Merimieskapakka Mansessa

Tampereen keskustassa on syksyllä avattu uusi merihenkinen ravintola, Sailor´s Bar&Grill. Tiskin takaa löytyy ammattimerenkulkija, jolla on pitkä kokemus sekä baareista että laivoilta. teksti ja kuvat: Pekka Karppanen

Vapaavahdin toimitussihteeri on tullut seinille tutuilta ja tuntemattomilta Sisustuksen ohella Sami Vaahtikari on pitkään kaivannut kunnollisia, merimiehiltä, Vaahtikari kertoi. panostanut myös laadukkaisiin juomiin ja merimiehen tekemiä makkara- Mies tunnetaan myös Facebookin suu- suosittelee erityisesti maistelemaan harperunoita sen jälkeen, kun ai- rimman ja suosituimman merimiesryh- vinaista ja vaihtuvaa rommivalikoimaanka jätti Pikkalan Sekstantti-grillistä. Nyt män, Skönärit ja muut meren kulkiat yl- sa. Karibian rommipullojen seuraksi hän on löytynyt paikka, josta saa kunnon gril- läpitäjänä. Ryhmässä on yli 5500 jäsentä, sai eräältä vanhalta skönäriltä Barbadokli- ja pubiruokaa. Hotelli Ilvestä vastapää- joukossa aktiivisia ja maihin siirtyneitä sen kartan. tä on houkuttelevan julkisivun takana baari, jota isännöi monilta laivoilta tuttu merenkulkijoita Jäsenet lähettävät sivuille sekä muistoja että juttuja tämän päi- Takana paljon merimaileja Sami Vaahtikari. vän merenkulusta. Mukaan mahtuu päi- Tampereelta kotoisin oleva Sami läh– Ajatus omasta merihenkisestä ravin- vityksiä myös vapaa- ja eläkepäivien ar- ti opiskelemaan merenkulkua Raumalle tolasta on muhinut pitkään ja tänä syk- kiaskareista. vuonna 1997. Jobia löytyi aluksi Finnlinesynä aukeni mahdollisuus. Rekvisiittaa on silta ja ESL Shippingilta.

Sami Vaahtikari muistuttaa, että tiskillä kannattaa tilatessa mainita merihommista. Unionin, päällystö- ja konepäällystöliiton ja eläkekassan korteilla on vaihtuvia etuja sekä voidaan ottaa valokuva visiitistä baarin ”vieraskirjaan” seinälle Kuvassa Samin kanssa Johan Ramsland ja Kai Terimaa.

– Tein baarihommia jo opiskeluaikana ja muutoinkin laivakeikkojen välillä. Pitkä kokemus on hyväksi asiakaspalvelijan työssä, Vaahtikari korosti.

Hän jatkoi laivoilla perämiehenä ja vuosituhannen alkupuolella kurssitti Rauman Ammatti-instituutissa aikuiskoulutuspuolella muun muassa kuljettaja/kotimaan liikenteen laivuritutkintoja sekä basic trainingia. – Heitin myös keikkoja vesibusseissa ja Rauma Catan aluksilla, Vaahtikari muisteli.

Perämiehen jobeja riitti monissa varustamoissa. Rauman vuosien jälkeen mies meni ESL Shippingille ja jatkoi Borella ja Finnlinesilla. Sitten taas ESL Shippingille. – Mielenkiintoinen laiva oli Rederi Ab Lillgaardin M/S Hoburgen. Olin mukana, kun ajoimme sen vuonna 2010 Maarianhaminaan ja laitoimme ”leppään kiinni”. Laiva makasi viisi vuotta ja varustamo sai sen lopulta myytyä Kreikkaan, Vaahtikari kertoi.

Vuonna 2013 perheeseen syntyi ensimmäinen tytär. Vaahtikari viihtyi vielä vähän aikaa muun muassa Finnkraftin, Finnhawkin ja Star-luokan laivojen komentosilloilla, kunnes oli aika jäädä maihin.

Ravintolassa hyvät tilat

Muutaman vuoden ajan Sami Vaahtikari on työskennellyt eri ravintoloissa Tampereella. – Kahden tytön isälle sopivat maahommat paremmin. Taannoin hoidin ravintolaa Tampere-laivassa, jossa järjestettiin muun muassa Laivanpäällystöliiton rapuristeily, Sami kertoi.

Laivanpäällystöliiton jäseniä oli Sailor´s Bar&Grillissa myös haastattelupäivänä, kun ravintolassa pidettiin liiton Tampereen piirin kokousta kymmenen jäsenen voimin.

Ennen kokouksen alkua puhuttiin paikalle tulleiden merenkulkijoiden kanssa hetki MEPAn asioista. Monien mielestä Tampereella voitaisiin järjestää myös MEPAn tapahtumia. Piiriasiamies ja MEPAn hallituksen jäsen Kai Terimaa viittasi taannoin järjestettyyn Tampereen keskuskirjaston tutustumiskäyntiin, jonka MEPAn kirjastonhoitaja Ella Mustamo emännöi. – Täällä olisi hyvin tilaa ja tarpeeksi pöytiä järjestää esimerkiksi köysikurssi, Vaahtikari vihjaisi.

Hän toivottaa kaikki merenkulkijat tervetulleiksi Sailor´s Bar&Grilliin, joka on auki kaikkina iltoina. Sami itse on paikalla yleensä keskiviikosta sunnuntaihin. ò

Merimieshistoriaa talteen

Kotkalaisella Sampo Halttusella on pitkä kokemus laivoilta, meriltä ja satamista. Koko työuransa ajan hän on dokumentoinut ja säilyttänyt muistiinpanoja, asiakirjoja, kuitteja, kirjeitä ja lehtileikkeitä. Kokoelma on täydentynyt myös muiden merenkulkijoiden materiaaleista. Aineksia onkirjaan jos toiseenkin. teksti: Pekka Karppanen kuvat: Sampo Halttusen kokoelmat, Pekka Karppanen

Toden teolla hän alkoi kerätä aineistoa vuonna 2015 jäädessään eläkkeelle Kotkan satamassa, jonka palveluksessa ehti olla 38 vuotta merimiesuran jälkeen. – Tuolloin aloin suunnitella kirjan kirjoittamista. Työ on jo hyvällä mallilla, jokaisesta laivastani on tarinaa tallessa ja seilauskavereiden kohtaloita olen myös kirjannut ylös, Halttunen kertoi.

Miehen työura alkoi viisi vuosikymmentä sitten, kun hän pestautui risteilyalus Suvettaren ravintolaan. Muun muassa Ruotsiin ja Neuvosto-Viroon risteilleen Suvettaren yliperämies houkutteli Sampo Halttusen kansipuolelle. – Jatkoin kansimiehen hommissa Lundqvist – varustamossa aina varusmiespalvelukseen asti, jonka suoritin koululaiva Matti Kurjella matruusina, Halttunen muisteli.

Vuonna 1974 hän alkoi opiskella Kotkan merikoulussa ja jatkoi sen jälkeen Lundqvistilla perämiehenä.

Vikaeerauksia satamapestin ohella

Satamakapteeni Lommin kehotuksesta Sampo Halttunen haki ja sai vuonna 1977 satamavalvojan paikan Kotkasta, mikä sopi nuorelle isälle hyvin.

– Kaverit menivät yliperämies- ja kippariluokille, mutta minä jatkoin maissa. Pääsin tuuraamaan satamaluotseja. Yhden työvuorokauden jälkeen oli kolme vuorokautta vapaata, sain olla pojan kanssa, Halttunen kehui järjestelyä.

Satamaluotsin hommista tuli paljon ylitöitä, mitkä hän käytti vapaina ja tuurasi perämiehiä ja yliperämiehiä monissa rahtilaivoissa ja hinaajissa. Risteilyalus Kristina Brahessa hän tuuraili yhdeksänä kesänä. – Satamaluotsaus alkoi hiipua, kun siirtoluotsaukset ja telakkaluotsaukset loppuivat. Noin tuhat luotsausta ehdin tehdä kymmenen vuoden aikana. Kotkan satamaluotsaus kesti vuodesta 1876 vuoteen 1999, Halttunen kertoi.

Mies jatkoi Kotkan Satama Oy:n palveluksessa - hänestä tuli satamatarkastaja. Halttunen nimitettiin myöhemmin myös työsuojelupäälliköksi ja hän hankki työturvallisuuskorttikouluttajan pätevyyden. Työuransa loppuajan hän toimi laivapalvelukeskuksen vuoroesimiehenä.

Seilauskokemusta Sampo Halttuselta on myös purjealuksista. Edesmenneen työkaverin, satamaluotsi Heimo Kuhan kannustamana hän on työskennellyt muun muassa kaljaaseilla, kuten Valborg ja heittänyt Välimeren reissun 2-mastoisella Tradewind – aluksella.

