Sotahuuto 2022/09

tässä numerOssa

04

Toimitukselta

05 Tässä kuussa

06 Itohan Okundaye – ihmiskaupan uhrista ihmisoikeusaktivistiksi

12 Raamatun naiset

14 Tietoisuuden lisääminen on paras työkalu ihmiskaupan vähentämisessä

18 Minä & Pelastusarmeija

19 Iloista yhteyttä liikuntaviikonloppuna

20 Pelastusarmeijan ihmiskaupan vastainen työ on ennaltaehkäisevää ja valistavaa

25 Ajatuksia elämästä

26 En gudomlig plan

28 Monipuolista hyötyä & iloa kattoterassista

30 Armeijassa tapahtuu

Sotahuuto on mukana juhlistamassa

Pelastusarmeijan naistyön 100 vuotta Suomessa

”nIin kauan kuin yksIkIn tyttö on kadulla”

Ihmiskauppa on maailmanlaajuinen ongelma, joka usein mielletään pelkästään seksiorjuudeksi, mutta ilmiön takaa löytyy monitahoisempi todellisuus. Tässä lehdessä avaamme tätä teemaa monipuolisesti. Yhdessä artikkeleista nigerialai nen Itohan Okundaye kertoo, miten hän unelmoi nuorena tyttönä hyvästä am matista ja toimeentulosta. Siksi hänen oli helppo tarttua tarjoukseen, kun hänel le luvattiin hyvä työpaikka Euroopassa. Unelmat paremmasta tulevaisuudesta vaihtuivat synkkiin näkymiin, kun hänelle selvisi matkan todellinen tarkoitus ja hän päätyi ihmiskaupan uhriksi harjoittamaan prostituutiota Italian kaduille. Monien vaiheiden kautta hän tuli lopulta Suomeen ja asuu nyt Vaasassa. Ito han auttaa ihmiskaupan uhreja ja toimii myös kansainvälisessä ihmiskaupasta selviytyneiden valtuustossa.

Poliisin valtakunnallinen ihmiskaupparikoksia tutkiva työryhmä aloitti toimin tansa helmikuussa 2021 noin 20 rikostutkijan ja kahden tutkinnanjohtajan voi min. Ryhmä tutkii laaja-alaisesti ihmiskauppaan liittyviä ilmiöitä, kuten esi merkiksi paritusta, työperäistä ihmiskauppaa ja kiskontaa. Tutkinnanjohtaja, ylikomisario Hannu Kortelainen kertoi Sotahuudon toimitukselle ihmiskaupan tilanteesta Suomessa. Voit lukea hänen haastattelunsa tästä lehdestä.

”Niin kauan kuin yksikin tyttö on kadulla, tahdon taistella”, julisti Pelastusar meijan perustaja William Booth viimeiseksi jääneessä saarnassaan. Pelastus armeija jatkaa taistelua ihmiskaupan pimeyttä vastaan ja ihmisarvon puolesta ympäri maailmaa ja myös Suomessa. Uskomme Raamatun periaatteiden mu kaisesti kaikkien ihmisten yhtäläiseen, syntymässä saatuun ihmisarvoon sekä velvollisuuteen huolehtia lähimmäisistä. Suomen Pelastusarmeijan ihmiskau pan ja nykyaikaisen orjuuden vastaisen työn koordinaattori ja kansallinen yh teyshenkilö Sari Vanha-Perttula esittelee toimenkuvaansa ja työnsä tavoitteita.

Esa Nenonen

majuri vastaava toimittaja

mIten olemme onnIstuneet?

Olemme kiinnostuneita kuulemaan, mitä mieltä olet lukemastasi lehdestä. Lähetä meille niin ruusuja kuin risujakin. Voit myös tehdä ehdotuksia aiheista, joista haluaisit tulevaisuudessa lukea.

Lähetä palautteesi osoitteeseen: sotahuuto@ pelastusarmeija.fi

tässä kuussa

vaPaus valita vaPaus

”Poliisilta ei armoa sähköpotkulautaili joille – tässä säännöt, joita on nouda tettava”, uutisoi MTV tiukkaan sävyyn keväällä 2022. Sähköpotkulaudat ilmes tyivät muutama vuosi sitten kaupunki en kaduille. Monet hullaantuivat siitä uudenlaisesta liikkumisen vapaudesta, jonka potkulaudat mahdollistivat. Vali tettavasti aika monet käyttivät vapautta väärin ja hurjastelivat liikenteen seassa ja jalkakäytävillä omasta ja toisten tur vallisuudesta välittämättä. Siksi tarvittiin yhä tiukempia ohjeita ja sääntöjä.

Esivanhemmillamme paratiisissa oli pal jon vapautta. Heiltä oli kielletty vain yksi asia, oli vain yksi puu, jonka hedel mää ei saanut syödä. He käyttivät kui tenkin vapauttaan väärin ja rikkoivat ainoaa heille annettua kieltoa. Siitä seu rasi, että ihmiskunnalle oli annettava li sää kieltoja ja käskyjä. Jos ihminen ei käyttäisi vapauttaan itsekkäästi, käsky jä ja lakeja ei tarvittaisi. Jokaisen kiel lon rikkominen synnyttää uusia kieltoja. Ihmisen vapautta on rajoitettava, ettei maailma ajaantuisi sekasortoon.

Kun Jumala loi ihmisen, hän antoi täl le vapaan tahdon. Tämän uskotaan osin

selittävän sen, että maailmassa on niin paljon pahuutta. Ihminen voi valita, te keekö hän hyvää vai pahaa – ja aika usein ihminen valitsee tehdä pahaa. Moni ajattelee, että vapaus on hyvä asia minulle, mutta samalla ei soisi sitä toisil le. Jotkut ovat jopa valmiita riistämään toisilta vapauden saadakseen itselleen lisää valtaa ja vaurautta. Tätä kutsutaan nykyaikaiseksi orjuudeksi ja ihmiskau paksi.

Vapaus lienee rakkauden ohella laule tuin teema iskelmissä. Myös monet hen gelliset laulut kertovat vapaudesta. Iskel millä ja hengellisillä lauluilla on se ero, että iskelmissä vapautta yleensä vasta kaivataan, kun hengellisissä lauluissa siitä jo iloitaan. Ihminen kokee vapau den saatuaan syntinsä anteeksi. Tarkoit taako tämä, että voimme vapaasti tehdä syntiä, koska Jumala antaa ne kuitenkin anteeksi? ”Pois sellaiset ajatukset!” sa noo Paavali ja jatkaa kysymällä: ”Kun ker ran olemme kuolleet pois synnistä, kuin ka voisimme edelleen elää siinä?” (Room. 6:2)

Pelastusarmeijassa uskomme siihen, että Jumala, joka kykenee anteeksi an

tamaan menneet synnit, kykenee myös vapauttamaan ihmiset tekemästä lisää syntiä. Tätä kutsutaan pyhityselämäksi. Sitä voisi kutsua myös elämäksi vapau dessa.

Pelastusarmeijan johtajat nostavat tärkeitä

ajankohtaisia asioita valokeilaan

Saga Lippo majuri ylisihteeri

Nigerialainen kansalaisaktivisti Itohan Okundaye tietää omakohtaisesti, kuinka köyhyys ajaa nuoria naisia ihmiskaupan uhreiksi. Siksi hän haluaa taistella ihmiskauppaa vastaan parantamalla tyttöjen ja nuorten naisten asemaa Nigeriassa. Vuonna 2014 Suomeen saapunut Itohan toimii nyt FinnWID ry – Naiset kehitystyössä ry:n hallituksen jäsenenä ja ihmiskaupan vastaisen työn asiantuntijana järjestön Toisenlaisia tarinoita -kampanjassa. Jumalan armo on ollut voima, joka on kannatellut häntä läpi vaikeiden aikojen.

Pelastusarmeijan Vaasan osastolle saa puu hymyilevä ja lämpöä säteilevä nuori nainen. Siirrymme osaston ruko ushuoneeseen, jonka eheyttävässä sees teisyydessä Itohan alkaa kertoa elämän tarinaansa.

31-vuotiaalla Itohan Okundayella on ollut värikäs ja dramaattinen elämä. Hän syntyi Benin Cityssä Nigeriassa. Perhe oli suuri, hänen äitinsä oli isän kuudesta vaimosta viides. Isällä oli 12 lasta, jois ta Itohan oli kahdeksas, äidilleen hän oli neljäs lapsi. Perheyksikkö oli muu tenkin länsimaista laajempi, sillä saman katon alla asui myös muita perheenjä seniä, kuten isän veli perheineen. Itoha nin äiti huolehti perheen toimeentulos ta, ja myös Itohan joutui jo nuorella iällä tekemään töitä. Iltaisin ja öisin Itohan sii vosi Benin Cityn toria äitinsä kanssa, aa muisin hän pesi pyykkiä ja teki muita askareita naapurustossa. Päivät olivat pitkiä ja tulot pienet. Elämä oli sinnit telyä.

Itohan rakasti koulunkäyntiä, mutta opintojen ja yötöiden yhdistäminen oli vaikeaa, ja hän joutui lopettamaan kou lun 15-vuotiaana.

– Se oli todella surullista, sillä rakas tin koulua ja olin itse asiassa erinomai nen oppilas. Koulunkäynnin rahoittami nen oli vain mahdotonta, Itohan toteaa.

Itohan oli aina toivonut voivansa aut taa muita ihmisiä. Hän haaveili opiske

lemisesta ja lääkärin ammatista. Siihen aikaan, kun hän jätti opiskelut, hänelle tarjottiin useita kertoja työtä Euroopasta. Se tuntui keinolta toteuttaa unelmia.

– Olin siihen asti kieltäytynyt, mut ta kun eräs sukulaiseni lähestyi asialla, päätin tarttua siihen. Hän vaikutti luo tettavalta ja kertoi, että auttaisi matkajär jestelyissä. Tuleva palkka olisi hyvä, sen avulla pystyisin tukemaan perhettäni.

Itohan myöntää, että tulevaisuus jän nitti, mutta hän ei osannut pelätä.

– Minulla oli unelmia ja fantasioita, millaista elämä tulisi olemaan. Se oli elämää mullistava tarjous, ja totta kai tartuin siihen.

Itohan ei kertonut perheelleen lähdös tä. Ainoastaan matkanjärjestäjät tiesivät –se oli osa tätä salaisuuksien verhoa, jolla ihmiskauppiaat peittelevät toimintaan sa. Itohanin perhe sai tietää vasta paljon myöhemmin tyttärensä muutosta vie raaseen maahan.

– Aluksi muutin omasta kyläyhteisös täni Lagosiin, Nigerian pääkaupunkiin, jossa kukaan ei tuntenut minua. Tämä teki heidän järjestelyistään helpompaa, sillä kukaan ei osannut kaivata minua

. Matkan todellisuus paljastuu

Vuonna 2006 15-vuotias Itohan Okun daye saapui monen välilaskun kautta Italiaan. Aluksi hän oli onnellinen pääs

tyään Eurooppaan, mutta hyvin pian työsuhteen todellinen luonne – pros tituutio – paljastui. Itohan sai kuulla myös olevansa matkajärjestelyistä vel kaa 40 000 euroa. Velanmaksu tapah tuisi päivittäin madamelle eli nigerialai selle naiselle, jonka alaisuudessa hän työskenteli.

– Olihan se shokki. Tämäkö on se unelmien Eurooppa? Tätäkö joutuisin tekemään? Ei minulla ollut käsitystä ra han arvosta. Kun minulle valkeni, mil laisia summia asiakastapaamisesta tie naisin, järkytyin.

Itohan tajusi, että velan maksamiseen menisi vuosia, eikä kotiin lähetettäväksi jäisi juuri rahaa. Hän aloitti työt kadulla, ja kohtasi usein väkivaltaisia asiakkaita. Työ oli ahdistavaa ja vaarallista, mutta hänellä ei ollut vaihtoehtoja.

– Se oli henkisesti hyvin rankkaa, sil lä koskaan ei tiennyt, mitä voi tapahtua. Elin kuolemanvaarassa joka päivä. Sii nä tilanteessa oli kuin olisin muuttunut joksikin toiseksi – katselin itseäni ulkoa päin.

Monet asiakkaat käyttivät tietämätön tä ja haavoittuvaista nuorta tyttöä hyväk seen, Itohanilla ei ollut keinoja kieltäy tyä tai puuttua asioihin. Noiden vuosien aikana hän koki useamman abortin.

