13 minute read
Vauvan hätä on nähtävä – tunnista vauvan kaltoinkohtelu
Tanja Henttonen
Pieni vauva tarvitsee aikuisen hoivaa ja läsnäoloa ympäri vuorokauden. Useimmiten vanhemmat ovat hyvin sitoutuneita tehtävään ja tekevät parhaansa, jotta vauva saa turvalliset lähtökohdat elämälleen. Osa vauvoista elää kuitenkin olosuhteissa, jotka vahingoittavat hänen kasvuaan ja kehitystään. Vauvaperheitä kohtaavien ammattilaisten tehtävä on tunnistaa ne riskitekijät, jotka voivat johtaa kaltoinkohteluun, lukea vauvan sanatonta viestintää ja tarjota perheille apua ajoissa.
Huoli vauvasta herää
Kun työntekijä kohtaa vauvaperheen, jossa vauva ei voi hyvin ja vanhemman ja vauvan suhteesta jää ikävä olo, herää huoli perheen tilanteesta ja vauvasta. Vauvassa ei ehkä ulkoisesti näy merkkejä kaltoinkohtelusta, mutta vauvan olemuksessa tai vauvan ja vanhemman suhteessa voi olla jotakin, joka herättää ahdistusta. Omia havaintoja tai epämääräistä huolta voi olla vaikea sanoittaa vanhemmalle tai ylipäänsä ottaa puheeksi.
Laiminlyönti on kaltoinkohtelun muodoista yleisin ja samalla vaikeimmin tunnistettava. Laiminlyönnillä tarkoitetaan toistuvaa vauvan perustarpeista ja hoidosta huolehtimatta jättämistä. Laiminlyöntiä on, kun vauva ei saa riittävästi tai ikäänsä nähden oikeaa ravintoa, ruoka tarjotaan liian kylmänä tai kuumana, vauvalla ei ole sopivaa vaatetusta, vaippoja ei vaihdeta riittävän usein, vauva ei saa tarvitsemaansa lääkitystä tai vauva elää olosuhteissa, jotka eivät ole hänelle turvalliset. Laiminlyöntiä on myös, jos vauva saa vain niukasti tai ei lainkaan kokemuksia rakastetuksi tulemisesta, hyväksynnästä ja arvostuksesta. Vauvaa ei kohdella sensitiivisesti, hänen aloitteisiinsa ei vastata, tai hänet jätetään yksin selviytymään tunnetiloistaan.
Laiminlyöntiin puuttuminen on vaikeaa. Työntekijä voi jäädä odottamaan näkyvämpiä merkkejä kaltoinkohtelusta, jolloin on riski, että vauvan laiminlyönti voi jatkua pitkäänkin. Vauvan ensimmäiset elinvuodet ovat kuitenkin erityisen tärkeitä. Silloin luodaan pohja turvalliselle kiintymyssuhteelle ja aivojen suotuisalle kehitykselle.
Kaikki vauvat eivät voi hyvin
Lasten kaltoinkohtelu on yllättävän yleistä (Paavilainen, 2020). Alle kouluikäisten lasten väkivaltakokemuksista löytyy kuitenkin erityisen vähän tutkimustietoa (Ellonen & Kääriäinen, 2010). Vuonna 2018 tietoon tulleista perhe- ja lähisuhdeväkivallan uhreista 23 prosenttia oli alle 5-vuotiaita (Tilastokeskus, 2019). Arvioiden mukaan kaikista alle kaksivuotiaista lapsista vajaata kolmea prosenttia on ravisteltu vähintään kerran (Salokorpi, Sinikumpu & Serlo, 2015). Kansainvälisen arvion mukaan 4–16 prosenttia lapsista joutuu fyysisen pahoinpitelyn ja noin 10 prosenttia laiminlyönnin tai henkisen pahoinpitelyn kohteeksi (Hoitosuositus, 2015). Suurimmassa kaltoinkohtelun riskissä ovat alle 5-vuotiaat lapset sekä lapset, joilla on kehityksen viivästymistä tai vammaisuutta (Perrigo, Berkovits, Cederbaum, Williams & Hurlburt, 2018).
