Imetys on yhteinen asia

Yhteiskunnallisia asenteita, periytyvää kulttuuria sekä työ- ja perhe-elämän yhteen nivoutuvia kiemuroita. Tätä kaikkea on oikeastaan jokaisen imetyksen taustalla. Haastattelin lahtelaispoliitikko Maria Mäkystä imetysviikon teemoista ja siitä, millä tavoin imetys on yhteiskunnallinen asia. Mäkynen on koulutuksen asiantuntija, tutkija ja kaupunginvaltuutettu – ja äiti.

TEKSTI MIINA KORPI KUVAT ALENA ROOTS

Haastattelun aluksi kysyn, miten Mäkynen suhtautuu henkilökohtaisten kokemusten jakamiseen imetykseen liittyen. Hän kertoo valmistautuneensa siihen ja yhdistääkin keskusteluun mielellään omia kokemuksia imetystaipaleeltaan. Mäkysen lapsi Alvar, kaksi vuotta, on aina liikkunut äitinsä mukana. Mäkynen valittiin Lahden sivistyslautakunnan puheenjohtajaksi neljä viikkoa ennen lapsen syntymää. Kuukauden vanhana Alvar oli ensimmäisessä Mäkysen johtamassa seminaarissa ja käytännössä rinnalla koko sen ajan.

– Tietenkin, kun hän oli silloin niin pieni, Maria toteaa.

Imetys on itseasiassa ollut Mäkyselle hänen sanojensa mukaan myös osin jopa tietoinen poliittinen kannanotto.

Imetysluottamus voi periytyä, mutta tietoa tarvitaan

Mäkynen kertoo äitinsä puhuneen paljon imetyksestä kotona. Mäkynen sairasti vauvana ja joutui hyvin pienenä leikkaukseen. Imetystä ei silloin suositeltu, mutta Mäkysen mukaan äiti halusi kovasti imettää lastaan ja siten edistää tämän terveyttä.

– Koin kuulleeni imetyksestä jo ennen raskausaikaa paljon, mutta yllätyin suuresti siitä miten vähän imetyksestä tiedetään ja miten vähän itsekin tiesin, ennen kuin itse imetin. Tiedostan, että jo lähtötilanteeni on erilainen kuin monella muulla, sillä minulla oli kotitaustani ansiosta ollut kiinnostus asiaa kohtaan jo ennen lapsen tuloa. Tässäkin ollaan hyvin eriarvoisia.

Mäkynen toivoisi, että imetyksestä puhuttaisiin jo seksuaalivalistukseen ja perheenmuodostukseen liittyvien oppisisältöjen yhteydessä selkeämmin ja luontevammin. Hän myös toivoo, että korostettaisiin molempien vanhempien merkitystä imetyksen mahdollistamisessa.

– Ongelma lähtee jo siitä, jos ei rinnoista saati imetyksestä kerrota perusopetuksessa kunnolla. Tiedetään kyllä tarkasti miltä esimerkiksi miestyypillinen sukuelin näyttää, mutta en esimerkiksi itse ollut koskaan nähnyt kuvaa rinnan anatomiasta ennenkuin sellainen tuli vastaan somessa.

Naisasiasta kaikkien asiaksi

Päijät-Hämeen keskussairaalassa, jossa Mäkynen synnytti, tuettiin imetykseen hänen kokemuksensa mukaan hyvin. Kotiutumisen jälkeen tukea olisi kuitenkin tarvinnut enemmän, tuolloin Mäkynen sai Imetyksen tuen facebook-ryhmästä tärkeitä vinkkejä.

– Vertaistuki oli älyttömän tärkeää. Imetyksen tuki ry tekee hyvin merkityksellistä työtä. Täytyy sanoa, että Facebook-ryhmä tuntui kuitenkin raskausaikana jotenkin erikoiselta. Ennen omakohtaista kokemustani, imetyksestä puhuvat tuntuivat kuuluvan johonkin salaseuraan ja mystinen leima leijuvan aiheen yllä.

Ongelma lähtee jo siitä, jos ei rinnoista saati imetyksestä kerrota perusopetuksessa kunnolla.

Mystiikka tulee Mäkysen mukaan siitä, jos asia pidetään yhden sukupuolen asiana. Hän toivoisikin, että imetyksen esillä oleminen, tiedon antaminen ja imetykseen suhtautuminen luontevasti yhtenä tärkeänä terveyteen liittyvänä tekijänä auttaisi tuomaan imetyksen sekä siihen liittyvän politiikan kaikkien asiaksi. Hän tunnistaa haasteita tulevan myös siitä, että naispoliittiset asiat ovat tyypillisesti hitaita muuttumaan ja toteaa naisten työssäkäynnin kodin ulkopuolella olevan kuitenkin melko nuori asia historiassa.

– Imetys on kuitenkin ihmisasia ja ihmisoikeusasia. Heillekin, jotka eivät voi kokea imetystä fyysisesti, kehollisesti, pitää kertoa mitä se on ja mitä se vaatii.

Mäkynen ymmärtää imetyksen olevan tosi moninaista, monivaiheista ja yksilöllistä. Siitäkin pitäisi hänen mielestään puhua enemmän.

– Imetys on raskasta työtä, vaikka ei olisi erityisiä haasteita.

Mäkynen korostaa paljon kehollisen, fyysisen näkökulman merkitystä sekä imetyksen terveyshyötyjen tuomista esille. Imetystä tulee edistää, koska se on niin tärkeää lapsen ja äidin terveydelle, ja tietoa siitä tarvitaan. Mäkynen kertoo miettineensä, miten tuoda se tieto ihmisille, joilla ei ole kokemuksen tuomaa ymmärrystä aiheesta.

