Kontakti
04 12
Bauman k채vi t채채ll채! s. 06 Meren raivoa ja roilotusta s. 08 Valittu kansa s. 12
K o n t a k t i 0 4/ 1 2
Sisällys Pääkirjoitus. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
03 04 06 08 12 14 15
Wadap, Kontakti?. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . Notkea ja erittäin moderni eläkeläinen. . . . . Meren raivoa ja roilotusta. . . . . . . . . . . . . .
Valittu kansa. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . PJ:n PS. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
Kiitos teille kivoille, jotka olette kirjoittaneet, kuvanneet, kuvittaneet ja lukeneet lehteä tänä vuonna!
Sorretun ääni. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
Julkaisija Helsingin yliopiston sosiologian opiskelijainyhdistys Kontakti ry
Päätoimittajat Heini Salovaara & Anna Kalliola
Yhteystiedot
Tekijät
Tässä numerossa:
T e k s t i t:
Uura-Liina Kouvonen, Petteri Pääkkönen, Iiris Herlin, Anna Kalliola, Heini Salovaara
K u v a t:
Johanna Jantunen, Tuuli Lehtonen, Heini Salovaara, Anna Kalliola
kontakti.lehti@gmail.com
2
Kontakti-lehti vastaanottaa HYY:n järjestölehtitukea
Taitto Heini Salovaara
Kannen kuva Heini Salovaara
Painos 100 kpl
Painopaikka Picaset Oy
Pääkirjoitus
ä ä ä ä ä ä ä ä
Oli kirpsakka talvinen päivä alkuvuonna 2012, kun kaksi jännittynyttä päätoimittajaa hioi Kontakti-
ä
lehden pääkirjoitusta silloisessa valtsikan kirjastossa Klixillä. Teksti täyttyi lupauksista: Monipuolista kuvitusta! Ajankohtaista asiaa! Vakiopalstoja! Nyt viimeistä pääkirjoitusta kirjoittaessa olo on ennemmin haikea kuin jännittynyt. Haikeus johtuu paitsi päätoimittajakautemme loppumisesta, myös yleisistä muutoksen tuulista, jotka ovat puhallelleet viimeaikoina Klixin autioituvissa käytävissä. Synnärin ankeiden, mutta ah niin tuttujen sohvien tilalle tulee koko valtsikalaisten uutuuttaan kiiltävä olohuone. Kaisa-talo imee sisäänsä ihmisiä niin tehok-
ä ä
kaasti, ettei välttämättä törmää yhteenkään tuttuun naamaan kirjanlainausreissulla. Klixin väliaikaiskirjaston aikana tämä olisi ollut ennenkuulumatonta. Päätoimittajakautemme alussa valtsikan yhteiset perusopinnot olivat vielä spekulaation tasolla, nyt Tutkain uutisoi jo reilun vuoden kuluttua tapahtuvasta muutoksesta. Muutos ei toki ole huono asia, päinvastoin. Yleensä vanhojen käytäntöjen ja rakenteiden ravistelu tekee vain hyvää. Siitä ei kuitenkaan pääse mihinkään, että muutoksen kynnyksellä nostalgia ja haikeus ottaa usein vallan ja saa aikaan juhlallisen tunteen: Nyt on tietyn aikakauden loppu.
ä ä
ä
ä
Onnea uusille ja ihanille päätoimittajille Reetta Mikkolalle ja Elina Hiltuselle!
Anna ja Heini, päätoimittajat
3
///
W a d a p, Kontakti?
Koonnut: Heini Salovaara Sarjakuva: Anna Kalliola
Uusi hallitus valittu! Kontaktin vuosikokouksessa 5.12. valittiin uusi hallitus - tässä he ovat! Puheenjohtaja: Raimo Tengvall Taloudenhoitaja: Vilma Holappa Opintovastaavat: Niina Sarén ja Hanna Väisänen Uura-Liina Kouvonen, Maija Kantola, Miika Mäki, Heini Ihalainen, Juuso Tommola, Elina Hiltunen, Reetta Mikkola Loput pestit selviävät ensi vuoden puolella, ja lähes perinteen mukaisesti Kontakti-lehdestä voidaan odottaa luet-
tavaksi hallitusesittelyä. Päätoimittajiksi samaisessa kokouksessa valittiin myös Elina Hiltunen ja Reetta Mikkola. Innolla jäämme odottamaan, miltä Kontakti-lehti ensi vuonna näyttää, sekä mitä kaikkea jännää täytettä tapahtumakalenteri tulee ensi vuoden myötä saamaan!
