Kontakti 1/2013

KONTAKTI

Hallitus esitt채ytyy s. 14

Kaupungin parhaat kasvisburgerit s. 12

1/13

Dyykkarit s. 6

2

Pääkirjoitus

T

ässä se nyt on, viimein: uunituore Kontakti-lehti! Vuoden ensimmäisen lehden teemana on ruoka. Kontakti lähti mukaan dyykkaamaan ja testaamaan pääkaupungin kasvisburgeritarjontaa. Lehdestä selviää myös, mikä ruokalajeja vuoden 2013 hallitus edustaa. Uutena palstana joka lehdestä löytyy nyt Alumni-osio, jossa tutustumme sosiologeihin työelämässä.

Kevät on ollut Kontaktissa huikean aktiivista aikaa: on ollut vuosijuhlat, teemabileitä ja tankotanssia. Vaikka kesän kynnyksellä tahti hiljenee, ei Kontakti pysähdy kokonaan kesälläkään! Luvassa on niin kesäjuhlia kuin Kontakti-lehden seuraava numerokin. Palautetta, juttutoiveita ja omia ideoita saa heittää toimituksen suuntaan niin sähköisesti kuin kasvokkainkin. Ja pian saamme toivottaa joukkoon myös uunituoreet fuksit, jotka tämän lehden ilmestymisen aikoihin vielä kuluttavat kirjastonpenkkejä.

Aurinkoisia lukuhetkiä toivottaa,

Elina ja Reetta päätoimittajat

3

KONTAKTI 1/2013 Julkaisija Sosiologian opiskelijain yhdistys Kontakti ry Päätoimittajat Elina Hiltunen Reetta Mikkola Kirjoittajat Maija Kantola Petteri Pääkkönen Maiju Ripatti Niina Sarén Raimo Tengvall Kannen kuva Reetta Mikkola Taitto Elina Hiltunen Reetta Mikkola Paino Picaset Oy Painos 100 kpl blogs.helsinki.fi/ kontakti-ry

SISÄLTÖ 3 Pääkirjoitus 5 Kontaktilaisen kalenteri 6 Roskisruoka-apajilla hävikkiä vastaan

11 Sosiologit roskaruokaillallisella 12 Kaupungin parhaat kasvispurilaiset

14 Kontaktin hallitus 2013 esittäytyy 18 P.J.:n P.S. 19 Opintoasiat 20 Alumni 22 Klovni

Kontakti saa HYY:n järjestölehtitukea

4

KONTAKTILAISEN KALENTERI

älä missaa näitä!

13.-14.5. Kontaktin kevätretki Tallinnaan 16.5. Valtsikan karnevaalit 18.5. Ravintolapäivä 25.-26.5. Maailmakylässä-festarit

PETANKIA JA SOSIOLOGIAA! Kehittämispäivänä 7.5. sosiologian opiskelijat ja henkilökunta kokoontuivat keväisissä merkeissä keskustelemaan sosiologian oppiaineen tulevaisuudesta.

Keskustelua herätti niin opiskelijoiden antama palaute kuin 55 opintopisteen vuositavoitteetkin. Opiskelijoiden toiveena oli muun muassa joustavampien tenttimahdollisuuksien kehittäminen. Palaute synnytti innokasta keskustelua, ja mahdollisesti tulevaisuudessa tenttejä voi suorittaa itsenäisesti esimerkiksi verkossa.

Tiedekuntatenttien vaihtoehtoinen suorittaminen lukupiireissä sai sekin kiinnostuneen vastaanoton henkilökunnan suunnalta. Kontakti-lehti

Paljon puhuttuihin uusiin kanditutkintoihin sisältyvät muutokset eivät näillä näkymin tule ratkaisevasti vaikuttamaan oman pääaineen asemaan opinnoissa. Kandityön parissa painiskelevat opiskelijat tulevat tulevaisuudessa saamaan myös enemmän ohjausta, kun kandiseminaari tulee osaksi myös sosiologian opintoja.

Keskustelun vastapainoksi ohjelmassa oli myös petankiturnaus Kaisaniemen puistossa. Kontakti-lehti voi ilokseen ilmoittaa, että opiskelijat veivät murskavoiton! Akateemisen hengen mukaisesti illan kruunasi runsas virvoke- ja ruokatarjoilu.

Opintovastaavat Hanna ja Niina ja illan tarjoilut!

Kuva: Elina Hiltunen

5

ROSKISRUOKA-APAJILLA h채vikki채 vastaan TekTeksti ja kuvat Maiju Ripatti

6

B

iojäteastiasta paljastuu taskulampun valossa kasoittain leipä- ja salaattipusseja sekä lihaja valmisruokapakkauksia. Joukossa on myös muutama jugurttipurkki, kääretorttu sekä muoviin pakattuja hedelmiä, joista vain osa näyttää pilaantuneilta. Useissa pakkauksissa on punaiset alennustarrat. Niiden parasta ennen -päiväys on ollut samana tai edellisenä päivänä, mutta joissakin tuotteissa se on vasta parin päivän kuluttua.

On myöhäinen tiistai-ilta ja olen haastateltavieni Hannan, 28, ja Lauran, 29, mukana dyykkaamassa pääkaupunkiseudulla sijaitsevan keskisuuren päivittäistavarakaupan takapihan roska-astioilla. Ensimmäinen askel, kaupan takapihalle pääsy, osoittautuu tällä kertaa erittäin helpoksi ilman erityistä akrobatiaa. Parilla aikaisemmalla dyykkausretkellä olen todistanut niin aidan yli kiipeämistä lukittuun roskakatokseen kuin hyppäämisen pysäytettyyn jätepuristimeen.

