Kyllin hyvää

Uuden kyllin päänavaus.

Ensi kertaa tällä palstalla teille kirjoittelee uusi kyllinne Eeva! Olen kolmannen vuoden opiskelija, pääaineena yritän selviytyä taloustieteen kursseista ja sivuaineena tunkeilen titeläisten erinäisillä kursseilla. Kylliura on startannut vauhdikkaasti, ja työn parhaisiin puoliin kuuluu ehdottomasti vuorovaikutus ihanan jäsenistömme kanssa. Oman kylleilyni tavoitteena on olla mahdollisimman helposti lähestyttävä, eli tulethan juttelemaan livenä tai sähköisiä kanavia pitkin, jos vähänkään siltä tuntuu!

Vuoden ensimmäiset kuukaudet ovat monelle meistä stressaavaa aikaa, kun kesätyöhaut painavat päälle. Mieleen hiipii ahdistus, jos omaa kesätyötä ei ole vielä näköpiirissä. Mitä tehdä, jos ei ole vielä julkaissut Linkkariin video-CV:tä? Tai jos on lähettänyt vasta 10 hakemusta, vaikka kaikki kaverit ovat kuulemma hakeneet jo sataan paikkaan? Tai jos haastattelukutsua ei ole vielä kuulunut, vaikka kaikilla muilla puhelin tuntuu soivan jatkuvasti? Ensimmäinen askel on hengittää syvään, ja unohtaa oman suorittamisen vertailu muihin. On totta, että jotkut haut ovat menneet kiinni jo ennen joulua, mutta on niitä kesätyöpaikkoja ennenkin haettu ja saatu vielä toukokuussakin. Tärkeää on muistaa armollisuus itseään kohtaan. Jos muutamaan eri hakemukseen lipsahti vahingossa saman firman nimi, tai työhaastattelussa tuli selitettyä jotain astetta eksoottisempaa, ei ole syytä lamaantua. Moka on lahja, vaikka työpaikkaa ei olisikaan kyseisestä paketista paljastunut.

Neuvoja työnhakuun löydät helposti yhdestä paikasta vierailemalla Jokaiselle kylterille mielekäs kesätyö -sivustolla, josta löydät niin esimerkkihakemuksia kuin työkaluja oman osaamisen tunnistamiseen. Niiden onnekkaiden, joilta työpaikka jo löytyy, kannattaa pohtia KOKO-kassaan liittymistä, jotta tulevaisuus näyttää valoisalta kesälomaa pidemmälläkin tähtäimellä.

Muistetaan olla kannustavia kavereiden lisäksi myös itsellemme!

Rakas kyllinne, Eeva eeva.kaapa@ekonomit.fi

TUSKAINEN IRTIPÄÄSTÄMISEN ILO

TEKSTI: AINO RAHIKAINEN KUVA: PIXABAY

Poistuin somesta. Pian tämän tempauksen jälkeen ystäviltäni alkoi sadella viestejä, olinko estänyt heidät Instagramissa? Tuo tämän vuosituhannen passiivisagressiivisin, mutta myös julmin tapa ilmoittaa ihmiselle, että et ole enää tervetullut elämääni. Some sai siis parhaimmatkin ystäväni, jotka lasken vuosien jälkeen jo perheenjäsenikseni, kyseenalaistamaan ystävyyssuhteemme lujuuden. Ymmärsin, että juuri tästähän somessa on kyse, kyseenalaistamisesta. Kyseenalaistetaan sitä, olenko tarpeeksi kaunis, lihaksikas, suosittu, rikas, seikkailunhimoinen, visuaalinen… listaa voisi jatkaa tämän kolumnin loppuun asti.

Miltä somesta poistuminen on sitten tuntunut? Helpottavalta. Enää en käytä tuntikausia päivästäni turhien julkkisten ylimuokattujen kuvien selailuun. Enää en ahdistu lauantai-iltana pieruverkkareissa leffaa katsoessani, että minunkin pitäisi olla bilettämässä tai vähintäänkin raahautua kuntosalille. Huomaan olevani läsnä useammin, kun mieli ei joudu enää keskittymään niin moneen asiaan samaan aikaan.

WYKYZINE 1/2020 Päätös ei kuitenkaan ollut helppo, vaan kyti mielessäni melkeinpä vuoden päivät. Itsensä kehittämisen hengessä haluaisinkin nostaa ilmoille kysymyksen, mistä löytää voima sekä tahto päästää irti asioista, jotka eivät enää palvele sinun hyvinvointiasi? En usko, että tähän on minkäännäköistä kaavaa, joka toimisi jokaiselle. Hyvä lähtökohta on kuitenkin se, että ottaisit itsellesi hetken ja mietit, mistä asioista elämässäsi saat iloa ja energiaa, mitkä taas tuottavat ahdistusta ja kuluttavat energiaasi. Kun tiedostaa, että jostain olisi päästettävä irti, alkaa sen ajatuksen työstäminen ja ehkä myöhemmin huomaatkin, ettei irti päästäminen tunnukaan enää niin haastavalta ajatukselta.

Ehkä myös ajatus siitä, että minkään ei tarvitse olla lopullista, on helpottava asia. Oli se huonoa fiilistä tuottava asia mikä tahansa; some, parisuhde, työpaikka, opiskelupaikka, ystävyyssuhde, jonkinnäköinen tauko on yleensä mahdollinen. Näin irti ei tarvitse päästää kerralla, eikä ehkä ollenkaan, joskus taukokin riittää. Tsemppiä kaikille itsensä kehittämiseen, ja muistakaa, että joskus itsensä kehittämistä on myös kehittämättä jättäminen!