Pehmeiden arvojen ammattilainen Erityistason psyko- ja perheterapeutti ja lastensuojelualan ammattilainen Pia Penttala on tullut tutuksi suurelle yleisölle Supernanny Suomi -televisiosarjasta, jossa hän vierailee perheiden luona antamassa ammattiapua lasten kasvatuksen haasteisiin ja arjen ongelmakohtiin. Omassa arjessaan Pia Penttala vastaa lastensuojeluyksiköstä. Yksikköön kuuluu kaksi pienryhmäkotia eri-ikäisille lapsille psykiatrisen ja neuropsykiatrisen kuntoutuksen viitekehyksellä. Pelastusarmeijallakin on osansa Pian ammattitaustassa, mutta millainen?
Pia Penttala on nuoresta asti tehnyt töitä lasten, nuorten ja perheiden parissa. – Ensimmäiseltä koulutukseltani olen nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaaja. Yritin kouluttautua terveydenhuoltoalalle, mutta se ei ollut juttuni, ja päädyin sosiaalialalle. Olen erityistason psyko- ja perheterapeutti. Pelastusarmeija oli osa tätä ammattilaistumisen polkua, sillä teininä hän työskenteli ohjaajana Lasten lomakodilla Nummelassa kahtena kesänä. Se oli yksi Pian ensimmäisiä työkokemuksia. – Täytyy sanoa, että mitä enemmän olen ammatillista kokemusta saanut, sitä enemmän muistelen näitä kesiä lämmöllä. Pia kertoo, että häntä kiinnostivat erityisesti lasten lähtökohdat ja taustat. – Minua kiinnosti kovasti, että Helsingistä tulee vähävaraisia lapsia monilta asuinalueilta. Heikompien puolella oleminen ja kanssakulkeminen on ollut minulle aina hyvin tärkeää. Pialle on jäänyt monia lämpimiä muistoja ja mielikuvia lomakodin kesistä. – Työtä oli nuorena ja osaamattomanakin helppo tehdä, koska se oli hyvin jäsenneltyä ja suunniteltua. Aikuisilta 6
SOTAHUUTO
työntekijöiltä, Pelastusarmeijan upseereilta ja sotilailta, opin tiettyjä asioita, joita muistelen edelleen. Paitsi ammatillisuuden kautta, niin oli myös asioita, joita myöhemmin nuorena äitinä omaksuin. Esimerkiksi laitan kotona pyyheliinan naulaan kulmat sisään käännettynä. Näin Nummelassa työskennellyt Anja Lyytikäinen meitä opasti. Silloin se ei olisi vähempää voinut kiinnostaa, mutta äitinä huomasin tekeväni näin, Pia naurahtaa ja jakaa toisen muiston Anjasta: – Anja piti minulle myös puhuttelun: ”Pia, sinä olet tyypillinen nuori työntekijä. Tulet usein vähän myöhässä ja mielellään lähdet aiemmin.” Hän osasi huomauttaa kauniisti. Siinä oli sellaista lämmintä armollisuutta ja ymmärrystä siitä, mitä on nuoren elämä. Nämä on olleet minulle valtavan tärkeitä oppeja armollisuudesta ja siitä, että persoonat pitää ottaa huomioon. Ei tuijoteta virheitä, vaan kannatellaan ja opetetaan työyhteisössäkin eri-ikäisiä työntekijöitä. Olen siitä ajatustavasta omaan johtajuuteeni oppinut ja poiminut asioita. Pia näkee, että kesäleirit ovat nykyaikanakin hyvin tarpeellisia: – Kohtaaminen on valtavan tärkeää. Se, että teh-
dään asioita yhdessä, ja samalla se on hyvin jäsenneltyä. Se on tärkeää näille lapsille, jotka tulevat haasteellisista taustoista. Heitä ei tue vapaamuotoisuus, vaan hyvin organisoitu oleminen tuo turvaa.
Läsnä ja lähellä Pian työura jatkui nuorten parissa. Hän teki erityisnuorisotyötä ja etsivää nuorisotyötä useiden vuosien ajan, niin työssä kuin vapaaehtoistoiminnassa. – Sain tehdä työtä laajalla näkökulmalla. Olin se tyyppi, joka raahasi nuoria kotiin ja veti vanhempia ylös sängynpohjalta. Olen joskus hymyillen muistellut, että nuorena sitä oli suojaton, mutta into puski eteenpäin. Tämä antoi minulle tosi, tosi paljon nykyiseen työhöni. Pia työskenteli kymmenen vuotta Diakonissalaitoksen lastenkodissa, missä hän teki kuntouttavaa työtä äitien ja vauvojen parissa. Viimeiset vuodet hän toimi lastenkodin esihenkilönä. Sitten Pia teki päätöksen oman lastensuojeluyksikön perustamisesta. Yksikköön kuuluu kaksi pienryhmäkotia eri-ikäisille lapsille psykiatrisen ja neuropsykiatrisen kuntoutuk-