Saapuessamme paikalle kaupan lastauslaiturin valo syttyy liikkeistämme. Muutaman kerran läheltä kuuluu rasahduksen ääni, mutta paikalle ei tule ketään. Hanna ja Laura poimivat roskiksista löytämänsä ruoat nopeasti kangas-kasseihinsa. Seuraavaksi Hanna raottaa toista astiaa, jossa on sikin sokin irrallaan vihanneksia ja hedelmiä, kolmannessa puolestaan leipomo-tuotteita.

Laura ottaa käteensä kanelipullan ja maistaa sitä. Pian he toteavat olevansa valmiita, joten jatkamme seuraavaan dyykkauskohteeseen.

ruokaan myös tottuu.

-Tuntuu niin tyhmältä maksaa jostain banaaneista ja ylipäänsä mistään, kun ne saa sitten yöllä ihan ilmaiseksi, ja ne on vielä niin hirveän hintaisiakin, Laura pohtii.

Dyykkaus on haastateltavilleni ennen kaikkea kannanotto nyky-yhteiskunnassa syntyvää runsasta ruoka- ja tavarahävikkiä vastaan sekä keino vähentää omaa osuuttaan luonnonvarojen kulutuksesta. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT:n viime vuonna julkaiseman Foodspill-tutkimuksen mukaan suomalaisessa elintarvikeketjussa syntyy kokonaisuudessaan jokaista asukasta kohden vuosittain 62–86 kiloa ruokahävikkiä eli jätteeksi päätynyttä ruokaa, joka olisi voitu kuluttaa esimerkiksi toisella tavalla säilytettynä tai valmistettuna. Kotitalouksien osuus tästä hävikistä on hieman alle puolet ja ruokakauppojen noin kuudennes. Dyykkaus-paikoilla kauppojen osuuden voisi tosin kuvitella olevan merkittävämpi niiden suuren myynti-volyymin vuoksi, mutta kotitalouksien hävikki kertyy vähitellen pienissä erissä maan 2,5 miljoonasta taloudesta.

Lisäksi taloyhtiöiden biojäteastioihin päätyessään ruoat ovat jo todennäköisesti syömäkelvottomia tai hankalia poimia syötäväksi, jonka vuoksi lienee relevantimpaa dyykata kauppojen roskiksia.

Kotitalouksissa syntyvän ruokahävikin arvioidaan olevan yhteensä noin viisi prosenttia kaikesta ostetusta ruoasta ja vastaavan ilmasto-vaikutuksiltaan noin 100 000 henkilöauton vuosittaisia hiilidioksidipäästöjä. On jopa laskettu, että globaalilla tasolla ruokahävikin kitkeminen parantaisi maailmanlaajuista ruokaturvallisuutta todella merkittävästi, sillä nollahävikillä ja ruokavarantojen tasapuolisella jakamisella Dyykkaus elämäntyyliratkaisuna ja jokaiselle maapallon asukkaalle riittäisi ruokaa isokokoisen eettisenä kannanottona miehen päivittäisen kalorimäärän edestä.

-Ihmettelen tosi paljon aina, kun puhutaan biojätteistä ja lautastähteistä. Ei mulla synny sellaisia banaaninkuoria Hanna kertoo aloittaneensa dyykkauksen alun perin hei- lukuun ottamatta, sillä pyrin hyödyntämään ihan kaiken kon taloudellisen tilanteensa vuoksi opiskeluaikanaan, mahdollisen, Hanna toteaa.

Laura puolestaan muutettuaan kommuuniin, jossa muut asukkaat dyykkasivat. Heidän ystäväpiirissään on muita Roskisten tarjonnan yltäkylläisyys dyykkareita, jotka ovat opastaneet haastateltavat dyykKeskeistä dyykkauksen arjessa on löytämisen ilo ja yhteikauksen saloihin.

– Ensimmäisellä kerralla yksi mun kaveri pyysi mu- söllisyys esimerkiksi kaveriporukalla dyykatessa tai nettikaan dyykkaamaan ja näytti pari hyvää kohdetta, kertoo palstoilla dyykkauslöytöjä vertailtaessa. Sattumanvaraisten löytöjen tekeminen koetaan erityiseksi saavutukseksi verHanna. rattuna samojen elintarvikkeiden ostamiseen rahaa vastaan Haastattelemani 20–30-vuotiaat dyykkarit ovat kaupasta. etsineet suurimman osan ruoistaan ja tavaroistaan – Suosikkilöytöjäni ovat eksoottiset hedelmät, kuten roskiksista jo usean vuoden ajan. Välillä he ovat pitämangot. Lisäksi mun mielestä dyykatessa on niin hienoa neet taukoa esimerkiksi kokopäivätyön vuoksi, sillä tällöin aktiiviselle dyykkaukselle ei ole riittänyt aikaa tai löytää jotain sattumalta, vaikkapa sitruuna. Ei esimerkiksi avokadoa, vaan just sitruuna, joka on siellä ikään kuin juuri energiaa eikä kovin suurta tarvettakaan, kun rahaa on ollut tavallista enemmän käytettävissä. Myös perheellis- mua varten, jotta mä noukkisin sen talteen, kertoo Hanna.

