Kapinaa kaduilla ja kampuksilla

Teksti ja kuvat: Benjamin Byholm

Ranska on sisäpoliittisessa myllerryksessä. Kuukausia jatkuneet mielenosoitukset hallituksen eläkeuudistusta vastaan ovat keränneet miljoonia ihmisiä kaduille. Alkukevään aikana tilanne kärjistyi entisestään hallituksen runnottua lain läpi ilman parlamentin alahuoneen äänestystä. Vallankumouksen perinteelle uskolliset ranskalaiset ovat jälleen kerran nousseet barrikadeille vastustamaan vallanpitäjiä. Mihin kamppailu päättyy? Entä mikä on opiskelijoiden rooli kansanliikkeessä? Irtolainen raportoi paikan päältä Lyonista

Rhône-joen ylittävä silta on täyttynyt mielenosoittajista. Ammattiliittojen punaiset liput liehuvat ihmismeren yllä. Kansainvälinen kaikuu kaiuttimista. Kymmenet tuhannet ranskalaiset marssivat Lyonin kaduilla osoittaakseen tyytymättömyyttään eläkeuudistusta ja hallituksen politiikkaa kohtaan. Alkuvuodesta alkanut kansanliike on ollut näkyvä osa arkea Ranskan toiseksi suurimmassa kaupungissa. Ammattiliittojen käynnistämät lakot ovat pistäneet julkisen liikenteen aikataulut uusiksi, opiskelijat ovat vallanneet kampuksia ja kaupungin aukiot ovat harva se päivä mielenosoittajien täyttämiä.

Tänä maaliskuisena tiistaina väkeä on erityisen paljon. Työläisiä, eläkeläisiä, opiskelijoita – ihmisiä jotka haluavat saada äänensä kuuluviin. Väkijoukko on aloittanut marssin kantakaupungin halki kohti Bellecourin aukiota Lyonin keskustassa. aikaan kun vaikutus on paljon pienempi heille, joilla menee jo valmiiksi hyvin. Se lisää eriarvoisuutta.” Guillemette kertoo olevansa eri mieltä uudistuksen taustalla vaikuttavan filosofian kanssa. ”On surullista olla kaksikymmentävuotias ja joutua elämään näin, koko ajan pidempään töissä”, Guillemette harmittelee. ”Tämän takana on Macronin mentaliteetti”, hän lisää.

Suomalaiselle ranskalainen mielenosoituskulttuuri vaatii totuttelua. Näkyvä vastakkainasettelu poliisin ja mielenosoittajien välillä on selvästi yleisempää kuin suomalaisissa mielenilmaisuissa. Rhônen ylittävän sillan toisessa päässä poliisi on sulkenut lyhyimmän reitin aukiolle vesitykein varustetun panssaroidun poliisiauton voimin. Mielenosoittajat eivät kuitenkaan pienestä hätkähdä, ja useampi kastuu läpimäräksi poliisin kohdistaessa vesisuihkun etujoukkoon. Väkijoukko vastaa heittämällä vesipulloja ja muita käteen osuvia esineitä poliisiautoa päin. Raskaasti varustetut poliisit rynnäkkökilpineen ja kaasunaamareineen tuovat mieleen lähinnä scifi-dystopian.

Ranskan tilanteesta on kuitenkin fiktio kaukana. Mielenosoitukset ovat kasvaneet yhä suuremmiksi kansalaisten turhautumisen lisääntyessä. Mielipidemittausten mukaan kaksi kolmasosaa ranskalaisista vastustaa eläkeuudistusta. Mutta mistä lakiesityksessä on oikeastaan kysymys? Annastiina Heikkilän tietokirjan nimeä lainaten, Miksi Ranska raivoaa?

Ranskan presidentin Emmanuel Macronin ja tämän pääministerin Elisabeth Bornen ajama laki nostaa Ranskan eläkeiän nykyisestä 62:sta 64:ään vuoteen. Uudistus lisää myös täyden eläkkeen saamiseen vaadittavia töissäkäyntivuosia ja poistaa julkisen sektorin työntekijöiden erioikeuksia. Hallituksen mukaan uudistus on välttämätön eläkejärjestelmän tulevaisuuden turvaamiseksi elinajanodotteen noustessa ja eläkeläisten määrän kasvaessa suhteessa työssäkäyvään väestöön. Vastustajien mielestä uudistus rajoittaa kohtuuttomasti työväenluokan toimeentuloa, eikä ota huomioon vaihtoehtoisia keinoja eläkejärjestelmän turvaamiseksi.