Vauvoihin kohdistuvan kaltoinkohtelun tutkiminen on erityisen hankalaa, koska vauvat eivät kerro sanoin kokemastaan. Kaltoinkohtelu voi jäädä viranomaisilta näkymättömäksi, koska tekijä on useimmiten oma vanhempi ja kaltoinkohtelu tapahtuu kodin seinien sisäpuolella. Tämän vuoksi vauvaperheitä kohtaavilla ammattilaisilla on erityisen suuri vastuu nähdä ja tunnistaa vauvan hätä ja auttaa vauvaa ja perhettä ajoissa.
Kaltoinkohtelun muodot
Kaltoinkohtelun muodoista helpoiten tunnistettava on fyysinen kaltoinkohtelu, josta voi jäädä selkeitä merkkejä tai vammoja. Vauvoihin kohdistuva fyysinen kaltoinkohtelu voi olla esimerkiksi vauvan kovakouraista käsittelyä, retuuttamista, ravistelua, lyömistä, läpsimistä tai vauvan heittämistä alustalle. Myös kuritusväkivalta on fyysistä väkivaltaa, jolla pyritään kipua tai epämukavuutta aiheuttaen rankaisemaan vauvaa esimerkiksi itkemisestä tai vanhemman mielestä huonosta käytöksestä.
Kaltoinkohtelu voi olla myös emotionaalista, jolloin vauvalle huudetaan, häntä haukutaan, nimitellään tai uhkaillaan tai hänelle tiuskitaan. Emotionaalista kaltoinkohtelua tai laiminlyöntiä on jollain tasolla aina läsnä, mikäli vanhempi ei pysty tarjoamaan lapselle hänen perustarpeitaan vastaavaa hoivaa ja hyvää, riittävää vanhemmuutta.
Vauvaan kohdistuva seksuaalinen kaltoinkohtelu on esimerkiksi tarpeetonta vauvan sukupuolielinten koskettelua, rasvaamista, silittelyä sekä muuta vauvan kehon seksuaalisesti virittynyttä koskettelua.
Kemiallisella kaltoinkohtelulla tarkoitetaan sitä, että vauvalle annetaan esimerkiksi rauhoittavia lääkkeitä tai päihteitä rauhoittamis- tai nukuttamistarkoituksessa. Vanhempi voi myös tarkoituksellisesti aiheuttaa vauvalle sairaalahoitoa aiheuttavia oireita, esimerkiksi syöttämällä vauvaa säännöllisesti, mutta pakottaen hänet oksentamaan ravinnon pois, jolloin vauvan kasvu ja kehitys pysähtyvät. Lapselle sepitettyä sairautta kutsutaan nimellä Münchhausen by proxy -oireyhtymä.
Vauvan kokemaa väkivaltaa on myös vanhempien toisiinsa kohdistama väkivalta, jota vauva on todistamassa. Myös sisarusten vauvaan kohdistama kovakourainen käsittely, nipistäminen tai lyöminen on väkivaltaa, vaikka tekijä onkin lapsi, joka toimii ehkä huomion tai mustasukkaisuuden vuoksi.
Myös kohdussa oleva vauva tarvitsee suojelua. Osa äideistä kokee negatiivisia tunteita kohdussa olevaa vauvaansa kohtaan. Negatiiviset tunteet voivat pahimmillaan johtaa väkivaltaan vielä syntymätöntä lasta kohtaan. Päihteet, omasta terveydestä huolehtimatta jättäminen, oman vatsan lyöminen tai muu väkivaltainen käytös ovat sikiölle vaarallisia. Sikiön turvallisuus vaarantuu myös silloin, kun
odottava äiti itse joutuu väkivallan kohteeksi. Kansainvälisten arvioiden mukaan väkivallan kohteeksi joutuu 2–20 prosenttia odottavista äideistä, Keski-Suomessa tehdyn otantatutkimuksen arvion mukaan 2–4 prosenttia. Tämä tarkoittaisi Suomen mittakaavassa 1 000–2 000:ta raskaana olevaa naista vuodessa. (Vau. fi, 2020.)