– Parasta on, kun dyykkireissulla löytää harvinaisia tyminen muuttaa dyykkaustottumuksia. Kuitenkin he herkkuja, esimerkiksi suklaata, jätskiä tai juustoja, kuvailee ovat myös tietoisesti pyrkineet downshiftaamaan eläen pienillä tuloilla sen sijaan, että tavoittelisivat vallitsevien aikaisemmin haastattelemani Jarkko, 31.

Tutuilta dyykkauspaikoilta voi odottaa saavansa tietyt normien mukaista korkeaa elintasoa. Haastateltavat vakiotuotteet ja jopa optimoida löytönsä käymällä roskiksilkäyttävät dyykkauksella säästämänsä rahat arkipäila tiettynä viikonpäivänä. väisten menojensa lisäksi muun muassa matkailuun ja – Leipää, banaaneja ja perunaa löytää aina, toteaa toinen palveluiden kulutukseen.

Kaikkia peruselintarvikkeitakaan ei saa dyykkaamal- kokenut dyykkari Veera, 28.

– Kaupan vastapaistettua leipää ei ikinä ole maanantaina la, joten osa ruoista on taloustavaroiden lisäksi ostettava siellä roskiksessa, joten siksi käyn dyykkaamassa yleensä kaupasta. Ruoan ja muiden tavaroiden hankkiminen tiistaisin, jatkaa muutaman vuoden dyykannut Antti, 29. dyykkaamalla on kuitenkin heidän puheissaan palkDyykkauksessa ei siis ole kyse elämisestä askeesissa. katyötä ja kaupassakäyntiä paitsi mielekkäämpi, myös Päinvastoin, länsimaisesta kulutus-yhteiskunnasta syntyvän vähemmän aikaa ja vaivaa vaativa tehtävä. Ilmaiseen

7

ylijäämän runsaus takaa suorastaan yltäkylläiset saaliit myös ruoka-kauppojen roskiksista. Tyypillistä on tosin löytää suuria määriä samoja tuotteita kerralla, jolloin niitä jaetaan kaveripiirin tai samaan aikaan paikalla olevien dyykkareiden kesken. Kauppojen roskisten tarjonta ei tosin olisi enää yhtä runsasta, jos kaikki kuluttajat alkaisivat yhtäkkiä dyykata, mutta haastateltavieni kertomusten perusteella nykyistä useammalle dyykkarille olisi vielä hyvin tilaa ilman, että löydetyistä saaliista olisi yleensä tarpeen kilpailla.

Onnistunut dyykkausretki edellyttää selvästi harjaantumista, jotta jätteiden seasta osaa löytää nopeasti suuria määriä syömäkelpoista ruokaa ja toisaalta valikoida parhaat löydöt haalimatta kaikkea näkemäänsä.

– Aluksi kahmin roskiksista kaikkea mahdollista ja päädyin syömään ihan hirveästi pullaa ja valkoista leipää, mutta nykyään kelpuutan mukaani pääasiassa vain terveelliset elin-tarvikkeet, kuten vihannekset, hedelmät ja ruisleivät, kertoo Laura samalla naurahtaen.

Lain harmaalla alueella

syivät ”mitä te teette?” Vastasin, että ”me ollaan täällä dyykkaamassa.” Sitten ne ihmettelivät vain, että ”tiesittekö te, että se on jätepuristin?” Sanoin, että ”joo, mutta ei se ole yöllä päällä, ja tuo ovi on auki tuossa.” Poliisit totesivat siihen vain, että ”no ei siinä mitään” ja lähtivät pois, Laura kertoo huvittuneena kokemuksistaan.

– Muutaman kerran on vartija tullut kysymään, että ”mitäs sieltä löytyy?” ”No tämmöistä löytyy.” ”No juu juu, ei mua oikeastaan kiinnosta, että voitko lähteä vetämään?” Jarkko jatkaa.

Kuitenkin sekä haastattelemani että netti-foorumeilla kirjoittelevat dyykkarit varovat julkisesti paljastamasta dyykkauspaikkojaan siinä pelossa, että pääsy roskiksille estettäisiin entistä tehokkaammin. Kavereille ja muille dyykkareille he kuitenkin jakavat mielellään tietoa hyvistä dyykkauspaikoista ja -nikseistä. Sen sijaan sosiaalisessa mediassa jaetaan tietoa avoimesti tietoa kiinteistöjen ja kadunvarsien tilapäisistä roskalavoista, koska niiden dyykkausta ei juurikaan rajoiteta. Tavaroiden dyykkaus roskalavoilta on selvästi avoimempaa toimintaa, sillä sitä tehdään useammin päivänvalossa ja harrastajien ikä- ja sosioekonominen jakauma on monipuolisempi. Osin tämä johtunee siitä, että ruoan dyykkaukseen liittyy kulttuurissamme voimakkaampi sosiaalinen stigma sen koetun likaisuuden vuoksi kuin käytetyn designtuolin metsästykseen roskalavalta.