Elias ja Guillemette eivät suinkaan ole ainoat opiskelijat, jotka vastustavat äänekkäästi eläkeuudistusta. Pelkästään Lyonissa on laaja opiskelijaliike lakiesitystä ja hallituksen politiikkaa vastaan. Äkkiseltään eläkeiän korotuksen ei ajattelisi olevan opiskelijoiden ykköshuolenaihe. Mikä selittää opiskelijoiden vastarinnan? ”Meillä on mahdollisuus koulutukseen, joka auttaa meitä tiedostamaan, että tämä koskee meitä, tämä koskee läheisiämme ja tämä koskee monia ihmisiä. Mitä enemmän meitä on, sitä suuremmalla mahdollisuudella voimme vaikuttaa asiaan”, Elias sanoo.

Eläkeuudistuksen lisäksi Guillemmettea ja Eliasta turhauttaa Ranskan nykyinen hallitus ja poliittinen tilanne. ”Eläkeuudistus on vain yksi asia muiden joukossa”, Guillemette toteaa. ”On paljon asioita joista olen eri mieltä Macronin puolueen kanssa. En siedä heidän visiotaan kapitalistisesta maailmasta tai ympäristöstä”, hän lisää. Elias pitää edustuksellisuuden puutetta ranskalaisen politiikan keskeisenä ongelmana. ”Äänestämme yhä enemmän oletusarvoisesti, Macronia vain vastuustaaksemme Le Peniä. Äänestämme

Palataan mielenosoitukseen. Bellecourin aukiolle virtaa koko ajan enemmän väkeä poliisien vesisuihkun ja mielenosoittajien välisen yhteenoton jatkuessa sillan päässä. Elias Meilheurat ja Guillemette Feuillat ovat selvinneet aukiolle kastumatta. Molemmat ovat insinööriopiskelijoita Lyonin INSA-korkeakoulussa, jotka ovat saapuneet mielenosoitukseen vastustamaan eläkeuudistusta. Mikä nuoret on saanut liikkeelle?

”Mielestäni ongelma on jo siinä, että hallitus sanoo uudistuksessa olevan kyse rahoitukseen liittyvästä ongelmasta, vaikka asia ei ole näin”, Elias sanoo. Häntä huolettaa myös uudistuksen eriarvoistava vaikutus. ”Ihmiset, jotka työskentelevät enemmän voivat huonommin samaan yhä enemmän vastaan eikä puolesta, mikä on haitaksi”, hän perustelee. Marine Le Pen on Ranskan kansallismielisen opposition johtaja ja Macronin vastaehdokas vuoden 2017 ja 2022 presidentinvaaleissa. Merkittävän määrän Macronin saamista äänistä viime vaaleissa katsotaan olleen pääasiallisesti Le Penin presidenttiyttä vastaan – ranskalaisten versio Suomessakin puhuttaneesta taktisesta äänestämisestä.

Kesken haastattelun joudumme siirtymään loitommas kyynelkaasulta vaikuttavan aineen täyttäessä ilman aukion laidalla. Hetkeä myöhemmin joku sytyttää tuleen kokoontaitetun aurinkovarjon lähistöllä. Nuoret lämmittelevät liekehtivän kankaan ympärillä, kunnes varjosta on jäljellä vain mustunut varsi. Toistaiseksi poliisi tyytyy seuraamaan tapahtumia sivusta.

