Sukeltaja 2 2022 by Sukeltajaliitto ry

Sukeltajaliiton jäsenyydestä on etua

Mitä sukeltaja saa Sukeltajaliiton jäsenenä?

• kattava seuraverkosto – edullista harrastamista hyvässä seurassa ympäri maan

• henkilökohtaista jäsenpalvelua ja neuvontaa

• sukeltajavakuutus – Sukeltajaliiton jäsenille räätälöitynä

• Sukeltaja-lehti – ainoa suomalainen sukellusalan lehti neljä kertaa vuodessa

• koulutus – kehity sukeltajana

• kilpaileminen – omaksi iloksi tai huipulle asti

• Dyykki – opiskele verkossa ja ylläpidä osaamistasi

• julkaisut – sukellustietoa suomeksi

• jäsenedut – yhteistyössä kumppaniemme kanssa

• edunvalvonta – sukeltajan asialla yhteiskunnassa

• tapahtumat ja seminaarit – ole mukana sukeltajayhteisössä

• mahdollisuus vaikuttaa – vapaaehtoistyötä suomalaisen sukelluksen hyväksi

Mitä seura saa Sukeltajaliiton jäsenenä?

• innostava yhteisö, jonka osana toimia

• kattava koulutuskokonaisuus ja kortitukset

• monipuolinen toiminta sukelluksen eri sektoreilla

• tukea seuratoiminnan pyörittämiseen, apuja markkinointiin

• vapaaehtoisten tapaturmavakuutus ja seuran toiminnan vastuuvakuutus

• sparrausta toiminnan kehittämiseen ja tukien hakemiseen

• ohjeistuksia, edunvalvontaa, palkitsemisia

> Sukeltajaliitto > Jäsenyys

38 Kroatian Visillä riittää koettavaa.

Vakiot

6 DOMINICA sopii sukellusteemaiseen perhelomaan.

8 TYRSKYT Sukeltajan maisema: hiekkapohjat, Kevätkokousasiaa, Nyt halutaan kursseille, Tee itse kuminauhapidike stagepulloon, Kuinka hylyn ikä voidaan määritellä? Muista jokamiehenoikeudet kesäretkillä.

22 PERSOONA Vuoden sukeltaja, Matti Pyykkö.

24 NORPAT Norpparalli kuivalla maalla.

25 YMPÄRISTÖ Itämeren vieraslajeja.

32 KUVA-ALBUMI Erikoinen rajapintakuva meduusaparvesta.

34 HYVÄ HOMMA Sukeltajaliiton puheenjohtajahaku käynnistyy.

35 LUKIJAN KUVA Mika Selkamon kuva Kaatialan tunnelista.

40 SUKELLA SUOMESSA Kajaani kutsuu.

42 AJATTELEMISEN AIHETTA Kansainvälistä vaikuttamista vapaaehtoisena.

2/2022

Päivitykset

16 LETKEÄ Bahaman reissu sukeltaen ja kuvaten.

26 SUKELLUSKUNNON arviointi sairastetun koronaviruksen jälkeen.

28 FINNISH SUPER OPEN oli kaikkien lajien juhlaa ja jälleennäkemisen iloa.

36 MILLOIN viimeksi olet puhdistanut sukellusvarusteesi?

38 KROATIAN VIS on monipuolinen sukelluslomakohde sopivan lähellä.

KANNEN KUVA Piotr Stós / Nautica Vis

Leirille saareen!

Kelvenne on Päijänteen kansallispuiston suurin saari ja tunnettu mm. upeista hiekkarannoistaan. Luvassa on laitesukellusta, snorklausta ja rentoa leirimeininkiä. Hyvä ruoka pitää hymyn huulilla – leiriläiset muonittaa oma leirikokkimme.

Venekuljetus lähtee Padasjoen satamasta perjantaina klo 13, ja satamaan palataan sunnuntaina iltapäivästä. Aikataulut varmistuvat lähempänä leiriä.

Leirin järjestävät Riihimäen Urheilusukeltajat ja Hämeenlinnan Sukeltajat yhteistyössä Sukeltajaliiton kanssa.

Veneitä

Leirin ikärajat: snorkkelisukeltajat 10 v., laitesukeltajat 12 v. ja vähintään Junior Scuba -kortti. Suosittelemme, että jokaista neljää osallistuvaa lasta kohti tulee mukaan yksi ohjaaja ja laitesukeltaville alle 15-vuotiaille on mukana "oma" laitesukeltava aikuinen.

Leirin hinta: 85 e, lauantain päiväkävijöille 40 e. Hinta sisältää telttamajoituksen puolijoukkueteltassa (saa ottaa myös oman teltan mukaan), ruokailut, ohjelman ja venekyydit leirisaareen ja takaisin.

Lasten ja nuorten valtakunnallinen kesäleiri pidetään 1.–3. heinäkuuta Padasjoella Kelventeen saaressa.

Ota mukaan: omat sukellusvarusteet ja paineilmanpullot täytettynä, pelastusliivit, ruokailuastiat sekä juomapullo, leirielämään sopivat vaatteet sekä kengät, makuualusta ja -pussi, henkilökohtaiset hygieniatavarat ja lääkkeet. Muista myös aurinkovoide ja hyttyskarkote.

Ilmoittautuminen: Ilmoittaudu viimeistään 17.6. nuorisopäällikölle heli.halava@sukeltaja.fi, p. 040 7641157. Häneltä voit kysyä myös lisätietoja tai mahdollisuutta lainata varusteita leirille.

tarvitaan – tule mukaan

Sukelluskalastuksen kansainväliset järvi-EM-kisat käydään Puruvedellä 13.–14.8. Kilpailun tukikohtana toimii Harjun Portin matkailukeskus Punkaharjulla.

Sukelluskalastuksen lajiryhmä etsii veneitä kuljettajineen viemään kilpailijat kalastuspaikoille kisapäivinä. Veneelle ei ole muita vaatimuksia kuin, että sen miniminopeus olisi hyvä olla 15 solmua, kun veneessä on kolme henkeä. Kisapäiviltä maksetaan korvaus. Ole rohkeasti yhteydessä kilpailuorganisaatioon! Kaavake veneenomistajille ilmoittautumista varten löytyy freshwaterspearfishing.com sivuston lopusta. Jos haluat kysyä lisätietoja, lähetä sähköpostia osoitteeseen EC2022@sukeltaja.fi

Tulemukaantekemäänikimuistoinen,kansainvälinenkilpailu kanssamme!

Pääkirjoitus

On aika taas harrastaa

Sukeltajaliiton urheiluvaliokunta järjesti ensimmäistä kertaa kilpalajien yhteisen tapahtuman, Finnish Super Openin, joka kokosi kaikki Sukeltajaliiton kilpalajit samaan aikaan kilpailemaan lajiensa mestaruuksista Tampereelle. Kilpailuissa oli uppopallon, räpyläuinnin ja vapaasukelluksen lisäksi uutena jännittävänä esittelylajina tarkkuusammunta uimaaltaassa sukelluskalastajien järjestämänä. Yhteistapahtuma saanee tulevaisuudessa jatkoa paikalta saadun positiivisen palautteen siivittämänä.

Kilpailuhenkisten ja miksei muidenkin kannattaa merkitä elokuun kalenteriin päivämäärät 13.–14.8. Tuolloin järjestetään ensimmäiset CMAS:n makean veden EM-sukelluskalastuskisat Puruvedellä, Saimaalla. Tilaisuus on ainutlaatuinen Suomen oloissa, ja ehdottomasti kannattaa käydä paikan päällä katsomassa, miten kisaajat mittelevät EM-mestaruuksista.

Maailma on avautunut pandemiasulkujen jäljiltä, ja pandemian aiheuttanut viruskin on onneksi muuntautunut lievemmäksi. Sitä on kuitenkin syytä vielä kunnioittaa, varsinkin sukeltajien, koska koronainfektio aiheuttaa taudin vakavuuden perusteella erimittaisia pakollisia katkoja harrastamiseen. Sukeltajan kannal-

ta edelleen ajankohtaisesta aiheesta, miten koronainfektion sairastaminen vaikuttaa sukeltamiseen, voi lukea lisää edempänä.

Uusia tummia pilviä on kasaantunut maanosamme päälle, ja ne saattavat rajoittaa halua matkustaa pallon itäiselle puolelle sukeltamaan. Matkakuumeesta kärsivien kannattaakin suunnata katse eteläisen Euroopan sukelluskohteisiin, esimerkiksi Välimeren rannalle. Kaukokaipuuta voi tyydyttää suuntaamalla matka vaikkapa Bahamalle. Molemmilta alueilta löytyy hienoja kohteita, jota odottavat kävijäänsä.

Kotimaan kohteet ovat monille uusille sukeltajille ensimmäinen kosketuspinta vedenalaiseen maailmaan jo sukelluskurssien aikana. Tänä keväänä on saatu käynnistettyä selvästi enemmän peruskursseja kuin viime vuonna, ja kesällä kotimaan kohteissa tapaakin monta uutta sukeltajaa. Muistetaan ottaa seuroissa nuo tulokkaat lämpimästi mukaan toimintaan ja retkille. Kaikki olemme joskus olleet saavana osapuolena harrastuksemme alkutaipaleella, ja nyt on vanhempien sukeltajien hyvä jakaa tätä saatua ja oman uran aikana jalostunutta tietoa eteenpäin seuraaville polville.

Jos tuntuu, että taidot ovat talven

jäljiltä ruosteessa, voi asioita kertailla Dyykistä, jossa jäsenetuna on nähtävissä lukuversiot niistä kursseista, jotka on aiemmin suorittanut Liiton jäsenseurojen tai yhteisöjäsenten kursseilla. Vielä kun muistetaan hyvät kursseilta saadut opit ja ennen kaikkea turvalliset toimintatavat vedessä, tuottavat kesän sukellukset monta muistiin painuvaa hetkeä.

Turvallisia hetkiä pinnan alla ja muistetaan, että taitava sukeltaja selviää tilanteista, joihin viisas ei joudu.

tero.lehtonen@sukeltaja.fi

VAPAASUKELLUSKOULUTTAJA Lauri Aalto perheineen vietti viime talvena kaksi kuukautta Karibialla Dominican saarella. Paikka valikoitui kohteeksi saaren hyvän koronatilanteen ja ainutlaatuisen luonnon takia.

− Halusimme tarjota lapsille mahdollisuuden kokea vierasta kulttuuria ja luontoa, varsinkin vedenalaista elämää, hän kertoo.

Perheessä vaimo Anne harrastaa laitesukellusta ja Lauri itse sekä laite- että vapaasukellusta. 6-vuotias Viivi oli mukana snorklaamassa, ja 2-vuotias Emmi nautti rantaleikeistä. Saaren tietyt rannat sopivat hyvin snorklaamiseen ja vapaasukeltamiseen, sillä riutoille pääsee suoraan rannasta, ja osa oli jo muutaman metrin syvyydessä. Dominican rehevät sademetsät ja upeat vesiputoukset sekä valas- ja delfiiniristeilyt sopivat hyvin lapsiperheen retkikohteiksi.

− Matkan tärkein anti meille oli se, että vaikka vieraassa maassa palvelut voivat olla melko yksinkertaiset, niin elämästä voi silti nauttia. Silloin keskittyy tärkeimpiin asioihin, kuten perheen kanssa olemiseen ja luonnosta nauttimiseen, Aalto sanoo.

Aallon mukaan korona näkyi saarella hyvin rajallisesti. Saarelle saapuvat turistit testataan sekä lähtöpäässä että saapuessa maahan vielä uudestaan, joten turistien mukana koronaa ei juuri tullut. Rokotuksia ja testejä oli saarella hyvin saatavilla sekä turisteille että paikallisille. Saapuessa ja lähtiessä piti huomioida sen hetken koronavaatimukset.

Lue seuraavalta aukeamalta Lauri Aallon juttu Dominicasta.

Helsinki

Jäsenlehtemme syntyy aktiivisten harrastajien voimin – sukeltajalta sukeltajalle. Tällä palstalla esittelemme kasvoja juttujen takaa.

Lauri Aallon arkisto

Lauri Aalto,

Tero Lehtosen arkisto

Tero Lehtonen puheenjohtaja

Matkalaukku

Dominicassa voi sukeltaa vuoden ympäri, mutta hurrikaanikausi huhtikuusta lokakuulle on hyvä huomioida. Joulu-tammikuussa ilman lämpötila oli vielä inhimillinen 25–28 °C, kesällä lämpö nousee 30 °C tienoille ja kosteus lisääntyy entisestään. Veden lämpötila oli tasainen 26–27 astetta, joten kolmen millin puvulla pärjäsi hyvin sekä laite- että vapaasukeltaessa.

Perheen kanssa Karibialla

Lauri Aalto perheineen vietti talvella kaksi kuukautta Karibialla Dominican saarella. Päivät täyttyivät laite- ja vapaasukelluksesta, snorklailusta ja rantaleikeistä lasten kanssa sekä tutkimusretkistä vulkaanisen saaren mahtavaan luontoon. Dominican rento elämänrytmi sopii paikallista tunnelmaa ja luontoelämyksiä etsivälle sukeltajalle.

Teksti ja kuvat LAURI AALTO

Asuimme Soufrièressä, saaren eteläkärjen suojaisassa poukamassa. Soufrière ja viereinen Scott's Head ovat luonnonsuojelualuetta, joilla riutat ja korallit ovat hyvässä kunnossa. Mielestämme parhaat kohteet snorklaukseen ja laitesukellukseen olivat Scott's Headissa.

Vapaasukelluksen suhteen kohteet ovat helppoja: rannasta pääsee melkein heti riutalle, joita löytyy sekä matalammalla noin 5−20 metrin syvyydessä että paljon syvemmällä. Paikka soveltuu siis hyvin aloittelevallekin vapaasukeltajalle, ja jo snorklaamallakin näkee paljon − meillä oli kuusivuotias mukana monella snorklausreissulla.

Laitesukelluskohteita on lähialueella reilu parikymmentä. Suojaisan lahden alueella on paljon helppoja kohteita aloitteleville laitesukeltajille, ja kokeneemmille on tuulisella puolella

vielä hienompia kohteita, joissa on virtauksia. Saaren itäpuolella ja pohjoisessa on myös kohteita, mutta siellä on tuulisempaa ja aallokko on isompaa, joten AOWD-luokitus ja kokemus virtasukelluksista on suotavaa. Näkyvyys oli usein hyvä varsinkin aamupäivisin.

SUKELTAJAN PALVELUT

Soufrièressa toimii laitesukelluskoulu Nature Island Divers, joka samalla toimii myös vapaasukeltajien Blue Element -koulun tiloina. He järjestivät joka päivä kaksi sukellusta aamupäivällä venekohteille, jotka olivat suunnilleen 5−15 minuutin venematkan päässä. Näiden lisäksi järjestettiin yösukelluksia auringon laskettua. Veneretkille pääsivät joskus myös vapaasukeltajat mukaan, jos veneessä vain oli tilaa.

Sukellusten parhainta antia olivat lukuisat erilaiset korallit. Paikallisesti näkee kilpikonnia, rauskuja, mureenoita, barrakudia, tonnikaloja, pallokaloja ja tietysti Karibian ongelmakaloja siipisimppuja.

Soufriéren ranta on sopiva lapsille, ja vesi on hyvin lämmintä, koska tulivuori lämmittää sitä. Rannasta on kivillä eristetty allas, Bubble Beach, jossa veden lämpötila nousee paikoitellen jopa 35°C.

Vapaasukeltajilla oli lyhyen uintimatkan päässä oma platform, jota sai käyttää maksua vastaan. Tarjolla oli sekä ohjattua valmennusta että vapaata treenausta, ja turvallisuusasiat oli hyvin hoidettu. Platformilla oli pääköysi vastapainolla, jolla hoidettiin syvemmät sukellukset, ja lisäksi aina happea ja evakuointivälineet valmiina.

Lähistöllä on toinen sukelluskoulu, Dive Dominica, jonka kanssa kävimme hyvin järjestetyllä valas- ja delfiiniristeilyllä. Delfiinejä näkyi runsaasti, ja myös hanhennokkavalaita nähtiin useampi perhekunta.

