Raskaus- ja vauva-ajan mielenterveyshäiriöt

Tiina Taka-Eilola, Johanna Pietikäinen ja Heidi Jussila

Raskaus- ja vauva-aikaa eli perinataaliaikaa on pitkään pidetty mielenterveyshäiriöiltä suojaavana ajanjaksona, mutta tutkimuksen myötä kertynyt tieto on osoittanut, että äideillä on perinataaliajalla ainakin yhtä paljon mielenterveyshäiriöitä kuin muulla samanikäisellä väestöllä ja että tiettyjen häiriöiden riski on jopa tavanomaista suurempi. Synnytyksen jälkeinen herkistyminen, baby blues, on varsin tavallista. Raskausajan masennus ja synnytyksen jälkeinen masennus lienevät tunnetuimmat perinataaliajan mielenterveyshäiriöt. Tälle herkälle ajanjaksolle sijoittuu kuitenkin koko mielenterveyshäiriöiden kirjo, ja ne voivat vaihdella lievistä, lähes jokaisen elämää jossain vaiheessa koskettavista oireista hyvin vakaviin, sekä vanhemman että lapsen terveyttä ja hyvinvointia uhkaaviin sairauksiin.

23

Vanhemman perinataaliajan psykiatrinen sairaus voi olla vaiettu ja vaikeasti tunnistettava asia – toki toisaalta toisinaan myös täysin ilmeinen. Vanhempi voi kokea huonommuutta ja häpeää esimerkiksi huomatessaan itsessään masennuksen oireita, kun yleensä lapsen syntymästä ja vanhemmuudesta iloitaan. Raskaus- ja vauva-aikana avun hakeminen mielenterveys- ja päihdehäiriöihin voi olla vaikeaa. Odottava vanhempi saattaa pelätä sosiaalista stigmaa ja lapsen huostaanottoa, mikäli tuo julki oireensa ja ajatuksensa. Vakavimmat häiriöt, mania ja psykoosi, saattavat kehittyä koko perheen hyvinvointia uhkaaviksi ja edellyttävät aina sairaalahoidon tarpeen arvioimista. Haasteen nykyisessä sairaanhoitojärjestelmässä aiheuttaa se, miten turvataan vanhemman ja lapsen varhainen vuorovaikutus ja esimerkiksi imetyksen jatkuminen, jos vanhempi on psykiatrisessa sairaalahoidossa. Perinataaliajan mielenterveyshäiriöiden lääketieteellinen hoito ei saa muodostua pelkästä lääkehoidosta, vaan sen lisäksi näille asiakkaille tulee tarjota psykososiaalista tukea koko perheen hyvinvoinnin turvaamiseksi.

Unihäiriöt Masennus Ahdistuneisuushäiriöt Syömishäiriöt Mania ja psykoosi Persoonallisuushäiriöt Päihdehäiriöt

UNIHÄIRIÖT

Unettomuus liittyy lähes kaikkiin perinataaliajan mielenterveyshäiriöihin; esimerkiksi synnytyksen jälkeiseen psykoosiin, ahdistushäiriöihin ja masennukseen liittyy unettomuutta 42–100 prosentissa tapauksista (Lawson ym., 2015).

Raskausaikana jo alkuraskaudessa lisääntynyt virtsaamistarve ja muut fyysiset syyt aiheuttavat yöheräämisiä lähes kaikille naisille. Synnytyksen jälkeen taas esimerkiksi vauvan tiheät yöheräilyt voivat tehdä unesta rikkonaista. Unensaannin vaikeus on kuitenkin harvinaisempi oire, ja syy sen taustalla kannattaa selvittää (Barger, Caughey & Lee, 2013); onko taustalla esimerkiksi ahdistuneisuutta, parisuhdevaikeuksia, masennus tai turvattomuuden tunteita? Äkillinen unen tarpeen väheneminen voi kieliä maniasta. Levottomien jalkojen oireyhtymää esiintyy noin 23–37 prosentilla naisista perinataaliajalla, ja sen oireena oleva jalkojen jaksoittainen liikuttamistarve voi vaikeuttaa nukahtamista (Barger, Caughey & Lee, 2013). Tämä oireyhtymä on syytä erottaa muista unettomuuden syistä, sillä mm. folaatti- ja rautalisä voi helpottaa sen oireita (Lee, Zaffke & Baratte-Beebe, 2001). Raskausaikana myös yölliset hengityshäiriöt saattavat lisääntyä ja aiheuttaa muun muassa päiväväsymystä (Facco, 2011). Hengityskatkokset ovat haitallisia sekä sikiölle että äidille ja vaativat tarkempia tutkimuksia. Ylipainehengityshoito (CPAP) toimii onneksi hengityskatkosten eli uniapnean tehokkaana hoitomuotona (Facco, 2011).