Itohan huokaa: – Se oli normaalia. Miten kamalaa se elämä olikaan. Riskit olivat niin suuria. 8

mälleen kuin itse olin saanut. Tiesin, että koulutus on Suomessa erinomaista, niin päätin hakea turvapaikkaa.

Itohan oli kuullut, että Suomessa kun nioitetaan ihmisoikeuksia ja autetaan ih miskaupan uhreja. Hän lähti Italiasta helmikuussa 2014 ja haki Suomesta tur vapaikkaa. Hänen poikansa syntyi kak si kuukautta myöhemmin Helsingissä. Suomessa Itohan otettiin ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmään, ja hän pääsi asumaan vastaanottokeskukseen Kallioon.

Ensivaikutelma Suomesta oli positiivi nen: – Kaikki oli niin puhdasta ja väljää. Ihmiset vaikuttivat vakavilta ja hiljaisilta, mutta heistä välittyi myös lämpö, Itohan muistelee.

Itohanin turvapaikkaprosessi oli mo nimutkainen ja kesti viisi ja puoli vuot ta. Hän haki Suomesta ensin turvapaikkaa ja myöhemmin oleskelulupaa ihmiskau pan uhrille. Prosessin aikana hän sai usei ta kielteisiä päätöksiä. Kerran hänet jo käännytettiin Italiaan. Italian viranomaiset lähettivät hänet kuitenkin samana päivä nä takaisin, sillä käännytys oli valmistel tu huonosti.

– Kielteiset päätökset olivat turhaut tavia. Pelkäsin niin lapseni kuin itseni puolesta, enkä tiennyt, mitä elämä toisi, jos meidät palautettaisiin Italiaan. Pel käsin joutuvani takaisin kadulle, Itohan sanoo vakavana.

8

Itohanin pelkoa lisäsi se, että pian Italiaan saapumisen jälkeen hän oli jää nyt kadulla kiinni luvattomasta maassa olosta. Odottaessaan käännytystä hän loi itselleen uuden henkilöllisyyden ja haki turvapaikkaa. Saatuaan oleskelulu van Itohan pystyi työskentelemään va paammin. Velka ei kuitenkaan tahtonut lyhentyä, sillä hänen täytyi maksaa ma damelleen velan lisäksi asumisesta, työ vaatteista ja jopa kadunpätkästä, jolla päivysti. Vähäisistä itselleen jäävistä ra hoista hän lähetti suurimman osan per heelleen Nigeriaan.

Kohti valoa

Työskenneltyään viisi vuotta prostituoitu na Itohan sai velkansa maksettua. Madame vaati kuitenkin lisää ja uhkasi Itohanin per hettä. Itohan pääsi lopulta irti madames taan, mutta muita töitä oli kuitenkin lähes mahdotonta löytää Italiasta, joten hän jat koi prostituutiota. Sitten kohtalo johdatti norjalaisen miehen Itohanin luo.

– Noina päivinä joskus itkien kadun kulmassa rukoilin Jumalaa, että lähe tä avukseni joku. Tapasin tämän hyvän miehen, ja hän auttoi minut pois kadul ta. Jumalan tiet ovat tuntemattomat, Ito han huokaisee.

Tämän laupiaan samarialaisen ohel la Itohanin elämään tuli myös toinen mies, hänen lapsensa isä. Hetken nuo ret elivät rakkauden täyttämää elämää. Itohan tuli raskaaksi, mutta mies ei kui tenkaan ollut vielä valmis isäksi, ja suh de loppui.

– Koin, että tämä on kuitenkin minul le uusi alku. Päätin, että nyt elämässäni on uusi suunta.

Uusi elämä Suomessa Italiassa Itohan haki apua ihmiskaupan uhreja auttavilta järjestöiltä, mutta niillä ei ollut tarjota hänelle kuin vähäistä ma teriaalista tukea.

– Poikani oli pian syntymässä, ja ha lusin, että hän saisi paremman alun elä

Suomen kansallinen ihmisoikeusra portoija oli suosittanut, että ihmiskaupan uhrin uudelleen uhriutumisen riski arvi oitaisiin turvapaikkaprosessissa huolelli sesti. Silti Itohan sai kielteisen oleskelu lupapäätöksen vielä tammikuussa 2019. Itohan oli jo jonkin aikaa ollut muka na FinnWID – Naiset kehitystyössä ry -kansalaisjärjestössä, jonka Toisenlaiset tarinat -kampanjassa hän oli jakanut ta rinansa. Kielteistä päätöstä seurasi nyt laaja mediahuomio. Syntyi kansalais adressi, joka keräsi yli 5 000 allekir joitusta, ja Maahanmuuttovirasto otti päätöksen uudelleen tarkasteltavaksi. Syyskuussa 2019 Itohan ja hänen lap sensa saivat vihdoin ensimmäisen, vuo den pituisen oleskeluluvan Suomeen.

– Se merkitsi meille aivan valtavas ti. Olimme kokeneet niin paljon, ja oli koskettavaa, miten ihmiset olivat tul leet avuksemme. Olimme huojentu neita, nyt elämämme Suomessa pys tyi kunnolla alkamaan. Aiemmin en voinut kunnolla opiskella tai työsken nellä. Aloitin kieliopinnot, ja poikani pääsi päiväkotiin.

Itohan (vas.) 15-vuotiaana partiolaisena ennen Europpaan lähtöä.

Kuva: Itohanin kotialbumi, Nimeni on Itohan (Docendo)

Toisenlaisia tarinoita

Asuessaan vastaanottokeskuksessa Hel singissä vuonna 2014 Itohan näki mie lenkiintoisen ilmoituksen keskuksen ilmoitustaululla. Valokuvaaja Anna Kuok kanen etsi osallistujia turvapaikanhakijoi den elämää käsittelevää dokumentaarista valokuvaprojektia varten. Itohan oli en simmäinen ilmoittautuja.

– Jo ensimmäisellä tapaamisella ym märsin, että Itohanilla oli vahva tarve kertoa tarinansa, saada äänensä kuulu viin ja vaikuttaa asioihin. En kuitenkaan aavistanut, mihin kaikkeen tämä tapaa minen johtaisi, valokuvaaja Anna Kuok kanen kertoo Itohanista kertovan näytte lyn esittelyteksteissä.

Kun Itohan muutti Kristiinankaupun kiin, Anna tuli seuraamaan hänen elä määnsä kuukausittain. Eräällä tapaamisel la vuonna 2017 heräsi ajatus laajemmasta ihmiskaupan vastaisesta työstä.

– Olin käynyt kertomassa tarinaani eri tilaisuuksissa. Tuohon aikaan Jumala oli alkanut jälleen kutsua vahvemmin, ja koin että haluan palvella Häntä jaka malla tarinaani. Koin, että haluan roh kaista muita – tämä voisi olla siunauk sena monelle.

Itohan mietti projektia, jossa hän ker toisi ihmiskaupasta, ja sen rinnalla ke

Yhteistyö valokuvaaja Anna Kuokkasen kanssa oli tärkeä alkusysäys Itohanin ihmisoikeustyölle FinnWid ry:n parissa.

Anna Kuokkasen valokuvanäyttely ”Ihmiskaupan varjoista vaikuttajaksi – Itohan Okundayen tarina” on ollut esillä muun muassa Kultturikeskus

Caisassa Helsingissä, Turun pääkirjastossa, Galleria Gloriassa Jyväs kylässä ja Työväenmuseo Werstaassa Tampereella, josta oheiset näyttelystä otetut kuvat.

rättäisiin varoja tyttöjen koulutukseen ja ammattiopintoihin Nigeriassa. Projektin suuruudella ei ollut merkitystä; Itohanis ta tuntui, että jos saisi estettyä edes yhtä tyttöä lähtemästä ihmiskauppiaiden mukaan, se olisi kaiken työn arvoista. Anna Kuokkasen kontaktien kautta löy tyi FinnWID – Naiset kehitystyössä ry. Kymmenen kuukautta myöhemmin sai alkunsa Toisenlaisia tarinoita -kampan ja.

Itohan on nyt FinnWID:n hallituksen asiantuntijajäsen ja toimii asiantuntija na järjestön ihmiskauppaa ehkäisevässä työssä. Toisenlaisia tarinoita -kampan jan tarkoitus on lisätä tietoisuutta Nige riasta Eurooppaan suuntautuvasta, naisiin

kohdistuvasta ihmiskaupasta sekä kerä tä varoja ihmiskaupan ehkäisemiseksi ja naisten toimeentulomahdollisuuksien ke hittämiseksi Nigeriassa.

Miksi juuri Nigeria? Lähes 80 % nige rialaisista elää alle kahdella dollarilla päi vässä. Nopea väestönkasvu ja nuorten ikäluokkien suuri koko lisäävät muutto paineita maaseudulta kaupunkeihin ja kaupungeista ulkomaille. Kaiken tämän johdosta tuhannet nuoret naiset tulevat Eurooppaan paremman tulevaisuuden toivossa ja ajautuvat ihmiskaupan uhreik si. Esimerkiksi vuonna 2016 Välimeren kautta tuli Italiaan yli 11 000 nigerialais ta naista ja yli 3 000 alaikäistä, ja määrät ovat olleet kasvussa.

Itohan on kirjoittanut tarinansa elämäkertakirjaksi yhdessä toimittajatietokirjailija Kristiina Markkasen kanssa. Vuonna 2020 ilmestyi ”Nimeni on Itohan” (Docendo 2020). Kirja on saatavissa hyvin varustetuista kirjakaupoista.

Nyt Itohan kertoo, että hänen hengel linen elämänsä on vireää ja siunauksel lista: – Käyn tietyissä jumalanpalveluk sissa ja raamattupiireissä. Maanantaisin kokoontuva raamattupiiri on ekumeeni nen, ja se on minusta kovin ihanaa, kun ihmiset eri kirkoista kokoontuvat yh teen.

Itohan kokee anteeksiannon välttä mättömäksi. Hän kertoo antaneensa ih miskauppiailleen anteeksi.

– Se oli ehdottomasti vaikeaa. Tuol loin oli muistettava se anteeksianto, jonka itse olen saanut Jumalalta. Kai ken tapahtuneen jälkeen Hän yhä rakas taa minua. Anteeksianto on matka. Koin, että jos en kykene antamaan väärinte kijöille anteeksi, niin he pysyvät mie lessäni ja sydämessäni – ja näin pitävät minua edelleen vankinaan. Antamalla anteeksi koen olevani vapaa.

Raamatusta Esterin tarina on erityi sesti koskettanut.

FinnWid tukee Nigeriassa erityises ti tyttöjen koulutus- ja ammattikoulu tusmahdollisuuksia. FinnWIDin yhteis työkumppani Benin Cityssä on kuuden kansalaisjärjestön koalitio ENCATIP. Jä senjärjestöt ovat erikoistuneet ihmiskau pan ehkäisemiseen, tasa-arvon edistämi seen sekä naisten ja tyttöjen oikeuksien parantamiseen. ENCATIPiin kuuluva Idia Renaissance -järjestö ylläpitää koulutus keskusta, joka tarjoaa ammattikoulutus ta ja yrittäjyystaitoja nuorille naisille. Koulutuksen jälkeen naiset ovat valmii ta perustamaan yrityksen. Se on tärkeää, sillä työllistyminen on Benin Cityssä vai keaa.

Itohan näkee, että tiedon jakamisel la Suomessa on myös valtava merkitys.

– Monet tarinani kuulleet eivät ole uskoa, että tällaista voi tapahtua nyky maailmassa. Monet ovat tulleet kyynel silmin kiittämään. Ihmiset ovat tietoi sempia ihmiskaupasta, ja se koskettaa sydäntäni.

Itohan toimii myös kansainvälisessä ihmiskaupasta selviytyneiden valtuustos sa, johon hänet valittiin viime vuonna.

Valtuustoon kuuluu 21 ihmiskaupasta selviytynyttä henkilöä Pohjois-Amerikas ta, Euroopasta ja Aasiasta. Valtuuston on perustanut Euroopan turvallisuus- ja yh teistyöjärjestö.

– Tämä on ollut minulle merkittävä merkkipaalu. En osannut odottaa tällais ta luottamuksen osoitusta, mutta olen siitä erittäin kiitollinen ja otettu. Olen tavannut mahtavia ihmisiä, ja olemme saaneet edistettyä asioita. Suhtaudun tä hän suurella innostuksella.