TROOPPINEN PARATIISI

Pinnalla retkeilijää odottavat saaren isot sademetsät. Saaren poikki kulkee Waitukubuli Trail -reitti, joka on jaettu päiväkohtaisiin osiin. Lasten kanssa useat vesiputoukset ovat kohtuullisen autoilun ja helpon kävelymatkan päässä. Hienoimmat vesiputoukset ovat noin tunnin vaelluksen päässä, ja yksi hienoimpia eli Boiling Lake, jossa vesi on lähellä kiehumispistettä, vaatii noin kolmen neljän tunnin vaelluksen.

Saaren pohjoispuolella on useita kuvauksellisia palmurantoja. Saarella on yleisesti 40 km/h nopeusrajoitus ja tiet ovat huonokuntoisia ja mutkaisia. Autolla on hyvä huomioida vasemmanpuoleinen liikenne, ja torvea pitää käyttää ahkerasti tiukissa mutkissa, joissa vastaantulijaa ei näe.

MUKAAN PAIKALLISEEN ELÄMÄNMENOON

Saarella palvelut ovat perustasoa: hienoja tai edes kovin länsimaalaisen tyyppisiä ravintoloita ei juuri ole. Soufrièressä oli muutamia kioskeja, joista sai ruokaa tai elintarvikkeita, mutta valikoima oli hyvin rajattu.

Vaatii jonkin verran aikaa, ennen kuin pääsee sisälle paikalliseen kulttuuriin, jossa pitää tietää, mistä saa pizzaa ja minä päivänä tai kuka myy mitäkin hedelmiä minäkin päivänä.

Monet patikkareittien vesiputouksista ovat lastenkin kanssa saavutettavissa.

Ruokaostoksilla kävimme pääkaupungissa Roseaussa. Hintataso pääkaupungin ravintoloissa ja ruokakaupoissa oli hyvin lähellä Suomen tasoa.

Saarella liikutaan pääasiassa edullisilla minibusseilla. Bussit olivat luotettavia mutta aikataulu varsin joustava, kun matkalla esimerkiksi pysähdytään leipomossa tai odotetaan vielä yhtä matkustajaa 30 minuuttia.

Majoituksessa Airbnb:n hintataso oli erittäin kohtuullinen; saaren muutama hotelli oli huomattavasti kalliimpia, noin 200 euroa yö. Meillä nelihenkisen perheen koko talo maksoi noin 600 euroa kuussa. Sukelluskouluilla on questhouse, joissa monet sukeltajat yöpyivät, mutta ne eivät ehkä ole paras valinta perheille.

Kaikkialla oli turvallista ja ihmiset aidosti avuliaita. Alkuun kesti tottua siihen, että ihmiset ihan oikeasti auttavat ilman odotusta mistään korvauksesta.

– KOONNUT KRISTIINA KARILA –

Vesikasvien viidakossa

Vaikka Suomesta puuttuvat Norjan rannikolla pintaan kohoavat kelppimetsät, löytyy meiltä omia vedenalaisia viidakoita.

SUKELTAJAN MAISEMA Kasvivaltaiset hiekkapohjat ovat auringonpaisteella kaunista katseltavaa. Aurinko leikkii hiekkaan piirtyvillä laineilla, ja pikkukalat puikahtelevat kasvillisuuden lomassa. Sukeltaminen on helppoa ja mukavaa, koska ollaan matalassa ja sukeltaja voi keskittyä vain nautiskelemaan vedenalaisesta maisemasta.

MERIAJOKAS ON TÄRKEÄ LAJI

Tunnetuimpia etelärannikon vesikasviniittyjä lienevät meriajokasniityt. Meriajokas on meriruohoihin kuuluva kukkakasvi, joka viihtyy Saaristomerellä ja läntisellä Suomenlahdella vielä juuri ja juuri suolaisuusmieltymystensä alarajalla. Meriajokasniityt kuuluvat ns. avainhabitaatteihin, jotka tarjoavat muille eliöille suojaa ja ruokailupaikkoja.

Kasvien juuret pitävät pohjahiekan paikoillaan, ja niityt sitovat itseensä paljon hiiltä. Viimeisen parin vuoden aikana Metsähallitus on siirtoistuttanut meriajokkaita alueille, joilla sitä on joskus esiintynyt, mutta joilta se on hävinnyt. Kasvia on istutettu myös alueille, jotka vaikuttaisivat potentiaalisilta, mutta joille huonosti leviävä meriajokas ei ole vielä yltänyt.

Meriajokasniityt ovat parhaimmillaan kuin kauniin vihreitä pitkäksi venähtäneitä nurmikoita. Meriajokkaan lehtien väleistä löytää silo- ja särmäneuloja, pienet simpukat ja kotilot kiipeilevät lehdillä ja siirat etsiskelevät syötävää versojen väleistä. Usein meriajokasniityltä löytää myös muuta kasvillisuutta, kuten parimetriseksikin venähtävää hapsivitaa tai muita putkilokasveja.

PARAS AIKA KESÄN LOPPUPUOLELLA

Keski- ja loppukesä ovat parasta aikaa vedenalaisella niityllä sukeltamiseen. Silloin kasvillisuus – vidat, ärviät, haurut, hapsikat, uposvesitähdet, näkinpartaiset ja monet muut lajit – on kasvunsa huipulla. Kalanpoikasia, kotiloita ja pikkuäyriäisiä on paljon, ja joka puolella vilisee elämää.

Jos et löydä meriajokasniitylle tai jos sukellat itäisellä Suomenlahdella, Merenkurkussa tai Perämerellä, voit silti löytää matalilta, alle viiden metrin syvyisiltä hiekkapohjilta valtavan lajikirjon. Laajat matalat lahdet ja laguunit tai fladat ovat parhaita paikkoja etsiä vedenalaisia niittyjä. Kameraan kannattaa viritellä makrolinssi kaikenlaisten öttiäisten varalta tai sitten suorilta käsin laajakulma tai kalansilmä aurinkoisia päiviä varten. Kun vedenalaisella niityllä makaa selällään ja antaa ilmakuplien kohota kohti pintaa kuin taivasta, pääsee niin lähelle sukeltamisen rentouttavaa ja meditatiivista mielenmaisemaa kuin on ylipäätään mahdollista.

ESSI KESKINEN

Metsähallitus / Mats

Westerbom

Vastuullinen valmentaja -verkkokurssi

TURVALLINEN toimintaympäristö on sukellusharrastuksessa tärkeää, ja tämä käsittää paitsi sukellusturvallisuuden, myös muun fyysisen ja psyykkisen turvallisuuden. Jokaisen pitää voida harrastaa rauhassa ja hyvillä mielin.

Olympiakomitean Vastuullinen valmentaja -verkkokurssin avulla ohjaajat, kouluttajat, valmentajat ja muut urheilun toimijat oppivat turvallisen toimintaympäristön merkityksestä ja löytävät väyliä viedä toimenpiteitä käytäntöön. Ohjaajat ja kouluttajat saavat valmiuksia ja työkaluja turvallisen liikunta- ja urheiluympäristön toteutumiseen erityisesti lasten ja nuorten mutta myös aikuisten toiminnassa.

Kurssi on Sukeltajaliiton piirissä toimiville ohjaajille ja kouluttajille pakollinen osa ohjaaja- ja kouluttajakursseja ja ohjaaja- ja kouluttajakorttien uusintoja.

Vastuullinen valmentaja -verkkokurssin voi suorittaa Oppimisareenassa suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Kirjautuminen edellyttää voimassa olevaa Suomisport-käyttäjätunnusta. Kurssi on maksuton.

www.oppimisareena.fi

Liiton toimiston kesäaikataulut

SUKELTAJALIITON toimiston puhelinpalveluaika on kesä- ja elokuussa arkisin klo 10–15 ja heinäkuussa ma–to klo 10–14. Toimisto on kokonaan suljettuna 11.7.–31.7.

Hyvää sukelluskesää!

Vedenalaiseen kuvaukseen kamerakotelot, valot, salamat, varret ja tarvikkeet

Suomen laajin valikoima hyllyssä. Myynti, vuokraus ja huolto Helsingissä Töölössä. Puh 09-621 3301, myynti@cerella.fi. Osa tuotteistamme facebookissa ja www.cerella.fi

in uusin Z-330: 699€

599€, snootti 277€ D-2000: 479€, snootti 250€ optiset kaapelit alkaen 59€

Kattava valikoima Nauticam-koteloita, -portteja, -optiikkaa, -varusteita, -varsia ja -varaosia. Kysy! Cerella.fi

Keldan-videovalot, max syvyys 200m: 10000 lumenia: 1281€; CRI 95, 15000 lumenia: 1849€; CRI 86, 45000 lumenia: 3908€*

Aquatica

Sääntömuutos vaikuttaa jäsenmaksuihin

SUKELTAJALIITON kevätkokous pidettiin 3.4. Tampereella. Kokousta isännöi 50-vuotisjuhlaansa viettävä Tampereen Urheilusukeltajat ry. Puheenjohtajan katsauksen yhteydessä vietettiin hiljainen hetki tammikuussa edesmenneen Brita Ikävalkon muistoksi. Ikävalko työskenteli Liiton toiminnanjohtajana aina vuoteen 2004 saakka. Vuoden parhaat 2021 -palkintoja vastaanottamaan saatiin mukava joukko palkittavia. Tänä vuonna valittiin ensimmäistä kertaa Vuoden vapaaehtoinen ja Vuoden kouluttaja.

SÄÄNTÖMUUTOS HYVÄKSYTTIIN

Syyskokous hyväksyi hallituksen esityksen Liiton uusiksi toimintasäännöiksi. Sääntömuutos muun muassa mahdollistaa edullisemmat jäsenmaksut 75 vuotta täyttäneille ja loppuvuodesta liittyville jäsenille. Liiton jäsenyhdistykset ovat velvollisia suorittamaan Liitolle jäsenmaksun kustakin jäsenestään seuraavasti:

Jäsenmaksua määrättäessä jäsenyhdistysten jäsenet jaetaan neljään ikäryhmään

1) kalenterivuoden aikana vähintään 75-vuotiaat

2) kalenterivuoden aikana vähintään 15-vuotiaat

3) kalenterivuoden aikana 7–14-vuotiaat ja 4) kalenterivuoden aikana enintään 6-vuotiaat.

Jäsenmaksun suuruus per jäsenyhdistyksen jäsen määrätään Liiton kevätkokouksessa erikseen kullekin edellä mainitulle ikäryhmälle. Kuitenkin siten, että ensimmäisen (1) ikäryhmän jäsenmaksu on vähintään puolet toisen (2) ikäryhmän jäsenmaksusta.

Elo-joulukuun välisenä aikana uudeksi jäseneksi liittyvälle voidaan päättää alemmasta jäsenmaksusta kyseessä olevalle vuodelle. Uudeksi jäseneksi katsotaan henkilö, joka ei ole ollut liittymisvuotta edeltävänä vuonna Liiton henkilöjäsen tai Liiton jäsenyhdistyksen jäsen.

Muita sääntöihin tulleita muutoksia ovat kirjaus, jonka mukaan jatkossa Sukeltajaliiton ympäristöohjelmaan tehtävät muutokset tuodaan Liiton kokouksen hyväksyttäväksi. Lisäksi Sukeltajaliitto on liittynyt vakavien eettisen asioiden keskitettyyn kurinpitojärjestelmään, ja myös tämän edellyttämät muutokset on tehty toimintasääntöön.

Paikan päälle Tampere-talolle pääsi tämä iloinen joukko Vuoden parhaita vastaanottamaan palkintonsa. Vasemmalla Oskari Vahala ja Marko Niinistö, Sukellusseura Simppu ry, Vuoden sukellusseura, edessä Juho Herva, Nurmijärven Uinti ry, Vuoden räpyläuimari, takana Janne Tammi ja Petri Tuominen, Syrjäytyneiden Sukeltajien Sauna- Ja Sukellusseura Gummiwihta Ry, Vuoden Norppaseura ja oikealla Timo Lammi, Finnairin Sukeltajat ry, Vuoden kouluttaja.

VUOSIKERTOMUS JA TILINPÄÄTÖS

Vuoden 2021 vuosikertomus ja tilinpäätös sekä tilintarkastajan ja toiminnantarkastajan lausunto esitettiin kokoukselle ja päätettiin tilinpäätöksen vahvistamisesta. Tilivelvollisille myönnettiin tili- ja vastuuvapaus.

EHDOLLEPANOTOIMIKUNTA ON ALOITTANUT TYÖNSÄ

Kokous päätti ehdollepanotoimikunnan asettamisesta. Ehdollepanotoimikunta etsii sopivia henkilöitä asettumaan ehdolle syyskokouksessa käytävään hallitusvaaliin. Kokouksessa valitaan myös Liitolle uusi puheenjohtaja. Ehdollepanotoimikunnan jäseniksi valittiin Tero Lehtonen, Hämeenlinnan Sukeltajat ry (pj) sekä jäseniksi Kati Aaltonen, Tampereen Urheilusukeltajat ry, Matti Eronen Vesihiisi ry, Sami Järvinen, Nousu ry, Joakim Petersen-Dyggve, Tampereen Urheilusukeltajat ry ja Aleksi Kuronen, Joensuun Urheilusukeltajat ry.

Liiton syyskokous pidetään 8.10. Helsingissä hybridikokouksena. Sen yhteydessä järjestetään vierailu Suunnolle Vantaalle.

Kristiina

Karila

Vuoden parhaat 2021

Vuoden sukeltaja: Matti Pyykkö, Team Kampela ry, VakkaSuomen Urheilusukeltajat ry

Vuoden seura: Sukellusseura Simppu ry

Vuoden norppaseura: Syrjäytyneiden Sukeltajien SaunaJa Sukellusseura Gummiwihta Ry

Vuoden kouluttaja: Timo Lammi, Finnairin Sukeltajat ry

Vuoden vapaaehtoinen: Jukka Levonen, Rauman Laitesukeltajat ry

Vuoden norppa: Lotta Muittari, Nousu ry

Vuoden norppaohjaaja: Sanna Alajoki, Hydromania ry

Vuoden räpyläuimari: Juho Herva, Nurmijärven Uinti ry

Vuoden uppopalloilija: Janek Ploompuu, Sammakot ry

Vuoden sukelluskalastaja: Riku Leimola, Sukellusseura

Calypso ry

Vuoden ekoteko -palkittavaksi ei saatu yhtään ehdotusta. Myöskään Vuoden vapaasukeltaja ja Vuoden Vapepa-sukeltaja -kategorioissa ei tänä vuonna jaettua palkintoa.

Jäsenmaksut 2023

VUODEN 2023 jäsenmaksut vahvistettiin hallituksen esityksen mukaisesti.

JÄSENYHDISTYKSET

• kalenterivuoden aikana vähintään 75 vuotta täyttävät 14,50 euroa (1948 tai sitä ennen syntyneet)

• aikuiset 29,00 euroa (2008 tai ennen syntyneet)

• norpat 14,50 euroa (2009–2016 syntyneet)

• kuutit 0 euroa (2017 tai sen jälkeen syntyneet)

• jäsenmaksun suuruus on 50 % oman ikäryhmän maksusta, kun henkilö liittyy uutena jäsenenä elo-joulukuun välisenä aikana. Uudeksi jäseneksi katsotaan henkilö, joka ei ole ollut liittymisvuotta edeltävänä vuonna Liiton henkilöjäsen tai Liiton jäsenyhdistyksen jäsen.

• rinnakkaisjäsen 0 euroa (jäsen, joka maksaa yhden seuran kautta Liiton maksun, voi olla rinnakkaisjäsenenä muissa seuroissa).

MUUT

• henkilöjäsenen jäsenmaksu 29,00 euroa. Henkilöjäsenen jäsenmaksun suuruus on 50 % oman ikäryhmän maksusta, kun henkilö liittyy uutena jäsenenä elo-joulukuun välisenä aikana.

• tukijäsen 1000 euroa

• yhteisöjäsen 100 euroa, ja sen päälle yhteisöjäsen maksaa jokaisesta henkilöstä, jonka haluaa liittää Liiton jäsenyyden piiriin saman ikäryhmään perustuvan jäsenmaksun kuin muillakin on.

