ, mutta sen rinnalla kulkee Lempeyttä arkeen -mediatyö sohvahartauksien ja podcastien muodossa. Siihen oli jo tarvetta ja kiinnostusta aiemmin, mutta viime kevään tilanne pakotti toimimaan nopeasti.
Mukavaa yhdessäoloa ja vertaistukea Osastolla tapahtuva perhetyö muodostuu perhekerhosta, perhesunnuntaista ja äitien vertaistukiryhmästä. Ensimmäiset perhekerhon vieraat alkavat saapua paikalle. Pieni poika tulee iloisena esittelemään uusia talvisaappaita. – Nämä on mun lumisaappaat! Mutta ei täällä ole yhtään lunta! Kaisu ohjaa äidin ja pojan
Tampereen osaston perhetyön tiimiläiset, osaston johtaja, luutnantti Kaisu Leino (kesk.), osaston sosiaalityöntekijä Veera Haapalahti (vas.) ja perhetyön avustaja Viivi Heinonen (oik.) aamupalaverissa ennen perhekerhon alkua.
leikkimään salin puolelle, ja jatkamme jutustelua vielä muutaman hetken. Voitteko kertoa, mitä perhekerhoon sisältyy? – Se on leppoista, mukavaa yhdessäoloa. Alussa meillä on pieni ohjattu toimintaosuus musiikin, laulun ja leikin voimin. Tätä seuraa yhteinen brunssi tai reilu välipala. Lopuksi on vapaata leikkiä ja mahdollisuus askarrella. Perhesunnuntai puolestaan on koko perheen pyhäkoulu. – Sinne voi tulla kuuntelemaan ja kokemaan raamatunkertomuksia puheen, kuvan, laulun, musiikin, draaman, leikin ja askartelun keinoin. Se on kokemuksellinen pyhäkouluelämys. Ohjatun toiminnan jälkeen on aikaa vapaalle leikille, ja lopuksi kokoonnutaan yhteisen pöydän ääreen päivälliselle. Äitien vertaistukiryhmä on myös aloittanut toimintansa syksyllä. – Halusimme tarjota äideille kokonaisvaltaista tukea. Helposti käy niin, että arjen vaatimusten keskellä oma itse unohtuu. Ryhmässä on tarkoitus pysäh-
tyä itsensä äärelle ja antaa tilaa ja aikaa tutkia omia tarpeita. Tavoitteena on itsetunnon ja itsetuntemuksen kasvaminen ja omien voimavarojen löytäminen. Ystävystyminen muiden kanssa on myös tärkeää, moni on kovin yksin äitiydessään. Ensimmäisistä kokoontumisista on jäänyt todella hyvä mieli. Tuntuu, että teemme sitä, mitä pitääkin – rinnalla kulkemista, tärkeiden aiheiden esille nostoa ja lempeää hengellisyyttä.
Rentoa ja rauhoittavaa Ovi käy useammin, ja äitejä ja lapsia astelee sisälle. On aika päästää Kaisu ja Riku aloittamaan perhekerhon viime hetken valmistelut. Ennen ohjelmallisen osuuden alkua istun vielä hetkeksi alas perhetyön avustajan Viivi Heinosen kanssa. 21-vuotias Viivi aloitti tehtävässään lokakuun alussa. – Olen valmistunut lukiosta, ollut pari vuotta töissä, ja nyt aloitin täällä. Tulevaisuudensuunnitelmissani on jatkaa opiskeluja. Sosiaalityö ja kasvatusala kiinnostaisivat. Siksi tämä työ on erittäin kiinnostavaa!
Viivillä on mielenkiintoinen kokemus lasten parissa työskentelystä: hän toimi kuukauden perheavustajana UudessaSeelannissa. – Se oli kiva, opettava ja mielenkiitoinen kokemus. Osastolla Viivin tehtäviin kuuluu pääasiassa perhetyöhön liittyviä asioita, kuten kerhon askartelun suunnittelua ja vetämistä, lastenhoitoa, siivoilua ja ruoan valmistusta. Viivi on kokenut työn mielekkäänä. – Arvostan sitä, miten täällä autetaan ihmisiä, ja kaikki otetaan vastaan samanarvoisina. Osa Viivin työtä on myös kesällä jakso ohjaajana Lasten lomakodilla Nummelassa. Sitä Viivi odottaa mielenkiinnolla. – Innokkaana jo odotan! Tehtäväkuva on hiukan auki, kun emme ole ehtineet siitä vielä keskustelemaan. On ollut sen verran paljon näitä akuutteja asioita, Viivi sanoo hymyillen. Kerron Viiville, että lomakodilla on myös lampaita ja kanoja. – Oi ihanaa, aina vaan kuulostaa pa8 remmalta! Viivi naurahtaa. SOTAHUUTO
11
Perhekerhoon kuuluu myös makoisa välipala.
Osaston avustaja Viivi Heinonen kokee työn mielekkäänä: – Arvostan sitä, miten täällä autetaan ihmisiä ja kaikki otetaan vastaan samanarvoisina.
8
Kaisu antaa merkin, että nyt on meidänkin aika siirtyä salin puolelle. Äidit ja lapset istuvat puoliringissä lattialla. Kaisu ottaa kitaran ja johdattaa ryhmän lauluun. Viivi näyttää mallia laululeikistä. Lapsista osa on täysillä mukana, toiset hiukan vähemmän… mutta sekä lapset että äidit hymyilevät, ja salista henkii rauhallinen ja iloinen ilmapiiri. Muutaman laulun jälkeen on aika nauttia välipalaa kahvilan puolella. Makoisan aterian jälkeen äidit ja lapset siirtyvät alakertaan, jossa on mahdollisuus vapaaseen leikkiin ja askarteluun. Haastatteluhetkellä olemme isänpäivän kynnyksellä, joten askartelussa on mahdollisuus tehdä kortti isille tai vaikkapa ukille. Tamperelaiset Anna ja Sanna ovat lasten kanssa askartelupuuhissa. He tuntevat toisensa entuudestaan ja tykkäävät käydä kerhossa yhdessä. – Lapset viihtyvät, ja myös meille aikuisille tulee täällä rento fiilis. Myös nokialainen Maria kuuluu samaan ystäväpiiriin. Hän on paikalla 3-vuotiaan Benjaminin ja kymmenkuisen Liljan kanssa. – Olen kolmisen vuotta käynyt täällä satunnaisesti. Lapset viihtyvät täällä 12
SOTAHUUTO
Nadja ja Arman olivat mukana ensimmäistä kertaa. – Koen, että yhteiset hetket kodin ulkopuolella ovat pojalleni tärkeitä.
hyvin. Molemmille on hiukan hankalaa pysyä paikallaan, mutta täällä on heitä rauhoittava tunnelma. Tämä on kivaa, erilaista toimintaa. Tällä kertaa perhekerhossa ovat myös ensikertalaiset Nadja ja Arman. – Olin kaupungilla käymässä kuopukseni kanssa, niin päätimme tulla katsomaan. Koen, että yhteiset hetket kodin ulkopuolella ovat pojalleni tärkeitä. Myös isoäiti Terhi tuli ensimmäistä kertaa lapsenlapsensa kanssa. Hän kertoo jääneensä juuri eläkkeelle ja on lupautunut olemaan lapsenvahtina parina päivänä viikossa. – Nyt kun on enemmän vapaa-aikaa, Terhi toteaa hymyillen.
Mielenkiintoisesti Terhi löysi perhekerhon osaston sohvahartauden kautta. – Netissä olleet hartaudet olivat niin mukavia, että halusin tulla tutustumaan. Tämä kerho on rakennettu tosi mukavasti – tulemme varmasti toistekin!
Arjen sanomaa ja perhe-elämää Kerho päättyy ja tilat hiljenevät. Siirrymme Kaisun ja Rikun kanssa osaston äänitysstudiolle, jonka he ovat koonneet kuluneiden kuukausien aikana. Lempeyttä arkeen -työhön kuuluvat olennaisesti osaston tuottamat sohvahartaus-videot ja Hengitysharjoituksia ja Seikkailemaan -podcastit.
Perhekerho alkaa ohjelmallisella osuudella. Kaisu ottaa kitaran ja johdattaa ryhmän lauluun. Viivi näyttää mallia laululeikistä. Lapsista osa on täysillä mukana, toiset hiukan vähemmän… mutta kaikilla on iloinen mieli.
