7 minute read
Ensikoti- ja päiväryhmätoiminta vauvaperheiden tukena
Anu Leinonen
Ensikodin ja päiväryhmien palveluihin ohjautuvat vauvat ja vanhemmat tarvitsevat monenlaista tukea. Vauvan näkökulmasta arjesta pyritään tekemään niin turvallista ja hyvää kuin mahdollista, mikä tarkoittaa sekä korjaavaa että korvaavaa vuorovaikutusta ja ennakoitavaa päiväohjelmaa. Vauvat ovat ensikodissa kiistattomia tähtiä, joille jutellaan ja lauletaan ja joita ihastellaan joka käänteessä. Vakaan arjen lisäksi tavoitellaan vauvojen kehitykselle tärkeää yhteistä iloa. Tässä luvussa kerrotaan ensikodeissa sekä vauvaperheiden päiväryhmissä tehtävästä vaativasta vauvatyöstä.
Ensikodeissa opetellaan turvallista vuorovaikutusta ja arjen taitoja
Ensikoti on luotu paikaksi, jonne vauva vanhempineen voi asettua, kun he eivät pärjää haastavissa tilanteissa omillaan. Ympärivuorokautisia ensikoteja on Suomessa kymmenen, ja perhe voi olla niissä kuntoutusjaksolla muutamasta kuukaudesta puoleen vuoteen tai jopa vuoteen asti.
Ensikotien arjen tavoitteena on ”tavanomaisuus”, jonka takana on valtava määrä asiantuntemusta vanhemmuuden tukemisesta, varhaisesta vuorovaikutuksesta, stressinsäätelystä ja vauvan aivojen kehityksestä. Työntekijät tekevät ensikodin arjessa hienovaraista ja perhettä kunnioittavaa sekä kulttuurisensitiivistä vuorovaikutustyötä. Työntekijät ovat vastavuoroisessa suhteessa sekä vauvan että vanhempien kanssa. Työskentelyn ytimessä on vauvan ja vanhempien välinen suhde, jonka hoitamiseen on saatava lupa vanhemmilta. Vuorovaikutuksen asiantuntijuus perustuu toiminnan läpinäkyvyyteen ja luottamukseen. Perheen lisäksi ensikodin työntekijät toimivat suhteessa perheen laajempaan verkostoon.
Kun vanhemmilla on ollut vaikeita tilanteita ja puutteita omissa kiintymyssuhteissaan, tarvitaan työntekijöiltä traumasensitiivistä työotetta ja vankkaa ammattitaitoa. Ensikodeissa kaikki toiminnot ja siirtymät on mietitty huolellisesti moniammatillisen työryhmän kesken ja hyödyntäen työnohjausta ja tarvittaessa erikoisalojen konsultaatioita.
Elämän ytimessä olevat perustarpeet – kuten syöminen ja nukkuminen – vaativat vanhemmalta herkkää kykyä säädellä sekä omaa että vauvan vireystilaa. Voidakseen hyvin ja kehittyäkseen vauva tarvitsee myös yhteistä, vuorovaikutuksessa jaettavaa iloa. Hyvässä yhteydessä tapahtuva pirskahteleva leikkisyys saa vauvan aivoissa aikaan positiivisen ilotulituksen: uusia hermoyhteyksiä syntyy ja aktivoituu. Vuorovaikutuksellinen leikki ja ilo nähdäänkin vaativassa vauvatyössä välttämättömäksi perustarpeeksi.
Päiväryhmistä saa taitoja ja vahvistusta itsenäiseen arkeen
Vauvaperheille suunnattuja päiväryhmiä järjestetään kolmessatoista yhdistyksessä. Niiden toiminnoissa on paikkakuntakohtaisia eroja. Tässä luvussa kuvataan erityisesti Helsingin ensikodin päiväryhmän eli Päivä-Ensikodin toimintaa.
Helsingin Päivä-Ensikotiin, kuten muihinkin päiväryhmiin, tullaan tilanteessa, jossa vanhemman mielen hyvinvointi on vakavasti koetuksella. Palveluun ohjaudutaan yleensä lastensuojelun tai psykiatrian kautta, ja kuntoutuksen alussa vanhemmalla saattaa olla paljon epäonnistumisen tunteita ja vaikeutta luottaa itseensä vanhempana. Vanhemmalle tarjotaan ensin kolmen tapaamisen pituinen tutustumisjakso, jonka aikana hän voi pohtia, sopiiko päiväryhmän tarjoama tuki hänelle ja hänen vauvalleen. Työskentelyssä pyritään tasa-arvoiseen ja jokaisen perheen erityisyyttä kunnioittavaan lähestymistapaan, jossa työntekijöilläkään ei ole valmiita vastauksia. Työntekijät asettuvat vanhemman rinnalle pohtimaan, mistä lähteä liikkeelle, jotta perheen elämä helpottuisi.
