Maahanmuuttajataustaiset vauvaperheet

Tiuku Pennola

Uuteen maahan ja kulttuuriin sopeutuminen aiheuttaa aina jonkintasoista stressiä. Kulttuurien erot odotuksessa, synnytyksessä ja vauva-ajassa voivat aiheuttaa hämmennystä ja kuluttaa voimia, joita tarvitaan huolehtivana, vauvan tarpeet huomioivana vanhempana toimimisessa. Erityisen haastavaa vauvaperheen arki voi olla niissä perheissä, jotka ovat tulleet turvapaikanhakijoina tai pakolaisina ja kokeneet traumaattisia tapahtumia elämässään.

77

Maahanmuuttajataustaiset perheet

Puhuttaessa maahanmuuttajataustaisista perheistä ollaan suuren joukon äärellä. Tässä artikkelissa maahanmuuttajataustaisilla perheillä tarkoitetaan Suomeen muuttaneita ulkomaan kansalaisia. He ovat tulleet Suomeen avioliiton, opiskelun tai työn perässä, pakolaisina, turvapaikanhakijoina, paluumuuttajina tai siirtolaisina. Luvussa esiteltävät asiat koskettavat myös kahden kulttuurin perheitä, joissa vanhemmat ovat syntyneet eri maissa ja puolisoilla on toisistaan poikkeava kulttuuritausta ja yleensä myös eri äidinkieli. Kahden kulttuurin perheessä toinen puolisoista voi olla myös kantasuomalainen.

Rajaamisesta huolimatta puhumme edelleen erittäin laajasta joukosta, ja asioista joudutaan sen vuoksi puhumaan yleistäen. On syytä muistaa, että jokaisessa maassa, kulttuurissa ja jopa perheessä toimitaan eri tavalla ja ainutlaatuisesti. Perheen dynamiikkaan ja vauvan hoivaan vaikuttavat vallitsevan kulttuurin sekä oman perheen ja suvun tavat ja tottumukset sekä omat yksilölliset arvot, tavat, uskomukset ja uskonnot.

Maahanmuuton vaikutukset vanhemmuuteen

Pakolaisina ja turvapaikanhakijoina tulleiden voimavaroja ovat vieneet usein hyvin traagisetkin tapahtumat. Moni on kohdannut kotimaassaan sotaa, väkivaltaa, kidutusta, läheisten ihmisten menetyksiä ja kuolemanpelkoa. Lähtiessään kotimaastaan he ovat joutuneet luopumaan kodistaan, työstään ja läheisistään. Vaarallinen pakomatka ja pakolaisleirillä eläminen ovat voineet olla traumaattisia. Traumaattiset kokemukset, stressi, mielenterveydelliset haasteet, sopeutuminen uuteen kulttuuriin ja pitkään niin sanotussa välitilassa eläminen voivat rasittaa parisuhdetta ja kuluttaa voimia, joita tarvitaan huolehtivana, vauvan tarpeet huomioivana vanhempana toimimisessa. Rönkkömäen selvityksessä (2018) turvapaikanhakijoiden parisuhteiden ja vanhemmuuden haasteista sekä auttamisen mahdollisuuksista vastaanottokeskuksissa todetaan, että vanhempien voimavarojen vähyys ilmenee erityisesti puutteina ja laiminlyönteinä vastaamisessa lasten perustarpeisiin: ravitsemukseen, uneen, lapsen kehityksen tukemiseen, rajoihin ja rakkauteen sekä ulkoiluun.

Myös Suomeen päästyään maahanmuuttajataustaiset perheet kohtaavat monia uusia haasteita. Tällaisia voivat olla esimerkiksi uusi kieli, työllistymisen haasteet, taloudelliset pulmat, sosiaalisten verkostojen puute, epätietoisuus palveluista, rasismi- ja syrjintäkokemukset sekä erilaiset kulttuuriset tavat ja tottumukset. Nämä rasittavat hyvinvointia ja voivat aiheuttaa uusia, traumaattisia kokemuksia entisten lisäksi.