Eräs näkyvimmistä opiskelijoiden vastarinnan muodoista löytyy Lyon 2 Lumière -yliopiston kampukselta. Maaliskuun aikana yliopiston sähköpostiin putoili tasaisin väliajoin viestejä opetustilaisuuksien peruuntumisesta. Syy tähän löytyy opiskelijoiden organisoimista kampuksen valtauksista ja yliopiston tilojen sulkemisesta. Tiistain suurta mielenosoitusta edeltävänä päivänä Lyon 2:n kampus on aavemaisen hiljainen. Yleensä satojen opiskelijoiden täyttämä kampus oli ulkopuolelta katsoen täysin autio. Kampuksen lukittujen ulko-ovien edessä komeilevat enemmän tai vähemmän uskottavat barrikadit. Sisäpihan seiniä peittävät vallankumoukselliset iskulauseet: Taistellaan eläkkeelle asti! Eläköön kommuuni! Meillä on aihetta kapinaan!

Kampukselle on saapunut hallintotieteiden opiskelija Hassane Abakar, joka pälyilee kaltereiden läpi yliopiston sisäpihalle. Häntä ei harmita hukkareissu teljetylle yliopistolle, sillä hänen mielestään valtaus on looginen vastaus hallituksen toiminnalle. ”Mielestäni valtion pitäisi peruuttaa uudistus. Se on asiaankuuluvaa, jos suurin osa ihmisistä ei tue sitä.” Hassane pitää epäreiluna myös 64 ikävuoden eläkeikää ammattialoille, joiden työ on fyysisesti raskasta. ”Byrokraatille tuo luonnistuu, mutta rakennustyömaiden työntekijöille tämä tulee olemaan todella vaikeaa”, Hassane sanoo. Hän uskoo, että suurin osa Lyon 2:n opiskelijoista tukee kampuksen valtausta.

Soraääniäkin kuitenkin löytyy. Yliopiston sähköpostilistalla opiskelijajärjestöt ovat jakaneet näkemyksiään valtauksesta. Näiden joukossa on oikeistokonservatiivisen UNI:n Lyonin jaoston kannanotto, joka vaati opetuksen jatkumisen mahdollistamista ”kaikin vaadittavin keinoin.” kerääntyneelle monikymmenpäiselle yleisölle. Puheesta maalautuu selkeä kuva eläkeuudistuksesta osana laajempaa kapitalismin ja imperialismin kriisiä. Uudistusta vastustava kansanliike taas esitetään jatkumona maailmanlaajuiselle vasemmistolaiselle kamppailulle. ”Luokkataistelu on palannut politiikan ytimeen”, Zoé lataa. Hän innostuu jo ennustamaan proletariaatin vallankumouksen toista aaltoa.”Naiset ovat aina olleet kärkijoukossa porvaristoa vastaan!” Saint-Étiennen kaupungista Lyoniin saapuneen järjestöaktiivin ja aktivistin puhe päätyy raikuviin suosionosoituksiin.

Kampuksella valtauksen vastustajia ei kuitenkaan näy. Julkisivun peittävien graffitien perusteella vaikuttaa siltä, että opiskelijoiden vastarinnan etulinjassa ovat paikalliset vasemmistolaiset opiskelijajärjestöt. Eräässä julisteessa mainostetaan vallankumouksellisten naisten järjestöksi esittäytyvän Comité Féminin Populairen keskustelutapahtumaa. Keitä ovat nämä yliopiston rakennuksiin puumerkkinsä jättäneet opiskelija-aktivistit?

Muiden puheenvuorojen jälkeen tilaisuudessa on aikaa jutustelulle. Zoé kertoo aloittaneensa poliittisen toimintansa jo keltaliivien mielenosoitusten aikaan. Vuosina 2018 ja 2019 suurimmillaan ollut kansanliike oli ensimmäinen suuri mielenosoitusten aalto Macronin presidenttiyttä ja hallituksen politiikkaa vastaan.

Zoén mielestä ongelma ei ole niinkään eläkeuudistuksen yksittäisissä pykälissä, vaan sen takana vaikuttavasta politiikasta ja ideologiasta. ”Tämä on yhden luokan uudistus toista vastaan”, politiikan tutkimuksen opiskelija toteaa. ”Ongelma on systeemissä. Voimme yrittää korjata sitä, mutta jos se on rikki, niin se on rikki ja tulisi vaihtaa.”

