SISÄLLYSLUETTELO

Edellä esitettyjen perustelujen mukaisesti tulisi valtioneuvoston menettely asiassa kumota ilmastolain vastaisesti

Irtolaisen säkeet

Levyarvostelu: Arppa tekee Arppaa

Avaruudessa ei ole yötä

Sarjakuva

Irtolaisen Ystävät

IRTOLAINEN 1/2023

Päätoimittajat: Iida Aitolahti & Samppa Jokelainen

Taitto: Iida Aitolahti, Samppa Jokelainen, Esa Noresvuo, Ilona Villi

Kannen kuva: Nicole Gülch

Kirjoittajat: Benjamin Byholm, Samppa Jokelainen, Elina Lakkala, Peppi Kaulo, Axu Kukkurainen, Jemina Kulju, Elsa Päätalo, Tytti Ruusunen, sekä lukijakunnan runosielut

Kuvitus: Oscar Arminen, Benjamin Byholm, Anni Koikkalainen, Krista Korpiniemi, Ella Rantanen, Tytti Ruusunen, Elina Saarikoski, Jaakko Vettenniemi, Pixabay, Unsplash

Painos: Tikkurilan paino Oy, 80kpl

Yhteystiedot: irtolainenlehti@gmail.com, instagram: @irtolainenlehti

Julkaisija: Talous- ja sosiaalihistorian opiskelijat Taso ry

Irtolainen saa HYY:n ainejärjestölehtitukea

P Kirjoitus

Lo and BehoLd! Irtolainen ei olekaan kuollut! Tämän vuoden päätoimituksella kesti vain hieman tavallista kauemmin herättää se henkiin talvihorroksestaan. Yhmun painettujen aineistojärjestölehtien ilmatila ei sittenkään ole täysin Poleemin hallinnassa. Poliittisen historian opiskelijana olen tosin tainnut kaapata nyt Irtolaisenkin.

Kevään ensimmäisen ja viimeiseksi jäävän Irtolaisen löyhäksi teemaksi on valittu pysyvyys, eli jos havaitset jonkun aiheeseen ohimennen tekstissään viittaavan, ei kannata häkeltyä. Yhteiskunnallisen muutoksen opiskelijat pohtimassa pysyvyyttä – oivaltavaa, eikö…

Yliopisto-opiskelijan, tai no, ennen kuin lähden universalisoimaan omaa kokemustani, minun elämässäni on koko opiskeluajan ollut vain vähän rutiininomaista pysyvyyttä. Yhteiskunnallinen tai sosiaalinen paine ei siihen yksinkertaisesti riittävissä määrin pakota: yksittäisen, epäsäännöllisen ja yleensä myöhään päivällä alkavan luennon ympärille on vaikea muodostaa tasaista päivärutiinia. Opiskelijan on jopa norminmukaista puhua mahdollisimman epäsäännöllisistä ja suunnittelemattomista opiskeluaikatauluistaan ja päivärytmistään sekä all-nightereista, jolla päälle kaatuva epäjärjestelmällisyys maagisesti ratkaistaan. Itsekurin ei turhaan armeijassa hoeta olevan kurin korkein muoto: kaikki eivät siihen yllä. Järjestelmällinen opiskelija on lääkiksestä löytyvä anomalia.

Rousseaun sanoin: ”Ihminen on syntynyt vapaaksi ja kaikkialla hän on kahleissa.” Opiskelijoina, hieman vapaampina näistä normien ja sovinnaisen yhteiskuntaelämän kahleista, tuntuisi idioottimaiselta kytkeä itsensä niihin oma-aloitteisesti. Kerrankin saa elää kuin pellossa, kuten Rousseaun myyttinen luonnontilainen alkuihminen konsanaan. Lisäksi yliopisto-opiskelijoita, tai ainakin valtsikalaisia koulutetaan kyseenalaistamaan kaikki itsestään selvänä pidetty, polvesta polveen suggeroitu tieto, tavat ja perinteet. Yritä siinä sitten taantua ikiaikaisiin rutiineihin ja riitteihin, kun jatkuvasti patistellaan heräämään ajatustottumusten unesta!

Koko opiskelijan elämäntapa ja valtavirtaa vastaan uiva ajatusmaailma suorastaan sotivat pysyvyyttä vastaan. Ehkäpä koko opiskelijaelämäjakson tarkoitus onkin kypsyttää ihminen liian vapauden tuomaan rappioon. Kun joutuu joka päivä patistamaan itsensä hommiin, alkaa ulkopuolelta pakotettuja rutiineja ehkä lopulta arvostamaan. Valmistuttuaan sitä onkin jo sitten täysin protestanttisen työetiikan pauloissa.

Iso kiitos kaikille tähän numeroon kontribuoineille ja varsinkin ylimääräisille päätoimittajille Ilonalle ja Esalle!

Samppa Jokelainen, eräs päätoimittajista

Kuva: Krista Korpiniemi