Unettomuuden tehokas hoito kannattaa. Unettomuuden hoitoon käytetystä kognitiivis-behavioraalisesta lyhytterapiasta (CBT-I) on hyviä kokemuksia myös raskausaikana (Manber ym., 2019), ja nykyään sen tarjonta on lisääntynyt nettiterapiamahdollisuuden myötä (Felder ym., 2020). Tutkimusten mukaan CBT-I saattaa auttaa tavanomaista psykoterapiaa (CBT) paremmin sekä masennuk-

24 Vauvatyö

sesta että samanaikaisesta unettomuudesta kärsiviä ihmisiä (Blom ym., 2017). Unilääkkeiden käyttöä ei suositella raskaus- tai imetysaikana. Jos vauvan tiheät yöheräilyt jatkuvat poikkeavan pitkään, niin esimerkiksi neuvolan uniohjauksen, Ensi- ja turvakotien liiton Baby blues -toiminnan ja unichatin avulla vauvaa voi auttaa löytämään sopivat unirutiinit, ja samalla koko perhettä autetaan nukkumaan paremmin.

Unihäiriöt Masennus Ahdistuneisuushäiriöt Syömishäiriöt Mania ja psykoosi Persoonallisuushäiriöt Päihdehäiriöt

MASENNUS

Masennus on raskausaikana ainakin yhtä yleistä kuin synnytyksen jälkeenkin; raskaana olevista äideistä merkittäviä masennusoireita on noin joka kahdeksannella (Woody ym., 2017). Lievää, lyhytaikaista synnytyksen jälkeistä herkistymistä eli ns. baby bluesia voidaan pitää normaalina ilmiönä, mutta sitä ei pidä vähätellä, eikä viikkoja jatkuvaa tai toimintakykyä heikentävää masennusoireilua tule pitää baby bluesina. Masennuksen pääoireita ovat mielialan mataluus, mielenkiinnon puute ja toimintakyvyn heikkeneminen. Perinataaliajan masennukselle ominaisia oireita ovat uupumus, ahdistuneisuus, kiihtymys, murehtiminen, itsetuhoiset ajatukset sekä mielenkiinnon puute vauvaa kohtaan tai liiallinen huolestuneisuus vauvasta. Raskaus- ja vauva-ajan masennusta kartoitetaan Edinburg Postnatal Depression Scale (EPDS) -kyselyllä.

Aiempi masennus on tärkein riskitekijä perinataaliajan masennukselle, mutta sille altistavat myös useat muut tekijät, kuten krooniset sairaudet, läheisten mielenterveyshäiriöt, sosiaalisen tuen puute, traumaattiset kokemukset, hyvin nuori tai korkea ikä sekä heikko itsetunto. Raskausaikana masennukselle altistavat myös synnytyspelko, raskausanemia, -diabetes ja -pahoinvointi, ahdistuneisuus, parisuhteen puuttuminen sekä suunnittelematon tai ei-toivottu raskaus. Kiinalaisessa tutkimuksessa on havaittu, että raskausajan masennukselta suojaavat puolison ja muun sosiaalisen ympäristön tarjoama tuki, synnytykseen valmistautuminen sekä aktiivisten selviytymiskeinojen hallinta (Zeng ym., 2015).