Jumalan armosta

Nimi Itohan tarkoittaa edonkielellä Juma lan armoa. Jumala ja usko oli Itohanille hyvin merkityksellistä jo nuorella iällä.

– Olin kunnon kirkkotyttö, rakastin jumalanpalveluksia ja esiinnyin kuoros sa, Itohan kertoo hymyillen.

Vaikka elämä oli äärimmäisen haas tavaa, hän ei koskaan luopunut uskos taan. Se antoi hänelle voimaa selvitä eteenpäin. Ollessaan viimeistä vuot ta Italiassa Itohan koki erityistä lähenty mistä Jumalaan: – Tunsin, että olin syn tynyt uskossani uudelleen.

– On ollut käänteentekevää lukea, miten orvosta orjatytöstä tuli kuninga tar ja miten hän teki hyviä asioita. Olen sen kautta löytänyt oman elämäni po lun. Tarina todistaa siitä, että vaikka mitä olisi kokenut elämässään, niin Ju mala ei hylkää. Tämä raamatuntarina on inspiroinut minua vaikuttamaan ja käyt tämään ääntäni.

Omistettu Herralle

Itohan asuu nyt poikansa kanssa Vaa sassa. Elämä on hyvää, ja Itohan katse lee toiveikkaana tulevaisuuteen. Hän on käynyt suomen kielikursseilla ja suo rittaa parhaillaan ammattitutkintoa puh distus- ja kiinteistöhuollon linjalla. Ito hanin poika on ensimmäisellä luokalla ja pitää koulunkäynnistä.

– Hän puhuu paljon parempaa suo mea kuin minä, Itohan naurahtaa.

Itohan jatkaa työtä ihmisoikeuksien parissa, ja tavoitteena on rekisteröidä oma hyväntekeväisyysjärjestö Nigerias sa. Itohanin sydän sykkii nuorille. – Sil loin heidän elämäänsä voi vaikuttaa po sitiivisesti. Nuoruus on elämänmittaisen polun tärkein askel.

Kerron Itohanille Pelastusarmeijan toteuttamasta ihmiskaupan vastaisesta työstä, jota esitellään tässä numerossa.

– Kiitos kaikesta, mitä olette tehneet. Ihmiskauppa on globaali ongelma, ja

Itohan ei anna menneisyyden kahlita: ”Koin, että jos en kykene antamaan väärintekijöilleni anteeksi, niin he pysyvät mielessäni ja sydämessäni

– ja näin pitävät minua edelleen vankinaan. Antamalla anteeksi koen nyt olevani vapaa.”

sitä vastaan voidaan käydä vain verkos toitumalla, jolloin jokainen osallistuja on tärkeä.

Itohan on kirjoittanut tarinansa elämä kertakirjaksi toimittaja-tietokirjailija Kris tiina Markkasen kanssa. Vuonna 2020 ilmestyi Nimeni on Itohan

– Se oli upea projekti. Olen saanut paljon, ja olen siitä Jumalalle kiitolli nen. Toivon, että lukijoille välittyy kir jasta se, miten Jumala on totta, ja mi ten Hän voi muuttaa elämän suunnan, ovat asiat miten huonosti tahansa. Ken ties kirja rohkaisee jotakin ihmistä avaa maan sydämensä Herralle. Siksi olen omistanut tämän kirjan Jeesukselle Kris tukselle.

Haastattelumme päätteeksi Itohan haluaa rohkaista jokaista lukijaa:

– Elämä voi olla vaikeaa ja voi tuntua olevan päättymässä. Silloin saattaa olla kuitenkin se hetki, jolloin elämä on vas ta alkamassa. Koskaan ei kannata luo vuttaa. Jumala kantaa meitä jokaista.

Toni Kaarttinen

Kuvat: Toni Kaarttinen & Nimeni on Itohan (Docendo 2020)

Lähteet: Nimeni on Itohan (Docendo 2020), FinnWid – Naiset kehitystyössä ry ja Toisenlaisia tarinoita

Raamatun naiset

Tänä vuonna vietetään Pelastusarmeijan naistyön 100-vuotisjuhlaa Suomessa. Juhlistamme tätä sarjalla, jossa kansainvälisen ja kotimaisen naistyön ansiokkaat naiset tutustuttavat meidät Raamatun tärkeimpiin naisiin.

Tabita/Dorkas

– hyväntekijä ja lahjakas nainen, jonka ihme yllätti!

Joppessa oli opetuslasten joukossa Tabita-niminen nainen; nimi on kreikaksi Dorkas. Hän teki paljon hyvää ja avusti köyhiä runsain määrin. Mutta noihin aikoihin hän sairastui ja kuoli, ja hänet pestiin ja kannettiin kattohuoneeseen. Lydda on lähellä Joppea, ja kun ope tuslapset kuulivat Pietarin olevan siellä, he lähettivät kaksi miestä viemään hänelle sanan: ”Tule kiireesti meidän luoksemme.”

Pietari lähti heti miesten mukaan. Kun hän tuli paikalle, hänet vietiin kattohuoneeseen, ja leskivaimot kerääntyivät hänen ympärilleen ja näyttivät itkien hänelle paitoja ja muita vaatteita, jotka Dorkas oli tehnyt ollessaan vielä heidän kanssaan.

Pietari käski kaikkien poistua. Hän polvistui ja rukoili. Sitten hän kääntyi vainajan puoleen ja sanoi: ”Tabita, nouse!” Nainen avasi silmänsä, ja nähdessään Pietarin hän nousi istumaan. Pietari ojensi hänelle kätensä ja auttoi hänet jalkeille. Sitten Pietari kutsui huoneeseen lesket ja kaikki pyhät, ja he saivat nähdä, että Tabita oli elossa. Tapahtumasta levisi tieto ympäri Joppea, ja monet uskoivat nyt Herraan. Pietari jäi vielä joksikin aikaa Joppeen ja asui erään Simon-nimisen nahkurin luona.

Apostolien teot 9:36–42

Uskoa ei koskaan eletä tyhjiössä. Us koomme liittyy aina ympäröivä maail ma, jonka kautta Jumala puhuu meille ja toisille. Luukas kertoo evankeliumis saan ”kaikesta siitä, mitä Jeesus teki ja mitä hän opetti, alusta alkaen” (Ap. t.), ja tarkoitukseni on kertoa, mitä tapahtui seuraavaksi: miten uskovista tuli Pyhän Hengen laskeuduttua heidän ylleen elä vän Kristuksen todistajia ”Jerusalemissa, koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin saakka.” (1:8). Menneisyyden ta pahtumat voivat innoittaa meitä tänään ja vaikuttaa tulevaisuuteen. Kertomus jatkuu edelleen!

Tämä kertomus (Ap. t. 9:36–42) sijoit tuu kirkon vainoamisen jälkeiseen aikaan Jerusalemissa. Tällöin evankeliumi levisi ja kirkko vahvistui ja kasvoi (8:31). Pie tari vieraili kristillisissä yhteisöissä Juu deassa ja yksi niistä on Lydda, jonka to dennäköisesti perustivat Jerusalemin vainoja paenneet kristityt.

Kristuksen voimalla Pietari oli paranta nut halvaantuneen Aineas-nimisen mie hen (9:32–35). Nyt häntä pyydettiin menemään Välimeren rannikolla sijait sevaan Joppeen (nykyiseen Jaffaan, jota ympäröi Tel-Avivin kaupunki). Tabita oli sairastunut ja kuollut. Pietari otti vas taan kutsun saapua paikalle.

Naispuolinen opetuslapsi

Luukas kirjoittaa Tabitasta opetuslapse na. Tämä on ensimmäinen ja ainoa kerta, jolloin Uudessa testamentissa käytetään tuon kreikankielisen sanan feminiini muotoa. Tabita (Dorkas, joka tarkoittaa gasellia) oli Jeesuksen seuraaja, aivan niin kuin Maria, joka istui Jeesuksen jal kojen juurella kuuntelemassa mestarin opetuksia (Luuk. 10:39). Luukas oli tark ka siitä, että hänen kertomuksissaan oli miesten lisäksi myös naisia.

Hyväntekijä

Tabita todisti Jumalan rakkaudesta hy vin käytännöllisellä tavalla: hän ompeli kauniita vaatteita ja antoi ne niille, joilla ei ollut tarpeeksi. Tabitan avokätisyydes tä hyötyneet lesket olivat kokoontuneet hänen kuolleen ruumiinsa ympärille it

E. Jane Paone komentaja

kemään. Se, minkä pidämme, jää meil le. Kun annamme omastamme muille, siunaukset moninkertaistuvat! Tabitan palveleva elämäntapa ja anteliaisuus oli vaikuttanut koko asuinalueeseen.

Ei kannata aliarvioida pienten ystäväl listen tekojen vaikutusta. Muistan upe at neuletyöt, joita naiset neuloivat nais ten viikonlopussa Suomessa. Herra on epäilemättä käyttänyt niitä avatakseen sydämiä ja viedäkseen ihmisiä lähem mäksi Häntä.

Halukas palvelija – Pietari Pietari oli nähnyt, miten Jeesus oli herät tänyt Jairuksen tyttären kuolleista (Luuk. 8:49–56). Pietari oli ollut samassa huo neessa Jeesuksen, Johanneksen ja Jaako bin kanssa. Hän tiesi, että se olisi mah dollista. Pietari oli valmis menemään Tabitan luokse, vaikka kukaan ei näyttä nyt odottavan ihmettä. Ehkä hän ajatteli voivansa opettaa ja siten lohduttaa Jop pen kristittyjä. Hänen sanansa jäljitte livät Jeesuksen arameankielisiä sanoja: ”Talitha, qum” (Pikkutyttö, nouse ylös). Pietari sanoi: ”Tabitha, qum!” (Tabitha, nouse ylös). Tabita avasi silmänsä, nousi istumaan, Pietari auttoi hänet jaloilleen

ja esitteli elävän Tabitan tämän hämmäs tyneille ystäville.

Ihme, jolla oli valtava vaikutus Tabita herätettiin henkiin! Tärkeää on, että ihmeen teki Jeesus, ei välikätenä toi miva ihminen. Pietari ei ota kunniaa ih meestä. Tavoitteena on korostaa uskoa Kristukseen Herrana, ei tuoda kunniaa sil le, jonka kautta Kristuksen voimat ilme nevät. Ihmeet tapahtuvat ainoastaan Ju malan voimasta ja tahdosta; me emme hallitse niitä. Tapahtuma vaikutti myös Tabitaa ympäröivään yhteisöön: ”Tapah tumasta levisi tieto ympäri Joppea, ja mo net uskoivat nyt Herraan.” (jae 42).

Kertomus ei pääty tähän, sillä se ei ole vielä päättynyt meidänkään elämässäm me. Jumala työskentelee niiden kautta, jotka ovat siihen valmiita, niiden kaut ta, jotka elävät avokätisesti, niiden kaut ta, jotka ovat Kristuksen seuraajia. Ta bitan esimerkki inspiroi meitä – hän on naispuolinen opetuslapsi, joka myös sai uuden elämän, kiitos Jumalan voiman.

E. Jane Paone komentaja

Kiitos, että sain osallistua naistyön 100-vuotisjuhlan kunniaksi julkaistavaan Raamatun naiset -sarjaan. Rukoilen, että Jumala siunaa Suomea ja Viroa etenkin tämän juhlavuoden aikana: Jumala on ollut uskollinen naistyölle jo 100 vuoden ajan! Toivon, että voit kristityn silmin nähdä kaikki ne ihmeet, jotka Jumala on armostaan tehnyt siellä, minne hän on sinut asettanut. Minun kokemukseni on, että uskonelämä on aina yhtä seikkailua! Synnyin upseeriperheeseen Skotlannissa ja olen elänyt eri puolilla Britanniaa. Vuonna 1982 minut vihittiin Pelastusarmeijan upseeriksi, ja samana vuonna menin naimisiin Massimo Paonen kanssa. Olemme palvelleet Britanniassa, Italiassa, Ranskassa ja Sveitsissä. Johtaessamme Sveitsin, Itävallan ja Unkarin territo riota kuuluin myös kansainväliseen oikeudenmukaisuuden komissioon. Nyt olen eläkkeellä, asun Eastbournessa Britanniassa ja toimin kansainvälisten ekumeenisten suhteiden sihteerinä.

