Kirjavinkit

Corien van Zweden: Rinnat – Elämänmittainen rakkaustarina WSOY, 2021 256 s.

Teksti Jenni Viljalinna

Rinnat ovat ainoa ruumiinosa, joita ihmisellä ei ole vielä syntymän hetkellä. Kun rinnat kehittyvät, alkaa matka, jota harvemmin taitetaan yksin – niin paljon rinnat herättävät mielipiteitä ja tunteita. Riippuen siitä, mihin kulttuuriin ja ympäristöön sattuu syntymään, rintoihin kohdistuvilla asenteilla on erilaisia painotuksia, mutta ydinviesti on usein samankaltainen: rintojen tulee täyttää tietyt odotukset.

Toimittajana työskentelevä Corien Van Zweden havahtui miettimään rintoihin kohdistuvia asenteita syvemmin, kun hän sairastui ensimmäistä kertaa rintasyöpään. Van Zweden sai hyvin nopeasti huomata, että rintasyöpädiagnoosin aiheuttamalle järkytykselle ja surulle ei haluttu antaa juurikaan tilaa. Se tila oli paikattu lupauksilla paremmasta. Rintasyöpää sairastavien ympärille on rakennettu valtava korjaustoimenpiteiden imperiumi, johon jokaisen rintoja kantavan odotetaan liittyvän varauksetta, sillä kukapa haluaisi elää rintapuolena tai täysin rinnattomana, mahdollisista korjaustoimenpiteiden aiheuttamista vakavista komplikaatioista huolimatta.

Van Zwedenin kokemuksiin pohjaten syntyi kirja, joka pohtii rintojen erilaisia tehtäviä ja niiden herättämiä tunteita aina rintojen kehittymisestä niiden muokkaamiseen, rinnoilla imettämiseen, rintojen rooleihin seksuaalisina viettelijöinä ja joskus myös potentiaalisina tappajina. Kirjaan on haastateltu useita henkilöitä kertomaan kokemuksistaan niin kirurgin, rintasyöpään sairastuneen, silikonit ottaneen ja lastaan imettävän näkökulmista. Kirjan punainen lanka kietoutuu kysymykseen: miten kuunnella omaa sydäntään ja pohjata päätökset sen varaan?

Tämä kirja herätti lukijassaan valtavasti tunteita. Sain oivalluksia, sillä en ollut koskaan aiemmin miettinyt rintoja näin tarkalla tasolla. Tunsin vihaa ja ärtymystä rintoihin kohdistuvien asenteiden vuoksi niin historiassa kuin nykyäänkin. Koin helpotusta siitä, että lääketiede on kehittynyt aivan valtavasti vuosien varrella. Tuskaa tuotti tieto siitä, että niin monet kärsivät rintojensa tai niiden puuttumisen vuoksi. Ennen kaikkea aloin tuntemaan lempeyttä omia rintojani kohtaan.

Tämä kirja on sinulle, jolla on tai on ollut rinnat tai jos haluaisit sellaiset. Sinulle, joka rakastat, ihailet, vihaat tai kaipaat rintojasi. Sinulle, joka haluat oppia rinnoista lisää tai tuntea lämpöä niitä kohtaan, mikäli ne eivät täysin täytä toiveitasi. Sinulle, joka olet kiitollinen kaikesta siitä, mitä rintasi ovat tehneet tai olleet tekemättä.

Susanna Silvander-Rosti: Elsin a Sulon uudet naapurit Otava, 2021

Teksti: Miina Korpi

Keväällä 2021 ilmestynyt lastenkirja kertoo kaksosista, jotka tutustuvat uuteen naapurustoon muuton myötä. Ilmestymisajankohtansa koronarajoituksista ja erikoisesta maailmanmenosta huolimatta, ja täytyy sanoa että onneksi siitä huolimatta, kirjassa kuljetaan iloisesti ja rohkeasti tutustumassa uusiin naapureihin ja erilaisiin perheisiin.

Kirjan päähenkilöt, Sulo ja Elsi vanhempineen pohjautuvat todelliseen perheeseen, jonka äideistä toinen onkin kirjoittanut tämän kirjan. Kaunis kuvitus on Nadja Sarellin käsialaa ja ainakin tämän kolmekymppisen koelukijan mieleen: enemmän perinteisiä lastenkirjoja muistuttava kuin monissa tämän päivän kirjoissa kuvitus on, mutta ei lainkaan tylsä. Koekuuntelijana toiminut kuusivuotias on pitänyt kirjasta alusta saakka ja tavallisuudesta poiketen, halunnut että sama kirja luetaan useamman kerran peräkkäin samana iltana. Kirjaa on meillä käytetty siis iltasatuna, ja siihen tarkoitukseen se sopii myös mukavasti. Kirjan lopussa kaksosetkin käyvät yöunille.

Ilahduttavaa on se, miten kirja onnistuu viihdyttämään ja pitämään kuulijaa otteessaan. Itse koin myös kirjan kielen sujuvaksi ja mukavaksi lukea. Tarinassa on sopivasti seikkailua ja tapahtumia, mutta se sisältää myös kaikkea ihan tavallista: on päivärytmiä ja rutiineja, arkisia puuhia. Kuusivuotiasta nauratti kohta, jossa naapurin vauva syö piparkakkutaikinaa salaa.

Kirjan kantavana teemana ovat erilaiset perheet. Naapurustoon kuuluvat niin yksinhuoltaja lapsensa kanssa, suurempi maahanmuuttajaperhe, kahden aikuisen muodostama perhe kuin kahden kodin arkea elävä perhe sekä eri tavoin vähemmistössä olevia henkilöitä. Ainoa perhemuotoihin tai henkilöihin liittyvä kommentti lapselta oli se, kun hän kysyi kumpi kuvassa olevista äideistä on äiti S. ja kumpi äiti E.? Kyseisellä sivulla toinen heistä oli nimittäin voittanut lautapelissä ja lasta kiinnosti, oliko hän tulkinnut toisen kasvoille piirretyn voitokkaan hymyn oikein.

Kirja on meidän arviomme mukaan hyvä, tavallinen lastenkirja, ja mielestäni soisi useammassakin sellaisessa olevan esillä vaikkapa liikuntarajoitteinen vanhempi, kuten nyt tässä kirjassa. Ehkäpä tässä kirjassa esitellyt perheet voisivat myös jatkaa eloaan jatko-osissa? Ainakin meillä kotona ne otettaisiin varmasti mielellään lukuun.