Ma
tka
192
0-l
uvu
n Helsinkiin
Teksti ja kuvat: Verne Nizovsky
Iltapäiväretki suruttomalle vuosikymmenelle – Kertomus siitä, kuinka yhteiskuntahistorian opettajat ja opiskelijat lähtivät Hakasalmen huvilan ”Kohtauksia 1920-luvun Helsingistä”-näyttelyyn.
Tänä keväänä tuli jälleen selväksi, miten perinnerakkaita Taso ja Polho ovatkaan. Tämä on tietysti toimialaan katsoen peräti ilmiselvää – perinteet ovat määrittäneet yhteiskunnallista elämää kenties jo ennen kaksijalkaisten esiinmarssia. Anno Domini 2019, useampi sukupolvi tuon merkkitapahtuman jälkeen, joukko yhteiskuntahistorian opettajia ja opiskelijoita lähti katsomaan, mitä 1920-luvun Helsinkiin kuuluu. Astumme leveään pimennettyyn huoneeseen, jossa saamme tuta, mitä 1920-lukulainen avantgardisti varmaankin tuumasi Helsingistä: elokuvapätkä lennättää meidät läpi rakennusviidakon, kaupungin, joka sekä on että ei ole Helsinki. Nykyisessäkin mitassaan melko säädyllisen kokoinen Itämeren helmi saa elokuvassa 1920-lukulaisen, metropolismaisen leiman, missä korkeat kerrostalot seuraavat toisiaan, jazz raikaa ja useimmilla on kujeet mielessään. Onko kaupunki jälkikäteen pienentynyt, vai leikkiikö elokuva katsojan hahmotuskyvyllä? Hämmentävä matka antaa joka tapauksessa kuvan eloisasta ja kosmopoliittisia vaikutteita esittelevästä kaupungista, ei kovinkaan kaukana Berliinin räiskeistä. Ja kuinka ollakaan! Elokuvan vaikutteet ovat selvät: 1927 valmistunut avantgarde-elokuvan suurklassikko Berliini – Suurkaupungin sinfonia.
18