Tulevia tapahtumia:
21.3. 30.3.
Kontaktin Fingerpori teatteri-illan innoittamana tarjoamme teille puujalkaa pahimmillaan. Kiitos ja anteeksi. Tässä Annan näkemys aiheesta:
4
Sosiologipäivät Turku Kontaktin vuosijuhlat
TÄYTÄ RISTIKKO, NIIN TIEDÄT MITÄ TEHDÄ
www.sosiologia.fi
Notkea ja erittäin moderni eläkeläi nen Teksti: Anna Kalliola
Sosiologi Zygmunt Bauman vieraili 22.11 Helsingin kuvataideakatemiassa puhumassa kulttuurin historiallisista ja nykyisistä tehtävistä. Puolitoistatuntisen luennon aikana kysymykset sinkoilivat, puhelimien kamerat välähtelivät ja yleisö puhkesi spontaaneihin aplodeihin. Lähdin kuuntelemaan Zygmunt Baumanin luentoa ”Culture between state and market” odottavaisin ja jännittynein mielin. Matkalla kuvataideakatemiaan oli epäuskoinen olo: Olenko
6
todella näkemässä ihka elävänä yhden tieteenalamme suurimmista nimistä?
Varsova - Tel Aviv Leeds - Helsinki Puolalaissyntyisen sosiologin tie Helsingin kuvataideakatemian ahtaaseen luentosaliin on ollut moninainen ja kiinnostava. Bauman aloitti sosiologian opinnot toisen maailmansodan päätyttyä Varsovassa, mutta on opiskellut myös filosofiaa ajanjaksona, jolloin porvarillisena pseudotieteenä pidetyn sosiologian opetus oli kiellettyä kommunistisessa Puolassa. Saatuaan opintonsa suoritettua Bauman sai viran Varsovan yliopistosta, jossa toimi luennoitsijana vuodesta 1954 lähtien. Kuusikymmentäluvun
loppupuolella, antisemitistisen liikkeen saadessa yhä enemmän jalansijaa Puolan poliittisessa hallinnossa, juutalaistaustainen Bauman erotettiin virastaan osana hallituksen suorittamia repressiotoimia. Ilmapiirin käydessä yhä tukalammaksi Bauman muutti usean muun puolanjuutalaisen tavoin Israeliin. Maastamuuton ehtona oli Puolan kansalaisuudesta luopuminen. Nykyiseen kotikaupunkiinsa Iso-Britannian Leedsiin hän asettui vuonna 1971, ja on toiminut siellä sosiologian professorina aina vuoteen 1990 saakka. Kahdenkymmenenkahden eläkevuoden jälkeen, kunnioitettavassa 87-vuoden iässä Bauman ottaa yhä aktiivisesti osaa yhteiskunnalliseen keskusteluun ja luennoi innokkaille kuulijoille ympäri Eurooppaa.
