Asianosaisuuskysymys

Toinen HOL:n pykälä, johon Luonnonsuojeluliiton ja Greenpeacen valitus törmää, koskee heidän omaa asianosaisuuttaan. HOL:n 7 § 1 momentin mukaan: ”Hallintopäätökseen saa hakea muutosta valittamalla se, johon päätös on kohdistettu tai jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa ja se, jonka valitusoikeudesta laissa erikseen säädetään.”

Päätöstä, tai tässä tapauksessa passiivisuuden johdosta syntynyttä tosiasiallista tutkimattajättämispäätöstä, ei ole kohdistettu suoraan ympäristöjärjestöille. Päätöksen on myös valtionlaajuisena ja ilmastonmuutosta koskevana vaikea osoittaa vaikuttavan suoraan heidän oikeuksiinsa, velvollisuuksiinsa tai etuihinsa.

Ympäristöjärjestöjen mukaan tämä HOL:n yleissäännös on kuitenkin muotoiltu väljästi, minkä vuoksi ratkaisevaa on se, miten asianosaisuutta on tulkittu oikeuskäytännössä. Valittajien esiintuoman ennakkopäätöksen mukaan valtioneuvoston valtakunnallisiin päätöksiin on aiemminkin myönnetty valitusoikeus.

Valittajien asianosaisuutta puoltaa niiden asema ympäristöjärjestöinä: Århusin yleissopimus, johon Suomi on sitoutunut takaa ympäristöjärjestöille laajan oikeuden käyttää muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeutta ympäristöasioissa. Lisäksi ympäristöjärjestöinä valtioneuvoston ilmastolain vastainen toiminta ”vaikuttaa välittömästi valittajien sääntöjen mukaiseen tarkoitukseen ja perustuslaissa 20 §:n 2 momentissa turvattuun oikeuteen, edistää luonnon- ja ympäristönsuojelua sekä paljastaa ympäristöongelmia ja tarjota ratkaisuja ekologisen ja rauhanomaisen tulevaisuuden edistämiseksi Suomessa.”

Valittajien asianosaisuutta osoittaa myös heidän osallistumisensa ilmastopoliittisten suunnitelmien valmisteluun kommentein, lausunnoin ja kirjein. Valittajat katsovat myös, ettei perustuslain 20 §:n 1 momentissa kaikille myönnetty vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, eikä ilmastolain 1 §:n 2 momentissa 2 kohdassa esitetyn lain tarkoitus ”vahvistaa -- yleisön mahdollisuuksia osallistua ja vaikuttaa ilmastopolitiikan suunnitteluun” toteudu, mikäli heille ei myönnetä valitusoikeutta. Valittajien näkökulmasta heidän asianosaisuutensa on siis niin kansallisen lainsäädännön kuin Suomea sitovan Århusin yleissopimuksen kannalta vahvoilla kantimilla.

Lopuksi

Korkein hallinto-oikeus on ottanut Suomen luonnonsuojeluliiton ja Greenpeacen hallintovalituksen käsittelyyn ja pyytänyt asiasta lisäselvitystä valtioneuvostolta. Päätöksen asiasta odotetaan valmistuvan kevään aikana. Päätös tulee antamaan Suomessa merkittävän ennakkotapauksen kansalaisyhteiskunnan kyvystä vaikuttaa ilmastotoimiin oikeusteitse, joten sen suhteen kannattaa pysyä kuulolla.

kuinka samalla kipeä kuin tuore paperiviilto arka koskettaa kuin sinipunainen mustelma samalla, toisaalta niin lämmin ja lempeä pitkä halaus ovensuussa huokaus vasten rintakehääsi aamuöinen keskustelu kuiskauksin käyty samalla pettymyksen katkero polttaa kurkussa ja kaipuun kaiho saa värisemään vilusta käteni koittaa pimeydessä tarttua omaasi hapuillen tyhjää niin rakas niin vaikea muisto sinusta

- hopeless (romantic) aina ollut sitä mieltä, nämä asiat täytyy tuoda päätökseensä pilkun perään piste, the end sutkin mä ravistin päästä paperille jos se on runoja niin se on historiaa tuuli on täällä lempeämpi joki sinisempi ja suodatinkahvi ei ole asia