Odotus, synnytys ja vauva-arki tuovat perheen elämään isoja muutoksia, jotka voivat koetella perheen voimavaroja ja parisuhdetta. Vauvan syntymään liittyvät elämänmuutokset voivat olla pakolaisina ja turvapaikanhakijoina tulleille erityisen haastavia, koska elämässä on ollut jo muutenkin isoja muutoksia. Osalla maahanmuuttajataustaisista perheistä voidaankin havaita monitasoisia haasteita ja avuntarpeita vauvan syntyessä.

Lapsen hädän ja itkun sietäminen ja lapsen tyynnyttäminen on vaikeampaa niille vanhemmille, jotka ovat traumatisoituneet. Vauvan itku voi herättää muistoja traumataustoihin liittyvistä kauhukokemuksista. Heidän voi olla myös vaikea keskittyä vauvaan ja huomata vauvan viestejä. Suhtautuminen vauvaan voi

78 Vauvatyö

olla jopa torjuvaa ja vihamielistä, kun mieleen tulvii huonoja kokemuksia. Toisaalta ilmenee myös ylisuojelevuutta vauvaa kohtaan (Isosävi & Kuittinen, 2013).

Kahden kulttuurin perheissä voi edellä mainittujen haasteiden lisäksi olla vaikeuksia erilaisten temperamenttien yhteensovittamisessa, miehen ja naisen rooleissa sekä erilaisten vanhemmuuskulttuurien sovittamisessa yhteen. Jos vanhemmat tulevat hyvin erilaisista kulttuureista, erimielisyyttä voi syntyä myös vauvan hoitoon ja kasvuun liittyvistä asioista, esimerkiksi siitä, mitä äiti saa ja ei saa syödä odotusaikana, kuinka vanhemmat ottavat vastuuta vauvan hoidosta, milloin voidaan aloittaa kiinteän ruuan antaminen vauvalle, mihin uskontokuntaan vauva liitetään ja milloin vauvaa voi jättää hoitoon. Myös siitä voi syntyä erimielisyyttä, mitä kieltä vauvalle puhutaan. Jos maahanmuuttajana tullut isä ei saa töitä Suomesta, voi hän kokea, ettei pysty huolehtimaan perheestään, mikä on ehkä hänen kotimaassaan kuulunut miehen rooliin. Tämä voi aiheuttaa turhautumista ja masennusta.

Schubertin (2013) mukaan muutto uuteen maahan ja uuteen kulttuuriin aiheuttaa aina stressiä. Muuton myötä joutuu jättämään taakseen perheenjäsenensä, ystävänsä, oman kodin ja tutun ympäristön. Oman arjen yhteisöt, toimintamallit, tavat ja elämänarvot katoavat tai muuttuvat uudessa kulttuurissa, eikä niitä pääse jakamaan valtaväestön kanssa. Vaikka tässä luvussa maahanmuuttajataustaisten vauvaperheiden elämää käsitellään pääasiallisesti haasteiden näkökulmasta, on kuitenkin selvää, että pakolaisissa, turvapaikanhakijoissa ja muissa maahanmuuttajaperheissä on paljon pärjääviä ja hyvin toimivia vanhempia, jotka huolehtivat lapsistaan hyvin. Kaikilla pakolais- ja turvapaikanhakijataustaisilla ei myöskään Monilla maahanmuuttajilla, erityisesti pakolaisilla ja turvapaikanhakijoilla, on takanaan pelottaviakin kokemuksia viranomaisista.

ole traumoja, koska jokaisen selviytymis- ja sopeutumiskyvyt ovat yksilöllisiä. Heitä ei tulisi lähtökohtaisesti kohdata aina avuntarvitsijoina ja ajatellen, että edellä mainittujen haastavien kokemusten vuoksi he eivät kykene hyvään vanhemmuuteen. Päinvastoin, usein nämä vanhemmat ovat selvinneet jo niin kovista kokemuksista, että he ovat hyvinkin vahvoja elämänsä tulevissa haasteissa. Olettamuksena ei saa olla sekään, että he hakeutuvat avun piiriin aina maahanmuuttoon tai kulttuuriin liittyvistä syistä, sillä syyt voivat olla hyvin samankaltaisia kuin kellä tahansa kantasuomalaisellakin.