Sohvahartaudet saivat alkunsa koronaepidemian aiheuttamasta sulkutilanteesta. Yhtäkkiä ilman valmistautumisaikaa työ oli siirrettävä nettiin. – Oli iso pohdinta, miten kaikki tämä tapahtuu. Lapset olivat kotona koko ajan. Kaikki tavanomaiset hoitomahdollisuudet olivat koronan takia pois pelistä. Ymmärsimme, että jommankumman olisi toteutettava tämä yksin – tai sitten tekisimme sen yhdessä perheenä. Siinä kohtaa muotoutui ajatus sohvahartaudesta. Otetaan lapset mukaan! Tehdään hartauspuhe aikuisille, mutta kokonaisuus sellaisella tavalla, että lapset voivat ottaa osaa ja kohdata sanoman tekemisen kautta. Esimerkiksi eräässä videossa askartelimme supersankarin, joka käyttää kiitollisuutta aseenaan, Riku toteaa hymyillen ja jatkaa: – Sohvahartauksiin kuuluu aina pari, kolme laulua ja puhe. Näiden aikana lapsille on jotain tekemistä: askarreltavaa, tanssittavaa, leikittävää, ettei heidän tarvitse istua paikallaan. Hartauksissa on mukana kirkkokori, johon olemme keränneet tarvikkeet lasten puuhia varten. Esittelemme sisällön katsojille, jotta he voivat valmistautua ja kerätä tavarat kokoon ja sen jälkeen jatkaa sohvahartauden katselua.
Maria ja Benjamin askartelupuuhissa.
Kaisu paljastaa, että hartauksien aiheet nousivat omista kokemuksista ja tarpeista. – Itse koin koronakevään vahvasti ja kävin monia vaikeita tunteita läpi. Siitä omasta kokemuksesta nousi ajatuksia tarpeista, joita ihmisillä ehkä yleisemminkin oli siinä ajassa. Hartauksissa pyrimme löytämään uuden arjen tilanteisiin ja tunteisiin tukea ja lohdutusta Raamatusta. Koronakevään aikana sohvahartaudet ilmestyivät viikoittain, syksyllä ne ovat jatkuneet kerran kuussa. Videot ovat nähtävillä Tampereen osaston YouTube-sivuilla, ja ne löytyvät myös osaston kotisivun ja Facebookin kautta.
Myös tulevissa hartauksissa aiheet monesti nousevat arjen keskusteluista. – Useimmiten ne ovat asioita, jotka pohdituttavat meitä ja ovat meille lapsiperheenä ajankohtaisia. Olemme sohvahartauksissa juhlistaneet myös äitienpäivää, pääsiäistä, juhannusta ja muita juhlia. Katsoja pääsee mukaan osaksi perhe-elämäämme. Siitä saimme koronaeristyksen aikaan positiivista palautetta. Moni yksin asuva vanhus oli kovasti ilahtunut siitä, että oli päässyt osalliseksi, Kaisu toteaa hymyillen. Sohvahartauksia on luvassa niin kauan kuin lapset haluavat olla mukana ja 8 omat voimavarat riittävät. SOTAHUUTO
13
Tampereen osaston johtaja, luutnantti Riku Leino nauhoittamassa podcastia. Riku ja Kaisu ovat rakentaneet äänitysstudion osaston alakertaan. – Olemme etsimässä yleishyödyllisiä toimijoita, jotka voisivat tulla myös käyttämään studiota. Antaisimme heille alkukoulutuksen, jotta he saisivat oman podcastin aluilleen.
8
– Olemme nauttineet näiden tekemisestä, ja myös lapsemme ovat olleet niiden tekemisestä kovasti innoissaan ja kyselevät, milloin seuraava tehdään. Olemme ajatelleet, että lapset otetaan mukaan työhön heidän ehdoillaan. Sohvahartauksia voidaan tehdä koko perheellä niin kauan kuin lapset haluavat olla mukana.
Hengitysharjoituksia ja seikkailumieltä Tampereen osaston perhetyön viimeisin aluevaltaus on Hengitysharjoituksia ja Seikkailemaan -podcastit. Kysyn Kaisulta ja Rikulta, miten nämä saivat alkunsa. – Ajatus podcastin tekemisestä on kulkenut mukana koko meidän yhteisen matkan ajan. Meillä oli vuonna 2011 14
SOTAHUUTO
privaatisti podcast-kokeilu liittyen runoharrastukseemme. Kouvolassa meillä oli myös raamatunluku-podcast, jota toteutimme osaston jäsenien kanssa, Riku aloittaa, ja Kaisu jatkaa: – Podcastit ovat meillä olleet työnäkynä, mutta niille ei aiemmin löytynyt muotoa. Minulla on nyt jo pitkään ollut sisäinen tarve tehdä jotakin ajatuksilla ja tunteilla, joita äitiyden myötä on noussut pintaan. Nyt podcast tarjosi kanavan näiden tuntojen purkamiseen. Kaisu pitää podcastia oivana formaattina: se toimii hyvin elämän ruuhkavuosia elävälle. – Se on sellaista, mitä pystyy kuuntelemaan esimerkiksi kävellessä tai kotiaskareiden lomassa. Olen löytänyt podcastien kuuntelemisen omaksi henkireiäksi arjen keskelle.
Tampereen osaston podcasteja on kaksi: Rikun juontama Seikkailemaan ja Kaisun vetämä Hengitysharjoituksia. Seikkailemaan on suunnattu pääasiallisesti lapsille. – Seikkailemaan-podcastin alkuperäinen ajatus oli se, että se on jotain, mitä perheet voisivat kuunnella esimerkiksi automatkalla. Podcast, joka viihdyttäisi lapsia, muttei myöskään liikaa häiritsisi vanhempia, Riku hymyilee ovelasti. – Ne sisältävät Raamatun kertomuksia lapsille. Niissä on myös paljon huumoria ja toiminnallisuutta mukana. Lisäksi vinkataan tekemistä tai leikkejä, esimerkiksi arvuutteluleikkejä. Meillä on koeyleisö päiväkotimatkoilla. Kuuntelemme yhdessä omien lasten kanssa, ja ainakin tähän asti on sisältö uponnut
Tampereen osaston podcasteja on kaksi: Kaisun juontama Hengitysharjoituksia ja Rikun vetämä Seikkailemaan. Seikkailemaan on suunnattu pääasiallisesti lapsille. Ne sisältävät Raamatun kertomuksia, ja niissä on paljon huumoria ja toiminnallisuutta mukana. Hengitysharjoituksia-podcast on puolestaan suunnattu aikuisille. – ”Hengellistä hyvinvointia ruuhkavuosiin” tiivistää ajatukseni hyvin. Ajatuksena on Pelastusarmeijan kokonaisvaltainen ihmiskäsitys, ettei hengellisyys ole irrallaan kaikesta muusta, mitä arjessa tehdään, vaan yksi osa meidän ihmisyyttä ja elämää. Myös osa perhearkea ja lasten kanssa olemista. Podcastit ilmestyvät vuoroviikoin, ja ne löytyvät yleisimmiltä podcast-alustoilta.
hyvin. Aina, kun podcastissa esitetään kysymys, takapenkiltä kaikuu vastaus, Kaisu naurahtaa. Hengitysharjoituksia-podcast on puolestaan suunnattu aikuisille. Kaisu kertoo podcastin punaisesta langasta: – Podcastin alaotsikko ”Hengellistä hyvinvointia ruuhkavuosiin” tiivistää ajatukseni hyvin. Ajatuksena on Pelastusarmeijan kokonaisvaltainen ihmiskäsitys, ettei hengellisyys ole irrallaan kaikesta muusta, mitä arjessa tehdään, vaan yksi osa meidän ihmisyyttä ja elämää. Myös osa perhearkea ja lasten kanssa olemista. – Olen äitinä huomannut, että kristillisestä opetuksesta ja hartaustarjonnasta usein uupuu se näkökulma, miten pitää omasta hengellisestä hyvinvoinnista huolta aikana, jolloin on pieniä lapsia, ja rauhoittumiselle ja hiljentymiselle ei oikein ole tilaa. On vanhempia, jotka kotiarjen keskellä kokevat huonoa omaatuntoa siitä, etteivät pysty toteuttamaan kaikkia ”hyvän kristityn mittareita”. Haluan kertoa, että on aivan ok, ettei pikkulapsiaikana ehdi tekemään kaikkea. Vaikkei olisi keskittymiskykyä lukea Raamattua tai rukoilla ja vaikka olisi huonosti mahdollisuuksia osal-
listua seurakunnan toimintaan, voi silti säilyttää elävän suhteen Jumalaan ja hyvinvoivan hengellisen elämän. Se vain vaatii asioiden uudelleen tarkastelua ja armollisuutta itseä kohtaan. Pitää ehkä löytää uusia tapoja hoitaa suhdettaan Jumalaan ja luottaa siihen, ettei Jumala ajattele, että aika, jonka olemme laittaneet lapsiimme tai kotiimme, ole häneltä pois, vaan se on arvokkainta, mitä voimme tehdä. Sen elämisessä olemme Jumalan rakkauden ytimessä. Kaisu kertoo, että hän käsittelee podcastissa hengellisyyttä oman kokemuksensa kautta, ei opettaen tai saarnaten: – Jutustelen paljon yleisesti elämästä ja vanhemmuudesta, ja toivon, että myös he, joille hengelliset asiat eivät ole läheisiä tai henkilökohtaisia, voivat saada ajattelemisen aihetta ja kipinää etsiä kokonaisvaltaista hyvinvointia. Podcastit ilmestyvät vuoroviikoin, ja ne löytyvät yleisimmiltä podcast-alustoilta, kuten Spotifysta ja Apple Podcasts ja Google Podcasts -palveluista. YouTubessa ja Facebookissa podcastit julkaistaan myös tekstitettyinä videoversioina kuulorajoitteisia ajatellen. – Tämä työ on imaissut meidät täysiin mukaansa. Se on ollut todella inspiroivaa.
