”Vasta kun sain apua, minusta tuli äiti” Vauvaperheet saavat ensikodista ja päiväryhmästä apua päivärytmiin ja arjen hallintaan sekä vanhemmat tukea vanhempana olemiseen ja vauvan hoivaamiseen. Äidit Maria ja Katariina kertovat omin sanoin, miten ajoissa saatu apu antoi heidän perheilleen uuden suunnan. Teksti Emilia Rodriguez
I
han kuin meidät olisi otettu halauksin vastaan. Se oli kuin iso syli, jonne menimme vauvan kanssa. Näin kuvailee Maria, joka muutti tuoreen perheenjäsenensä kanssa Helsingin ensikotiyhdistyksen ensikotiin. Kun Maria oli raskaana, hänen elämässään oli vaikea vaihe. Hän kertoo olleensa surkeassa parisuhteessa, jossa kumppani kontrolloi häntä jatkuvasti, esimerkiksi syytti pettämisestä ja vieritti hänen vastuulleen kaikki talousasiat. Hän tunsi olonsa ahdistuneeksi ja teini-iässä koetun masennusjakson itsetuhoiset ajatukset hiipivät jälleen mieleen. − Silloinen miesystäväni vei itsetuntoni, rahani ja luottamukseni muihin ihmisiin. Halusin erota ja hakea apua, mutta minua pelotti aloittaa elämä kahdestaan vauvan kanssa, Maria kertoo.
14
Hän uskaltautui juttelemaan tilanteestaan neuvolan terveydenhoitajan kanssa, ja he täyttivät yhdessä ennakollisen lastensuojeluilmoituksen. Myöhemmin Maria erosi kumppanistaan ja muutti jo syntyneen vauvan kanssa ensikotiin. Juttumme toinen äiti, Katariina , sai apua Porin ensi- ja turvakotiyhdistyksen päiväryhmästä. Katariina masentui raskausaikana, ja masennus jatkui vauvan synnyttyä. Hän nukkui suurimman osan vuorokaudesta, ja vauvan hoito jäi täysin hänen puolisonsa vastuulle. Heillä ei ollut mitään tukiverkostoa. Katariina kertoo kasvaneensa alkoholistiperheessä, jonka ongelmista ei ollut saanut puhua muille. Myös Katariina kuuli päiväryhmästä ensi kertaa neuvolakäynnillä, kun hän ei enää halunnut kaunistella asioita. − Minulle ei tullut mitään ilon tunteita vauvasta eikä minulla ollut minkäänlaista suhdetta häneen. Olin yrittänyt vaihtaa yhden pissavaipan ja vähän vaatteita. Mieheni hoiti vauvamme, joka tuntui tunnistavan vain isänsä. Halusin muuttaa asiat, Katariina kertoo. Ensi- ja turvakotien liitolla on kymmenellä paikkakunnalla ensikoteja ja 2020
12:sta päiväryhmiä. Ensikodissa vauvaa odottavat tai vauvaperheet saavat ympärivuorokautista tukea odotusaikaan, vanhemmuuteen ja arjen hallintaan. Päiväryhmään tullaan ensikotia matalammalla kynnyksellä. Ammattilaisten apu on samankaltaista, mutta ryhmä kokoontuu päivisin kahdesta kolmeen kertaan viikossa puolen vuoden ajan. Ryhmään osallistuu noin viisi vanhempaa lastensa kanssa. Ensikodissa taas perheet asuvat kuntoutuksen ajan. Vauva ja hänen tarpeensa ovat kaiken toiminnan keskiössä. Liiton vauvatyön asiantuntija Tanja Henttonen kertoo, että apua tarvitsevien perheiden taustalla on usein kasautuneita ja ylisukupolvisia ongelmia, esimerkiksi lähisuhdeväkivaltaa, parisuhde- tai mielenterveysongelmia ja päihteidenkäyttöä. Kyse voi olla myös elämässä eteen tulevasta kuormittavasta kriisistä. − Vanhempien taustalla olevat monenlaiset haasteet heijastuvat siihen, miten he itse kykenevät olemaan vanhempia lapselleen. Esimerkiksi masentuneena voi olla vaikea jaksaa olla kontaktissa vauvaan ja vuorovaikutuksesta voi puuttua leikki ja ilo, vaikka vauva tulisi muuten hoivatuksi. Vanhemman ja lapsen välinen kiintymyssuhde alkaa rakentua jo