Erilaiset kulttuurit ja vauvakulttuurit

Uudessa maassa kulttuuristen tapojen ja normien lisäksi uutta on yleensä myös kieli, ja ilman yhteistä kieltä uudenlaisesta palveluverkostosta on vaikea löytää ja saada apua. Lisää haastetta avun hakemiseen tulee, jos hakijan on vaikea luottaa viranomaisiin. Monilla maahanmuuttajilla, erityisesti pakolaisilla ja turvapaikanhakijoilla, on takanaan pelottaviakin kokemuksia viranomaisista. Viranomaiset ovat voineet pettää, uhkailla ja kiristää. Monille onkin yllätys, että Suomessa esimerkiksi poliisiin

79

80 Vauvatyö

voi luottaa ja lastensuojeluviranomainen tekee työtä auttaakseen perhettä.

Kun työskentelemme maahanmuuttajaperheiden kanssa, luottamuksen rakentamiseen on käytettävä aikaa ja siihen on jaksettava panostaa. On tärkeää, että selitämme oman roolimme, missä voimme olla avuksi ja missä emme, ja kerromme olevamme vaitiolovelvollisia. Erityisesti on hyvä selittää, että tuen piiriin hakeutuminen ei tarkoita sitä, että vanhempi menettää lapsensa – tämä on monella pelkona. Useimmilla ei myöskään ole kotimaastaan kokemuksia palvelujärjestelmistä, jollaisia Suomesta löytyy. Päivähoito, lastensuojelu, äitiysloma, erilaiset sosiaaliset edut äitiyspäivärahasta äitiyspakkaukseen ja vaikkapa vapaaehtoistyö voivat olla maahanmuuttajavanhemmille täysin uudenlaisia palveluja, ja heidän voi olla vaikea ymmärtää, että heillä on oikeus tällaisiin tukimuotoihin.

Maahanmuuttajataustaisten odotukset, toiveet ja kokemukset raskaudesta, synnytyksestä ja vauvavaiheesta vaihtelevat suuresti – kuten ne vaihtelevat muillakin vauvaa odottavilla. Jos taustalla on traumaattisia kokemuksia mm. sotaoloista tai pakomatkasta ja erityisesti jos vauva on saanut alkunsa epävakaissa olosuhteissa tai raiskauksen seurauksena, voi äiti olla hyvin stressaantunut. Vauvan saamiseen liittyvät tunteet ja hormonaaliset muutokset yhdessä traumaattisten kokemusten kanssa asettavat maahanmuuttajaäidille erityisen suuria haasteita ja riski esimerkiksi synnytyksen jälkeiseen masennukseen on suuri. Jättäessään taakseen kotimaansa perhe joutuu usein jättämään myös omat tukiverkkonsa, joihin on voinut kuulua omien vanhempien lisäksi monia muita tärkeitä ihmisiä. Tällöin äiti voi kokea olevansa hyvin yksin, ja uuden maan palveluviidakossa hän jää helposti ilman apua, jos ei osaa sitä hakea. Epävarma tulevaisuus esimerkiksi käännytyspäätöksen uhassa, työttömyyden vuoksi tai traumaoireiden kanssa luo vanhemmuuteen paineita ja voi herättää pelkoa siitä, pystyykö vanhempana tarjoamaan lapselleen turvallisen, vakaan ja onnellisen tulevaisuuden.

Roolit maahanmuuttajaperheissä

Miehen ja naisen rooli vaihtelee suuresti eri kulttuureissa. Työt ja tehtävät on usein jaettu selkeästi miesten ja naisten välillä, myös vanhemmuuteen liittyvät tehtävät. Useissa kulttuureissa äiti on perheessä se, joka huolehtii vauvasta. Isä ei välttämättä ole mukana synnytyksessä eikä hoivaa vauvaa. Isän tehtävänä on kantaa vastuu taloudesta ja päätöksenteosta. Jos isä on paljon poissa kotoa, voi äiti väsyä vauvan kanssa, varsinkin jos hänellä ei ole sosiaalisia verkostoja tai kontakteja kodin ulkopuolelle. Ollessaan kotona vauvan kanssa hänellä ei ole mahdollisuutta opiskella kieltä. Äidin voi kuitenkin olla vaikea ilmaista uupumistaan puolisolleen ja vielä vaikeampi ulkopuolisille. Pelko vauvan menettämisestä voi estää väsymisestä kertomisen vaikkapa neuvolassa.