- Slovenian kirjeenvaihtaja

Torakat matelevat maan sisältä

Polttavat piippua, näyttävät tyytyväisiltä

Jaloissaan vaan maan pyhä multa

Pyhän maan ne ansaitsee

Eikä enää olekaan muuta

Elämän muotoa sillä kaikki muut ovat vanhentuneet

Muuttuneet kelvottomiksi ja antautuneet

Jää jäljelle vain yksi uljas joukko

Ihminen, paljas peräaukko

- Simo laatio

Maisemat valuvat ulkopuolella, vain hetkittäin ne saavat muodon. Enkä koskaan voisi kertoa vai pitäisikö mun kertoa ja kuiskata sen illan pimeydessä että hei musta tuntuu et sä saat musta liian ison palan.

Vai pitäiskö mun kertoa että voisin ihailla sua loputtomiin ja voisit vetää mut pimeydestä koska sä oot ainoa asia, jossa on järkeä?

Maisemat katsovat hetkittäin takaisin yhtä kylminä, ja kirjoitan nää runot ennen kun ilta päättyy ja ennen kun juna pysähtyy ja kirjoitan nää koska mun sydän ei kestä tätä loputonta tuskaa.

Kertoisit nyt edes minne olemme matkalla.

- Vivian Asikainen

Levyarvostelu: Arppa tekee Arppaa



Teksti Simo Hilska loittaessani fuksivuoteni Valtsikassa syksyllä 2022 olin nähnyt jo lukuisia, välillä tuttujeni tähdittämiä, huikeita speksejä. Esiripun auetessa silmiini olivat kohonneet lähes joka kerta liikutuksen kyyneleet: miten opiskelijat ovat voineet laittaa pystyyn noin taitavan shown kaikkine musiikkinumeroineen ja taitavine improineen koulutyön lomassa? Muistan vannoneeni siskolleni erään Turun lääkiksen speksiesityksen jälkeen, että jos mahdollisuus osallistua speksiin jonakin päivänä tulisi eteeni, en empisi yhtään. Erilaisten haavekuvien ja tavoitteiden ilmoilleheittäminen ja myöhemmin unohtaminen ei ole minulle epätavallista, ja niinpä yllätin lähipiirini täysin, kun tällä kertaa oikeasti toteutin ääneen lausumani suunnitelman ja astuin helmikuussa 2023 Arabiasalin lavalle professorin ja Jorman rooliasuissa.

Valeria on Arpan järjestyksessään kolmas kokopitkä albumi. Arppa, eli Aaro Airola on noussut laajan kuulijakunnan tietoisuuteen viimeistään viimeisen vuoden aikana ja esiintyi alkuvuodesta muun muassa Yleisradion Hengaillaan -ohjelmassa. Arpan musiikki ammentaa varsin laajasti kevyen musiikin perinteestä, ja ammentaa sävyjä niin folkista, jazzista, iskelmästä kuin siellä täällä rockistakin. Koen, että Valeria asettuu varsin luontevasti osaksi aiempien levyjen jatkumoa, jonka muodostavat 2020 julkaistu Laavalamppuja, sekä 2021 ilmestynyt suurta suitsutusta saanut Kinovalon alla. Valeria on taattua Arppaa, kaikki tutut elementit ovat paikallaan, mutta kokonaisuus jättää myös hieman toivomisen varaa.

Kappalemateriaali on vahvaa ja soittajat rautaisia. Soittajista sanottakoon sen verran, että erityisesti Ville-Veikko Airaniemen kitarointi läpi levyn erottuu edukseen. Soitto on tyylikästä ja palvelee kappaleita hienosti. Kun albumia kuuntelee, huomaa ettei Okko Saastamoisen ja Antti Ahoniemen muodostama rytmiosastokaan jää kakkoseksi. He luovat vahvan pohjan kappaleille, mutta onnistuvat myös pitämään ne mielenkiintoisina. Jos kaipaa yhtään enempää todistelua näiden soittajien taidoista, kannattaa suunnata bändin keikalle, jossa erityisen hyvin korostuu ammattitaitoisten soittajien merkitys improvisatorisen musiikkielämyksen luomisessa.