Keräilyä jo seilausaikana

Sampo oli koulun käsityötunneilla rakentanut merimieskirstun, johon hän myöhemmin viskasi reissuilta jääneet ulkomaan rahat, palkkakuitit ja muut paperit. Hän alkoi selvittää, mitä arkun kätköistä löytyi. – Äitini oli säilyttänyt kaikki lähettämäni kirjeet ja postikortit. Niistä löytyy yllättävän paljon tietoa omista reissuistani ja satamakäynneistäni, Halttunen mainitsi.

Vuosien varrella hänelle on kertynyt materiaalia myös muiden merenkulkijoiden jäämistöistä. Erittäin mielenkiintoinen on esimerkiksi merikapteeni Eino Palomäen (1896-1965) aineisto, jonka Halttunen sai edesmenneen kapteenin tyttäreltä ja pojalta.

Marraskuussa 2020 Sampo Halttunen viimeistelee tekstejä ja kuvia kirjaan. – Sain tutustua todella moneen hienoon merenkulkijaan satamatöissä ja seilatessani. Kirjani tulee kunnioittamaan näitä syvien ja suolaisten vesien ammattilaisia, Halttunen korosti.

Miehen kokemus ja materiaali riittävät todella kahteenkin kirjaan; työniminä Tuntematon merimies ja Tuntematon satama. Vapaavahti seuraa ja kertoo Sampo Halttusen kirjan vaiheista. ò

Koronan aiheuttamien lomautusten myötä kurssit olivat suosittuja. Kotkassa pidettiin kaksi köysityökurssia peräkkäin. Seppo veti kurssit tuttuun tapaan rauhallisesti ja ammattitaitoisesti, ja jokainen sai hienoja töitä valmiiksi. Syksyllä onnistuimme pitämään useita lähikursseja ennen kuin rajoitukset tiukentuivat taas. Kolmipäiväinen venäjänkurssi pidettiin Vuosaaren Merimieskeskuksessa pienellä ja erittäin motivoituneella porukalla.

Lajikokeiluna kävimme pistooliampumassa Helsingissä Osuvan radalla. Yllättävän miehinen ryhmämme pääsi kokeilemaan sekä harrastus- että viranomaispistooleja. Aika kivasti tuli maalitaulut rei’itetyiksi.

Uutena aluevaltauksena oli merenkulkijoiden toivoma tutustuminen miekkailuun Turussa. Perustekniikoiden harjoittelun jälkeen oteltiin. Tunnelma oli innostunut ja riehakas, miekkailutakin alla hikeä pukkasi itse kullakin. “Prêts! Allez!” Syöksy, pisto, osuma,värillinen valo, takaisin lähtöasetelmiin, “Prêts? Allez!” Hopeakoru- ja viikinkiketjukurssi pidettiin Vuosaaressa. Kurssinvetäjä Ari kertoi hopealenkkien näpräämisen lomassa kiinnostavia tarinoita korujen historiasta. Ketjun tekeminen on meditatiivista ja koukuttavaa puuhaa

Lokakuun lopulla mentiin opastetulle hautausmaakävelylle Helsingin Hietaniemeen. Pääporttirakennuksen alla pidettiin sadetta ja opas Pekka Lehtiö aloitti kertomalla Helsingin hautausmaiden historiaa.

MEPAn Kulttuuriklubin kuulumisia Kävelyä ja kulttuuria

Syksyn mittaan MEPA on toiminut hyvässä yhteistyössä ja vuorovaikutuksessa merenkulkijoiden kanssa. Ideoita on tullut paljon ja niitä on pystytty myös toteuttamaan.

Toiminnalle keksittiin myös nimi: Kulttuuriklubi. teksti ja kuvat: Pekka Karppanen

Dekkaripiiriin ja MEPAn kursseille osal- kui sankarihautojen pitkän rivistön vierustaa kohti listujien merenkulkijoiden aloitteista on Sankariristiä, jonka läheisyydessä ovat muun muassaanut alkunsa jo useampi tapahtuma. sa marsalkka Mannerheimin ja jalkaväenkenraali EhTimo Temmy Tuomela ideoi leffanyyt- rnroothin haudat. tärit Aila Koikkalaisen ja Anna Kuusiston kanssa. Mari Ikosen innoittamina on Säätila ei verottanut tunnelmaa tehty porukalla pienimuotoisia retkiä. Veteraanihautojen ja presidentti Relanderin haudan

Lokakuun lopulla mentiin opastetulle hautausmaa- kautta kierrettiin lopuksi uudelle siunauskappelilkävelylle Helsingin Hietaniemeen. Pääporttirakennuk- le, jonka läheisyydestä löytyvät presidenttien, usesen alla pidettiin sadetta ja opas Pekka Lehtiö aloit- an pääministerin ja monen muun valtiomiehen viiti kertomalla Helsingin hautausmaiden historiaa. Vä- meiset leposijat. Kuolleista tasavallan presidenteistä rikkäät jutut saivat parin tusinan vahvuisen ryhmän vain Svinhufvud ja Kallio eivät lepää Hietaniemessä. heti kiinnostuneeksi. Lehtiö kuvaili esimerkiksi valtio- Osallistujat olivat säätilasta huolimatta hyvin tyyvierailuiden protokollaa kunniakäyntien yhteydessä tyväisiä kierrokseen ja tarinaa sekä kuvia ilmestyi ja muisteli muutamien suurmiesten hautajaisia. jälkeenpäin sosiaaliseen mediaan runsaasti. Porukan

Kierroksen ensimmäiset pysähdykset olivat Ar- toiveissa oli tutustuminen seuraavalla kerralla Taiteivo Ylpön ja Hella Wuolijoen haudoilla. Kummastakin lijakukkulaan, josta hautapaikan ovat saaneet ansioiriitti oppaalla mielenkiintoisia tarinoita. Kävely jat-

Koronarajoitusten puitteissa tehtiin matka Visavuoreen, jossa on kuvanveistäjä Emil Wikströmin taiteilijakoti ja ateljee sekä hänen tyttärenpoikansa Kari Suomalaisen paviljonki.

tuneet kirjailijat, säveltäjät ja muusikot, taidemaalarit, näyttelijät, kuvanveistäjät ja viihdetaiteilijat.

Hietaniemen hautausmaan läheisyydessä ovat myös Helsingin ortodoksinen hautausmaa, Helsingin islamilainen hautausmaa, Helsingin juutalainen hautausmaa ja Ortodoksisen Pyhän Nikolauksen seurakunnan hautausmaa.

Bussilla Visavuoreen

Koronarajoitusten puitteissa tehtiin muutaman tunnin matka Visavuoreen moninkertaisen Ylläsretkien kuskin Esa Reinikkalan kyydillä. Visavuoressa on kuvanveistäjä Emil Wikströmin taiteilijakoti ja ateljee sekä hänen tyttärenpoikansa Kari Suomalaisen paviljonki. Pilapiirtäjä Suomalaisen syntymästä on kulunut 100 vuotta ja sen kunniaksi oli museo toteuttanut juhlanäyttelyn Vastavirtaan, joka on avoinna 30.4.2021 saakka.

Suomalainen tunnetaan parhaiten hänen Helsingin Sanomiin tekemistään pilapiirroksista. Mies ei juuri nöyristellyt ketään ja aiheutti välillä harmaita hiuksia valtiojohdolle. Hyvä esimerkki on näyttelyssä esillä oleva Volgan lautturit, jonka Kari Suomalainen piirsi vuonna 1958. Presidentti ja ulkoministeri paheksuivat, mutta Helsingin Sanomat pysyi piirtäjän tukena.

Viime vuosisadan alussa rakennetut Wikströmin koti ja ateljee ovat säilyneet lähes muuttumattomina taiteilijan (1864–1942) ajan jälkeen. Kun marraskuun lopun sää selkeni, saatiin myös ihailla maisemia. Merenkulkijat tutustuivat parin tunnin ajan näyttelyihin ja nauttivat museokahvilassa lohisoppaa ja pullakahvit. Kierros Visavuoressa päättyi kahdelta.

Paluumatkalla oli hyvä tehdä suunnitelmia tulevasta. Koronarajoituksia oltiin kiristämässä ja suunniteltu teatterimatka oli kysymysmerkki. Joulukuun ohjelmassa oli yksi ulkotapahtuma, rikoskävely Turussa, sekä dekkaripiiri Helsingissä, joka voidaan järjestää myös etänä. Tammikuuksi porukka suunnitteli kävelyä Vuosaaren metroasemalta rantoja pitkin ja Golfklubin kautta Merimieskeskukseen, jossa juotaisiin kahvit.

Kulttuuriklubi ottaa mielellään vastaan ajatuksia ja ideoita merenkulkijoilta. MEPAssa toimintaa koordinoivat Ella Mustamo ja Jukka Lindell. Kulttuuriklubin tarjontaa ovat esimerkiksi teatteri- ja museokäynnit, taidenäyttelyt, leffanyyttärit MEPAn tiloissa, kaupunkikävelyt ja merimiestapaamiset.