Depression Käypä hoito -suosituksen mukaan raskaudenaikaisen masennuksen ensisijaisena hoitokeinona ovat psykoterapeuttiset ja psykososiaaliset interventiot. Interpersoonallisesta terapiasta (IPT) ja CBT:stä on kertynyt vahvaa näyttöä perinataaliajan masennuksen hoidossa. Lääkehoitoa tulee harkita ainakin vakavan masennuksen yhteydessä, niin raskaus- kuin vauva-ajallakin. Masennuslääkityksen lopettaminen altistaa masennusoireiden uusiutumiselle perinataaliajalla, joten lääkityksen lopettamisesta tulee aina keskustella lääkärin kanssa.

25

26 Vauvatyö

Unihäiriöt Masennus Ahdistuneisuushäiriöt Syömishäiriöt Mania ja psykoosi Persoonallisuushäiriöt Päihdehäiriöt

AHDISTUNEISUUSHÄIRIÖT

Ahdistus on tunne uhasta tai vaarasta, johon liittyy fyysisiä oireita, kuten sydämen tykytystä, käsien vapinaa, kiihtymystä tai lamaantumista ja hikoilua. Varsinaisiin ahdistuneisuushäiriöihin luetaan kuuluviksi paniikkihäiriö, sosiaalisten tilanteiden pelko ja yleistynyt ahdistuneisuushäiriö. Kuitenkin myös pakko-oireiset häiriöt, traumaperäinen stressihäiriö (PTSD) sekä fobiat kuuluvat ahdistuneisuushäiriöiden kirjoon. Häiriötason ahdistuneisuutta on todettu olevan perinataaliajalla jopa joka viidennellä äidillä, ja lievempi ahdistuneisuus sekä häiritsevät ajatukset ovat tätäkin yleisempiä. Ahdistusoireita voidaan kartoittaa esimerkiksi Generalized Anxiety Disorder Screener (GAD) -kyselyllä.

Perinataaliajan ahdistuneisuuden riskitekijät ovat paljolti samoja kuin masentuneisuudenkin. Masennukseen liittyy ahdistuneisuutta ja ahdistuneisuuteen masennusta. Raskausajalla ahdistuneisuus voi nostaa äidin stressihormonitasoja ja verenpainetta. Masentuneet ja ahdistuneet äidit imettävät vauvojaan verrokkejaan harvemmin. Ahdistuneisuutta lievitetään usein päihteillä, minkä vuoksi samalla ihmisellä on usein sekä ahdistuneisuus- että päihdehäiriöitä. Ahdistuneisuushäiriöiden hoito on samankaltaista kuin masennuksenkin: ensisijaisesti suositaan psykoterapeuttisia hoitomuotoja, kuten IPT ja CBT, mutta tarvittaessa hoitoon lisätään myös masennuslääke.

Traumatisoituneet äidit tulee huomioida aivan erityisellä tavalla raskaus- ja vauva-ajalla, minkä vuoksi heistä onkin oma lukunsa tässä kirjassa. Toinen tärkeä esille nostettava perinataaliajan yleinen ongelma on pakko-oireinen häiriö. Pakko-oireet pohjaavat yleensä huoleen, pelkoon ja epävarmuuteen, ja ne saattavat ilmetä esimerkiksi toistuvana tarkasteluna, pakonomaisena puhdistautumisena tai pakkoajatuksina. Pakkoajatukset ovat sinnikkäitä päivästä toiseen toistuvia ajatuksia, jotka voivat perinataaliajalla olla hyvin häiritseviä, sillä ne saattavat liittyä lapsen tai itsensä vahingoittamiseen. Silloin äiti voi rajoittaa toimintaansa siten, ettei vahingossakaan toteuta ajatuksiaan. Näistä oireista on tärkeää kysyä suoraan ja antaa äidin kertoa niistä ilman arvostelluksi tulemisen uhkaa. Pakko-oireista kärsivät äidit eivät ole muita väkivaltaisempia lapsiaan kohtaan, mikä ammattilaisten on tärkeä tiedostaa.