Meille on siunaantunut kolme tytärtä, Joy, Laura ja Novella, sekä kaksi lapsen lasta, Sean ja Jonah. Haluni on nähdä Jumalan valtakunta maan päällä ystä vällisyyden tekojen kautta ja elää Jumalan oikeudenmukaisuutta noudattaen sisartemme ja veljiemme kanssa.

TieToisuuden lisääminen on paras työkalu ihmiskaupan vähenTämisessä

– Meidän toimenkuvamme sisältää laajamittaista, poliisilaitosten rajat ylittävää ihmiskaupparikollisuuden tutkintaa, kertoo rikosylikomisario Hannu Kortelainen

Poliisin ihmiskaupparikostutkintaryhmä aloitti toimintansa helmikuussa 2021 17 rikostutkijan, kahden tutkinnanjohtajan ja heidän sihteeriensä voimin. 2022 ke väällä tapahtui organisaatiomuutos, jos sa paikallista työperäistä ihmiskauppaa tutkiva ryhmä yhdistyi valtakunnalli seen ryhmään. Yhdistymisen myötä ryh män tutkijamäärä kasvoi kuudella.

Ihmiskaupparikostutkintaryhmä on valtakunnallinen, ja se tutkii laajasti ih miskaupparikollisuutta, ei pelkästään ri koslain mukaisia ihmiskaupparikoksia, vaan myös sitä lähellä olevia rikoksia, ku ten paritusta ja törkeää paritusta ja kiskon taa, törkeää kiskontaa, kiskonnantapaista työsyrjintää ja vastaavia rikosnimikkeitä.

– Meidän toimenkuvamme sisältää laajamittaista, poliisilaitosten rajat ylit tävää ihmiskaupparikollisuuden tutkin taa, aloittaa ryhmän tutkinnanjohtaja, rikosylikomisario Hannu Kortelainen ja jatkaa: – Suomessa on tällä hetkellä 11 poliisilaitosta. Tutkimukset, jotka tapah tuvat useamman laitoksen alueella, ovat olleet hyvin haasteellisia – kuka ottaa vastuun ja miten tutkinta jaetaan laitos ten kesken. Meidän toiminta-alueemme on koko Suomi.

Rikokset kuitenkin keskittyvät pää kaupunkiseudulle.

– Työperäisessä ihmiskaupassa rikosepäilyt sijoittuvat 75 % pääkaupunki seudun alueelle. Missä eniten ihmisiä ja toimijoita – siellä myös eniten rikol lisuutta.

Rikosylikomisario Hannu Kortelaisen rooli tutkintaryhmässä on toimia vastuu vetäjänä ja tutkinnanjohtajana.

– Vastaan tutkintalinjoista ja eri pak kokeinoista. Paljolti esimiestehtäviä ja henkilöstöhallinnollista työtä, mutta yk sittäisissä tutkimuksissa pohdin, miten sen kanssa edetään ja millaisia pakko keinoja on käytettävissä, kuten televal

vontaa tai -kuuntelua. Samoin tutkin nanjohtaja tekee vankivaatimukset ja käy jutut käräjillä läpi.

Tutkintaryhmä tekee laajaa yhteistyö tä eri viranomaistahojen ja kolmannen sektorin toimijoiden kanssa.

– Viranomaistahot, kuten eri polii silaitokset, keskusrikospoliisi, rajavar tiolaitos, tulli ja maahanmuuttovirasto ovat kaikki läheisiä yhteistyökumppa neitamme. Lisäksi työskentelemme yh dessä kolmannen sektorin toimijoiden, kuten Rikosuhripäivystyksen, Pro-tuki pisteen ja Monika-Naiset liiton kanssa. Työperäisen ihmiskaupan tutkimisessa aluehallintovirasto on tärkeä yhteistyö kumppani.

Kansainvälistä yhteistyötä on myös ulkomaisten poliisivoimien ja organi saatioiden kanssa.

– Euroopan laajuisesti Europol ja Eu rojust ovat tärkeitä kumppaneita. Ylei sellä tasolla Viron ja Pohjoismaiden kanssa jaamme yhteistä tilannekuvaa. EU:ssa konkreettisten juttujen suhteen meillä voi tarvittaessa olla yhteisiä tut kintaryhmiä.

Tilannekuva Suomessa

Poliisin tietoon ihmiskaupparikoksia tu lee vuosittain sadasta kahteensataan, ja tutkimusten määrä on jatkuvassa kas vussa. Luku on kuitenkin huomattavas ti pienempi kuin Ihmiskaupan auttamis järjestelmän tunnistettujen ihmiskaupan uhrien määrä, joka vuonna 2021 oli kaikkiaan 880 henkilöä. Heistä 300 on viime vuonna järjestelmän piiriin tulleita uusia asiakkaita. Vuonna 2021 Rikosuh ripäivystyksen ihmiskaupan uhrien eri tyistukipalvelun asiakkuuteen tuli 220 uutta ihmiskaupan ja sen kaltaisen hy väksikäytön uhria. Tiedustelen rikossy likomisario Hannu Kortelaiselta, mistä tämä uhrien lukumäärän ero johtuu:

– Tämä on monisäikeinen kysymys, josta on ollut keskustelua eduskuntaa myöten. Tilannekuva vaihtelee sen mu kaan, millaista tilastoa katsotaan ja miten sitä tulkitaan. Esimerkiksi uhrien autta miseen keskittyvällä Ihmiskaupan autta misjärjestelmällä on oma näkemyksen sä, kuten myös Rikosuhripäivystyksellä, jonka toiminta perustuu ihmisten löy tämiseen ja auttamiseen. Heillä ei ole tutkinnallista aspektia, jossa taho pitäisi saattaa oikeudelliseen vastuuseen, jon ka lainalaisuuksia me puolestamme seu raamme. Tästä syystä tukiorganisaatioi den tunnistamia ihmiskaupan uhreja on huomattavasti enemmän.

Rikosylikomisario jakaa tämänhetki sen tilannekuvan Suomessa:

– Ihmiskauppa on vaikea termi, sil lä se luo erilaisia mielikuvia eri ihmisil le. Törkeää ihmiskauppaa, jossa ihmisiä esimerkiksi huumattaisiin ja salakuljetet taisiin vasten tahtoaan maahan ja pakotet taisiin pakkotyöhön tai seksiorjaksi ei on neksi ole ainakaan toistaiseksi havaittu. Suomalaisessa ihmiskaupassa puhutaan useimmiten erilaisesta taloudellisesta hy väksikäytöstä. Seksiperäisessä ihmiskau passa lähtökohtaisesti ihmiset tietävät, mitä he tulevat tekemään. Yllätyksiä nou see esiin siinä, mistä kaikesta he joutuvat maksamaan, kuten majoituksista, matkus tuskuluista ja seksi-ilmoitusten jättämises tä. Meidän aikanamme ei ole ollut tapa usta, jossa henkilö ei olisi ollut tietoinen lähdöstään seksityöhön. Maailmalla toki tällaistakin tapahtuu. Ulkomailta tullees ta työperäisessä ihmiskaupassa henki löt ovat olleet tietoisia tulevasta työstään esimerkiksi kokkina, siivoojana tai raken nusmiehenä. Yllätyksenä on sitten tullut, kuinka paljon enemmän työtä on joutu nut tekemään, miten pitkiä päivät ovat ol leet, tai korvaus on ollut huomattavasti lu vattua pienempi.

Poliisin ihmiskaupparikostutkintaryhmä on aloittanut toimintansa vuoden 2021 alussa. Ryhmä tutkii seksi- ja työperäistä ihmiskauppaa, parittamista ja niitä vastaavia rikosnimikkeitä.

Ryhmän tutkinnanjohtaja, rikosylikomisario Hannu Kortelainen vastaa tutkintaryhmään, sen toimintaan ja ihmiskauppaan yleisesti liittyviin kysymyksiin.

Seksi- ja työperäinen ihmiskauppa ovat tutkintaryhmän tapauksissa jakautu neet tasaisesti. Rinnalla on myös muita ihmiskaupan muotoja, kuten rikollisuu teen pakottamista ja pakkoavioliittoja. Ylikomisario kertoo, että nämä tapauk set ovat kuitenkin marginaalisia.

– Rikokseen pakottaminen on hyvin tulkinnanvaraista. Esimerkiksi päihde käytön rahoittaminen rikoksilla on va litettavasti arkipäivää, mutta harvoin löytyy kytköstä, jotta sen voisi tulki ta ihmiskaupparikokseksi. Sellaisia ta pauksia on tosin ollut, jossa ulkomail ta tullutta ihmistä on kiristetty tekemään anastuksia, ja sitten nämä varastetut ta varat on lähetetty ulkomaille. Pakkoavioliitot ovat täysin oma haasteensa, sillä meillä ei ole siitä varsinaista lain säädäntöä rikoslaissa. Pakkoavioliiton ja järjestetyn avioliiton erottelu on kult tuurisesti monitulkintainen tilanne. Län simaisesta näkökulmastamme perintei nen avioliitto on se, jossa kaksi ihmistä rakastuu toisiinsa ja solmivat liiton. Ti lastojen mukaan kuitenkin puolet maail man kaikista avioliitoista on järjestettyjä liittoja. Meillä on yksilöllinen, individu alistinen näkökulma, jossa kaikki läh tee yksilönvapaudesta, kun taas kollek tiivisemmissa kulttuureissa kaikki lähtee suvusta ja sen maineesta.

– Sukupuolten tasa-arvokäsityskin voi olla hyvin erilainen. Se minkä me tulkit semme pakkoavioliitoksi, asianomainen saattaa kokea heidän kulttuurissaan pe rinteiseksi järjestetyksi liitoksi. Siksi pak koavioliitot ovat äärimmäisen vaikeasti tutkittava ihmiskaupan muoto. Monesti nämä tapaukset tulevat poliisin tietoon vasta kun on muuta oireilua, kuten lähi suhdeväkivaltaa.

Suomi on ihmiskaupassa nimenomaan kohdemaana, ja uhrin rekrytointi tapah tuu useimmiten jo henkilön lähtömaas sa.

– Työperäisessä ihmiskaupassa hen kilörekrytointi useimmiten tapahtuu ul

komailla, joko rekrytoidaan sieltä Suo mesta käsin tai jokin taho järjestelee asiaa lähtömaassa. Seksiperäisessä ih miskaupassa on monesti niin, että parit taja ei tule koskaan Suomeen, vaan se hoidetaan sähköisesti. Rikollinen osuus tapahtuu jo lähtömaassa. Seksipuolel la lähtömaina ovat usein matalamman elintason itäeurooppalaiset maat, kuten Romania, Tšekki, Unkari ja Ukraina. Myös Thaimaa, sillä tietyissä thaihieron tapaikoissa tapahtuu seksinmyyntiä hie ronnan varjolla.

Ihmiskaupparikosten tutkimisen erityispiirteet

Ylikomisario Hannu Kortelainen kertoo, että vaikenemisen kulttuuri on ihmiskaup parikosten tutkimisen haastavin osuus.

– Olen työskennellyt poliisina 30 ja rikostutkinnassa 25 vuotta ja tutkinut mo nenlaisia rikosmuotoja. Tässä tehtävässä on yllättänyt, että ihmiskaupparikoksissa uhrit eivät lähtökohtaisesti halua puhua tapahtuneesta. Monesti kaikki osapuolet hakevat taloudellista hyötyä, niin hyväk sikäyttäjät kuin hyväksikäytetyt. Uhrit tu levat matalamman elintason maista, ja he haluavat nostaa elintasoaan. Syyt voi vat olla hyvin henkilökohtaisia ja kos kettavia, kuten läheisen sairaalakulut tai varattoman isovanhemman tukeminen. Tästä syystä rikoksen uhrilla ei ole sa manlaista intressiä kertoa tapahtuneesta kuin perinteisessä rikollisuudessa. Tut kintatilanteessa joudumme kuulustele maan ja puhuttelemaan asianomistajia samalla tavalla kuin epäiltyjä. Kerrom me, että tiedämme heidän joutuneen ri koksen ja hyväksikäytön uhriksi. Silloin asianomainen saattaa avautua tilantees ta. Uhrilla voi olla myös väkivallan uh kaa, sillä asiasta kertonut uhri tai hänen läheisensä lähtömaassa voisivat joutua kostotoimien kohteiksi.

Myös tietoisuus siitä, että tienaami nen loppuu, jos asiasta kertoo, motivoi olemaan puhumatta.

