Imetystarinani TEKSTI ELINA KANNINEN
Olin 26-vuotias toimintaterapeuttiopiskelija, kun aloin odottaa esikoistani vuonna 2010. Odotusaika oli leppoisaa ja helppoa, oli hyvin aikaa perehtyä vauvoihin, kokemusta kun ei sellaisista vielä ollut. Törmäsin tilastoon, että täys imetettyjä lapsia Suomessa on vain alle prosentti, siis 1 %! Siis mitä ihmettä, eikös sitä suositella 6 kk? Alkoi perehtyminen imettämiseen, teoriaan, kikkakonsteihin ja asentoihin. Sain tuttavaltani imetysoppaan saatteena: ”jos pärjäätte ilman tuttia ensimmäisen kuukauden niin kaikki menee hyvin!” ja tästä tuli ohjenuorani. Neuvolassa puhuttiin tuolloin imetyksestä vähän. Kun kerroin tavoitteestani päästä 6 kk täysimetykseen, annettiin ymmärtää tavoitteen olevan utopistinen. Pyh, jos WHO suosittelee jotain, sen teen. Teoriassa kaikki oli suunniteltu: vauva maailmaan, vaunulenkkejä ihanassa kesäsäässä, 6 kk täysimetystä, opiskelua luppoaikoina ja äidille omaa aikaa pumpatun maidon turvin. Tutit annettu pois, imetystä tukevat tuttipullot hankittu, mies perehdytetty, neuvola vakuutettu tavoitteen helppoudesta ja läheiset tinkimättömyydestäni asian suhteen. Lasketun päivän aattona
synnytys alkoi ja vuorokautta myöhemmin, täpärästi hätäsektio väistäen, pieni rääpäle oli siinä. Synnyttäminen ei sitten ollutkaan ihan niin helppoa kuin opetusvideolla annettiin ymmärtää, mutta heti kun pääsin jaloilleni, aloin jo odottelemaan maidonnousua. Meni yö, meni toinen yö. Meni viikko ja heräsin kun rintojeni tilalla oli räjähtämispisteessä olevat ilmapallot. Se huvitti peilissä jonkin aikaa, kunnes näkyyn alkoi liittyä myös mustat rinkulat silmien alla ja käsittämättömästi sotkeutuneet hiukset. Tilannetta ei helpottanut kuumin kesä vuosikausiin. Vauvalle ei voinut pukea juurikaan vaatteita, itselläkin oli hiki pelkästä olemisesta. Neljä lasta tuosta noin vain imettänyt isoäiti vaati, että vauvalle pitää antaa vettä pullosta. Istuin 6. kerroksessa olleen asuntomme sohvalla, pelkissä pikkuhousuissa, vauva pelkissä vaipoissa sylissäni, ihanassa hikisessä symbioosissa, kun ikkunan taakse nousi nosturillinen työmiehiä korjauspuuhiin. Vilkuttelin ikkunaan ja mietin, miksi sälekaihtimiin ei ole keksitty kaukosäädintä. Neuvolassa vihjailtiin, että pitäisikö tavoitetta vielä miettiä, mutta pidin pääni väkisin. Nyt
Imetysuutisia 1/2021 28
mietin, että elämäni oli melkoinen farssi sen kaiken keskellä. Opinnot olivat hyvällä mallilla, tein opinnäytetyötä sekä suoritin jonkun kurssinkin vauvan kanssa. Tämä tuntui ihan helpolta, kun kotona oli mies, joka oli töissä vain iltaisin. Pumppasin maitoa varastoon ja pääsin kouluun ja tapaamaan ystäviä. Kun esikoinen oli noin 4kk ikäinen, jatkoin opintoja tiiviimmin ja koulupäivien jälkeen palasin vauvantuoksuiseen idylliin, jossa minua tarvittiin lähinnä maidontuotantoon. Iltaisin ja öisin, kun olin vauvan kanssa kahden, mietin, miten tästä selvitään. Halusin kuitenkin saada opinnot loppuun mahdollisimman pian ja aloittaa töiden etsimisen. Jälkeenpäin ajateltuna, en ymmärrä miten pystyin siihen kaikkeen. Lähtemään aamulla töihin, kun muut jäävät nukkumaan. Valvomaan illat odottaen, että vauva osoittaisi edes hiukan väsymyksen merkkejä. Mutta lapsi kasvoi pelkällä äidinmaidolla, joten koin onnistumisen iloa, vaikka väsynyt siitä kaikesta olinkin. Olin kuullut, että kaikki pienten lasten vanhemmat ovat! Imetyksestä luovuin osin haikeasti, mutta toisaalta helpottuneena 1 v 2 kk iässä.