Sirrikuja 4 F 34, 00940 Helsinki

www.sammakkomies.fi - 040 544 2049

- Majoitus: neljä makuuhuonetta - Keittiö, sauna, pesuhuone

- Varusteiden huoltotila

- Varusteiden kuivaushuone - Täyttöasema 230 / 300 bar

Kaatialaan 25 min

Kevätkokouksen pöytäkirja, vuosikertomus, uusi toimintasääntö ja muut kokousasiakirjat www.sukeltaja.fi > materiaalipankki > hallinnolliset dokumentit > kevätkokous

Eteenpäin!

ENNEN KORONAPANDEMIAN alkua sukelluksen suosio ja sukelluskurssien ja kortitusten määrät olivat mukavalla kasvukäyrällä. Pandemia ja siihen liittyvät rajoitukset aiheuttivat kuitenkin taantuman. Vaikka vuosi 2022 alkoikin vielä rajoitusten ja suljettujen uimahallien kanssa, rajoitusten poistuttua kurssitoiminta on lähtenyt vauhdilla käyntiin. On aika porhaltaa eteenpäin!

PANDEMIA PURI PERUSKURSSEIHIN

CMAS One Star Diver -kurssi on määrällisesti suurin Sukeltajaliiton jäsenseurojen ja yhteisöjäsenten järjestämä kurssi. Normaalivuonna, kuten 2019, CMAS One Star Diver muodostaa reilun kolmanneksen kaikista vuoden aikana tehdyistä kortituksista. Pandemiasta johtuneet rajoitukset purivat laitesukelluksen peruskurssiin muita kursseja pahemmin, kun uimahallit olivat suljettuina. Esimerkiksi vuonna 2021 sen osuus oli vain 20 % kaikista vuoden aikana tehdyistä kortituksista. Muita kursseja pystyttiin järjestämään myös ilman uimahallia, joten niiden kortitukset eivät vähentyneet yhtä paljon.

Vuosi 2019 oli viimeinen normaali vuosi ennen pandemiaa ja sukelluskoulutusten kasvukäyrän huippu. CMAS One Star Diver -kurssin oppilaspaketteja myytiin sinä keväänä lähes 400. Pandemia-ajan suurin notkahdus oli viime vuonna: oppilaspaketteja myytiin keväällä ainoastaan 78 kpl. Tänä vuonna rajoitusten poistuttua toiminta vilkastui huomattavasti, ja tänä keväänä onkin myyty jo 148 CMAS One Star Diver -kurssin oppilaspakettia.

NYT HALUTAAN KURSSILLE

Kahden pandemiavuoden aikana on päässyt syntymään patoutunutta ”tarvetta” sukelluskurssien suorittamiseen. Sen lisäksi, että perustettujen kurssien määrä on kääntynyt kasvuun, monista seuroista eri puolilta Suomea kuuluu, että kursseille tulee myös ennätysmäärä oppilaita: kurssit ovat osallistujamääriltään suurempia kuin kukaan muistaa.

Kannattaakin miettiä myös uusia tapoja kurssien järjestämiseen, jotta kaikki sukelluksesta kiinnostuneet saadaan koulutettua ja mukaan seuratoimintaan. Kun uimahalli sulkeutuu kesäksi, voidaanko allasharjoitukset pitää maauimalassa? Löytyykö sopiva ranta, missä voitaisiin harjoitella uima-allasmaisissa

PSK Kuplan tämän kevään CMAS One Star Diver -kurssin avovesiharjoituksissa oli voittajafiilis. Kurssille osallistui 12 oppilasta.

olosuhteissa luonnonvesissä? Onko mahdollista järjestää kurssi tiiviinä intensiivikurssina? Panostetaanko enemmän syksyllä järjestettäviin kursseihin – ainakin avovesi on lämpimämpää lokakuussa kuin toukokuussa. Tilanne paranee, ja pinnalta näkyy valoa. Ihmiset etsivät uusia luontoharrastusmahdollisuuksia, ja sukelluksen kannattaa nyt näkyä ja kuulua, jotta sen pariin löydetään.

MIKA RAUTIAINEN, koulutuspäällikkö

Kurssien ja myytyjen oppilaspakettien määrät pandemia-aikana.

Uusi kurssi: CMAS Compressor Operator

SUKELTAJALIITON täyttäjäkoulutusten valikoima on täydentynyt, kun CMAS Compressor Operator -kurssin uusi Dyykki-materiaali on julkaistu käyttöön.

CMAS Compressor Operator -kurssin hyväksytysti läpäissyt henkilö osaa

• tunnistaa pullomerkinnät

• tarkastaa, ovatko täytettävät pullot määräysten mukaisia

• erottaa pullomerkintöjen perusteella pullot, jotka on täytetty muulla kaasulla kuin paineilmalla

päättää, milloin pullo pitää jättää täyttämättä käyttää kompressoria turvallisella tavalla

• täyttää sukelluspulloja paineilmalla turvallisella tavalla

• tehdä oikeat merkinnät täyttöpäiväkirjaan.

CMAS Compressor Operator-, CMAS Nitrox Gas Blender- ja CMAS Trimix Gas Blender -kurssit muodostavat kattavan nousujohteisen täyttäjäkoulutusten polun paineilmapullojen täyttämisestä aina nitroksin ja trimiksin sekoittamiseen asti.

Täyttäjäkoulutusten Dyykki-materiaaleissa käsitellään asianmukaisten täyttöjen tekeminen yleispätevällä tasolla. Täyttöpaikat ja kompressorit ovat erilaisia, joten on tärkeää perehtyä myös oman täyttöpaikan toimintaohjeisiin ja oman kompressorin valmistajan antamiin ohjeisiin.

Marianne Sola

Tee itse kuminauhapidike

Teksti ja kuvat ARI-PEKKA HAKULINEN

VINKKI Helppo ja nopea sukeltajan tee se itse -projekti on kuminauhapidike stagepulloille. Pidikkeeseen ommel laan lenkki, josta vetämällä se on helpompi saada pullon päälle ja pois. Laadukas kuminauha pysyy elastisena pi tempään kuin kuminaru, eikä hintakaan hirvitä, muuta ma euro per pullo. Vaihtelunhaluiselle löytyy muutakin kuin mustaa: ompelutarvikeliikkeiden ja -verkkokauppo jen kuminauhoissa on runsaasti vaihtoehtoja väreissä ja kuoseissa.

TARVIKKEET

50 cm vyötärökuminauhaa, leveys 5−8 cm hihnaa, esim. pikahihnaa tai pp-remmiä

TEE NÄIN

1. Mittaa pullon ympärys.

2. Leikkaa kuminauha 10 cm lyhyemmäksi kuin pullon ympärysmitta. (kuva 1)

3. Ompele päät limittäin yhteen. (kuva 2)

4. Leikkaa hihnasta pätkä, joka on pituudeltaan 2 x kuminauhan leveys + 6 cm vetolenkkiä varten.

5. Polta hihnan päät, jotta ne eivät rispaannu. Ompele hihna kiinni kuminauhaan. (kuva 3)

6. Jos haluat polttaa hihnan päät yhteen, ompele hihna ensin kiinni kuminauhaan siten, että siitä menee 5 mm yli kuminauhan reunan. Polta päät yhteen. (kuva 4)

2 3 4

Ajoitettavista hylyistä tehdään fotogrammetrinen 3D-malli , johon näytteenottokohta merkitään. Kuvassa Rågön Hospitaletin hylyn 3D-malli.

Kuinka vanha hylky on?

TIEDEFAKTA Tiesitkö, että hylkyjen iän määrittäminen perustuu maailmankaikkeuden muutoksen tarkasteluun atomitasolla?

”Mikään ei ole pysyvää – paitsi muutos”, ja sekin taitaa muuttua ajan funktiona? Tämä pätee ainakin tuhansien hylkyjemme ajoituksiin, joista valitettavasti vielä 99 % perustuu sukeltajien mututuntemuksiin. Suomen meriarkeologinen seura on yhdessä Sukeltajaliiton tiedevaliokunnan ja monien sukellusseurojen kanssa aloittanut hylkyjen ajoitushankkeen, jossa ns. radiohiilimenetelmän avulla pyritään selvittämään puuhylkyjen ikää. Sukeltajat dokumentoivat hylyn fotogrammetriakuvaamalla ja ottamalla hylystä peukalon kynnen kokoisen vuolunäytteen, jonka seura sitten lähettää laboratorioon analysoitavaksi. Vastauksena saamme tyypillisesti +/-30 vuoden tarkkuudella tietää, milloin alukseen käytetty puu on kaadettu.

Radiohiilimenetelmä on kosmisen ulottuvuutensa takia kiehtova menetelmä korkeintaan noin 60 000 vuotta vanhojen orgaanisten eli hiilen kiertoon perustuvien näytteiden ajoittamiseen. Lähes kaikki elolliset olennot varastoivat itseensä hiiltä elämänsä ajan. Osa tästä hiilestä on kosmisen säteilyn ilmakehän typestä muodostamaa hiilen

C14-isotooppia, joka muuttuu ajan kuluessa takaisin typeksi niin, että C14-määrä puoliintuu joka 5730 vuoden välein. Kun saamme massaspektrometrin eli eräänlaisen hiukkaskiihdyttimen avulla selville, paljonko näytteessä on C14:ää, voimme verrata sitä iältään tunnettujen näytteiden, esimerkiksi puun vuosikasvainten, sisältämään C14-määrään ja saada siitä niin sanotun kalibroidun iän (cal BP) näytteelle. Kalibrointi on tärkeää, koska C14:n määrä ilmakehässä vaihtelee kaoottisesti, joten pelkkä niin sanottu radiohiili-ikä (BP), joka on suoraan johdettu puoliintumisajasta, antaa epätarkemman tuloksen. Menetelmän kummallisuuksiin kuuluu, että nämä radiohiili-iät ilmoitetaan radiohiilivuosina ennen vuotta 1950. Onneksi sentään kalibroidut iät ilmoitetaan tyypillisesti vuosina ajanlaskun alusta (BC/AD).

Vanhemmissa näytteissä kalibroidun iän osumistarkkuus on helppo tulkita. 1700-luvun lopulta 1900-luvun alkuun se usein menee aikamoiseksi arvailuksi, jos näytteitä on vain yksi. Niinpä dendrokronologia eli puun vuosikasvujen vertaileminen on parempi menetelmä tuoreempia näytteitä analysoitaessa.

MARKKU LUOTO, Sukeltajaliiton tiedevaliokunta

Topi Sellman / mas.fi

OSVIITTA

Jokamiehenoikeudet sukellusretkellä

Suomen luonnossa saa pääsääntöisesti kulkea, yöpyä ja poimia monia sen antimia ilman maanomistajan lupaa. Pihoille ja pelloille ei tietenkään ole asiaa, kuten ei mökkirantaankaan tai muulle kotirauhan piiriin kuuluvalle alueelle. Mitä sukeltajan pitää tietää jokamiehenoikeuksista?

KRISTIINA KARILA Kuva Soili Vesanen

VESIALUEILLA liikutaan ja toimitaan vesilain yleiskäyttöoikeudella. Vesistöjen yleiskäytöllä tarkoitetaan kaikille kuuluvaa oikeutta kulkea vesialueella ja käyttää sitä ilman vesialueen omistajan suostumusta. Uiminen ja sukeltaminen ovat sallittuja vesilain yleiskäyttöoikeuden ja jokamiehenoikeuden perusteella kaikissa vesistöissä.

HUOMAA POIKKEUKSET

Tyypillisesti liikkumista rajoitetaan puolustusvoimien alueilla, rajaalueilla, luonnonsuojelualueilla ja lintujen pesintäluodoilla. Maanomistaja voi rajoittaa kulkemista maillaan erilaisin kyltein, jos ne perustuvat lakiin. Esimerkiksi rakennustyömaa voi olla tämmöinen peruste. Pelkästään se, ettei pidä marjastajista maillaan, ei ole peruste. Ahvenanmaalla jokamiehenoikeudet ovat rajoitetumpia kuin manner-Suomessa, esimerkiksi laitesukeltaminen on luvanvaraista toimintaa.

SAAKO ANKKUROIDA JA ASETTUA?

Toisen omistamilla vesillä saa sukeltaa, uida ja liikkua. Kuinka lähelle mökkirantaa sitten voi ankkuroitua sukellustapahtuman ajaksi? Tästä laki ei anna selkeää tulkintaa. Tilannekohtaista harkintaa kannattaa käyttää ja pitää yllä hyviä suhteita maanomistajiin. Jos mökillä on saunominen ja uiminen käynnissä, ei ankkuroituminen kovin lähelle ole suositeltavaa.

Vesillä liikkuja saa nousta maihin piha-alueen ulkopuolella lähes kaikilla alueilla, joilla liikkuminenkin on sallittua. Myös yksityiseen saareen saa nousta maihin, jos saari on piha-aluetta suurempi. Toisen omistamaa laituria saa käyttää, jos se ei ole piha-alueella eikä parhail-

Pihat ja rakennukset kuuluvat kotirauhan piiriin – myös silloin, kun ne ovat tyhjillään. Piha-aluetta ei ole tarkasti määritelty, mikä aiheuttaa helposti ristiriitoja. Rakennusten, nurmikoiden, istutusten tai aitojen tuntumaan ei kannata asettua.

Leiriytyminen on sallittua siellä missä liikkuminenkin, kunhan siitä ei aiheudu häiriötä tai haittaa. Kompressorin käyttöä kannattaa siinä mielessä harkita meluhaitta huomioiden.

TULENTEKO

Kaminaa tai retkikeitintä saa käyttää luonnossa jokamiehenoikeuden perusteella. Avotulen teko ei kuulu jokamiehenoikeuksiin lukuun ottamatta retkeilyreiteille rakennettuja laavu- ja nuotiopaikkoja. Myös jään päälle saa tehdä avotulen. Kevyt retkigrilli, joka on suoraan kosketuksessa maahan, kuuluu avotulen määritelmän piiriin.

ENTÄ AJAMINEN?

Yksityisillä teillä saa kulkea jalkaisin tai pyörällä; autolla ajamista voidaan niillä rajoittaa kyltein tai puomein. Pysäköitäessä sukellusretken ajaksi pitää huolehtia, ettei siitä ole haittaa muille tienkäyttäjille. Huomaa, että käyttämättömältä vaikuttava ura saattaa olla esimerkiksi traktorin ajoreitti pellolle.

Lähde

www.suomenlatu.fi/vaikuta/jokamiehenoikeudet-2.html

Rentoa sukellusta Bahamalla

Bahama tuo mieleen siniset laguunit ja hohtavan valkoiset hiekkarannat, ikuisen auringonpaisteen ja bileet. Pitävätkö kliseet paikkansa?

Teksti ja kuvat KIMMO KALLAMA

Siipisimput viihtyvät myös bahamalaisissa kivenkoloissa.

Bahama valikoitui alun perin matkakohteeksemme useammasta syystä. Se oli ensimmäisiä koronan jälkeen avautuneita lämpimien vesien kohteita, siellä emme olleet vielä käyneet sukeltamassa ja sinne matkustaminen Suomesta on suhteellisen yksinkertaista.

Alun perin meidän oli tarkoitus viettää puolitoista viikkoa lomasta liveaboardilla, mutta sattuma puuttui peliin. Operaattorin alus haaksirikkoutui ja piti ruveta miettimään varasuunnitelmaa.

SOPIVA RESORT LÖYTYY

Olimme jo varanneet edestakaiset lennot Miamin kautta Grand Bahaman Freeportiin, joten päätimme jättää niiden jumppaamisen väliin ja etsiä majoituksen sekä sukellukset maista Grand Bahaman saarelta. Olimme jo alun perin päättäneet viettää muutaman päivän Miamissa menomatkalla.

Sukellusmahdollisuuksia pohtiessamme tutustuimme aika laajasti verkossa tarjolla

olevaan informaatioon, arvosteluihin ja käyntikokemuksiin. Melko suuri osa niistä oli jo vanhentuneita, sillä turismi on rajusti vähentynyt koronan takia. Moni sukelluskeskus oli joko kokonaan kiinni tai toimi epäsäännöllisesti. Selvittelyjen jälkeen päädyimme sekä majoittumaan että sukeltamaan Viva Wyndham Fortuna Beach -resorttiin. Pääasiallinen syy oli se, että resortissa toimii oma sukelluskeskus Reef Oasis ja majoittujille taataan mahdollisuus sukeltamiseen.