Maahanmuuttajataustaisten odotukset, toiveet ja kokemukset raskaudesta, synnytyksestä ja vauvavaiheesta vaihtelevat suuresti – kuten ne vaihtelevat muillakin vauvaa odottavilla.

81

Vanhempien erotessa voi äiti jäädä ns. tyhjän päälle. Hän ei ole välttämättä lainkaan perehtynyt esimerkiksi raha-asioiden hoitamiseen. Eräs äiti ei tiennyt, asuvatko he omistus- vai vuokra-asunnossa ja maksetaanko heille lapsilisää, eikä hän ollut koskaan maksanut laskuja. Tällaisia äitejä on enemmänkin. Toisaalta taas isällä ei välttämättä ole kokemusta lasten hoivasta ja huolenpidosta ja siten vauvan hoitaminen voi eron jälkeen olla niin isälle kuin vauvallekin outoa ja pelottavaa. Tällöin isä voi päättää, ettei halua tavata vauvaa lainkaan.

Monissa kulttuureissa lapsi kuuluu erossa isälle ja lasta hoivaavat pääasiassa isän perhe ja sukulaiset. Usein maahanmuuttajataustaisille vanhemmille voikin tulla yllätyksenä, että lapsiin liittyvät käytänteet ovat erilaiset Suomessa. Lapset eivät päädykään erossa vain toiselle vanhemmalle, vaan vanhemmuutta jatketaan yleensä yhteishuoltajuuden kautta. Vanhemmat joutuvat opettelemaan jaetun erovanhemmuuden ja sopimaan yhdessä lastensa asumisesta sekä tapaamisista. (Rönkkömäki, 2018.) Tämä voi aiheuttaa vanhempien ja jopa sukujen välille erityisiä haasteita. Isä voi kokea, että hänen kunniaansa loukataan ja koko perhe, ehkä jopa yhteisö, on saatettu häpeään, varsinkin jos eron hakijana on nainen. Pahimmillaan tilanne voi johtaa kunniaväkivaltaan, jossa entistä puolisoa rangaistaan kunnian palauttamiseksi. On myös ollut tilanteita, joissa avioerossa toinen puolisoista on kaapannut lapsen kotimaahansa.

Moni maahanmuuttaja tulee kulttuurista, jossa perhe käsitetään laajemmaksi kokonaisuudeksi kuin mihin me olemme länsimaissa tottuneet. Tällaisia kulttuureja kutsutaan yhteisöllisiksi. Perheeseen katsotaan kuuluvaksi vanhempien ja lasten lisäksi muita sukulaisia, ystäviä tai jopa yhteisöjä. Laajennettu perhe

Maahanmuuton jälkeen omaan perheeseen ja yhteisöön halutaan edelleen pitää yhteyttä, usein teknologian avulla.

tarjoaa tukea ja turvaa, ja siihen kuuluvat yhteistyö ja jaettu vastuu. Isovanhempia kunnioitetaan tällaisissa kulttuureissa suuresti, ja heidän ohjeitaan arvostetaan ja käskyjään noudatetaan.

Maahanmuuton jälkeen omaan perheeseen ja yhteisöön halutaan edelleen pitää yhteyttä, usein teknologian avulla. Omat vanhemmat tai isovanhemmat voivat antaa etäyhteyden kautta ohjeita ja neuvoja vaikkapa vauvan hoitoon. Neuvot koetaan tärkeiksi, ja ne voivat kannatella vaikeina aikoina. Toisaalta neuvot voivat olla ristiriitaisia sen suhteen, mitä vanhemmat itse ajattelevat tai mitä äidille neuvotaan Suomessa, esimerkiksi neuvolassa. Ristiriitaiset ohjeet voivat liittyä odotusajan ruokavalioon, synnytyksen kivunlievityksiin tai tapaan synnyttää, imetykseen, kiinteän ruuan aloittamiseen, vauvan nukkumisjärjestelyihin ja rokotuksiin.

