“Suurin mies, loistavin hahmo” –Mannerheim Teksti: Christian Utti
1920-lukua voidaan kiistatta pitää yhtenä maamme sisäpoliittisesti kärjistyneimpänä aikana. Maahan oli saatu uusi tasavaltalainen hallitusmuoto, mikä merkitsi monarkistien viimeistenkin haaveiden loppua. Suomi oli siirtynyt uuteen aikakauteen, mikä merkitsi myös Mannerheimin aseman selvää muuttumista. Hävittyään presidentin vaalit Kaarlo Ståhlbergille, Mannerheim päätti vetäytyä politiikasta rakentaakseen uutta henkilökuvaa. Mannerheim ymmärsi, että pääseminen takaisin maan johtoon edellytti koko kansan tukea. Siskonsa Sophien ja Erik Mandelinin painostuksella Mannerheim suostui Lastensuojeluliiton puheenjohtajaksi. Kansalaisjärjestön päätarkoituksena oli perustamishetkenä saada Suomeen terveitä ja hyvinvoivia miehiä puolustamaan maata, sillä juuri päättynyt sisällissota oli vaatinut kovan hinnan. Tämä ajatus istui melko täydellisesti kokoomuksen ja ruotsalaisen kansanpuolueen arvoihin, niinpä perustajahenkilöinä olivatkin monet aikansa merkittävät Mannerheimin tukijat. Niin kuin arvata saattaakin, järjestö ei aluksi ollut koko kansan suosiossa, sillä Mannerheimin nostaminen kansalaisjärjestön keulakuvaksi synnytti katkeruutta etenkin sodan toisessa osapuolessa. Myös järjestön käyttämä retoriikka oli hyvin isänmaallista ja nosti vahvasti esiin erityisesti valkoisten maksaman hinnan vapauden puolesta. Lastensuojeluliiton ohella Mannerheim toimi vuodesta 1921 lähtien Suomen Punaisen Ristin puheenjohtajana aina kuolemaansa asti.
Kuvat: Christian Utti
Kyseessä on Irtolaisen toinen artikkeli hallitusmuodon kehitttymisen eri vaiheista. Tämän tarkoituksena on kunnioittaa 100-vuotta sitten alkanutta kehitystä kohti parlamentaarista päätöksentekoa maassamme. 22
