13 minute read
Anna isälle reilu mahdollisuus
Pirjo Kotkamo
Nykypäivän isät ovat yhä aktiivisemmin mukana lastensa elämässä, mutta osa isistä kokee tulevansa ohitetuiksi palveluissa. Erityisesti näin voi käydä, jos isällä on traumakokemuksia tai väkivalta-, päihde- tai mielenterveysongelmia. Miksi ja miten heidän isyyttään tulisi erityisesti tutkia ja tukea? Sitoutuneella isyydellä on positiivisia vaikutuksia lapsen kasvuun ja kehitykseen, parisuhteeseen sekä perheen ja isän itsensä hyvinvointiin. Isyys on usein paras motivaatio muutokseen, ja työskentely isien kanssa kannattaa aloittaa jo raskausaikana. Työskentelyn apuna voi käyttää niin sanottuja isäkortteja.
99
Vanhemmuutena isyys on yhtä arvokasta kuin äitiys
Isyyden tukeminen alkaa isän kohtaamisesta. Naisilta kysytään yleensä palveluissa, ovatko he äitejä, mutta miten on miesten kohdalla? Terveydenhuoltolain (1326/2010) 70 § velvoittaa selvittämään lapsen hoidon ja tuen tarpeen sekä turvaamaan lapselle riittävän hoidon ja tuen, kun lapsen vanhempi, huoltaja tai muu lapsen hoidosta ja kasvatuksesta vastaava henkilö saa päihdehuolto- tai mielenterveyspalveluja tai muita sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja, joiden aikana hänen kykynsä huolehtia lapsen hoidosta ja kasvatuksesta arvioidaan heikentyneen. Myös uudessa sosiaalihuoltolaissa (1301/2014) on vahvistettu velvoitetta arvioida lapsen tilannetta silloin, kun vanhempi on esimerkiksi päihde- tai mielenterveyspalveluiden asiakkaana.
Useissa tutkimuksissa on havaittu, että miehet ovat sosiaali- ja terveyspalveluissa saaneet kokemuksia sivuuttamisesta ja toissijaistamisesta vanhempana (mm. Jämsä, 2010b; Edhborg ym., 2016; Massoudi, 2013). Vanhempana toimimiseen työntekijöillä on isien kokemuksen mukaan tietynlainen normi. Isien kanssa puhutaan huoltajan roolin ja tehtävien kautta, kuten kysymällä ”Miten teillä toimitaan?”. Isyys, joka on henkilökohtaisempi ja sisältää tunnesuhteen lapseen, jää vähemmälle huomiolle. (Tienvieri, 2011.)
Kuva Getty Image
100 Vauvatyö
Saat isän työskentelyyn mukaan, kun:
- vältät toimimasta pelkästään äidin kanssa ja kautta
- pidät huolta, että sinulla on isän yhteystiedot
- kutsut isän henkilökohtaisesti, et äidin kautta
- sovit tapaamisajan, joka sopii myös isälle
- osoitat isälle, että hän on tärkeä ja odotettu
- olet aidosti kiinnostunut ja kuuntelet aktiivisesti
- kerrot isälle hänen merkityksestään lapsen kehitykselle ja hyvinvoinnille
- kerrot isälle, että on tärkeää kuulla molempien vanhempien näkemykset perheestä ja lapsesta
- kerrot isälle, miksi tapaaminen on järjestetty ja mihin sillä pyritään
- selkeytät tarjottavan tuen kokonaisuuden, esimerkiksi sen, mitä tahoja kukin tapaamisessa oleva yhteistyökumppani edustaa ja mikä on kunkin tehtävä
- kysyt ja olet kiinnostunut kuulemaan isän näkemyksiä, huolenaiheita ja ratkaisumalleja ja kirjaat ne asiakaskirjauksiin
- tuet isää, kun hänellä on ongelmia tai hän tarvitsee apua
- huolehdit, että isä saa tiedot tapaamisissa päätetyistä asioista suoraan työntekijältä, jos hän ei pääse tapaamiseen
- tarjoat mahdollisuutta henkilökohtaiseen käyntiin.