Seuratkaa MEPAn kotisivuja ja Facebookia!

ella.mustamo@mepa.fi

Mitäpä kirjasto olisi ilman asiakkaita? Merenkulkija, meripelastaja, lukija, seikkailija

Taina Salo seilaa M/S Finnmaidilla ja viihtyy vapaa-aikanaan meripelastuksen parissa. Sen lisäksi Taina selaa säännöllisesti verkkokirjastoa ja tilaa sieltä itselleen kiinnostavia kirjoja, jotka asiamies toimittaa laivalle.

teksti: Ella Mustamo kuvat: Pekka Karppanen

Tainan sukukirjassa on mielenkiintoinen kuvaus laivaonnettomuudesta, jossa hänen isoisänsä isä kuoli. Oljakka, A. & Oljakka, J. 2004. Salmin Ylä-Uuksu ja Ol´okan sugu. Jyväskylä: Gummerus

taina vuorostaan toi kirjastoon nähtäväksi sukukirjan, joka kertoo Salmista - rajakarjalaisesta kylästä, joka jäi sinne jonnekin. Hän on matkustanut Karjalaan useita kertoja, tutustunut paikallisiin ihmisiin ja palannut aina uudelleen. Omatoimimatkailu kiinnostaa.

Juttelemme asiasta hieman enemmän ja Taina kertoo, että Salmi edustaa muutakin kuin suvun kotipaikkaa. Se on harrastus, kokonainen maailma, josta löytää aina jotakin uutta. Salmissa voi larpata valtakunnan historiaa, sukuhistoriaa ja henkilöhistoriaa.

Matkoilla on päässyt lähelle omia juuria ja menneisyyttä. – Sen oikein näkee sielunsa silmillä, että tässä oli vilkas kylä kauppoineen, tätä kotikujaa mummi kulki, suunnitteli tulevaisuutta, Taina kuvailee. – On hienoa että muukalaisina pidetyt evakkokarjalaiset löytävät kotipaikat, oman verkoston ja voiman. Ja koska paikkakunta on jo tuttu, ei ohikulkeva Lada säikäytä.

M/S Finnmaidin päivähuoneeseen tuli toivekirjalähetys, jota vikaeeraava pursimies Taina Salo pääsi tuoreeltaan tutkimaan.

Elämää Laatokan pohjoisrannalla

Sukukirja on harvinaisen rikas dokumentti, jossa kerrotaan arkielämästä ennen sotaa: koulunkäynnistä, suurperheistä, puolukanpoiminnasta ja nauriinviljelystä, vesireiteistä, talvinuotan vedosta, paikallisesta työväenyhdistyksestä, praasniekoista ja muista ortodoksista perinteistä.

Tietenkin osa kertomuksista käsittelee talvisotaa, välirauhaa, jatkosotaa ja evakkomatkaa, mutta paljon on myös muuta tietoa. Kylän sukunimistössä vilahtelee Ahosia ja Antimoffeja, Kettuja ja Kudjoita. Karjalan kieli on oma kielensä.

Taloudellisesti Salmi oli tärkeässä paikassa, sillä Pitkärannan teollisuustaajama tarvitsi vesivoimaa ja laivaliikennettä.

Hinaajien yhteentörmäys heinäkuussa 1920

Kirjassa kerrotaan myös laivaonnettomuudesta, joka herätti sata vuotta sitten paljon lehdistön huomiota. Hinaajat Lennart ja Maggie törmäsivät epämääräisissä olosuhteissa Laatokalla, Mantsinsaaren tuntumassa. Lennart kuljetti työmiehiä lastauspaikalle ja Maggie ajelutti markkinayleisöä Pitkärannasta paikalliselle sahalle.

Maggieta kipparoi kokematon nuori poika ja hinaaja harhautui pois reitiltä ja törmäsi Lennartin kylkeen, suoraan konehuoneeseen. Sen seurauksena höyrypannu puhkesi ja kolme konehuoneen työntekijää kuoli. Onnettomuuden jälkeen Maggie poistui melko harkitsemattomalla tavalla haaksirikkopaikal-

ella.mustamo@mepa.fi

ta ja avunsaanti viivästyi. Edellisenä yönä oli ollut myrsky, jonka takia sekä lennätin- että puhelinyhteys oli poikki.

Tainan isoisän isä Alestar Nikiforinpoika Kettu kuoli onnettomuudessa. Taina on etsinyt tapauksesta myös lisätietoa kansalliskirjaston digitoidusta arkistosta ja haku tuotti monta lehtiartikkelia.

Elämä ja tarinat kietoutuvat usein mielenkiintoisesti yhteen. Ilmeni vasta pari vuotta sitten, että iät ja ajat sisaralus Finnladylla seilannut vanha tuttu, Jukka Saarinen, olikin sukulainen, jonka historia liittyy onnettomuustapaukseen. Taina ja Jukka ovat sukua suoraan alenevassa polvessa. – Sota sekoitti pakan mutta maailma järjestää ihmiset yhteen, Taina pohtii.

Meripelastusta töissä ja vapaa-ajalla

Liekö Lennartin tapaus vaikuttanut mutta Taina on ollut monta vuotta meripelastustoiminnassa. M/S Finnmaidin isossa pelastusharjoituksessa keväällä 2018 Taina oli ensiaputehtävissä. Meripelastusharrastajana hän oli mukana värväämässä laivan ”maalihenkilöiksi” useita kymmeniä Meripelastusseuran aktiiveja. Takavuosina Taina organisoi myös Jouluapua – keräyksen Finnlinesin laivoilta, mikä sai hyvää palautetta apua saaneilta perheiltä.

Taina on ollut mukana järjestämässä Finnmaidin arjen keskelle laajojakin harjoituksia. Tapahtuma kysyy monimutkaista organisointia ja logistiikkaa. – On lavastettava iso hässäkkä, johon liittyy esimerkiksi terrrorihyökkäys ja tulipalo sekä haalittava kokoon iso joukko maalihenkilöitä, kielitaidottomia ja hankalia matkustajia, Taina listaa.

Helsingin meripelastusyhdistys Jollaksen Matosaaressa on Tainan tukikohta. Sieltä käsin partioidaan, josko näkyisi tuuliajolle joutuneita. Hätänumeroon ei soiteta kovin helpolla, joten meripelastajille riittää töitä.

Messipojasta merenkulkuneuvokseksi Syksyllä edesmennyt Lennart Hagelstam ehti sairasvuoteelleen saada painotuoreen muistelmateoksensa, joka käy läpi monessa liemessä keitetyn merikarhun uraa höyrylaivan messistä Merenkulkulaitoksen johtotehtäviin.

teksti ja kuvat: Pekka Karppanen

miehen tunteneet osasivat arvata, että Oy Henry Nielsen Ab:n maineikas valkoinen puomilaiva, M/S White Rose saa kirjassa paljon huomiota. Lennart Hagelstam työskenteli aluksessa monissa eri tehtävissä ja toimi lopulta päällikkönä. Vapaavahdin kolumnistin, itsekin White Rosella seilanneen kipinä Timo Sylvänteen mukaan kunnioituksella katsottiin skönäriä, joka kertoi joskus laivan nähneensä, puhumattakaan sellaisesta, joka oli siinä joskus seilannut.

Ennen White Rosea Hagelstamilla oli jo seilauskokemusta muutamasta laivasta. Ala tuntui oikealta ja hän kouluttautui merikapteeniksi ja eri vaiheiden jälkeen jatkoi opiskelua yliopistomaailmassa ja valmistui diplomiekonomiksi. Kirjassa hän muistelee myös muissa laivoissa tehtyjä työvuoroja.

Ensimmäinen koulutusta vastaava maatyö löytyi Bore – varustamosta, jossa hän osallistui muun muassa matkustajalaivojen komentosiltojen suunnitteluun. Suomen Varustamoyhdistyksessä Hagelstam toimi vuosina 1976–1980 perehtyen hyvin kansainvälisiin merenkulkuasioihin.

Seuraava työpaikka oli White Rosen ajoilta tuttu Nielsen, joka oli 1980-luvulle tultaessa Suomen suurin varustamo. Alamäki alkoi nopeasti ja kirjassa Hagelstam harmittelee, kuinka melkoinen osa Suomen shipping – osaamisesta samalla hävisi.

Muutaman johtajatason työpaikan jälkeen Hagelstam aloitti Merenkulkuhallituksella vuonna 1990 ja liittyi pian uusien murtajien suunnitteluryhmään. Idea monitoimimurtajista toteutettiin ja aluksia markkinoitiin offshore – yhtiöille. Fennica ja Nordica toimivat kuitenkin talvet jäänmurrossa.

Hagelstam selostaa kirjassa projektin vaiheita ja toimintaansa virkamiehenä kansainvälisen shippingin toimintaympäristössä, mistä häntä myöhemmin syytettiin lahjusjupakassa 2000 – luvun alussa. Hän oli syytettynä kolmen muun virkamiehen ohella. Hovioikeus antoi lopulta hänelle muutaman kuukauden ehdollisen rangaistuksen.