Kaksimetrinen Big Ben hakeutuu tukialuksen varjoon esittelemään hampaitaan.

GRAND BAHAMA

Grand Bahama on pohjoisin Bahaman saarista ja kooltaan jotakuinkin Suomen pääkaupunkiseudun luokkaa. Saari on koralliperäinen ja hyvin tasainen pinnanmuodoiltaan. Suunnistaminen on helppoa, teitä on niukasti ja vaikkapa patikointiin sekä sunnuntaipyöräilyyn on hyvät mahdollisuudet huonommallakin kunnolla. Koralliperäisyys tarkoittaa, että rannat ovat hiekkaa tai korallia ja saarta ympäröi riutta – hyviä merkkejä rentoa sukelluslomaa ajatellen.

Rannat ovat hiekkaa tai korallia, ja saarta ympäröi riutta.

New Providencen saari ja Bahaman pääkaupunki Nassau ovat Grand Bahamaa tutumpia osia useimmille. Siellä turismia ja Bahaman lomaan mielessä yhdistettyjä bileitä on ollut laajemmin ja pidemmän aikaa kuin Grand Bahamalla. Grand Bahaman turismi-infrastruktuuri ei olekaan samalla tavoin institutionaalista; se keskittyy pienemmälle alueelle eikä todellista luksusta ole tarjolla.

Viimeisen sukelluksen kohokohta –poseeraava merikilpikonna.

Keihäsrauskulla on seuraa.

Sympaattisen oloiset ja -väriset puhdistajakatkaravut joukolla koolla.

LIIKKUMINEN JA SAAVUTETTAVUUS

Laajempaan saarella liikkumiseen tarvitsee pyörät alle. Ajelimme sekä vuokra-autolla, polkupyörillä että taksilla. Kaikki palvelut olivat helposti saavutettavissa viimeistään majoituksen henkilökunnan avustuksella. Grand Bahamalle pääsee Suomesta Finnairin suoralla lennolla Miamiin ja sieltä Americanin jatkolennolla eteenpäin. Lentoja on useita päivässä. Sukelluskamojen kuljettaminen mukana sujuu ja vieläpä ihan kohtuullisin kustannuksin. Floridan rannikko on vain noin sadan kilometrin päässä lännessä, ja välimatkan voi taittaa myös laivakyydillä.

SUKELTAMINEN JA

RESORTIN PALVELUT

Sukelsimme koko reissun lähellä resorttia, joko kotiriutalla tai läheisellä meriluonnonpuiston alueella. Kotiriutan eri sukelluskohteissa oli jopa hämmästyttävän hyvä kirjo vaihtelua niin pohjanmuotojen kuin merielämänkin suhteen.

Sukelluskohteista parissa on jonkinlainen hylky; parhaiten laivanmuotoisena on niistä säilynyt Papa Doc -hinaaja. Papa Docin kupeessa on myös pakkolaskeutuneen lentokoneen jäännöksiä, mutta hurrikaani Dorianin jäljiltä tunnistettavana osana ja pienen mureenan kotina on säilynyt vain toinen moottori.

Sukellukset tehdään sukelluskeskuksen omalla aluksella. Kamat kannetaan itse rantaan muutama sata metriä, ja matka

Monilla sukelluksilla nähtiin rauskuja, haita tai barrakudia.

kohteelle kuin kohteelle kestää maksimissaan 30 minuuttia. Ilmaa on tarjolla S80-säiliöissä, eikä isompia ole tarjolla. Isosti ilmaa kuluttava valokuvaajakin selvitti kuitenkin 50 minuutin sukellusajat ongelmitta, mikä kertoo olosuhteiden helppoudesta.

KUVAAJALLE KOHTEITA

Valokuvaajan näkökulmasta sukellus oli varsin palkitsevaa. Monilla sukelluksilla nähtiin jotakin isompaa, kuten rauskuja, haita, barrakudia ja kilpikonnia. Lähes kaikilla sukelluksilla oli tarjolla siipisimppuja ja tietenkin muuta kalastoa ja kasvistoa. Erikoisuutena on Big Beniksi nimetty kaksimetrinen vanha barracuda, joka saapuu aina sukellusten ajaksi sukellustukialuksen alle varjoon.

OLOSUHTEET HYVÄT

MUTTA VAIHTELEVAT

Näkyvyys on yleisesti hyvä, noin 20–30 metriä, vaikkei valtameressä koskaan »

Grand Bahamaa ympäröivät loputtomat korallihiekkarannat.

kristallinkirkasta olekaan. Myös vähän huonompia päiviä nähtiin, mutta virtausten puute pitää olosuhteet hyvin tasaisina ja helppoina. Sukelsimme 7 millin kokomärkkäreillä, mikä ei ollut ollenkaan liikaa. Veden lämpötila vaihteli 24 asteen molemmin puolin, ja pinnalla kävi lähes poikkeuksetta tuuli. Tuulen suunta on talvella pääsääntöisesti pohjoinen, jolloin etelän puolen riutalla on hyvä sukeltaa. Koimme myös talvisen etäelätuulen, eikä sinä päivänä ollut mitään asiaa riutalle.

KANNATTI LÄHTEÄ

Asuminen all inclusive -resortissa ei ole ollut tapanamme, eikä siitä tämänkään perusteella sitä tule. Kaiken kaikkiaan kokemus oli kuitenkin positiivinen ja sopi erittäin hyvin rentouttavaksi tarkoitettuun lomaan. Palvelut pelasivat, ruoka oli hyvää ja sitä oli runsaasti ja myös sukelluskeskuksen toiminta oli ammattimaista.

Jos hakee optimaalista kustannusten, sukellusten vaihtelevuuden ja ainutlaatuisuuden tasapainoa, tällainen paketti ei

välttämättä ole kilpailukykyinen joidenkin muiden koronan jälkeen saavutettavissa olevien kohteiden kanssa. Ystävälliset ihmiset, helpot, hyvin palkitsevat sukellukset ja yleinen asioiden sujuvuus ovat kuitenkin kovia vetovoimatekijöitä.

Kovia kokenut saaristo

Grand Bahamaa voi suositella eri tasoisten sukeltajien yhteisen loman helpoksi kohteeksi. Omatoimisuutta ja kykyä tehdä erilaisia matkaan liittyviä varauksia ja järjestelyjä verkossa kyllä tarvitaan, mutta vaiva ei ole kohtuuton.

BAHAMAN SAARISTON turismi kärsi jo ennen korona-aikaa pari isoa iskua. Hurrikaanit koettelivat saaristoa jo pari vuotta aikaisemmin, mutta vuonna 2019 hurrikaani Dorian iski todella pahasti erityisesti Grand Bahamalle. Myrsky riehui poikkeuksellisesti saaren päällä kaksi päivää ja teki laajaa tuhoa. Suolavesi pilasi sekä viljelysmahdollisuudet että juomavesi- ja sähköinfrastruktuurin, minkä johdosta elämä saarella kävi hyvin hankalaksi. Toipuminen hurrikaanista oli vasta päässyt alkuun, kun koronarajoitukset iskivät. Brand Bahaman asukasluku oli ennen hurrikaaneja ja koronaa yli 50 000. Nyt asukkaita on arvioiden mukaan enää puolet siitä. Ihmiset ovat kulttuurisesti hyvin ystävällisiä, mutta luonnollisesti turistia palvellaan erityisen hyvin noiden koettelemuksien jälkeen.

Lisätietoja: Viva Wyndham -ketju ja Reef Oasis Dive Club. All inclusive -ketju, jolla eritasoisia resorteja monissa maissa. Myös resortissa majoittumattomat voivat tiedustella mahdollisuutta sukeltamiseen. www.reefoasisdiveclub.com/diving-bahamas/ www.vivaresorts.com/viva-wydham-fortuna-beach/

Hain saattoi nähdä lähes joka sukelluksella.

Vanha satamahinaaja Papa Doc uusiokäytössä.

Joulun kunniaksi oli kuuset koristeltu pinnan allekin. Kauneuttaan esitteli Spirobranchusgiganteus -monisukasmato.

Matti Pyykkö, Uusikaupunki

Elämäni sukelluskalastajana

Matti Pyykkö on sukelluskalastuksen kaiken nähnyt legenda. Monet kisat kolunnut kalastaja ei pidä kisamenestystä tärkeänä, vaan koko laji on hänelle, kuten monelle muullekin kalastajalle, tapa elää. Matti Pyykkö on kehittänyt lajia valtavasti ja tehnyt paljon töitä sen eteen, että CMAS:n arvokisoja on saatu järjestettäväksi myös Pohjoismaihin. Muun muassa tästä syystä hänet on valittu Vuoden sukeltajaksi 2021.

SUSANNA KORKIATUPA Kuva Juha Siitonen

KUINKA SINUSTA TULI

SUKELLUSKALASTAJA?

Kokeneet vedenalaisen maailman esikuvani Stig ja Minna Gustavsson ottivat minut mukaan kesäkuiselle sukelluskalastusretkelle Sömmäröön saarelle. Vuosi oli 1996 ja Jukka Rapo oli auttanut minua hankkimaan ensimmäisen sukelluskalastukseen suunnitellun puvun Ranskasta. Porkkalan kirkkaat ja kampelaa kuhisevat vedet lumosivat minut saman tien.

ONKO SUKELLUSKALASTUS

LAJINA MUUTTUNUT?

Sukelluskalastus oli silloin ja on edelleenkin fyysisesti rankkaa ja Suomen vedet edelleen jäätävän kylmiä. Lajimme perusteet eivät ole varsinaisesti muuttuneet mihinkään. Rannikkovesiltämme ovat vain kalat vähentyneet merkittävästi, ja se ei missään nimessä ole hylkeiden tai merimetsojen syytä. Suurin syy on ihmisen toiminnassa. Kalojen katoaminen on suurin muutos ja lajimme isoin haaste tänä päivänä. Positiivinen muutos on taas, että vihdoin euroopanlaajuinen naisten sukelluskalastusbuumi on alkanut. Ensi kesän järvi-EM-kisoihin on osallistumassa ensimmäistä kertaa Suomesta naisten maajoukkue!

OMA KILPAURASI ON OLLUT MERKITTÄVÄ, MIKÄ ON OLLUT MENESTYKSEN SALAISUUS?

Elin vuosia elämää, jossa olin merellä (sukeltamassa, mutta haluan käyttää sanaa

merellä, koska se kuvastaa paremmin kokonaisvaltaista suhdetta luontoon ja henkisyyteen) yli 150 päivää vuodessa, ja usein yksin. Tein valtavasti töitä sen eteen, että tällainen nomadi-elämä oli mahdollista. Sukelluskalastuskilpailut ovat luonnollinen osa tätä elämäntyyliä. Kisatapahtumat ovat osa elämäntapaamme, joten tärkeämpää kuin kisamenestys on tehdä yhdessä töitä sen eteen, että kisatapahtumat järjestetään parhaissa mahdollisissa paikoissa. Yleinen

Vedenalainen maailma on ihmiskuntaa yhdistävä, pyhä olomuoto, jos vain ymmärtäisimme sen arvon.

ilmapiiri on kannustava ja positiivisen eskapistinen, jotta kiireiset ihmiset saavat edes pienen mahdollisuuden kokea kokonaisvaltaista luonnon kosketusta. Tämä on

juuri meidän lajimme parasta antia. Sukelluskalastus on kokonaisuus, jonka kautta saa mahdollisuuden kohdata luonnon todellisen ihmeen: vedenalaisen maailman toisen todellisuuden lapsesta vanhuuteen saakka. Vedenalainen maailma on ihmiskuntaa yhdistävä, pyhä olomuoto, jos vain ymmärtäisimme sen arvon. Jokainen sukeltaja tietää, miten helppoa on missä päin maailmaa tahansa keskustella toisen sukeltajan kanssa yhteisen intohimon asioista. Meillä sukeltajilla on tietenkin velvollisuus viestiä monipuolisesti merien tilasta ja tehdä itse kaikkemme niiden suojelun eteen.

MITEN PÄÄDYIT MUKAAN

KEHITTÄMÄÄN LAJIN

KILPAILUTOIMINTAA SUOMESSA? Opiskelin 90-luvun alussa Espanjassa, missä opin kieltä jonkin verran. Kielitaito on ollut avainasemassa kansainvälisten hankkeiden ja tavoitteiden eteenpäin viemisessä. Espanja on sukelluskalastuksen suurmaa, ja kontaktit espanjalaisiin “ammattilaisiin” sekä joukkueen johtoon ovat muodostuneet vahvoiksi ja luotettaviksi lukuisten CMAS:n arvokisojen yhteydessä. Kisamatkat kestävät usein kahdesta kolmeen viikkoa, joten siinä on ollut hyvin aikaa tutustua toisten maiden edustajiin. Arvokisojen hakuprosessi ja toteutus on tullut opittua lukuisiin tapahtumiin itse osallistuneena. Liiton ja toiminnanjohtaja Sari Nuotion vahva ammattitaito on ollut tietenkin aina perustana kaikelle kansainväliselle toiminnalle.

KERRO JOTAIN PARHAITA MUISTOJA

SUKELLUSKALASTAJAN URALTASI

Sukellus toiseen todellisuuteen, joka on nyt kestänyt jo 30 vuotta, on antanut minulle hyvin laajan käsityksen ihmisyydestä. Erilaisten totuuksien ja maailmojen kohtaaminen sukeltamisen kautta on ollut minun elämäni suunnalle tärkeää. Olen saanut ystävystyä hankolaisen ammattikalastaja Tagen kanssa. Olen viettänyt aikaa papuauusiguinelaisen paikallispoliitikon perheen kanssa. Olen juhlinut Semana Negraa Baskimaassa yksijalkaisen sukelluskalastaja

Ivanin kanssa sekä sukeltanut Lofoottien

Skorvan saarella olevien valaanpyytäjien ohjeistamana, heidän veteen dumppaamansa valaan raadon vieressä. Perspektii-

viä ihmisyyteen on sukeltaminen tuonut. Tänä päivänä on usein valittava kahdesta puolesta nopeasti vain yksi totuus. Tähän ei pidä suostua – ihmisiä ja mielipiteitä on vaikka kuinka paljon. On ymmärrettävä iso kokonaisuus ja yritettävä kannustaa ihmisiä kuuntelemaan monenlaisia mielipiteitä ja totuuksia.

MITÄ TEET TYÖKSESI?

Kuten aiemmin mainitsin, nuorena tein valtavasti töitä sen eteen, että pystyin olemaan merellä lähes päivittäin. Luova ala ja oma valokuvausammattini 2000-luvun alussa antoi tähän erittäin hyvät mahdollisuudet. Silloin vielä luovasta duunista maksettiin hyvin, ja oli positiivista, että

oli “persoonallisuus”. Nyt kaikki on tietysti muuttunut, mutta olen jääräpäisesti pitänyt itse kiinni omasta vakaumuksestani työelämässä. Se on ollut oikea ratkaisu. Tällä hetkellä toimin vaimoni Anna Erikssonin uuden W-elokuvan tuottaja ja elokuvaajana. On ollut hyvin merkittävää päästä mukaan tekemään uudenlaista elokuvailmaisua ihmisille, jotka haluavat kohdata jotain uutta.

ONKO PERHEESSÄSI MUITA

SUKELLUSHARRASTAJIA?

Poikani Jooseppi, joka on kuvassa, keskittyy nyt kilpauintiin. Jos ei uintitekniikkaa opi lapsena, ei sitä oikein opi enää myöhemmin. Itse olen tästä hyvä esimerkki. Sukelluksen lajeissa on vähän haasteena se, ettei kilpailutoiminta ole vakavaa ennen teini-ikää.

ONKO SINULLA MUITA VAPAA-AJAN HARRASTUKSIA?