Hengitysharjoituksia-podcastissa meillä on myös keskusteleva osuus, jossa Riku on mukana. Siitä on lähtenyt kehkeytymään parisuhdeteemaa. Se on herättänyt haaveen, että tulevaisuudessa voisimme tehdä vielä enemmän keskusteluun pohjautuvaa podcastia, mutta aika näyttää, Kaisu toteaa hymyillen. Tiedustelen lopuksi, miksi jokaisen kannattaisi kuunnella. – Jotta saisi lempeyttä arkeensa, Kaisu naurahtaa. – Hengellistä hyvinvointia! Näissä fraaseissa on tiivistettynä näkymme. Kutsumuksemme on välittää hyvää ihmisten arkeen. Samalla voimme näyttää lapsiperheille, että Pelastusarmeija on aivan relevantti toimija – elämme tässä ajassa kaikenlaisten ihmisten tukena. Tervetuloa kuuntelemaan!
Toni Kaarttinen Kuvat: Toni Kaarttinen & Pelastusarmeijan Tampereen osasto
Lisätietoa Lempeyttä arkeen -perhetyöstä, sohvahartauksista ja podcasteista: pelastusarmeija.fi/paikkakunnat/ tampere/perhetyo SOTAHUUTO
15
Nuoret riveissämme
Sarjassa tutustumme Pelastusarmeijan toiminnassa mukana oleviin lapsiin ja nuoriin ja heitä koskettaviin teemoihin.
Enni Kulmala, 19 vuotta, Vaasa:
Nuorilla uusia ideoita ja näkökantoja Tutustuin Pelastusarmeijaan ensimmäisen kerran vuonna 2003, kun olin kaksivuotias. Vanhempani alkoivat käydä Armeijalla, ja äidistäni tuli silloin myös sotilas. Muistoja ei siltä ajalta paljoa ole, koska olin niin pieni. Seurakunnassa käyminen jäi kuitenkin pikkuhiljaa pois, kun muutimme Vaasasta. Ensimmäiset kunnolliset muistot tulivat vähän myöhemmin. Mummini Sirkka Kulmala on myös sotilas, ja hän kävi Vaasan osastolla aktiivisesti. Aina silloin tällöin hän toi meille tuliaisiksi Nappis-lehdet, kun tuli meille käymään. Ne ovat niitä ensimmäisiä oikeita muistoja. Tulin uskoon vuonna 2013. Olin kasvanut uskovaisessa perheessä, ja se tapahtui jotenkin luonnollisesti. Meidän perheeltä puuttui kuitenkin seurakuntayhteys, etsimme yhdessä meille sopivaa seurakuntaa. Palasimme Armeijaan vuonna 2016 monen vuoden tauon jälkeen. Aloimme käydä aktiivisesti Armeijalla, ja minusta ja isästäni tuli sotilaita Vaasan osastossa. Löysimme vihdoin meille sopivan seurakunnan. Siitä lähtien olen ollut mukana oman osastoni toiminnassa, erilaisissa leireissä ja konferensseissa ja muissa tapahtumissa. 16
SOTAHUUTO
ensa sa isovanhempi Enni juttelemas
anssa itinsä k
Enni ä
.
kanssa osastolla
Enn iy ova hteisku t juu v ri va assa va lmis n tune hemp ie et u pse nsa kan erei ksi j ssa. Lu u a he joht tnantit A avat Vaa ri ja Eija san osas Kulma la toa.
dalla.
joulupa
Sotilaaksi tuleminen oli uusi askel omassa uskonelämässä. Halusin antaa itseni Jumalan käyttöön ja palvella häntä. Koin, että Pelastusarmeija on sellainen seurakunta, johon haluan kuulua ja jossa haluan pysyä. Haluan olla sotilas, koska koen, että se on asia mihin Jumala on minut kutsunut. Haluan kertoa ihmisille Jeesuksesta ja hänen rakkaudestaan. Tulin myös alipäälliköksi talvella 2019, ja olen nyt osaston ”sosiaalisen median koordinaattori”. Olen vastuussa Vaasan osaston erilaisista somesivustoista, enimmäkseen Instagramista ja Facebookista. Teen mainoksia ja päivittelen sivuille erilaisia juttuja ja kuvia silloin tällöin. Tavoitteena on mainostaa osaston palvelutyötä ja eri toimintoja sosiaalisessa mediassa. Lisäksi autan osastomme nuorisotyössä, sunnuntaikokouksissa ja muussa toiminnassa.
lta viime syksynä, Vaasan osaston nuorteni toista aaltoa. ennen koronaepidemian
Huomaan, että nuorten saaminen mukaan toimintaan on haastavaa. Luulen, että se tärkein asia, mitä kannattaisi tehdä, on aloittaa paikallisesta nuorisotyöstä, kuten kouluvierailuista ja varkki- ja nuortenilloista. Uskon, että se saattaisi tuoda nuoria mukaan osaston ja Pelastusarmeijan toimintaan. Toivon, että ihmiset ymmärtäisivät nuorisotyön tärkeyden. Nuoret ovat kuitenkin ne, jotka tulevaisuudessa ovat vastuussa tästä kaikesta. Nuoret ylipäätään voivat tuoda täysin uusia ideoita ja näkökantoja, joita aikuiset eivät välttämättä edes huomaa. Nuorisotyö on siis ehdottomasti jotain, johon kannattaa panostaa. Valmistuin syksyllä 2020 nuoriso- ja yhteisöohjaajaksi, ja nuorisotyö on ihan nuoresta asti ollut se, mitä olen halunnut tehdä. Armeijan kautta olen saanut paljon positiivisia asioita elämääni. Olen tutustu-
nut uusiin ihmisiin ja saanut uusia kavereita. Olen saanut harjoitella omaa ruotsin ja englannin kielen taitoa, oppinut soittamaan muun muassa ukulelea, päässyt monenlaisiin tapahtumiin ja kokenut uusia asioita – mutta tärkeimpänä tietysti olen saanut oppia lisää Jumalasta. Pelastusarmeija on se paikka, jossa haluaisin palvelutehtävääni tehdä. Koen ehdottomasti johdatusta Armeijaan, ja tällä hetkellä etenkin nuorisotyöhön. Haluan seurata Jumalan kutsumusta ja luottaa, että menen eteenpäin sitä tietä, jonka hän on elämälleni suunnitellut.
Enni Kulmala alipäällikkö Vaasan osaston sosiaalisen median koordinaattori Kuvat: Enni Kulmalan kuva-albumi
SOTAHUUTO
17
Itu versoo apua
yllätysraskauden ja raskaudenkeskeytyksen kriiseissä Itu-työ on Tampereen NNKY:n toteuttama palvelu, joka auttaa yllätysraskauden kohdanneita naisia tarjoten neuvontaa, keskusteluapua ja tukea niille, jotka vaikeassa tilanteessa jatkavat raskauttaan. Toinen tärkeä työmuoto on abortin läpikäyneiden naisten tukeminen keskusteluavun ja vertaistukiryhmän voimin. Kahdeksan viikkoa kestävässä Askeleet-ohjelmassa käsitellään monia raskaudenkeskeytykseen liittyviä vaikeita tunteita vihasta suruun ja syyllisyydestä armollisuuteen.
Tampereen NNKY:n Itu-työ tukee kriisiraskaustilanteessa olevia, raskauttaan vaikeassa tilanteessa jatkavia ja abortin läpikäyneitä tyttöjä ja naisia. Palvelut ovat ilmaisia ja luottamuksellisia. Itu-työ on saanut alkunsa vuonna 2004, ja siitä vastaa Outi Papunen. Apuna työssä ovat lukuisat vapaaehtoiset. – Aloitimme projektiluontoisesti, mutta olemme nyt vakiintunut toimija, Ituvastaava Outi Papunen toteaa hymyillen kodinomaisessa huoneessaan, jossa myös asiakaskohtaamiset tapahtuvat. – Haluamme luoda turvallisen, kodinomaisen ilmapiirin.