Jonkin verran negatiivista palautetta dyykkarit kertovat saaneensa myös ennakkoluuloisilta ohikulkijoilta ja naapuruston asukkailta etsiessään niin roskalavojen aarteita kuin ruokaa kauppojen roskiksista. Haastateltavieni lähipiiri puolestaan suhtautuu dyykkaukseen pääosin positiivisesti, mutta kaikille tutuilleen he eivät silti halua puhua harrastuksestaan ennakkoluulojen vuoksi. Öisellä dyykkausretkellämme saavumme Hannan ja Lauran kanssa seuraavaksi pienen lähikaupan takapihalle vievälle portille. Laura näppäilee tottuneesti ovikoodin, jonka hän kertoo alun perin kuulleensa kaveriltaan. Toisin kuin paria viikkoa aikaisemmin, tällä kertaa portti ei aukeakaan, sillä koodi on nähtävästi vaihdettu.

Keskeistä dyykkauksen arjessa on löytämisen ilo ja yhteisöllisyys

Haastateltavani dyykkaavat noin kerran pari viikossa pääasiassa iltaisin kauppojen suljettua, vaikka poikkeuksiakin tästä on. Pienten lähikauppojen roskiksille uskaltaudutaan myös päiväsaikaan ohikulkumatkalla – varsinkin, jos kulku kaupan takapihalle on esteetön.

Yhä useammin kauppiaat kuitenkin lukitsevat pääsyn roskiksille, sillä Päivittäistavarakauppa ry on ohjeistanut jäsenyrityksiään toimimaan näin jätelain ja elintarviketurvallisuuden nojalla. Etenkään viimeinen käyttöpäivä -päiväyksen ohittaneita tuotteita ei saa Eviran mukaan enää syödä saati myydä, mutta parasta ennen -merkintä ei ole yhtä sitova, sillä näitä tuotteita voi vielä antaa esimerkiksi hyväntekeväisyyteen. Haastattelemani dyykkarit vapauttavat kaupan vastuusta dyykkaamistaan ruoista: – En ole kyllä ikinä sairastunut pilaantuneesta ruoasta.

Luotan aina omaan maku- ja hajuaistiini ja käytän järkeäni. Kauppiaat tietysti kuvittelevat, että joku voisi nostaa syytteen dyykkiruoasta saamastaan ruoka-myrkytyksestä, mikä on mielestäni ihan käsittämätön ajatus, Hanna tuhahtaa.

Toinen keskeinen kysymys dyykkauksen laillisuuteen liittyen on se, että jäteastiat ovat tulkinnasta riippuen joko kaupan tai jäteyhtiön omaisuutta ja sijaitsevat yksityisalueella. Dyykkauksen voi näin katsoa olevan laillisuuden näkökulmasta harmaalla alueella. Tiettävästi ketään ei kuitenkaan ole rangaistu Suomessa dyykkauksen vuoksi, ja poliisilla vaikuttaa dyykkareiden kertomusten perusteella olevan tärkeämpää tekemistä kuin dyykkaukseen puuttuminen. Jotkut kauppiaat tai vartijat tosin häätävät tapaamansa dyykkarin kaupan alueelta, vaikka usein haastateltavat saavat heiltä myös positiivisen tai välinpitämättömän vastaanoton.

– Kerran olin tuttuni kanssa roskiksessa ja poliisit ky-

8

Viereisessä korttelissa on kuitenkin toinen lähikauppa, jonka takapihalle on avoin pääsy. Siellä haastateltavani vilkaisevat paria bio- ja sekajäteastiaa. Hanna ottaa kassiinsa muutaman banaanin ja omenan sekä lihapaketin koiralleen. Itse hän ei kuulemma syö lainkaan lihaa, vaikka monet kasvissyöntiä suosivat, freeganeiksi itseään kutsuvat dyykkarit tekevät poikkeuksen ja syövät eläinperäisiä tuotteita dyykattuina, koska tällöin he eivät kuluttajina koe kantavansa eettistä vastuuta eläintuotannon tukemisesta. Laura poimii itselleen vielä riisipiirakkapussin ja pari purkkia rahkaa. Paikalla käy samaan aikaan dyykkaamassa myös nuori mies, joka noukkii mukaansa muutaman valmisruoka- ja hedelmä-pussin ja jatkaa matkaansa. Pian mekin lähdemme lähistöllä asuvan Lauran luokse siivoamaan dyykkaussaaliita ja syömään iltapalaa.

Jätteet uusiokäyttöön puhdistamalla Saavuttuamme puoliltaöin Lauran kotiin haastateltavani ryhtyvät purkamaan kassejaan dyykkauslöydöistä. Laura laittaa poimimansa valmisruokapakkaukset, jugurttipurkit ja leipä-pussin tiskialtaaseen ja alkaa puhdistaa niitä harjalla ja pesuaineella välillä veden alla huuhtoen. Lopuksi hän kuivaa puhtaat ruokapakkaukset ja laittaa ne jääkaappiin ja leivät pakastimeen. Tämän jälkeen hän avaa appelsiini-pussin, heittää kaksi pilaantunutta hedelmää biojäteastiaan ja pesee loput tiskiharjalla puhtaiksi.

Tämän jälkeen hän pistää appelsiinit astiakaappiin kuivumaan ja avaa iltapalaksi yhden jugurttipurkin.

Hanna puolestaan alkaa käydä läpi omia löytöjään, huuhtaisee lihapakettia sekä omenoita ja laittaa ne pöydälle kuivumaan hetkeksi. Yhdestä omenasta hän leikkaa pilaantuneen osan pois. Hanna kertoo olevansa vähemmän tarkka hygienian suhteen ja syö muutaman löytämistään hedelmistä iltapalaksi. Kotiin päästessään hän aikoo kypsentää löytämänsä lihan koiralleen.