Tuo on hauska kysymys. EI ole. Ja se on varmasti osa syy, miksi olen saanut Vuoden sukeltaja -palkinnon: koska käytän ison osan ajastani pohjoismaisen sukelluskalastuskulttuurin edistämiseen. Autan myös jatkuvasti muiden pohjoismaisten liittojen sukelluskalastuskomiteoiden tiedonsaantia kansainvälisissä asioissa. Tähän on tietysti tullut upea kehitys, kun Ville “Pyli” Lahikainen on valittu CMAS:n sukelluskalastuskomiteaan.

Olen hyvin otettu Sukeltajaliitolta saamastani isosta kunniasta. Työ jatkuu vedenalaisen maailman puolesta ja nuorten houkuttelemiseksi upean sukellusharrastuksen pariin!

MITEN SUKELLUSKALASTUKSEN JÄRVI-

EM-KISOJEN VALMISTELUT ETENEVÄT? Koko kevään olemme tehneet duunia kisojen eteen. Suurin haasteemme on aina sama: tarvitsemme kisaveneitä. Toivon nyt lisää avustajia ja veneitä etenkin Itä-Suomesta, koska näillä polttoainehinnoilla on vaikea vaatia ihmisiä kuskaamaan veneitä kaukaa. Kuljetuksesta ja venevuokrauksesta maksetaan tietysti ok korvaukset. Elokuun jälkeen meillä on vielä Euro-Afrikan mestaruuskisat Tunisiassa ja kauden huipentumana PM-kisat Hitrassa, Norjassa.

Kynä-niminen kala ui Norpparallissa

Sukelluslajien yhteiskilpailun, Finnish Super Open -tapahtuman kyljessä Tampereella 23.4. järjestettiin Norpparalli – tällä kertaa poikkeuksellisesti kuivalla maalla. Se ei hauskanpitoa haitannut, vaan norpat kirmasivat innokkaasti suorittamaan rastitehtäviä. Sanna Kangas Hydromaniasta oli mukana rallissa, ja kertoo, miten heidän tiiminsä rallipäivä sujui.

PÄIVÄN ALUSSA olimme ulkona, missä meidät jaettiin tiimeihin ja leikimme hieman tutustumisleikkejä. Ilmapiiri koko tapahtuman aikana oli hyvin mukava, eikä tuntunut siltä, että olisi pitänyt paeta jokaista elävää olentoa kymmenen metrin etäisyydellä.

Pihalta lähdimme suorittamaan eri teemaisia rasteja, joita oli yhteensä neljä. Ensimmäinen rasti, johon meidän tiimimme meni, oli teemaltaan sukelluskalastus. Siellä meidän piti nimetä sukelluskalastukseen liittyviä esineitä ja tunnistaa eri kalalajeja. Eli jos joskus kysyt itseltäsi biologian kokeeseen harjoitellessa, “miksi minun pitäisi osata nimetä eri kalalajeja?”, niin nyt tiedät, että se saattaa tulla vastaan tämän kaltaisessa tapahtumassa.

Tämän jälkeen tiimimme siirtyi seuraavalle rastille, jossa kysyttiin vapaasukellukseen liittyviä kysymyksiä. Kolmannella rastilla mittasimme, kuinka nopeasti uimme 25 metriä − tai siis juoksimme. Tämä rasti tuli suoritettua hyvin nopeasti. Viimeisen rastin teemana oli uppopallo. Siellä me suoritimme hauskan temppuradan, sukelsimme meren syvyyksiin trooppisten tuolien ja uuden Kynä-nimisen kalan kanssa sokkona kaverin avustuksella ja opimme jonglööraamaan.

Lopuksi kaikki tiimit kerääntyivät samaan huoneeseen, jonka jälkeen meillä oli triviaa aikaisemmin suoritetuista rasteista. Tämän tiimikokeen jälkeen julkistettiin voittaja, jonka jälkeen oli palkintojenjako. Vaikka tapahtuma järjestettiinkin kuivalla maalla, se oli silti hauska!

Pyrimme tunnistamaan kansiosta mahdollisimman monta kalalajia, vedessä eläviä vieraslajeja ja leviä. Keskustelimme sukelluskalastuksesta ja varusteista. Rastilla jokainen sai myös tehdä sokkelotehtävän.

Tällä rastilla kertasimme ensiaputaitoja ja kylkiasentoon laittamista. Lisäksi saimme testata happisaturaatiomittaria, joka laitetaan sormen päähän. Sillä mitataan pulssia ja veressä olevan hapen määrää.

Sokkoradalla harjoiteltiin vuorovaikutustaitoja ja parityöskentelyä. Toinen pareista ohjeisti mihin pitää mennä. Toisella oli maski, josta ei nähnyt mitään. Lisäksi taituroitiin radalla mahdollisimman tarkasti ja ”hämättiin” uppopallojoukkueen puolustajaa sekä tehtiin maali vastustajan päähän.

SANNA KANGAS Kuvat Raila Hakamäki

Vieraita lajeja Itämeressä

Jo Itämereen asettuneita vieraslajeja ei enää voida poistaa, mutta niiden leviämistä voidaan seurata. Tässä jokainen sukeltaja on avainasemassa.

ESSI KESKINEN, meribiologi, Metsähallitus

Ihminen on kuljettanut lajeja paikasta toiseen koko historiansa ajan. Puisten purjelaivojen kyljissä kulkivat merirokot Atlantin yli Itämereen samalla kun Mustanmeren ja Kaspianmerien alueelta alkoi saapua muita lajeja. Osa lajeista on sopeutunut Itämereen vähin äänin (esim. kaspianpolyyppi ja mahdollisesti jo viikinkien matkassa saapunut hietasimpukka). Osa raivaa omaa tilaa niin aggressiivisesti, että paikalliset lajit jäävät jalkoihin.

KASVIMUSEOLTA KARANNUT

Vanhempia vieraslajeja edustaa kanadanvesirutto. Se on nimensä mukaisesti peräisin Kanadasta, mutta kauniinvihreän ulkomuotonsa ja helpon lisääntymisensä vuoksi sitä on käytetty koristekasvina. Suomeen se karkasi Kaisaniemen kasvimuseon lammesta 1800-luvun lopussa ja on nyt valloittanut lähes koko maan. Se viihtyy erityisesti makeissa vesissä, mutta sitä löytää myös jokisuistoista ja matalasuolaisista merenlahdista.

Kanadanvesiruton erottaa helposti hyvin samannäköisestä uposvesitähdestä kahdella tavalla: Lehden kärjet ovat terävät, kun uposvesitähden lehdenkärjissä on pieni kolo. Lisäksi lehdet ovat päältä katsottuna ruusukkeina tai kiertävät vartta, kun taas uposvesitähden lehdet ovat pareittain vastakkain.

Minne ilmoittaa?

VIERASLAJEISTA saa helpoiten tietoa sivulta www.vieraslajit.fi. Sieltä löytyvät erikseen Itämeren vieraslajit ja niiden tarkat tuntomerkit. Havaintokartasta voi katsoa, löytyykö lajia jo sieltä, mistä sen sukelluksella bongasit. Erityisesti uusille alueille levinneistä vieraslajeista kannattaa aina tehdä ilmoitus sivuston kautta. Jos kaipaat tunnistusapua, ota yhteyttä paikalliseen Metsähallituksen meribiologiin tai Suomen ympäristökeskukseen. Hyvät ja tarkat kuvat auttavat tunnistamisessa, mutta tässä esitellyt lajit pystyy tunnistamaan helposti itsekin.

MUSTAN TÄPLÄN KANTAJA

Mustatäplätokko on uimarakoton pohjakala. Se saapui Suomen rannikolle vasta vajaat parikymmentä vuotta sitten, mutta on levinnyt jo koko Suomenlahdelle, Saaristomerelle, Ahvenanmaalle ja Selkämerelle Poriin saakka. Oma kantansa kukoistaa Raahen seudulla, mutta Oulun pohjoispuolelta siitä ei vielä ole havaintoja. Mustatäplätokon löytää matalilta rannoilta ja kivenkoloista.

Mustatäplätokon erottaa helposti muista tokoista sen selkäevän mustan täplän ansiosta. Kala on väritykseltään vaaleahkon ruskeankirjava, mutta kutuaikaan koiraat voivat olla lähes mustia.

TASKURAPUJA ITÄMERELLÄ

Suomen rannikolta ei ennen 2000-lukua löytynyt taskurapuja. Nyt löytyy kolme: suurikokoinen villasaksirapu, jolla kasvaa villaa saksiensa päällä, muutaman kerran löytynyt rantataskurapu ja kaikkein yleisin, korkeintaan 2,5-senttinen liejutaskurapu. Se on levinnyt koko Saaristomerelle ja Ahvenanmaalle, mutta ei vielä pitkälle itään tai pohjoiseen.

Liejutaskuravut kaivelevat pehmeään pohjaan koloja ja asuttavat myös kivenkoloja ja rakkohauruniittyjä. Rakkohaurujen päältä ne napsivat syötäväkseen selkärangattomia, jotka muuten pitäisivät rakkohaurut vapaana rihmalevistä.

Suomalaiset kalat ja merilinnut ovat jo oppineet syömään liejutaskurapuja, mikä hillitsee lajin leviämistä.

Jannica Borg

Niilo Aro, Metsähallitus

Susanna Greus, Metsähallitus

Koska voi sukeltaa

COVID-19-infektion jälkeen?

Sairastetun COVID-19-infektion jälkeen sukelluskelpoisuutta tulee arvioida huolellisesti. Myös lieväoireinen infektio huonontaa aerobista suorituskykyä, jolta sukeltaessa vaaditaan enemmän kuin kuivalla maalla. Pääperiaate on, että sukeltajan fyysisen ja henkisen kunnon pitää olla palautunut sairastumista edeltävälle tasolle ennen harrastuksen jatkamista.

LAURA TUOMINEN, anestesiologian ja tehohoidon erikoislääkäri, väitöskirjatutkija

COVID-19-infektio ei ole pelkästään hengityselinten sairaus, sillä taudin aiheuttavaa SARS-COV2virusta voi löytyä ihmisen kaikista elimistä. Tyypillisimmillään COVID19-infektio kuitenkin aiheuttaa vaihtelevan asteisen hengitystieinfektion, joka pahimmillaan voi vaurioittaa keuhko-

rakkuloita pysyvästi johtaen keuhkokudoksen arpeutumiseen ja tuhoutumiseen. Huomionarvioista on, että myös lievissä tapauksissa on röntgentutkimuksissa keuhkomuutoksia, vaikka hengitysvaikeusoireet ovat olleet lieviä.

Keuhkomuutosten lisäksi COVID19-infektio aiheuttaa moninaisia

ongelmia sydämessä ja verenkierrossa, kuten rytmihäiriöitä, sydänlihastulehdusta, sydämen vajaatoimintaa ja verisuonen sisäseinämän vaurioita sekä toiminnan häiriöitä. Lisäksi verisuonitukoksista aiheutuvien komplikaatioiden, kuten keuhkoveritulpan, riski on suurentunut COVID-19-infektiossa.

MONIA RISKEJÄ SUKELTAJALLE

COVID-19-infektion jälkeen mahdollisia sukeltamiseen liittyviä keuhko-ongelmia ovat suurempi alttius keuhkojen ylipainevammalle (keuhkorepeämälle), laitesukeltajan keuhkopöhölle sekä laskimoverenkierrossa olevien kuplien pääsy keuhkoverenkierron ohi suoraan valtimokiertoon, joka voi aiheuttaa vaikeita neurologisia sukeltajantaudin oireita.

COVID-19-infektion vaikutuksesta sukeltajantaudin riskiin ei ole varmaa tietoa. Sukeltajantaudin syntymekanismien on ajateltu olevan hyvin samankaltaiset kuin COVID-19-infektion aiheuttamat komplikaatiot, kuten esimerkiksi verisuonten seinämien vauriot ja toiminnanhäiriöt sekä tulehdusreaktiot.

AEROBINEN SUORITUSKYKY HUONONTUU

Sairastettu COVID-19-infektio huonontaa aina aerobista suorituskykyä, joka on tärkeä turvallisuustekijä sukellettaessa. Hyvinkin vähäoireisella sukeltajalla voi edelleen olla tulehduksellista prosessia

sydämessä tai verenkiertoelimistössä suurentaen riskiä rytmihäiriöille ja sydämen vajaatoiminnalle. Huomionarvoista on, että suorituskyvyltä vaaditaan enemmän sukeltaessa kuin kuivalla maalla, mikä johtuu suuremmasta vallitsevasta paineesta ja hengityslaitteen sekä hengitettävien kaasujen aiheuttamasta suuremmasta hengitysvastuksesta.

SUOSITUKSET SUKELTAJILLE

Suomen sukellus- ja ylipainelääketieteellinen yhdistys (SSLY) on vastikään julkaissut oman suosituksen harrastussukeltajien palaamisesta sukelluksen pariin sairastetun COVID-19-infektion jälkeen. Ammattisukeltajien työhön paluusta on tehty omat erilliset, tiukemmin kriteerein varustetut suosituksensa.

Tärkein asia ennen sukelluskelpoisuuden arvioimista on, että sukeltajan fyysinen ja henkinen kunto pitää olla palautunut subjektiivisesti sairastumista edeltävälle tasolle! Toipuminen on yksilöllistä ja siihen vaikuttavat aiemmat sairaudet, ikä, paino ja aiempi fyysinen suorituskyky.

Tärkein

asia ennen sukelluskelpoisuuden arvioimista on,

että

sukeltajan

fyysinen ja

henkinen

kunto pitää olla palautunut subjektiivisesti sairastumista edeltävälle tasolle!

Tämänhetkinen SSLY:n suositus harrastussukeltajien paluusta sukelluksen pariin

RYHMÄ A

Oireeton tai lieväoireinen sukeltaja

Oirekuva / Löydökset

Sukeltamaan paluu

Nenän tukkoisuus, kurkkukipu, kuume, lihaskivut, päänsärky, makutai hajuaistin muutos. Ei sairaalahoitoa tai sairaalassa annettavaa lääkitystä käytössä.

Sukeltamista ei suositella alle 10 vrk oireiden loppumisesta.

RYHMÄ B

Keskivaikeat oireet

Oireet eivät enää lieviä, selvää hengenahdistusta ja/tai rintatuntemusta, myös levossa. Usein sairaalahoito tarpeen.

Kun sukeltaja on täysin parantunut taudista ja fyysinen suorituskyky on palautunut sairaustumista edeltävälle tasolle. Tähän voi mennä useita kuukausia.

RYHMÄ C

Vakavasti tai kriittisesti sairaat

Vaatii sairaalahoitoa. Lisähapen tai hengityslaitteen tarve, keuhkokuvan muutokset > 50 % alasta.

Tutkimukset ennen

sukeltamaan paluuta

Lääkärin tarkastus on suositeltavaa ennen sukeltamista ja etenkin, mikäli suorituskyky ei ole palautunut täysin ennalleen.

Lääkärin arvio sukelluskelpoisuudesta sekä apneatesti, kliininen rasituskoe ja spirometria, harkinnan mukaan tarkentavia tutkimuksia esim. sydämen ultraääni tai laboratoriokokeita.

Kun sukeltaja on täysin parantunut taudista ja fyysinen suorituskyky on palautunut sairaustumista edeltävälle tasolle. Tähän voi mennä useita kuukausia.

Lääkärin arvio sukelluskelpoisuudesta sekä ryhmän B kohdalla mainitut tutkimukset, lisäksi suositellaan vahvasti maksimaalisen hapenottokyvyn mittaamista.

Suomen sukellus- ja ylipainelääketieteellinen yhdistys päivittää ohjeistustaan, kun tutkimustietoa COVID-19-infektion pitkäaikaisvaikutuksista (ns. long COVID) tulee lisää.

25 metrin

altaassa kisattiin vapaasukelluksessa ilman räpylöitä (DYN).

Kaikkien lajien kisahuumaa

Finnish Super Open oli mahtava, yhteisöllinen sukelluslajien yhteistapahtuma pitkän korona-ajan eristäytymisen jälkeen. Sen lisäksi, että kisoissa ratkottiin Suomen mestaruuksia, siellä tehtiin eri lajeissa sekä henkilökohtaisia että Suomen ennätyksiä. Esittelyssä oli myös Suomessa kokonaan uusi laji, tarkkuusammunta.

