Pääkirjoitus

Kuva: JEMINA JUSSILA

Mitä pidempään olen imetyksen tukemisen parissa työskennellyt, sitä syvemmin ja paremmin ymmärrän ja olen todella sisäistänyt sen, että a) imetystä tulee edistää ja suojella JA b) imetys on yksilötasolla kaikesta biologisesta luonnollisuudestaan huolimatta aina kompleksinen tai vähintään monitasoinen, tunnepitoinen asia.

Kukaan ei koskaan voi ulkopuolisena eli vauva-vanhempi -yksikön ulkopuolelta tulla määrittelemään, arvottamaan tai päättämään juuri sitä imetystä koskevia asioita. Vaikka kenenkään ei pitäisi joutua kokemaan huonommuutta vanhempana imetyksestä johtuen tai siihen liittyen, ei siltä voi välttyä, että imetys liittyy tunteisiin. Tämä pitää ymmärtää, ja silti pyrkiä yhteiskunnallisella tasolla vaikuttamaan siihen, että mahdollisimman monella – mielellään ihan jokaisella – vanhemmalla sekä ammattilaisella laajasti ajateltuna olisi pääsy oikeaan, ajantasaiseen ja tutkimuksiin pohjautuvaan tietoon. Tätä olen toistanut teksteissäni ja pääkirjoituksissani varmasti useita kertoja, mutta sitä on pidettävä esillä niin kauan kunnes se on totta. Imetyksestä puhuminen ei ole fanatisointia. Imetyksestä puhuminen on imetyksestä puhumista. Kannatan kaikessa puheessa ja tiedottamisessa asiapitoista ja kunnioittavaa linjaa, sensitiivistä kieltä ja asennetta. Olen jälleen kerran todella ylpeä tämän lehden artikkeleista ja siitä, miten hienoja kommentteja ja haastatteluita olen saanut ja olemme saaneet kuulla tätä numeroa toimittaessa. Imetysuutisia on taas tehty täydestä sydämestä.

Maailmaa muuttuu, kun sitä muutetaan. Omalta osaltani olen kokenut sekä aikanaan oman imetyksen puolustamisen että myöhemmin yleisen imetysaktivismin tärkeäksi asiaksi. Aion jatkaa sitä edelleen, mutta Imetysuutisten päätoimittajakauteni päättyy siirtyessäni nyt haikein mielin omasta toiveestani lukijapuolelle. Vieroittautumisvaiheeseeni saattaa liittyä jokusen artikkelin kirjoittaminen tai muu osuus tulevissa lehdissä, ajattelen – sillä niin vaikealta tuntuu tässä vaiheessa kokonaan irroittautuminen. Toivon, että näiden vuosien aikana vakiintuneita osioita jää elämään myös tulevissa numeroissa, ja odotan innolla uusia tuulia. Lämmin kiitos sinulle, lukija, sekä jokainen lehtityön kautta kohtaamani kaunis ihminen. Nyt minulle tuntuu tärkeältä kokeilla päästää irti.

Miina Korpi päätoimittaja