5 minute read
Karttapohjainen palvelu kertoo biomassojen määrän ja sijainnin
Tehoa ravinteiden kierrätykseen ja biokaasutuotantoon
Teksti Tarja Sinervo
Circwaste-hankkeen osahankkeessa pyritään korvaamaan neitseellisiä ravinteita sisältäviä lannoitteita kierrätysravinteita sisältävillä lannoitteilla viljanviljelyssä. Hankkeessa on kehitetty myös Biomassa-atlas-sovellusta.
Demonstroimalla nestemäisten kierrätyslannoitteiden käyttöä täsmäkylvölannoituksessa Vihdissä ja Somerolla, kyettiin osoittamaan viljelijöille, miten kierrätettyjä lannoitteita voi käyttää tehokkaasti ja helposti.
Nestemäisten lannoitteiden säiliöt asennettiin traktori-kylvökoneyksiköihin ja lannoite johdettiin hydraulitekniikalla kylvövantaille. Useamman lannoitesäiliön ansiosta voitiin annostella eri ravinteita, kuten typpeä, fosforia ja kaliumia, toisistaan erillisinä paikkakohtaisesti kasvin tarpeiden mukaan.
Digisovellus biomassoista
Hankkeessa on jatkokehitetty myös Luonnonvarakeskus Luken luomaa digitaalista, kaikille avointa Biomassa-atlas -sovellusta. Karttapohjainen palvelu havainnollistaa valtakunnallisesti käytettävissä olevat biomassat, niiden määrät ja sijainnin. Se antaa tietoa maankäytöstä, metsävaroista, hakkuiden sivuvirroista, peltokasvien tuotannosta ja sivuvirroista, lannoista sekä teollisuuden ja yhdyskuntien biohajoavista jätteistä ja lietteistä. Hankkeessa atlaksen tietoja on jatkojalostettu ja yhdistelty ravinnetietoon Ravinnelaskurityökalu, jonka Luke ja SYKE ovat kehittäneet alueellisen ravinnesuunnittelun tarpeisiin.
Tiedoista on apua, kun päättäjät pohtivat kaavoitusta tai yritys etsii raaka-ainetta, suunnittelee tuotantolaitoksen perustamista tai pohtii, minne sijoittaa käsittelyjäännös. Kartan avulla voi laskea kartalta rajaamaltaan alueelta biomassojen määrän, tarkastella käytön rajoituksia ja mallintaa käytön vaikutuksia kestävään kehitykseen. Osa biomassoista soveltuu raaka-aineeksi kosmetiikkaan, kuiduiksi, rehuksi tai ravinnevalmisteiksi.
Lietelannan separointi tuplaa tuoton
Lukessa on testattu sian lietelannan separointimenetelmää, laskeutusta, jolla erotetaan fosforia ja kuiva-ainetta sisältävää pohjasakkaa typpipitoisesta päällysnesteestä. Menetelmällä voidaan parantaa biokaasulaitoksen energiantuotantoa, sillä pohjasakassa on separoimattomaan lietteeseen verrattuna korkea fosforipitoisuus ja energiatiheys, ja näin selvästi enemmän metaanintuottopotentiaalia kuin separoimattomassa lietelannassa. Luken laskelmien mukaan pohjasakkaa käsittelevä laitos voisi tuottaa menetelmällä 67 % enemmän metaania ja nettoenergiaa jopa 99 % enemmän.
Laskeutuksesta on merkittävää hyötyä myös fosforirikkaiden peltojen lannoituksessa. Ympäristötuen fosforirajoitus rajoittaa lannan mukana levitettävän typen määrää. Mitä enemmän liukoista typpeä ja kaliumia saadaan pellolle, sitä vähemmän tarvitaan väkilannoitteita. Luken laskemassa 600 hehtaarin ohrapeltojen väkilannoitekustannuksissa tila säästää 9 560 euroa vuodessa, jos peltojen fosforiviljavuusluokka on ”hyvä”.
Separointimenetelmä olisi kaupallistettavissa, jos kiinnostuneita yrittäjiä löytyy.
Keski-Suomessa on vuosia satsattu biojätteen hyödyntämiseen. Circwaste-hankkeessa on vahvistettu biokaasuekosysteemin rakentumista ja rohkaistu biokaasun liikennekäyttöön.