Ranskan nykyinen hallitus ei sekään saa ruusuja Zoélta: ”Mielestäni on selvää, että nykyinen hallitus on porvariston, pääoman intressien ja suurten monopolien palveluksessa. Se on imperialistinen hallitus”, hän toteaa. ”Ranskassa vaalit ovat ainoastaan näytös, jonka tarkoitus on saada ihmiset luulemaan, että meillä on demokratia.”

Zoé kyseenalaistaa myös hallituksen legitimiteetin ja mandaatin. ”Nykyistä presidenttiämme valittaessa kolmekymmentä prosenttia äänioikeutetuista jätti äänestämättä, mikä on historiallista.” Hieman yllättäen Zoén ilme kuitenkin kirkastuu hänen miettiessään lähitulevaisuutta.

”Systeemi on matkalla kohti loppuaan”, hän toteaa. ”Historia ei pysähdy ja kutsuu väistämättä vallankumouksiin. Tilanne eteläisellä pallonpuoliskolla ja erityisesti Brasiliassa herättää meissä toiveikkuutta vallankumouksellisen liikkeen tulevaisuudesta. Täällä Ranskassa teemme myös kaikkemme ollaksemme ajan tasalla uuden aikakauden koittaessa”, Zoé kiteyttää. politiikan

Niin ikään Saint-Étiennestä tapahtumaan saapunut historian opiskelija Charlotte Mely on ollut mukana järjestämässä kampuksen valtausta omassa yliopistossaan. Hän on mielissään koko yliopiston laajuisesta vastarinnasta eläkeuudistusta vastaan. ”Lähes kaikki yliopiston henkilökunnan jäsenet kuuluvat ammattiliittoon ja osallistuvat tähän kamppailuun. He antoivat meidän vallata auditorion ja tukevat meitä sataprosenttisesti”, Charlotte kertoo.

Kommunistisen nuorisojärjestön jäsen kertoo arvostavansa tiettyjä osia ranskalaisesta yhteiskunnasta, mutta vastustavansa nykyistä valtiomuotoa. ”Ranskassa on terveydenhuolto- ja koulutusjärjestelmä, mikä on toki kunnioitettavaa. Yhteiskunta ja poliittinen järjestelmä tulisi kuitenkin kumota ja perustaa sosialistinen yhteiskunta, jossa demokratia on paljon suorempi”, hän peräänkuuluttaa.

Lyonin työväentalosta ei tuntunut löytyvän erityisemmin kompromissihenkeä hallituksen esityksiä kohtaan. Vaikka vasemmistolaiset kampuksenvaltaajat edustavat kohtalaisen pientä kansanosaa, kuvastaa heidän epäluulonsa hallitusta ja Ranskan poliittista järjestelmää kohtaan syviä jakolinjoja, jotka eläkeuudistus on tuonut esille. Ihmiset ovat huolissaan demokratian toteutumisesta, toimeentulostaan ja politiikan arvopohjasta.

Maaliskuussa keskusteluilmapiiri tulehtui entisestään eläkeuudistuksen edetessä parlamentissa. Kuun puoliväliin asti mielenosoitukset olivat pääosin rauhanomaisia. Ammattiliittojen johtaman kansanliikkeen keinovalikoimassa korostuivat lakot ja rauhanomaiset mielenosoitukset. 16. maaliskuuta tilanne muuttui monen ranskalaisen silmissä perustavanlaatuisesti. Tuolloin presidentti Macron päätti viedä lain läpi monet suututtaneella poikkeusmenettelyllä. Perustuslain pykälän 49.3 nojalla hallitus voi viedä läpi lain ilman parlamentin alahuoneen äänestystä. Havaittuaan, että lailla ei ollut riittävää tukea parlamentissa hallitus päätti turvautua kyseiseen keinoon varmistaakseen uudistuksen läpimenon.

