Kolumni

Saako naisia kannustaa imettämään?

Imetyksen edistämisen työssä tutuin ja hyväksytyin muoto on niiden vanhempien ja perheiden auttaminen, jotka ovat halukkaita imettämään. On eettisesti helppo perustella, miksi perheiden tulee saada hyvää, näyttöön perustuvaa imetysohjausta. Imetysohjauksen avulla perheet saavuttavat sellaisen imetyksen, jota he itse haluavat ja tavoittelevat.

Meillä Suomessa on kansainvälisesti tarkasteltuna melko poikkeuksellinen tilanne. Naisista suurin osa suunnittelee imettävänsä ja valtaosa suhtautuu imetykseen ainakin teoriassa myönteisesti. Imetys nähdään luontevana osana äitiyttä. Monessa kehittyneessä maassa tilanne on varsin toisenlainen: imetys ei ole luonteva osa äitiyttä ja se saatetaan nähdä jopa outona, vähän alkukantaisena lapsen ruokintatapana. Osa feministeistä on sitä mieltä, että imetys rajoittaa naisen vapautta.

Tulisiko imetyksen edistämisessä sitten keskittyä vain niihin perheisiin, jotka lähtökohtaisesti haluavat imettää? Tähän kysymykseen ei ole yksinkertaista vastausta. Kansanterveydellisestä näkökulmasta katsottuna kyseessä on terveysvalistus ja terveellisiin elämäntapoihin kannustaminen. Samalla tavalla, kun varoitamme kovien rasvojen haitallisuudesta ja kannustamme liikkuvaan elämäntapaan, edistämme myös laadukasta varhaisravitsemusta eli kannustamme perheitä ruokkimaan vauvansa imettämällä. Terveyden edistämisen kannalta katsottuna voidaan myös kysyä, onko eettisesti oikein jättää kertomatta perheille, että imettämällä he voisivat vähentää lapsensa todennäköisyyttä sairastua erilaisiin, jopa vakaviin, sairauksiin.

Asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen. Muissa kansanterveydellisesti tärkeissä asioissa, kuten normaalin painon edistämisessä tai tupakoinnin vähentämisessä, kyseessä on ainoastaan yksilön terveys ja häneen itseensä kohdistuva riski. Imetyksessä äidin valinnat vaikuttavat lapseen. Naisten velvoittaminen imettämään lähentelisi Handmaid’s Talen tyyppistä misogyynistä dystopiaa ja olisi selvä naisten lisääntymisoikeuksien loukkaus.

Imetykseen kielteisesti suhtautuvien naisten houkuttelemisessa imettämään liikutaan sensitiivisellä alueella. Jopa yleiset, imetyksen etuja korostavat kampanjat voivat nostaa naisissa epäonnistumisen ja syyllisyyden tunteita. Lapsen eduilla ei voida loputtomiin perustella imetykseen kannustamista, jos äiti ei imetystä toivo. Myös jatkuva päätöksen ja sen taustalla olevan tiedon varmistelu voidaan kokea painostamiseksi.

Eettiset kysymykset ovat tyypillisesti luonteeltaan monimutkaisia eikä niihin ole yksiselitteistä vastausta. Tätäkään eettistä dilemmaa ei yhdellä kolumnikirjoituksella ratkaista. On kuitenkin tärkeää tunnistaa kysymys ja huomata, että sen vastaus ei ole aivan yksinkertainen.

Riikka Ikonen

ma. yliopistonlehtori Tampereen yliopisto