Auttava puhelin Vaikka Itu-työn toiminta on keskittynyt Tampereelle ja pääkaupunkiseudulle, niin auttavan puhelimen kautta tuki- ja neuvontapalvelua on saatavilla arkisin klo 10–20 puhelinnumerosta 050 401 5567 ympäri Suomen. Puheluihin vastaavat ammattitaitoiset vapaaehtoiset päivystäjät. – Meillä on koulutettuja puhelinpäivystäjiä. Meillä on kaksi koulutusta, jolla koulutamme vapaaehtoiset työhön 18
SOTAHUUTO
mukaan. Kutsuttu välittämään -koulutus tarjoaa työkaluja yllätysraskaustilanteessa olevan kohtaamiseen. Toinen on Askeleet-koulutus, jossa opetetaan, miten voi tukea abortin läpikäynyttä. Olemme vuosien varrella kouluttaneet monia vapaehtoisia ympäri Suomen. Eli pystymme tarvittaessa vastaamaan myös siihen tarpeeseen, jos yhteydenottaja toivoisi kasvotusten tapaamista tai tukihenkilöä. Uusia yhteydenottoja tulee vuosittain noin 130. – Määrä ei ole valtava, mutta olemme laskeneet, että soittoja tulee noin kahdesta viiteen viikossa. Joskus on hiljaisempia kausia, joskus taas yhteydenottoja on runsaammin. Valtakunnallisen puhelimen rinnalla meillä on myös Helsingissä oma päivystävä puhelin kahtena iltana viikossa. Pääasiassa yhteydenotot tulevat kuitenkin valtakunnallisen numeron kautta.
tin läpikäyneille kerromme Askeleet-ohjelmastamme. Ryhmät toimivat Tampereella ja Helsingissä säännöllisesti, ja myös Kuopiossa meillä on ollut ryhmätoimintaa. Noin puolet puhelinyhteydenotoista päätyy myös tapaamiseen. Se on mielestäni hienoa, ja todistaa, että yhteydenottajat ovat hyvin tosissaan lähteneet hakemaan apua.
Millaiset ovat yleensä näiden puheluiden jatkotoimet? – Yleensä ehdotamme tapaamista, sillä olemme nähneet sen toimivimpana ratkaisuna kummassakin kriisissä. Abor-
Itu-työ tukee kriisiraskaustilanteessa olevia, raskauttaan vaikeassa tilanteessa jatkavia ja abortin läpikäyneitä tyttöjä ja naisia. Työstä vastaa Outi Papunen. Apuna työssä ovat lukuisat vapaaehtoiset.
Keskusteluapua ja vertaistukea Itu-työllä on toimipisteet Tampereella ja Helsingissä, jotka mahdollistavat asiakastapaamiset, vertaistukiryhmät ja perhetyön toiminnot. Työ on tunnetuinta Tampereen seudulla, ja työntekijäresurssit on keskitetty sinne. Helsingissä työlle on kuitenkin suuri tarve, sillä määrällisesti eniten raskaudenkeskeytyksiä tehdään 8 pääkaupunkiseudulla.
SOTAHUUTO
19
”Aina on vaihtoehtoja ja toivoa.” 8
– Nykyään meillä on myös Helsingissä toimisto, jossa toteutamme asiakastyötä ja ryhmiä resurssien puitteissa. Käyn joka toinen viikko kahtena päivänä tekemässä asiakastyötä, ja muina aikoina vapaaehtoisemme vastaavat siellä toiminnasta. Asiakaskohtaamiset alkavat usein yksilötapaamisilla, joissa keskustellaan eri vaihtoehdoista. Uusia asiakkaita Outilla on viitisenkymmentä vuosittain. – Joidenkin kanssa tapaan vain kerran pari, mutta toisten kanssa asiakastapaamisia voi vuodessa kertyä lukuisia, Outi selventää. Askeleet-vertaistukiryhmän voi käydä läpi myös yksilöllisesti. – Jonkun verran pystyn tarjoamaan myös tukihenkilötoimintaa ja yksilötukea. Ainoana palkattuna työntekijänä kuljen aika monen rinnalla. Joidenkin odottavien äitien kanssa olen tavannut viikoittain kautta koko raskausajan. On ollut myös tilanteita, joissa yksinhuoltajaäiti on kaivanut kotona tukea. Tuolloin olen sitoutunut käymään auttelemassa esimerkiksi tunnin pari viikossa. Tarjoamme myös konkreettista apua esimerkiksi lastentarvikkeiden hankinnassa. Yritämme auttaa kaikessa. Tämä on hyvin joustava työmuoto. Itu-työstä on versonut Itu-perhetyö. Aiemmin Itu-työn helmoissa alkanut äiti-lapsi-työ on kasvanut vuosien saatossa ja vaihtunut Itu-perhetyöksi vuonna 2017. Se on nykyisin STEA:n rahoittamaa toimintaa, jossa tukea kohdennetaan erityisesti yksinhuoltajaperheille tai muuten haastavassa tilanteessa oleville odottajille. Tampereella toimivan Itu-perhetyön toimintamuotoja ovat Masu-kahvila odottajille, Kehto-ryhmä pienten vauvojen äideille, avoimet kahvilat yksinhuoltajille sekä avoin perhekahvila, jonka yhteydessä on saatavilla myös ruoka-apua. Asiakaskäyntejä kertyy vuosittain yli kaksi tuhatta.
Pään ja sydämen ristiriita Itu-työn hyvin tärkeä työmuoto on abortin läpikäyneiden naisten tukeminen kes20 SOTAHUUTO
kusteluavun ja vertaistukiryhmän voimin. Voitko kertoa, mitkä ovat yleisimmät huolet, jotka naisilla on yllätysraskauden tapahtuessa? – Yleisesti se huoli ja epätietoisuus, ettei tiedä mitä haluaa. Odottamattomassa tilanteessa abortti voi näyttäytyä yksinkertaisena ratkaisuna, jolloin tilanteeseen ei tule niin paljon ulkoista muutosta. Mutta monella kuitenkin omatunto ja vaistot viestivät, että jos tästä kuitenkin selvittäisiin? – Yksi haaste, mikä nousee usein esiin, on miesten vaikea suhtautuminen alkuraskauteen. Erityisesti jos kyseessä on tuore parisuhde. Monet naiset kokevat tuolloin painetta ulkoapäin raskaudenkeskeytykseen. Monet ovat äärimmäisen ristiriitaisissa ajatuksissa ja tunteissa. Raskaudenkeskeytys on monelle varmasti vaikea valinta. Miten Itu-toiminnassa suhtaudutaan, jos siihen kuitenkin päätyy yhteydenoton jälkeen? – Koen, että tavoitteemme on antaa hyvää informaatiota ja kertoa eri vaihtoehdoista. On myös hyvä keskustella siitä, ettei abortti ole helppo ratkaisu. Tutkimusten mukaan siihen liittyy psyykkisiä riskejä. On päätös mikä tahansa, niin luoksemme on aina tervetullut. Jokaista ihmistä ja heidän päätöstään kuuluu kunnioittaa. Raskaudenkeskeytyksiä tapahtuu Suomessa vuosittain noin 8 000. Tämän hetken syntyvyydellä se tarkoittaa, että noin joka viides raskaus päätyy keskeytykseen. – Huolestuttavaa on, että viime vuonna tehdyssä tutkimuksessa 37 % suomalaisista naisista on yksi tai useampi abortti historiassaan. Tutkimus toi esiin myös toistuvat abortit. Mitkä ovat yleisimmät syyt? – Monella on se kokemus, ettei nyt ole oikea aika, hankin lapset myöhemmin. Monella se voi olla nopeastikin teh-
ty ratkaisu. Tehtyäni tätä työtä pitkään olen pannut merkille, että yllätysraskaus on kuitenkin aina ihmiselle kriisi. Kriisissä ensireaktio on shokki, ja silloin abortti usein näyttäytyy yksinkertaisimpana ratkaisuna. Kriisityön tarve on tärkeä, jotta pääsee kosketuksiin omiin arvoihin ja tunteisiin, sillä ne ovat ne, joiden kanssa elää loppuelämänsä. – Puhumme usein pään ja sydämen ristiriidasta. Omatunto sanoo yhtä, vallitsevat olosuhteet toista. Keskusteluissa haluan aina muistuttaa, että olosuhteet voivat muuttua, mutta sydäntämme kannamme aina. Outi kertoo, että tehdyissä tutkimuksissa on noussut esiin mielenkiintoisia lukuja abortin psyykkisistä vaikutuksista: – Eräässä vanhemmassa englantilaisen tutkimuksessa kävi ilmi, että 64 % kokee syyllisyyttä. 2000-luvulla tehdyssä ruotsalaisessa tutkimuksessa 800 naista haastateltiin vuosi keskeytyksen jälkeen ja heistä yli puolet oli edelleen alakuloisia tai masentuneita ja 3 % oli sairastunut syvään masennukseen ja menettänyt työkykynsä. Raskaudenkeskeytys on niin raskas prosessi, että harva selviää siitä ilman minkäänlaisia vaikutuksia. – Monesti helpotus on ensimmäinen tunne keskeytyksen jälkeen. Mutta jos muita tunteitaan ei käsittele, niistä saattaa kasvaa koteloitunut trauma, jota kantaa sisimmässään. Myöhemmin nämä tunteet saattavat nousta pintaan, esimerkiksi toivotun raskauden tai vaihdevuosien myötä. Tunteet voivat olla yhtä vahvoja kuin päätöstä tehdessä.