Kaltoinkohtelun eri muodot voivat vaihdella kestoltaan, vahvuudeltaan ja keinoiltaan sekä tapahtua samanaikaisesti tai toisiinsa limittyen (Flinck & Paavilainen, 2016). Emotionaalisen eli henkisen kaltoinkohtelun elementit ovat lähes aina mukana kaikissa kaltoinkohtelun muodoissa. Nykyisin tiedetään, että henkinen väkivalta voi saada aikaan jopa vakavampaa haittaa kuin fyysinen väkivalta. Samalla se on kuitenkin vaikeampaa havaita ja siihen on vaikeampi puuttua.
Erityisen haitallista kaltoinkohtelu on, kun se tapahtuu kiintymyssuhteessa, jossa vanhemman tulisi edustaa turvaa ja huolenpitoa.
Useimmiten kaltoinkohtelu on tiedostamatonta, ja monesti kyse on osaamattomuudesta ja kyvyttömyydestä tai vanhemman kypsymättömyydestä. Taustalla voi olla myös vanhemman omat traumaattiset kokemukset, jotka siirtyvät suhteeseen vauvan kanssa. Vain harvoin vanhempi kohtelee omaa lastaan tahallisesti kaltoin.
Kun vanhempien elämässä on paljon kuormittavia tekijöitä
Lapsen kaltoinkohtelua esiintyy kaikenlaisissa perheissä. Äitien tekemä väkivalta on edelleen hieman yleisempää kuin isien tekemä, joskin erot ovat kaventuneet. Äitien korkeampaa määrää voi selittää se, että äidit ovat edelleen useammin vauvan ensisijaisia hoivaajia.
Kaltoinkohtelun riskitekijät voivat liittyä vauvaan, vanhempiin tai perhetilanteeseen. Erityisesti vauvoihin liittyviä riskitekijöitä voivat olla mm. raskauteen tai synnytykseen liittynyt komplikaatio, synnytyksen ennenaikaisuus sekä vastasyntyneen lapsen pienuus, vammaisuus tai itkuisuus, keskosuus, kaksosuus ja poikasukupuoli. (Hoitosuositus, 2015.)
Vanhempiin liittyviä riskitekijöitä on paljon: mm. päihteiden käyttö, isän tai äidin vähäinen osallistuminen lapsen hoitoon, tunnekylmyys, vakava sairaus, rikollinen tausta, nuoruus, yksinhuoltajuus, vanhemman itse lapsena kokema kaltoinkohtelu, emotionaalinen kypsymättömyys, ei-toivottu raskaus tai raskauden kieltäminen, mielenterveysongelma, avioero, vanhemman kokema sosiaalisen tuen puute, autoritaarinen kasvatusasenne, vastaanotolle varattujen aikojen runsas laiminlyönti, äärimmäinen ylihuolehtivuus ja lapseen kohdistetut epärealistiset odotukset. (Hoitosuositus, 2015.)
Perheeseen liittyviä riskitekijöitä voivat olla monilapsisuus, heikko taloudellinen ja sosiaalinen tilanne, perheväkivalta, perheen aiempi lastensuojelutausta, työttömyys, perheen stressi tai kriisi, riitely, perheen eristäytyminen tai syrjäytyminen ja perheen kokema sosiaalisen tuen puute. (Hoitosuositus, 2015.)
Yksittäinen riskitekijä ei välttämättä ilmaise kaltoinkohtelun riskiä tai tapahtunutta kaltoinkohtelua. Perheissä monesti samanaikaisesti esiintyvät tekijät lisäävät riskiä lähisuhdeväkivaltaan ja moninkertaistavat lapsen pahoinpitelyriskin. (Flinck & Paavilainen, 2016.) Vanhemmat itse kertovat yleisimmäksi aggressiivisen tai väkivaltaisen käyttäytymisen syyksi väsymyksen (Hentilä ym., 2010). Arjen paineet, kasaantuneet vaikeudet ja tuen puute voivat viedä vanhemmilta voiman ja kyvyn hoitaa vauvaa siten kuin he haluaisivat. Useissa tutkimuksissa onkin todettu, ettei vanhempien huolia ja kaltoinkohteluun johtavia riskitekijöitä tunnisteta riittävän ajoissa. (Paavilainen, 2020.)
