Prima Celina

M/S Prima Celina TEHOKÄYTÖSSÄ

Sinikylkinen alus on syksyn ajan liikennöinyt paria poikkeusta lukuun ottamatta Suomen ja Viron välillä. Turhia satama-aikoja ei juuri ole. Jos ei alus ole merellä, sitä lastataan tai puretaan.

teksti: Pekka Karppanen kuvat: Pekka Karppanen, Sampsa Sihvola

Yliperämies Jürgen Jurivete on seilannut jouseita vuosia Prima Shippingilla. Överstyrman Jürgen Jurivete har seglat med Prima Shipping i flera år.

Prima Shippingin M/S Prima Celinalla puhutaan ”sorasesongista”, jonka aikana laiva ajaa vuodessa jopa 200 kertaa soraa Suomesta Viroon. Seitsemänhenkinen miehistö on rutinoitunut työhön ja käyttää vapaa-ajat lähinnä lepäämiseen, saunomiseen ja lukemiseen.

Välillä kuljetetaan toki muutakin lastia, kuten puuta ja sellua. – Rotterdamissa odotettiin kerran viikko kaoliinilastia lähellä kaupunkia. Silloin ehdittiin hyvin käydä maissa ja Merimieskirkolla, päällikkö Kaj ”Nortti” Nordman kertoi.

Hänellä on alalta pitkä kokemus, vaikka oli miettinyt hiekankuljetusten päättyvän siirtyessään Voolahden aluksista vuonna 1993 Tower Julieen ja siitä Casandraan.

Porvoossa asuva Nortti katseli brygalta, kun kuorma-autot kippasivat soralastinsa korokelavalta suoraan Prima Celinan ruumaan Inkoon satamassa marraskuun puolivälissä. – Virossa soraa ja kiviainesta tarvitaan paljon ja niitä viedään Inkoon lisäksi muun muassa Tolkkisista, Olkiluodosta ja Paraisilta sekä Norjasta ja Ruotsista, Nortti kertoi.

Ruumajobeja ei tarvitse tehdä lastien välillä, mutta työtä riittää laivan haalauksissa, karvelien puhdistuksissa ja kiinnitysköysien valvonnassa. Puolimatruusi Janette Andersson hoiti kiinnitysköysiä ja vahtiperämies Mikko Jylhä sulki ruuman luukkuja lastauksen edistyessä.

Yhtiön miehiä

Nortti seilasi 90-luvulla kansimiehenä ja ehti saada vanhamuotoisen koulutuksen Åbo Navigationsinstitut –oppilaitoksessa ennen merenkulun koulutusuudistusta. – Ensimmäisen kipparin jobin sain ollessani Ronja Marinilla, jossa seilasi tuolloin myös MEPAn nykyinen opintosihteeri Jukka Lindell. Jukka hääri täkkärin hommien lisäksi myös byssassa, Nortti muisteli.

Hän on seilannut myös MEPAn Vuosaaren asiamiehen, Niklas Peltolan kanssa ja seuraa jonkun verran MEPAn asioita. – Merimiesmotoristien reissuista olen lukenut ja katsellut kuvia. Mukaan en ole ehtinyt, vaikka kotona olisi Triumph Speedmaster tankki täynnä, Nortti naurahti.

Hän on seilannut Prima Celinalla jo kymmenen vuotta.

Myös yliperämies Jürgen Jurivete on työskennellyt useita vuosia Prima Shippingilla. Hän tuli laivalle Baltic Madonnalta. – Aloitin kansimiehenä Helmer Lundström Oy:n Sabinassa vuonna 2007 ja seilasin yhtiössä 9 vuotta. Nyt olen ollut neljä vuotta Primalla, Jurivete kertoi.

Janette Andersson ja Arttu Ritvanen työskentelevät kannella, konepäällikkö Aarne Peenmaa (oik) tarvitsee vain harvoin apua konehuoneessa. Janette och Arttu arbetar på däck, maskinchef Aarne Peenmaa (t.h.) behöver sällan hjälp i maskinrummet.

