Muissa maisemissa Muutaman tunnin pyhiinvaellus Turussa vie kadonneisiin paikkoihin ja keskiaikaisiin kirkkoihin.
A
TEKSTI JA KUVAT KAISA HALONEN
lkukesän arkiaamuna tunnelma hämäräs sä Turun tuomiokirkossa on unelias. Tä nään olen yksi saapujista ja lähtijöistä, joita tämä yli seitsemänsataa vuotta van ha kirkko on nähnyt lukemattomia. Tuomiokirkko on kerännyt pyhiinva eltajia jo katolisella keskiajalla – ja var sinkin silloin. Parhaimmillaan kirkos sa on ollut nelisenkymmentä sivualttaria
ja jokaisessa niissä pyhimysten reliikkejä. Tärkeimpiä pyhäin jäännöksiä olivat entisten piispojen pyhän Henrikin ja autu aan Hemmingin luut. Heidän sekä Neitsyt Marian juhlapäivät ovat vetäneet kirkolle pyhiinvaeltajia kauempaakin. Reformaation myötä sivualttarit reliikkeineen poistettiin kirkoista ja pyhiinvaelluksetkin loppuivat muutamaksi sadaksi vuodeksi. Eivät kuitenkaan pysyvästi, sillä tässä olen: sytyttämässä kynttilää Jumalanäidin ikonin eteen ja pyhiinvaellukselle lähdössä. Tosin suhtaudun pyhiin
