Muutoksenhakuoikeuteen liittyvät kommervenkit

Valitus saattaa törmätä muutoksenhakuoikeuteen liittyviin ongelmiin, josta valituksen kirjoittajat itsekin ovat olleen tietoisia. Ensimmäinen näistä koskee valituskelpoisuutta. Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain (HOL) 6 §:n mukaan valittamiskelpoisia ovat hallintopäätökset, joilla jokin asia on ratkaistu tai jätetty tutkimatta. Viranomaisen passiivisuus ei siten voi pääsääntöisesti olla valituksen kohteena, koska tällaisissa tapauksissa ei tehdä päätöstä.

Valitus kohdistuu varsinaisesti valtioneuvoston päätökseen, jolla se hyväksyi vuoden 2022 ilmastovuosikertomuksen antamisen selontekona eduskunnalle. Tämän yhteydessä valittajat katsovat valtioneuvoston syyllistyneen ilmastolain vastaiseen menettelyyn tämän jätettyä tutkimatta ”nieluromahduksen aiheuttaman lisätoimien tarpeen ja jättämällä ilmastolain 16 §:n mukaisen lisätoimimenettelyn käynnistämättä.”

Varsinaisesti valtioneuvoston yleisistunto ei kuitenkaan päättänyt lisätoimista tai niiden arvioimisesta yhtään mitään. Valittajat toteavatkin suoraan, että ”valtioneuvosto ei ole tehnyt muodollisesti valituskelpoista päätöstä ilmastovuosikertomuksen yhteydessä”, mutta kääntävät tämän oikeusturvansa loukkaukseksi: laki olisi kuitenkin edellyttänyt päätöksen tekemistä, ja passiivisuudellaan valtioneuvosto on vain heikentänyt heidän valitusoikeuttaan.

Ympäristöjärjestöt siis tiedostavat tilanteen, mutta vetoavat HOL:n esitöihin, joiden mukaan ”asianosaisen oikeusturvan tarve ja perusoikeuksien turvaamisvelvoite saattavat edellyttää valitusoikeutta myös tilanteessa, jossa varsinaista hallintopäätöstä ei ole tehty”. Tämän lisäksi ”selvän vaatimuksen sivuuttamista päätöksenteossa on pidetty tutkimatta jättämistä koskevaan päätökseen rinnastettavana.” Tähän vedoten, valittajien mukaan, lisätoimien tarpeen arviointia ja lisätoimimenettelyn käynnistämistä koskevan selvän vaatimuksen sivuuttaminen voidaan rinnastaa tutkimatta jättämistä koskevaan päätökseen. Heidän näkemyksessään valtioneuvoston yleisistunto on käytännössä passiivisuuttaan ”tehnyt päätöksen jättää lisätoimien tarve 16.1 §:n edellyttämällä tavalla tutkimatta tai vaihtoehtoisesti tehnyt päätöksen olla ryhtymättä 16.1 §:n edellyttämiin lisätoimiin.” Ympäristöjärjestöt katsovat myös, ettei valtioneuvosto ole perustellut passiivisuuttaan, mikä rikkoo perustuslain 21 §:n oikeusturvan kannalta tärkeää perusteluvelvollisuutta vastaan.

Ympäristöjärjestöt vetoavat myös muun muassa valituskelpoisuuden tapauskohtaiseen harkintaan, valituskelpoisuuden alan viimeaikaiseen lisääntymiseen, perustuslain 21 §:n takaamaan, perusoikeuksiin kuuluvaan oikeusturvaan sekä perustuslain 22 §:n ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön julkista valtaa koskeviin velvoitteisiin turvata perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen.

Valittajien mukaan ilmastovuosikertomuksen saaminen valitusoikeuden piiriin olisi ilmastolain tavoitteiden seuraamisen kannalta ensiarvoisen tärkeää. Valitusoikeutta ei voi rajata koskemaan vain ilmastolain 9–12 §:n mukaisia suunnitelmia, sillä näistä päätetään vain kerran vaalikaudessa tai harvemmin. Vasta eduskuntakaudella 2027–2031 päivitettävästä maankäyttösektorin ilmastosuunnitelmasta valittaminen olisi ilmastolain edellyttämien 2021–2030 hiilinielutavoitteiden, LULUCF-asetuksen velvoitteiden ja vuoden 2035 hiilineutraalisuustavoitteen saavuttamisen kannalta aivan liian myöhäistä.