Oikeusprosessin aikana Hagelstam tuli eläkeikään. Hän ei murehtinut raskasta oikeusprosessia vaan koki tehneensä sen, mitä kansainvälisessä liiketoiminnassa piti tehdä. Eläkepäivillään hän on laulanut Shanty Singers – kuorossa ja kierrellyt vaimonsa maailmalla muun muassa M/S Black Watchin risteilyllä maapallon ympäri. Hänet on hyväntuulisena nähty usein myös Nielsenin nostalgiaristeilyillä.

Joillekin legendoille ”Elämä on ihmisen parasta aikaa”. Hagelstamille elämän parasta aikaa oli nousu aamuvahtiin Intian valtamerellä M/S White Rosen brygalle.

MEPA liikuntaa netissä

Verkkokursseille on osallistuttu Lappia myöten, kun tarjonta ei ole ollut enää aika- eikä paikkasidonnaista. Keväällä tarjonnassa oli luontoliikuntaan kannustava villivihanneskurssi, syksyllä sienikurssi ja nyt käynnissä on juoksukoulu. teksti: Katja Mertanen kuva: Sari Palokoski

Juoksukoulu luotiin yhteistyössä alan ammattilaisten kanssa ja he ovat myös mukana koko 15 viikon mittaisen matkan tukemassa ja kannustamassa osallistujia tavoitteisiin – 5 km tai 10 km yhtäjaksoiseen juoksusuoritukseen. Juoksukoulussa on huomioitu merenkulun erityispiirteet – pitkäjänteisestä harjoittelusta pidetään kiinni koko 15 viikon ajan, minkä vuoksi työjaksoja varten on erilliset harjoitteluohjeet.

Urholla työskentelevä Lucas Gädeke päätti lähteä mukaan juoksukouluun kollegan houkuttelemana. Lucas on harrastanut aikoinaan juoksua, mutta harrastus on jäänyt, kun ei ole ollut juoksuohjelmaa. – Nyt tavoitteeni on ohjelmaa noudattaen juosta 10 km alle tunnin, pitäen syke alle 150:n, Lucas suunnittelee.

Viking Gracella työskentelevä ja koronapandemian vuoksi pitkäaikaislomautettu Sari Palokoski kiinnostui juoksukoulusta, koska mukana oli kaksi juoksun ammattilaista. Sari on ollut aina kiinnostunut juoksemisesta, mutta aikaisemmat yritykset ovat kaatuneet loukkaantumisiin. Ammattilaisten mukanaolo sai hänet tarttumaan nyt haasteeseen.

Sarin tavoite on muutaman vuoden tauon jälkeen säännöllinen juoksuharrastus. – Myös johonkin juoksutapahtumaan olisi kiva osallistua, Sari kertoo. Takana on kaksi puolimaratonia ja tavoitteena vielä kolmas.

Juoksuohjelman monipuolisuus ylläpitää motivaatiota ja auttaa tavoitteiden saavuttamisessa. Lucasin tavoin Sarikin toteaa, että eripituiset juoksutreenit, koor-

SSB motion på nätet

dinaatioharjoitukset, spurtit, lihaskuntoliikkeet ja venyttelyt ovat tehneet harjoittelusta mielekästä. – Innokkuutta ja mielenkiintoa riittää! Jokaisen juoksutreenin päätteeksi on jäänyt “juoksunälkä”, mutta olen malttanut harjoitella tarkasti ohjeistuksen mukaan. Alussa ei meinannut malttaa pitää lepopäiviä, mutta kun niistä on pitänyt kiinni, on kehokin jaksanut paremmin, Sari toteaa.

Kun juoksukoulu toteutetaan verkossa, voi osallistua sekä töistä että kotoa käsin. – Laiva on ollut syksyn satamassa, joten juoksu on onnistunut hyvin. Kun lähdetään merelle, niin laivalta löytyy juoksumatto ja kuntopyörä, Lucas kertoo.

Myös Sari kokee, että verkkototeutus on onnistunut hyvin. – Juoksuohjelma on selkeä ja erinomaisesti suunniteltu, minkä vuoksi sitä on helppo noudattaa.

Verkkototeutuksesta huolimatta juoksukoulu on vuorovaikutteinen ja yhteydenpito sekä MEPAan että valmentajiin on sujuvaa. Osallistujat voivat esittää kysymyksiä ja saada palautetta verkon kautta.

Lucas ja Sari suosittelevat juoksukoulua kaikille juoksemisesta kiinnostuneille. – Uskon, että moni, joka ei ole juurikaan juossut, voisi saada juoksukärpäsen puraisun juoksukoulun käytyään”, Sari kannustaa.

Seuraava MEPAn juoksukoulu alkaa keväällä 2021 – tervetuloa mukaan! När kursutbudet inte längre har varit tids- eller platsbundet har vi haft deltagare ända från Lappland. I våras gavs en kurs i vilda växter som uppmuntrade till motion i naturen, i höstas en svampkurs och nu pågår en löpskola.

Löpskolan skapades i samarbete med experter i branschen och de är också med under hela den 15 veckor långa resan och stödjer och uppmuntrar deltagarna att nå sina mål: att springa 5 eller 10 kilometer utan att stanna. De särskilda omständigheterna inom sjöfarten har beaktats i löpskolan. Den långsiktiga träningen pågår i hela 15 veckor och därför finns det separata träningsinstruktioner för arbetsperioderna.

Lucas Gädeke som jobbar på Urho blev övertalad av en kollega att delta i löpskolan. Lucas har ägnat sig åt löpning förut, men i avsaknad av ett löpprogram har det inte blivit något av intresset. – Mitt mål med programmet är att springa 10 km på mindre än en timme och med en puls på under 150, planerar Lucas.

Sari Palokoski jobbar på Viking Grace, men är långtidspermitterad på grund av coronapandemin. Hon blev intresserad av löpskolan eftersom två löpexperter deltar i programmet. Sari har alltid varit intresserad av löpning, men skador har fått hennes tidigare försök att gå i stöpet. Experternas deltagande fick henne att ta sig an utmaningen.

Saris mål är att börja springa regelbundet igen efter några års uppehåll. – Det vore också roligt att delta i något lopp, säger Sari. Jag har sprungit två halvmaraton och siktar på ett tredje.

Löpprogrammet är varierat, vilket håller motivationen uppe och hjälper deltagarna att nå sina mål. Både Lucas och Sari konstaterar att de olika långa löpträningarna, koordinationsövningarna, spurterna, styrkeövningarna och stretchingen gör träningen meningsfull.

– Engagemanget och lusten är det inget fel på! Efter varje löpträning har jag varit sugen på att springa mer, men jag har hejdat mig och följt träningsinstruktionerna noga. I början hade jag knappt tålamod med vilodagar, men eftersom jag har hållit fast vid dem har också kroppen orkat bättre, konstaterar Sari.

Eftersom löpskolan genomförs på webben kan man delta både från jobbet och hemifrån. – Fartyget har legat i hamn under hösten, så det har gått bra att springa. När vi åker till sjöss får jag använda löpbandet och motionscykeln som finns ombord, säger Lucas.

Sari tycker också att programmet har fungerat bra som webbkurs. – Löpprogrammet är tydligt och välplanerat, och därför är det enkelt att följa.

Trots att löpskolan genomförs som en webbkurs är det interaktivt och kontakten med både SSB och tränarna sker smidigt. Deltagarna kan ställa frågor och få feedback via nätet.

Lucas och Sari rekommenderar löpskolan för alla som är intresserade av löpning. – Jag tror att många som aldrig har sprungit skulle bli bitna av löpning om de går löpskolan, uppmuntrar Sari.

Nästa omgång av SSB:s löpskola startar våren 2021 – välkomna! ò

ForMare toi terveyttä ja työkykyä

Silja Serenaden keittiössä työskennellyt Esa Penjala osallistui ForMaren pilottiryhmään vuonna 2014. Edelleen käynnissä oleva hyvinvointiohjelma antoi eväät elämäntapamuutokseen, joka on kestänyt näihin päiviin asti. teksti ja kuvat: Pekka Karppanen

Keväällä eläkkeelle jäänyt hyväkuntoinen Esa tavattiin Vaasan golfkentällä, jossa hän harmitteli muutaman ”koronakilon” ilmaantumista.

Päällepäin ei kuitenkaan näkynyt mitään. – Jonkinlainen liikunta ja mailapelit ovat aina kuuluneet harrastuksiini, mutta ForMaresta sain hyvän kipinän huolehtia itsestäni, Penjala kertoi.