SUSANNA KORKIATUPA

Räpyläuinnissa rikottiin ennätyksiä.

Susanna Korkiatupa

Ajatus yhteiskisoista lähti alun perin itämään Sukeltajaliiton urheiluvaliokunnassa jo pari vuotta sitten. Kisapaikaksi valikoitui Tampereen uintikeskus sopivien puitteiden vuoksi: yksi 50 metrin allas, toinen 25 metrin allas sekä hyppyallas uppopalloa varten. Monessa uimahallissa hyppyallas on osa pitkää allasta, ja aivan samaan altaaseen ei voida keskittymistä vaativia lajeja laittaa melskeisemmän uppopallon kanssa.

Kisoja isännöi 50-vuotisjuhlavuottaan viettävä Tampereen Urheilusukeltajat.

– Nähdäkseni kaikkien lajien kisat sujuivat valtavan hyvin. Se kertoo vahvasta osaamisesta, mitä eri lajeissa on hoitaa järjestelyjä. On ollut mahtava seurata eri lajeja. Kaikki meni seurankin puolesta mukavasti: meillä on sitoutunutta porukkaa organisoimaan ja hoitamaan sovittuja hommia, kiitteli seuran puheenjohtaja

Niilo Rautionmaa

RÄPYLÄUINNISSA

ENNÄTYKSIÄ JA EDUSTUKSIA

Räpyläuinnin maajoukkuevalmentaja

Antero Hammar räpyläuinnin lajiryhmästä oli kisoissa lajinsa organisointivastuussa ja samalla koko tapahtuman pääorganisaattori.

Räpyläuinnin 200 SF -sarjan mitalistit

1. Ilona Ivanova, 2. Nina Sundberg ja 3. Siiri Levonoja.

Uppopallon SMpronssiottelu kiivaimmillaan.

Uppopallon Suomenmestarit!

– Räpyläuinnissa tehtiin monta henkilökohtaista ennätystä ja kymmenen Suomen ennätystä, joista yksi miesten, kolme B-poikien, yksi B-tyttöjen ja viisi C-tyttöjen. Siinä mielessä kisat meidän lajin osalta onnistuivat tosi hyvin! Tapahtuma sujui suunnitellusti, osallistujia toki olisi kaivattu lisää yksilölajeihin. Myös ulkomailta tuli lopulta vähemmän osallistujia kuin alun perin odotimme, hän kertoo. Räpyläuintiin osallistui yksi joukkue Kroatiasta ja kaksi Virosta.

SM-tulosten perusteella valittiin edustajat myös kansainvälisiin arvokisoihin.

– Nuorten EM-kisoihin Puolaan lähtevät Juho Herva, Aino-Elina Kitinoja, Ilona Ivanova, Nina Sundberg ja Minttu Mikkonen. Siitä on kulunut aikaa reilu kymmenen vuotta, kun viimeksi meiltä on lähtenyt nuoria edustamaan arvokisoissa Suomea räpyläuinnissa. Lisäksi Laura Lähteenkorva lähtee aikuisten MM-kisoihin Kolumbiaan, Antero Hammar kertoo.

UPPOPALLOSSA

PELATTIIN FINAALIPELIT

Uppopallossa pelattiin 1. divisioonan ja SM-sarjan finaalit sekä juniori-/naistensarjan viimeinen kierros. 1. divisioonan voiton vei PSK Kupla, SM-kultaa otti Hämeenlinnan Sukeltajat, hopeaa WestCoast UWR ja pronssia UrSuk.

– Uppopallon finaalithan ovat aina kauden kohokohta ja sopivat kyllä hyvin näihin kisoihin. Itse tapahtuma kokonaisuutena oli hieno osoitus yhteistyöstä, sillä ei ole kovin helppoa saada kaikkia lajeja samaan halliin samaan aikaan, toteaa uppopallon lajiryhmän vetäjä Hannu Ahonen.

– Jatkoa ajatellen olisi varsin luontevaa saada tapahtumaan uppopallon osalta kansainvälinen avoin turnaus; se sopisi tapahtuman luonteeseen ja nimeenkin hyvin. Tapahtumalla olisi varaa hieman suurentuakin, ja osallistujia mahtuisi kyllä varmasti eri lajeihin lisää, hän pohdiskelee. »

Jasmine

Pajari

Sari Nuotio Jukka

Rapo

SUKELLUSKALASTAJAT

ESITTELIVÄT OMAN HALLILAJINSA

Kisatapahtumassa kilpailtiin ensimmäistä kertaa tarkkuusammunnassa, josta voi hyvin tulla uusi hallilaji kalastukseen.

– Sukelluskalastajille avovesikausi on sesonkiaikaa, ja pitkän talven jälkeen pitäisi olla heti kisakunnossa. Tarkkuusammunta voisi hyvin toimia sopivana lajina meille talvikaudelle, kertoo kisan säännöt kehittänyt Ville Lahikainen

Kilpailu käytiin hyppyaltaan pohjalle tehdyllä radalla: lähtö oli altaan toisesta päädystä, josta piti sukeltaen edetä ampumapaikalle. Pohjaan ankkuroidussa taulussa oli viisi maalia, joista piti saada viidellä laukaisukerralla tulos.

Oli hienoa, että tarkkuusammuntaa rohkaistuivat kokeilemaan myös muiden lajien harrastajat – Hydromanian uppopallojoukkueesta useampi oli ilmoittautunut kilpailuun ja osa piteli ensimmäistä kertaa harppuunaa kädessään.

Kilpailutilanteessa ajankäytön suhteen tuli haasteita, sillä harppuunan lataamisen opettelu yhdeltä istumalta muutamassa hetkessä ei ollut helppo tehtävä. Hienoja osumia kuitenkin tuli, ja ilman aikasakkoa olisi suurimmat pisteet kahminut Hydromanian Tuomas Sovanen. Kilpailun voitti Jukka Rapo, toiseksi tuli Tuomas Huhtaniska ja kolmanneksi Juha Siitonen.

Jukka Rapo

Susanna Korkiatupa

Jukka Rapo

Tuomas Kerkkänen suorittaa. Taulu on kolmen metrin päässä laukaisukohdasta, kahden tolpan välistä.

Jokaisella osallistujalla oli viisi laukaisukertaa, joilla piti osua viiteen eri maaliin. Osumat merkattiin liidulla.

Kolmoisvoitto Team Kampelalle! Voittajan pokaali on Portugalista lahjoituksena saatu, kiertopalkinnoksi kaavailtu tarkkuusammuntapalkinto.

Antti Olin irrottamassa laukauksen jälkeen harppuunaansa taulusta. Taulun takana oli vanerilevy, joka esti harppuunaa menemästä läpi.

Severi Miettinen saavutti pronssia vapaasukelluksessa stereoräpylöillä (DYNB).

VAPAASUKELLUKSESSA

KISATTIIN PITKÄN TAUON JÄLKEEN

Vapaasukelluksessa kilpailijoita oli parisenkymmentä, joista monet osallistuivat useampaan lajiin. Mestaruuksista kisattiin neljässä lajissa: STA (staattinen hengenpidätys), DYN (pituussukellus monoräpylällä), DYNB (pituussukellus stereoräpylöillä) ja DNF (pituussukellus ilman räpylöitä). Kilpailuun osallistui myös muutama virolainen vapaasukeltaja. Yksi Suomen ennätys tehtiin, kun Ossi Peltola saavutti DYNB:ssä 200 metrin tuloksen. – SM-kisat ovat jääneet välistä nyt kahtena vuonna peräkkäin koronan vuoksi. Myös maailmalla kisoja on jäänyt paljon pitämättä, ja lajia kuten montaa muutakin, on korona aika lailla runnonut. Siksipä olikin mahtavaa päästä taas pitkästä aikaa näkemään porukkaa tositoimissa, hehkuttaa Simo Kurra vapaasukelluksen lajiryhmästä ja kisojen vastuuhenkilö lajissa.

– Hiemanhan tapahtumaa verotti osallistujamäärän näkökulmasta edelleen korona mutta myös Ukrainan tilanne.

Ala-Olla onnistui staattisessa hengenpidätyksessä ja voitti lajin SM-kullan.

Hymy herkässä vapaasukeltajilla! Janita Kulkulan (keskellä) kisat onnistuivat hienosti, hän voitti kultaa DYN ja DNF lajeissa. Hopean otti DNF:ssä Salla Hakanpää ja pronssin Iiris Ala-Olla.

Tapahtuman konsepti kuitenkin on hyvä – tästä on hyvä jatkaa ja kasvatella ehkä isompaakin spektaakkelia tulevaisuudessa. Anterolle suuri hatunnosto, ei ole ollenkaan yksinkertainen palapeli sovittaa joka lajin pieniä hienouksia yhteen, hän kiittelee.

TOIVEISSA JATKOA

Moni osallistuja ja myös järjestäjät näkivät tapahtuman sellaisena, että siitä voisi tulla jos ei ihan jokavuotinen niin ainakin säännöllinen perinne. Finnish Super Openille tullaan varmasti näkemään vielä jossain vaiheessa jatkoa.

Lämpimät kiitokset kaikille teille, jotka olitte tekemässä tätä hienoa tapahtumaa!

Vuoden parhaita muistettiin

KISATAPAHTUMAN yhteydessä vastaanottivat palkintonsa Vuoden sukeltaja 2021 Matti Pyykkö ja Vuoden uppopalloilija 2021 Janek Ploompuu. Molempien valinnat perustuivat merkittävään ja pitkäjänteiseen työhön oman lajin kehittämiseksi.

Matti Pyykköä onnittelemassa Sari Nuotio ja Ville Lahikainen.

Susanna Korkiatupa

Janek Ploompuu.

Sari Nuotio

Jukka Rapo

Susanna Korkiatupa

Päivi

Luoma

Iiris

Korvameduusojen kokoontuminen

KUVA-ALBUMI Joka kesä Tanskan rannoille ajautuu valtavat määrät korvameduusoja. Sain siitä idean rajapintakuvasta, jossa olisi meduusoja. Vuonna 2020 meduusoja esiintyi poikkeuksellisen paljon – satamissa ne peittivät veden pinnan. Vaimoni näki sattumalta eräässä Facebookryhmässä kuvan, jossa Svedborgin satama oli täynnä korvameduusoja. Tässä oli tilaisuuteni, joten lähdimme töistä aikaisin ja ajoimme Funensaarelle.

Kuvaaminen oli aika vaikeaa, sillä kohteella oli virtausta ja meduusat (onneksi) ajelehtivat merelle päin. Lopulta 3,5 tuntia kuvattuani onnistuin saamaan tämän kuvan juuri ennen kuin aurinko katosi horisonttiin.

Rajapintakuvien ottamisessa on haasteensa. Ensinäkin domeporttin (kameran linssiä vedeltä suojaava kupu) jää pisaroita, jotka näkyvät sitten kuvassa. Pyrin estämään tämän kastelemalla domen juuri ennen kuvan ottamista. Näin jää muutama sekunti aikaa, ennen kuin domen pinnalla oleva ohut vesikerros hajoaa pisaroiksi.

Toinen haaste ovat salamat, jotka helposti ylivalottavat tai polttavat meduusat kuvassa puhki. Käytin myös pitkiä salamavarsia saadakseni ne mahdollisimman kauas domeportin taakse, jottei kuvaan tule sirontaa, kun valo heijastuu veden hiukkasista.

KUVA JA TEKSTI MORTEN BJØRN LARSEN

Kuvasijoittui1.sijalleSukelluskuvauksenPM-kilpailussa2021sarjassa C2,kuvatilmansukeltajaa,pohjoismaisetvedetpoislukienItämerija makeavesi.

• Kalusto: Nikon D500 Sea&Sea-kotelossa, kaksi

Sea&Sea YS110a -salamaa, Tokina 10-17 FE -linssi

• Asetukset: 1/320 sec - f/20 - ISO400

Hyvä homma!

Ajatuksia tulevalle puheenjohtajalle

Sukeltajaliitolle valitaan uusi puheenjohtaja syyskokouksessa lokakuussa. Kolme kautta puheenjohtajana toiminut Tero Lehtonen on ilmoittanut, ettei asetu enää ehdolle. Uudelle puheenjohtajalle jää vireä lajiliitto johdettavakseen.

Seuraajaltaan Lehtonen toivoo pitkäjänteistä, tulevaisuuteen katsovaa työtapaa.

KRISTIINA KARILA

Kuuden vuoden rupeama on ollut työntäyteinen mutta hyvin antoisa. Lehtosen kaudella käynnistettiin muun muassa sähköisen oppimisympäristön Dyykin kehittäminen. Nyt on päästy jo ylläpitovaiheeseen, missä valmiita kurssisisältöjä rikastetaan ja pidetään ajan tasalla.

− Etenkin laitepuolella on ollut hyvä tekemisen meininki; erityisesti koulutuksellemme saatu kansainvälinen EUFsertifikaatti lämmittää mieltä. Myös Liiton talouden tasapainottaminen oli minulle tärkeä tehtävä, hän kertoo.

− Yksi kaudellani tehty muutos oli kilpalajien yhdistäminen yhdeksi valiokunnaksi, jonka tärkein tavoite on edistää kilpalajien välistä yhteistyötä. Keväällä järjestetty Finnish Super Open oli yksi tämän työn hedelmistä ja toivottavasti se saa jatkoa.

Liiton puheenjohtaja on myös Sukeltaja-lehden päätoimittaja, ja tässä roolissa Tero Lehtonen kokee toimineensa katalysaattorina. Hänen tavoitteensa lehden sähköistämisestä ei ole vielä toteutunut, mutta hän uumoilee, että sitä kohti

Asetu ehdolle!

mennään, kun sähköiset sisällöt jatkuvasti yleistyvät.

Koronan vuoksi puheenjohtajalle kuuluvat kansainväliset tehtävät, kuten kokoukset, ovat siirtyneet osin etänä hoidettavaksi. Suomessa järjestettävät kansainväliset kilpailut osuivat Lehtosen kauden alkuun ja loppuun.

− Ensimmäisellä kaudellani Suomessa järjestettiin uppopallon EM-kisat, ja nyt kesällä järjestämme sukelluskalastuksen

EHDOLLEPANOTOIMIKUNTA on aloittanut työnsä ja etsii ehdokkaita syksyn puheenjohtaja- ja hallitusvaaliin. Haluatko sinä antaa aikaasi suomalaisen sukellusharrastuksen edistämiseen? Tärkeintä on into ja halu tehdä yhdessä!

Ota yhteyttä ehdollepanotoimikuntaan:

Tero Lehtonen (pj), Hämeenlinnan Sukeltajat ry, tero.lehtonen@sukeltaja.fi, p. 040 514 3112

Kati Aaltonen, Tampereen Urheilusukeltajat ry, kati.aaltonen@sukeltaja.fi, p. 040 542 2401

Matti Eronen Vesihiisi ry, matti.eronen@sukeltaja.fi, p. 0400 803 601

Sami Järvinen, Nousu ry, sami.jarvinen@sukeltaja,fi, p. 040 060 0667

Joakim Petersen-Dyggve, Tampereen Urheilusukeltajat ry, joakim.petersen-dyggve@sukeltaja.fi, p. 040 620 7815

Aleksi Kuronen, Joensuun Urheilusukeltajat ry, aleksi.kuronen@sukeltaja.fi, p. 050 345 3357

Tero Lehtonen (oik.) uppopallon EMkisoissa Helsingissä 2017. Vieressä uppopallovaliokunnan puheenjohtaja Hannu Ahonen, Liiton toiminnanjohtaja Sari Nuotio ja Levent Cavas, silloinen CMAS:n uppopallovaliokunnan puheenjohtaja.

järvi-EM-kisat. Kansainvälinen toiminta antaa perspektiiviä; on hyvä olla kartalla siitä, mitä sukellusharrastuksessa tapahtuu maailmalla, hän toteaa.

KIITÄ JA KANNUSTA

Ihmisten kohtaaminen on Tero Lehtosen mukaan yksi puheenjohtajan tärkeimpiä tehtäviä.