Isäksi ei synnytä vaan isäksi kasvetaan
Vanhemmaksi tulemisen kokemus on erilainen isälle ja äidille. Naiselle roolimuutos vanhemmaksi on raskauden takia selkeämpi kuin miehelle. Vähäisempien muutosten vuoksi mies voi helpommin jatkaa entistä elämäänsä ja pitää isän roolin erillään muista rooleista ja identiteetistä. Vanhempien välille voi syntyä emotionaalista etäisyyttä, mikä vähentää parisuhdetyytyväisyyttä. Miehen on odotusaikana ponnisteltava aktiivisesti saadakseen naisen kiinni vanhemmuuden kehitystehtävissä.
Raskausviikoilla 12–25 miehen kokemukset omasta lapsuudestaan ja omista vanhemmistaan aktivoituvat. Myönteiset muistot mahdollistavat miehen emotionaalisen eläyty-
101
misen isyyteen, kun taas kielteiset voivat johtaa syrjäytymiseen perheestä. Vaihe on ratkaiseva siinä, pystyykö mies uuden roolin myötä siirtymään täysipainoiseen isyyteen vai jääkö se hänelle ajatuksena vieraaksi. (Punamäki, 2011.) On siis tärkeää työskennellä isän kanssa jo raskausaikana. Olennaista on, millaisena mies kokee ajatuksen isyydestä ja millaista tukea ja kannustusta hän saa isyyteen sitoutumiseen puolisoltaan ja ympäristöstään.
Vauvaa odotettaessa ja tiiviissä yhteydessä vastasyntyneen kanssa miehellä aktivoituu samoja hormoneja (mm. oksitosiinia ja prolaktiinia) kuin raskaana olevalla naisella. Hormonit tekevät miehen suojelevammaksi perhettään kohtaan ja vahvistavat sitoutumista perheen hyvinvointiin.
Raskauden aikana ja vauvan synnyttyä työskentelyn apuna voi käyttää isäkortteja (ensijaturvakotienliitto.fi). Isäkorteissa tutkaillaan isäksi tulemista ja isänä olemisen eri puolia. Tervetuloa isäksi – maailman isoin asia -kortista on hyvä apu, kun tieto raskaudesta saa tunteet ja ajatukset mylläkkään. Raskausviikoilla 12–25 Hyvinvoiva isä – hyvää elämää koko perheelle -kortti tukee isän jaksamista ja stressin hallintaa ja on apuna ajankäytön ja elintapamuutosten pohdinnassa. Kerro ja kuuntele -kortti on oiva apu raskausviikoilla 25–30, kun kiintymyssuhde lapseen tulee merkittäväksi ja oma tuleva isyys kiinnostaa. Isä perheen turvallisuudentekijänä -kortissa pohditaan, miten isänä voi vaikuttaa siihen, että lapsi kokee olonsa turvalliseksi. Aiheesta on hyvä puhua viimeistään raskausviikoilla 30–40. (ETKL b.)
Isäksi voi tulla monella tavalla
Sitoutunut isyys on aktiivista osallistumista lapsen fyysiseen hoitamiseen sekä leikkimistä ja tavoitesuuntautunutta toimintaa lapsen kanssa. Sitoutuminen on vastuun ottamista lapsen hyvinvoinnista (McGill, 2014; Eerola & Mykkänen, 2014). Sitoutumiseen kuuluu vuorovaikutus, emotionaalinen kiintymys ja läsnäolo lapsen kanssa (Mykkänen & Eerola 2014). Prosessinomainen vastuunottaminen tarkoittaa kokonaisvaltaista ja aktiivista huolehtimista siitä, että lapsella on kaikki hyvin.
Sitoutumisen helppouteen tai vaikeuteen sekä sen syvyyteen voi vaikuttaa isäksi tulemisen polku: mikä on ollut parisuhteen tila, kun kahdesta tulee kolme? Mykkänen (2014) jakaa isäksi tulemisen tarinat normi-, tahto- ja selviytymistarinoihin. Tavallisimmin raskaus on enemmän tai vähemmän tietoinen valinta, vaikkakin nainen on usein aloitteentekijä. Mies voi myös vahvasti haluta tulla isäksi ja olla valmis vaihtamaan kumppaniakin tämän vuoksi. Isäksi voi tulla myös kriisien kautta, kuten lapsettomuuden, keskenmenon tai lapsen kuoleman jälkeen. Kyseessä voi olla myös vahinkoraskaus tai äidin yksipuolinen päätös jättää ehkäisy pois kertomatta siitä.