Hänelle ehti 1979 alkaneen merimiesuran aikana kertyä seilauksia kuudestatoista eri laivasta. Ala alkoi kiinnostaa

M/S Outokummussa pursimiehenä toimineen isän myötä. Paavo Penjala toimi ME-

PAn yhdysmiehenä ja myöhemmin myös

Merimies-Unionin asiamiehenä Vaasassa. – Seilasin aluksi messikallena Vasa Shippingin rahtilaivoissa sekä Folklinen ja Vaasanlaivojen matkustaja-aluksilla. Välillä kävin maissa ravintolakoulun ja viimeiset 20 vuotta olen työskennellyt Silja Serenadella, Penjala sanoi.

Pitkän työuran aikana merenkulkijan elämä ja työ ovat muuttuneet. Kiirettä ja stressiä riittää toisella tavalla, kuin esimerkiksi Esan ensimmäisessä pestissä rahtilaiva Sandvikenissa, jossa oli 30 hengen miehistö.

Mukaan ForMareen

MEPA oli tuttu Esalle jo ennestään ja lopullisen sysäyksen hyvinvointiohjelmaan liittymiseen antoi kollega Pasi Tuominen hyväntahtoisella naljailullaan. ForMaren pilottiryhmässä merenkulkijoiden ohjaajina toimi pääosin valmistumassa olevia Arcada -ammattikorkeakoulun opiskelijoita. – Minä sain kuitenkin ohjaajakseni Mari Lindströmin, joka oli jo alan ammattilainen. Pilottiryhmässä meitä oli parikymmentä merenkulkijaa, kaikki Silja Serenadelta, Esa muisteli.

Varustamo Tallink Silja oli MEPAn lisäksi vahvasti mukana samoin kuin muut toimijat Merimieseläkekassa, Arcada sekä hyvinvointialan yritys R5 Athletics and Health.

Penjalan mukaan koko laivan porukka seurasi ja kannusti pilottiryhmän toimintaa ja edistymistä. ForMare herätti suurta mielenkiintoa paitsi Silja Serenadella, myös muilla laivoilla. Ohjelma koostui en-

nakkokyselystä, testeistä ja niiden läpikäynneistä, luennoista, henkilökohtaisista ohjauksista ja infotilaisuuksista.

Tulosta alkoi tulla

Esalla oli ollut väsymystä ja kunto oli huono. ForMaren puolen vuoden aktiivijakson aikana tilanne muuttui nopeasti. Vaikka painonpudotus ei ole ForMaren ensisijainen tavoite, lähti Esalta 15 kiloa ensimmäisen kolmen kuukauden aikana. – Motivaatio lisääntyi, kun pääsin kuosiin ja olokin tuntui nuoremmalta. Kävin paljon salilla ja myös lenkillä laivan ollessa satamassa, Esa kehui.

Koko kahdenkymmenen hengen pilottiryhmästä lähti puolen vuoden aikana yhteensä yli 100 kiloa rasvamassaa. Kaikki testit osoittivat, että pilottiprojektiin osallistuneiden kunto ja työkyky paranivat. – Hienoa oli etenkin se, että yleiskunnon nousun myötä myös unen laatu parani. Se, jos mikä on laivatyössä tärkeää, Esa Penjala painotti.

Hän kehui myös parantunutta mielialaa, joka suoraan vaikutti viihtyvyyteen työssä.

Elämäntavat muuttuivat

Vuonna 2014 ForMare – ohjelman seurantajakso oli kolme vuotta, minkä Esa oli tiiviisti mukana osallistuen kaikkiin testeihin. Oman ohjaajan aktiivinen yhteydenpito auttoi motivaation ylläpidossa. Yhteistyö oli muutakin kuin pelkkiä treeni- ja ravinto-ohjeita. Tiivis valmennussuhde oli omiaan myös vähentämään keskeyttämisriskiä. Jonkun verran valmentajat tapasivat ohjattavia myös laivan päällä. Nyt jo eläkkeelle jäänyt Esa Penjala harrasti aktiivisesti liikuntaa myös Silja Serenaden satama-aikoina. Helsingin päässä lenkki alkoi Olympiaterminaalista.

– Kiinnostus liikuntaan lisääntyi. Työkavereiden tuki on myös ollut tärkeää – moni on houkutellut salille tai lenkille, Esa kertoi.

Esan pääharrastus on golf, johon hänet tutustutti pienellä pakolla appiukko vuonna 1996. Sen jälkeen hänet on monesti nähty MEPAn golf-kisoissa. Liikunnallinen ja melko vaaraton laji sopii hyvin merenkulkijalle ja kenties vielä paremmin eläkeläiselle.

Talvella Esa pitää huolta kunnostaa pelaamalla tennistä. Myös metsästys kuuluu harrastuksiin. Mies on erittäin tyytyväinen ForMaren myötä saamiinsa oppeihin ja suosittelee ohjelmaa kaikille merenkulkijoille. Uudistuneessa ohjelmassa ovat nykyisin mukana myös Merimieskirkko, Mehiläinen ja Alandia – vakuutus. Seuraava haku on ensi vuonna. ò

ForMare förde med sig hälsa och arbetsförmåga

Esa Penjala som arbetat i köket på Silja Serenade deltog i ForMares pilotgrupp 2014. Hälsoprogrammet hjälpte honom att genomföra en livsstilsförändring som han håller fast vid än idag.

Esa gick i pension i våras och är fortfarande i god kondition. När vi träffade honom på Vasa golfbana ondgjorde han sig över några ”coronakilon” som infunnit sig. Utanpå syntes dock ingenting. – Jag har alltid ägnat mig åt någon form av motion och racketsport, men ForMare gav mig gnistan att börja ta hand om mig själv, berättar Penjala.

Under sjömanskarriären, som inleddes 1979, hann Penjala segla med sexton olika fartyg. Intresset väcktes via fadern som var båtsman på M/S Outokumpu. Paavo Penjala var SSB:s förbindelseman och senare även Sjömans-Unionens ombud i Vasa. – Först seglade jag som mässkalle på Vasa Shippings fraktfartyg och Folklines och Vasabåtarnas passagerarfartyg. Däremellan studerade jag på restaurangskola och de senaste 20 åren har jag arbetat på Silja Serenade, säger Penjala.

Under den långa karriären har sjöfararens liv och arbete förändrats. Det är stressigt på ett annat sätt än till exempel under Esas första anställning på fraktfartyget Sandviken, som hade en besättning på 30 man.

Deltagare i ForMare

Esa kände till SSB sedan innan och den slutgiltiga knuffen till att delta i hälsoprogrammet gav kollegan Pasi Tuominen med sina välmenande pikar. I ForMares pilotgrupp bestod sjöfararnas instruktörer främst av snart utexaminerade studenter från yrkeshögskolan Arcada. – Min instruktör, Mari Lindström, arbe-

tade dock redan inom branschen. Vi var ett tjugotal sjöfarare i pilotgruppen, alla från Silja Serenade, minns Esa.

Utöver SSB var Tallink Silja mycket involverat liksom de övriga aktörerna Sjömanspensionskassan, Arcada och hälsoföretaget R5 Athletics and Health.

Penjala berättar att hela fartygsbesättningen följde upp och uppmuntrade pilotgruppens aktiviteter och framsteg. ForMare väckte stort intresse inte bara på Silja Serenade, utan också på andra fartyg. Programmet bestod av en förhandsenkät, tester och genomgång av dem, föreläsningar, individanpassade instruktioner och informationsträffar.

Resultaten började komma

Esa hade känt sig trött och var i dålig kondition. Under den sex månader långa aktiva perioden i ForMare förändrades situationen snabbt. Även om viktminskning inte är det främsta målet med ForMare tappade Esa 15 kg under de tre första månaderna. – Motivationen ökade när jag kom i form och jag kände mig dessutom yngre. De utvalda sjöfararna från Silja Serenade lyckades väl med att uppfylla målen för ForMare 2014. Den tuffa köstrion Elisa, Eero och Esa gjorde en viktminskning som utsvarade ”smörberget” (50kg) på golvet Jag var ofta på gymmet och även ute på en löprunda när fartyget låg i hamn, säger Esa.

Under ett halvår tappade hela pilotgruppen på tjugo personer över 100 kg fettmassa. Alla tester visade att deltagarnas kondition och arbetsförmåga förbättrades. – Det var framför allt positivt att även sömnkvaliteten förbättrades i takt med allmänkonditionen. Sömnen om något är viktig i arbetet ombord, poängterar Esa Penjala.

Han berättar att han också blev på bättre humör, vilket direkt påverkade hans trivsel i arbetet.

Livsstilen förändrades

År 2014 var ForMare-programmets uppföljningsperiod tre år och Esa deltog i alla tester under perioden. Den aktiva kontakten med den personliga tränaren hjälpte till att hålla motivationen uppe. Samarbetet bestod inte enbart av rena instruktioner om träning och kost. Den nära relationen med tränaren var också till för att minska risken att deltagaren avbröt programmet. I viss mån träffade de personliga tränarna sina deltagare även ombord. – Intresset för att motionera ökade. Stödet från arbetskamraterna har också varit viktigt – många har dragit med mig till gymmet eller på en löptur, berättar Esa.

