Diabetes ja jalat
Ihon lämpötilan mittaaminen kuuluu diabeetikon riskijalkojen seurantaan hoitopaikassa JAANA HUHTANEN
Jalkojen ihon lämpötilan nousu on merkki uhkaavasta vauriosta, jos potilaan jalkaongelmien riski on suuri. Iholämpötilan mittaaminen kuuluu tällöin jalkojen terveyden rutiiniseurantaan. Jalkojen terveydentilaa tulee seurata säännöllisesti niin omahoidossa kuin hoitopaikassakin sen jälkeen, kun diabeetikon jalkojen riskiluokaksi on määritetty RL 1–3 (pieni – kohtalainen – suuri riski). Vuosittaisella jalkojentutkimuksella seulotaan jalkaongelmille altistavia tekijöitä (diabeetikon jalkaongelmien ehkäisy, taulukko 1). Riskiluokituksen kriteereillä löydetään hyvin ne potilaat, joilla jalkahaavan riski on suurentunut. Riippuen valtimoverenkierron riittävyydestä riskiluokituksella voidaan ennustaa myös amputaatioriskiä. (1,2) Riskijalan tunnusmerkit ovat hermostovaurion eli neuropatian aiheuttama tunnottomuus sekä alaraajojen tukkiva valtimotauti. Ne ovat jalkojen riskiluokituksessa määrääviä tekijöitä, jotka siirtävät diabeetikon hyvin pienen riskin ryhmästä (RL 0) pienen riskin luokkaan RL 1. Jalkojen rakenteelliset ja nivelten toiminnalliset muutokset lisäävät riskiä nostaen diabeetikon jalat kohtalaisen riskin luokkaan RL 2:een. Aikaisemmin sairastettu jalkahaava tai tehty amputaatio sekä myöhäisvaiheen munuaistauti lisäävät vaikeiden jalkaongelmien, kuten amputaation ja jopa kuoleman, riskin moninkertaiseksi. Nämä potilaat kuuluvat aina suuren riskin luokkaan RL 3. (1,2) Tässä artikkelissa pohditaan, mitä on tarkoituksenmukaista tutkia sen jälkeen, kun diabeetikon jalkojen terveydentilassa on tapahtunut muutos ja on todettu niin sanottu riskijalka.
16
Diabetes ja lääkäri helmikuu 2022
Jalkojenhoitaja Diabetesliitto jaana.huhtanen@diabetes.fi
Tiivistelmä Diabeetikon jalkojen terveydentilan seurannassa eivät kaikki vaaran merkit ole silmin katsoen ja käsin kosketellen nähtävissä. Diabeetikon riskijalan terveyttä tulee seurata säännöllisesti myös jalkojen ihon lämpötilaa mittaamalla niin omahoidossa kuin hoitopaikassakin. Tunnon testaaminen riskijalan toteamisen jälkeen Tuntopuutos on merkittävä jalkojen vammoille altistava ja riskiluokitukseen vaikuttava tekijä. Potilas ei ilman erityistoimia havaitse haavaan johtavaa ärsykettä tai syntynyttä haavaa. Tunnottomuus korjaantuu harvoin. Jalkojen tunnon testaaminen voi olla yhä tarpeen, jos jalkojen tunnossa on todettu alenemaa, mutta tunto ei ole kokonaan poissa. Tällöin jalkojen riskiluokaksi on määräytynyt vähintään RL 1. Täydellisen tunnottomuuden toteamisen jälkeen ei tunnon testaamisesta enää ole hyötyä. Kun tuntopuutos on todettu, diabeetikolle on tärkeää kertoa, mitä tunnottomuus tarkoittaa ja miten se vaikuttaa hänen arkeensa jatkossa. Iho-