Tukea tulisi kohdentaa nykyistä enemmän juuri niille riskiperheille, joilla on suurempi todennäköisyys väkivallan käyttöön, ennen kuin perheeseen on ehtinyt muodostua vaikeasti katkaistavissa oleva väkivaltaisen käyttäytymisen malli (Lepistö, Ellonen, Helminen & Paavilainen, 2017).
Arkiset tilanteet kertovat paljon
Kaltoinkohtelu tapahtuu yleisimmin tavallisissa hoivatilanteissa, kuten ruokailussa, aamuja iltatoimissa sekä pukeutumisessa (Hentilä ym., 2010; Henttonen, 2009). Arkiset tilanteet voivat tuntua vanhemmasta vaikeilta ja työläiltä, tai hän voi tulkita vauvan toiminnan hyvin negatiivisesti ja pyrkiä kurituskeinoja käyttäen muuttamaan tilannetta sujuvammaksi. Vanhempi voi esimerkiksi syöttää vauvaa väkisin ajatuksenaan turvata näin pidemmät yöunet vauvalle ja samalla itselleen. Vanhempi voi jättää vauvan yksin sänkyyn liian pitkiksi ajoiksi tai pyrkiä nukuttamaan vauvaa väkisin saadakseen itse levätä. Vanhempi voi ajatella, että vauva tahallaan kiemurtelee, kiukuttelee ja hankaloittaa hoitotoimenpiteitä, ja siksi hän voi pestä, pukea tai riisua vauvaa liian kovakouraisilla otteilla. Vanhemman keinottomuus ja muu mahdollinen kuormitus, kuten väsymys, kiire ja arjen paineet, voivat johtaa tarpeettoman kovakouraiseen käsittelyyn tai kuritusväkivaltaan.
Vauvaperheitä kohtaavien ammattilaisten on tärkeä olla mukana arkisissa hoivatilanteissa, varsinkin jos niihin liittyy hankaluuksia tai vanhempi kokee ne haastavina. Vanhemmille on hyvä tarjota käytännöllisiä vinkkejä tilanteista selviämiseen ja kertoa, mitä vanhemman käytös vauvalle aiheuttaa. Vauvan hoitamisen lisäksi vanhemmat tarvitsevat tukea omaan jaksamiseensa ja hyvinvointiinsa.
Vauvat kertovat itsestään kokonaisvaltaisesti
Vauva ei kerro sanoin voinnistaan tai kokemastaan kaltoinkohtelusta, mutta vauvan vointiin on mahdollista kiinnittää huomiota havainnoimalla hänen ilmeitään, eleitään, äänenkäyttöään, asentoaan ja tunteiden ilmaisuaan. Kehonkieli on ensimmäinen äidinkielemme. Tämä on erityisen helposti havaittavissa pienissä vauvoissa, jotka ottavat kontaktia täysin kehonsa avulla: katsetta suuntaamalla, kääntymällä kohti, ääntelemällä ja raajojaan heiluttamalla. Ihan pienikin vauva on suhteessa toiseen ihmiseen kehonsa avulla, jo vatsassa ja heti syntymästään lähtien. Vauvan kehoa havainnoimalla voi päätellä, onko vauva esimerkiksi väsynyt, kaipaako hän seuraa, onko hän jo liiankin innostunut ja ylivirittynyt tai tarvitseeko hän rauhoittamista ja lohtua.