Esas största hobby är golf, som hans svärfar introducerade för honom under milt tvång 1996. Sedan dess har vi sett honom i många av SSB:s golftävlingar. Denna nästintill riskfria sport som ändå innebär fysisk aktivitet passar en sjöfarare bra och måhända ännu bättre en pensionär.

På vintern håller sig Esa i form genom att spela tennis. Han ägnar sig också åt jakt. Esa är mycket nöjd med allt han lärt sig genom ForMare och rekommenderar alla sjöfarare programmet. I det omarbetade programmet deltar numera också Sjömanskyrkan, Mehiläinen och Alandia Förta år. ò

säkring. Nästa ansökningstillfälle är näs-

Vuoden merimiesurheilija 2020

Merimiespalvelutoimisto on valinnut Vuoden merimiesurheilijaksi Sakari Korpelan M/S Amorellalta. Hän on koko seilausuransa ajan osallistunut MEPAn turnauksiin ja liikuntatoimintaan. teksti ja kuvat: Pekka Karppanen

Koronavuonna 2020 MEPA on joutunut perumaan paljon liikuntatapahtumia, mutta syksyn golfkisa saatiin järjestettyä. Lohjalla pelasi myös Sakari Korpela ja seuraavan kerran hänet nähtiin MEPAssa marraskuun puolivälissä pienimuotoisessa palkintotilaisuudessa. – Tämä ajankohta sopi tapaamiselle hyvin, koska menen tämän jälkeen joogaamaan, mikä on yksi lempiharrastuksistani, Sakari sanoi.

Monen muun tavoin lomautettuna oleva Sakari oli laivalla viimeksi heinäkuussa.

Turusta kotoisin olevan miehen merimiesura alkoi vuosituhannen alkupuoliskolla Maarianhaminan merimiesammattikoulun kokkilinjalta. – Hakeuduin Ahvenanmaalle, koska ajattelin samalla myös kohentavani ruotsin kielen taitoa. Näin päädyin sitten Viking Linen aluksille, Korpela kertoi.

Hän aloitti kesätöissä Amorellalla ja valmistuttuaan vuonna 2006 on enimmäkseen seilannut Turun ja Tukholman välisellä reitillä.

Menestystä monessa lajissa

Sakari Korpela pitää erityisesti koripallosta, jota hän on pelannut kakkosdivisioonassa asuessa Turussa. Hän muutti taannoin Helsinkiin ja pelaa edelleen viitosdivarissa Pakilan Visassa. Golfin hän aloitti vuonna 2002. – Normaalina vuonna pelaan noin 50 kierrosta. Tänä vuonna on lomautusten vuoksi tullut pelattua enemmän, yli 100 kierrosta, Sakari laski.

Korpelan piti keväällä mennä Espanjaan golfmatkalle, mutta korona sotki suunnitelmat.

Hän on osallistunut useammalle MEPAn järjestämille golfkursseille ja saanut jatko-oppia muun muassa Mika Mäeltä ja Årets sjömansidrottare 2020 Peter Hagströmiltä. Tasoituksella 8.8 pe laava Sakari osallistuu vain merenkulki - Sjömansservicebyrån har utsett Sakari Korpela joille tarkoitetuihin kisoihin, kuten ME- från M/S Amorella till Årets sjömansidrottare. PAn, Viking Linen ja Suomen Laivakaup- Han har deltagit i SSB:s turneringar och i piaitten Yhdistyksen järjestämiin golfkil- drottsverksamhet under hela sin seglingskarriär.pailuihin. MEPAn kisoissa hän on monesti voittanut pisimmän lyönnin palkinnon. Jalkapalloa hän on pelannut nappulaliigassa, mutta Salossa pelattuun MEPA -turnaukseen osallistuneen Amorellan jouk- U nder coronaåret 2020 har SSB tvingats ställa in många idrottsevenemang, men höstens golftävling ar har han vunnit priset för längsta drive flera gånger. Fotboll har han spelat i knatteligan, kueeseen hänet värväsi Ilkka Heinonen, kunde i alla fall genomföras. Sakari Kor- men värvades av Ilkka Heinonen till Amojoka on osallistunut merimiesjalkapalloon pela spelade också i Lojo och nästa gång rellas lag som deltog i SSB:s turnering i Sakuudella eri vuosikymmenellä. vi träffar honom är på en enkel prisutdel- lo. Ilkka har engagerat sig i sjömansfotbol– MEPAn jääkiekkoturnauksiin osallis- ning hos SSB i mitten av november. len i sex decennier. tuin sekä Amorellan että Isabellan jouk- – Det passar jättebra att träffas nu, för – Jag har spelat med både Amorella och kueissa. Laji oli tuttu kouluajoilta, mutta efter det här ska jag på yoga – en av mina Isabella i SSB:s hockeyturneringar. Visst ensimmäisen kerran oli varusteet päällä favorithobbys, säger Sakari. har jag testat hockey i skolan, men det näissä turnauksissa, Sakari naurahti. Precis som många andra är Sakari per- var första gången jag hade all utrustning

Lahjakkaalta mieheltä peli kulki myös mitterad och var senast ombord i juli. på mig under de här turneringarna, skratjäällä. Sakari, som kommer från Åbo, började tar Sakari. Harjoittelua maalla ja merellä sin sjömanskarriär i början av millenniet då han utexaminerades från kocklinjen på Sakaris spel fungerade dock ypperligt även på isen. MEPAn salibandyturnaukseen Korpela muistelee osallistuneensa ainakin Isabelsjömansskolan i Mariehamn. – Jag sökte till Åland för att jag sam- Träning i land och till sjöss lan joukkueessa, joka osallistui Kaarinassa tidigt ville förbättra mina färdigheter Korpela vill minnas att han har deltapelattuihin mittelöihin. Kaarinassa pelat- i svenska. Sedan hamnade jag på Viking git i SSB:s innebandyturnering åtminstiin aikoinaan myös sulkapalloturnauksia, Lines fartyg, berättar Korpela. tone med Isabellas lag, som var med och mutta niissä Sakari ei ollut mukana, vaik- Han började sommarjobba på Amorel- kämpade i S:t Karins. I S:t Karins ordnaka pelaakin sulkapalloa MEPAn vuoroilla la och sedan examen 2006 har han mes- des även badmintonturneringar en gång Impivaarassa. tadels seglat på rutten mellan Åbo och i tiden, men Sakari deltog inte i dem trots

Kuntosalilla mies käy sekä laivalla olles- Stockholm. att han spelar badminton under SSB:s tusaan että maissa. – Turun ja Tukholman välisellä linjal- Framgångar i många sporter rer i Impivaara. Gymmet besöker han både ombord och la jotkut heittävät juoksulenkin satamas- Sakari Korpela gillar särskilt basket, som i land. sa, vaikka aikaa on vain vähän. Minä käy- han spelade i division två när han bodde i – På linjen mellan Åbo och Stockholm tän päivittäin juoksumattoa ja hoidan toki Åbo. Nyligen flyttade han till Helsingfors tar vissa en löptur i hamnen, trots att tikuntoa myös maissa, Korpela totesi. och spelar fortfarande i division fem med den är knapp. Jag springer på löpbandet

Hänellä on suunnitelmissa saada vie- Pakilan Visa. Golf började han med 2002. varje dag och sköter konditionen även i lä golfin tasoitusta alaspäin ja alkaa ensi – Ett normalt år spelar jag ungefär land, säger Korpela. vuonna harrastaa triathlonia. Toivomus- 50 rundor. I år har jag spelat mer på grund Han har för avsikt att sänka sitt golflistalla on pikainen paluu laivatyöhön ja av permitteringen, över 100 rundor, räk- handikapp ytterligare och nästa år ska ehdotuksia myös MEPAlle. nar Sakari. han börja med triathlon. På önskelistan – Jalkapalloturnauksessa tulisi olla vain I våras skulle Korpela ha åkt på en gol- finns en snabb återgång till fartygsarbeyksi sarja. Kuntotestaustapahtumia saisi fresa till Spanien, men corona satte stopp tet. Han har också några förslag till SSB. edelleen järjestää ja MEPAlla voisi olla jo- för planerna. – Det borde bara finnas en serie i fotkin talviharjoittelupaikka golfia varten, Han har deltagit i flera av SSB:s golfkur- bollsturneringarna, det får gärna ordnas Korpela mietti. ser och gått i lära hos bland annat Mika fler tillfällen för konditionstester och SSB

Merimiespalvelutoimisto onnittelee Mäki och Peter Hagström. Sakari har 8,8 i borde ha en plats där man kan träna golf Vuoden 2020 merimiesurheilija Sakari handikapp och deltar bara i tävlingar för under vintern, föreslår Korpela. Korpelaa! sjöfarare, till exempel golftävlingarna som Sjömansservicebyrån gratulerar Årets ordnas av SSB, Viking Line och Finlands sjömansidrottare 2020, Sakari Korpela! Skeppshandlareförening. I SSB:s tävling- ò