Päivä-Ensikodin terapeuttinen ryhmä kokoontuu kaksi kertaa viikossa 5–6 tunnin ajan puoli vuotta kerrallaan. Isien ja vauvojen suljettu terapeuttinen ryhmä kokoontuu kerran kuussa kolmen tunnin ajan. Isien ryhmä sisältää samat kuntoutuksen ja hoivan elementit kuin päivisin kokoontuva ryhmä, jolloin vauvat saavat samankaltaisia kokemuksia molempien vanhempien kanssa. Ryhmätapaamisten lisäksi vanhempien on mahdollista tutkia omaa elämäänsä ja kuntoutumistavoitteitaan myös perhekohtaisissa tapaamisissa työntekijöiden kanssa. Välitavoitteita tehdään ja arvioidaan säännöllisin väliajoin lastensuojelu- ja verkostoneuvotteluissa. Puolen vuoden kuntoutusjaksoon kuuluu viiden vuorokauden kuntouttava intensiiviviikko.
Vanhemman oma verkosto voi olla hatara ja voimavarat vähissä, jolloin Päivä-Ensikodin työryhmän pitkäjänteinen tuki vauvalle ja vanhemmalle itselleen on erityisen tärkeää. Päiväryhmän työntekijöistä ja ryhmään kuuluvista vanhemmista tulee toisilleen tärkeitä aikuisia, joiden kanssa oppimista ja jakamista tapahtuu puolin ja toisin. Luottamuksellinen yhteys työntekijöihin kannattelee vauvaa, kun vanhemmilla on kriisiytynyt elämäntilanne. Ryhmään kuuluminen on voimaannuttavaa myös siksi, että perheet tuntevat olevansa tärkeitä toisille ryhmäläisille.
Tavoitteena vuorovaikutus, leikki ja jaettu ilo
Sekä ensikotien että päiväryhmien työntekijöiden puheessa toistuvat usein yhteinen ilo ja riemu, ja niitä tavoitellaan tietoisesti monin tavoin. Vauvan viestit huomioiva ja leikkisä vuorovaikutus on ensiarvoisen tärkeää sekä vauvan aivojen kehitykselle että kiintymyssuhteen rakentumiselle. Traumatisoituneelle vanhemmalle leikki voi olla vierasta ja pelottavaa. Työntekijät ovat tärkeitä roolimalleja leikkisyydessä ja ilossa, ja joskus vanhemmat saattavat seurata heidän leikkimistään pitkään ennen kuin lähtevät siihen itse mukaan. PäiväEnsikodin ohjaajien mukaan vanhemmat seuraavat joskus hämmentyneinä työntekijöiden leikkimistä ja laulamista vauvoille. Vähitellen vanhemmat sisäistävät työntekijöiden höpsöttelevän ja arvostavan tavan olla vauvojen kanssa ja ryhtyvät lopulta itsekin leikkimään ja puhumaan ”vauvakieltä”.
Vauvaperheiden aamu alkaa aina vuorovaikutusleikkihetkellä. Leikkihetken alussa osallistujat kertovat, miten yö on mennyt ja aamu alkanut vauvan kanssa. Vuorovaikutusleikkihetki muistuttaa päällisin puolin tavallista musiikkileikkiä eli muskaria. Laululeikkien tarkoitus on luoda vauvoille kokemus turvallisesta ja iloisesta yhdessäolosta vanhemman ja ryhmän kanssa. Tämän onnistuminen edellyttää työryhmältä kykyä suunnitella ja mukauttaa toimintaansa asiakasperheiden moninaisten tarpeiden mukaisesti. Työntekijät tekevät samalla huomioita vauvojen ja vanhempien kehollisesta viestinnästä ja pohtivat, pitäisikö päivän ohjelman koostua vireystilaa nostattavasta leikistä vai painottuisivatko siinä rauhoittumisen ja hoivan elementit. Ensikodilla tehtävän vuorovaikutusleikin taustateoria tulee Theraplayn eli intensiivisen vuorovaikutusleikkiterapian maailmasta.