Heti hallituksen julistettua päätöksen ranskalaiset lähtivät kaduille aiempaa tyytymättömämpinä. Tämän jälkeen Ranskassa on levinnyt ammattiliittojen vaikutusvallan ulkopuolisia spontaaneja mielenilmaisuja, joille on ollut tyypillistä lisääntynyt väkivalta sekä poliisin että mielenosoittajien toimesta. Osan mielenosoittajista sytyttäessä tulipaloja kaduilla ja rikkoessa kivijalkakauppojen ikkunoita järjestysvalta on vastannut lujalla voimankäytöllä. Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutettu Dunja Mijatović ja ranskalainen ihmisoikeusjärjestö

Ligue des droits de l’homme ovat tuominneet Ranskan poliisin voimankäytön liiallisena ja vaarallisena. Poliisin erityisyksikkö BRAV-M on ollut erityisen voimakkaan kritiikin kohteena todisteiden kerryttyä yksikön toistuvasta mielenosoittajiin kohdistuneesta väkivallasta. Lyonissa tilanteen eskaloituminen on näkynyt poliisien ja santarmien kasvaneessa läsnäolossa kaupunkitilassa, lukuisissa yhteenotoissa sekä metroasemien sulkemisina. Levottomimpina iltoina tiettyihin kantakaupungin kortteleihin ei ole ollut asiaa ellei halua joutua poliisin ja mielenosoittajien välisten kahakoiden keskelle.

Ranskan levottomuuksiin yltyneeseen tilanteeseen vaikuttaa useampi seikka. Juurisyitä voi etsiä vallankumouksen perinteestä, mielenosoituksia painottavasta poliittisen toimijuuden kulttuurista sekä luokkayhteiskunnan pitkästä historiasta. Eläkeuudistuksen vastustus pohjautuu yksittäisten lakipykälien sijaan laajempaan erimielisyyteen politiikan ideologioista ja arvovalinnoista. Välitön syy kevään aikana syttyneisiin levottomuuksiin ja väkivaltaan taas löytyy ensisijaisesti Ranskan hallituksen toimista. Parlamentin ohittaminen on ymmärrettävästi suututtanut ranskalaiset.

Huhtikuun puolivälissä Macron allekirjoitti eläkeuudistuslain Ranskan perustuslakineuvoston näytettyä sille vihreää valoa. Vielä muutamaa päivää myöhemmin vaikutti kuitenkin siltä, että uudistuksen vastustajilla ei ollut aikomustakaan heittää pyyhettä kehään. Lyonin kantakaupungissa poliisin ja mielenosoittajien yhteenotot ovat jatkuneet. Tätä artikkelia kirjoitettaessa ammattiliitot suunnittelivat uutta lakkoa ja kansallista mielenilmaisua vappupäivälle. Vastarinnan jatkumisesta huolimatta lailliset keinot uudistuksen pysäyttämiseksi alkavat olla pitkälti kulutetut. Ranskalaisten protestimieliala ja suuttumus hallitusta kohtaan saattavat sen sijaan osoittautua pysyvämmiksi ilmiöiksi.

Eläkeuudistus näyttää näillä näkymin toteutuvan, mutta sen hinta on ollut kova Macronille ja tämän Renaissance-puolueelle. Kansanvallan ohittaminen on riskialtista tilanteessa, jossa äärioikeisto kasvattaa jalansijaansa. Seuraavat presidentinvaalit käydään vuonna 2027. Tuolloin eläkeuudistusta ajaneiden on pystyttävä selittämään ranskalaisille, miksi kansalaisten tulisi edelleen luottaa heihin, eikä esimerkiksi Marine Le Penin äärioikeistoon.

Kirjoittaja on kevätlukukauden 2023 opiskelijavaihdossa Lyonissa, Ranskassa.

Teksti: Jemina Kulju

Kuvat: Pixabay, Unsplash

Puhutaan rahasta! – toimeentulo ulkomaanharjoittelussa

Useita yhmuja pohdituttaa tulevaisuus ja eri tyisesti harkkapaikat. Milloin niitä pitäisi hakea, mistä niitä kannattaisi hakea ja milloin sellainen pitäisi viimeistään saada. Ulkomaille lähtö kutkuttelee myös monen mieltä, ja harjoittelu onkin oiva mahdollisuus tutustua uuteen maahan, kieleen ja kulttuuriin opiskelijavaihdon lisäksi. Mutta miten tämä toimii ja millä rahalla sinne ulkomaille pitäisi lähteä? Siihen pyrin vastaamaan tässä artikkelissa.