Perheet ovat myös yhä monimuotoisempia, etenkin ero- ja uusperheet ovat lisääntyneet. Perheen ollessa palveluiden piirissä on lapsen näkökulmasta tärkeää huomioida biologisen isyyden lisäksi muut tärkeät arjen isähahmot, joiden kanssa olisi syytä työskennellä. Lapselta voi kysyä: ”Kuka on sinulle tärkeä mies?” Lasta voi myös pyytää piirtämään, keitä hänen perheeseensä kuuluu.
Sitoutumisen merkitys isälle itselleen, lapselle ja parisuhteelle
Silloin kun isä on mukana lapsen elämässä ja lapsen isäsuhde on syntynyt, isän sitoutumisella, vastuullisuudella ja suhteen jatkuvuu-
102 Vauvatyö
della on huomattavia myönteisiä vaikutuksia lapsen myöhempään elämään, isän ja lapsen äidin hyvinvointiin sekä parisuhteeseen. Sitoutunut isä tukee lapsen kognitiivista ja emotionaalista kehitystä sekä lapsen sosiaalisia taitoja (Lamb, 2010).
Isyys antaa miehelle iloa ja elämänsisältöä, antoisia kahdenkeskisiä hetkiä, läheisyyttä, hellyyttä ja mahdollisuuden seurata lapsen oppimista ja kehitystä. Isyys auttaa irrottautumaan työajatuksista. Lasten kautta mies voi motivoitua itsensäkin hoitamiseen ja huolehtia paremmin omasta terveydestään. Isän tyytyväisyys elämään kasvaa psyykkisen kypsyyden ja hyvinvoinnin lisääntyessä. Isyys kasvattaa ihmisenä, niin isänä, kasvattajana, puolisona, työntekijänä kuin kansalaisena. (Mykkänen, 2010.)
Raskausaikana isä voi omalla esimerkillään tukea puolisoaan elämäntapamuutoksissa. Isä voi vaikuttaa myös äidin kokemaan stressiin ja sitä kautta sikiön hyvinvointiin. Nainen näkee miehen vauvanhoidon rakastavana ja huoleh-
tivana käyttäytymisenä itseään kohtaan, mikä lisää naisen psyykkistä hyvinvointia ja vähentää naisen epätasa-arvon tunteita. Mikäli äiti antaa vauvanhoidossa miehelle tilaa, jaettu vanhemmuus helpottaa arkea ja tukee parisuhdetta. Isä voimavarana vähentää äidin riskiä uupumukseen ja masennukseen.
Isätyön monet muodot
Suorassa isätyössä isää autetaan tutkimaan omaan isyyteensä vaikuttavia asioita ja hänelle annetaan tietoa lapsen kehityksestä sekä palautetta hänen käyttäytymisensä vaikutuksesta lapsen kehitykseen. Välillisellä työskentelyllä tarkoitetaan äidin ja lasten kanssa tehtävää isätyötä. Välillisessä työssä voidaan tutkia äidin omaa isäsuhdetta, äidin kokemuksia miehistä yleensä sekä äidin tilannetta suhteessa lapsen isään. Lasten kanssa isätyö tarkoittaa lapsen kokemuksien tutkimista: millaisia toiveita, pelkoja ym. lapsella on suhteessa isäänsä. Kun isään ei ole lainkaan kontaktia, isätyötä
103
voidaan tehdä tarinallisesti, sekä lapsen että äidin kanssa. Tällöin rakennetaan lapselle tarinaa isästään sekä pohditaan poissa olevan isän merkitystä lapselle.
Miksi isien kanssa kannattaa työskennellä?