Vauva, joka ei voi hyvin tai on tottunut siihen, että hänen aloitteisiinsa ei vastata, tai jonka tarpeet jäävät toistuvasti tyydyttämättä, väistää helposti katsetta ja välttelee katsekontaktissa olemista. Vauva voi näyttää totiselta ja huolestuneelta, ja hänellä voi olla tuijottava tai tyhjä katse. Hän hymyilee vain vähän, ja hymyt ovat äkillisiä, ne alkavat ja loppuvat nopeasti tai näyttävät jäykiltä. Vauva ei käytä juuri ääntä, ei hihku eikä jokeltele eikä harjoittele äänenkäyttöä vaan on hiljainen. Vauva voi itkeä tavallista vähemmän tai erityisen paljon. Vauva saattaa tyytyä epämukavaan asentoon ilmaisematta harmiaan. Hän voi olla keholtaan hyvin jäykkä eikä sulaudu rennosti syliin tai sitten ikäänsä nähden veltto ja passiivinen. Vauva voi myös vetää kehoaan voimakkaasti kaarelle, tai hänellä on paljon stressioireita kuten hikkaa. Vauva voi olla tavallista vakavampi, iloton ja passiivinen tai ylivirittynyt ja vaikeasti tyynnyteltävissä. Hän voi olla myös varautuneen, pelokkaan tai jännittyneen oloinen ja säpsähtelevä.
On huolestuttavaa, jos vauva lakkaa viestimästä. Tämä voidaan tulkita myös virheellisesti niin, että vauva on helppohoitoinen tai tyytyväinen, vaikka jo pieni vauva voi masentua ja luovuttaa, jos hänen tarpeensa eivät tule tyydytetyiksi. Luovuttaminen voi olla turvallisempi keino sopeutua tilanteeseen kuin esimerkiksi itkeminen, jolloin vanhempi voi hermostua, olla äkkipikainen ja satuttaa vauvaa.
Vauvojen kanssa työskentelevät näkevät paljon vauvoja ja tunnistavat, jos kaikki ei ole hyvin. Havaintojen tulkinnassa tulee olla huolellinen. Mikään yksittäinen tekijä ei kerro, että vauvaa on kaltoinkohdeltu – lukuun ottamatta selkeitä fyysisen kaltoinkohtelun merkkejä. On tärkeää havainnoida vauvan olemusta kokonaisvaltaisesti ja poissulkea mm. lääketieteelliset syyt vauvan huonoon vointiin. Kyse voi olla esimerkiksi vauvan sairaudesta tai kehitysviiveestä. Lisäksi on huomioitava vauvojen temperamenttierot. Osa vauvoista on hyvin herkkiä kaikille muutoksille ja toiset joustavampia ja helpommin sopeutuvia.
Vauvan kokema kaltoinkohtelu vaikuttaa vauvan ja vanhemman väliseen vuorovaikutukseen ja voi näkyä monin tavoin vauvan ja vanhemman suhteessa. Väkivaltaa itse kokeneen vanhemman voi olla vaikea tavoittaa sekä omaa että vauvan kokemusta. Vauvan ”mielen pitäminen mielessä” ei onnistu, ja läheisyys voi olla pelottavaa ja uhkaavaa vanhemmalle. Oma reagointi voi hämmentää myös vanhempaa itseään. Vanhempi tarvitseekin tukea mentalisaatiokykyynsä eli kykyyn pohtia toisen ihmisen näkökulmaa ja kokemusta (Laajasalo. T.).
Vanhemman ja vauvan suhteesta voi puuttua kohtaaminen ja ilo. Vanhempi voi vaikuttaa stressaantuneelta, totiselta, taidottomalta tai tunnekylmältä. Vanhempi voi esimerkiksi pitää vauvaa hyvin vaativana tai ajatella hänen ärsyttävän vanhempaa tahallaan. Yleensä vauvan ja vanhemman suhteessa on useampia huolestuttavia merkkejä.
Kaltoinkohtelu jättää jäljet
Vauva, jota laiminlyödään, ei saa riittävästi rakkaudenosoituksia eikä kokemuksia jaetusta ilosta vanhemman kanssa. Vauvan kokemusta maailmasta ja suhteessa olemisesta leimaavat arvaamattomuus ja turvattomuuden tunne. Vauvalla on kokemus, että hänen tarpeisiinsa ei vastata, ja se herättää hänessä pelkoa, epävarmuutta ja ahdistusta. Vauvan elämä voi olla hyvin ennakoimatonta ja stressaavaa.
