1939 SIIHEN AIKAAN
KUVASSA TYÖNTEKIJÄT OHJAAVAT TUKKEJA
syöttötelan avulla raamisahoihin, joiden ylös alas liikkuvat terät tekivät tukeista sahatavara-aihioita. Takana näkyvä sär mäsaha sahasi kappaleista neliskanttisia. 1800–1900-lukujen vaihteessa sahoilla tarvittiin vielä paljon työvoimaa, koska kaikki työvaiheet hoidettiin käsin. – Avonaisten laitteiden kanssa oli vat sormet, varpaat ja raajat vaarassa, ja onnettomuuksia sattui, kertoo UPM:n investointien ja kehityksen johtaja Heikki Ruohonen. 1800-luvulla sahat perustettiin yleensä jokien varsille, jotta tukit voitiin uittaa
perille. Voima saatiin vedestä: väkipyörä joessa pyöritti sahan eri yksiköitä. Hyppäys nykyisten teollisten sahojen todellisuuteen on valtava, mutta muutos tapahtui vaiheittain. Raamisahat korvau tuivat vähitellen nopeammilla vanne- ja pyörösahoilla. Käsiohjausta ei enää tar vittu, kun 1960–70-luvuilla kehittynyt automatiikka korvasi sen. Sahaaminen on mittausta ja optimoin tia, ja se tehostui 1980-luvulla syntyneen kameratekniikan ansiosta. Nykyinen rönt genteknologia takaa, että raaka-aine käyte tään entistä tehokkaammin. Myös turvalli suus on kehittynyt sahoilla valtavasti.
KUVA U PM
Vuonna 1939 vesi voima pyöritti sahoja, mutta työntekijät ohjasivat tukit ja laudat sahattaviksi.
11