Myös tuotantopuolen jälkeä voisin luonnehtia varsin onnistuneeksi ja albumilta piirtyvä äänitunnelma on tältä osin hyvin miellyttävä. Eri soittimien dynamiikka erottuu hyvin ja miksaus on sopivan ilmava, sekä lämmin. Tuotannosta onkin vastannut Väinö Karjalainen, joka on viime vuosina profiloitunut ammattitaitoisena tuottajana.

Erityisen hienona kappaleena on mainittava albumin nimibiisi Valeria, jonka hieno kitaranäppäily ja sudeilla rummutettu laidback-groove tuovat mieleen vähintäänkin kevätpäivän, ja herkän haikeat sanat saavat pohtimaan niiden autofiktiivisyyden astetta. Toisena helmenä mainitsisin jo aiemmin singlenä ilmestyneen kappaleen Paha meno Pengerkadulla. Sen mehukas molliasteikkoa hyödyntävä riffi, sekä peltivoittoinen rumpalointi liitää pahaenteisen upeasti ja sanat maalaavat elokuvamaisen tapahtumaketjun takaa-ajosta. Sävellys on moniosainen ja polveileva ja ääneen pääsee myös Arpan äiti Outi Airola, poliisitiedotetta lukevan puhujan muodossa.

Toivomisen varaa albumilla jätti sen ajoittainen ennalta-arvattavuus. Kappaleet olivat toimivia, mutta kahden edellisen levyn jälkeen ne eivät tuoneet pöytään mitään radikaalisti uutta. Toisaalta tässä on myös varmasti kyse etabloituneen artistin itsevarmuudella tehdystä säveltaiteesta, jossa omaa tyyliä ei tarvitse enää juurikaan etsiä, vaan siihen voi luottaa. Yllätyksettömyyden kritisoiminen tuntuu ehkä jossain määrin kiusalliselta, mutta aiemmista kahdesta levystä niin kovasti pitäneenä jäin kaipaamaan jotakin uutta elementtiä. Tähän kokemukseen vaikutti myös se, että peräti kolme kappaleista oli julkaistu aiemmin singleinä, joten niiden asemoiminen osaksi uutta albumia oli ajoittain vaikeaa.

Kaiken kaikkiaan albumi oli hyvin miellyttävä, kuten saattoi odottaa. Tunnelmalliset ja ammattimaisesti esitetyt kappaleet, sekä tarinallisuutta ja tosielämän elementtejä sekoittelevat sanoitukset ovatkin tulleet tutuksi jo aiemmilta levyiltä. Valeria jatkaa samalla linjalla, ja se kuulostaa hyvältä. Tähän pysyvyyteen liittyy myös ainoa varsinainen kritiikin aihe. Albumi ei varsinaisesti tunnu tuovan pöytään uusia musiikillisia aineksia ja tuntuu paikoittain vanhan toistolta. Voi myös toki olla, että olen sisäistänyt vääristyneet tuomarinurmiolaiset/ismoalankolaiset itsensä uudelleenluomisen standardit, joiden perusteella kritiikki ei ole reilua. Joka tapauksessa olen päätynyt antamaan Valerialle neljä tähteä, sillä se kuitenkin edustaa tyylilajinsa kärkeä tässä valtakunnassa.

Risteily avaruuden yöttömissä öissä voitti jopa VOO:n rissen. Valtsikan speksi 2023 oli huikea mutta myös työntäyteinen kokemus, jota Peppi Kaulo ei tule koskaan unohtamaan.

Olen aina pitänyt haasteista, tarkoitti se sitten uutta harrastusta tai yksin matkustamista, mutta näytteleminen vaati aivan uudenlaista omalta mukavuusalueelta poistumista. Minulla ei ollut juuri ollenkaan kokemusta lavalla olemisesta, jos yläasteen Bachelor-Titanic-näytelmään osallistumista ei lasketa. (Oli muuten ironista, että tämän vuoden speksi sijoittui myös risteilyalukselle, jonka nimi vielä sattui olemaan M/S Frederik-Titanic.)