Kulturellia puhetta ja painavaa asiaa Luennon nimi ”Culture between state and market” on kenties hieman harhaanjohtava, sillä Bauman puhui suuren osan ajasta kulttuurista historiallisessa perspektiivissä, ja vasta aivan lopussa päästiin käsiksi itse luennon otsikossakin
mainittuihin markkinatalouden ja kulttuurin välisiin sidoksiin. Pähkinänkuoressa Bauman pohti, mikä on kulttuurin tehtävä, ja miten se on muuttunut vuosien saatossa. Kansan sivistämisestä ja vallitsevan järjestyksen kyseenalaistamisesta ollaan tultu tarpeiden luomisen aikakauteen. Houkutusten ympäröimät ihmiset hankkivat uusia asioita, vaikkei mitään konkreettista tarvetta voisikaan paikantaa. Onko aikamme kulttuurin kohtaloksi muodostunut loputtomien tarpeiden ylläpitäminen ja luominen? Bauman antoi itsestään sofistikoituneen kuvan viittaamalla aina tilaisuuden tullen milloin kehenkin länsimaiseen ajattelijaan ja lausuessaan heidän kuuluisia sanojaan alkuperäiskielillä. Hän nojasi jopa yllättävän vähän omiin teorioihinsa ja keskittyikin paljon toisten ajatusten esittämiseen, soveltamiseen sekä joissain tapauksissa kumoamiseen. Omakohtaiset esimerkit ja humoristinen ote toivat paljon asiaa sisältävään puolitoistatuntiseen kaivattua kepeyttä. Mielenkiintoisen aiheen ja sopivan rönsyilevän puhetavan lisäksi vähintään yhtä antoisaa oli seurata lähes
yhdeksänkymmentävuotiaan Baumanin ikäisekseen ketterää liikkumista. Luennosta jälkeenpäin puhuttaessa jokainen paikalla ollut on poikkeuksetta ällistellyt Baumanin hyvää kuntoa. Oletuksena oli ennemmin rollaattorilla köpöttelevä vanhus, kuin täysissä sielun ja ruumiin voimissaan olevan oloinen aktiivinen tutkija.
Kaikki loppuu aikanaan Esityksen viimeinen puolisko oli varattu yleisön kysymyksille. Ajatus kysymyksen esittämisestä kutkutti, mutta ujous vei lopulta voiton. Mitä relevanttia näkökulmia minulla, reilu pari vuotta sosiologiaa opiskelleella noviisilla voisi olla tämän vuosikymmeniä alaa tutkineen tieteentekijän esitykseen? En tainnut olla ainoa arkajalka, sillä suurinta osaa kysymyksistä oli selvästi pohdittu tarkkaan etukäteen. Luennon loputtua aulassa oli tavanomainen ruuhka ihmisten tunkiessa yhtä aikaa ulos kapeasta tuulikaapista. Entistä hankalammaksi ulos navigoimisen teki muutamat vastavirtaan puskevat henkilöt, esimerkiksi eräs Zygmunt Bauman, joka tupakkatauon jälkeen raivasi tietään takaisin sisälle.
7
Meren raivoa ja roilotusta eli Kontaktin risteily 2012 Teksti: Uura-Liina Kouvonen Kuvat: Johanna Jantunen
Torstai 29.11. 18:30 Marraskuinen torstai-iltapäivä on vaihtumassa iltaan myrskyn saattelemana. Baltic Princess seisoo laiturissaan Länsisatamassa vielä varsin vakaana. Lumen nuolemat sosiologiopiske-
8
lijat alkavat tasaisesti kasaantua lähtöselvitystiskien läheisyyteen ja maihinnousukorttit vaihtavat vilkkaasti omistajia. Tänne on saavuttu Kontaktin vuosittaisen risteilyn motivoimina. Terminaalia täyttää sosiologirupeaman lisäksi varsin värikäs kavalkaadi
äänekkäitä nuorisoporukoita, iäkkäämpiä pariskuntia, jopa lapsiperheitä. Tilaa ottavat dominoivasti haltuun muutamat kameraryhmät, joiden liike saa aikaan niin vältteleviä kuin vastaanottavaisiakin reaktioita. Tänne on tultu myös Suomi24-sinkkuristeilyn innoittamina.
Ei aikaakaan kun laiva on lastattu tällä runsauden kirjolla, mutta löytyykö lastista muutakin R-kirjaimella alkavaa? Niin riemua, rietastelua, rakkautta kuin kovimman luokan biletystä: roilotustakin? Kontaktilaiset kentällä kertovat näkemästään.