Olennaista dyykattujen ruokien käsittelyssä onkin niiden erottelu, puhdistaminen ja säilöntä. Tässä prosessissa dyykkarit poistavat elintarvikkeiden saaman jätestatuksen ja tekevät niistä jälleen syömäkelpoista ruokaa.

Samantyyppiset rituaalit toistuvat jätelavoilta dyykattujen tavaroiden kohdalla.

Yhden maissa aamuyöllä kotiin lähtiessäni saan haastateltavilta mukaani vielä kassillisen jugurttia, leipää, kermaa ja rahkaa, sillä he toteavat dyykanneensa yli omien tarpeidensa. Samalla käyn viemässä dyykkauslöytöjen perkaamisesta syntyneet biojätteet Lauran talo-yhtiön jätekatokseen.

Dyykkaa kauppojen alennuslaarit ja oma ruokakaappisi Haastattelemani dyykkari Linda, 24, kertoi toissa syksynä haaveilevansa hävikkiruoan saavuttavan tulevaisuudessa luomun tapaan gourmetruoan aseman. Viimeisen parin vuoden aikana ruokahävikkiteema on ollut mediassa toistuvasti esillä ja synnyttänyt liikehdintää myös sosiaalisen median välityksellä, joten Lindan toive näyttää pikkuhiljaa alkaneen toteutua.

Muun muassa Helsingin seudun ympäristö-palvelut (HSY) on kampanjoinut viime aikoina aktiivisesti hävikkiruoan hyödyntämisen puolesta, Marttaliitto jo pitempään.

UniCafe ja muut lounasravintolat pyrkivät tällä hetkellä vähentämään merkittävästi syntyvän lautas-tähteen määrää.

Helsinkiläinen taloyhtiö on perustanut kellariinsa noutopisteen naapuruston ylijäämäruoille. Useat päivittäistavarakauppiaat puolestaan esittelevät nykyään lehdissä ylpeinä liikkeidensä vähäistä ruokahävikkiä hyvän-tekeväisyyteen menevän ruoan osuuden ja yhä kehittyneempien tilausjärjestelmien ansiosta. Paine niin ruokakauppojen kuin muidenkin yritysten yhteiskunta- ja ympäristövastuun kehittämiseen on selvästi kasvanut kansalais-aktiivisuuden sekä uuden jätteiden synnyn ehkäisyyn tähtäävän EU-lainsäädännön ja ruokahävikkiohjeistuksen vuoksi. Ympäristö-järjestö WWF ja SOK kehittelevät parhaillaan yhdessä kansalaisjärjestöjen, ja -aktiivien sekä asiantuntijoiden kanssa uusia keinoja hävikin pienentämiseksi. Samaan aikaan kansalaisaktiivit ovat keränneet adressin, jossa peräänkuulutetaan ylijäämäruoan jakamista ihmisille biopolttoaine-tuotannon ja kompostoinnin sijaan.

Myös alennustarroilla varustetuista erääntyvistä tuotteista halutaan tehdä kuluttajille entistä houkuttelevampia.

Ruotsissa on jo kehitelty älypuhelinsovellus, joka ilmoittaa kuluttajille ison päivittäistavaraketjun liikkeissä pian erääntyvistä tuotteista. Suomalainen startup-yritys on puolestaan parhaillaan lanseeraamassa ostos-listapalvelua, jonka avulla kuluttajat voivat säästää ruokalaskuissaan ja ruokakaupat vuorostaan tehostaa tilaus- ja toimitusketjujaan.

Lisäksi internet on pullollaan ylijäämäruokaa hyödyntäviä ruokablogeja ja yhteisöjä. Viime keväänä pieni joukko kansalaisaktiiveja perusti Roskaruokaillallinen-yhteisön ja alkoi järjestää paljon mediahuomiota saaneita ylijäämäruoista loihdittuja illallisia ja brunsseja. Myös kansalaisia on sosiaalisen median välityksellä innostettu viettämään omia ylijäämäruokatapahtumiaan, joista ensimmäinen oli viime syksynä. Tänä keväänä on luvassa toinen illallistapahtuma, vaikka järjestäjien mukaan omia roskaruoka-kutsujaan

9

voi jokainen pitää vapaasti muinakin ajankohtina. Lisäksi huhtikuun alussa Sitran tuella järjestetyssä Roskaruokaravintola-tempauksessa Jyväskylän keskustaan muodostui satojen metrien jono huippukokin hävikkiruoista loihtimia annoksia jonottavista ihmisistä.

Näyttää siltä, että innostus ja keinot ruokahävikin vähentämiseksi lisääntyvät lähitulevaisuudessa entisestään samalla, kun kiinnostus ruoan-tuotannon eettisyyteen koko elintarvikeketjussa kasvaa. Ruoan dyykkaus pysynee silti varsin marginaalisena ilmiönä, jota ei ole vielä kovin paljoa tutkittu. Tosin 2000-luvulla dyykkaus on ilmiönä herättänyt aiempaa laajemman ihmisjoukon kiinnostuksen ja poikinut lukuisia lehtijuttuja, dokumenttielokuvia sekä saanut tilaa sosiaalisessa mediassa. Julkista keskustelua ruokahävikin vähentämisestä ja dyykkauksen oikeutuksesta käydään taatusti myös jatkossa.