Hän on oppinut suomen kielen täydellisesti seilaamalla – alkuun hän puhui englantia.

Estonian Maritime Academyssa opiskellut Jürgen oli tehnyt hieman tavallista pidemmän työvuoron jäädäkseen lomalle Kundassa. Perheen poika on saamassa sisaruksen.

Ennakoivaa ylläpitoa

Prima Celina bunkraa kevyttä polttoöljyä Suomen päässä noin kolmen viikon välein. Pääkoneen, Caterpillar 3512 toiminnasta ja muusta konehuoneen toiminnasta vastaa konepäällikkö Aarne Peenmaa. Hän on laivan ainoa varsinainen konemies. Kansimiehiä tarvitaan konehommissa hyvin harvoin. – Huollot pitää suunnitella hyvin ja tehdä ajallaan. Näin vähennetään odottamattomia yllätyksiä, pitkään merellä ollut Peenmaa kertoi.

Hän sai viime keväänä rajoittamattoman konemestarin pätevyyden Estonian Maritime Academysta, mutta kokemusta merihommista on jo 1980-luvulta. – Työskentelin tuolloin virolaisissa kalapaateissa ja myöhemmin seilasin myös suomalaisissa fiskareissa. Tulin tähän laivaan kaksi ja puoli vuotta sitten Rauma Catalta, Peenmaa muisteli.

Useimpien muiden Prima Celinan merenkulkijoiden tapaan hän tekee kolmen viikon työvuoroja. Peenmaa asuu Tallinnassa ja hänellä on perhettä Saarenmaalla.

Rutiinitelakointi edessä

Päällikön työvuoro laivalla on kaksi viikkoa. Satamaan tuloja ja lähtöjä on paljon, samoin luotsauksia. – Meillä on minun lisäkseni kaksi perämiestä, joten lepoajat saadaan kyllä hoidettua meriturvallisuutta vaarantamatta, Nortti kertoi.

Hänellä on luotsivapaus hyvin moneen Suomenlahden satamaan. Varustamo on päällikön mukaan suhtautunut loistavasti turvallisuuteen ja viihtyvyyteen. – Netti toimii hyvin ja kalusto on kunnossa, Nortti kehui osoittaen komentosillan taannoin uusittua ECDIS – järjestelmää.

Hän alkoi valmistautua laivan uloslähtöön, kun enää parisataa tonnia puuttui lastista ja kuorma-autot toivat lisää koko ajan. Pian porukka oli jo meriklaarin teossa ja yt-kokki Arkadi Lutovinov kävi ahteritäkillä vilkaisemassa, josko uloslähdössä tarvitaan apua.

Prima Celina lähti reilun 2300 tonnin lastissa kohti Kundaa palatakseen puolentoista vuorokauden kuluttua hakemaan uutta lastia. ”Sorasesongin” jälkeen on vuorossa telakointi Virossa.

M/S Prima Celina I EFFEKTIV DRIFT

Det blå fartyget har under hösten med bara ett par undantag trafikerat mellan Finland och Estland. Hon har i princip ingen onödig hamntid. Om fartyget inte är ute på havet, pågår lastning eller lossning.

På Prima Shippings M/S Prima Celina pratar man om ”grussäsongen”, då fartyget kör grus från Finland till Estland upp till 200 gånger per år. Sjumannabesättningen har fått in rutinerna i arbetet och ägnar fritiden åt att vila, basta och läsa.

Emellanåt transporterar fartyget även annan last, till exempel trä och cellulosa. – En gång fick vi vänta på en kaolinlast i en vecka i Rotterdam, nära stadskärnan. Då hann vi gå i land och besöka Sjömanskyrkan, berättar befälhavare Kaj ”Nortti” Nordman.

Han har lång erfarenhet från branschen, men trodde att sandtransporterna skulle upphöra när han lämnade Vålax fartyg 1993 för Tower Julie och sedan fortsatte till Casandra.