− Ei tässä hommassa tarvitse olla hurjan ekstrovertti, itsekin viihdyn enemmän kulisseissa kuin näyttämöllä. Meillä oli heti alusta asti hyvin välitön tunnelma hallituksessa sekä valiokuntien ja toimiston kesken, ei tarvitse pönöttää. Toiminta ja prosessit ovat hyvin mutkattomia, hän kiittelee.

− Maalaisjärki, rauhallisuus ja avoimuus ideoille ovat hyviä ominaisuuksia puheenjohtajalle. Tässä roolissa ei kannata jääräpäisesti ajaa omaa asiaansa. Ihmisten kuuntelu ympärillä ja kentällä on todella tärkeää. Vastaan voi tulla yllättäviä ja vaikeitakin asioita, joten ihmisten ymmärtäminen ja henkinen kypsyys ovat tarpeen, sanoo hän.

Tehtävä on antanut Lehtoselle uudenlaisen näkemyksen urheilujohtamiseen.

Sari Nuotion arkisto

Ympärillä on paljon ihmisiä, vapaaehtoisia, joita ei voi komentaa.

− Ihmisiä pitää koutsata, motivoida, kannustaa ja kiittää – ihan samoilla opella kuin työelämässäkin. Siviilityö projektipäällikkönä on antanut tähän hyvin valmiuksia, ja etenkin sukelluskouluttajana oppii tunnistamaan erilaisia persoonia ja huomaamaan, millaista tukea henkilö kaipaa.

PUHEENJOHTAJA NÄKEE

KOKONAISUUDET

− Puheenjohtajalle kuuluu isojen kokonaisuuksien hallinta, ja perusymmärtämys kaikista lajeistamme tuo etua. Lajiempatia, eli kyky katsoa toimintakenttää toisen

LUKIJAN KUVA

sukelluslajin harrastajien vinkkelistä, on silmiä avaava taito. Oma kasvattilaji ei saa vaikuttaa päätöksenteossa, vaan kaikkia lajeja on kohdeltava tasaarvoisesti, Lehtonen muistuttaa.

Harrastuksen maantieteellinen jakauma Suomessa on hyvin epätasainen painottuen eteläiseen Suomeen. Lehtosen mukaan puheenjohtajan pitää kohdata kaikki jäsenseurat ja yksittäiset harrastajat tasaveroisina. Hyväksi havaittuja keinoja tähän ovat olleet vierailut seurojen tilaisuuksissa ja tänä vuonna järjestetyt puheenjohtajaillat, jossa on saatu suora kontakti useisiin seuroihin, joista ei ole pitkään aikaan kuulunut Liiton suuntaan mitään.

Mika Selkamo: ”In the tube”

MALTTI ON VALTTIA

Tero Lehtonen on tyytyväinen siihen, että Sukeltajaliiton imago on hyvä ja tekemisessä on hyvä fiilis. Vapaaehtoistehtäviin on tulijoita ja hallitustyöskentely kiinnostaa.

− Järjestötyö kiinnostaa ja halutaan ottaa vastuuta luottamustehtävissä. Toki haasteita riittää: miten mukaudumme siihen, että jäsenmäärä laskee ja miten toimintaa rahoitetaan jatkossa. Näen tulevaisuuden kuitenkin valoisana. Maltti ja pitkäjänteisyys ovat avainsanat, hötkyily ei kannata. Mielestäni strategiamme nimi Kerran sukeltaja, aina sukeltaja on edelleen se viesti, jota haluamme välittää, hän sanoo.

TÄMÄ KUVA on otettu 23.1.2022 Kaatialan louhoksella (ilman salamaa). Kuvaustilanne suunniteltiin ja harjoiteltiin ennalta, jotta jokainen sukeltaja osasi asettua oikeaan paikkaan tunneleissa, noin 33−36 m syvyydellä.

Lisävalojen kanssa oli avustamassa yhteensä neljä apusukeltajaa, kaksi kohteen takana ja kaksi kuvaajan "olkapäillä".

Kamera: Canon EOS 550D

Manuaaliasetukset: F2.8, 1/80 s, 11.0 mm, ISO 1600

• Kotelo: Aquatica AT2i

• Linssi: Tokina AT-X Pro, SD 11-20mm, F2.8 (IF) DX

Jouduin lähes kaksi vuotta odottamaan sopivaa hetkeä, jotta kaikki palaset loksahtivat kohdilleen: sopiva sukellusporukka, kirkkaat vedet ja tehokkaat lamput. Kiitos osallistujille mukavasta kuvaprojektista!

LÄHETÄ OMA KUVASI! Haluamme esitellä tällä palstalla muidenkin lukijoiden kuvia. Otitko kuvan, johon olet erityisen tyytyväinen? Oliko joku tietty sukellus erityisen mieleenpainuva? Kuvan ei tarvitse olla teknisesti täydellinen – haluamme myös oppia toisiltamme. Ota yhteyttä ja kerro millaisesta tilanteesta kuva on otettu. Kerro myös, millaisella kameralla ja asetuksilla se on otettu. Voit ottaa yhteyttä sähköpostilla kristiina.karila@sukeltaja.fi tai lähettää viestin Sukeltajaliitolle Facebookissa tai Instagramissa.

Sukellusturvallisuus ja -taidot

Hyvä varustehygienia on osa harrastusta

Varusteiden puhdistamiseen ja hyvään hygieniaan on syytä kiinnittää huomiota muulloinkin kuin pandemia-aikana.

ARI-PEKKA HAKULINEN

Ulkomailla matkaillessamme olemme tottuneet käyttämään käsidesiä esimerkiksi ennen ruokailua, jotta bakteerit ja virukset eivät kulkeudu käsien mukana limakalvoille. Korona-

KURKKAA SNORKKELIIN

Koska viimeksi kurkkasit snorkkeliisi? Snorkkelin sisäpinta pysyy pitkään kosteana, ja ilmassa kulkeutuvat virukset saavat siitä otollisen kasvualustan. Vaikka pandemian aikana tämä tapa on tullut osaksi arkeamme. Myös sukellusharrastuksessa on tilanteita, joissa riski bakteerien ja virusten elimistöön kulkeutumiselle on korkea.

snorkkelia käytettäisiin usein uimaaltaan klooripitoisessa vedessä, kulkeutuu hengityksen mukana sinne aina uusia partikkeleita. Allasvedessä huljuttelu ei siis riitä snorkkelin puhdistamiseksi, vaan se kannattaa säännöllisin väliajoin puhdistaa kunnolla. Pura snorkkelista kaikki irtoavat osat ja pese ne käsitiskiaineella ja esimerkiksi tiskiharjalla. Putken voi pestä pulloharjalla.

ANNOSTIN JA MASKI

Käytännössä aina kun sukellusvaruste on kosketuksissa ihmiseen joko ihon tai hengityksen välityksellä, se kontaminoituu eli likaantuu. Itse käyttäjälle siitä ei välttämättä ole haittaa, mutta jos joku toinen käyttää samaa varustetta, altistuu hän toisen viruksille. Sukellusvarusteet ovat pitkälti henkilökohtaisia, mutta esimerkiksi vara-annostinta joutuu käyttämään kaasunjakotilanteessa toinen sukeltaja. Uloshengityksessä siihen kulkeutuu limaa

Märkäpuku pestään miedolla pesuaineella, esimerkiksi hienopesuaineella tai

SusannaKorkiatupa

puvun kuivaa täysin kuivaksi. Puhdista tarroista roska ja hankaa vetoketjuun parafiinia, jotta se liukuu vaivatta. Kuivapuku pestään muuten samoin kuin märkäpuku, mutta pesukoneeseen sitä ei voi laittaa. Anna kuivaa täysin kuivaksi. Pese samalla kaikki muutkin puvun osat, hanskat, huput, irtotaskut jne. Puhdista vetoketju varovasti hiekasta ja roskasta pehmeällä harjalla, esimerkiksi hammasharjalla, ja käsittele se parafiinilla. Jos osaat, niin irrota venttiilit ja huuhtele ja puhdista ne sisältä. Muussa tapauksessa tämä kannattaa jättää huollon tehtäväksi. Puhdista ja desinfioi mahdollinen

MUITA PUHDISTUSTAPOJA

Suljetun kierron laitteille jotkin valmistajat suosittelevat apteekista saatavia puhdistustabletteja, joista saa veteen sekoitettuna myrkyttömän puhdistusliuoksen. Liuos pysyy käyttökuntoisena päiviä, eikä se vaurioita kumiosia toistuvassakaan käytössä, kuten alkoholipohjaiset puhdistusaineet saattavat tehdä.

Desinfiointi onnistuu myös UV-valolla ja otsonoinnilla, mutta ne vaurioittavat kumi- ja muovimateriaaleja, joten esimerkiksi tasapainotusliiviä ei kannata desinfioida otsonoinnilla. Silikoni taas kestää otsonia ja UV-säteiltyä.

Maskin linssin ja silikonin yhtymäkohtaan saattaa kertyä ajan kuluessa kunnon likakerros.

Käsitiskiaine sopii perusvälineiden pesuun. Snorkkelin saa puhtaaksi pulloharjalla.

Ari-Pekka Hakulinen

Liberator -pommikoneen, Tulsamericanin, runko noin 39 metrin syvyydessä. Ryhmän ensimmäiset sukeltajat saattavat bongata pari hiilimeriahventa, jotka asustavat hylyllä.

Kroatian Vis on todellinen runsaudensarvi

Nimestä Dalmatia saattaa ensin tulla mieleen mustavalkopilkulliset koirat, mutta itse asiassa se on alue Adrianmeren itäpuolella nykyisessä Kroatian tasavallassa. Pittoreskit Dubrovnikin ja Splitin kaupungit ovat saaneet mainetta kuuluisan Game of Thrones -sarjan kuvauspaikkoina, mutta Kroatia on tunnettu myös kauniista luonnostaan ja rikkaasta merenkulun historiasta.

MARCIN

DOBRUCKI

Splitin ja Dubrovnikin välissä sijaitseva saaristo on tunnettu historiallisista kaupungeista ja upeista rannoista, kuten "maailman ykköseksi valittu" Bracin saarella sijaitseva Zlatni Rat. Saariston kaukaisessa lounaiskulmassa on pieni Vis-saari, jonka maaperä ja rannikkovedet kätkevät alleen aarteita, jota useimmat turistit eivät tunne.

RIKAS, KANSAINVÄLINEN HISTORIA

Visin kulttuurihistoria ulottuu lähes kolmen vuosituhannen taakse. Se oli yksi

Dalmatian varhaisimmista asutuista alueista, joita hallitsivat ensin kreikkalaiset ja myöhemmin roomalaiset. Saari on ollut merenkulussa reittipiste ja pysähtymispaikka, strategisesti tärkeä sellainen, ja se on toiminut tukikohtana monille kansakunnille vuosien ajan. Toisen maailmansodan lopussa Visillä oli pieni liittoutuneiden hätälentokenttä ja kylmän sodan aikana Jugoslavian laivastotukikohta sekä puolustusrakennelmia ja bunkkereita, joiden jäännöksiä on edelleen nähtävissä saarella.

KOMEITA LENTOKONEITA

Visin ympärillä kirkkaat vedet ovat kunnianosoitus saaren historialle. Pinnan alta löytyy useita toisen maailmansodan aikaisia pommikoneiden hylkyjä, mukaan lukien viimeinen koskaan rakennettu B-24 Liberator (Yhdysvaltojen armeijan eniten valmistettu pommikone), jonka runko on 39 metrin syvyydessä ja peräosa 52 metrissä. Hylky löydettiin vasta vuonna 2015, ja vuonna 2017 Yhdysvaltain

DPAA:n järjestämä retkikunta suoritti siellä kaivauksia ja nosti yhden turmassa

Jutun kirjoittaja Marcin Dobrucki on vieraillut Visillä viisi kertaa ja työskennellyt saarella sukelluskouluttajana. – Pisin oleskeluni on ollut sapattivapaa vuonna 2017, jolloin työskentelin sukelluskeskus Nauticalla sukellusoppaana ja -kouluttajana. Olen tehnyt siellä yli 150 sukellusta lähes kaikilla kohteilla 0−70 metrin syvyyksillä ja jopa löytänyt uuden vedenalaisen luolan, josta muut eivät tienneet. Palaan Visille taas kaudelle 2022 (kesä−lokakuu) katsomaan, mitä muuta saarella on tarjottavanaan tällä kertaa. Toistaiseksi en ole pettynyt, jokainen vierailu on näyttänyt jotain uutta ja saanut minut haluamaan takaisin, hän kertoo.

henkensä menettäneen lentäjän jäänteet. Tekniikkasukeltajille tarjolla on myös kuuluisa B-17 Flying Fortress (syvyys noin 70 metriä), jota arvostettu brittiläinen sukelluskouluttaja Phil Short pitää maailman parhaana lentokonehylkynä.

Alueella on myös useita laivanhylkyjä, esimerkiksi Teti (alkaen 10 metrin syvyydestä), jonka matkustajien ja miehistön Komizan kaupunkilaiset sankarillisesti pelastivat. Massiivinen Vassilios T sijaitsee 20−50 metrin syvyydessä ja höyrylaiva Brioni, jota peittävät kauniit keltaiset sienieläimet, 37−62 metrin syvyydessä.

HUMMERIA JA MUSTEKALAA

Koska Vis on kaukana mantereesta, on pinnan alla runsaasti elämää. Useilla sukelluskohteilla on mahdollisuus nähdä valtavia kalaparvia. Toisilla kohteilla on paljon pieniä eläimiä ryömimässä pohjalla, esimerkiksi merietanoita ja pieniä rapuja, jotka kiinnostavat makrokuvaajia. Eliöstö vaih-

telee vuodenaikojen mukaan: hummeria tavataan keväällä, kun vesi on kylmempää ja mustekalaa useimmiten kauden lopussa, lämpimän veden aikana. Myös delfiinejä tai rauskuja voi nähdä, vaikka ne eivät ole Kroatiassa niin yleisiä kuin Punaisellamerellä. Ja vaikka koralliriuttoja sinänsä ei ole, löytyy alueelta useita kohteita, joilla on suuria viuhkakorallien muodostelmia.

LUOLIA TUTKITTAVAKSI

Saaren maaperän kalkkikivi on pehmeää, ja monilla sukelluskohteilla on pieniä meriluolia, joihin sukeltajat voivat tutustua. Jotkut voivat olla vain muutaman metrin pituisia, kun taas toiset voivat ulottua saaren maaperään kymmeniä metrejä. Vaikka nämä pienet luolat eivät välttämättä houkuta uusia seikkailuja etsiviä luolasukeltajia, ne tarjoavat puitteet ainutlaatuisille ekosysteemeille. Kokeneet sukeltajat voivat löytää monia mielenkiintoisia katkarapuja ja muita pimeyttä rakas-

tavia eläimiä tai nähdä jopa halokliineja, jotka muodostuvat, kun veden suolaisuus muuttuu voimakkaasti. Luolia on myös pinnan päällä, ja pariin kauniiseen luolaan pääsee veneellä. Saaren pohjoispuolella on ns. prinsessaluola (Kraljičina špilja), jossa on stalagmiitteja ja tippukiviä sekä vielä joitain tutkimattomia kammioita.

AINA TARVITAAN LUPA

Visillä vierailevan sukeltajan on tärkeää tietää, että sukellus koko Kroatiassa vaatii luvan ja Visillä kaikki sukellukset tulee tehdä paikallisen oppaan ohjauksessa. Tätä valvotaan alueella tarkasti. Visin saarella on toimiluvat vain viidelle sukelluskeskukselle, joista kaksi sijaitsee Visin kaupungissa ja kolme Komizassa. Sukelluskausi kestää yleensä noin toukokuun alusta syyskuun loppuun tai lokakuuhun, mutta jotkin keskukset majoittavat ryhmiä myös näiden aikojen ulkopuolella, mikäli ryhmät ovat riittävän suuria.

Muinaiset amforat Visin sataman edustalla.

Marcin

Dobrucki

Sukella Suomessa

Sinisten vaarojen Kainuu

Kainuu tarjoaa monipuolisia mahdollisuuksia luonnossa liikkumiseen. Sukeltajalle maakunnan kirkasvetiset lammet sekä Kajaanin kaupungin läpi virtaava joki ovat kokemisen arvoisia kohteita.

