Vaatteet on mun aatteet KOLUMNI ANU VAUHKONEN Vastuullisuusteema iskee tajuntaan, eikä vähiten omastatunnosta. Huoli ympäristöstä on Suomalaisen työn liiton teettämän tutkimuksen mukaan juoksemassa ykköspallille sosiaalisen- ja taloudellisen vastuun ohi kuin Lasse Virén konsanaan. Tiedostavien kuluttajien armeija kasvaa. Ei siis ihme, että teema on ammuttu singolla myös yritysten strategioihin. Pyrkimys hyvään ei ole läpihuutojuttu. Vastuullisuutta on punnittava tuotteen koko samsâran kannalta ajatuksella: maasta sinä olet tullut ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman. YK:n mukaan vaateteollisuuden hiilijalanjälki on suurempi kuin lento- ja laivaliikenteen yhteensä. Ympäristöjalanjäljen ennustetaan tuplaantuvan vuoteen 2030 mennessä. Mac Arthur -säätiön selvityksen mukaan yli puolet huonolaatuisista halpamuotivaatteista päätyy kaatopaikalle tai roviolle, koska tekstiilikuitujen kierrätysteknologia ja kankaiden uusiokäyttö laahaavat perässä. Suomen tekstiili & muoti ry:n toimitusjohtajan Anna-Kaisa Auvisen mukaan ilmiö on tuttu myös Suomessa.
Harva haluaa maailmantuskassaan palata Aatamin asuun, saati aikaan. Digitalisaatio kiihdyttää kuluttamista entisestään. Haasteen äärellä yritysten on innovoitava ja haettava strategista kilpailuetua vastuullisuudesta. Tämä on loistava mahdollisuus suomalaiselle tekstiiliteollisuudelle ja -kuidunkierrätykselle. Näytetään maailmalle, miten asiat voidaan tehdä paremmin ja viestitään siitä avoimesti, vaikkei täydellisiä oltaisikaan. Suomessakin on jo vaatebrändejä, jotka aidosti käyttävät ekologisia kierrätysmateriaaleja, panostavat laatuun ja kestävyyteen, kertovat tuotantoketjustaan, kierrätyspalveluistaan sekä eettisyydestään. Olen onnekas, että saan johtaa pariakin tällaista vastuullisuustekoja tekevää yritystä. Omat vaateaatteet ovat vaihtuneet vastuullisiin vaatevalmistajiin.
Minun lapsuudessani, Kekkosen aikaan, elettiin kiertotaloudessa ja oltiin vahingossa ekologisia. Kakarakatras kulki serkuilta perityissä Marimekon tasaraidoissa. Päällä saattoi olla Maija Isolan pöytäliinakankaasta tehty upea kierrätysasu, joka muutaman paikkauskierroksen jälkeen sai vielä uuden elämän moppirättinä.
Vaasan yliopiston opiskelijana, 90-luvun lama-aikaan, käytin samaa Fjällrävenin untuvatakkia kaikki talvet. Kevyellä kelillä isäni vuonna 1959 ostama mokkatakki oli suosikkini. Molemmat rotsit olivat niin laadukkaita, että neljännesvuosisata myöhemmin ne ovat edelleen teinilasteni käytössä. Muotivirtauksia sentään kierrätetään tehokkaasti nykyäänkin, jos sitten tekstiilikuituja ei. Aamen.
18
VOX CORDIS 2/2019
Kuva: MIKKO KÄKELÄ
Vaatteet olivat pomminkestäviä, ja niitä hankittiin tarpeeseen. Kahta sukkaa enempää ei ollut kaupoissa valinnanvaraakaan. Kun jotain ostettiin, hankittiin laatua.
Anu Vauhkonen
Vaasan yliopiston alumni, Papu Design Oy:n toimitusjohtaja ja Frenn Oy:n hallituksen puheenjohtaja