Kysyin kahdeksalta valtiotieteilijältä heidän harjoitteluaikansa toimeentulosta. Kuusi heistä teki – tai on tekemässä – harjoittelun ulkomailla. Tästä artikkelista löytyy nyt siis otantaa Suomesta ja Euroopasta aina Aasiaan ja Pohjois-Amerikkaan asti.

Aloitetaan Suomesta. Valtiolla 2022 harjoittelussa olleet yhmulaiset olivat saaneet 1300 euron molemmin puolin palkkaa. Jos tätä verrataan opiskelijan normaaleihin tukiin (lainan kanssa), ollaan aika sa manlaisissa lukemissa. Eräässä voittoa tavoittelemattomassa järjestössä palkka oli Kelan minimipalkan mukainen (1283€ vuonna 2022).

Keskusrikospoliisilla palkkaus oli opintopisteistä riippuvainen ja heillä harjoittelussa olleen opiskelijan kohdalla muutama sata euroa Kelan minimipalkkaa suurempi. Omat menot onkin ehkä vielä helppo suhteuttaa tähän.

Ulkomaanharjoittelut ovat rahoituksen osalta ehkä hieman mutkikkaampia. Ulkomaille suuntautuvaan harjoitteluun voi saada samanlaisia tukikorotuksia kuin vaihtoon lähtiessä. Kaikki haastattelemani opiskelijat, jotka näitä tukia pystyivät nostamaan, kuvailivat niitä isoksi ja tärkeäksi osaksi toimeentuloaan harjoittelun aikana. Mikäli harjoittelu kuuluu opintoihin (tai kerrytät muuten opintopisteitä harjoittelun ajalta), saat normaalisti opintorahaa sekä siihen liitettyä ulkomaan asumislisää, joka on tällä hetkellä 210€ asumismenoista riippumatta. Opintolainaa saat nostettua normaalin 650 euron sijasta 800 euroa kuukaudessa.

Mutta entä Suomen asunto?

Osalla opiskelijoista oli kaksi asuntoa maksettavana harjoittelun ajan – Suomessa ja harjoittelumaassa. Osa alivuokrasi Suomen asuntonsa harjoittelun ajaksi, mutta kaikille ali- tai jälleenvuokraus ei kuitenkaan sopimusteknisistä tai muista syistä ole mahdollista. Kela voi maksaa asumistukea Suomen asuntoon 3 kuukauden ajalta ulkomailla ollessa (siis ulkomaan asumislisän lisäksi). Osalla kuitenkin työt ja harjoittelupalkka vaikuttivat asumistukeen negatiivisesti, jolloin kulut Suomen asunnosta nousivat. Harjoittelut kestivät myös 3 kuukaudesta puoleen vuoteen, jolloin Suomen asunnosta tulee loppua kohden vielä suurempia lisäkuluja.

Katsotaan aluksi kokemusta Brysselistä Euroopan parlamentin palkkalistoilta, jossa palkka oli viime vuonna vajaa 1400€. Tätä harjoittelua varten nostettiin opintorahaa ja sen asumislisää. Palkka ja tuet eivät olisi kuitenkaan kattaneet vuokraa ja kaikkia elinkustannuksia, joten opiskelija nosti myös korotettua lainaa, jonka kanssa omien sanojensa mukaan pärjäsi jo “ihan kivasti”. Hän oli kuitenkin viiden kuukauden harjoittelua varten tehnyt etukäteen opintoja “varastoon” saadakseen korotetut tuet sekä lainan ja mahdollistaakseen toimeentulonsa harjoittelun aikana.