Myanmarilaiset metsäretkellä

Kuusi myanmarilaista merimiestä päätyivät viettämään noin kuukauden syksyisessä Helsingissä. Panaman lipun alla seilanneella Es Venuksella kymmenen kuukauden törnit tehneet merimiehet saivat ulosmaksun Raumalla, mutta eivät päässeetkään kotiin noin vain. teksti ja kuvat: Jukka Lindell

Myanmarilaismerimiehet olivat siitä edelleen Luukin parkkipaikalle. Ihme koimme kävelyä. Kaitalammen rannassa aktiivisia ja ottivat kaupunkia kyllä, karjalanpiirakoita ja tummaa leipää virittelimme tulet nuotiopaikalle ja paishaltuun kiitettävästi, mutta ei kaivattu eväiksi, sillä niitä oli ollut ho- telimme makkaraa. Juttu kulki mukavasodottavan aika on pitkä. Koro- telliaamiaisella tarjolla joka aamu. Miehet ti. Puhuimme ensin laivaelämästä ja satanan takia lento toisensa jälkeen peruuntui luottivat makkaraan ja pikanuudeliin, joi- makaupungeista, sitten siirryimme mietja miesten kotiinpääsy viivästyi. MEPA jär- ta lastasimme reppuihin termospullojen ja timään miesten kotikuviota. jesti myanmarilaisille metsäretken Kaitalammelle, Luukin retkeilyalueelle. Pellot ja kalastusvehkeiden sekaan. Valitsimme reiteistä sopivimman näköi- Luonto ja selfiet kiinnostivat metsät olivat kaikille uutta. sen, mutkaisen ja maastoltaan vaihtele- Yleensä miehet ovat pitkän törnin jälkeen

Reissu alkoi keskustan hotellilta, jatkui van. Kävelimme polkuja ylös alas, pysäh- muutamia viikkoja kotona, mutta koropienessä tihkusateessa ruokakaupalle ja dyimme syömään vielä mustikoita ja jat- nan syystä ja ansiosta jokaisen kotonaolo

saattaa tällä kertaa venähtää kuukausien mittaiseksi. Myös rock’n’rollia fiilisteltiin. Yangoonissa ei moni kansainvälinen bändi ole vieraillut, mutta Guns’n’roses ja Metallica olivat muuten hyvinkin tuttuja.

Rannassa viriteltiin kalastusvälineitä kuntoon. MEPAn asiamies Jaska avusti matojen kanssa. Särki tarttui heti koukkuun, mutta se päästettiin alamittaisena Jaskan avustuksella takaisin veteen. Sen till Guns’n’roses och Metallica mycket väl. jälkeen ei tainnut kala enää syödäkään.

Jätimme tavarat nuotiopaikalle ja tutustuimme lähimaastoon. Mustikoita löytyi yhä enemmän, niitä syötiin ja kuvattiin. Rantakallioilla oli mukava käppäillä ja ottaa tuhatkunta selfietä, istahtaa alas ja sihauttaa bissetölkki auki. Metsän rauha ja syksyn raikkaus olivat kaikkien mieleen.

Hyvissä ajoin ennen hämärää pakkasimme onkivavat, siimat, roskat ja muut tavarat takaisin reppuihin, kävelimme uutta reittiä takaisin pikkubussille ja starttasimme takaisin ydintä kohti. Paluumatkalla katseltiin Helsingin iltapäiväruuhkaa, joka näytti myanmarilaissilmiin aika kesyltä.

Reilun parin viikon kuluttua messengeriin napsahti viesti ryhmän puhemieheltä, konemestari Aungilta:

Myanmarier på skogsutflykt

Sex sjömän från Myanmar blev fast ungefär en månad i ett höstigt Helsingfors. Sjömännen hade gjort en tiomånaders törn på Es Venus, som seglar under Panamas flagg, och fått sin utbetalning i Raumo men kunde inte ta sig hem.

Sjömännen från Myanmar var ak- Naturen och selfies intresserade att gå omkring på strandklippan, ta tusentiva och tog staden i besittning tals selfies, slå sig ner och öppna en öl. Alpå ett berömvärt sätt, men tiden I vanliga fall är männen hemma i några la gillade lugnet i skogen och den friska går sakta för den som väntar. På veckor efter en lång törn, men på grund av höstluften. grund av coronapandemin blev det ena eller kanske tack vare coronan kan hem- I god tid före skymningen packade vi flyget efter det andra inställt och män- mavistelsen bli flera månader lång den ihop metspöna, metreven, skräpet och alnens hemresa försenades. SSB ordnade en här gången. la andra saker i ryggsäckarna, gick en ny skogsutflykt för myanmarierna till Kaita- Vid stranden gjordes fiskeutrustningen väg tillbaka till minibussen och startade lampi i Luks friluftsområde. Åkrarna och redo. SSB:s ombudsman Jaska hjälpte till resan tillbaka mot stadskärnan. På tillskogen var något nytt för dem alla. med masken. En mört fastnade genast på bakavägen betraktade vi eftermiddags-

Resan startade från hotellet i centrum, kroken, men Jaska släppte tillbaka den i rusningen i Helsingfors, som med myanfortsatte i duggregn till mataffären och sjön då den var för liten. Därefter nappa- mariska ögon såg tämligen beskedlig ut. därifrån vidare till Luks parkeringsplats. de det inget mer. Drygt två veckor senare kom ett medKonstigt nog ville männen inte ha karel- Vi lämnade våra saker vid lägerelden delande på Messenger från gruppens talska piroger och mörkt bröd som matsäck och undersökte den närmaste omgiv- man, maskinmästare Aung: – det hade de fått varje morgon vid ho- ningen. Vi hittade mer blåbär och både ”We are at the airport now!” ò tellfrukosten. De nöjde sig med korv och åt och fotograferade dem. Det var trevligt snabbnudlar som vi packade ner i ryggsäckarna bland termosar och fiskeutrust- I vanliga fall är männing. nen hemma i några

Vi valde en slingrande rutt med varie- veckor efter en lång rande terräng som såg lämplig ut. Vi gick törn, men på grund stigarna uppåt och nedåt, stannade för av coronan kan hematt äta blåbär som fortfarande såg fina ut mavistelsen bli flera och fortsatte vår vandring. Vid Kaitalam- månader lång den här pis strand gjorde vi upp en eld på grillplat- gången. SSB ordnade sen och grillade korv under trevligt små- en skogsutflykt för prat. Först pratade vi om livet ombord myanmarierna till Kaioch hamnstäderna, och sedan om män- talampi i Luks friluftnens hemförhållanden. De lyssnade gärna sområde. Åkrarna och på rock’n’roll. Inte många internationella skogen var något nytt band har besökt Yangon, men de kände för dem alla. “We are at the airport now!”

foto: Sami Röntynen

FORMARE 2020 ON KÄYNNISSÄ

syksyllä aloittanut ryhmä on osallistunut aktiivisesti testeihin ja luennoille. Treenit käynnistyivät myös hyvin koronasta huolimatta. Ne on saatu järjestettyä niin, ettei samaan aikaan treenipaikalla ole kuin muutama ihminen. Osallistujan halutessa on myös järjestetty etätreenejä. ForMare 2021 järjestetään suunnitellusti, ja haku alkaa keväällä. Ryhmä aloittaa syksyllä, jolloin toivotaan koronan rauhoittuneen.

Välipalainfot

Välipalainfoissa tarkoitus on saada kaikille merenkulkijoille lisää tietoa hyvinvoinnin eri osapuolista, sekä mahdollistaa niiden käytännön toteuttaminen. Syksyn välipalainfot alkoivat hienosti ja osallistujia oli mukavasti. Koronatilanteen pahennuttua siirryttiin etäinfoihin Google Meetin kautta. Näin jatkettaneen myös alkuvuonna. Jossain vaiheessa siirrytään taas liveinfoihin, jolloin tulee ilmoittautua lomakkeen kautta.

ForMaresta ja välipalainfoista lisää verkossa: https://formare. mepa.fi

Minuuttikisa uudistuu

Vanha kisa päättyy 31.12.2020. Uusi monipuolinen liikuntaportaali (MareSport)avataan tammikuussa 2021. Ohjeet päivitetään verkkoon. Uusi portaali sisältää yksilökisat, joukkuekisat, lajikohtaisia kisoja sekä pohjoismaiden väliset kisat. Liikuntatiedot siirtyvät automaattisesti urheilukellosta portaaliin.

Portaali on viestinnällinen ja sosiaalinen – voi lisätä kaveriksi, julkaista kuvia, blogitekstejä, kommentoida jne. Tarkempia tietoja päivitetään vuoden alussa MEPAn kotisivuille ja sosiaaliseen mediaan. Vanhan Minuuttikisan palkinnot jaetaan normaalisti – kiitokset osallistumisesta ja tervetuloa mukaan uuteen liikuntaportaaliin.

