Imetystukiäiti imettäjänä TEKSTI ANNIINA PÖYRI
Takaraivossani on harakan pesä, milloin olen viimeksi harjannut hiukset? En ole käynyt missään vielä, joku kävi kyllä katsomassa vauvaa, muistinkohan harjata hiukseni silloin? Minä päivänä se oli? Pumppaan ja imetän, syötän pumpatut maidot pullosta, pesen pullot. Kului 45 minuuttia. Nyytti kantoliinaan ja juoksuun. Aamupalaa koululaisille, aamupalaa pienemmille, pyykkikone päälle, kuivuri päälle. Ai niin itselle aamupala, laitan puolet aineksista blenderiin. Yksi huutaa pyyhkimään, tiskikone tyhjäksi, ai niin mun aamupala, loput ainekset ja blenderi päälle. Pullojen pesusta on tunti. Nyytiltä vaippa pois, että saan sen hereille. Heräilepäs nyt murunen. Nyytti katsoo mua, ootko tosissasi? Nukkuisin vielä. Tuherran itkua, kulta sun on syötävä, paino laskee liikaa. Pumppaan ja imetän taas yhtä aikaa, toinen, sitten toinen rinta, syötän pumpatut maidot. Nyytti onneksi huolii sen. Että on epäonnistunut olo. Yritän psyykata itseäni, olen imetystukiäiti – kyllä handlaan tämän. Paino on noussut vieläkin huonosti. Ensin pumpattua tai korviketta pul-
losta 50 ml ja sitten imetys ja pumppujen ja pullojen pesu…meni tunti, oi luoja saisinpa luovuttaa, ei, en halua. Nyytti takaisin liinaan. Kolmevuotias itkee sohvalla jalkaan ilmestynyttä pitkää kipsiä. Kannan sohvalle ruokaa, halaan ja laitan lastenohjelmia, pahoittelen, että äiti juoksee nyt tekemään kotihommia. Ruokaa perheelle, ruokaa peltotöissä olevalle miehelle, jätän sen postilaatikkoon. Kipsipotilas itkee, vauva itkee. Menen imettämään itkijän viereen, halataan, kyllä selvitään, pakko. Vauva liinaan, maksan laskut ja homma alkaa alusta. Syötän pullosta, imetän ja pumppaan sekä pesen pullot ja pumpun osat. Ai niin se mun aamupala. Lämmintä rahkaa ja marjoja, hyi. Ruokakauppatilaus netistä, ei toivoa keretä kauppaan. Imetän ja autan matikan läksyissä. Laitan kolmevuotiaan selkään kantoreppuun ja vauvan rinnalle toiseen. Hytkytellessä juttelen 13-vuotiaan koulupäivän kuulumisia. Ketään ei saa unohtaa. 11-vuotias tuo mukanaan koulusta kaverin, ei ainakaan helpottanut päivää. Imetän ja latelen pojille sääntöjä ulkoiluun, koulukaveri katselee olohuoneemme
Imetysuutisia 1/2020 22
kattoon kummallisesti!? Ai niin mulla ei ole paitaa ollenkaan, hupsista. Imetän ja luen iltasatua, imetän ja autan hammaspesuissa. Laulan iltalaulut. Vien eväät miehelle postilaatikkoon, käyn samalla hoitamassa kanit. Vielä alusta. Nukkumaan, parin tunnin päästä taas syötän ja pumppaan. Päivät kuluvat kahden tunnin sykleissä. Kuljen pää sumussa, tuntuu etten ymmärrä muiden aikuisten puhetta, vain vauvan ruoka-ajat, kolmevuotiaan tuskan, toisen vanhemman poissaolon ja käsittämättömän riittämättömyyden tunteen. Ystävät yrittävät tsempata, oot ihan mahtava kun pystyt tuohon, kiittelen vaan vaikka tekisi mieli huutaa, en pysty, joko saan lopettaa? Kuusi viikkoa kuluu näin. Olen ihmisraunio. Vähitellen pumppaamista ja korvikekertoja saa vähentää, vihdoin kipsi poistetaan, tuntuu että olen juossut maratonia 40 päivää putkeen. Iskä on palannut pellolta normaaleihin 12 tunnin työpäiviin, lapsilla alkaa kesäloma. Nyytti on ihana, kaikki kuusi ovat ihania. Nyytille on ilmestynyt asentorajoite, vain makuultaan imetys käy. Opettelen imettämään kantorepus-