Borgåbon Nortti ser på från bryggan när lastbilarna tippar sin gruslast från flaket direkt i Prima Celinas lastrum i mitten av november i Ingå hamn. – Man behöver mycket grus och stenmaterial i Estland. Förutom från Ingå exporteras det från bland annat Tolkis, Olkiluoto och Pargas samt från Norge och Sverige, berättar Nortti.

Det behöver inte utföras något jobb i lastrummet mellan lasterna, men besättningen har tillräckligt att göra ändå med att förhala fartyget, rengöra karvlarna och övervaka förtöjningarna. Halvmatros Janette Andersson sköter förtöjningarna och vaktstyrman Mikko Jylhä stänger luckorna till lastrummet när lastningen framskrider.

Bolagets män

Nortti seglade som däcksman på 90-talet och hann utbilda sig vid Åbo Navigationsinstitut innan sjöfartsutbildningen reformerades.

– Mitt första skepparjobb fick jag på Ronja Marin, där jag seglade med SSB:s nuvarande studiesekreterare Jukka Lindell. Förutom att jobba som däcksman hoppade Jukka också in i byssan, minns Nortti.

Han har också seglat med SSB:s ombud i Nordsjö Niklas Peltola och följer med lite grann i vad som händer på SBB. – Jag har läst om sjömansmotoristernas resor och tittat på bilderna från dem. Jag har inte hunnit delta själv, men jag har en fulltankad Triumph Speedmaster hemma, skrattar Nortti.

Han har redan hunnit segla med Prima Celina i tio år.

Även överstyrman Jürgen Jurivete har arbetat flera år på Prima Shipping. Han kom till fartyget från Baltic Madonna. – Jag började som däcksman på Helmer Lundströms Sabina 2007 och seglade med bolaget i nio år. Nu har jag varit på Prima i fyra år, berättar Jurivete.

Han har lärt sig prata flytande finska under sina seglingar – i början pratade han engelska.

Jürgen har studerat vid Estonian Maritime Academy. Han har gjort en lite längre arbetsperiod än vanligt för att gå på semester i Kunda. Familjens son ska få ett syskon.

Förebyggande underhåll

Prima Celina bunkrar lätt brännolja i Finland ungefär var tredje vecka. Maskinchef Aarne Peenmaa ser till att huvudmaskinen Caterpillar 3512 och övrig utrusning i maskinrummet fungerar. Han är fartygets enda ordinarie maskinist. Däcksmännen behövs mycket sällan i maskinrummet. – Underhållet måste planeras väl och göras i tid. På så sätt minskar man risken för ovälkomna överraskningar, berättar Peenmaa, som varit länge till sjöss.

I våras fick han maskinmästarbehörighet från Estonian Maritime Academy, men han har sjömanserfarenhet ända sedan 1980-talet. – Då jobbade jag på estniska fiskebåtar och senare även på finska. Jag kom hit för 2,5 år sedan från Rauma Cata, säger Peenmaa.

Precis som de flesta andra sjöfarare på Prima Celina jobbar han tre veckor åt gången. Peenmaa bor i Tallinn och har familj på Ösel.

Rutindockning väntar

Arbetsperioden för fartygets befälhavare är två veckor. Fartyget har många ankomster och avgångar, liksom lotsningar. – Förutom mig har vi två styrmän, så nog kan vi sköta vilotiderna utan att äventyra sjösäkerheten, säger Nortti.

Han har lotsbefrielse till väldigt många hamnar i Finska viken. Enligt befälhavaren har rederiet en strålande inställning till säkerheten och trivseln. – Nätet fungerar bra och utrustningen är i gott skick, berömmer Nortti och pekar på kommandobryggans nyligen uppdaterade ECDIS-system.

Han börjar förbereda fartygets avgång när det återstår ett par hundra ton last och lastbilarna fortsätter att strömma in. Snart börjar besättningen göra sjöklart och kocken Arkadi Lutovinov kommer till akterdäck för att se om det behövs hjälp vid avgången.

Prima Celina avgår mot Kunda med en last på drygt 2 300 ton för att återvända ett och ett halvt dygn senare för att hämta ny last. Efter ”grussäsongen” väntar dockning i Estland. ò