TYÖNI ON ENNAKOINTIA Henri Kalliomaa, työnjohtaja

Kuorma saapui sovitusti ja työ käynnistyi. Henkka varmistaa vielä, että kaikki on kunnossa. Hetken kuluttua mies lähtee huomisen kohteeseen katsomaan, että siellä on kaikki kunnossa asfaltinlevitystä varten.

”TYÖNI ON ENNAKOINTIA”

Asfalttikallion työnjohtajat elävät tulevaisuudessa. Jos kalenterissa on viidestoista päivä, heillä se on kuudestoista tai seitsemästoista, joskus jopa kahdeskymmenes. Ei heilläkään ole kristallipalloa. Heillä on visio ja suunnitelma. Suunnitelma, jonka tulee toimia ongelmitta, joka päivä ja välillä yölläkin.

HELPPO TYÖ?

– Kaikki on kiinni ennakoinnista, napauttaa yksi Asfalttikallion työnjohtajista, Henri Kalliomaa. – Silloin kun kaikki on suunniteltu oikein koko toimintaketjun osalta, on itse työ meille helppoa. Se on helppoa siksi, että Asfalttikalliolla työskentelee erittäin osaavat ammattilaiset ja heillä on käytössään toimiva kalusto.

Kuulostaa hirvittävän yksinkertaiselta toimittajan korvaan, mutta kun Kalliomaa ryhtyy purkamaan toimintaketjun valmistelua seuraavan päivän levitystyöhön, yksinkertaisuus kaikkoaa.

Tapasimme Henri Kalliomaan kanssa varhain aamulla heidän työmaallaan ihan Helsingin ytimessä, Hietalahden rannassa. Hän oli tullut paikalle jo tunteja aiemmin, ennen kukonlaulua.

Urakka käsittää Telakkarannan uudistuksen, jossa peruskorjataan noin kilometrin tienpätkä ja vedetään raitiotie Hernesaareen saakka. Asfalttikallio toimii urakassa työyhteenliittymänä VM Suomalainen Oy:n kanssa.

Jatkuva liikennevirta ydinkeskustassa ja turvallinen liikenteenohjaus aiheuttavat sen, että asfaltoinnit on pakko toteuttaa lyhyissä pätkissä. – Käymme päällystämässä aina kun pohjatyöt ovat edenneet siihen vaiheeseen, että meidän kannattaa tulla, Kalliomaa sanoo. – Pyrimme kuitenkin välttämään turhaa kaluston ja miehistön siirtoa, jotta keskustan pakokaasupäästöt pysyisivät meidän toimestamme mahdollisimman matalina. Siitä huolimatta joudumme käymään kohteessa jopa 25 kertaa, mies evästää. – Risteysalueet raitioteineen ja kevyenliikenteen väylineen ovat aina huomattavasti hitaampia päällystettäviä kuin kantatie Keravalla tai moottoritie Porvoossa, mies hymyilee.

Ensimmäinen kuorma saapuu. Henri Kalliomaa voi levollisin mielin huokaista ja lähteä valmistelemaan huomisen projektia. - Sen suunnittelutyö on tehty, nyt alkaa ”sumpliminen”, Henkka tuumaa.

Risteysalue kiveyksineen, raitioteineen ja jatkuvine liikennevirtoineen haastaa urakoitsijat, paitsi liikennejärjestelyiden myös työturvallisuuden osalta.

VALMISTELU

– Tulin hyvissä ajoin ennen varsinaisen asfaltinlevitystyön alkua, Kalliomaa sanoo, silloin ei ollut vielä ruuhkaa, hän nauraa päälle. – Liikenteenohjauksen varmistamisen ja noiden kivitöiden takia tulin niin aikaisin. Se koska pääsemme aloittamaan oman työmme, riippuu tällä kerralla hiukan kivimiesten aikaansaannoksista. Ihan hyvältä vaikuttaa, aikaisin hekin aamunsa aloittivat.

Kalliomaa on suunnitellut edellispäivänä tarvittavan miehistömäärän, konekannan, asfalttimassalaadut ja niiden määrät, kuljetukset, liikenteenohjauksen sekä miljoona muuta asiaa, ja aikatauluttanut kaiken lähes minuutilleen tapahtuvaksi. – Kun ensimmäinen massakuorma saapuu sovitusti, heti pahimman aamuruuhkan jälkeen paikalle, tulee kaiken muun olla kunnossa, hän väläyttää.