Askeleet raskaudenkeskeyttäneen tukena Kahdeksan viikkoa kestävässä Askeleetohjelmassa käsitellään monia raskaudenkeskeytykseen liittyviä vaikeita tunteita vihasta suruun ja syyllisyydestä armollisuuteen. Vertaistukiryhmä kokoontuu keskiviikkoiltaisin. Ryhmät ovat pieniä, kolmesta viiteen henkilöä, ja keskustelussa on mukana henkilö, jolla on oma aborttikokemus ja toipuminen siitä.
– Pienessä ryhmässä on se etu, että naisten on helpompi avautua kriisistään, ja siinä säilyy luottamuksellinen ilmapiiri, mikä on hyvin tärkeää, Outi Papunen toteaa. – Ensimmäisessä tapaamisessa jokainen kertoo oman tarinansa. Monella aborttiin voi liittyä vahvoja vihan tunteita itseään tai lähipiiriään kohtaan, erityisesti jos keskeytyksen on päätynyt tekemään toisten toiveista. Sitten käsittelemme syyllisyyttä ja häpeää. Suru on usein se vahvin ja syvin tunne. Tuolloin ajattelemme itseämme lapsen menettäneenä äitinä. Se on monelle vapauttavaa, sillä moni kokee, että minulla ei ole oikeutta surra, koska olen itse tehnyt päätöksen. Syyllisyys usein sitoo surua. Outi näyttää huoneen seinällä roikkuvia pieniä vauvan villasukkia. Sukkien yhteydessä on pieniä kortteja. Niihin äidit ovat kirjoittaneet pieniä muistokirjoituksia lapsilleen. – Se on hyvin tunteikasta. Askeleet-ohjelman lopuksi meillä on myös aina kirkkohetki, missä on mukana sairaalateologi, ja sytytämme kynttilät lasten muistolle. Olemme huomanneet, että se on ollut näille äideille tärkeää ja parantavaa. Surun jälkeen ohjelmassa käsitellään vastuuta ja anteeksiantamusta. – Meillä on kristillinen arvopohja. Sanoma on se, että on Jumala, joka antaa anteeksi. Jeesus on kuollut meidän kaikkien tekojemme tähden erottelematta. Vaikka henkilö ei olisi ajatellut sitä henkilökohtaisesti, niin olemme nähneet kristinuskon hyvien uutisten voimaannuttaneen abortin läpikäyneitä. Abortin jälkeen toivon tuominen on tärkeää, koska muutoin se voi tuntua musertavalta. Sovituksen kautta voi saada armon myös itseään kohtaan. Armoa siihen, ettei niissä olosuhteissa ollut voimia muuhun ratkaisuun.
Et ole yksin Tiedustelen Outilta, miten vaikeiden kysymyksien kanssa painivien kumppanit, vanhemmat ja ystävät pystyisivät parhaimmin tukemaan näitä naisia?
Itu-vastaava Outi Papunen työhuoneessaan. Kodinomaisuus luo asiakastapaamiselle luotettavan ja turvallisen ilmapiirin.
– Luomalla sitä uskoa, että kyllä me autamme ja selviämme. On muistettava, että on myös muita ihmisiä, jotka voivat tukea ja auttaa. Monella on niin kova pelko siitä, että jää tilanteessa aivan yksin. Suomi on loppujen lopuksi hyvin lapsimyönteinen yhteiskunta. – Miehille haluaisin välittää sen viestin, että he ymmärtäisivät, miten isoista ja vaikeista asioista raskaudessa on kysymys. Keskeytys tulee aina vaikuttamaan parisuhteeseen. Vaikkei nainen kokisikaan, että häntä olisi painostettu, niin se voi nostaa monenlaisia vihan tunteita esiin. Silloin on moni mies ih-
meissään ja hädissään. Toki voi olla tapauksia, jossa mies olisi toivonut lasta ja nainen ei. Mutta meillä korostuvat edellä mainitut tilanteet. Itu-työllä on hyvät yhteydet terveydenhuollon ammattilaisiin. – Psykologit lähettävät asiakkaita aborttiryhmiimme ja terveydenhuollon puolelta meille ohjataan niitä, jotka kipuilevat yllätysraskauden kanssa. Teemme myös yhteistyötä seurakuntien diakoniatyön ja muiden kristillisten toimijoiden, kuten teidänkin kanssa. Olemme pystyneet ohjaamaan teille äitejä, jotka ovat päässeet so8 siaalisen työnne piiriin. SOTAHUUTO
21
Oudin työhuoneen seinällä roikkuu pieniä vauvan villasukkia. Sukkien yhteydessä on pieniä kortteja, joihin äidit ovat kirjoittaneet pieniä muistokirjoituksia lapsilleen.
8
Millainen on näkysi tämän Itu-toiminnan tulevaisuudesta? – Tarve tulee pysymään. Koen tärkeäksi, että voimme tuoda esille tätä yllätysraskaustilanteiden ennaltaehkäisevää tukea keskusteluavun muodossa. Haluamme kertoa mahdollisista vaihtoehdoista ja tukiverkoista. Mitä haluaisit sanoa lukijallemme, joka on akuutissa tilanteessa ja yksin ajatustensa kanssa? – Ota yhteyttä ja tule keskustelemaan. Älä jää yksin.
Aina on toivoa Outille itselleen kristillinen vakaumus on antanut voimia työhön. – Sovitus on olemassa, ja Jumala kaikkien asioiden yläpuolella. Koen selkeän kutsun tähän työhön. Toki omasta hyvinvoinnista ja ihmissuhteista täytyy pitää myös hyvää huolta. Työ ei ole aina helppoa, mutta usein palkitsevaa. – Kärsimyksen näkeminen on joskus vaikeaa. Erityisesti ensimmäisinä vuosina asiat tulivat ihon alle. Mutta minua voimaannuttaa toipumiskertomukset – saa nähdä, miten pimeyteen loistaa valo. Ja on toki ihanaa saada aina välillä säh22
SOTAHUUTO
köposteja ja viestejä: ”Kiitos, ilman sinun apuasi vauvani ei olisi koskaan syntynyt.” Se tekee nöyräksi. Ne ovat niitä työn helmiä. Olemme tässä artikkelissa puhuneet paljon raskaudenkeskeytyksestä ja jatkamisesta. Lopuksi Outi haluaa tuoda esiin tärkeän näkökulman: – Monet ajattelevat, että ei ole muuta vaihtoehtoa kuin abortti. On herkillä ja haluaisi jatkaa raskautta, muttei tiedä, miten pystyisi, koska oma elämäntilanne ja -hallinta on niin huonolla tolalla. Tuolloin abortti voi näyttäytyä velvollisuutena. Siksi haluan tuoda sitä sanomaa, että aina on vaihtoehtoja. Lapsen kasvatuksen rinnalla on mahdollisuus sijaisvanhemmuuteen ja adoptioon. Ne saattavat olla keinoja, joilla äidinkin elämä saadaan kuntoon. – Meillä on ollut kokemuksia siitä, miten äiti on antanut lapsen sijaisvanhemmille. Sijaisvanhemmuudessa biologinen äiti saa olla osana lapsen elämää. Myös adoptiosta on olemassa avoimempi muoto, jossa biologinen äiti saa kulkea lapsen kehityksessä mukana. Äidit ovat kertoneet, miten ihanaa on ollut, että lapset ovat saaneet paremmat mahdollisuudet mitä olisi itse pystynyt antamaan. Suomessa on monia lapsettomia
perheitä, jotka todella toivoisivat lasta ja olisivat valmiit luovuttamaan kaiken rakkautensa heille, joten aina on vaihtoehtoja ja toivoa.
