Henkilökuntuhaastattelussa
Tero Toivanen
Haastattelu: Riku Luostari & Verne Nizovsky
Teksti ja kuvat: Verne Nizovsky
Keuhkokuumeen partaalla ollut Toivanen uhrasi keskikeväällä voimiaan ja asettui Irtolaisen haastateltavaksi. Tosiakateemikon tapaan töitä on paiskittu urakalla, historioitsija on lähdössä San Franciscoon ja Portlandiin konferenssiin, taisteluaiheena ilmaston lämpeneminen. Ilmastoveivitietoinen Toivanen on mietiskellyt lentämisaspektia – aihe johon tiivistyy paljon ympäristökeskustelun ydinkohtia: mahdollisuuksien illuusio, luopumisen vaikeus, maailmankuvan muuttuminen. Tällä on ristiriita yliopistotyön kanssa, jossa elää tietynlainen pakkokansainvälistymisen kulttuuri, joka ilmenee lentämisen muodossa, sanoo Toivanen. Hän antaa jotain osviittaa akatemian sisäisiin keskusteluihin, joissa junamatkailu ja väliyöpymiset tultaisiin ottamaan mahdollisina vaihtoehtoina. Lentämispäätöksen tekemisessä pitäisi laittaa suuri paino sille, mitä
kohteessa tulee tapahtumaan, Toivanen miettii; ilmastokonferenssi on kenties ymmärrettävämpi syy, kuin lomaturismi, ja toisaalta lipun jälkeen olisi tilaisuus kompensoida vaikkapa hiilinieluhankkeeseen. Mitä kerrottavaa Toivasella on väitöskirjastaan ”Pohjoinen polku kapitalismin ympäristöhistoriaan - Tervakapitalismi, yhteisvauraus ja sosioekologinen mullistus 1800-luvun Kainuussa”? Yhteisvaurauteen ja sen organisointiin liittyvä teoreettinen kiinnostus johti Toivasen tutkimaan väitöskirjansa aihetta. Ennen sen aloittamista hän oli pohtinut, miten hyödyntäisi ihmiskasvoisen sosiaalihistorian legendan, Edward P. Thompsonin, oppilaitten töitä ja niiden suhteita yhteisomistamiseen osana Englannin työläisten maailmankuvaa. Juoni tiivistyy, kun Toivanen löysi itsensä hilpeästi nimetyn Kiveksen kylän paikallishis-
6