LINKKEJÄ Dyykkausfoorumit www.dyykkarit.tk www.facebook.com/groups/6075608332/ trashwiki.org Ylijäämäruokien hyödyntämisestä www.facebook.com/roskaruokaillallinen roskaruokaillallinen.fi www.facebook.com/havikistaherkuksi

Kirjoittaja tekee parhaillaan sosiologian gradua dyykkauksesta ja kulutusyhteiskunnan ruoka- ja tavarahävikistä. Artikkeli pohjautuu yhdistelmään gradun haastattelu- ja media-aineistosta. Haastateltavien nimet on muutettu.

10

Sosiologit roskaruokaillallisella Marraskuisena lauantaina pieni porukka sosiologian N:nnen vuoden opiskelijoita ja vastavalmistuneita seuralaisineen kokoontui viettämään yhteistä roskaruokaillallista.

Samana iltana vastaavia Illalliskutsuja järjestettiin useita kymmeniä, ellei jopa satoja, eri puolilla Suomea. Kutsujen ideana oli, että jokainen osallistuja tuo mukanaan ruokakaapeistaan löytämiään ylijäämäruokia, joista loihdittaisiin yhdessä herkullinen illallinen. Tapahtuman järjestäjät sosiaalisessa mediassa vinkkasivat osallistujia tämän lisäksi käymään kaupoissa kyselemässä vanhaksi meneviä elintarvikkeita tai dyykkaamassa. Omaan illalliseemme riittivät hyvin jo pelkästään neljän opiskelijatalouden kaappien pohjalta ”dyykatut” ruoka-ainekset, joista sai varsin helposti monipuolisen illallisen. Ennen ruoanlaiton aloittamista keittiön pöytä pursui ylijäämäruokia, kuten edellisvuotisia pakasteita, hiutaleita, papuja, hilloja, korppuja sekä hieman nahistuneita vihanneksia ja valmiskastikkeiden jämiä.

koon mutkattomasti. Lisukkeeksi valmistimme kaapin pohjalta löytyneet jämät pitkäjyväistä riisiä. Tarkoituksemme oli sekoittaa samaan keitinveteen myös kvinoapakkauksen pohjat, mutta lopulta tämä unohtui. Lopputulos: Joukkoon olisi ehkä kaivannut hieman tomaattimurskaa tai tuoretomaattia sekä monipuolisempia mausteita. Silti muhennoksesta tuli oikein maistuvaa arkiruokaa.

Jälkiruoaksi päätimme tehdä vegaanisen omena-banaanipiirakan, sillä syksyn omenasatoa oli vielä parvekkeella säilössä. Lisäksi paistoimme edellisvuoden taikinalevyistä ja hilloista luumutorttuja, joten jälkiruoissakaan emme joutuneet säästelemään. Omenapiirakkaa leipoessamme huomasimme, että pian ylikypsälle banaanille ei ollut vielä keksitty käyttöä, joten levitimme banaanin soseutettuna vuokaan piirakkapohjan päälle omenalohkojen ja mausteiden kanssa. Lopputuloksen kannalta banaanisose olisi kuitenkin kannattanut sekoittaa jo taikinaan, sillä piirakan pohja jäi hieman kuivaksi. Tarjoilimme piirakan vaniljakastikkeen jämien kera, mutta ilmankin sitä tai jonkin muun lisukkeen kanssa se olisi luultavasti toiminut yhtä hyvin. Luumutortut puolestaan maistuivat erityisen hyviltä, kun seuraavaan jouluun oli enää reilu kuukausi aikaa.

Aivan kuten gradua varten haastattelemani dyykkarit kertoivat kehitelleensä sattumanvaraisten dyykkaus-löytöjensä perusteella uusia lempireseptejään aina banaanikakuista lantturuokiin, roskaruokaillallisenkin yhtenä tavoitteena oli hävikkiruoan hyödyntämisen ja yhdessäolon lisäksi uudenlaisten suosikki- ja perinneruokien kehittäminen.

Myös monet nykyisin tuntemamme herkut, kuten pitsat, tacot, risotot ja paellat ovat syntyneet alun perin ruoantähteistä ilman keittokirjoja ja ostoslistoja. Pienen alkusuunnittelun jälkeen ryhdyimme kokeilemaan onneamme ja valmistamaan improvisoitua roskaruokaillallista. Tunnin kuluttua illallispöytämme oli pullollaan erilaisia ruokalajeja.

Uusia ruokalajeja olisi varmasti voinut keksiä vielä lisää, sillä aineksia jäi jonkin verran yli seuraavaa ruoanlaittoa varten. Joka tapauksessa roskaruokaillalliskokeilumme osoittautui todella hauskaksi ja spontaaniksi tavaksi viettää iltaa ystävien kanssa kokkaillen. Kaiken lisäksi ylimääräistä rahaa tähän lystiin kului hyvin vähän, jos lainkaan, joten illalliskonsepti on erittäin opiskelijaystävällinen.

Jäin pohtimaan, arvostammeko me opintotuella ja pätkätyötuloilla kitkuttelevat opiskelijat ruokaamme selvästi keski- ja suurituloisia enemmän, kun käytämme siihen suhteessa suuremman osuuden rahoistamme. MTT:n Foodpill-tutkimuksen mukaan pienituloiset ihmiset tuottavat keskimääräistä vähemmän ruokahävikkiä. Silti myös opiskelijan keittiökaappien pohjalle unohtuu toisinaan kaikenlaisia elintarvikkeita, vaikkei biojätteeksi asti välttämättä päädykään paljoa hyödyntämiskelpoisia ruoantähteitä. Tuntuu siltä, että vähävaraisena opiskelijanakin todella usein pistäytyy rutiininomaisesti kaupassa ostoksilla sen sijaan, että hyödyntäisi ruoanlaitossa omista ja kavereiden ruokakaapeista jo löytyviä ainesosia.