SYÖMISHÄIRIÖT

Syömishäiriöt eivät ole kovin tavallisia raskausaikana, sillä syömishäiriöistä kärsivillä on yleensä alentunut hedelmällisyys ja toisaalta syömishäiriön oireet vaikuttavat vähenevän raskausaikana. Kuitenkin ahmintahäiriö eli ahmimiskohtaukset ilman oksentamista ovat raskausaikana yleisiä. Synnytyksen jälkeen syömishäiriön oireilla on taipumus palata, ja oireita onkin syytä seurata, mikäli aiempi syömishäiriö on tiedossa.

27

MANIA JA PSYKOOSI

Kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön liittyy viikoista kuukausiin kestäviä, vuoroin esiintyviä masennus- ja maniajaksoja. Masennusoireet ovat samanlaisia kuin tavallisessakin masennuksessa, mutta lääkehoito erilaista. Maniaan liittyy kohonnut mieliala, vauhdikkuutta, puheliaisuutta, estottomuutta, harkitsematonta käytöstä ja unen tarpeen vähenemistä. Kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön liittyy merkittävästi kohonnut itsemurhariski, ja potilaan hoitoon sitoutuminen voi olla heikkoa. Synnytys altistaa manian puhkeamiselle. Sairauden alkuvaiheessa ja etenkin manian yhteydessä potilas tarvitsee usein sairaalahoitoa, ja lääkehoito on yleensä välttämätöntä niin akuutti- kuin ylläpitovaiheessakin. Osa kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoitoon käytettävistä lääkkeistä ei sovi raskausaikana käytettäviksi, mutta lääkettä ei saa koskaan tauottaa ilman lääkärin apua, sillä lääkkeen lopettamiseen liittyy merkittävä manian puhkeamisen riski, joka taas voi uhata sekä äidin että sikiön terveyttä. Nämä äidit tarvitsevatkin psykiatrin seurantaa aina raskauden suunnitteluvaiheesta vauvavaiheeseen saakka.

Kaksisuuntainen mielialahäiriö on tärkein riskitekijä synnytyksen jälkeiselle psykoosille eli puerperaalipsykoosille, joka voi manian lisäksi liittyä myös psykoosisairauteen ja vakava-asteiseen masennukseen. Kuitenkin puerperaalipsykoosi voi kehittyä ilman ennakoivaa psykiatrista sairautta. Puerperaalipsykoosi puhkeaa tavanomaisesti 1–14 vuorokauden aikana synnytyksen jälkeen, yleensä äidin jo kotiuduttua synnytyssairaalasta. Tämä psykiatrinen hätätilanne on onneksi harvinainen, sitä ilmenee noin 0,1–0,2 prosentilla synnyttäneistä äideistä. Jos äidillä epäillään psykoosioireita synnytyksen jälkeen, on hänet lähetettävä päivystyksellisesti psykiatrin arvioon. Häntä on myös tarkkailtava jatkuvasti, sillä äidin käytös saattaa olla hyvin arvaamatonta ja psykoosioireet voivat altistaa äitiä vahingoittamaan itseään tai lastaan.

Äiti tarvitsee yleensä sairaalahoitoa, mutta äidille ja vastasyntyneelle pitäisi tarjota vierihoidon mahdollisuus heti, kun se on turvallista. Äiti yleensä toipuu psykoosista hyvin, mutta on altis psykoosin uusiutumiselle seuraavien raskauksien yhteydessä. Sen vuoksi psykiatrin seuranta ja lääkehoidon jatkaminen seuraavien raskauksien yhteydessä on tärkeää. Vakavasta psykiatrisesta sairaudesta kärsivä vanhempi tarvitsee aina tiivistä psykososiaalista tukea, ja perheen lastensuojelun tarve tulee arvioida.

Unihäiriöt Masennus Ahdistuneisuushäiriöt Syömishäiriöt Mania ja psykoosi Persoonallisuushäiriöt Päihdehäiriöt

PERSOONALLISUUSHÄIRIÖT

Persoonallisuushäiriöihin liittyvistä ongelmista tai niiden hoidosta raskauden aikana on vielä toistaiseksi vain vähän tutkimustietoa. Persoonallisuushäiriöitä arvioidaan olevan 6,4 prosentilla raskaana olevista, ja niillä on todettu vahva

28 Vauvatyö

Unihäiriöt Masennus Ahdistuneisuushäiriöt Syömishäiriöt Mania ja psykoosi Persoonallisuushäiriöt Päihdehäiriöt yhteys vanhemman raskaus- ja vauva-ajan psyykkisiin oireisiin sekä masennukseen, päihteiden käyttöön ja riittämättömään sosiaaliseen tukeen.