19:00 Kontaktilaisten majoittamat hytit hajaantuvat saman kerroksen syövereihin, pääasiassa samalle käytävälle. Puitteet hyttihyppelylle ovat ideaalit. Hyttiytymisen tiimellyksessä tehdään toimintasuunnitelmia: Itämeren valloitus päätetään aloittaa Tax-free-tankkauksella. Ahtaassa merikaupassa voi harmikseen todeta monen muun päätyneen samaan sotasuunnitelmaan. Talvinen myrskyaallokko keinauttelee ensimaistiaisensa. (Testo-)Tumuhytin arvonimen saanut hytti kokoaa vankkavatsaisimmat juhlijat kattonsa alle täyttäen Kontakti-käytävän musiikilla ja naurunremahduksilla. Oman hytin hiljaisuus tarjoaa sen sijaan kuvotuksen kiusaamille risteilijöille mahdollisuuden varjostaa laivan tanssilattiaa suoran
hyttikanavan välityksellä. Ruudulla näyttäytyy tässä vaiheessa iltaa vielä koskematon tanssilattia.
20:30 Päätän uhmata heikkoa olotilaani osallistumalla maltillisesti ylimalkaiseen illallisbuffettiin. Sosiologipöydässä keskustelu kääntyy nopeasti laivaohjelmaan, joka pitää sisällään niin speed-datingia,
napakymppiä kuin Scandinavian Hunksien ja Babesien tanssinumeroitakin. Koko ohjelma vaikuttaisi olevan suunniteltu tukemaan nopean pariutumisen ja seksuaalisen virittäytyneisyyden viriämistä. Risteilyn luonteesta huolimatta kukaan kontaktilaisista ei ainakaan tosissaan myönnä tulleensa etsimään laivaan lastatuista R-sanoista liioin mitään roilotusta
9
romanttisempaa kuin roisimpaakaan. Risteilyodotuksista keskusteltaessa esiin nousevat sen sijaan sellaiset määrittelemättömän suuret sanat kuin legendaarisuus ja eeppisyys. Laiva ankkuroituu Tallinnan satamaan yöksi ja sallii ellotuksen vaihtua ilakoinniksi myös meillä herkemmillä.
00:00 Kontaktilaiset pakkautuvat muiden mukana laivan avaraan baari- ja
tanssitilaan odottamaan hunksien esoteerista tanssinumeroa. Tanssitilan edessä on tunkua. Kontaktin katsomo ottaa nopeasti muotonsa lavan vierustalla sijaitsevalla portaikolla. Öljyllä valeltujen vartaloiden venkutusta ja vinhaa asusteidenvaihtokimaraa päästään todistamaan aivan aitiopaikalta. Elämys otetaan omaksi niin taputtaen kuin tanssienkin. Jokaista lihaskimpaletta myöten
treenattu ihmisvartalo tarjoaa toki esteettisen näköelämyksen. Vai onko aina näinkään? Joukosta kuuluu myös vilpitöntä kaljamahan kannatusta. Kokemuksen ollessa kaiken kaikkiaan yksilöllinen, jää suurimmaksi kyseenalaistuksen kohteeksi itse asetelman luominen. Miksi hunksit on aikataulutettu menoillalle ja babesit oletettavasti huomattavasti rauhaisemmalle paluuillalle? Miksi kymppitonnissa ainoastaan mies valitsee mieleisensä kolmesta naisesta eikä toisinpäin? Asetelma tuntuu huokuvan risteilijälle valmiiksi pureskeltuja rakenteita oikeasta naisellisen tai miehisen sinkkuolomuodon ytimestä. Vankka sukupuolijaottelu väreilee kaiken pohjavirtana. Nostetaan hiukan lisää kuppia.
01:00
10
Ilta johdattaa tanssiin taipuvaisia juhlijoita laivan ylimmäisen kerroksen discoon. Kysymykset ja kyseenalaistukset malttavat hetkeksi: Loppuyö taittuu tämän merellisen biletilan rakenteita revitellen ja rellestäen. Pikkutuntien kasvaessa suuremmiksi koittavat jatkot erinäisten
hyttien (muttei Tumu-hytin! toim. huom.) humussa. Neliömäärän riittämättömyyden henkeä kohden osoittautuessa jo fyysiseksi mahdottomuudeksi, suuntautuu kurssi kohti omaa sänkyä.