Toni Kaarttinen Kuvat: Toni Kaarttinen
Kaipaatko apua yllätysraskauden tai raskaudenkeskeytyksen nostattamiin ajatuksiin? Puhelinpäivystyksessä voit purkaa niin yllätysraskauden kuin abortin herättämiä tunteita ja ajatuksia siihen koulutetun henkilön kanssa. Yllätysraskaustilanteessa saat käytännön tietoa vaihtoehdoista: raskauden jatkaminen, abortti, adoptio ja sijaisvanhemmuus. Et ole yksin, moni on ollut kanssasi vastaavassa tilanteessa. Valtakunnallinen puhelinpäivystys: 050 401 5567 (ma–pe klo 10–20)
Minä & Pelastusarmeija Työntekijöitä, ystäviä, upseereita, sotilaita, siviilijäseniä, vapaaehtoisia – olemme kaikki osa Armeijaa! Sarjassa esitämme enemmän tai vähemmän kiperiä kysymyksiä. Tässä kuussa niihin vastaa:
Niko Paasikivi
Porin tuetun asumisen (PATAS) vastaava
Miten tulit Armeijan yhteyteen? – Ensimmäinen kontaktini Armeijaan tapahtui 2000 -luvun alkupuolella, jolloin asuin Turussa. Tuohon aikaan olin nuori kristitty ja vain vähän aikaa uskossa olleena etsin paikkaani ja kutsumustani. Turun osastolla tutustuin osaston sen aikaisiin upseereihin Seija ja Kalevi Kortelaiseen, jotka lupasivat rukoilla puolestani paikan ja kutsumuksen löytymiseksi. Muutaman vuoden kuluttua olin Porissa johtamassa Pelastusarmeijan miesten asuntolan toimintaa. Mikä on tehtäväsi? – Tehtäväni Porissa on tuottaa ja kehittää Porin tuetun asumisen palveluita sekä toimia Porin osaston sosiaalityöntekijänä, johon kuuluu erilaisten ryhmien vetäminen ja ihmisten kohtaaminen. Mikä on työssäsi mielenkiintoisinta? – Mielenkiintoista on se, että koskaan ei voi tietää etukäteen minkälaisiksi työpäivät ja -viikot muodostuvat. Jännittävää on myös se, että on saanut omalla pienellä paikalla toimia ”Jeesuksen juoksupoikana”, ja silloin aina jotain jännittävää tapahtuu. Entä turhauttavinta? – Vuosien varrella on joutunut oppimaan kärsivällisyyttä, sillä ihmisten elämäntilanteet eivät muutu hetkessä. Vaikka tämän tiedostaakin, niin silti välillä turhauttaa, kun ihmiset joita yrittää tukea, kerta toisensa jälkeen uppoavat samaan suohon. Siitä suosta sitten jälleen yhdessä yritetään ponnistaa ylös. Onneksi useimmiten tukevat askelmat alkavat löytyä ajan kanssa.
Kun olit lapsi, miksi halusit tulla isona? – Halusin tulla merimieheksi, koska pappani oli ollut merillä. Mikä on lempitapasi lomailla? – Mukavien asioiden tekeminen yhdessä lasten kanssa, paikalla ei ole niin väliä.
Minkä kirjan ottaisit autiolle saarelle? – Vaikea valinta! Raamatun tai ”Näin selviydyt autiolla saarella”-oppaan.
Jos voisit näytellä elokuvassa, mikä roolihahmo olisit? – Ben Wade elokuvassa ”3:10 to Yuma”.
Kuvittele, että sinulla on tunnusbiisi, joka lähtee soimaan, kun astut huoneeseen. Mikä tämä biisi on? – In Christ alone
Mikä on elämäsi tunnuslause? – Kaikki järjestyy kyllä.
Mikä on paras neuvo, mikä sinulle on koskaan annettu? – Älä yritä muuttaa muita, muuta itseäsi ja käytöstäsi jos haluat muutosta ympärilläsi.
Mitä teet vapaa-ajalla? – Toimin autonkuljettajana lapsilleni. Mikä on ensimmäinen levy, jonka ostit? – Saattoi olla divarista ostettu Dion LP-levy ”The Last in Line”. Jos voisit poistaa maailmasta yhden asian, mikä se olisi? – Mihinkään Jumalan luomaan en uskaltaisi koskea, mutta kännykät voisi poistaa kokonaan ihan huoletta. Mitä pelkäät? – Kuolemaa, mutta siihenkin pelkoon on onneksi lohtua ja lääke. Sinut on lukittu huoneeseen yhdeksi päiväksi. Kenen kanssa haluaisit viettää sen? – Jonkun täysin tuntemattoman, olisi ainakin aikaa tutustua.
Mitä rakastat itsessäsi eniten? – Ehkäpä juuri sitä, että olen minä enkä kukaan muu. Mikä on ollut elämäsi paras hetki? – Ensimmäisen lapsen syntymä. Mikä on tärkeintä elämässäsi? – Että Jumala hyväksyy minut tällaisena, sen tähden mitä Jeesus on tehnyt puolestani. Kerro jotain mielenkiintoista, mitä muut eivät ehkä tiedä sinusta: – Rakennus- ja remonttihommissa minulla on peukalo keskellä kämmentä. Suurin rakennusprojektini on lapsille pihaamme rakentamani puumaja, joka ihme kyllä edelleen seisoo tukevasti paikallaan. SOTAHUUTO 23
Ajatuksia elämästä Kirjoittajamme pohtivat elämää, uskoa ja sydämellään olevia asioita.
Viisas ja kaunis
AbigAil
Raamattu on täynnä kertomuksia todellisesta elämästä, varsinkin perheitä koskevia. Jotkut niistä ovat kauniita ja romanttisia, kuten tarina Iisakista ja Rebekasta. Iisak näkee Rebekan ja rakastuu häneen saman tien. Toiset ovat kauheita ja käsittämättömiä, kuten tarina veljesten Kainin ja Abelin kateuden leimaamasta suhteesta. Abigailin tarina on sekä kaunis että kauhea. Hänen tarinansa inspiroi minua, koska se kuvaa hirvittävän tilanteen muuttumista toiseksi, kun ihmiset panevat Jumalan sanat käytäntöön.
Kuulemme Abigailista kuningas Daavidin kertomuksen yhteydessä. Daavid oli voideltu kuninkaaksi, mutta hän ei vielä ollut kuningas. Itse asiassa hän oli lainsuojaton, ja kuningas Saul vainosi häntä. Tämän takia Daavidista tuli lainsuojaton ja toisten lainsuojattomien johtaja, ja hänen täytyi asua luolissa ja autiomaassa. Abigail oli naimisissa rikkaan ja tylyn Nabal-nimisen miehen kanssa. Daavid kuuli Nabalin olevan Karmelissa keritsemässä lampaitaan ja lähetti miehiä pyytämään Nabalilta muonaa kiitokseksi avusta, jota Daavidin miehet olivat antaneet Nabalin paimenille. Nabal ei suostunut antamaan muonaa lainsuojattomalle, vaikka hän olisikin tuleva kuningas, ja lähetti miehet tyhjin käsin takaisin Daavidin luo. Daavid vihastui 24
SOTAHUUTO
Nabalin vastauksesta, koska Nabal maksoi hyvän pahalla. Daavid vannoi tappavansa kaikki Nabalin väkeen kuuluvat miehet vielä samana päivänä ja lähti toteuttamaan uhkaustaan. Daavidin joukko oli niin suuri, että heillä ei olisi ollut vaikeuksia tuhota Nabalin taloa.
voilleen. Abigail nöyrtyi Daavidin edessä: hän pyysi anteeksiantoa ja kertoi Nabalin olevan tyhmyri. Sitten hän pyysi Daavidia olemaan kostamatta ja muistutti, että kosto kuuluu yksin Jumalalle. Daavid tuli järkiinsä ja malttoi mielensä.
Eräs Nabalin palvelija näki mitä tapahtui ja kertoi siitä Abigailille. Palvelija selitti, että Daavidin miehet olivat suojelleet heitä laitumella, eikä kukaan ollut uskaltanut häiritä heitä. Kun Abigail kuuli tapahtuneesta, hän kokosi nopeasti leipää, kakkuja, hedelmiä, jyviä, lihaa ja viiniä Daavidille vietäväksi. Abigail lastasi kaiken aasien selkään ja lähetti palvelijansa edeltä.
Kun Abigail palasi kotiin, Nabal oli juovuksissa, ja Abigail kertoi hänelle vasta seuraavana päivänä, mitä oli ollut vähällä tapahtua hänen käytöksensä takia. Nabal sai halvauksen ja kuoli 10 päivää myöhemmin.