Yliopisto myöntää harjoittelutuen vain yhteen harjoitteluun, ja tietyt harjoittelupaikat (esimerkiksi ulkoministeriö) vaativat tämän tuen harjoittelijoiltaan. Euroopan parlamenttiin ei tätä yliopiston harjoittelutukea saa. Mikäli opiskelija olisi kuitenkin ottanut opintopisteet harjoittelusta, olisi se tarkoittanut, että tietyt harjoittelumahdollisuudet olisivat myöhemmin täysin poissuljettuja. Harjoittelutukea on nimittäin mahdollista saada vain, jos tutkintoon ei ole jo sisällytetty harjoittelua. Niinpä opiskelija päätyi säästämään harjoittelutukensa opiskelemalla kesällä, jotta ulkomaantuet turvaisivat harjoittelun aikaisen toimeentulon. Ilman tätä hän olisi palkan lisäksi saanut vain Suomen asumislisää 3kk ajalta (harjoittelun kestäessä 5 kuukautta), jolla ei olisi mitenkään pärjännyt.

Kikkailut opintopisteiden kanssa eivät olleet kuitenkaan täysin yksinkertaisia. Kesällä suoritettujen kurssien tehtävät kannatti palauttaa vasta elokuun puolella, jotta ne rekisteröityivät syksylle eli harjoittelun ajalle ja vuoden minimiopintopistemäärä täyttyi harjoittelusta huolimatta. Myös opintopisteet tästä ns. ylimääräisestä harjoittelusta kannattaa hakea vasta sen jälkeen, kun yliopiston harjoittelutuki on mahdollisesti käytetty.

Opiskelijalla oli toki myös säästöjä töistä ja aiemmin nostetuista opintolainoista, jotka kattoivat matkat harjoitteluun sekä harjoitteluajan matkustamisen.

Hypätäänpä Pohjois-Amerikkaan. Sain kuulla kokemuksia kolmesta eri harjoittelusta New Yorkissa. Yksi näistä oli ulkoministeriön kautta, yksi puolustusvoimilla ja yksi kansalaisjärjestössä. Ensimmäiset olivat palkallisia, mutta viimeinen palkaton.

Eräässä kansalaisjärjestössä tällä hetkellä palkattomassa harjoittelussa oleva opiskelija kertoo, kuinka järjestö tarjoaa hänelle asumisen, metrokortin sekä viikoittaisen ruokarahan. Kaupungin vuokrat ovat todella korkeat, joten jo pelkkä asumisen tarjoaminen auttaa hänen mukaansa erittäin paljon. Hän kuvaa kuitenkin tehneensä todella paljon töitä ennen harjoitteluun lähtöä saadak seen rahaa säästöön ja nostikin normaalin 10h viikkotyömääränsä kaksin-kolminker taiseksi muutamaksi kuukaudeksi ennen vaihtoon lähtöä. Hänellä ei ollut enää mahdollisuutta nostaa opintotukea, joten ilman säästöjä ja ilmaista asumista ei harjoittelu olisi ollut mahdollinen.

Puolustusvoimien palk kaus oli noin 2000€ kuu kaudelta, minkä lisäksi harjoittelussa ollut opiskelija sai opintorahaa, asumislisää sekä nosti lainaa.

Vaikka kaupunki oli kallis, riittivät rahat kuitenkin hyvin elämiseen. Opiskelijan omat säästöt olivat kuitenkin tärkeässä osassa lentojen hankkimisessa sekä vapaa-ajan kokemusten ja matkustelun rahoittamisessa.

Ulkoministeriön palkkalistoilla Suomen suurlähetystössä harjoit telunsa suorittanut opis kelija nosti jälleen tuet ja korotetun opintolainan Kelan minimipalkan päälle (joka oli vajaa 1300€), mutta ei usko, että olisi pystynyt lähtemään harjoitteluun ilman säästöjään. Hän oli tehnyt kandin aikana paljon töitä, joista säästöjä oli kertynyt useampi tuhat euroa, mikä lopulta mahdollisti harjoitteluun lähdön. Hän nostaa esille myös, että opiskelijan luottokortti oli hänelle turvana, mikäli jokin yllättävä hätä olisi toisella puolen maailmaa sattunut tapahtumaan. Myös vanhempien taloudellinen tukiverkko oli taustalla, vaikka siihen hän ei joutunutkaan turvautumaan.

Ulkoministeriön harjoittelut myös Euroopassa Suomen suurlähetystöissä rahoitettiin samalla kaavalla. Sveitsissä ja Tšekissä olleet opiskelijat saivat opintotukea, ulkomaan asumislisää ja kotimaan asumistukea.