Perjantai 10:00 Aamuiset hyttikuulutukset särähtelevät korvaan muutaman kevyesti nukutun yöunitunnin jälkeen. Ajatus aamiaismunakokkelista rivakoittaa ylösnousua. Noutotiskin toiselta puolelta peilautuu yhtä väsyneitä naamoja. Empatia ja yhteisymmärrys hipovat huippujaan. Pöydässä punnitaan Tallinnaan lähdön kannattavuutta. Kotikaappeja täydentämään tähtäävä SuperAlko-reissu ei enää tänään tunnukaan täyttävän järkevyyden reunaehtoja. Univaje houkuttelee Tallinna-tunneiksi takaisin peiton alle.
12:00 Tallinnasta laivaan palautuu virkistäytynyttä väkeä valikoiduin ostoksin ja kepein mielin. Päätetään tehdä uusinta-
käynti Tax-freessa. Pian jalkautumisen jälkeen laivan potkurin tärinä tavoittaa tuntoaistin: Matka kohti kotisatamaa on alkanut. Myrsky päihittävää rajuudessaan eilisen. Raivokas aallokko johdattaa lähikontaktiin käytävän seinien kanssa ja painovoiman uudet lait vetävät sisuskalut uuteen ja uhkaavaan uskoon. Epävakaata matkaa taitetaan kollektiivisesti kortinpeluun ja hilpeän hyttihengailun merkeissä. Muutamat pakenevat laillani keinuntaa hyttinsä suojiin, mistä poispääsy laivan liikkeelläolon aikana osoittautuu kannattamattomaksi. Tätä harmillista päätöstä hiukan helpottamaan kiirii tieto babesien vertailullisen tanssiesityksen peruuntumisesta myräkän vuoksi.
15:00 Baltic Princess halkoo Helsingin saaristoa ja lattia jalkojen alla saavuttaa luottamuksen uudelleen. Hytin suojista alkaa kömpiä esiin lisäkseni muitakin kalvakoita risteilijöitä. Joukosta kuuluu elämän ylistyksiä. Kieltämättä, jatkuva
asennosta riippumaton kuvotus ja ystävän kanssa ahtaan hyttiveeseen ristiin laatoitus saavat normaalin olemisen itsessään tuntumaan tällä hetkellä mehukkaammalta kuin muistan. Perillä satamaalueelta saadaan kulkeutua pois jalan, ratikoiden kulkemattomuuden vuoksi. Jaksavaisimmat suuntaavat jatkoille. Itse päädyn patongille. Samalla koittaa oiva tilaisuus vertailla muistimme tuoreita tuotoksia. Vastasiko risteily odotuksia? Sää verotti juhlajaksamista ainakin osan matkaajista osalta ja kontaktia ei-kontaktilaisiin ei juurikaan kartutettu. Eeppisyyden osalta odotusten täyttyminen tuntui kuitenkin olevan sanomattakin selvää: Juhlimiselta sijaa saivat tällä kertaa syvät ja sydämelliset keskustelut ja R-sanojen kirjo säilyi Kontaktin sisällä. Epäsuotuisaa säätilaa tuntuu tarpeettomalta enää harmitella. Istun kotiinpäin suuntaavaan metroon. Liike saa kehonmuistini kavahtamaan kauhusta –taasko alkaa keinutus! Päätän vaihtaa tältä päivältä roilotuksen rellotukseen.
11
V a l i t t u
12
K a n s a
Teksti: Petteri Pääkkönen
Nyt ku oli jälleen tää Israel-Palestiina hässäkkä ja sen päälle vielä perttisalolainen-kohu niin aloin miettii, että mikä juttu tää juutalaisuus oikeen on? En keksiny. Max Weber ehkä auttais. Paperilla kaverit on ainaki ihan helvetin älykkäitä. Toimittaja David Brooksin mukaan ”Juutalaiset muodostavat 0,2 prosenttia maapallon väestöstä, mutta 54 prosenttia shakin maailmanmestareista, 27 prosenttia fysiikan Nobel-palkinnon saajista ja 34 prosenttia lääketieteen Nobelin saajista.” Tää taitaa olla vuoden 2010 tilanne, mutta tuskin siitä mihinkään muuttunu. Perinteinen antisemitistinen sterotypia juutalaisesta on ollut koronkiskuri ja pankkiiri. Myös tuoreet ”melko” isot talousvaikuttajat kuten Alan Greenspan, Dominique Strauss-Kahn, Lloyd Blankfein ja kuollut Milton Friedman on juutalaisia. Mä nyt oon tässä laskenu kaverit juutalaisiks kuhan niitten toinen vanhempi on ollu juutalainen, vaikka virallisesti homma kai periytyy äidin kautta. Mä nyt kuitenkin ajattelin, että kyllä sillä isälläkin jotain vaikutusta lapsen kehitykseen on.