Turvallista vuorovaikutusleikkihetkeä pohjustetaan suunnittelemalla huolellisesti ohjelma ja istumapaikat. Suunnittelun taustalla on traumateoria, jonka mukaan ihminen pysyy parhaalla tavalla toimintakykyisenä, kun hän kokee olonsa turvalliseksi eikä ole yli- tai alivirittynyt. Jokaiselle vauvalle ja vanhemmalle pyritään luomaan mahdollisimman hyvät lähtökohdat pysyä optimaalisessa, toimintaan sopivassa vireystilassa. Tällöin vanhemmalla on mahdollisuus tarkastella tilannetta vauvan näkökulmaan asettumalla eli mentalisaation avulla. Leikkiryhmässä vanhemmalla on tilaisuus seurata, mistä vauva pitää ja ei pidä – tämä vahvistaa hänen mentalisaatiokykyään. Vauvan käyttäytymisen takana olevien tunteiden ja tarpeiden pohdinta voi olla helpompaa työntekijöiden kannattelemassa leikkihetkessä kuin arkisissa tilanteissa.
Yhteistä säätelyä perustoimintojen äärellä
Työntekijät mukauttavat työotteensa vauvavanhempipareille tai perheille sopivaksi. On tärkeää, että osallistujia autetaan tarvittaessa yli- ja alivireystiloistaan takaisin sietoikkunaan. Ollessaan alivireystilassa vanhempi tarvitsee kannustavaa ja energisoivaa vierelläoloa saadakseen ilmaisuunsa vauvaa innostavampaa ja eloisampaa otetta. Ylivireystilassa oleva vanhempi puolestaan tarvitsee ohjaajan rauhoittavaa kosketusta ja kädestä pitäen tapahtuvaa ohjaamista kyetäkseen hidastamaan toimintaansa vauvalle sopivammaksi.
Välillä joku vanhemmista ajautuu mieleen tunkeutuvan traumaattisen kokemuksen valtaan, mikä voi tarkoittaa monenlaisia kehollisia traumaoireita, esimerkiksi jähmettymistä tai puutumista. Traumaoireet voivat olla niin voimakkaita, että vanhempi vetäytyy vuorovaikutuksesta, vaikka onkin fyysisesti läsnä.
Vauva saa tietoa ympäristön turvallisuudesta tarkkailemalla häntä hoitavan vanhemman kasvoja, ja siksi vanhemman emotionaalinen poissaolo on hänelle hämmentävä ja pelottava kokemus. Vanhempi pyrkii vetäytymisellään useimmiten suojelemaan vauvaa itse kokemaltaan ahdistukselta, ja työntekijän tehtäväksi jää miettiä, miten tilanne etenisi vauvan kannalta parhain päin. Vanhempi saattaa tarvita ohjaajan huomiota itse niin kipeästi, ettei kykene huomioimaan vauvaa. Ohjaaja kääntää tuolloin lempeästi katseensa vauvaan ja ohjaa vanhempaa mahdollisuuksien mukaan häntä kohti.
Joskus vauvan ja vanhemman yhdessäolo on niin ahdistuksen sävyttämää, että vauva puolestaan hakee turvaa kääntymällä pois vanhemmasta. Tämä voi herättää vanhemmassa häpeän tunteita, ja tällöin on äärimmäisen tärkeää, että vanhempi saa työntekijältä hienovaraista ja lämmintä tukea.
Työntekijä mallintaa, sanoittaa ja muokkaa vuorovaikutusta sekä vauvan että vanhemman tarpeet huomioiden, usein vauvan äänenä toimien. Vauvan ja vanhemman vuorovaikutuksen ja kiintymyssuhteen vahvistaminen on vaativan vauvatyön päämäärä, jonka saavuttamiseksi tarvitaan sensitiivisyyttä, luovuutta ja joustavuutta.
Ensikoti- ja päiväryhmäjaksolla olevat vauvat ja vanhemmat tarvitsevat usein eniten tukea perustoimintojen, kuten syömisen ja nukkumisen, hoitamisessa. Ensikodin ja päiväryhmän toiminta on vakauttavaa, mikä tarkoittaa, että vanhemmalle tarjotaan aktiivista tukea sekä oman että vauvan säätelyn pulmissa. Ryhmien kokoontumisen ja perhetapaamisten lisäksi ydintyöskentelyalueita ovatkin yhteisöllinen ruokailu ja vauvojen unen mahdollistaminen, mikä tapahtuu usein vanhempia tukemalla.