Kahden eri tahon sekä erilaisten perinteiden, uskomusten ja tapojen ristipaineessa voi olla vaikeaa tehdä päätöksiä, ja äiti voi kokea syyllisyyttä siitä, ettei tee kuten omat vanhemmat tai Suomen neuvolajärjestelmä ohjeistaa. Tämä voi johtaa siihen, että äiti toimii salassa ja kertoo eri tahoille asiat eri tavoin välttääkseen ristiriitoja. Tämä vaikeuttaa entisestään avun hakemista ja tuen ottamista vastaan. Äiti voi esittää pärjäävämpää kuin ehkä todellisuudessa on.

82 Vauvatyö

Erityisen vaikeaa puhuminen voi olla silloin, jos taustalla on kokemuksia seksuaalisesta väkivallasta.

Vaietut aiheet

Suomalaisten on yleensä helppoa puhua raskauteen, synnytykseen ja seksuaaliterveyteen liittyvistä asioista. Voimme käydä niitä läpi omien vanhempiemme tai ystäviemme kanssa. Myös neuvolassa ja lääkärissä on luonnollista kertoa omista, intiimeistäkin asioista. Maahanmuuttajille intiimeistä ja yksityisistä aiheista puhuminen voi olla vaikeaa, varsinkin kun se täytyy tehdä vieraalla kielellä tai tulkin avustuksella. Heillä voi olla kulttuuriin tai uskontoon liittyviä tabuja, ja puoliso on voinut kieltää puhumasta intiimeistä aiheista kenellekään ulkopuoliselle. Erityisen vaikeaa puhuminen voi olla silloin, jos taustalla on kokemuksia seksuaalisesta väkivallasta. Häpeä ja syyllisyydentunteet voivat estää puhumisen. Myös alastomuus voi olla vierasta ja oman kehon paljastaminen vaikeaa. Jos lääkärinä tai tulkkina on mies, voivat intiimeistä asioista puhuminen ja esimerkiksi gynekologinen tutkimus olla mahdottomia. Onkin tärkeää kuunnella asiakkaan toiveita, jos hän pyytää naislääkärin ja naistulkin. Jos naistulkkia ei ole saatavilla, voi puhelintulkkaus miestulkin kanssa olla mahdollinen.

Synnytys voi pelottaa monestakin syystä. Äidillä voi olla huonot kokemukset aiemmasta synnytyksestä, jos hän on synnyttänyt alkeellisissa olosuhteissa tai ilman kivunlievitystä. Kieliongelmat voivat aiheuttaa pelkoa siitä, tuleeko autetuksi ja kuulluksi synnytyksessä. Äidin voi olla vaikea ottaa puheeksi hänelle mahdollisesti tehtyä ympärileikkausta, eikä hoitohenkilöstö aina osaa ottaa asiaa puheeksi ja kohdata äitiä sensitiivisesti. Yleensä neuvola ilmoittaa synnytyssairaalaan ympärileikkauksesta, jos asia vain on otettu siellä puheeksi. Ympärileikattu äiti voi pelätä synnytystä hyvinkin paljon – ja täysin syystä: ympärileikkaus voi vaikeuttaa synnytyksen kulkua sekä aiheuttaa repeämiä ja verenvuotoja, ja ympärileikkauksesta johtuvat krooniset infektiot voivat tarttua lapseen. Parasta olisi, jos äidille tehtäisiin avausleikkaus ennen synnytystä, mutta kaikki äidit eivät tätä halua. Jos ympärileikkaus ei ole tullut esille neuvolassa, sitä ei osata edes tarjota.

Kulttuurilla voi olla vaikutusta siihen, miten sairaus ymmärretään ja kuinka oireet ilmaistaan. Mielenterveysongelmista puhuminen voi olla vaikeaa tai sopimatonta. Kaikissa kulttuureissa ei välttämättä löydy edes suoraa vastinetta joihinkin mielenterveyteen liittyviin termeihin, kuten masennukseen. Tunnekokemuksista puhutaankin mieluummin konkreettisina ruumiillisina tuntemuksina tai metaforilla. Oireisiin tai sairauteen voi myös liittyä uskomuksia vaikkapa siitä, että henget parantavat. (Mielenterveystalo: Kulttuuri ja mielenterveys.)