Jos mietitään länsimaisia julkkiksia yleensä, niin esim. tälläset kaverit kun Sigmund Freud, Albert Einstein, Woody Allen, Sarah Jessica Parker, Bob Dylan ja Mark Zuckerberg on tai on ollut juutalaisia. Ja sit tietty mun oma suosikki eli Jeesus Nasaretilainen. Maailman fanitetuin hahmo jota on kiittäminen juutalaisuuden leviämisestä niin, että mäki oon päässy siitä nauttimaan. Weber tais olla muuten sosiologian klassikoista kauimpana juutalaisuudesta. Karl Marxin esi-isät on pidelly rabbin virkaa aina 1700-luvulta ja Marxin isä oli eka joka hankki maallistuneen koulutuksen. Lisäks Marxin äidinisä oli rabbi. Entäs Emile Durkheim? Isä, isänisä ja isänisänisä kaikki rabbeja. Myös Simmel synty juutalaiseen perheeseen. Pertti Salolainen kehtais ehkä jopa väittää, että juutalaisuudella ja ”menestyksellä” on joku yhteys. Ite uskon sattumaan. Koska oon kuitenkin taas väärässä, ajattelin alkaa opiskelee kabbalaa ja odottelee Messiasta(järjestysluku vapaa). (”Faktat” peräisin Wikipediasta)
V a l i t t u K a n s a
13
PJ:n
PS.
Hei (hei), rakkaat kontaktilaiset!
(4/2012)
Teksti: Iiris Herlin
Joulu on kohta täällä. Vaalit oli ja meni ja Kontaktilla on nyt ensi vuodelle uusi, hieno hallitus. Vanha siirtyy syrjään Synnärin hautajaisten ja viimeisen leffaillan myötä ja sitten aletaankin vaan odotella periodinaloitusbileitä! Vaalikokouksen jälkeen, pikkujoulujen pikkutunneilla, minulta kysyttiin monta kertaa onko nyt haikea olo. Ei ole! Ainakaan vielä. Varmaan se tulee sitten, kun viimeinkin luovuttaa puheenjohtajan niin konkreettiset kuin symboliset avaimet seuraajalle ja luopuu
14
vallan kahvasta. Joka tapauksessa tuntuu hyvältä antaa Kontakti eteenpäin jatkajille tässä kunnossa: aktiivisena, iloisena ja vastuullisena. Kiitos kuluneesta vuodesta! Palautetta saa vielä antaa jos on jäänyt jotain hampaankoloon.
Toivotan nyt kaikille kontaktilaisille ihanaa joulua, joulun inhoajille mukavaa lomailua, lomatyöläisille rentouttavia kahvitaukoja, tentteihin pänttääville lukurauhaa sekä uudelle hallitukselle tapahtumarikasta ja hauskaa uutta vuotta!
Sorretun ääni Kuvitus: Tuuli Lehtonen
Sorretun äänesi voit jättää vielä toistaiseksi tuntemattomassa paikssa majailevaan tuttuun kenkälaatikkoon. Tai sitten et! Jatkaako Sorretun ääni-palsta vai ei? Se selviää vuoden ensimmäisestä numerosta!
O
MI
SU
ARRY
H
ER POTT
AOS EN IN A K AI
SUOMALAINEN MIES
RÄ
KANSA
ÄP
ÄL
E
TYÖ N TEK IJÄ
MEITÄ ON SORRETTU!
(Lähde: Google)
15