KURENTOVANJE PERINTEET JA PYSYVYYS

Sunnuntaina 19. helmikuuta matkasin poikki Slovenian osana Erasmus-opiskelijoista koostuvaa bussilastillista, päivän tavoitteenamme kokea Kurentovanje, tai toiselta nimeltään Pust, eli paikallinen karnevaali. Emme olleet todellakaan ainoat, joilla tuona päivänä oli sama määränpää: pikkukaupunki Ptuj, sillä kaupunki todella täyttyy vierailijoista karnevaaliaikaan – yli 150 000 ihmistä ottaa siellä osaa juhlallisuuksiin vuosittain. Kansainvälisyys näkyi Kurentovanjessa muutenkin, kuin meidän Erasmus-opiskelijoiden läsnäolossa – niin Bulgariasta, Itävallasta kuin Kroatiastakin saapuu ryhmiä ottamaan osaa karnevaalikulkueisiin Ptujssa. Perinne siis yhdistää laajempaa aluetta ja tuo ihmisiä yhteen valtion rajojenkin takaa. Kuulemani mukaan monet junalla kaupunkiin saapuneista matkustivat junan lattialla, sillä penkkejä ei väenpaljouden vuoksi riittänyt kaikille. Odotettavissa oli siis jotain erityistä.

Mikä ihmeen Kurentovanje?

Nimitys “Kurentovanje” tulee juhlan keskiössä olevan mystisen, pakanallisen

“Kurent” -hahmon nimestä. Nämä suuriin karvaisiin pukuihin ja naamioihin sonnustautuneet kurentit omaavat uskomuksen mukaan kyvyn karkottaa talvi mennessään – tähän kuuluu oleellisesti pukuun kiinnitettyjen lehmänkellojen avulla luotu meteli. Kurentien ovelta ovelle kiertävä perinne kirjattiin vuonna 2017 Unescon aineettoman inhimillisen kulttuuriperinnön luetteloon – täten pyrkien suojelemaan sen pysyvyyttä. Kurentovanje viittaa siis sanana näiden hahmojen suorittamaan riittiin, eikä niinkään itse karnevaaliaikaan.

Nykymuotoisena kevään siirtymäriittiä on vietetty vuodesta 1961, mutta perinteellä on toki pidemmät juuret historiassa. Kurentovanje-juhlan alkuperä on hämärän peitossa, mutta sen oletetaan juontuvan varhaisista perinteistä ja tavoista slaavilaisessa, kelttiläisessä sekä illyrialaisessa kulttuureissa – samankaltaisia perinteitä löytyy halki Balkanin. Yleisemmin eurooppalaisten karnevaaliperinteiden historialliset juuret löytyvät keskiajalta ja sitäkin varhaisemmilta vaiheilta.

Suomessa olisi ehkä hassua juhlia kevään saapumista helmikuussa, mutta näillä eteläisen Keski-Euroopan leveyspiireillä karnevaalin ajankohta todella vaikuttaa jo keväältä – päivä Ptuj’ssa tuntui todella kevään ensimmäiseltä auringon lämmittäessä hilpeää väkijoukkoa. Auringon lämmön aistimisen rinnalla juhlahumua tarkkaillessa ja siihen uppoutuessa huomasi myös muunlaista kehollisuutta: äänekäs, ravisteleva

Ptuj on KoillisSloveniassa sijaitseva, noin

25 000 asukkaan kaupunki, joka on tunnettu karnevaalimenoistaan. Kyseessä on yksi nykyisen

Slovenian alueen vanhimmista kaupungeista sen historian ulottuessa aina antiikin nauru, tanssiminen ja hyppiminen musiikin ja lehmänkellojen soidessa. Tämän ruumiillisen karnevaalihumun voi kuvitella olleen keskiajan Euroopassa vielä eri tavalla merkityksellistä, sillä silloin kristillisessä mielessä “lihan” vaikutuspiiriin liitetyt asiat olivat korosteisemmin syntisiä, kääntöpuolena “hengen” asioihin. Karnevaalin aikana monet normit kuitenkin siirrettiin sivuun, mikä on nykyajassakin osa juhlaa.

Roomaan saakka.