Isyys kaipaa hankalissa tilanteissa tukea. Tiedetään, että isille stressiä aiheuttavat lapsen fyysinen takertuvuus, itku, lapsen lukuisat avunpyynnöt ja lapsen käyttäytymisongelmat. Stressiä tuottavat myös heikot tiedot lapsen kehityksestä ja kykenemättömyys ymmärtää ja tulkita lapsen tunteita. Painetta lisää, jos yhteydet omiin ystäviin ja sukulaisiin ovat vähäiset. Jos isä on tyytyväinen työhönsä, jaksaa hän yleensä paremmin myös kotona. Isien tyytyväisyyttä työhönsä lisäävät työn jatkuvuus, mahdollisuus vaikuttaa työn sisältöön ja työssä eteneminen. Isää saattaa huolettaa perheen talous. Työn ja perheen yhteensovittaminen voi tuntua haasteelliselta. (ETKL a.) Kriisitilanteessa, kuten keskenmenon, lapsen vakavan sairauden tai lapsen kuoleman yllättäessä, myös isä tarvitsee tukea. Isä yleensä priorisoi äidin avun tarpeen ja keskittyy huolehtimaan perheen arjesta. Myöhemmin isän oireita ei välttämättä enää yhdistetä tapahtuneeseen ja isä voi jäädä ilman apua.
Isien kanssa työskentelemällä voi vaikuttaa kestävästi äidin ja lapsen hyvinvointiin. Isällä on hyödyllistä tietoa lapsesta ja perheen tilanteesta, erilaisia näkemyksiä ja ratkaisumalleja sekä tietoa perheen voimavaroista ja riskeistä. Kun koko perhe on mukana työskentelyssä, voidaan aidosti tutkia kokonaistilanteen muutoksen mahdollisuuksia ja esteitä. (ETKL a.)
Vanhempien parisuhde tai eron jälkeinen vanhemmuussuhde voi vaikeutua entisestään, Tutkimusten mukaan isän poissaolo lapsen elämästä voi pahimmillaan aiheuttaa haittaa lapsen kasvulle ja kehitykselle (Rotkirch, 2014).
mikäli vain naista tuetaan. Naisella voi olla huoli miehestään, ja lapsi voi ikävöidä isäänsä ja tuntea kasvaessaan häntä kohtaan myös sääliä ja huolta. Lapselle voi muodostua myös lojaliteettiristiriita. Haasteellisenkin isän mukaan ottaminen työskentelyyn on hyödyllisempää perheelle kuin jättäminen työskentelyn ulkopuolelle. Isä vaikuttaa perheeseen joka tapauksessa, ja hänellä on merkitystä lapselle. Asema isänä ei lakkaa olemasta, vaikka isä olisikin poissa lapsen arjesta. Tutkimusten mukaan isän poissaolo lapsen elämästä voi pahimmillaan aiheuttaa haittaa lapsen kasvulle ja kehitykselle (Rotkirch, 2014).
Isyys muutoksen motivaattorina
Vanhempien hyvinvointi on perusta lapsen kehitykselle sekä vanhemman ja lapsen välisen kiintymyssuhteen muodostumiselle (Massoudi, 2013). Mielenterveyden häiriöt
104 Vauvatyö
ovat suhteellisen yleisiä vanhemmaksi tulon yhteydessä (Vänskä, 2017), ja näistä masennus on yleisin sekä naisilla että miehillä (Ahlqvist-Björkroth, 2017). Tuoreista isistä noin joka kymmenes kokee masennusoireita lapsen syntymän jälkeisen vuoden aikana (esim. Vänskä, 2017; Carlberg ym., 2018; Kamalifard ym., 2014). Äitien raskauden aikainen ja erityisesti synnytyksen jälkeinen masennus on nykyään melko hyvin tunnistettu ilmiö, mutta isän masennusoireilu lapsen syntymän jälkeen tunnistetaan heikommin ja jää usein huomaamatta (Edhborg ym., 2016). Isän masennusoireet ovat tutkimusten mukaan erilaisia kuin äidin, eivätkä isät usein itsekään tiedä olevansa masentuneita (Edhborg ym., 2016; Jämsä, 2010a). Miehen masennus oireilee usein ärtyneisyytenä, huonona stressinsietokykynä ja kasvaneena itsehillinnän menettämisen riskinä, ja myös päihteiden käyttö on voinut lisääntyä. Nämä oireet eivät näy neuvoloissa käytössä olevassa EPDS-kyselyssä, ja ne voidaan tulkita virheellisesti aggressiivisuudeksi.