Tuki on joustavaa ja asiakaslähtöistä, ja sen vuoksi ensikodeissa ja päiväryhmissä ruokailuun liittyy erilaisia tavoitteita. Ympärivuorokautisen ensikodin asiakkaat harjoittelevat tyypillisesti arjen ja vanhempana olemisen perustaitoja. He valmistavat vuorollaan ja tarvittaessa työntekijän tuella ruoan kerran viikossa koko osastoyhteisölle ja saavat näin tärkeitä onnistumisen kokemuksia. Päivä-Ensikodin ruokailu taas on terapeuttisesti tuettu yhteisöllinen tapahtuma, jossa asiakasperheet saavat tulla valmiiseen pöytään. Tarvittaessa työntekijät tukevat yksilöllisesti niin vauvaa kuin vanhempaakin, jotta ruokailutilanne sujuu mahdollisimman myönteisesti.
Arvostava huumori, läsnä oleminen ja pyrkimys ymmärtää vauvan mielenliikkeitä auttavat vanhempia näkemään tilanteet vauvan näkökulmasta. Joskus vanhemman tilanne on niin hankala, että vauva ei saa riittävästi sitä, mitä hän tarvitsee. Vauva ei voi odottaa, joten työntekijöiden tehtävä on antaa hänelle sitä, mitä hän tarvitsee. Vauvan ensimmäinen ikävuosi on keskushermoston ja aivojen kehityksen kannalta ratkaisevan tärkeä koko tulevaa elämää ajatellen. Kannatteleva ja riittävän sensitiivinen vuorovaikutus auttaa häntä vastavuoroisten ihmissuhteiden muodostamisessa koko elämän ajan.
Turvallisuus ja vakaus luovat pohjan muutokselle
Riittävän pitkä hoitoprosessi lukuisine kohtaamisineen ja toistoineen luo turvaa ja vakautta vauvoille ja vanhemmille ja mahdollistaa muutoksen. Vanhemman vahvistuminen voi näkyä vauvassa esimerkiksi niin, että hän ilmaisee enemmän erilaisia tarpeita ja tunnetiloja. Vauvan kehitys on suotuisinta silloin, kun hän voi hakea vanhemmalta apua ja tulee lohdutetuksi vaikeissa tilanteissa. Tällöin hän uskaltaa suuntautua myös ympäröivään maailmaan. Joskus vanhemman pelot ovat rajoittaneet vauvan tutustumista lähiympäristöön. Äiti tai isä on saattanut kuntoutuksen alussa esimerkiksi ottaa vauvan syliinsä aina tämän pyrkiessä nurmikolle. Vanhemman lisääntynyt vakautuminen voi näkyä niin, että vauva pääseekin nyt tutkimaan ruohoa ja saamaan uusia kehollisia aistimuksia.
Muutokset näkyvät usein myös vauvan ja vanhemman välisessä suhteessa, johon tulee enemmän vastavuoroisuutta ja rentoutta. Vanhempi kykenee tavoittamaan vauvansa kokemusta arkisissa tilanteissa ja suhtautumaan tähän myötätuntoisemmin, säilyttäen kokemuksen omasta riittävyydestään. Taapero voi esimerkiksi päästä harjoittelemaan ikätasoista syömistä, kun vanhemman ahdistus siinä syntyvästä sotkusta vähenee.
Vauvan työntekijöiltä saama tuki ei koskaan mene hukkaan. Korvaavan työn arvon ja merkityksen oivaltaminen on tärkeää niissäkin tilanteissa, joissa vauva ei syystä tai toisesta voi jäädä kasvamaan vanhempiensa kanssa. Tietoisuus työn merkityksellisyydestä auttaa työntekijöitä jaksamaan tilanteissa, jotka herättävät heissäkin vahvoja tunteita.
Kirjoittaja Anu Leinonen haastatteli artikkelia varten Helsingin ensikodin vastaavia ohjaajia Pipsa Tammista ja Sini Backmania, Päivä-Ensikodin vastaavaa ohjaajaa Kirsi Roosia, ohjaajia Kaisa Hulkkoa ja Helena Kuusivuorta sekä lapsityöntekijä Jonna Heinosta.
Ydinkohdat
Suomessa on kymmenen ensikotia ja kolmetoista avopalveluun kuuluvaa päiväryhmää Vauvaperheet saavat ensikodeissa ja päiväryhmissä taitoja arjen hallintaan sekä vahvistusta vanhemmuuteen ja vuorovaikutukseen Vauvatyön päämääränä on parantaa vauvan ja vanhemman kiintymyssuhdetta ja vuorovaikutusta. Ytimessä on aina vauvan ja vanhempien välinen suhde Ilo ja vuorovaikutuksellinen leikki ovat vauvalle välttämättömiä perustarpeita Harjoittelun ansiosta vauvan ja vanhemman suhteeseen tulee enemmän luottamusta, vastavuoroisuutta ja rentoutta
