Toivon tuoja Usko, toivo ja rakkaus ovat kaikki läsnä Päivi Niemen elämässä ja työssä. Päivi toimii terapeuttina, kouluttajana, työnohjaajana ja seksuaalineuvojana. Hän on julkaissut myös kahdeksan kirjaa. Kirjoissa ja luennoilla hän tuo esiin itsetunnon, voimavarojen, tunnetaitojen ja toipumisen teemoja. – Missioni on nähdä toivoa kaikkialla, jopa siellä, missä muut eivät sitä näe. Kun asiakas ei itse näe kapasiteettia selviämiseen, tehtäväni on olla se, joka puhuu toivon puolesta.
Tapaan terapeutti Päivi Niemen hänen vastaanotollaan Tampereen NNKY:n tiloissa. Vastaanottohuone henkii rauhaisaa tunnelmaa, mikä on omiaan luomaan oikeanlaisen ilmapiirin Päivin tavatessa asiakkaitaan. Istumme nojatuoleille ja pyydän Päiviä kertomaan, mikä johdatti hänet työskentelemään psykologian ja terapian parissa. – Paljonko sinulla on aikaa? Päivi naurahtaa. – Tulen hyvin vaikeista kuvioista. Olin syrjäytynyt nuori, kaiken avun ulottumattomissa. Olin alkoholistiperheen lapsi kulissikodissa, jossa kaiken piti näyttää ulkoisesti hyvältä. Olin niin keinoton käsittelemään sitä vihaa ja ristiriitaa, jota sisälläni oli. Murrosiän viha ja kapina sai minut hakemaan yhteneväisyyttä kaveriporukasta, jossa oli satanisteja, punkkareita, anarkisteja ja muita syrjäytyneitä nuoria. Jos tilanteet olisivat menneet toisin, olisin todennäköisesti palannut aiemmin tuhlaajatytön tieltäni. Äitini 6
SOTAHUUTO
alkoholisoitui pahasti, isäni kuoli ollessani seitsemäntoista, ja sukuni katkaisi yhteydenpidon. Minulla ei ollut paikkaa, mihin mennä. – Olin väkivaltaisessa ja päihdehuuruisessa parisuhteessa. Minut hakattiin henkihieveriin useamman kerran. Sain kuitenkin aina jotenkin pidettyä kiinni unelmastani kodista, ammatista ja elämässä etenemisestä. Parikymppisenä sisin ei kestänyt enää. Tulin uskoon ja se antoi minulle reitin, miten sain elämääni parannettua. Kaveriporukastani yksi tuli vankilassa uskoon ja raitistui, muutamat kuolivat väkivaltaisesti, joku teki itsemurhan. Siinä porukassa tapahtui kova repeäminen. – Pääsin unelma-ammattiini kauneudenhoitoalalle. Jaoin ihmisille selviytymistarinaani ja se lähti leviämään kulovalkean tavoin. Otin vuoden toimivapaata, jotta voisin vastata kaikkiin näihin pyyntöihin. Ajelin ympäri Suomen kertoen tarinaani nuorisotaloissa, seurakunnis-
sa, vanhempienilloissa… kaikenlaisissa tilaisuuksissa. Keskustelin ihmisten kanssa kuunnellen heidän tarinoitaan ja yrittäen auttaa. Tein sitä hyvällä sydämellä, mutta vastaan tuli niin kertakaikkisen vaikeita asioita ja ihmiskohtaloita, että minua alkoi kiinnostaa, miten voisin auttaa heitä muuten kuin vain mututuntumalla. Päivi ei palanut kampaajan työhön. Samalla kun hän teki vapaehtoisuuteen pohjautuvaa nuorten auttamistyötä, hän opiskeli psykologiaa ja psykiatriaa ja teki terapeutin, seksuaaliterapeutin ja työnohjaajan opintoja. – Kävin läpi myös oman intensiivisen traumaterapiajakson. Sain siitä valtavasti apua ja ymmärrystä. Nyt Päivi on tehnyt tätä työtä 25 vuotta, ja hänellä on ollut oma vastaanotto Tampereella ja Helsingissä viimeiset 12 vuotta. – Sydän jäi sille tielle. Haluan kuun8 nella ihmisten tarinoita ja auttaa heitä.