Teksti Tarja Sinervo
Keski-Suomen alueen jätevirtoja käsittelevässä hankkeessa on tutkittu biokaasuekosysteemiä, joka rakentuu alueen biokaasulaitoksissa käsiteltävistä biohajoavista jätteistä ja sivuvirroista, niiden kierrätyksestä sekä biokaasutuotannon ja -käytön edistämisestä. – Biohajoavien jätteiden käsittelyn ja biokaasun eteen on tehty pitkään töitä alueellamme, ja hanke on mahdollistanut aiheen jatkotyöstämisen. Pyrimme lisäämään biokaasun tuotantoa ja sen liikennekäyttöä, kertoo va. kehittämispäällikkö Outi Pakarinen Keski-Suomen liitosta. – Alueen jätehuollon tilasta tekemämme selvitys osoitti sekajätteen joukosta löytyvän paljon biojätettä. Vaikka meillä on jo parikymmentä vuotta ollut biojätteen erilliskeräysvelvollisuus, joillain alueilla sekajätteessä oli lähes 30 % biojätettä. Sen saaminen talteen ja käsiteltäväksi, toisi paljon biokaasua alueen liikenteen käyttöön.
Tärkein keino biokiertotalouden lisäämiseksi on ollut yhteistyön ja viestinnän kehittäminen. – Ihmiset tarvitsevat tietoa, joka motivoi jätteen huolelliseen lajitteluun. Tiedottamisessa yhteistyö jätelaitosten ja kuntien kanssa on tärkeää. Olemme tehneet myös erilaisia selvityksiä ja käynnistäneet verkoston luomisen, jotta kaikki alueen tuotanto- ja käyttöketjun toimijat saataisiin ekosysteemiin mukaan.
Biokaasun liikennekäyttö kasvuun Biokaasun liikennekäyttöä on lisätty
Ruokahävikin vähentäminen hyödyttää kaikkia
Ruokahävikki tulee kalliiksi yhteiskunnalle ja kaikille ruokajärjestelmäketjussa alkutuottajista kuluttajiin. Luonnonvarakeskus selvitti hävikin syitä ja ratkaisukeinoja, joista koostetaan Suomen ensimmäinen, Euroopan mittakaavassakin ainutlaatuinen ruokahävikkitiekartta.
Teksti Tarja Sinervo
Luonnonvarakeskus Luken pilotissa tehdään ensimmäinen ruokahävikkikartta Varsinais-Suomen alueelle. Lisäksi syksyn aikana työstetään koko maan kattava ruokahävikkitiekartta.
Varsinais-Suomessa koottiin yhteen laaja joukko ruokajärjestelmäketjun toimijoita kolmeen työpajaan. Mukana oli alkutuotannon, elintarviketeollisuuden, kauppaketjujen, jätehuollon, ateriapalvelujen, ruoka-aputoimijoiden, Turun kaupungin ja kehitysyhtiöiden edustajia.
– Ensimmäisessä työpajassa kartoitimme alueen ruokahävikkiä aiheuttavia ongelmia. Toimialakohtaisia haasteita olivat muun muassa alkutuotannon jakelukanavat, väärät pakkausmerkinnät, jätteet, elintarvikkeiden päivämäärärajat ja kuluttajakäyttäytymisen vaikea ennakointi. Tietoa haluttiin lisää, samoin kauppapaikkoja, hävikkitietopankkia, pakkaussensoreita ja lukuisia muita yksityiskohtaisia asioita, kertoo Luken erikoistutkija Juha-Matti Katajajuuri.
muun muassa kannustamalla kuntia vaihtamaan ajoneuvot biokaasukäyttöisiksi ja rohkaistu edellyttämään kaasukäyttöisiä autoja palveluntuottajilta. Nyt esimerkiksi Jyväskylän kotisairaanhoidon henkilöstö ajaa biokaasuautoilla. Hankkeen aikana kaasukäyttöisten ajoneuvojen määrä Keski-Suomessa on noussut 93:sta (Q2/2016) 780:een (Q2/2020).* – Biokaasubussien käyttöä on selvitetty jo aiemmin, mutta päätöksiä ei syntynyt. Osallistumalla Circwaste-hankkeen
kautta eurooppalaiseen BiogasActionhankkeen toimiin, teimme syksyllä 2018 opintomatkan Ruotsiin. Perehdyimme kahden kaupungin kokemuksiin biokaasubusseista ja saimme hyvää tietoa, kuten mitä kunnan on huomioitava biokaasubussihankintoja suunnitellessa. Kokemukset olivat rohkaisevia, ja vuosi sitten neljä biokaasubussia aloitti liikennöinnin Jyväskylässä, Pakarinen kertoo.
*LÄHDE: TRAFICOM, TILASTOTIETOKANTA (LUVUISSA HUOMIOITU KÄYTTÖVOIMAT CNG, BENSIINI/CNG JA DIESEL/CNG) KUVA: OMA ARKISTO – Biojätteen lajittelu ja biokaasuautoilu ovat helppoja kei- noja kiertotalouden edistämiseksi, sanoo Outi Pakarinen. Hän on itsekin ajanut biokaasuautolla lähes kymmenen vuotta.