– Uhri ei halua palata lähtöruutuun. Ei ole mitenkään tavatonta, että seksityö läinen tienaa täällä 20 000 euroa kuukau dessa. Suhteutettuna lähtömaan elinta soon puhutaan aivan valtavista summista. Esimerkiksi kahden kuukauden seksityö saattaa mahdollistaa talon oston koti maassa. Se on suuri houkutin, ja kynnys kertoa on suuri.

– Samaa pätee myös työperäiseen ih miskauppaan. Vaikka uhri olisi hyväksi käytetty, hänen tienestinsä ovat huomat tavasti suuremmat kuin kotimaassa, mikä nostaa kynnystä avautua asiasta. Tulon menetysten lisäksi henkilö voi kertoes saan kohdata vihaa ja pilkkaa suvulta ja yhteisön muilta jäseniltä. Tästä esi merkkinä Närpiön kasvihuonetyönteki jöiden tapaus. Kasvihuoneilla työsken telee Vietnamista tulleita henkilöitä, ja toimintaan on noussut ikävä ilmiö, jossa uusilta maahan tulleilta on alettu pyytää kynnysrahaa. Tutkimuksen myötä on tullut ilmi, että kynnysrahan maksami nen on yleistä aasialaisissa kulttuureis sa. Koetaan normaalina, että jos haluaa työskennellä ulkomailla, siitä maksetaan järjestäjälle korvaus. Myös monet niistä, jotka ovat aiemmin joutuneet itse mak samaan kynnysrahaa Suomeen pääse miseksi, ovat nyt järjestävässä asemassa ja perivät kynnysrahaa uusilta tulijoilta.

– Sama ihminen voi siis olla sekä uhri että hyväksikäyttäjä. Monesti järjestä vässä asemassa olevia ei nähdä hyväk sikäyttäjinä, vaan eräänlaisina hyvän tekijöinä. Se on selkeästi väärin, mutta tutkinnallisesti siihen on hyvin haasta vaa puuttua.

Kun tutkinnassa kohdataan ihmiskau pan uhreja, heidät ohjataan Ihmiskau pan auttamisjärjestelmän piiriin, mikäli he siihen suostuvat.

– Auttavien tahojen palvelut ovat va paaehtoisia, ja valtaosa asiakkaistamme ei näitä palveluita koe tarvitsevansa.

Auttavien tahojen kautta heille voi daan järjestää majoitusta, ruokaa ja pe

”On tärkeää, etteivät tänne tulevat ihmiset syrjäydy yhteiskunnasta, vaan että heillä olisi tietoa oikeuksistaan ja mahdollisuuksistaan. He voivat silloin kyseenalaistaa asioita ja hakea apua.”

Hannu Kortelainen, rikosylikomisario

rustarpeita. Rikosuhripäivystys, Protukipiste, Monika-Naiset liitto ja muut kolmannen sektorin toimijat tarjoavat myös tukea, majoitusta, henkistä apua ja esimerkiksi seksuaalineuvontaa.

Tiedon lisääminen on paras työkalu

Pohdittaessa ihmiskaupparikosten ran gaistuksia rikosylikomisario Hannu Korte lainen näkee ongelmien olevan enemmän lakien soveltamisessa kuin lainsäädännös sä.

– Suomessa on ankarat rangaistukset näistä rikoksista, rangaistusasteikkoa kyl lä riittää. Haasteena on, että ihmiskaup parikosten tunnusmerkistö on tulkinnan varaisempi kuin esimerkiksi perinteisissä väkivalta- ja omaisuusrikoksissa. Jos tur vaton tila luodaan psyykkisin keinoin, miten sen todentaa? Uhri saisi lopettaa työt ja lähteä, mutta hän kokee, ettei se ole vaihtoehto. Uhrilla voi olla esi merkiksi passi hallussaan ja käytännös sä mahdollisuus liikkua vapaasti. Mi kään ei estä häntä poistumasta, mutta hän ei puhu paikallista kieltä tai ylei sesti maailmalla puhuttuja kieliä, tai on muutoin kyvytön toimimaan poistuak seen alisteisesta tilanteesta. Psyykkisis tä syistä johtuvan riippuvaisen aseman tai turvattoman tilan osoittaminen ja to teen näyttäminen on hyvin haastavaa. Poliisi ja tuomioistuimet saavatkin kri tiikkiä siitä, ettei ihmiskaupparikosten tunnusmerkistöä tunnisteta. Konkreet tisempien ja objektiivisesti havaittavi en seikkojen kautta tunnusmerkistö on helpompi tunnistaa, mutta psyykkisesti alisteisen aseman todentaminen on vai kea tehtävä.

Tiedustelen rikosylikomisariolta, mit kä olisivat parhaat työkalut ihmiskau pan estämisessä ja vähentämisessä.

– Tietoisuuden lisääminen, erityises ti työpuolen jutuissa. Kun ihmiset saa puvat Suomeen töihin, he olisivat tie toisia siitä, mitä työelämään Suomessa

sisältyy ja millaisia oikeuksia heillä on. Meille on itsestään selvää, että meillä on vuosilomat, sairauspoissaolot ja yli työ- ja viikonloppukorvaukset. Monessa maassa tällaiset ovat ennenkuulumatto mia. Monesti ihmiset saapuvat asenteel la, että tänne tullaan tekemään ahkerasti töitä, eikä osata edes odottaa ylimääräi siä korvauksia tai vapaa-aikaa. Työn antajapuolella sanktiot palkkauksen ja oikeuksien tiedottamisen puitteissa voi sivat olla kovemmat. Tämä nostaisi kyn nystä toimia harmaalla alueella.

Suomessa on erilaisia viranomaista hoja ja auttamisjärjestelmän tahoja, jon ne voi uhrina hakeutua.

– On tärkeää, etteivät tänne tulevat ihmiset syrjäydy yhteiskunnasta, vaan että heillä olisi tietoa oikeuksistaan ja mahdollisuuksistaan. He voivat silloin kyseenalaistaa asioita ja hakea apua.

Ylikomisario Hannu Kortelainen suo sittelee ihmiskauppaa havainneita otta maan yhteyttä poliisiin, viranomaistahoi hin ja kolmannen sektorin toimijoihin matalalla kynnyksellä.

– Otetaan esimerkkinä, että käyt ra vintolassa syömässä, ja huomaat saman työntekijän olevan siellä aina, niin aa mut, illat, arjet kuin pyhät, niin siitä voi laittaa vihjeen poliisille ja aluehallin

toviranomaisille. Viranomaiset voivat käydä tarkastuksella selvittämässä tilan teen. Ilmoittamiseen ei pidä olla kyn nystä, ja huolestuttavista asioista saa aina laittaa viestiä.

Elämme tällä hetkellä keskellä Ukrai nan sodan aiheuttamaa inhimillistä krii siä. Kysyn, miten Hannu Kortelainen näkee pakolaisten määrän vaikuttavan ihmiskaupparikosten määrään.

– Aina, kun on ihmisiä liikkeellä, niin riskit kasvavat. Kun ihmisillä on hätä, myös saalistajat ovat liikkeellä, he ha luavat hyötyä ihmisten kohtaamasta hä dästä ja vaikeuksista. Haasteena on, että vaikka osa ihmisistä saattaa päätyä ih miskaupan tai taloudellisen hyötymi sen uhriksi, niin maahan tullessaan he eivät ole itsekään siitä tietoisia. Tämän havaitseminen rajanylittämistilanteessa on mahdotonta. Ukrainalaisille on pie neksi avuksi, että kulttuurina emme ole vieras. He tietävät suunnilleen, miten yhteiskunta ja viranomaiset täällä toimi vat. Heillä voi olla myös sukulaisia ja tuttuja täällä, jotka voivat olla avuksi. Se helpottaa sopeutumista.

Toni Kaarttinen

Kuvat: Toni Kaarttinen

mInä & Pelastusarmeija

Työntekijöitä, ystäviä, upseereita, sotilaita, siviilijäseniä, vapaaehtoisia – olemme kaikki osa Armeijaa! Sarjassa esitämme enemmän tai vähemmän kiperiä kysymyksiä. Tässä kuussa niihin vastaa:

ChrIstina långström pelastussotilas, Temppelin osasto

Milloin tutustuit Armeijaan ensi kerran?

– Noin 7-vuotiaana pyhäkoulussa.

Olin teini-ikään asti mukana toiminnassa.

Kitarakuoro, partiolaiset, sunnuntai kokoukset. Teini-iässä vanhemmat ero sivat, muutimme ja yhteys katkesi.

Miksi halusit liittyä Armeijaan?

– Nyt eläkkeellä, erittäin selvän Juma lan johdatuksen jälkeen löysin itseni soittamasta tuubaa soittokunnasta.

Sotilaaksi liittyminen oli helppo päätös.

Kun olit lapsi, miksi halusit tulla isona?

– Eläinlääkäriksi.

Mikä on lempitapasi lomailla?

– Musiikkileiri, ulkoilu.

Jos voisit näytellä elokuvassa, mikä roolihahmo olisit?

– Keskiajan muusikko, tai hovinarri!

Kuka on sankarisi?

– Kaikki, jotka taistelevat vääryyttä vastaan. Rauhanrakentajat!

Mikä on elämäsi tunnuslause?

– Kyllä se siitä! Sain kerran syntymäpäivälahjaksi T-paidan tällä lauseella printattuna.

Mitä teet vapaa-ajalla?

– Soitan Temppelin soittokunnan lisäksi toisessa puhallinorkesterissa ja pelimanniyhtyeessä.

Mikä on ensimmäinen levy, jonka ostit?

– Bachin Brandenburgilaiskonsertto no 3.

Mikä on lempi raamatunpaikkasi?

– Ps. 23. Partiolaisena saimme hihamerkin, jos oli opetellut sen ulkoa.

Jos olen joutunut tilanteeseen, jossa koen tarvitsevani Jumalan sanaa eikä ole silloin Raamattua mukana, tämä Psalmi on aina ollut läsnä.

Jos voisit poistaa maailmasta yhden asian, mikä se olisi?

– Kateus, koska se usein johtaa vihaan ja suruun.

Mitä pelkäät?

– Joutumista avuttomaksi. En kyllä vaivaa päivittäin päätäni tällä asialla.

Sinut on lukittu huoneeseen yhdeksi päiväksi. Kenen kanssa haluaisit viettää sen?

– On monta hyvää ystävää. Raija T. on ollut huonetoverina parilla musiikkileirillä. Häntä voisin kysyä.

Minkä kirjan ottaisit autiolle saarelle?

”Luonnossa selviytyjän opas”?

Kuvittele, että sinulla on tunnusbiisi, joka lähtee soimaan, kun astut huoneeseen. Mikä tämä biisi on?

– Pelastusarmeijan suomalaisesta laulu kirjasta laulu 263 ”On niin onnellista”.

Mikä on paras neuvo, joka sinulle on koskaan annettu?

– Jos huolehtii sentistä, niin eurolla jo pärjää!

Mitä rakastat itsessäsi eniten?

– Mielikuvitusta.

Mikä on ollut elämäsi paras hetki?

– Eläkkeelle jääminen, vaikka se oli suurempi henkinen mullistus kuin osasin odottaa.

Mikä on tärkeintä elämässäsi?

– Rauha ja usko.

Kerro jotain mielenkiintoista, mitä muut eivät ehkä tiedä sinusta:

– Osaan heiluttaa korviani! Joillakin ihmisillä on näitä pieniä lihaksia, kuulemma isoäitini kuului niihin.

Kuva: Toni Kaarttinen

iloIsta yhteyttä

liIkuntaviIkOnloPpuna

Tätä oli odotettu: yhdessä tekemisen ja liikkumisen iloa keväisessä luonnossa. Kokoonnuimme 27.–29.5.2022 kolmatta kertaa Porin lähettyvillä olevaan Silokallion leirikeskukseen liikuntaviikonlopun merkeissä.

Aikaisempina vuosina liikuntaviikon lopun säät ovat olleet helteiset. Nyt il massa oli sateen tuntua, harmaita pilviä taivaanrannassa, ja säätiedotus lupasi sa detta koko viikonlopuksi. Se vähän huo lestutti, kun ohjelmassa oli paljon ulkona tehtäviä asioita.