– Imetysvastainen asenne on opittu yhteiskunnallisessa ilmapiirissä. Yhteiskunnalliset asenteet muuttuvat sillä, että kasvatetaan uusia sukupolvia tuomalla heille tietoa tietona. Feministinen linja sisältää tämän faktapohjaisen perustiedon, Mäkynen kertoo ja jatkaa:

– Uskallan väittää, että jos miehillä olisi imetyksen kaltainen erityistehtävä, siihen kiinnitettäisiin enemmän huomiota ja sitä arvostettaisiin enemmän. Poliittinen keskustelu imetyksestä voi myös tuntua etäännyttävältä ja pelottavalta. Niin minustakin aiemmin. Kun asian merkityksellisyys avautui omalla kohdallani, silloin minulle heräsi tietoinen halu tuoda asiaa esille luontevasti.

Luontevaksi osaksi elämää

Mäkynen kertoo imettävänsä luontevana osana arkeaan. Hän toivoo ja uskoo, että siten toimien jokainen imettävä voi osallistua asennemurroksen edistämiseen ja imetysmyönteisemmän yhteiskunnan saavuttamiseksi.

Onko sekin siis politiikkaa, jos imettää julkisesti? Mäkynen sanoo, ettei vaan voinut olla tekemättä niin, oli poliitikko tai ei. Mäkynen kertoo kokevansa, että mikäli olisi lähtenyt vessaan imettämään tai vältellyt imettämästä jossakin konservatiiviseksi pidetyssä paikassa silloin kun vauvalla oli nälkä, hän olisi hyväksynyt imetyksen paheksunnan.

– Ei ole huonoa hetkeä imettää, sanoo Mäkynen.

Mäkynen on kanssani samaa mieltä siitä, että myös vauvaa vanhemman lapsen imetyksestä tulisi puhua jälleen kerran enemmän ja luonnollisesti puheeksi ottaen niin varhaiskasvatuksessa kuin lastenneuvolassa. Voisiko tai pitäisikö vastuun puheeksiotosta olla vastaanottavalla ammattilaisella?

– Lapseni vasu-keskustelussa imetys tuli puheeksi kun Alvar oli sen aikana rinnalla. Miksi ei imetyksestä voitaisi kysyä vaikkapa ruokailutottumusten yhteydessä varhaiskasvatusta aloittaessa? Imetyksestä puhumisen pitäisi olla lähtökohtaisesti luontevaa, varsinkin julkisten palveluiden piirissä.

Julkiset palvelut tärkeässä roolissa myös imetyksen edistämisessä

Yhtenä ongelmana imetyksen tasa-arvoisen edistämisen tiellä Mäkynen tunnistaa sen, että tiettyihin imetyksen vaiheisiin tai erityiskysymyksiin liittyvä tieto on vain yksityisillä ammattilaisilla eikä täten kaikkien saatavilla. Hän myös pohtii, miksi vaikkapa hyvin toimivaa Imetyksen tuen chat-tukemisen mallia ei tuoda laajasti julkisen terveydenhuollon välineeksi. Se, että vanhempien tukeminen on niin merkittävässä määrin kolmannen sektorin varassa, hämmästyttää Mäkystä.

Mäkynen pitää tärkeänä sitä, että virallinen, julkisen tahon edustama tieto on ajantasaista ja monipuolista, ja näin tulisi olla myös imetyksen kohdalla. Häntä kiinnostaa käymämme keskustelu imettävien kokemista haasteista ja siitä, minkälaisia vaihteluita esimerkiksi terveydenhuollon alan ammattilaisten koulutuksessa on imetykseen liittyen.

– Olen itsekin saanut lääkäriltä usein neuvoksi imetyksen lopettamisen. Jos se olisikin ollut asia, johon olisin ollut valmis, ei minulle tarjottu keinoja ja neuvoja siihen kuinka imetystä lopetetaan.

Äitiysneuvolassa ohjaus ja neuvonta kanavoidaan usein äidille ja kumppani jätetään sivuun, Mäkynen sanoo kokeneensa. Hän kertoo odotusajan imetysohjauksen sisältäneen lähinnä kaksi kysymystä:

– Minulta kysyttiin, aionko imettää ja mitä odotuksia minulla on imetykseen liittyen. Miksi keskustelua ei jatkettu tästä? Miksei puolisoita ja isejä oteta vahvemmin mukaan? Koin käytännössä imetyksen olevan asia, jota elimme vahvasti yhdessä. Enemmän pitäisi tietoisesti käsitellä sitä, että imetys ja ymmärrys siitä on perheen yhteinen vastuu.

Työpaikoilla on myös iso merkitys. Vanhempainvapaalta töihin lähtiessä Mäkynen keskusteli työpaikallaan järjestelyistä, että saisi imetettyä puolivuotiastaan työpäivän ohessa. Kaikissa töissä tämä ei ole yhtä mahdollista, tämän hän tiedostaa.

– Vähintäänkin pumppaamisen tai lypsämisen pitäisi olla mahdollista ja sen toteutuminen saattaa olla myös todella kriittinen tekijä, mikäli imetys jatkuu töiden alkaessa. Pelkästään imettävän henkilön hyvinvoinnin vuoksi imetystauot tai pumppaustauot pitäisi mahdollistaa.

Mäkysen mukaan imetykseen liittyvät isot terveydelliset kysymykset pitäisi muutenkin tuoda yhtä vahvasti esille kuin mitkä tahansa merkittävät terveyteen liittyvät asiat.

– Imettävä ihminen ei ole marginaalinen, eikä imetys ole marginaalinen asia.

Alena Roots