Monet päihderiippuvaiset isät koetaan uhkaksi lapselle ja äidille, ja koti nähdään äidin ja lasten alueena. Päihdeongelmaisilla isillä on usein halua olla huomaavaisempia ja tukea antavia ja olla lähellä lasta, mutta stressaantuneisuuden tai päihtymyksen vuoksi heillä ei aina riitä motivaatiota muuttaa käyttäytymistään. (Söderström & Skårderud, 2013.) Päihderiippuvuus sitoo siihen sairastuneen ihmisen, tässä tapauksessa isän, voimavarat ja huomion, jolloin lapsi tarpeineen sekä lapsisuhde jäävät vähemmälle huomiolle. Itäpuisto ja Grönfors (2004) kuitenkin toteavat, että alkoholiongelman voittamisen merkittävänä motiivina miehillä on se, ettei oma lapsi joutuisi kokemaan samaa kuin isä itse omassa lapsuudessaan. Usein päihteiden käytön yhteydessä esiintyy myös muita ongelmia, kuten vaikeuksia sosiaalisissa suhteissa, väkivaltaisuutta, rikollisuutta tai mielenterveysongelmia (Pitkänen, 2006). Isän alkoholin ongelmakäytöllä on yhteys masentuneisuuteen, vetäytymiseen ihmissuhteista, vaikeuteen luoda kiintymyssuhdetta lapseen ja epävarmuuteen vanhempana. Lisäksi vanhemman roolin koetaan rajoittavan omaa elämää. Etenkin alkoholin käyttö ja väkivaltaisuus liittyvät usein toisiinsa (THL, 2019; Itäpuisto & Grönfors, 2004). Isältä on siis syytä kysyä päihteidenkäytöstä AUDIT-kyselyn avulla ja jatkaa keskustelua muutoskysymyksin:
- Miten päihteidenkäyttösi on vaikuttanut lapsesi arkeen?
- Mitä hyötyä sinulle on isänä päihteidenkäytön lopettamisesta?
- Mitä lapsesi hyötyy muutoksesta?
- Mitä muutoksia voit tehdä?
- Mitä tavoitteita sinulla on vanhemmuuden suhteen (tapaamiset, yhdessä oleminen)?
Isäksi tuleminen pakottaa miehen ottamaan vastuuta, miettimään omaa toimintaansa ja selvittämään ajatuksiaan. Jos miehellä on väkivaltaisia taipumuksia parisuhteessa, isäksi tulemisen prosessi voi olla ristiriitainen ja vaativa. Todennäköisesti mies, jonka oma isä on ollut väkivaltainen, tarvitsee apua isä-identiteettinsä muodostamiseen. Tuleva isyys saattaa herättää halun suojella lasta ja myös välttää häpeän tunnetta ja ihmisten paheksuntaa.
105
Isyyden tukemisessa on tärkeää ottaa huomioon miehen menneisyys ja nykyiset sosiaaliset odotukset. Lapsi ja puoliso ovat merkittäviä ihmisiä isä-identiteetin rakentumisessa. (Håland ym., 2014.)
Väkivaltaan taipuvaiset isät suhtautuvat usein suojelevasti syntymättömään lapseen, mutta lapsen äitiä kohtaan he osoittavat vähemmän myötätuntoa. He tavallaan mieltävät sikiön ja äidin erillisiksi. Isät eivät tiedä, että henkinen väkivalta äitiä kohtaan ja äidille koituva stressi vaikuttavat myös sikiöön negatiivisesti. Isäksi tuleminen lisää motivaatiota olla hyvä isä ja välttää väkivallan käyttöä. Tietoisuus siitä, kuinka väkivalta vaikuttaa lapseen, on tärkeää isän käytöksen muuttumisen ja uudenlaisen isäroolin muodostamisen kannalta. (Håland ym., 2014.)
106 Vauvatyö
Vinkkejä työskentelyyn
Isän kanssa on hyvä puhua hänen omasta isästään ylisukupolvisten riskitekijöiden kartoittamiseksi, mutta myös hyvien muistojen ja mallien siirtämiseksi. Häneltä voi kysyä esimerkiksi:
Millainen oma isäsi oli? Missä hän oli hyvä ja turvallinen? Missä olisi ollut toivomisen varaa?