83

Erilaiset hoivakulttuurit

Maahanmuuttajien kanssa työskentelevät mainitsevat työnsä suurimmiksi haasteiksi erilaiset kulttuuriset tavat ja tottumukset. Tavat voivat poiketa suomalaisista paljonkin. Monet tavat voivat suomalaisittain näyttää vääriltä mutta olla asiakkaiden mielestä hyväksi todettuja, perinteikkäitä tapoja. Ne voivat liittyä esimerkiksi naisen ja miehen rooleihin, uskomuksiin tai vaikkapa lasten kasvatukseen, esimerkiksi kurittamiseen. Kysyttäessä kurittamisesta se voidaan kieltää, koska vanhemmilla voi olla tiedossa, ettei kurittaminen ole Suomessa sallittua. Kulttuurista riippumatta kurittaminen voi liittyä myös hankalaan ja voimia vievään elämäntilanteeseen, jolloin voi olla vaikea toimia sensitiivisesti ja vauvan parasta ajatellen. Esimerkiksi turvapaikanhakijoilla epävarmuus oleskeluluvan saamisesta voi olla tällainen elämäntilanne. Työntekijöiden on toisinaan vaikea ottaa asioita puheeksi, koska he voivat pelätä leimautuvansa rasistiksi tai vähintään ennakkoluuloiseksi. Kulttuuriset erot voivat myös tuntua niin suurilta, että on parempi ”katsoa läpi sormien” kuin puuttua asioihin.

Myös vauvan hoivaan ja huolenpitoon voi liittyä tapoja, joita pidämme erikoisina ja jopa vauvalle vahingollisina. Joissain kulttuureissa vauvan kanssa ei seurustella eikä häntä katsota silmiin siinä määrin kuin meillä koetaan tärkeäksi. Vauvoille tarjotaan herkästi makeaa, esimerkiksi sokeria maitoon sekoitettuna. Tähän voivat olla syynä kulttuuri ja tavat, mutta makeaa annetaan myös kasvatuskeinona, esimerkiksi kun halutaan rauhoittaa itkevää vauvaa. Näin on toimittu aikanaan myös Suomessa. Monet samat tavat löytyvät Suomenkin historiasta, kun mennään ajassa riittävästi taaksepäin. On tärkeää ymmärtää, että muutos vie aikansa, olivatpa kyseessä kulttuuriin tai perheen omiin tapoihin liittyvät käytänteet. Monille mielestämme eriskummallisille tavoille voi löytyä hyvätkin perustelut. Muualta Suomeen muuttaneet voivat hyvinkin ihmetellä meidän suomalaisten tapoja ja pitää niitä vauvalle vahingollisina. Tällaisena kuulee pidettävän mm. vauvan nukuttamista ulkona pakkasellakin.

Kulttuurisensitiivisyys

Pidämme helposti omaa kulttuuriamme ja sen tapoja oikeanlaisina ja toisten kulttuurisia tapoja väärinä. On kuitenkin hyvä muistaa, että länsimainen, yksilöä korostava kulttuuri ei ole lähellekään niin laaja kuin yhteisölliset kulttuurit esimerkiksi Aasiassa, Afrikassa ja Etelä-Amerikassa. Enemmistö maailman vauvaperheistä elää yhteisökulttuuriin kuuluvien tapojen ja normien mukaisesti.

Pidämme helposti omaa kulttuuriamme ja sen tapoja oikeanlaisina ja toisten kulttuurisia tapoja väärinä.