Työn tilaaja antaa aina aikamääreen, deathlinen, milloin kaiken tulee olla valmista. Maakunnassa aikamääre on löysempi. Saatetaan puhua päivistä tai jopa viikoista valmistumisen suhteen, mutta ydinkeskustassa aikataulu on tiukka. Siellä työ on pilkottu osiksi ja osien valmistumisaikatauluissa puhutaan tunneista. Koska keskustakohteissa on muuttuvia tekijöitä ja usein myös ulkopuolisia toimijoita, on työnjohtajien työ ”sumplimista”, niin kuin Kalliomaa sen kuvainnollisesti sanoo. – Työni on miettimistä, sopimista eri instanssien kanssa ja järjestelemistä, hän kiteyttää. Tulevatko työasiat uniin, kysäisen Henri Kalliomaalta. – Ei ne uniin tule, mutta pyörivät väkisinkin mielessäni myös vapaa-ajalla. Työmme on kausiluonteista, joten kesäkaudella olen henkisesti töissä ympäri vuorokauden, mutta talvella tilanne nollataan pitkän loman muodossa. ”Onko se henkisesti raskasta?” Ihmettelen ääneen. – Eipä juuri. Tämä on asennoitumiskysymys, joka vaatii harjaantumista ja paineensietokykyä Kalliomaa heittää leveän hymyn kera.

HENRI

Henri valmistui infra-rakennusalan insinööriksi vuonna 2017. Hänen isänsä Antti kalliomaa on yksi Asfalttikallion perustajista ja toimii yhtiön toimitusjohtajana. – Pikihommat ovat meillä sukurasite,

Lähtöruudut on valittu. Koneet käyvät ja kuskit ovat valmiina. Get, set, go!

Telakkarannan aamuruuhka hälvenee hetkeksi. Henri Kalliomaa varmistaa puhelimitse, onko aamun ensimmäinen massakuorma pysynyt aikataulussa. Kohta se alkaa, ensimmäisen kuorman levitys.

Tässä tehdään maailman toimivinta kaupunkia, sanoo kaupungin pystyttämä kyltti. Sitä tehdään maailman toimivimpien urakoitsijoiden toimesta.

Henri nauraa. – Työurani alku pomon poikana, joskus kauan sitten, ei ollut helpoin tie. Minun ei auttanut lorvia koskaan eikä missään tilanteessa, ja aina viuhui nakki, hän muistaa. – Olen luonteeltani periksiantamaton ja painoinkin jo varsin nuorena rajusti töitä. Halusin täyttää paikkani yhteisössä ja näyttää, että ei helposti saatu työpaikka ollut minun tavoitteeni, vaan kova työnteko ja kehittyminen paremmaksi. Työyhteisö oli minulle aina todella lojaali, eikä kukaan piikitellyt pomon pojaksi, muistuttivat kyllä välillä asiasta, mies virnistää. Jätkät antoivat minun hankkia kannukseni itse ja näyttää mihin pystyn.

Henri sai kotoaan opin, että jos haluaa tehdä työuransa ”duunarina”, ei koulutus ole välttämätöntä, mutta jos haluaa edetä toimihenkilöpuolella, niin opiskelut on suoritettava. Nykyään kun urakehitys tökkää koulutuksen puutteeseen jo ihan lakisäädöstenkin mukaan. – Minulle annettiin vaihtoehdot kotoa, eikä patistettu yhtään mihinkään. Oli täysin oma haluni opiskella, koska haluan kantaa vastuuta ja jopa tykkään siitä, Henri tuumaa. – Työn kausiluonteisuus antoi loistavan mahdollisuuden opiskella talvella, joten pidin sitä ainoana oikeana vaihtoehtona.

Henri aloitti työuransa asfalttiasemalla 17-vuotiaana ja seuraavat kesät kuluivat levitysryhmän mukana. Nyt, kymmenen vuoden työkokemuksella mies uskoo tuntevansa alan melko hyvin. – Olen tarkka, mutta reilu työnjohtaja. - Työturvallisuutta ja erilaisten turvallisuutta lisäävien varusteiden käyttöä valvon ja huomautan herkästi, jos havaitsen niissä puutteita. - Se saattaa joskus tuntua jopa nipottamiselta, mutta tulostakin tulee. – Kuluvan kauden vakavampien työtapaturmien sarake näyttää puhdasta nollaa, eikä pieniäkään havereita onneksi ole kuin pari kolme. Pieniä sattuu aina kun töitä tehdään, mutta tavoite on se, että laastarilla selvitään, Henri Kalliomaa tuumaa. – Tykkään asfalttialasta ja työnkuvastani paljon. Uskon, että pysyn alalla ehkä jopa koko työurani, mutta mistä sitä vielä tietää, mies naurahtaa. – Enhän minä muita aloja tunne. Tiedä vaikka jossain muualla olisi kuinka kivaa.