Äidin epävakaan persoonallisuushäiriön on todettu liittyvän varhaisen vuorovaikutuksen merkittäviin haasteisiin, kuten vanhemman epäsensitiivisyyteen, ylisuojelevuuteen ja vihamielisiin piirteisiin sekä vuorovaikutuksen vaihteluun äärimmäisen ja vihamielisen kontrollin sekä passiivisen välinpitämättömyyden välillä. Epävakaat äidit kokevat usein vanhemmuuteen liittyvää voimakasta stressiä. Näiden äitien arvioidaan hyötyvän lapsen kehitykseen liittyvästä psykoedukaatiosta sekä vanhemmuuden taitojen ja vuorovaikutuksen tukemisesta. Mindfulness-perustaisista vanhemmuutta tukevista interventioista sekä äidin oman tunnesäätelyn parantamiseen tähtäävistä hoitomuodoista arvioidaan olevan hyötyä epävakaille äideille.

Unihäiriöt Masennus Ahdistuneisuushäiriöt Syömishäiriöt Mania ja psykoosi Persoonallisuushäiriöt Päihdehäiriöt

PÄIHDEHÄIRIÖT

Raskaudenajan tupakoinnin yleisyys on Suomessa pitkään ollut noin 15 prosenttia. Viimeaikaista arviota muiden päihteiden käytöstä raskaana olevilla ei ole käytettävissä. Sikiöaikainen päihdealtistus liittyy useisiin pitkän ja lyhyen aikavälin kielteisiin seurauksiin. Vakavimmat lapseen kohdistuvat haitat liittyvät sikiöaikaiseen alkoholialtistukseen. Maailmanlaajuisesti sikiöaikaisen alkoholialtistuksen aiheuttamia oireyhtymiä (FASD, fetal alcohol spectrum disorders) arvioidaan olevan 2,3 prosentilla elävänä syntyneistä lapsista. Päihteitä käyttävien äitien raskaudet ovat aina riskiraskauksia, jotka edellyttävät erityistä seurantaa.

Vakavista päihdehäiriöistä kärsivillä äideillä on usein sekä terveyteen että sosioekonomiseen ja psykososiaaliseen tilanteeseen liittyviä kasautuvia vaikeuksia. Hoitoon hakeutumista voivat estää monet eri syyt, kuten huoli stigmatisoitumisesta, päihderiippuvuuden mukanaan tuomat haasteet sekä pelot siitä, millä tavalla tulee kohdatuksi terveys- ja sosiaalipalveluissa. Vaikka näyttö yksittäisten psykososiaalisten hoitomuotojen tehokkuudesta raskausajan vakavien päihdehäiriöiden hoidossa on vielä vähäistä, näyttää kuitenkin siltä, että raskausajan päihdehoito liittyy syntyvän lapsen parempaan ennusteeseen.

Vanhemman päihdehäiriö heijastuu kielteisesti vanhemmuuteen ja varhaiseen vuorovaikutukseen monen eri mekanismin kautta, ja vanhemmuuden haasteet ovat monimuotoisia. Useita päihdehäiriöistä kärsiville vanhemmille suunnattuja vanhemmuutta tukevia interventioita on tutkittu ja kehitetty, mutta lisätutkimusta niiden vaikuttavuudesta tarvitaan edelleen. Sektorien rajat ylittävät integroidut hoitomuodot nähdään ensisijaisina tukimuotoina päihdeperheiden auttamisessa jo raskausajasta lähtien. Esimerkiksi Ensi- ja turvakotien liiton Pidä kiinni -ensikodeissa ja avopalveluissa tuetaan odotusajasta alkaen varhaista vuorovaikutusta ja vanhempien päihteettömyyttä.