Millä tavalla isäsi ratkaisi ristiriitoja? Kuka sinua lohdutti, kun olit pieni?
Isää on hyvä kannustaa kertomaan omasta isyydestään:
Millainen lapsi sinulla on? Millainen isä sinä olet, millainen isä haluaisit olla?
Mitkä asiat isyydessä tuottavat sinulle iloa? Entä huolta? Mitä teet lapsesi/lapsiesi kanssa?
Isän hyvinvointia ja tuen tarvetta voi kartoittaa seuraavilla kysymyksillä:
Liikutko? Miten ja kuinka usein?
Miten nukut?
Onko sinulla joku, jolle puhua? Jaksatko tehdä mukavia asioita (töiden jälkeen)? Mistä sinulle tulee hyvä mieli? Miten katkaiset stressin?
Uskallatko kertoa tunteistasi kumppanillesi? Pystytkö jakamaan parisuhteeseen liittyviä toiveita ja pelkoja kumppanisi kanssa? Ovatko vanhemmuuden taitosi riittävät?
Miten teillä riidellään?
Oletko ollut pääosin kahden viime viikon aikana alakuloinen tai masentunut?
Miten käytät alkoholia? (AUDIT-kysely)
Isät toivovat myönteistä palautetta isyydestään
Suomessa on noin 1,27 miljoonaa isää, ja heillä on keskimäärin 2,25 lasta. On monia erilaisia tapoja olla isä. Kuka määrittelee isän tavan olla isä, vai saako hän tehdä sen itse? Isä kaipaa arvostusta lapsensa äidiltä, vanhemmiltaan ja appivanhemmiltaan. Tärkeää on myös ystäväpiirin tuki ja kannustus. Arvostelu ja moite syrjäyttävät isän helposti ulkokehälle. Riittävän hyvää isyyttä on monenlaista.
Sinkkonen (2013) määrittelee hyvän isyyden olevan läsnäoloa, sitoutumista, saatavillaoloa, huolenpitoa, lasten sosiaalisen ja opillisen edistymisen tukea, yhteistyötä muiden vauvaa hoitavien aikuisten kanssa, terveitä elämäntapoja, aineellista ja taloudellista osallistumista, leikkiä ja huumoria.
Kaikilta ei voi vaatia aktiivista isyyttä. Isyyden toteuttamiseen vaikuttavat mm. sairaudet, ikä, kulttuuri sekä yksilölliset erot. Vastuullista isyyttä on huomioida lapsen etu ja tilanteen vaatiessa myös toimia isänä vain tapaamisissa tai kirjeiden ja puheluiden kautta. Ongelmista huolimatta isä yleensä kokee luonnollista ylpeyttä lapsistaan ja lapset elämänsä voimavaraksi.
Tuleva isyys saattaa herättää halun suojella lasta ja myös välttää häpeän tunnetta ja ihmisten paheksuntaa. Isyyden tukemisessa on tärkeää ottaa huomioon miehen menneisyys ja nykyiset sosiaaliset odotukset.
Lähteet
Ahlqvist-Bergroth, S. (2017). Challenges to transition into early parenthood: Prenatal depression symptoms, marital distress, and premature birth of an infant. Väitöskirja. Turku: Turun yliopisto.
Carlberg, M., Edhborg, M. & Lindberg, L.
(2018). Paternal perinatal depression assessed by the Edinburgh Postnatal Depression Scale and the Gotland Male Depression Scale: Prevalence and possible risk factors. American Journal of Men’s Health 12(4), 720–729. Edhborg, M., Carlberg, M., Simon, F. & Lindberg, L. (2016). “Waiting for Better Times”: Experiences in the first postpartum year by Swedish fathers with depressive symptoms. American Journal of Men’s Health 10(5), 428–439.
Eerola, P. & Mykkänen, J. (2014). Isyyskokemusten jäljillä. Teoksessa P. Eerola & J. Mykkänen (toim.) Isän kokemus. Helsinki: Gaudeamus.
ETKL a. Intoa isätyöhön. Haettu 3.4.2020 osoitteesta http://www.e-julkaisu.fi/ensi_ ja_turvakotien_liitto/Anna_isalle_reilu_ mahdollisuus/#pid=4.