Molemmissa palkkaus on Kelan minimipalkan mukainen, vaikka maiden asumiskustannukset ovat hieman erilaiset. Sveitsissä ollut opiskelija kuvasi, että harjoittelupalkka ja korotettu opintolaina tarjosivat toimeentulon, jolla pärjäsi hyvin ja pystyi myös matkustelemaan, tekemään ja kokemaan. Tšekin harjoittelua varten opiskelijalla oli rahaa säästössä, jolloin laina ei noussut merkittäväksi tekijäksi toimeentulon turvaajana. Ulkoministeriön ulkomaanharjoittelut kestävät yleensä 3 kuukautta, jolloin koko ajalle saa asumistukea myös Suomeen.

Lennähdetäänpä vielä Intiaan, jossa yksi vastavalmistunut opiskelija oli 6 kuukauden EDUFI-harjoittelussa. Valmistumisen takia ei käytettävissä ollut tukia tai lainaa, mutta suurlähetystö tarjosi asumisen lähetystöllä, jolloin tuhannen euron palkka riitti maan hintatasoon nähden hyvin elämiseen. Kuitenkin opiskelijan omat säästöt olivat tärkeässä osassa lentojen hankkimisessa ja matkustamisen ja vapaa-ajan toiminnan rahoittamisessa.

Kaikilla haastatelluilla on lähtökohtaisesti hyvät kokemukset harjoittelustaan. Suurin osa kuvaakin, että ulkomaan harjoittelu oli suurempi kokemus kuin vain itse työhön tutustuminen. Siihen liittyi niin matkustamista kuin muita kerrytettyjä kokemuksia, joita pidettiin todella arvokkaina ja merkityksellisinä – työkokemuksen lisäksi siis. Harjoittelun rahoitus on ollut eri ihmisille hieman erilaista, ja osa kertoikin harjoittelun näkyneen heidän taloudellisessa tilanteessaan vielä harjoittelun jälkeen. Kaikki pitivät kuitenkin omaa harjoittelujaksoaan ulkomailla arvossaan ja näkivät, että saivat siitä niin paljon, että oli kaikin puolin kannattavaa joko tehdä etukäteen töitä, nostaa lainaa ja/tai tuntea taloudelliset seuraukset vielä Suomessa.

Kaukaisemmissa harjoitteluissa yhdeksi suureksi menoeräksi nostettiin lennot, joita varten kaikki tarvitsivat säästöjä. Monet kuvaavat kiitollisuuttaan siitä, että pystyivät rahoittamaan lähtemisensä, sillä harjoittelut kuitenkin olivat todella hienoja kokemuksia.

Kuten kokemuksista käy ilmi, harjoitteluissa kyllä lähtökohtaisesti pärjää myös kauempana kotoa. Kuitenkin yliopiston harjoittelutuet ja muut kommervenkit voivat mutkistaa tätä prosessia. Pohdintojen osalta kannattaa siis huomioida muun muassa se, että harjoittelun rahoittaminen on helpompaa tutkinnon maisterivaiheessa, kun harjoittelusta voi saada 5-15 opintopistettä. Tiettyihin harjoitteluihin tarvitsee myös yliopiston harjoittelutuen, joka on mahdollista saada vain maisterivaiheessa. Tässä artikkelissa olleet opiskelijat tekivät ulkomaanharjoittelunsa juuri maisterissa, jolloin Kelan tuet, ulkomaanlisät ja korotettu opintolaina toivat monille tärkeän pohjan toimeentulon turvaamiselle.

Kandissa ulkomaille haaveilevan kannattaa tutustua tukiin ja opintopistetavoitteisiin vielä hieman tarkemmin. Tutkintoon voi kandivaiheessa sisällyttää 5 opintopisteen “työkokemus” -nimikkeellä kulkevan opintojakson, mutta harjoittelutukea ei voi saada. Allekirjoittanut saattaakin itse olla tilanteessa, jossa ei perehtynyt tukiasioihin etukäteen ja stressaa nyt tulevaa haastattelua enemmän sitä, saako kikkailtua itselleen tukia jos harjoittelupaikka aukeaa.