29

Mielenterveyshäiriöt kulkevat yli sukupolvien

Perinataalisten mielenterveyshäiriöiden on todettu olevan yhteydessä syntyvän lapsen kehitykseen ja mielenterveyteen. Tämä yhteys on hyvin monitekijäinen ja osin selvittämätön.

Useat geenit erilaisina yhdistelminä altistavat yksilöä mielenterveyshäiriöille. Kuitenkin ympäristötekijät vaikuttavat geenien luentaan aiheuttaen niin sanottuja epigeneettisiä muutoksia, jotka voivat joko heikentää tai vahvistaa perittyä geneettistä alttiutta. Biologisia ympäristötekijöitä ovat esimerkiksi raskausajan hormonitasojen vaihtelut, lääkitys ja elintavat, kuten ravinto, päihteet, uni sekä liikunta. Psykologisiin ympäristötekijöihin kuuluvat vanhemman ja lapsen välinen kiintymyssuhde ja varhainen vuorovaikutus sekä vanhemmuus. Sosioekonomisia ympäristötekijöitä taas ovat esimerkiksi vanhempien koulutus- ja tulotaso

Useat geenit erilaisina yhdistelminä altistavat yksilöä mielenterveyshäiriöille.

sekä perheen sosiaaliset suhteet. Mielenterveyshäiriöillä on yhteyttä myös näihin ympäristötekijöihin. Erityisessä sairastumisriskissä ovat lapset, joiden kummallakin vanhemmalla on mielenterveyshäiriö.

Psyykkisesti sairaiden vanhempien lapsille kertyy siis sekä geneettisiä riskitekijöitä että epäedullisia ympäristötekijöitä, jotka yhdessä lisäävät lapsen psykiatrisen sairastavuuden riskiä. Lapsen elämän varrelle kertyvien epäedullisten ympäristötekijöiden karsiminen ja suojaavien tekijöiden kerryttäminen saattavat vähentää lapsen alttiutta sairastua mielenterveyshäiriöön.

Lähteet

Barger, M. K., Caughey A. B. & Lee, K. A.

(2013). Evaluating insomnia during pregnancy and postpartum. Teoksessa H. P. Attarian & M. Viola-Saltzman (toim.) Sleep disorders in women (s. 225–242). New York: Humana Press.

Blom, K., Jernelöv, S., Rück, C., Lindefors,

N. & Kaldo, V. (2017). Three-year follow-up comparing cognitive behavioral therapy for depression to cognitive behavioral therapy for insomnia, for patients with b oth diagnoses. Sleep 40(8), 1–5.

Facco, F. L. (2011). Sleep-disordered breathing and pregnancy. Seminars in Perinatology 35, 335–339.

Felder, J. N., Epel, E. S., Neuhaus, J., Krystal,

A. D. & Prather, A. A. (2020). Efficacy of digital cognitive behavioral therapy for the treatment of insomnia symptoms among pregnant women: A randomized clinical trial. JAMA Psychiatry 77(5), 1–9.

Lawson, A., Murphy, K. E., Sloan, E., Uleryk,

E. & Dalfen, A. (2015). The relationship between sleep and postpartum mental disorders: A systematic review. Journal of Affective Disorders 176, 65–77.

Lee, K. A., Zaffke, M. E. & Baratte-Beebe, K.

(2001). Restless legs syndrome and sleep disturbance during pregnancy: The role of folate and iron. Journal of Women’s Health and Gender-Based Medicine, 10(4), 335–341.

Manber, R., Bei, B., Simpson, N., Asarnow, L., Rangel, E., Sit, A. & Lyell, D. (2019).

Cognitive behavioral therapy for prenatal insomnia. Obstetrics & Gynecology 133(5), 911–919.

Woody, C. A., Ferrari, A. J., Siskind, D. J.,

Whiteford, H. A. & Harris, M. G. (2017). A systematic review and meta-regression of the prevalence and incidence of perinatal depression. Journal of Affective Disorders, 219, 86–92.

Zeng, Y., Cui, Y. & Li, J. (2015). Prevalence and predictors of antenatal depressive symptoms among Chinese women in their third trimester: a cross-sectional survey. BMC Psychiatry, 15, 66.