84 Vauvatyö

Vinkit maahanmuuttajataustaisten vauvaperheiden tukemiseen

Hyvänä työskentelyn lähtökohtana on, että kaikkeen ei tarvitse puuttua – erilaisetkin kulttuurit voivat elää rinta rinnan, kunhan toimintatavoista ei ole haittaa vauvalle tai vanhemmalle itselleen. Jos on, on tärkeää, että puutumme asioihin. Puheeksi ottamisen tulee kuitenkin tapahtua kunnioittavasti ja asiakkaan omaa mielipidettä kuullen. On tärkeää, että maahan muuttanut vanhempi voi ylläpitää omaa kulttuuriaan ja kasvattaa lapsensa niin, että oman kulttuurin piirteet ja tavat säilyvät. Omat kulttuuriset tavat ovat keino säilyttää muisto omasta historiasta ja kotimaasta, ja siksi niistä joskus uudessa maassa halutaan pitää kiinni erityisen vahvasti. Työntekijöinä meidän on tärkeää asettua pois tilasta, jossa katsomme toisten kulttuuria ylhäältä alaspäin, ajatellen, että vain meidän kulttuurimme ja siihen liittyvät tavat ja tottumukset ovat oikeita ja että toisten tulee sopeutua siihen. Omaakin kulttuuria täytyy pystyä kyseenalaistamaan.

Sodan kokeneet äidit ja raskaana olevat naiset ovat hyvin usein ylikuormittuneita ja heillä ilmenee mielenterveysongelmia (Isosävi,

Vinkit odotukseen ja synnytykseen:

Ohjaa äiti synnytysvalmennukseen, jos sellaista on tarjolla. Jos ei ole, järjestä hänelle vähintään tutustuminen sairaalaan. Näin vähennetään äidin stressiä, ja hän ymmärtää paremmin suomalaisen synnytyskulttuurin tapoja. Ota rohkeasti ympärileikkaus puheeksi äidin kanssa ja kerro avausleikkauksen mahdollisuudesta ja hyödyistä. Kerro perheelle konkreettista tietoa sikiön kehityksestä esimerkiksi kuvien avulla. Tämä auttaa suhteen luomisessa syntyvään lapseen. Tue isän roolia jo odotusaikana. Älä oleta, että maahanmuuttajataustaiset isät eivät halua ottaa osaa odotukseen ja sikiön kehityksen seurantaan. Kannusta isiä osallistumaan synnytykseen, vaikka se ei kuuluisi perheen kulttuuriin.

Tarjoa äidille mahdollisuutta vapaaehtoisdoulaan eli synnytystukihenkilöön. Synnytys voi pelottaa mm. kielitaidon puutteen, kulttuuristen erojen, vaikeiden aiempien synnytysten tai ympärileikkauksen vuoksi. Tarjoa doulaa silloinkin, kun isä tulee synnytykseen – jo esimerkiksi kielitaidon vuoksi.

Työntekijöinä meidän on tärkeää asettua pois tilasta, jossa 85 katsomme toisten kulttuuria ylhäältä alaspäin, ajatellen, että vain meidän kulttuurimme ja siihen liittyvät tavat ja tottumukset ovat oikeita ja että toisten tulee sopeutua siihen.

Vinkit vauva-aikaan

On tärkeää ymmärtää, että vauvan hoitamisen tavoilla voi olla pitkät perinteet – muutoksia ei voi olettaa tapahtuvan hetkessä. Useille mielestämme erikoisille tavoille on yleensä järkevät selitykset. Perustele äidille imetyksen hyödyt. Osa äideistä voi luulla, että äidinmaidonkorvike on vauvalle terveellisempi vaihtoehto kuin äidinmaito. Selitä vauva-ajan merkitys vauvan aivojen kehitykselle ja kannusta kommunikoimaan vauvan kanssa. Älä ylitulkitse esimerkiksi sitä, jos äiti ei ota vauvaan katsekontaktia – kysy! Selitä perheelle, ettei vauvan motorista kehitystä, esimerkiksi istumaan opettelua, tarvitse kiirehtiä. Jokainen vauva kehittyy omaa tahtiaan.

Vinkit kohtaamiseen

Tarjoa perheelle konkreettista materiaalia, jossa kerrotaan odotuksesta, synnytyksestä ja vauva-ajasta. Hyödynnä erikieliset materiaalit, kuvat ja videot. Käytä tulkkia, kun asiakkaan kanssa ei ole yhteistä kieltä tai hänen kielitaitonsa on heikko. Tämä on sekä asiakkaan että työntekijän oikeus. Huomioi asiakkaan toiveet tulkin sukupuolesta ja murteesta. Jos tulkkia ei ole saatavilla, älä peru tapaamista. Ilman yhteistä kieltä voi tehdä vaikka mitä, esimerkiksi ihailla vauvaa.