FORMARE 2020 ÄR IGÅNG

gruppen som började i höstas har deltagit aktivt i testerna och föreläsningarna. Träningarna kom också igång bra trots coronan. De har kunnat organiseras så att endast ett fåtal person befunnit sig i träningslokalen samtidigt. Om deltagaren så önskat har träningarna även ordnats på distans. ForMare 2021 genomförs som planerat och ansökan öppnar på våren. Gruppen börjar på hösten och då hoppas vi att coronaläget har lugnat sig.

Mellanmålsinfot

Syftet med Mellanmålsinfot (Välipalainfo) är att öka sjöfararnas kunskaper om olika hälsorelaterade ämnen och att göra det möjligt att tillämpa dessa kunskaper i praktiken. Höstens Mellanmålsinfo började bra och hade många deltagare. När coronaläget förvärrades övergick vi till informationstillfällen på distans via Google Meet. Distansmötena kommer att fortsätta även i början på nästa år. När omständigheterna tillåter det kommer vi att återgå till fysiska träffar och då krävs anmälan via en blankett.

Mer information om ForMare och Mellanmålsinfot finns på nätet: https://formare.mepa.fi

Minuttävlingen förnyas

Den gamla formen av tävlingen upphör den 31 december 2020. I stället öppnar vi en ny motionsportal (MareSport) i januari 2021. Anvisningar för portalen publiceras på nätet. Den nya portalen innehåller individuella tävlingar, lagtävlingar, tävlingar för specifika sporter och tävlingar mellan de nordiska länderna. Motionsdata överförs automatiskt från sportklockan till portalen.

Portalen är kommunikativ och social – man kan lägga till vänner, publicera bilder och bloggtexter, kommentera osv. Mer detaljerad information publiceras i början av nästa år på SSB:s webbplats och i sociala medier. Priserna i den gamla Minuttävlingen delas ut som vanligt – tack för ditt deltagande och välkommen till den nya motionsportalen.

MEPALLE KAASUAUTOJA

Merimiespalvelutoimiston asiamiehet ajavat nyt kaasukäyttöisillä autoilla. Saatavilla on lisäksi täyssähköauto, joka on myös MEPAn talon vuokralaisten käytössä.

Turun asiamies Juha Toivanen on ajellut kaasukäyttöisellä Seatilla jo vuoden alusta lähtien. Helsingin asiamiehille autot vaihdettiin marraskuussa. – Olen ollut tyytyväinen autoon, ergonomia on hyvä, tavaraa ja kyytiläisiä mahtuu ja toimintamatka on riittävä, Juha kehui. Nu kör Sjömansservicebyråns ombud med gasdrivna bilar. De har också tillgång till en elbil, som också hyresgästerna i SSB-huset får använda. Åbos ombud Juha Toivanen har kört med en gasdriven Seat sedan början av året. Ombuden i Helsingfors fick sina bilar utbytta i november. – Jag har varit nöjd med bilen. Ergonomin är god, både varor och passagerare får plats och räckvidden är tillräcklig, säger Juha belåtet.

Juha Toivasella on usein merenkulkijoita kyydissä, kun hän tekee laivakäyntejä esimerkiksi Naantalin tai Uudenkaupungin satamiin. Auto käyttää pääasiassa kaasua, mutta sen loppuessa polttoaine vaihtuu bensiiniksi.

MEPA on hankkinut asiamiehille Gasumin kortit, joilla tankataan biokaasua. Tankkausasemien verkosto täyttää jo hyvin MEPAn asiamiesten palvelualueet. Itse tankkaus kestää vain muutaman minuutin, joten matka-ajat eivät pitene. – Kotimaassa tuotettu biokaasu vähentää jopa 85 prosenttia polttoaineen elinkaaren aikana syntyviä kasvihuonekaasupäästöjä, eikä se ole juuri sen kalliimpaa, kuin Venäjältä tuotettu maakaasu, MEPAn toimitusjohtaja Sampsa Sihvola kehui.

Juha Toivanen skjutsar ofta sjöfarare när han gör fartygsbesök till exempel till hamnarna i Nådendal och Nystad. Bilen drivs huvudsakligen med gas, men när den tar slut övergår bilen till bensindrift.

SSB har skaffat Gasum-kort till ombuden som de använder för att tanka biogas. Tankstationsnätet har redan god täckning i serviceområdena för SSB:s ombud. Själva tankningen tar bara några minuter, så resetiderna förlängs inte. – Den inhemskt producerade biogasen minskar växthusgasutsläppen från bränslet med hela 85 procent och är inte dyrare än naturgas från Ryssland, säger SSB:s verkställande direktör Sampsa Sihvola.

Helsingin asiamiehille tulee vuosittain melkoisesti kilometrejä. Niklas Peltola hoitaa Vuosaaresta käsin myös Porvoon, Loviisan, Kotkan ja Haminan satamiin tulevien laivojen palveluita. Katajanokan asiamies Jaakko Aarninsalon matkat suuntautuvat useita kertoja viikossa Kantvikiin, Inkooseen, Koverhariin ja Hankoon.

Muilla sektoreilla on asiointikäytössä yksi bensiinikäyttöinen tila-auto sekä uusi sähköauto, jonka toimintamatka on parisataa kilometriä. Tätä autoa myös vuokrataan Linnankatu 3:n asukkaille iltaisin

GASBILAR TILL SSB

ja viikonloppuisin.

Ombuden i Helsingfors kör åtskilliga kilometer varje år. Från Nordsjö sköter Niklas Peltola även servicen till fartygen som kommer till hamnarna i Borgå, Lovisa, Kotka och Fredrikshamn. Skatuddens ombud Jaakko Aarninsalo åker flera gånger i veckan till Kantvik, Ingå, Koverhar och Hangö. Övriga sektorer har tillgång till en bensindriven minibuss och en ny elbil med en räckvidd på ett par hundra kilometer. På kvällar och veckoslut hyrs denna bil också ut till de boende på Slottsgatan 3. ò

Muistakaa MEPAn kirjastopalvelu! Kom ihåg SSB:s bibliotekstjänst!

MERIMIESILTA RAVINTOLA SALVESSA Perinteinen merimiestapaaminen pyritään järjestämään helmikuussa koronatilanteen salliessa. Tilannetta päivitetään sosiaaliseen mediaan ja tammikuun lopulla voi asiaa tiedustella MEPAsta.

MERENKULKIJOIDEN POHJOISMAINEN VALOKUVAUSKILPAILU 2020 Suomalainen merenkulkija tai ulkomaalainen merenkulkija Suomen lipun alla olevalla aluksella voi osallistua Pohjoismaiseen valokuvakilpailuun lähettämällä kuvat meille. Lähetä kuvat sähköpostitse opinto@mepa.fi osoitteeseen tai toimita kuvat muistitikulla osoitteeseen Linnankatu 3, 00160 Helsinki. Kuvat, jotka lähetetään kansainväliseen sarjaan Nordic Photo Contest for Seafarers’ osallistuvat automaattisesti myös MEPAn järjestämään Suomen sarjaan. Nordic Photo Contest 2020 päättyy 11.1.2021. Viisi parasta kuvaa palkitaan (300–670€) NORDISKA FOTOTÄVLINGEN 2020 Finländska sjöfarare och utländska sjöfarare som arbetar på finskt flaggade fartyg kan delta i den nordiska fototävlingen genom att skicka en eller flera självtagna bilder till oss. Skicka bilderna via e-post till opinto@mepa.fi eller överför till minnessticka och skicka till adressen Slottsgatan 3, 00160 Helsingfors. Finska bilder som skickas till den internationella serien Nordic Photo Contest for Seafarers’ deltar även automatiskt i SSB:s finska serie. Nordic Photo Contest 2020 tar slut 11.1.2021. De fem bästa bilderna kommer att b elönas (300–670€)

MEPAn talousvastaava Päivi Seppälä palasi äitiyslomalta syksyllä, mutta lähti pian kohti uusia haasteita. Suuret kiitokset Päiville tehokkaista ja innovatiivisista vuosista MEPAssa ja paljon onnea tulevaan! Kaskisissa on jo toistakymmentä vuotta ollut Merimiespalvelutoimiston toimipiste ja ”itsepalveluklubi”, jota hoitaa MEPAn yhdyshenkilö Jarmo Nordback. Klubilla on nettiyhteys, kirjoja, filmejä, biljardi ym ja se sijaitsee lähellä laitureita.

Hukkuneita merenkulkijoita muistettiin muun muassa Helsingissä, Turussa ja Raumalla, jossa merimieskirkon satamakuraattori Annamaria Lehto ja Rauman merimuseon amanuenssi Paula Kupari veivät muistokukat Ankkuripuistossa olevalle Hukkuneiden merimiesten muistomerkille. Turussa Meren Uhrit – muistomerkillä puheen piti merikapteeni ja pastori Mikko Laurén. Helsingissä seppeleenlaskuvuorossa oli Traficom. Suomen Meripelastuseuran alukset tekivät perinteisen ohimarssin.