Pienen lapsen viesteihin on aina reagoitava. Kun vauvan tarpeisiin vastataan, hänelle rakentuu mielikuva itsestään hyvänä ja arvokkaana. Toistuvat turvattomuuden kokemukset näkyvät lapsessa jo hyvin pienenä. Jo kolmen kuukauden ikäinen vauva oppii häpeän, kun hänen aloitteisiinsa ei toistuvasti vastata eikä häntä katsota ja kohdata lempeästi ja sensitiivisesti.
Kun lapsi elää haitallisten kokemusten keskellä, hänen kehonsa stressitaso on pysyvästi korkea. Haitallisilla lapsuudenaikaisilla kokemuksilla (ACEs, adverse childhood experiences) on tutkimusnäytön mukaan selvä yhteys sairastuvuuteen aikuisena kuten sydän- ja verisuonitauteihin, diabetekseen, syöpään ja Alzheimerin tautiin. Tutkimuksen (Felitti & Anda ym., 1998) mukaan korkeat ACE-pisteet ovat yhteydessä myös eliniän lyhenemiseen, riskikäyttäytymiseen, tapaturmiin ja itsemurhiin.
Vauvan hätään voi tuntua vaikealta puuttua
Vauvan hätä herättää usein voimakkaita tunteita, jopa niin vahvoja, että ammattilainenkin voi kieltää näkemänsä. Vanhemman kertoma voi myös olla ristiriidassa sen suhteen, mitä työntekijä itse havainnoi. Useimmiten vanhemmat eivät kerro kaltoinkohtelusta, ainakaan jos sitä ei heiltä kysytä. Vanhempi ei ehkä myöskään tiedosta, että oma toiminta tai toimimatta jättäminen on vauvalle kaltoinkohtelua. Toisinaan kaltoinkohtelun raja on myös hiuksenhieno. Missä vaiheessa esimerkiksi leikki muuttuu vauvan näkökulmasta kaltoinkohteluksi, jos vanhempi ylenpalttisesti kutittelee vauvaa, nostaa äkillisesti tai rajusti ilmaan tai käsittelee vauvaa hyvin ronskein ottein? Tai jos vanhempi ei kommunikoi vauvan kanssa, ei sanoita tekemisiään eikä ota paljon kontaktia vauvaan? Kaltoinkohtelun tunnistaminen voi olla haasteellista myös siksi, että väkivalta ei aina näy päällepäin. Oireita voi olla vaikea tunnistaa, erityisesti emotionaalisessa kaltoinkohtelussa ja laiminlyönnissä.
Vauvaperheitä kohtaavia ammattilaisia tarvitaan, jotta yksikään apua tarvitseva vauva ei tulisi ohitetuksi eikä yhdenkään vauvan hätä jäisi näkemättä. Vauvan kärsimyksen kohtaaminen on yksi raskaimmista työtehtävistä ja altistaa sijaistraumatisoitumiselle. Työntekijät tarvitsevat oman jaksamisensa tueksi työyhteisön tukea, hyvät toimintaohjeet, säännöllisen työnohjauksen, itselle toimivia stressinsäätelykeinoja, realistisen työmäärän ja tarvittaessa ammatillista täydennyskoulutusta.
Vauvoissa positiiviset muutokset näkyvät nopeasti
Vanhemmat tarvitsevat totuudenmukaista ja realistista tietoa vauvan tarpeista ja siitä, mikä on väkivaltaa vauvaa kohtaan. Tukea tarvitaan myös tiedon soveltamisessa arkeen. Kaltoinkohtelusta sekä siihen mahdollisesti johtavista huolista, kehityskuluista ja riskeistä tulee voida puhua pelottelematta vanhempia. Vanhemmilla on myös oikeus tuoda huolensa esiin ja saada niihin apua. (Paavilainen, 2020.)