Perjantai-iltana rennon tutustumisleikin jälkeen vietimme yhteisen hartaushet ken, jossa muistutimme häntä, joka säät ja ilmat säätää, että tarvitsisimme pou tasäätä. Rukouksiimme vastattiin: vaik ka aurinko ei paistanutkaan, ei satanut, joten saimme hyvän raikkaan ilman ul koiluun. Mukana meitä oli monen ikäis tä vauvasta yli seitsemänkymppisiin, ja kaikille riitti mielenkiintoista, ohjattua ohjelmaa.

Koko lauantaipäivä kului mukavasti lii kunnan merkeissä. Tarjolla oli reippaam paa sisäliikuntaa, hien pintaan nostavaa gospeltanssi/aerobic-jumppaa ja kunto piiri, jossa vahvistettiin lihaskuntoa. Ul kona oli mahdollista pelata sulkapalloa, minijalkapalloa ja frisbeegolfia.

Ohjelmassa oli myös rauhallisempaa lii kuntaa, kuten erittäin jännittävä mölk kypeli ja tikanheittoa. Varsinkin mölkky oli suosittu ajanviete, jossa kilpailuviet ti pääsi valloilleen. Jos puolestaan halu si soutelemaan sekä kalastamaan, sitäkin

oli mahdollista tehdä. Geokätköilyra ta oli samalla aivojumppaa, mihin tee maan liittyi myöhemmin kuultu esitelmä ihmiskaupasta. Penkkiurheilijoille löytyi ohjelmaa television äärellä. Televisio ke räsi paljon katsojia, kun meneillään oli jääkiekon maailmanmestaruuskamppai lun välierä: Suomi vastaan USA. Voi jän nityksen ja kiljahduksien määrää!

Päivän päätteeksi oli koskettava hartaus sekä yhteislaulua luonnon keskellä ul kokappelissa, josta on kaunis näkö ala Joutsijärvelle. Iltapalan jälkeen osa suuntasi raukeina unten maille, mut ta monet menivät vielä rantasaunaan, vaikka kello lähenteli yhdeksää. Useat heittivät talviturkkinsa järveen, ja eräs pulikoija kertoi, että hän kävi ”kastele massa talviturkkinsa”. Viikonlopun ai kana keräsimme myös askeleita askel mittareilla. Leiriläisten yhteissaldo oli 403 192 askelta.

Viikonlopun loppuhuipennus oli sun nuntaiaamuna, jolloin ohjelmassa oli jumalanpalvelus ja pyhäkoulu. Tilai suudessa saimme kuulla Sanaa, laulaa ja rukoilla yhdessä, kiittää menneestä viikonlopusta ja siunata toisiamme mat kalle tuleviin haasteisiin.

Tuula ja Seppo J. Takala kapteenit

Vasemmalla iloiset leiriläiset ryhmäkuvassa. Yllä pelaajat frisbeengolfin tiimellyksessä.

Mölkyssä kilpailuvietti pääsi valloilleen.

Leirillä kerättiin askelia – yhteissaldo oli 403 192!

Pelastusarmeijan ihmIskaupan vastaInen työ on ennaltaehkäisevää ja valIstavaa

Pelastusarmeija on niin kansainvälisesti kuin Suomessakin tehnyt ihmiskaupan vastaista työtä jo lukuisien vuosien ajan. Suomen ja Viron territorion työssä tapahtui alkuvuonna muutos: territorion laajuudella toimiva toimikunta sai tuekseen kussakin maassa omat työryhmät. Suomen nykypäivän orjuuden ja ihmiskaupan vastaisen työryhmän – tuttavallisemmin NOVA-työryhmän – koordinaattori ja yhteyshenkilö Sari Vanha-Perttula avaa uuden työryhmän ja oman työkenttänsä toimia ja tavoitteita.

Ihmiskauppa on maailmanlaajuisesti Pe lastusarmeijalle hyvin tärkeä teema. Us komme Raamatun periaatteiden mukai sesti kaikkien ihmisten synnynnäiseen samanarvoisuuteen ja velvollisuuteen huolehtia lähimmäisistä. Ihmiskaup pa esineellistää ihmisiä, palkitsee ih miskauppiaitten epäinhimillisyyden ja heikentää yhteiskunnan moraalista, sosi aalista ja taloudellista rakennetta. Pelas tusarmeija vastustaa vallan väärinkäyt töä, mitä ihmiskauppa lähtökohtaisesti on. Pelastusarmeija on sitoutunut ih miskaupan vastaiseen taisteluun. Suo men ja Viron territoriossa on territorion laajuinen toimikunta, sekä molemmissa maissa omat työryhmänsä. Työryhmillä on omat koordinaattorit ja yhteyshenki löt, Suomessa työstä vastaa pelastussoti las Sari Vanha-Perttula.

– Territorion yhteinen toimikunta ko koontuu aika ajoin, kun haluamme ja kaa tietoa, mitä maissamme tapahtuu, tai kun meillä on yhteisiä huolia, kuten nyt Ukrainan sotaa seurannut inhimilli

nen kriisi ja sen mahdolliset vaikutukset ihmiskauppaan, sanoo Sari Vanha-Perttu la. – Maiden omat työryhmät kokoontu vat useammin. Suomen NOVA-työryh mässä peilaamme tämänhetkistä tilannetta ja jaan ryhmälle, mitä omalla tehtäväken tälläni tapahtuu. Se on yhteistä koordi nointia ja palautteenjakoa. Katsomme, mitä olemme tehneet ja olemmeko saa vuttaneet asettamamme tavoitteet. Kat somme myös tulevaisuuteen ja pohdim me toteutettavia toimia.

Suomessa Pelastusarmeijan ihmis kaupan vastaisen työn pääpaino on ylei sen tietoisuuden lisäämisessä.

– Tänä vuonna ainakin keskitymme tekemään ihmisiä tietoiseksi ihmiskau pasta ja siihen liittyvistä ilmiöistä. Se on valistuskampanja niin Pelastusarmeijan työntekijöille kuin myös ulkopuolisille tahoille, kuten eri kansalaisjärjestöjen ja kaupunkien työntekijöille, esimerkik si terveydenhuollossa, lastensuojelussa ja opetustoimessa työskenteleville. Täl lä hetkellä pidän peruskoulutuspakette

ja, joita markkinoin sähköpostin kautta eri toimijoille.

Koulutuksissa Sari Vanha-Perttula kes kittyy ihmiskauppaan Suomessa. Suomi on kansainvälisen ihmiskaupan kohdeja kauttakulkumaa, ja ihmiskaupan uhre ja tavataan Suomessa vuosittain lisäänty vässä määrin.

– Meidän on helppo päivitellä ja kauhis tella, mitä muualla maailmalla tapahtuu. Kun tuokin esiin, mitä ihan omassa maas samme ja kaupungeissamme esiintyy, niin ihmisten silmät avautuvat tähän aiheeseen aivan eri tavalla. Ihmiskauppaa on täällä kin, ja se on moninaista. Alkukeväällä pi din koulutuksia Vaasassa, Turussa ja Po rissa. Jo näissä ensimmäisissä tapaamisissa tuli ilmi tilanteita, joissa osanottaja kertoi epäilyttävistä kohtaamisista. Esimerkiksi ulkomaalaistaustaisesta siivoojasta, jota suomalainen mies oli koko ajan pitämäs sä silmällä ja kontrolloi tämän menemisiä, tekemisiä ja sosiaalista kanssakäymistä. Emme aina havainnoi asioita ympäristös sämme, joita olisi hyvä havainnoida.

Sari Vanha-Perttula kotitoimistolla. Etualalla aihepiiriin liittyviä, Sarille merkityksellisiä kirjoja: Kristiina Markkasen ja Itohan Okundayen Nimeni on Itohan, Pia Rendicin Ihmiskaupan kasvot ja Ville Tietäväisen Näkymättömät kädet.

– Toivon, että tämän toimeni aika na pystyisin tapaamaan heitä, jotka ovat haavoittuvassa tilanteessa. Toi von myös, että kun vierailen eri työpis teissä, minulla olisi mahdollisuus löytää se kiintopiste asioista, mitkä juuri siinä kyseenomaisessa yksikössä olisivat tär keitä. Kaikki ei ole vain koulutusta, osal taan tämä on myös sellaista vertaismen torointia. Haluan myös käyttää tämän tilaisuuden ja sanoa työpisteillemme ja muillekin tahoille, että rohkeasti kutsu kaa minut puhumaan ja keskustelemaan näistä asioista. Tulen mielelläni.

Lapset ja nuoret ovat lähellä Sarin sy däntä, ja hän on mielellään käynyt pu humassa heille nuorten illoissa ja Num melan lomakodissa sekä työntekijöille päiväkodeissa.

– Haluan nähdä tämän myös ennalta ehkäisevänä työnä. Turvataitojen opet taminen lapsille on tärkeää, sillä se on hyvin lähellä ihmiskaupan estämistä. Nuorille on hyvä neuvoa, mihin saa ja pitää vetää rajat – saa sanoa ”Ei!”

Koetteleeko ihmiskauppa uskoasi?

”Näen, ettemme ole marionettinukkeja suhteessa Jumalaan.

Meille on kaikille annettu vapaa tahto ja vapaus valita, niin tämä on se, mitä se teettää.

Tässä tulee esille ihmisen luonne, hyvässä ja pahassa. En kyseenalaista, miksi Jumala sallii tämän.

Jos hän ei sallisi, niin meillä ei olisi ihmisyyden perimmäistä olemusta, vapautta tehdä valintoja.”

– Oman koulutustaustani vuoksi koen ennakoinnin tärkeäksi. Parempi toimia ennakoivasti, ettei kukaan joutuisi uhrik si. Nettiin ja somemaailmaan liittyvät vaa rat on hyvä tehdä myös lapsille tutuiksi.

Yhteistyötä Armeijassa ja järjestökentällä

Pelastusarmeijalla on ihmiskaupan vastaiset kotisivut: pelastusarmeija.fi/ ihmiskauppaa-vastaan . Sivusto jakaa tietoa ihmiskaupan muodoista, uhrien tunnistamisesta, ja sieltä löytyy myös kansainvälisten kampanjoiden materiaa lia. Pelastusarmeijassa vietetään vuosit tain kansainvälistä rukouspäivää ihmis kaupan uhrien puolesta. Tänä vuonna se on sunnuntaina 25.9.

– Olen Pelastusarmeijan kansainvä lisistä materiaaleista hyvin vaikuttunut. Valtavasti hyvää tietoa on tarjolla, meille yhdyshenkilöille myös hyvää koulutusma teriaalia ja mahdollisuuksia verkostoitua.

Pelastusarmeija on osa Ihmiskaupan vastaista verkostoa Suomessa. Se on kol mannen sektorin ja tutkijoiden verkosto, jonka tarkoituksena on tuottaa ja jakaa tietoa ihmiskaupan vastaisesta toimin nasta ja ihmiskaupan uhrien auttamises ta sekä vaikuttaa yhdessä niihin raken teisiin, joiden kautta toimintaa voidaan parantaa ja tehostaa. Verkoston toimin taa koordinoi Rikosuhripäivystys, ja sii hen kuuluu 33 toimijaa.

– Tänä vuonna meillä on ollut webi naareja. Niihin on valittu teema, ja yh dellä verkoston jäsenellä on vastuu we binaarin sisällöstä. Keväällä aiheena oli esimerkiksi paperittomat ja heidän ris kinsä joutua ihmiskaupan uhriksi. Ver kostossa eri tahot jakavat tietotaitoaan. Saamme hyvää täsmätietoa ja koulutus ta, ja ne ovat myös hyviä tilaisuuksia luoda uusia kontakteja.

Pelastusarmeija on hengellinen toi mija. Tiedustelen Sarilta, miten tämä nä kyy Pelastusarmeijan ihmiskaupan vas taisessa työssä.

– Kyllähän se välittyy tavalla, jolla esimerkiksi kohtaamme toisemme –sanoillamme, teoillamme ja eleilläm me. Koen, että pystyn vakaumustani ja elämänkatsomustani välittämään kuu lijoille. Puhun koulutuksissa aina si viilirohkeudesta, ja usein päätänkin ti laisuudet William Boothin puheeseen ”Tahdon taistella” , jonka loppusanat kuuluvat: ”Niin kauan kuin on yksikin juomari jäljellä; niin kauan kuin on yksikin eksynyt tyttöraukka kadulla; niin kauan kuin on yksikin sielu pimey dessä vailla Jumalan valoa, tahdon tais tella. Tahdon taistella loppuun asti.”