Teksti ja kuvat JAAKKO ALA-HIIRO

Kainuun maastokartasta erottuvat alueen korkeat vaarat ja laajat metsäalueet. Vaihtelua maisemaan tuovat suot sekä järvet, joet ja lammet. Kangasmetsien suppalammet soveltuvat yleensä parhaiten sukeltamiseen. Niiden lähdepitoinen vesi on kirkasta, eivätkä hiekkaharjuun suodattuvat valumavedet heikennä näkyvyyttä. Rantapenkereet jatkuvat yleensä jyrkkinä lammen pohjalle saakka. Vesirajan tuntumassa kasvaneita puita on voinut kaatua vuosien saatossa veteen. Puiden rungot oksineen tarjoavat ahvenille suojaa ja sukeltajille tutkittavaa. Paikallisten asukkaiden vihjeiden sekä karttatiedustelun perusteella Kainuusta on löytynyt mielenkiintoisia sukelluskohteita.

SUKELLUSTOIMINTAA SEURASSA

Kainuun Urheilusukeltajat ry on järjestänyt sukellustoimintaa Kainuussa vuodesta 1980 lähtien. Vuosittaiseen ohjelmaan kuuluvat leirit Manamansalossa ja Hossassa. Joukko seuran aktiiveja suuntaa PohjoisNorjaan sukeltamaan joka kesä. Vuosittain koulutetaan myös uusia sukeltajia.

− Tänä vuonna järjestämme laitesukelluksen jatkokurssin sekä nitroksisukeltamisen peruskurssin, seuran puheenjohtaja ja pääkouluttaja Jouko Keinänen kertoo. Keinäsen mukaan seuran tiistaisukellukset ovat hyvä tapa tutustua Kajaanin lähialueen sukelluskohteisiin. Toisinaan mukana on ollut myös ulkopaikkakuntalaisia sukelluksen harrastajia.

VUOKATIN KUIKKALAMPI

Yksi Kainuun Urheilusukeltajien tiistaisukelluskohteista sijaitsee Vuokatissa. 24 metriä syvä Kuikkalampi tarjoaa eniten nähtävää pinnan tuntumassa. Lammen itäpään poikki kulkee rautatie, jonka pohjaksi on aikoinaan pengerretty rinne kivistä. Kivien kolot ovat rapujen suosiossa. Suuret ahvenparvet ovat haukien ohella sukeltajien yleisimpiä havaintoja. Kuikkalammessa sukeltamisesta voi nauttia laitteilla tai ilman.

MANAMANSALON HEIKANLAMPI

Vaalan Manamansalo on saari keskellä Oulujärveä. Heikanlampi on kirkasvetinen lampi saaren koillisosassa. Moni kainuulainen sukeltaja on suorittanut

Kajaaninjoki on tutustumisen arvoinen kohde sekä pinnalta että pinnan alta.

Heikanlammen rantatörmältä veteen kaatuneet puut vetävät puoleensa suuria ahvenparvia.

laitesukelluskurssinsa avovesiosuudet tässä kohteessa. Lammen jyrkkä rantapenger on aikoinaan sortunut kaataen veteen toistakymmentä mäntyä. Niiden alla voi nähdä valtavasti ahvenia sekä saalista vaanivia haukia. Kohde soveltuu erinomaisesti myös snorkkelisukeltajalle.

KAJAANINJOKI

Kajaanin kaupungin läpi virtaava Kajaaninjoki yhdistää Nuasjärven Oulujärveen. Joen kuuluisin nähtävyys on 1600-luvulla valmistuneen Kajaanin linnan rauniot. Alueen historiasta kertoo myös 1840-luvulla rakennettu tervakanava. Kajaaninjoki on toiminut tervaveneiden kulkureittinä ja mahdollistanut tukkien uiton.

Sukelluskohteena Kajaaninjoki on haastava virtaavan veden, heikon näkyvyyden ja ajoittaisen vesiliikenteen vuoksi. Koivukoski III eli tunnelivoimalan ulostuloaukon sijainti sukelluspaikan lähistöllä on myös huomioitava.

Mielenkiintoisen sukelluskohteen 20 metrin syvyisestä joesta tekevät hiekkaproomun ja kahden veneen hylyt. Pohjalla on myös tukkinippuja sekä uittomiesten käyttämiä työkaluja. Sukelluksella yleisimmin havaitut kalalajit ovat made, kuha ja ahven.

Jos Kajaaninjoki tai muut Kainuun sukelluskohteet kiinnostavat, kannattaa ottaa yhteyttä Kainuun Urheilusukeltajiin www.kainuunurheilusukeltajat.fi.

Koe nämä Kajaanissa

Kajaani on retkeilijän ja luontoliikkujan unelma. Merkittyjä reittejä ja taukopaikkoja maustavat komeat maisemat, liikuitpa sitten jalan, pyöräillen, meloen tai suksilla.

• Ärjänsaari Oulujärvessä on tunnettu upeista hiekkarannoistaan ja dyyneistään – kuin etelänlomalla olisi!

Vierailu 1600-luvulta peräisin olevilla Kajaanin linnan raunioilla ja risteily höyrylaiva Koudan kyydissä sopivat koko perheelle.

• Vuokatin vaarat ja alueen luontoaktiviteetit ovat puolen tunnin ajon päässä.

Kajaaninjoen sukelluksella voi nähdä tukkien uitossa käytettyjä työkaluja, kuten tukkisaksia ja keksejä.

Katso Jaakko Ala-Hiiron hieno video ”Sukellus Kajaaninjokeen”. Pieni makupala siitä löytyy myös Sukeltajaliiton Instagramista.

Aimo Haverinen tutkimassa Kuikkalammen aavemaista rihmaleväpilveä.

Ajattelemisen aihetta

Vapaaehtoistyössä näkee kauemmas

Yksi Sukeltajaliiton strategisista tavoitteista on tarjota vapaaehtoistehtäviä, joilla on merkitystä. Yhdistystoiminta perustuu edelleen vahvasti vapaaehtoistyöhön, jossa toimintaan osallistuvat antavat aikaansa ja osaamistaan yhteiseksi hyväksi. Luottamustehtävissä saa toimia osana samanhenkistä yhteisöä, pääsee inspiroitumaan yhdessä tekemisestä ja myös oppimaan sellaisia tietoja ja taitoja, joita voi hyödyntää vaikkapa työelämässä.

Liiton piirissä toimii satoja vapaaehtoisia, joiden yhteisellä panoksella sukeltaminen ja lajiemme harrastaminen on turvallisempaa, mielekkäämpää, sosiaalisempaa ja ennen kaikkea mahdollista. Sukelluksen parissa on tarjolla hyvin erilaisia luottamustehtäviä niin seura- kuin liittotasollakin. Luottamustehtävissä toimiessa oppii jatkuvasti uutta, pääsee verkostoitumaan ja vaikuttamaan asioihin. Luottamustehtävässä toimivat saavat tehtävästä paljon itselleen ja kokevat tärkeäksi olla edistämässä itselle ja muille merkityksellisiä asioita. Työ on arvokasta: ilman osaavia ja innostuneita vapaaehtoisia pyörät eivät pyörisi.

Luottamustehtävään sisältyy luonnollisesti aina myös vastuuta. Tehtävä tulee hoitaa. Nykypäivänä ajankäyttö tuntuu monesti aiheuttavan haasteita. Toisaalta etätyökalut mahdollistavat sujuvat kokouskäytännöt, mikä on helpottanut aikatauluhaasteissa. Monia tehtäviä pystytään myös palastelemaan huomioiden jokaisen yksilölliset mahdollisuudet antaa aikaansa. Kannattaa olla rehellinen itselleen siinä, minkälaisen tehtävän ottaa hoitaakseen, niin että pystyy myös siitä suoriutumaan.

Sukelluksen parissa on monia mahdollisuuksia olla mukana myös kansainvälisissä luottamustehtävissä. Kansainvälisissä tehtävissä toimiminen on usein hyvin rikastavaa ja silmiä avaavaa, ja se laajentaa näkemystä omasta harrastuksesta. Samalla pystyy peilaamaan oman organisaationsa toimintaa suhteessa muiden maiden vastaaviin ja oppii eri kulttuureista ja toimintatavoista. Halu olla mukana kehittämässä omaa lajiaan on usein motiivina lähteä kansainvälisiin tehtäviin.

Kansainvälisten järjestöjen toiminta perustuu yhtä lailla pitkälti vapaaehtoistoimintaan. Vapaasukellusjärjestö AIDA Internationalin varapuheenjohtajana tällä hetkellä toimiva Kimmo Lahtinen toimi jo aiemmin hyvän rupeaman AIDAn koulutusvaliokunnassa ja AIDAn puheenjohtajana. Hän oli ensimmäinen suomalainen, joka nousi kansainvälisen sukellusjärjestön puheenjohtajaksi vuonna 2010. AIDA Internationalin tehtävissä on nähty useita suomalaisia edistämässä vapaasukelluskoulutusta ja lajin turvallisuutta.

Sukelluksen parissa on tarjolla myös kansainvälisiä luottamustehtäviä.

Liitolla on eri sukelluslajeissa kansainvälisiä tuomareita niin AIDAn kuin CMAS:nkin organisaatioissa. Tällä hetkellä Liitolla on CMAS:n organisaatiossa edustajat sukelluskalastus-, uppopallo- ja teknisessä valiokunnassa sekä sukelluslääketiedevaliokunnassa ja citizen science -työryhmässä. Allekirjoittanut valittiin viime vuoden lopussa European Underwater Federationin (EUF) hallitukseen, ja toimin nyt sen pääsihteerinä.

Kun sinua pyydetään asettumaan ehdolle luottamustehtävään, pohdi, voisiko se olla sinulle uusi innostava mahdollisuus. Ja voithan hakeutua tehtäviin myös oma-aloitteisesti. Osallisuus, ihmissuhteet ja merkityksellisyyden kokemukset ovat meistä jokaiselle tärkeitä asioita. Luottamustehtävissä toimiminen on parhaimmillaan voimaannuttava kokemus, josta syntyy hyvää jaettavaksi isommalle yhteisölle.

Sari Nuotio

Sukeltajaliitto ry, toiminnanjohtaja EUF, pääsihteeri

Sari

Nuotio

SUKELTAJA SOMESSA

Facebookissa nähtiin viileitä tunnelmia vapaasukeltajien Päijänne On the Rocks -jääsukellustapahtumasta.

Huhtikuinen webinaari järvien vieraslajeista on katsottavissa Liiton Youtubessa.

Muistutimme Instagramissa, että issuu.comista löytyy yli 200 Sukeltaja-lehden numeroa lueskeltavaksi maksutta!

Mitä Sukeltajan somessa tapahtuu? Poimintoja kiinnostavista aiheista. Seuraa Sukeltajaliittoa somessa, ja merkitse omat sukellusaiheiset postauksesi tägillä #sukeltajaliitto, niin saatamme jakaa niitä. Suomalaista sukellusta löydät tägillä #sukellasuomessa

www.sukeltaja.fi

SUKELTAJALIITTO RY

Sukeltaja on Sukeltajaliiton jäsenlehti.

ANNA PALAUTETTA

Mistä haluaisit lukea seuraavassa numerossa, tiedätkö kiinnostavia juttuaiheita?

Anna meille palautetta! toimitus@sukeltaja.fi

LEHDEN AVUSTAJAKSI?

Etsimme uusia avustajia tekemään kanssamme Sukeltaja-lehteä. Ilmoittaudu kirjoittajarekisteriin ja kerro, mistä aiheista haluaisit kirjoittaa.

Lähetä sähköpostia osoitteeseen toimitus@sukeltaja.fi ja kerro kuka olet, mistä haluaisit kirjoittaa sekä yhteystietosi.

ILMOITA SUKELTAJASSA!

Mainosta Sukeltajassa tai sukeltaja. fi-sivustolla. Mediakortti löytyy www.sukeltaja.fi > Sukeltaja-lehti.

Seuroille jäsenetuna pikkuilmoitus veloituksetta, kysy lisää!

NETTIARTIKKELIT

Lisää ajankohtaisia sukeltamiseen liittyviä artikkeleja löytyy Sukeltajaliiton verkkosivuilta www.sukeltaja.fi > Lehti > Artikkelit.

SARI NUOTIO toiminnanjohtaja

Liiton toiminnan operatiivinen johtaminen, talous, vastuullisuus, kumppanuudet, sidosryhmäyhteistyö, edunvalvonta, kriisiviestintä.

040 525 6336 sari.nuotio@sukeltaja.fi

RIKU VERKKOMÄKI jäsenpalveluvastaava

Laskutus, jäsenmaksupalvelu, kurssien ja e-oppimisympäristön tuki, käyttäjätunnukset, sukeltaja. fi-sähköpostiosoitteet, vakuutus.

09 3481 2258 riku.verkkomaki@sukeltaja.fi

KRISTIINA KARILA viestintäkoordinaattori

Sukeltaja-lehti, sukeltaja.fi-sivusto, uutiskirjeet, sosiaalinen media, seurojen viestinnän tuki, mediayhteydet.

0400 163 262 kristiina.karila@sukeltaja.fi

nuorisopäällikkö

Lapset ja nuoret, seurakehittäminen: lasten ja nuorten toiminnan Tähtiseurat, ympäristöasiat.

040 764 1157 heli.halava@sukeltaja.fi

MIKA RAUTIAINEN koulutuspäällikkö

Koulutus, e-oppiminen, turvallisuus, seurakehittäminen: sääntöasiat, aikuisliikunnan Tähtiseurat.

0400 380 981 mika.rautiainen@sukeltaja.fi

ANNE KETTUNEN järjestöassistentti

Jäsenasiat, sukelluskortit, kurssien ja e-oppimisympäristön tuki, verkkokauppatilaukset, ansiomerkkihakemukset. 09 3481 2258

anne.kettunen@sukeltaja.fi

HELI HALAVA

Osallistu kuvakisaan!

SUKELLUSKUVAUKSEN SM 2022

Kilpailu on avoin kaikille Sukeltajaliiton jäsenseurojen jäsenille sekä Liiton henkilöjäsenille.

SARJAT

A. Makro

B. Normaali/laajakulma, kotimaan vedet

C. Normaali/laajakulma, ulkomaan vedet

D. Allaskuvat

E. Teemasarja: Seikkailu

F. Kuvittele!

G. Sukellusaiheiset pintakuvat

H. Videosarja

I. Nuorten sarja

Joka sarjaan voi lähettää kolme työtä.

Toimita työt mieluiten sähköisesti (esim. Dropbox, WeTransfer) osoitteeseen sukelluskuvaSM2022@sukeltaja.fi tai postitse levylle tai muistitikulle tallennettuna osoitteeseen Sukeltajaliitto ry, Valimotie 10, 00380 Helsinki. Saat sähköpostiisi vahvistuksen, kun kilpailutyöt on vastaanotettu.

Liitä mukaan yhteystietosi, seuran nimi ja lista nimetyistä kuvista/videoista. Työt arvostellaan anonyymeinä, joten poista kuvista ja videoista tekijän tiedot, vesileimat ja muut tunnisteet. Töiden tulee olla Sukeltajaliiton toimistolla viimeistään tiistain 1.11.2022 aikana.

Lisätiedot ja säännöt sukeltaja.fi Tapahtumakalenterissa.

Viime vuoden kilpailun Kuvittele!-sarjassa nähtiin mm. Lego-ukkojen sukellusta. Sarja on päätetty pitää kilpailussa pysyvästi, ja viime vuonna tauolla ollut ulkomaan kuvien sarja on mukana jälleen.

SUKELLUSKUVAUKSEN PM 2022

Kilpailun järjestää tänä vuonna Ruotsin sukellusliitto. Kilpailuun voivat osallistua pohjoismaisten sukellusliittojen seurojen jäsenet ja henkilöjäsenet.

Teemasarjan teemana on: Upp och ner. Toimita kisakuvat viimeistään 1.11.2022 keskiyöhön mennessä tässä osoitteessa https://www.uvfotosm.se/nm2022/ Lisätiedot, säännöt ja kilpailukutsu löytyvät sukeltaja.fi kalenterista.

Pauli Sorsakari