Alkuruoaksi laitoimme tahinilla höystettyä mustapaputahnaa, jota tarjoilimme hapankorpun ja leivän kera. Lisäksi meillä oli pari purkkia pestokastikkeen jämiä, pieni kannikka parmesanjuustoa sekä parvekeruukkuun lähes unohtuneet ruohosipulit, jotka myös päätimme käyttää korppujen ja leivän kanssa. Melkoista luksusta ollakseen ”roskaruokaa”. Lopputulos: Hapankorput toimivat täydellisesti näiden lisukkeiden kanssa. Etenkin pestosta, parmesaanista ja ruohosipulista syntyi suorastaan juhlava yhdistelmä. Paputahna olisi luultavasti onnistunut paremmin, jos vettä olisi lisätty suhteessa enemmän käytettyyn tahiniin ja öljyyn nähden. Suosittelemme kuitenkin tätä alkuruokaa lämpimästi.

Pääruokana meillä oli papu-linssimuhennosta. Valmistusvaiheessa laitoimme sipulin ja valkosipulin sekaan sattumanvaraisesti kaapista löytämiämme intialaiseen makuun sopivia mausteita, lopuksi jopa pitkään säilössä ollutta Dijon-sinappia. Myös erilaiset aiemmin käyttämättä jääneet pavut ja linssit sekä porkkanat ja pinaatit solahtivat jouk-

Maiju Ripatti

11

Kaupungin parhaat KASVISPURILAISET Teksti ja kuvat: Maija Kantola

Mistä löytää kaupungin parhaat vegeburgerit? Kontakti testasi keskustan ravintolat ja pikaruokapaikat, joista kasvissyöjäsosiologitkin voivat löytää itselleen laadukasta purtavaa pikkutunneilla, krapulapäivänä, tai kun haluaa kunnolla illastaa mehevän Amerikan herkun parissa. Löytyikö vaihtoehtoja hesen ”falafel”purilaiselle ja muille pikaruokaketjujen vähemmän houkutteleville kasvisviritelmille?

Memphis Yliopistonkadun s-ryhmäravintola tarjoaa suhteellisen usein päivittyvän valikoiman burgereita, joista kasvinpurijoiden on myös helppo löytää maittavaa vatsantäytettä. Pyydettäessä annoksen saa soijapihvillä, ja erityisesti halloumi-burgeri (13,90 e) on pestokastikkeineen toimiva kokonaisuus.

Ravintolamiljöö on rento, joskaan ei kovin omaperäinen. Porthanian kupeessa sijaitseva Memphis päihittää kuitenkin UniCafen sapuskat, ja tukipäivänä voikin olla houkutteleva ajatus poiketa sinne lounaalle HYY-ravintelin sijaan.

Pikku-Jaska Forumin ja Lasipalatsin välissä sijaitseva perinteinen snägäri on monien Alina-bileiden pelastus.

Sitsaamisesta humaltunut juhlakansa voi kätevästi käydä kojulla tankkaamassa ja jatkaa taas tanssahtelua.

Kasvispurilainen kaikilla mausteilla ja Saarioisten

Kluuvikatu 8, avoinna ma 11-22, ti-pe 11-00, la 12-00, su 15-22

12

kasvispihvillä maistuu maailman parhaimmalta kastikkeiden ja kurkkusalaatin valuessa sormien välistä öisellä kadulla. Täyttäväksi ateriaksi tätä kolmen ja puolen euron herkkua ei tosin voi kutsua.

Simonkatu 1, avoinna öisin

Vegemesta Vegemesta on jo pitkään ollut klassikko kasvissyöjien keskuudessa.

Pikaruokala tarParas joaa vaihtoehdon pikaruoka! lihiksille ja hodareille – nimensä mukaisesti tarjoll a on vain kasvisruokaa, pääasiassa hampurilaisia. Aatteen mukaisesti myynnissä on myös luomulimuja ja –mehuja. Pikku Roballa sijaitseva puoti on remontin jälkeen karistanut turhan hippimäisyyden ilmeestään, mitä nyt taustalla soi vielä intialainen rentoutusmusiikki. Vegan schnitzel –burgeri, 6,50 e, on herkullinen ja raikkaan makuinen vehnäproteiinischnitzeleineen ja salaatteineen.

Myös (bataatti)ranskalaiset ovat hyviä. Vaikka laatu peruspikaruokaan verrattuna on erinomainen, toivoisi burgereiden olevan hieman isompia. Joka tapauksessa tämä kasvisaitta on jokaisen laatutietoisen vegebailaajan pakollinen pysäkki. Mukava, tai ainakin persoonallinen henkilökunta tuo oman lisänsä vegemesta-kokemukselle. Laiskalle burgerinhimoiselle tarjolla myös kotiinkuljetus!