Ilma, jota hengitän

Kuka sitten on Sari Vanha-Perttula, Pe lastusarmeijan nykyajan orjuuden ja ih miskaupan vastaisen työn kansallinen projektikoordinaattori ja yhteyshenkilö? Sari on 58-vuotias Turussa asuva Pelas tusarmeijan sotilas, jolla on kolmekym menvuotinen ura varhaiskasvatuksen pa rissa.

Sotahuuto oli tietämättään vierailulla juhlapäivänä.

– Minulla ei ole kakkua tarjota, mutta tänään on syntymäpäiväni, Sari naurah taa. – Vielä on pari vuotta seuraavaan kymmenlukuun. Voi ajankulua!

Pelastusarmeijasta löytyi Sarin hen gellinen koti lukion ensimmäisellä.

– Menin lukiokaverini kanssa Kuopion Pelastusarmeijaan ja koin heti, että tämä on hengellinen kotini. Kun vuonna 1983 tulin täysi-ikäiseksi ja valmistuin lukiosta, vihkiydyin pelastussotilaaksi.

Usko ja kristillisyys on ollut Sarille aina tärkeää. Nuorena häntä jo olivat

kiinnostaneet erilaiset hengelliset yhtei söt.

– Kävin Herättäjä-Yhdistyksen eli kört tiläisten rippikoulun. Yläasteella luokka tovereitani oli eri seurakunnista, ja heidän kauttaan vierailin eri yhteisöissä. Tämä kiinnostus on varmasti kummunnut lap suudestani, sillä sain hyvin kansainväli sen kasvatuksen ja koin seurakunnat kuin kulttuurit – on hienoa nähdä erilaisuutta. Olen aina nauttinut myös erilaisiin ihmi siin tutustumisesta. Kun löysin paikkani, siitä oli ollut apua, että olin jo nähnyt monenlaisia yhteisöjä ja tapoja ajatella uskosta ja opista.

Sari opiskeli Turun yliopistossa las tentarhanopettajaksi. Siitä alkoi hänen pitkä uransa varhaiskasvatuksen paris sa. Aika ajoin työtehtävät ja vastuut ovat vain vaihtuneet.

– Kärsin, jos työstä tulee liian rutii ninomaista. Pidän rutiineista, mutta ne alkavat painaa ajan kanssa. Ensin olin kymmenen vuotta lastentarhanopetta jana. Sitten siirryin toiseen päiväkotiin, jossa toimin kolme vuotta virkaa tekevä nä johtajana.

Turun kaupunkiin avattiin 2000-lu vun alussa kaksi lastentarhanopettajan virkaa, jotka liittyivät varhaiskasvatuk sen monikulttuuriseen työhön. Sari haki ja pääsi tehtävään.

– Työkaverini kanssa suunnittelim me suomi toisena kielenä -opetusta. Työhön kuului myös näiden perheiden äitien tukemista – miten saada heitä paremmin kotoutumaan osaksi yhteis kuntaa. Se oli todella mielenkiintoista ja ihanaa aikaa.

Sitten Sari kiinnostui erityisopettajan koulutuksesta.

– Kävin läpi erikoistumisopinnot, ja sen jälkeen toimin alueellisena erityis opettajana. Minulla oli useampi päivä

Sari Vanha-Perttula on pelastussotilas Turun osastossa. Ensikosketuksen Pelastusarmeijaan hän sai lukioikäisenä Kuopiossa.

koti, joiden välillä liikuin. Tein tätä rei lut kymmenen vuotta, kunnes jälleen heräsi palo tehdä jotain muuta. Olin il maissut Pelastusarmeijalle, että jos sopi vaa nousisi esiin, olisin mielelläni käy tettävissä. Ja tässä ollaan! Työn vaihto on stressaavaa, mutta se auttaa pysy mään skarppina, Sari toteaa tomerasti.

Nykyisessä tehtävässä on monenlai sia haasteita.

– Käytännön haaste on saada ihmisiä lähtemään liikkeelle koulutuksiin ja kiin nostumaan asiasta, sillä pandemian jäljiltä ihmiset ovat vielä varovaisia liikkeissään. Laajemmin ajatellen haasteenamme on myös pohtia, mikä on Pelastusarmei jan rooli ihmiskaupanvastaisessa työssä Suomessa. Miten voisimme antaa konk reettista apua? Kyse on aina resursseis ta, mutta toivon, että siihen löytyisi oi keita polkuja.

Ihmiskauppa ja nykypäivän orjuus ovat teemoiltaan henkisesti raskaita. Tie dustelen Sarilta, koetteleeko tämä kos kaan uskoa.

– Ei oikeastaan. Näen, ettemme ole marionettinukkeja suhteessa Jumalaan. Meille on kaikille annettu vapaa tahto ja vapaus valita, niin tämä on se, mitä se teettää. Tässä tulee esille ihmisen luon ne, hyvässä ja pahassa. En kyseenalais ta, miksi Jumala sallii tämän. Jos hän ei sallisi, niin meillä ei olisi ihmisyyden perimmäistä olemusta, vapautta tehdä valintoja.

Sarille itselleen usko onkin voima, joka kantaa.

– Se on kokonaisvaltaista. Se on kuin ilma, jota hengitän.

Pienet teot ja sanat

Palataan vielä lopuksi ihmiskauppa-aihee seen. Miltä ihmiskaupan kehitys näyttää teeman parissa työskentelevän silmin? 8

Pelastusarmeijan osastoissa on tarjolla ihmiskaupan vastaista materiaalia. Vasemmalla Pelastusarmeijan ”Ihmiskauppaa vastaan, ihmisarvon puolesta” -esite.

– Ihmiskauppaa tapahtuu varmasti enemmän kuin koskaan netin ja so siaalisen median myötä, sillä se on teh nyt hyväksikäyttäjien toiminnan entistä helpommaksi. Kuitenkin samaan aikaan ihmisten tietoisuus lisääntyy ja heidän arvomaailmansa kirkastuu. Sosiaalista mediaa voi käyttää myös hyvään.

Tässäkin artikkelissa on mainittu Uk rainan sota ja sitä seurannut inhimilli nen hätä. Sari näkee median tekevän hyvää työtä tuomalla siihen liittyvää ih miskauppaa esille.

– Rajoilla tapahtuu ihmiskauppaa ja hyväksikäyttöä, koska aina suurien mas sojen liikkuminen tuo esiin monenlaisia riskitilanteita. Kansainvälisesti Ukrainan sota on työllistänyt eri territorioita. He ovat valmistaneet materiaaleja jaetta vaksi pakolaisille tähän akuuttiin tilan teeseen. Moni haluaa auttaa, ja siksi on tärkeää tehdä asiat hyvin ja organisoi dusti. Näin esimerkiksi tarjotuissa koti majoituksissa, ettei kukaan saapuneista joutuisi ikävään tai vaaralliseen tilantee seen. Myös maahan saapuneille tiedon jako esimerkiksi yhteiskuntamme tar joamista oikeuksista on tärkeää. Näin vältämme parhaiten kaltoinkohtelun.

Sari näkee, että jokainen meistä voi auttaa heijastamalla omaa arvomaail maamme puheillamme ja asenteillamme.

– Esimerkiksi jos huomaat, että kes kustelukumppanisi puhuu jostain asias ta ikävään sävyyn, niin voit tuoda oman näkemyksesi esille. Jokainen ihminen voi puuttua omin sanoin asioihin, ja äänensä vyn voi valita niin, ettei suututa toista. Itse nautin olla monessa mukana. Elämässä mukana oleminen ja erilaisten ihmis ten kohtaaminen on rikkaus ja oiva kei no vaikuttaa ihmisten asenteisiin. Pie net teot ja sanat riittävät.

Toni Kaarttinen

Kuvat: Toni Kaarttinen & Toni Penttinen

Lisätietoa Pelastusarmeijan ihmiskaupan vastaisesta työstä: pelastusarmeija.fi/ihmiskauppaa-vastaan

Ajatuksia elämästä

Kirjoittajamme pohtivat elämää, uskoa ja sydämellään olevia asioita.

PIenet avaImet

Jeesus kertoi opetuslapsilleen monia kertomuksia, jotka olivat samalla vertauksia. Vertaukset olivat tarinoita oikeankaltaisista tilanteista, mutta niissä on aina kerroksia, jotka paljastuvat meille eri aikoina uusin tavoin. Joskus joku muukin kertomus tai sanonta saattaa synnyttää mielikuvan ja luoda uuden, jopa hengellisen ulottuvuuden, kun sitä jää pohtimaan.

Eräs Charles Dickensin kirjoittama lau sahdus on vaikuttanut minuun juuri näin. Hän on kirjoittanut sanat ”A very little key will open a very heavy door” – ”Hyvin pieni avain avaa hyvin paina van oven”. Nuo sanat ovat nostaneet mieleeni kuvan meistä kristityistä ihmis ten kohtaajina.

Mielikuvassani jokaisen ihmisen si sällä on tuo painava ovi, joka on täynnä pieniä avaimenreikiä. Meillä kaikilla on hallussamme myös tuo pieni avain. Joka kerran, kun kohtaamme toisen ihmisen, käytämme tuota avainta, vaikka emme sitä tiedostaisi. Sanallinen tai sanaton viestintä paljastaa aina asenteemme tuo ta henkilöä kohtaan. Tuossa kohtaamises sa voimme olla avaamassa lukkoja, mutta epäonnistuessamme voimme lukita sellai senkin lukon, joka oli jo avautunut.

Raamattu ei ole helppo kirja. Joskus sii nä käsketään meitä tekemään jotakin sellaista, joka tuntuu luontomme vastai selta. Yksi näistä vaikeimmista ohjeista löytyy Luukkaan evankeliumista, luvun

6 jakeista 27–36, joissa Jeesus opettaa meitä rakastamaan jopa vihamiehiäm me. ”Mutta teille, jotka minua kuulette, minä sanon: Rakastakaa vihamiehiänne, tehkää hyvää niille, jotka teitä vihaavat. Siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat, ru koilkaa niiden puolesta, jotka parjaavat teitä.” (Luuk. 6:27–28)

Meillä ei välttämättä ole varsinaisia vi hamiehiä, mutta luulen, että jos olem me rehellisiä itsellemme, voimme jo kainen tunnistaa ympärillämme niitä ihmisiä tai ihmisryhmiä, joita meidän on vaikea hyväksyä, saati sitten rakas taa. Monet heistä joutuvat kohtaamaan liikaa niitä, jotka käyttävät pieniä avai miaan lukitsemiseen.

Meidän kuuluisi Raamatun mukaan olla erilaisia. Jumala on kutsunut meidät avaa maan noita lukkoja. Se voi tuntua vaike alta jonkun tietyn lähimmäisen kohdalla, mutta Jeesus ei antanut meille mahdo tonta tehtävää. Hän kutsuu meitä jatku vasti opettelemaan itsensä kaltaisuutta –lähimmäisen rakastamista.

Opettelun ensimmäisten askeleiden ei tarvitse olla suuria, vaan se voi alkaa hy vin pienestä, jopa mitättömältä tuntuvas ta asiasta. Katsekontakti, hymy tai pieni tervehdys voi olla ihmeellisen muutosta rinan alku.

Pikkuhiljaa tai ehkä jopa yllättävän no peasti saamme huomata, kuinka Juma la täyttää meidät rakkaudellaan noita lähimmäisiä kohtaan. Lähimmäistem me hyväksyminen ja rakastaminen on joskus jopa tehokkaampaa evankeli ointia kuin Sanan julistaminen. Aina kin se avaa niitä lukkoja, jotka vielä estävät häntä vastaanottamaan Jeesuk sen elämäänsä.

Saakoon Jumala tehdä meistä taitavia lukkojen avaajia.

Metti Saajoranta majuri Kuopion osaston johtaja

Kuva: Alexas_fotos

krigsroPet

Frälsningsarmén har svenskspråkiga aktiviteter i Finland, t.ex i Helsingfors, Borgå och Vasa. På de här sidorna har vi material på svenska från Frälsningsarmén i Finland, Sverige och andra delar av världen.

en gudOmlig plan

Har du någonsin beundrat stjärnhimlen en mörk kväll?

Och förundrat dig över dess vidd, djup, skönhet?

Tämä kirjoitus julkaistaan suomeksi kotisivuillamme syyskuun aikana.