Abigail seurasi heitä, ja kun hän näki Daavidin, hän heittäytyi maahan kas-
Tässä kohtaa varmaan jo arvaat, miksi tämä kertomus innoittaa minua. Abigailia kuvataan viisaaksi ja kauniiksi. Kun hän kuuli tapahtuneesta, hän ei valittanut aviomiehelleen; hän luultavasti tiesi, että se olisi hyödytöntä. Hän ei myös-
Antonio Molinarin maalaus David ja Abigail
kään vaipunut epätoivoon, vaan tarttui toimeen, kokosi tarvikkeet ja lähetti palvelijat matkaan. Hän ei toiminut yksin, vaan luotti palvelijansa apuun, ja palvelija varmasti tiesi, että Abigail kuuntelisi häntä ja tekisi jotain asialle. Lähettämällä palvelijoitaan edeltä hän rauhoitti Daavidia. Sitten hän nöyrtyi ja pyysi anteeksi rauhoittaen Daavidia lisää. Hän puhui viisaasti ja esti vahinkoa tapahtumasta sekä itselleen että Daavidille. Abigail oli nopea, viisas ja nöyrä, ja muutti toiminnallaan hirvittävän tilanteen siunatuksi. Jos sovellamme Jumalan sanan periaatteita omaan elämäämme, todistam-
me muodonmuutosta. Jeesus sanoi kahden rakentajan vertauksessa: ”Jokainen, joka kuulee nämä sanani ja tekee niiden mukaan, on kuin järkevä mies, joka rakensi talonsa kalliolle.” (Matt. 7:24) Jotta voimme soveltaa Jumalan sanaa omaan elämäämme, meidän on tehtävä kaksi asiaa. Ensinnäkin meidän on kuunneltava Jumalan sanaa, ja siihen meillä on nykyisin monia vaihtoehtoja. Voimme lukea Sanaa, laulaa sitä, tai kuunnella puhelimellamme missä vain olemmekaan. Toiseksi meidän on tehtävä, mitä käsketään. Tämä osa voi olla haastavampi, mutta jos uskallamme,
saamme palkintomme niin tässä elämässä kuin ikuisuudessa. Mitä Abigailille tapahtui aviomiehen kuoleman jälkeen? Daavid lähetti toisen joukon miehiä noutamaan häntä Daavidin vaimoksi. Taas Abigail valmistautui nopeasti ja lähti heidän mukaansa. Viisautensa, ja varmaan myös kauneutensa, ansiosta hänestä tuli kuninkaan vaimo. Se ei tarkoita, että hänellä ei olisi ollut vaikeuksia myöhemmin elämässä, mutta siitä lisää joskus toiste.
Ana Krüger Vargas luutnantti nuorisoupseeri, Porvoon osaston johtaja
SOTAHUUTO 25
Krigsropet Frälsningsarmén har svenskspråkiga aktiviteter i Finland, t.ex i Helsingfors, Borgå och Vasa. På de här sidorna har vi material på svenska från Frälsningsarmén i Finland, Sverige och andra delar av världen.
Fostrad i en andlig familjegemenskap
till att tjäna en medmänniska Jag var sju år gammal när jag kom med i Frälsningsarméns nyligen påbörjade barn- och ungdomsarbete i Borgå. Sedan dess har Frälsningsarméns kår i Borgå varit mitt andliga hem där jag har fått växa och i ödmjukhet verka för Guds rike som en Kristi tjänare. Tämä todistus julkaistaan kotisivuillamme suomeksi helmikuun aikana. Att vilja att tjäna i kärlek När Frälsningsarmén i Finland firade sitt 130-års jubileum år 2019, gav ärkebiskop Tapio Luoma i sitt gratulationsbrev en god respons på frågan varför vi i Frälsningssarmén arbetar som vi gör. ”I Frälsningsarméns verksamhet förenas tron på Gud som kommer till oss i sin Son Jesus Kristus, och viljan att tjäna sina medmänniskor, skapade till Guds avbild, men som har fått känna av nöd och avsaknad av mycket i sina liv.” Här betonas nyckelorden viljan att tjäna sina medmänniskor som har fått känna av nöd och avsaknad av mycket. I Frälsningsarméns verksamhet förenas ett tredelat tjänsteuppdrag: att frälsa själar, fostra till helgelse samt tjäna en lidande mänsklighet. Vårt uppdrag är att gå ut i hela världen och försöka nå sårade, sargade, ensamma, hemlösa och förvirrade människor i kärlek. På grund av coronaepidemin lever vi i en svår tid. Folk är rädda och osäkra, de ser ingen utväg ur en hopplös ekonomisk situation och de som är satta i karantän lider av ensamhet. 26
SOTAHUUTO
Församlingen på orten – ett hoppets ljus i världen Det känns gott när någon tacksam person i brödkön rör vid sitt hjärta och pekar uppåt mot himlen. ”Så är det, vi gör det här till Guds ära och för att förhärliga Kristus”, svarar jag. Det är det här det gäller: ”hjärtat till Gud, handen uträckt till medmänniskan”. Vi tjänar ett lidande samhälle i kärlek utan åtskillnad. På Tavastehus kårs 130-års fest var det intressant att höra berättas om tiden för starten, och om hur två unga damer gick hela vägen från Tammerfors till Tavastehus för att ”öppna eld” i staden. I sin bok Corageuos Leadership (Modigt ledarskap) skriver Bill Hybles följande: ”Även i framtiden behöver vi människor som har en djärv vision och vilja att ge sin talang till Guds verksamhet. De sporrar Kristi följeslagare att ge sitt bästa för Guds sak. De håller fast vid sin målsättning med en terriers envishet på det att evangeliet förkunnas vilsna blir funna troende utrustade fattiga hjälpta ensamma finner vägen till
en gemenskap och Gud får äran av allt detta”. (fri övers.red.) Texten visar oss vad som händer när folk gör det vad Gud har kallat dem till och använder de gåvor han har gett dem. Då uppfyller också den lokala församlingen det återlösningsuppdrag Kristus kallade den till. Församlingen är av stor betydelse både för sin egen omgivning och oss som en andlig familj, bröder och systrar i Kristus.
Att mogna i sitt tjänsteuppdrag Var alltså starka och orubbliga, kära bröder och systrar i Kristus, och verka alltid med iver i Herrens tjänst. Vet, att Herren inte låter ert arbete gå förlorat. En tjänaregärning är inte alltid en enkel uppgift och att mogna i den uppgiften är oftast en lång process. För mig personligen har det krävt massor av ödmjukhet, vishet och bön på knä. I Bibeln finns flera berättelser om hur Gud har använt de mest osannolika människor för att nå sitt syfte. Jag har funderat mycket på Jesu sätt att bemöta människor och tjäna dem.
Han avstod från allt för tjäna sina medmänniskor, lyfta upp dem och fostra dem till att tjäna. Till tvisten om vem är störst bland lärjungarna sade Jesus: ”Kungarna uppträder som herrar över sina folk, och de som har makten låter kalla sig folkets välgörare. Men med er är det annorlunda: den störste bland er skall vara som den yngste, och den som är ledare skall vara som tjänaren.” Jesus tjänade lärjungarna så att likheten med honom skulle bli synlig i deras liv Han gjorde detta för att uppnå två saker: Han ville se frukt i lärjungarnas liv och att deras liv skulle bära frukt till Guds ära. Dessa frukter gjorde att Guds rike spreds över hela världen. Likheten med Jesus skulle öka hela tiden i lärjungarnas liv. Precis som han var beroende av sin Far, var lärjungarna beroende av Jesus. Anden skulle leda lärjungarna på samma sätt som Jesus. Han bad för dem. Han lyfte dem igen efter att de hade fallit, när de tvivlade, var besvikna – och i Petrus fall, förnekade honom. I lärjungarnas utbildning ingick också särskilda uppgifter och mål. Jesus var mycket praktisk och grundlig. Jesus tränade och fortsatte att uppfostra lärjungarna så att de skulle bära frukt. Jesus lärde lärjungarna att lita på honom, att följa hans undervisning, att värdera hans ord och att förbli i honom. Han lärde dem att be, fundera över hans ord, förneka sig själva och uppleva samma förhållande till honom som Jesus hade till Fadern. Lärjungarna ville bli av med problemen, men Jesus visade kärlek och tjänade När en kvinna kom till dem och berättade om sin sjuka dotter ville lärjungarna bara bli av med kvinnan och hennes problem. Jesus accepterade inte detta och så lärde lärjungarna sig att denna hedniska kvinnas tro gladde honom. Han visade kärlek när de andra var likgiltiga och hade fördomar. Samma sak hände när lärjungarna ville hindra barnen från att komma till Jesus. Lärjungarna måste konstant ompröva sina attityder, prioriteringar, arbetssätt och principer. All tid och ansträngning som Jesus ägnade åt att utbilda sina lärjungar bar och fortsätter att bära mycken frukt. Han kommer att ge oss nåd och rädda oss, lyfta och välsigna oss, men också undervisa, träna och utbilda oss för att slutligen skicka oss ut på en resa, att uppfylla våra uppdrag. Gud förhärligas genom oss när vi bär mycken frukt. Om vi följer Jesus och gör saker som han – i lydnad och i Anden – ser vi stora resultat. Vårt arbete kommer att välsigna de tusentals människor som får lära känna den underbara, uppståndne Frälsaren, Jesus Kristus.
Christian Karlsson frälsningssoldat Borgå kår Foto: Toni Kaarttinen
SOTAHUUTO
27
a l a m u J o k u u s t u K
a u n si
i s k i r e upse ? n a a j i e m r a s u t Pelas Ota yhteyttä kokelassihteeriin: kokelas.osasto@pelastusarmeija.fi
Ekoteko n
2€
Sotahuuto saatavana vaihtoehtoisesti digilehtenä Helmikuu 2021
Sivut 10–15
Sotahuuto
n
lemPeyttä arkeen
Nyt Sotahuudon voi tilata myös digilehtenä paperisen lehden sijasta. Tilaamalla elektronisen version saat tuoreen Sotahuudon aina kuunvaihteessa sähköpostiisi PDF-tiedostona, jonka voit lukea silloin kun sinulle sopii.