Ensimmäisissä treeneissä olin kauhuissani –syke oli pilvissä, jalat tuntuivat pettävän alta ja poskia kuumotti. Selvisin kuitenkin ensimmäisistä, sitten toisista ja lopulta kolmansistakin harjoituksista. Jossakin vaiheessa syksyä huomasin jopa nauttivani improsta, ja tärkein tätä oivalluksen syntymistä vauhdittanut tekijä oli se porukka, jossa sain jakaa onnistumiset sekä oikosulut – hetket, jolloin tuntui, ettei päässä liikkunut mitään. Speksiläiset loivat turvallisen ja kannustavan ilmapiirin, jossa jokainen on aina tervetullut ja tärkeä osa porukkaa. On ollut ihanaa huomata, miten produktio on pitänyt yhtä vielä esityskauden loputtua esimerkiksi brunssien, muiden speksien ja peli-iltojen merkeissä. Speksi onkin siis toteuttanut tärkeimmän tavoitteensa: Se on tuonut ihmisiä yhteen Valtsikan eri tiedekunnista (ja välillä myös vähän muualta) ja luonut yhteisön, jossa jokainen voi olla oma itsensä.

Valtsikan speksi 2023 oli nimeltään Avaruudessa ei ole yötä – ja välillä tuntui, ettei treenikaudella ollut öitä minunkaan kotona. Olen suuri jännittäjä ja stressaaja, ja uuden aluevaltauksen, näyttelemisen, varjopuolena sain kokea öitä täynnä valveunia, joissa unohdin vuo- rosanat, myöhästyin esityksestä tai muuten vain jokin kohtaus soi non-stoppina päässäni antamatta tilaa unelle. Juuri ennen esitysviikkoa sairastuin flunssaan, niin kuin myös moni muu produktiolainen, ja joka aamu oli jännittävää nähdä, kuinka pahasti ääni oli poissa. Kiitos takahuoneen desinfioivien kurkkupastillien, nenäsumutteen, hauskojen äänenavaussessioiden, adrenaliinin ja ryhmän tuen onnistuin minäkin vetämään esitykset kunnialla läpi.

En olisi etukäteen voinut kuvitella, kuinka huikea kokemus esitysviikko oli. Monen kuukauden treenaaminen ja pitkät, usein ahtaissa nuorisotaloissa (ei edes aleta puhua Pitskun nuokkarista) vietetyt läpäriviikonloput kulminoituivat yhteen helmikuun viikkoon, joka oli varmasti yksi elämäni parhaista. Verhoissa vuorotellen naurettiin ja itkettiin (Kanervan ja Ruusun viimeinen biisi avasi kaikkien kyynelkanavat), takahuoneessa hörpittiin Mama-nuudeleita sekä tankattiin kahvia ja esityksen jälkeen lauantaina lavan ylle screenille heijastettiin UMK-lähetys, joka oli paras kisakatsomo, johon olen koskaan osallistunut.

Speksi vie paljon aikaa ja vaatii sitoutumista, tietysti hieman tiimistä riippuen, mutta mielestäni siihen osallistuminen todella oli kaiken sen arvoista. Itse osaan kertoa speksis- tä vain näyttelijän näkökulmasta, mutta näyttelijät ovat vain pieni osa koko produktiota. Mukana speksissä voi olla tanssijana, muusikkona, lavastajana, puvustajana, maskeeraajana, teknikkona ja lukemattomilla muilla eri tavoilla. Ensi syksynä, kun haku seuraavaan Valtsikan speksiin avataan, suosittelen jokaista edes harkitsemaan speksiin osallistumista. Kuten esimerkkini todistaa, kokemusta ei juurikaan tarvitse olla etukäteen – siitä saattaa toki olla etua, mutta speksissä on tilaa oppia ja löytää itsestä täysin uusia puolia. Ps. Kannattaa seurata @valtsikanspeksi Instagramissa, jotta pysyy ajan tasalla tulevista jutuista!