Det har jag. När jag var barn bodde vi så pass på sidan om stora allfartsvä gar att vi kunde beundra stjärnhimlen i fullkomligt mörker. I själva verket hade vi en slags kikare som vi barn inte fick röra... men vi fick försiktigt se på himlen genom den. Och nog var det ju märk ligt, stjärnorna, månen, natthimlens fär ger. Vi glömde helt alla lekar, livets var dag och allt annat också.

Jag har märkt att jag ännu idag kikar mot himlen allt emellanåt. Om dagarna är stressiga eller livet för med sig problem brukar en blick mot himlen och en bön hjälpa mig att lämna ifrån mig problem som jag inte kan göra någonting åt. En ligt Matteusevangeliet 11:28 säger Je sus: ”Kom till mig, alla ni som arbetar och är tyngda av bördor, så ska jag ge er vila”.

Ja, Jesus ger oss vila. Han är vårt hopp i livets alla situationer. Ändå kan vi människor fastna i ett ekorrhjul, vi ham nar i ett trassel av problem och farhågor. Vi lever i en synlig värld där alla svå righeter, problem och ångest är så up penbara. Ändå uppmanar oss Jesus att alltid först söka Guds rike och hans rätt

färdighet, Paulus uppmuntrar de kristna i Kolosse att hålla fast vid Kristus så som de hade blivit undervisade, och påmin ner dem (3:1–4): ”Om ni nu har upp stått med Kristus, sök då det som är där ovan, där Kristus sitter på Guds högra sida. Tänk på det som är där ovan, inte på det som är på jorden. Ni har ju dött, och ert liv är dolt med Kristus i Gud. När Kristus träder fram, han som är vårt liv, då ska också ni träda fram i härlig het tillsammans med honom”.

En dag märkte jag att jag igen en gång beundrade himlen. Spänningen i mina axlar gav så småningom med sig, och när problemen som tyngde sinnet tyst nade och det blev lättare att andas kun de jag bokstavligen ”tänka på det som är där ovan”. Med blicken fortfarande på himlen funderade jag på vad det är där som har en så lugnande inverkan; nå, bönen naturligtvis. Jesus är med mig varje stund fastän osynlig för mitt öga, men bönen påminner om dess verklig het. Men också himlen som helhet –praktfulla moln, solen, månen och stjär norna – vittnar om Guds verklighet, storhet och kärlek.

Ingenting lika välplanerat som univer sum kan ha uppstått ur ett intet. Allt som går att planera har också en pla nerare, så ock universum. Om till ex empel den centrifugalkraft som styr pla neternas rörelser inte skulle stå i en så exakt balans med tyngdkraften, skul le ingenting hållas i sin omloppsbana runt solen. Eller om Jupiter inte skulle befinna sig i sin nuvarande bana skulle det regna rymdmaterial ner på jorden. Nu drar Jupiters gravitationsfält till sig asteroider och kometer, utan det skul le de kollidera med jorden. Här ett par exempel som jag läste i boken ’I Don’t Have Enough Faith To Be An Atheist’ (Norman L.Geisler & Frank Turek). (fri övers. Jag har inte tillräckligt tro för att vara ateist).

Även Paulus skriver i Romarbrevet att det som man kan veta om Gud är up penbart bland dem, eftersom Gud har uppenbarat det för dem. Ända från värl dens skapelsesyns och uppfattas hans osynliga egenskaper, hans eviga makt och gudomliga natur, genom de verk han har skapat. I psalm 19 skriver Da vid: ”Himlarna vittnar om Guds härlig het, himlavalvet förkunnar hans händers

verk. Dag berättar för dag, natt ger kun skap till natt, utan tal och utan ord, utan att man hör deras röst. Deras röst når ut över hela jorden, deras ord till världens ände. I himlen har han gjort en hydda åt solen.”

Hur väldig är inte Gud, Skaparen av hela universum. Hur noggrant har han inte fastställt allting i universum. Där har vi tillräckligt att förundras över!

Och tänk – denne samme Gud älskar dig och mig så mycket att han utgav sin enfödde Son, Jesus Kristus, för oss. Jesus dog för våra synders och onda gärning ars skull. Han betalade vår skuld. Han

bar alla de sorger och bekymmer som binder och tynger oss. Han älskar dig och mig och vill ha oss hos sig i evighe ten. I honom har vi vårt hopp nu och för evigt. Tror du det?

Om du inte är övertygad om att Gud finns uppmanar jag dig att forska I allt detta. Vetenskapen leder inte bort från Gud om du forskar noggrant och utan förutfattade meningar. Det säger också nanoforskaren James Tour: ”Only a roo kie who knows nothing about science would say science takes away from faith. If you really study science, it will bring you closer to God.” (fri övers.: En

dast en nybörjare som inte vet någon ting om vetenskap skulle säga att veten skapen leder bort från tron. Om du tar vetenskapen på allvar kommer den att leda dig närmare Gud).

Jag frågar ännu, vad kan hjälpa dig att lösgöra dig från sådant som tynger ditt hjärta?

Eija Kulmala löjtnant ledare för Vasa kår

Foto: Evgeni Tcherkasski

mOnIpuolista hyötyä & iloa kattoterassIsta

Alppikadun asumispalveluyksikössä otettiin käyttöön viime kesänä monipuolinen kattoterassi.

Alppikadun asumispalveluyksikön katto terassin remontti valmistui keväällä 2022.

Terassin toisesta päästä pääsee saunas ta vilvoittelemaan, toiseen päähän on pystytetty kasvihuone hyöty- ja virkis tyskäyttöön. Talon opetuskeittiö käyttää kasvihuoneen yrttejä ja juureksia lou nasruokien valmistuksessa. Terassin ke säkukat lisäävät viihtyisyyttä kanttiiniin.

– Projektissa hyödynnettiin yksikön työtoiminnan puuverstaan asukastyön tekijöitä, jotka rakensivat istutuslaati kot ja pöydän sekä maalasivat penkit.

Työtoiminnan työsalissa asukastyön tekijät tekivät istutuksille opaskylttejä. Näin olemme saaneet projektiin laajasti osallisuutta, ja asukkaat ovat kokeneet sen yhteiseksi hyväksi ja mielekkääksi virkistykseksi. Kasvienhoito hoituu päi vittäin työtoimintana, kertovat Alppika dun asumispalveluyksikön työvalmenta ja Linnea Ilonen ja ohjaaja Arja Kanth

Lisäksi tilaa on tarkoitus käyttää kerros kokouksissa ja yleisenä hiljentymisen paikkana, jossa voi vaikka lukea päivän lehden kahvin äärellä tai nauttia aurin gosta ystävien kanssa.

Sotahuuto on Pelastusarmeijan lehti, joka ilmestyy 11 kertaa vuodessa Se kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa.

KRIGSROPET Frälsningsarméns tidning i Finland

Tilaukset: puh. (09) 681 2300 sotahuuto@pelastusarmeija.fi pelastusarmeija.fi/sotahuuto

Tilaushinnat: Suomeen ja Viroon vuosikerta 25 €, muihin maihin 50 €

Pelastusarmeijan virallinen äänenkannattaja Suomessa 132. vuosikerta

Kansallinen päämaja ja toimitus: Uudenmaankatu 40, Helsinki Postiosoite: PL 161, 00121 Helsinki Puhelinvaihde: (09) 681 2300

Sähköposti: sotahuuto@pelastusarmeija.fi Kotisivut: pelastusarmeija.fi facebook.com/pelastusarmeija

Kansallinen johtaja: eversti Patrick Naud Vastaava toimittaja: majuri Esa Nenonen Toimitussihteeri ja ulkoasu: Toni Kaarttinen Toimituskunta: Patrick Naud, Esa Nenonen, Toni Kaarttinen, Mira Vuorenpää, Saara Ertamo, Heidi Vuorenoja

Perustaja: William Booth Kansainvälinen johtaja: kenraali Brian Peddle Kansainvälinen päämaja: The Salvation Army, IHQ, 101 Queen Victoria Street, London EC4P 4EP, UK

Toimitus ei vastaa pyytämättömistä kirjoituksista

Painopaikka: Savion Kirjapaino Oy, Kerava 2022 ISSN 0356-3340 (painettu) ISSN 2489-5814 (verkkojulkaisu)

Kansikuva: Toni Kaarttinen

uskOmme rukOuksen vOimaan!

Rukoilemme jokaisena arkipäivä nä aamuhartauksissamme. Lähetä esirukouspyyntösi meille: pelastusarmeija.fi/esirukous, sähköpostitse rukous@pelastusarmeija.fi tai kirjeitse: Pelastusarmeija, PL 161, 00121 Helsinki, kuoreen merkintä ”Esirukous”

kuinka tulla uskOon?

Ei ole yhtä ainoaa oikeaa valmista kaavaa, jonka mukaan ihminen tulee uskoon.

Monet ovat kuitenkin kokeneet, että tämä rukous on ollut hyvä ensimmäinen askel henkilökohtai seen suhteeseen Jumalan kanssa.

Herra Jeesus Kristus, Olen todella pahoillani niistä asioista, joissa olen tehnyt väärin elämässäni. Anna minulle anteeksi. Luovun nyt kaikesta, minkä tiedän vääräksi.

Kiitos siitä, että kuolit puolestani ristillä, jotta voin saada anteeksi ja tulla vapaaksi.

uuden kadetIn tervetulokokous

Kadetti Renno Rannamäe, Tallinnan Koplin osastosta Kadettirengas 2022–2024: Oikeudenmukaisuuden puolustajat

Sunnuntaina 4.9. klo 13 Helsingin osastossa, Castréninkatu 24–26

Lämpimästi tervetuloa!

Oikaisu

Sotahuudon numerossa 08/22 sivulla 16 puhuttiin erheellisesti Maire Salmesta. Henkilön nimi on Maj-Lis Salmi. Pahoittelemme virhettä.

Ylennetty kirkkauteen

Kersantti Sisko Hellevi Helminen 8.6.2022

Sisko toimi yli 20 vuotta aktiivipalveluk sessa Helsingin ja Oulun slummiasemilla, lukuisissa kesäsiirtoloissa, vanhainkoti Väinölässä ja kirpputorilla. Eläkeläisenä hän oli edelleen palavasieluinen pelastusarmeijalainen ja oli aktiivisesti mukana vapaaehtoisena. Pelastusarmeija muistaa kiitollisena Siskon elämää ja palvelutyötä.

Majuri Maj-Britt Nyberg 18.6.2022

Maj-Britt ”Nybi” Nyberg oli syntynyt Helsingissä 29.8.1933. Upseeriksi hänet vihittiin jo 20-vuotiaana vuonna 1953. Nybi palveli aluksi lyhyen ajan Ekebon lastenkodissa Porvoossa sekä Porin päivä kodissa, minkä jälkeen hän palveli lähes 30 vuotta Koivurinteen lastenkodissa Helsin gissä. Eläkkeelle Nybi jäi 1.9.1996 Helsingin avohuoltoasemalta. Muistamme kiitollisena ja kaivaten majuri Maj-Britt Nybergin elä mää ja palvelutyötä ja rukoilemme lohdu tusta hänen läheisilleen.

kapteeni Eine Mäntylä 19.7.2022

Kiitos siitä, että tarjoat minulle anteeksiantamuksen ja Pyhän Hengen lahjaksi.

Tule elämääni Pyhän Henkesi kautta ja ole kanssani ikuisesti. Kiitos, Herra Jeesus. Aamen. Käännetty Alfa-materiaalista Alfa Suomen luvalla.

osasto.kokelas@pelastusarmeija.fi

Eine oli syntynyt 1.6.1928. Hän joutui sairauden takia jättämään upseerin tehtävät jo melko varhain, mutta oli loppuun asti Helsingin osaston uskollinen sotilas ja esirukoilija. Muistamme kiitollisena ja kaivaten kapteeni Eine Mäntylän elämää ja hänen ystävällistä hymyään.

kOhti syksyä hyvällä sanOmalla

Haluan tilata Sotahuudon

Tilaamalla tuet Pelastusarmeijan työtä kotimaan vähävaraisten hyväksi. Tilaushinnat: Suomi ja Viro, vuosikerta, 25 €, Muut maat, vuosikerta, 50 € Nyt on mahdollista tilata myös digilehti paperisen sijasta.

Tilaan itselleni Tilaan ystävälleni. Ystäväni nimi ja osoite (tai sähköpostiosoite, jos digitilaus): Tilaan digilehden

Nimeni: Osoitteeni: Sähköpostini: Puhelinnumeroni: