Hyvän ja pahan mielen palsta

TEKSTI: ELINA LAKKALA KUVA: ANNI KOIKKALAINEN

Olen viime aikoina (ja muinakin aikoina) miettinyt paljon onnellisuutta. Kunnon koululaisena lainasin tietysti aiheesta self help -kirjan ja kunnon valtsikalaisena lainasin sellaisen self help -kirjan, jossa on lähdeviitteet. Kirjassa mainitaan Sonja Lyubomirskyn väite, että 50 prosenttia onnellisuudesta määrittyy geneettisesti, 10 prosenttia ulkoisten olosuhteiden (kuten menneiden elämän tapahtumien, rikkauden, terveyden, iän tai ammatin) mukaan ja 40 prosenttia määrittyy asenteiden, näkökulmien ja elämäntavan mukaan.

Lyubomirskyn lukuihin olisi varmaan helppoa puhkoa reikiä (esimerkiksi monessa onnellisuustutkimuksessa on todettu, että vaikka ihmisten subjektiivinen hyvinvointi mukautuu moniin elämänmuutoksiin, ei se mukaudu työttömyyteen tai tulojen vähyyteen), mutta en nyt oikeastaan jaksa tai halua. Meikämankelista tuntuu jotenkin lohdulliselta, että kaikkeen ei voi vaikuttaa, mutta johonkin voi. Ainakin itse tulkitsen kirjan dataa siten, että vastoinkäymiset eivät välttämättä syökse epätoivon kuiluun, vaan ehkäpä pikemminkin epätoivon kuoppaan, josta voi kivuta vielä poiskin –etenkin jos saa muiden ihmisten apua.

Sen jälkeen kun kirjassa on pohdittu syvällisesti onnellisuuden luonnetta, listataan siinä vielä lopuksi ”onnentaitoja”, jotka perustuvat tutkittuun tietoon siitä, mikä lisää ihmisten onnellisuutta ja hyvinvointia. Sen kunniaksi, että en ole omaksunut noista taidoista vielä yhtään, listaan tähän lopuksi vielä pari itse keksimääni omaa onnellisuuttani lisäävää taitoa tai tapaa, jotka perustuvat täyteen mutuiluun.

1. Teen juominen – Voi jummi jammi, kuinka lehtivesi saa meikäläisen hyvälle mielelle. Toisin kuin kahvissa, teessä on kofeiinin lisäksi myös teaniinia, joka on rauhoittavaa tai jotain muuta auvoisaa. Teaniini tekee joka tapauksessa eetvarttia aivoille. Lisäksi löydän itse kupillisesta teetä tiettyä jatkuvuutta ja pysyvyyttä: vaikka menisi kuinka huonosti, on toivottavasti mahdollista juoda kuppi teetä, ja silloin menee aika hyvin. Paitsi tietysti siinä tapauksessa, että ilmastonmuutoksen seurauksena kaikki nykyisten teentuotantoalueiden ekosysteemit menevät mukkelismakkelis, eikä tee enää kasva. Tai jos tulee massiivinen kauppasota tai jotain.

2. Kelojen pysäyttäminen (aina välillä) – Jokaisen teekupillisen kohdalla ei ole pakko miettiä ilmastokatastrofeja tai kauppasotia. On ihan ok välillä pysäyttää oma sisäinen doomerinsa, ja nauttia hetkestä, vaikka eihän tuo meno nyt hyvältä näytä. Välillä voi vaalia myös toivoa.

3. Pidä hyvistä ihmisistä kiinni – Älä nyt siis kirjaimellisesti, älä ainakaan ilman lupaa, mutta kuvainnollisesti. Konkreettisesti omassa elämässäni tämä tarkoittaa sitä, että koitan patistaa itseäni pitämään ihmisiin yhteyttä silloinkin kun tuntuu siltä, että menee heikosti. Aina muiden ihmisten näkemisen jälkeen ei ole parempi olo, mutta usein on. Ainakin, jos näkee ihmisiä, joista pitää.

4. Pidä hyvistä ihmisistä kiinni – No kyllä kannattaa kirjaimellisestikin pitää ihmisistä kiinni. Halit tekkee hyvvää.