Tarkista asiakkaan luku- ja kirjoitustaito. Hän ei välttämättä kehtaa ottaa asiaa puheeksi, jos siinä on puutteita. Kohtaa maahanmuuttajataustaiset asiakkaat yksilöinä – älä tee yleistyksiä maan, uskonnon tai kulttuurin perusteella. Samastakin maasta tulleilla voi olla täysin erilaisia tapoja. Tarjoa asiakkaalle hyväksyvä, ymmärtävä ilmapiiri ja vapaudu kulttuurisidonnaisuudesta. Kotoutuminen on kahdensuuntaista, ja on hyvä huomioida, kuinka oma kulttuuri vaikuttaa omiin asenteisiin ja tapoihin. Selitä asiat selkeästi ja tarkasta, että asiakas on ymmärtänyt. Kohtaa asiakas ihmisenä, älä pelkästään ammattiroolin takaa.

Maahanmuuttajataustaisten kanssa työskentely vaatii aikaa ja resursseja esimerkiksi kielen, kulttuurierojen ja luottamuksen rakentamisen takia. Huomioi tämä työn suunnittelussa.

Monelle omasta maasta pois muuttaneelle työntekijä voi olla tärkeä, kuin uusi perheenjäsen kotimaahan jääneiden omaisten tilalle.

Kysy – älä oleta!

86 Vauvatyö

2017). Nämä oireet voivat jatkua maahanmuuton jälkeen, vaikka välitön vaara onkin jäänyt taakse. Maahanmuutossa syntyy uusia kuormittavia asioita, kuten sosiaalisten verkostojen puute ja huoli kotimaahan jääneistä omaisista. Traumahistorian lisäksi onkin tärkeää ottaa huomioon ne seikat, jotka nykytilanteessa aiheuttavat stressiä.

On kuitenkin varottava ylitulkitsemasta. Maahanmuuttajataustaisten vanhemmuuden haasteet eivät automaattisesti johdu pakolaisuudesta, kotoutumiseen liittyvistä haasteista tai erilaisista kulttuurisista tavoista. Yhtä lailla maahanmuuttajataustaisilla perheillä on vauvan syntymän myötä normaaleja uuteen perheenjäseneen ja uudenlaiseen elämäntilanteeseen liittyviä haasteita.

Kun vaativan vauvatyön kohtaamisissa ollaan läsnä aitoina ja toisesta kiinnostuneina ihmisinä ja toisten kulttuuria ja tapoja kunnioittaen, syntyy hyvä luottamussuhde ja asiakkaan kanssa voidaan työskennellä niin, että vauvan hyvinvointi vahvistuu.

Maahanmuutossa syntyy uusia kuormittavia asioita, kuten sosiaalisten verkostojen puute ja huoli kotimaahan jääneistä omaisista.

87

Lähteet

Isosävi, S. (2017). Raskaus- ja vauva-aika sodan ja aseellisen konfliktin varjossa. Teoksessa J. Hurmerinta & A. Mikkonen (toim.) Turvapaikanhakija. Kohtaamisen ja tuen käsikirja. Helsinki: Ensi- ja turvakotien liitto.

Isosävi, S. & Kuittinen, S. (2013). Vanhemmuus ja pienten lasten hoiva eri kulttuureissa. Teoksessa A. Alitolppa-Niitamo, S. Fågel & M. Säävälä (toim.) Olemme muuttaneet ja kotoudumme. Helsinki: Väestöliitto.

Rönkkömäki, S. (2018). Selvitys turvapaikanhakijoiden parisuhteiden ja vanhemmuuden haasteista sekä auttamisen mahdollisuuksista vastaanottokeskuksissa. Helsinki: Maahanmuuttovirasto.

Schubert, C. (2013). Kotoutumisen psykologiaa. Teoksessa A. Alitolppa-Niitamo, S. Fågel & M. Säävälä (toim.) Olemme muuttaneet ja kotoudumme. Helsinki: Väestöliitto.

Mielenterveystalo: Kulttuuri ja mielenterveys.

https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/ itsehoito-ja-oppaat/oppaat/maahanmuuttajat/Pages/kulttuuri_ja_mielenterveys.aspx (31.1.2020).