Vanhempi voi tarvita avukseen työntekijää, joka sanoittaa hänelle vauvan kertomaa viestiä. Vauvan ja vanhemman vuorovaikutuksessa voi olla jo muodostunut ikävä kehä, jossa vauva yrittää viestiä, mutta vanhempi ei osaa tulkita oikein tai ohittaa vauvan. Tämä lisää vanhemman kokemusta epäonnistumisesta ja vähentää vanhemman halukkuutta vastata vauvan aloitteisiin. Työntekijä ikään kuin ”virittää vauvan” valmiiksi vuorovaikutukseen hakemalla itse kontaktin vauvaan ja sen jälkeen siirtämällä vauvan kontaktiin vanhemman kanssa, jolloin kohtaaminen ja onnistumisen kokemus mahdollistuvat.
Vauvalle kokemus nähdyksi ja kuulluksi tulemisesta on ehdottoman tärkeää. Se on samalla kokemus turvallisuudesta ja siitä, kuka hän itse on. Kun lapsi elää jatkuvassa pelossa tai stressaantuneena, hänelle rakentuu vääristynyt kuva itsestään ja todellisuudesta. Kun vauva ja perheet saavat ajoissa apua, vauvat alkavat kukoistaa. Vetäytyneestä, hiljaisesta ja katseen kääntävästä vauvasta kuoriutuu ääntään testaava, hihkuva, eloisa ja terveellä tavalla vanhemman huomiota ja vuorovaikutusta vaativa pieni ihminen.
Vauva voi saada työntekijältä ensimmäisen kokemuksensa siitä, että on rakastettava. Vanhempi voi samalla saada käsityksen asiasta, jota vaille hän on ehkä itsekin jäänyt. Vanhemmalle on usein hyvin avartavaa ja myös hoivaavaa nähdä, kuinka hänen pienokaistaan ihaillaan ja hellitään.
Työskentelyn lähtökohtana on arvostava, läsnä oleva ja kiireetön kohtaaminen. Työskentelyn pohjana on kunkin perheen erityisyyden kunnioittaminen sekä avoimen ja keskustelevan ilmapiirin luominen. Vaikka vanhempi ei syystä tai toisesta tulisikaan autetuksi, vauva hyötyy avusta aina.
Ydinkohdat
• Kaltoinkohtelu ei useinkaan näy ulospäin. Sen vuoksi vauvaperheitä kohtaavat ammattilaiset ovat sen havaitsemisessa avainasemassa.
• Vauvan kaltoinkohtelusta voi saada tietoa havainnoimalla vauvan ilmeitä, eleitä, äänenkäyttöä, asentoa ja tunteiden ilmaisua.
• Kaltoinkohtelua tapahtuu usein arkisissa hoivatilanteissa, ja siksi ammattilaisten kannattaa olla niissä mukana.
• Vanhemmalle tarjotaan käytännöllisiä toimintaohjeita ja kerrotaan, mitä vanhemman käytös aiheuttaa vauvalle. Vanhempi voi tarvita avukseen työntekijää, joka sanoittaa vauvan viestiä.
• Kun vauva ja perheet saavat ajoissa apua, vauvat alkavat kukoistaa.
Työvälineitä vauvaperheiden kanssa työskentelyyn
Vauvan turvakortti toimii vauvaan kohdistuvan kaltointyöskentelyyn kohtelun tunnistamisen ja huolen puheeksi ottamisen apuvälineenä. Kortin avulla voi sanoittaa vauvan tarpeita vanhemmille sekä auttaa vanhempaa ymmärtämään, mikä on vauvalle väkivaltaa ja laiminlyöntiä. Korttia voi tilata osoitteesta https://ensijaturvakotienliitto.fi/materiaalit/
Vauvan & taaperon Turva10 on puheeksioton väline, jonka avulla voi tehdä näkyväksi turvallista ja turvatonta huolenpitoa ja hoivaa. Väline sopii 0–3-vuotiaiden lasten turvallisuuden puheeksiottoon.
BriefCAPBriefCAP on perheen vointia ja riskioloja arvioiva lomake (BriefCAP, Brief Child Abuse Potential), joka on kehitetty mittaamaan erityisesti lasten fyysisen kaltoinkohtelun riskiä. CAP-mittari on todettu tehokkaaksi työkaluksi myös Suomessa