ETKL b. Tuetaan varhaista vanhemmuutta ja vuorovaikutusta odotusaikana -malli. Malli tuotettu osana Mitä vauva toivoo -hanketta (STM/TE-määrärahalla).
Håland, K., Lundgren, I., Eri, T. S. & Lidén,
E. (2014). The meaning of men’s experiences of becoming and being fathers, in men who have subjected their partners to violence. Fathering 12(2), 178–195.
Itäpuisto, M. & Grönfors, M. (2004). Isä, poika ja pullon henki. Juoppo isä pojan ongelmana. Teoksessa V. Hänninen & O.-H. Ylijoki (toim.) Muuttuuko ihminen? Tampere: Tampereen yliopistopaino. Jämsä, J. (2010a). Miesten synnytyksen jälkeinen masennus. Teoksessa J. Jämsä & S. Kalliomaa (toim.) Isyyden kielletyt tunteet. Helsinki: Väestöliitto.
Jämsä, J. (2010b). Tarpeeton ja avuton isä. Teoksessa J. Jämsä & S. Kalliomaa (toim.) Isyyden kielletyt tunteet. Helsinki: Väestöliitto.
Kamalifard, M., Hasanpoor, S., Babapour Kheiroddin, J., Panahi, S. & Bayati Payan,
S. (2014). Relationship between fathers’ depression and perceived social support and stress in postpartum period. Journal of Caring Sciences 3(1), 57–66.
Lamb, M. E. (2010). How do fathers influence children’s development? Let me count the ways. Teoksessa M. E. Lamb. The role of the father in child development. 5. painos. New Jersey: John Wiley & Sons.
Massoudi, P. (2013). Depression and distress in Swedish fathers in the postanatal period. Prevalence, correlates, identification, and support. Göteborg: University of Gothenburg. McGill, B. S. (2014). Navigating new norms of involved fatherhood: Employment, fathering attitudes, and father involvement. Journal of Family Issues 35(8), 1089–1106.
Mykkänen, J. (2010). Isäksi tulon tarinat, tunteet ja toimijuus. Jyväskylä studies in education, psychology and social research 382. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.
Mykkänen, J. (2014). Isäksi tulon monet polut. Teoksessa P. Eerola & J. Mykkänen (toim.) Isän kokemus. Helsinki: Gaudeamus.
Pitkänen, T. (2006). Alcohol drinking behavior and its developmental antecedents. Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research, 293. University of Jyväskylä. Punamäki, R.-L. (2011). Vanhemmuuteen siirtyminen: raskausajan ja ensimmäisen vuoden kiintymyssuhteet. Teoksessa J. Sinkkonen & M. Kalland (toim.) Varhaislapsuuden tunnesiteet ja niiden suojeleminen. Helsinki: WSOY.
Rotkirch, A. (2014). Yhdessä. Lapsen kasvatus ei ole yksilölaji. Helsinki: WSOY.
Sinkkonen, J. (2013). Isän merkitys lapselle ja isyyden merkitys miehelle. Luento Pirpanan koulutuspäivillä 27.9.2013.
Sosiaalihuoltolaki. Haettu 24.5.2020 osoitteesta https://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2014/20141301.
Söderström, K. & Skårderud, F. (2013). The good, the bad, and the invisible father: A phenomelogical study of fatherhood in men with substance use disorder. Fathering 11(1), 31–51.
Terveydenhuoltolaki 30.12.2010/1326. Haettu 24.5.2020 osoitteesta https://www.finlex.fi/fi/ laki/ajantasa/2010/20101326.
THL (2019). Päihdetilastollinen vuosikirja 2019. Haettu 10.4.2020 osoitteesta http://www.julkari.fi/ bitstream/handle/10024/139083/ P%c3%a4ihdetilastolinen%20vuosikirja%20 2019_verkkoon.pdf?sequence=7&isAllowed=y.
Tienvieri, S. (2011). Isien kokemuksia kohtaamisista sosiaalityöntekijöiden kanssa. Pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto, valtiotieteellinen tiedekunta, sosiaalitieteiden laitos.
Vänskä, M. (2017). From prenatal period to middle childhood. Maternal and paternal mental health predicting child mental health and development. Tampere: Tampere University Press.