Circwaste-hankkeen muut biohajoavien jätteiden ja sivuvirtojen hyödyntämisen osahankkeet:
• Turun ammattikorkeakoulun hankkeessa selvitetään biokaasun tuotannolle otollisia alueita ja toimijoita. Lisäksi maanviljelijöille järjestetään koulutusta, uusille biokaasulaitteille tehdään toteutettavuustutkimuksia ja biokaasulaitosten hankintapäätösten tueksi kerätään lisätietoa. Tavoitteena on, että hankkeen aikana tehdään vähintään yksi myönteinen biokaasulaitoksen investointipäätös ja laitoksen rakentamiseen liittyvät valmistelut aloitetaan hankkeen aikana.
Lisätiedot: Pekka Alho, projektipäällikkö, Turun ammattikorkeakoulu, etunimi.sukunimi@turkuamk.fi • Luonnonvarakeskuksen osahankkeessa kartoitetaan ja kehitetään toimivimpia logistiikka- ja varastointikäytäntöjä ylijäämäruoan jakamiselle. Hankkeessa tutkitaan ruoan uudelleenjakoa koskevien määräysten toimivuutta ja elintarvikkeiden pakkausmerkintöjä viranomaisten sekä muiden toimijoiden kanssa. Lisäksi pyritään selvittämään ja ratkaisemaan ylijäämäruoan hyödyntämisen esteitä. Toinen osahankkeessa selvitettävä asia on, voidaanko eläinten rehuna käytettäviä huonompilaatuisia tuotteita hyödyntää ihmisravintona.
Lisätiedot: Juha-Matti Katajajuuri, erikoistutkija, Luonnonvarakeskus Luke, etunimi.sukunimi@luke.fi • Luonnonvarakeskus selvittää erilaisia tekniikoita, joilla vähentää vihanneshävikkiä. Hankkeen tavoitteena on luoda menetelmiä, joilla minimoidaan vihannesten käsittelystä syntyvät sivutuotteet ja toisaalta hyödynnetään niitä esimerkiksi eläinten ravintona. Myös sivutuotteiden jatkojalostuksen hyötyjä selvitetään. Lisätiedot: Juha-Matti Katajajuuri, erikoistutkija, Luonnonvarakeskus Luke, etunimi.sukunimi@luke.fi
KUVAT: G E T T Y IMAG ES Ennustejärjestelmien, teknologian ja älyratkaisu- jen kehittäminen tarjoavat useita liiketoiminta- mahdollisuuksia yrityksille.
Hävikin minimoinnin keinot
– Toinen ja kolmas työpaja keskittyivät ratkaisumallien etsimiseen, joka ei sitten ollutkaan ihan helppoa. Osassa ehdotuksia puututtiin tarkkoihin yksityiskohtiin ja aloitteet saattoivat olla jopa hieman ristiriidassa keskenään. Valtakunnallista tiekarttaa varten haastateltiin vielä yksittäisiä alan toimijoita ja asiantuntijoita. – Linjasimme ratkaisukeinot kolmelle tasolle, joista ensimmäinen on yhteiskunnallinen taso. Sen keinoja ovat muun muassa tarkennukset lainsäädäntöön, uudenlaiset kannustimet, vapaaehtoiset sopimukset, verotus, tuet ja taloudelliset helpotukset. Alan vapaaehtoiset sitoumukset ja niiden laajentaminen sekä järkevä ohjaus veisivät kehitystä oikeaan suuntaan, kertoo Katajajuuri. – Toinen taso koskee kasvatusta ja tiedon lisäämistä. Opetussuunnitelmassa hävikki olisi tuotava vahvemmin esiin, samoin toisen asteen ammattikouluissa etenkin kokkikoulutuksessa. Tiedon jakoon ja kohdistamiseen tarvitaan uusia tapoja, kuten hävikkipaikoista ja määristä kertova ruokamateriaalivirtatori. Tarvitsemme yhteisen foorumin, jossa alan toimijat, asiantuntijat, tiede ja hallinto voivat yhdessä työstää ja edelleen innovoida hävikin minimointia. – Kolmannen, ohjausta ja toimintatapojen kehittämistä koskevan tason lähtökohta on auttaa kuluttajia ja ketjun toimijoita vähentämään ruokahävikkiä. Keinoja voivat olla muun muassa tuotesijoittelun ja pakkausten kehittäminen, kuluttajien parempi ymmärtäminen ja heihin vaikuttaminen, hävikkiruoan brändäys sekä omat tuoteperheet, sertifikaatti ja ruokahävikkiravintolat. Ennustejärjestelmien, teknologian ja älyratkaisujen kehittäminen tarjoavat liiketoimintamahdollisuuksia yrityksille. Tärkeitä ovat myös panostus tutkimukseen, hävikin seurantaan ja tiekartan päivittäminen. Ketjun kaikkien tahojen ja julkisen sektorin välinen yhteistyö on erittäin tärkeää, Katajajuuri muistuttaa.
KUVA: OMA ARKISTO
Juha-Matti Katajajuuri
erikoistutkija, Luke