Sivut 18–22
itu versoo aPua
Lehtitilauksen voit tehdä takasivumme kupongilla tai kotisivullamme: pelastusarmeija.fi/sotahuuto
Sivut 6–9
ttala: ny pia pen supernaeidnen arvojen ammattilainen
Nyt neulotaan yhdessä villasukkia lapsille Tänä vuonna Sielunlämmittäjät-projekti lahjoittaa villasukkia Pelastusarmeijan päiväkotien lapsille.
Pehm
SOTAHUUTO
1
Sotahuudon arkisto pysyy myös toiminnassa, mutta jatkossa lehdet ilmestyvät arkistoon kuukauden viipeellä: pelastusarmeija.fi/uutisia/sotahuudon-arkisto. Tilaamalla varmistat, että tiedät mistä puhutaan!
28
SOTAHUUTO
Sukat voi toimittaa Pelastusarmeijan osastoihin, merkitse lähetykseen ”Sielunlämmittäjät”. Lisätietoja: aikuis.perhetyo@pelastusarmeija.fi
Sielunlämmittäjät Kaikkia osapuolia lämmittävä projekti
Armeijassa tapahtuu Uusia jäseniä
Jumalan siunausta uudelle sotilaalle! Kuva: Kari Kasurinen
Virallinen tiedonanto Majuri Hannu Lindholm 1.1.2021 Lisämääräys Temppelin osaston toiseksi osastoupseeriksi (50 %). Hannu jatkaa edelleen osastojen kiinteistösihteerinä (50 %). Lahden osaston johtaja majuri Leena Riikonen jäi eläkkeelle 1.1.2021. Vastuu Lahden osastosta siirtyi kadetti Benjamin Hurstille. Sotilas Enni Kulmala on 1.1.2021 aloittanut työskentelyn Vaasan osaston sotilasavustajana. Hänen erityisvastuualueensa on Vaasan osastossa tehtävä lapsi- ja nuorisotyö. Rukoilemme siunausta tovereillemme näissä muutosvaiheissa. Patrick Naud eversti, territorion johtaja
tiedoksi Naistyön presidentin, eversti Anne-Dore Naudin isä, herra Helmut Kaiser menehtyi 88 vuoden iässä 27.12.2020. Kiitos kun muistatte rukouksin eversti Anne-Dorea ja hänen perhettään. Jeesus sanoo: Minä olen ylösnousemus ja elämä. (Joh. 11:25) Saga Lippo majuri, ylisihteeri
Radio Iltahartaus YLE Radio 1, ti 2.2. klo 18.50 ja 23.00 kapteeni Kaisu Leino
Uskomme rukouksen voimaan! Rukoilemme jokaisena arkipäivänä aamuhartauksissamme. Lähetä esirukouspyyntösi meille: pelastusarmeija.fi/esirukous, sähköpostitse rukous@pelastusarmeija.fi tai kirjeitse Pelastusarmeija, PL 161, 00121 Helsinki, kuoreen merkintä ”Esirukous”
Kuinka tulla uskoon? Ei ole yhtä ainoaa oikeaa valmista kaavaa, jonka mukaan ihminen tulee uskoon. Monet ovat kuitenkin kokeneet, että tämä rukous on ollut hyvä ensimmäinen askel henkilökohtaiseen suhteeseen Jumalan kanssa. Herra Jeesus Kristus, Olen todella pahoillani niistä asioista, joissa olen tehnyt väärin elämässäni. Anna minulle anteeksi. Luovun nyt kaikesta, minkä tiedän vääräksi. Kiitos siitä, että kuolit puolestani ristillä, jotta voin saada anteeksi ja tulla vapaaksi. Kiitos siitä, että tarjoat minulle anteeksiantamuksen ja Pyhän Hengen lahjaksi. Tule elämääni Pyhän Henkesi kautta ja ole kanssani ikuisesti. Kiitos, Herra Jeesus. Amen. SOTAHUUTO 29
Käännetty Alfa-materiaalista Alfa Suomen luvalla.
Kotkan osastossa vietettiin juhlapäivää sunnuntaina 22.11.2020, kun Petra Ahvenainen vihittiin osaston sotilaaksi.
Museon aarteet
Museonäyttelyn kiehtovat esineet kertovat Pelastusarmeijan 130-vuotisesta taipaleesta Suomessa.
Kuva: Harri Tahvanainen
Pelastusarmeijan museon arvokkaimpia esineitä – ei rahalliselta arvoltaan, vaan tunnearvoltaan – ovat pienet metallisankaiset silmälasit ja niiden kotelo 1800-luvun lopulta. Pelastusarmeijan perustaja, kenraali William Booth unohti nämä esineet Suomeen kiertueensa yhteydessä vuonna 1909. Vierailunsa aikana hän saarnasi muun muassa Kansallisteatterissa ja Helsingin yliopistolla. Suomen suuriruhtinaskunnasta matka jatkui Pietariin. Silmälaseja ei koskaan palautettu kenraali Boothille, koska tavaroiden kuljettaminen kesti tuohon aikaan kauan, ja lasit olisivat hyvinkin saattaneet rikkoutua laivamatkan aikana. Ne säilytettiin Suomessa ja ovat nyt oikeutetusti yksi tärkeimpiä esineitä kokoelmassamme.
Lisää aarteita Pelastusarmeijan museossa Vuonna 2019 uusitussa museonäyttelyssä esitellään Pelastusarmeijan historiaa sekä kansainvälisestä että kansallisesta näkökulmasta. Pääset tutustumaan kiehtovien esineiden kautta järjestön tarinaan ja toimintaan Suomessa aina alkuaikojen hankaluuksista nykypäivään saakka.
Koronarajoitusten takia tarkista museon tämänhetkiset aukioloajat kotisivuiltamme: pelastusarmeija.fi/museo Uudenmaankatu 40, Helsinki (sisäänkäynti pihan puolella)
30 SOTAHUUTO
2€ n
Helmikuu 2021
n
Catherine Booth, Pelastusarmeijan äiti
Sotahuuto
jos haluamme parempaa tulevaisuutta, meidän täytyy muuttaa nykypäivää.
Sotahuuto on Pelastusarmeijan lehti, joka ilmestyy 11 kertaa vuodessa Se kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa.
KRIGSROPET
Frälsningsarméns tidning i Finland Tilaukset: puh. (09) 681 2300 sotahuuto@pelastusarmeija.fi pelastusarmeija.fi/sotahuuto Tilaushinnat: Suomeen ja Viroon vuosikerta 25 €, muihin maihin 50 € Pelastusarmeijan virallinen äänenkannattaja Suomessa 131. vuosikerta Kansallinen päämaja ja toimitus: Uudenmaankatu 40, Helsinki Postiosoite: PL 161, 00121 Helsinki Puhelinvaihde: (09) 681 2300 Sähköposti: sotahuuto@pelastusarmeija.fi Kotisivut: pelastusarmeija.fi facebook.com/pelastusarmeija Kansallinen johtaja: Eversti Patrick Naud Vastaava toimittaja: Eija Kornilow Toimitussihteeri ja ulkoasu: Toni Kaarttinen Toimituskunta: Patrick Naud, Eija Kornilow, Toni Kaarttinen, Anne Fredriksson, Saara Ertamo, Heidi Vuorenoja Perustaja: William Booth Kansainvälinen johtaja: Kenraali Brian Peddle Kansainvälinen päämaja: The Salvation Army, IHQ, 101 Queen Victoria Street, London EC4P 4EP, UK Toimitus ei vastaa pyytämättömistä kirjoituksista
Auta meitä auttamaan www.pelastusarmeija.fi
Painopaikka: Savion Kirjapaino Oy, Kerava 2021 ISSN 0356-3340 (painettu) ISSN 2489-5814 (verkkojulkaisu)
Kansikuva: Toni Kaarttinen
SOTAHUUTO
31
hyvää sanomaa ystävänpäiväksi ♥ Tilaamalla tuet Pelastusarmeijan työtä kotimaan vähävaraisten hyväksi. Tilaushinnat: Suomi ja Viro, vuosikerta, 25 €, Muut maat, vuosikerta, 50 €
Sotahuudon ystävänpäivätarjous: tilaa lehti ystävälle uskomattoman edulliseen hintaan 10 € / vuosikerta! (ei koske ulkomaan tilauksia) Tilaan itselleni
Tilaan digilehden paperisen sijasta
Tilaan ystävälleni. Nyt vain 10 €! Ystäväni nimi ja osoite (tai sähköpostiosoite, jos digitilaus):
Nimeni: Osoitteeni: Sähköpostini: Puhelinnumeroni:
Vastaanottaja maksaa postimaksun
Suomen Pelastusarmeijan Säätiö Tunnus 5007467 00003 Vastauslähetys