Juhlaan kuin juhlaan kuuluu usein keskeisesti sille ominaiset herkut, ja tämä pätee myös slovenialaiseen karnevaaliin. Samalla symbolisella ja materiaalisella tasolla herkut ovat osa siirtymää – talvivarastot syödään loppuun, sillä uusi satokausi on jo edessä, ja talvesta on selvitty. Krof – eli eräänlainen alkujaan itävaltalainen makea munkki on karnevaaliajan keskeisiä perinneruokia Sloveniassa. Näen tämän rinnastuvan helposti suomalaisessa kansanperinteessä ja kristillisessä tapakulttuurissa laskiaispulliin ja paaston aikaan laskeutumiseen – karnevaali kattaa 10 päivää päättyen laskiaistiistaihin, Mardi Gras’n, jota seuraa pääsiaistä edeltävä 40 päivän paasto.

Yhteiskuntatieteellisestä näkökulmasta karnevaaliperinteissä on tärkeää niiden sisältämä mahdollisuus sosiaalisten normien ja roolien rikkomiseen. Keskiajalla yhteiskunta oli hierarkiassaan hyvin jähmeä, eikä liikkuvuutta roolien välillä juuri ollut; syntyessään talonpojaksi tai herraksi, oli ihminen pysyvä säädyssään lopun ikäänsä. Karnevaali oli kuitenkin vuosittainen mahdollisuus hyväksytyllä tavalla poiketa rooleista ja kääntää niitä päälaelleen; rajatuksi ajaksi vuosittain yleiset säännöt menettivät pitävyytensä –miehet saattoivat pukeutua naisiksi, ryysyläiset keisareiksi ja niin edelleen. Myöskään virkavalta tai laki eivät samalla tavalla sito- neet ihmisiä karnevaalin aikaan. Nykyäänkin Ptuj’ssa kaupungin pormestari luovuttaa kaupungin avaimet niin sanotulle karnevaaliprinssille, jolla on kuvainnollinen valta hallita aluetta karnevaalin ajan.

Perinteet – pysyviä vai jatkuvia?

Kyseessä on sukupolvia ylittävä ja yhdistävä riemujuhla – karnevaaliin ottavat osaa niin lapset kuin vanhuksetkin. Tässä piilee merkittävin palanen karnevaalin pysyvyyttä – kun perinne tulee tutuksi ja rakkaaksi jo lapsena, voi sen jatkuvuuden katsoa olevan todennäköisempää. Kuten aiemmin todettu, erilaiset karnevaalit ovat vanhoja perinteitä, jotka eivät toki ole pysyneet ajassa muuttumattomina, mutta jatkumo on silti jotakin, joka on säilynyt milloin missäkin muodossa aikojen halki. Kaupallistumista ei voi olla huomaamatta, erinäinen muovikrääsä ja kertakäyttöisiksi ostetut naamiaisasut ovat tulleet osaksi juhlaa, mutta silti osa alkuperäistä on pysynyt tapahtuman ytimessä.

Kurentovanje on siirtymäriitti vuodenaikojen välillä – keskiössä on talven karkottaminen, sen jahtaaminen ja pelotteleminen pois, sekä saapuvasta keväästä riemuitseminen.

Voidaan kyseenalaistaa, onko perinteissä kyse pysyvyydestä vai ennemminkin jatkuvuudesta. Kuten yhteiskuntatieteilijöinä ymmärrämme, ei juuri mikään sosiaalinen tai kulttuurinen ilmiö ole staattinen, vaan tulee jatkuvasti uudelleenmuotoilluksi toiston kautta. Toisaalta pysyvyyden konsepti käsitettynä muutoksen vastakohtana saa perinteet näyttäytymään enemmän pysyvyyden kuin muutoksen edustajina – juuri tuo toistuvuus on ehkä tavallaan myös pysyvyyttä. Toisaalta, itse perinteen luonne siirtymäriittinä omaa merkityksessään jotain muuta kuin pysyvyyttä, nimittäin muutosta ja nimensämukaisesti siirtymää. Kuitenkin siirtymän toistuessa vuosittain on siinä myös jotakin pysyvää.

Pohdintani taitaa kulkea ympyrää, mutta oli miten oli – osallistuminen Kurentovanjen juhlintaan jää mieleeni yhtenä vaihtariaikani erityisimmistä kokemuksista, edusti se sitten pysyvyyttä tai ei. Usein, kun lähtee kokemaan jotakin vailla ennakkotietoja ja -olettamuksia, avoimin mielin ja uteliaisuudella, yllättyy positiivisesti. Näin kävi tämän kokemuksen suhteen; en tiennyt mitä odottaa, ja sain yllättyä.