Hard Rock Cafe Viime syksynä Kolmen sepän patsaan hoodeille avannut, purilaisistaan kuuluisa ravintolaketju houkuttelee hampurilaisfiilit testaamaan paikan tarjonnan. Valitettavasti aidossa amerikkalaisravintolassa ei juuri kasvissyöjiä ole ajateltu - lihaa on ängetty salaatteja myöten kaikkialle. Ainoa kasvishampurilaisvaihtoehto koostuu kuivasta papupihvistä, tulisesta

Pieni Roobertinkatu 2-4, avoinna ma-to 11-20, pe

kastikkeesta ja ranskalaisista. Lisäkesalaattia ei ole. Annokset ovat vaatimattoman näköisiä, eivätkä todellakaan hintansa (18,95 e) arvoisia. Ylihinnoittelun lisäksi sisustus leopardi- ja seeprakuoseineen ei ehkä ole kaikkein tyylikkäin...

Aleksanterinkatu 21, avoinna su-to 11-00, pe-la 11-02

Morrison’s

Deli Mechelininkatu

Yliopiston lähettyvillä majaansa piParas tävä Morrison’s on ravintola! astetta intiimimpi ja sympaattisempi versio Memphisistä.

Ravintolassa vallitsee viihtyisä ja kolomainen tunnelma, mitä täydentää erittäin runsaat ja maittavat amerikkalaistyyliset ruuat. Kasvissyöjän unelma on 13,50 e maksava vegetarian-halloumi-burgeri, joka sisältää kunnon kasvispihvin, reilusti halloumia, kurkkumajoneesia, salaattia ja haluamaansa perunavaihtoehtoa.

Ainoa miinuspuoli on, että suurta annosta ei jaksa syödä loppuun!

Jos Casalla tai Dommalla nälkä yllättää keskellä yötä, onneksi apu on lähellä. Hietaniemenkadun ja Mechelininkadun kulmassa sijaitseva huoltoasema tarjoaa ABC-tyyliin ruokaa kellon ympäri. Tarjolla on Chico’s-burgereita, jotka on saatavilla myös soijapihvillä! Cajun Burger –ateria, 7,90 e, sisältää juoman ja ranskalaiset ja on hintaansa nähden menevää kamaa. Moittia voisi tosin vähäistä salaatin määrää, mikä tuhdin soijapihvin kera jättää hampurilaisesta raskaan vaikutelman. Jollei halua illastaa tietyöläisten seurassa huoltoasematunnelmaa fiilistellen, saa ruuan myös kätevästi mukaan.

Ateneuminkuja, avoinna ma-ti 11-22, ke-pe 11-23, la 12-23, su 13-22

Mechelininkatu 5, avoinna ma-su 24h 13

Kontaktin HALLITUS 2013 esittäytyy Kontakti äänesti pikkujouluissa uuden hallituksen. Me selvitimme, mitä tapahtuisi, jos he saisivat hallita maailmaa ja mitä ihmettä on kontaktilaisuus.

1. Mitä suunnitelmia sinulla on pestiisi liittyen ensi vuodelle?

2. Jos olisit ruoka, mikä ruokalaji olisit?

3. Jos hallitsisit maailmaa...?

4. Mitä on kontaktilaisuus?

Raimo Tengvall puheenjohtaja

1. Vedän dream teamia kohti elämää hivelevää toimintaa. En pistä omaa nokkaani kaikkialle, vaan annan porukkani olla omien alojensa herroja ja rouv... neitejä. Tämä porukka tulee oppimaan niin paljon elämästä, opiskelumaailmasta ja asioiden järkkäilystä, että oksia pois. Varmasti opin aika lailla paljon itsekin ja pääsen toteuttamaan omia intoilujani, kuten alkoholittomia bileitä.

2. TexMexiä. Vähän epämuodikasta

ja ysäriä monien mielestä. (Se on hieno vuosikymmen!) Mausteisuutta ja tulisuutta tilanteen mukaan: mild, medium tai hot. Jakaa mielipiteitä, vaikkakin monien mielestä ihan jees, kunhan ei tule joka päivä vastaan.

3. ...en olisi diktaattori, kun en halua itselleni stressiä kaikkien asioiden päättämisestä. Tekisin kuten hallituksessanikin, että annan omien alojensa tyyppien päättää asioista. Ja kansalaisetkin voisivat osallistua, niin saadaan eniten viisaita päitä yhteen.

Itse voisin tsekkailla meininkiä jostain omasta kivasta kämpästä käsin ja käydä vähän tapaamassa ihmisiä eri puolilla silloin ja tällöin. Onko tällä kuviolla muuten joku D-kirjaimella alkava nimikin?

4. Mitä on kontaktilaisuus?

Ajattelua ja innokkuutta, hengailua ja puuhastelua. Onneksi meitä on itse asiassa hyvin monenlaista porukkaa.

Kaikkia ei voi kuvailla perinteisillä stereotypioilla, kuten että tyyppi on H-kirjaimella alkava tai että poliittisesti V-kirjaimella alkava. Sosiologien pitääkin olla mahdollisimman monipuolinen porukka, jotta pystyy tarkastelemaan yhteiskuntaa monipuolisesti. Kontaktilaisuus on sitä, että tällä jengillä on mahtavan lämmin tunnelma yhdessä.

14

Uura-Liina Kouvonen

varapuheenjohtaja, työelämä- ja alumnivastaava 1. Alkaneena vuonna Kontakti tulee panostamaan työelämä- ja alumnitoimintaan ronskin rantein. Työelämävastuualuetta kanssani jakaa Miika, jonka kanssa on juonittu jo jos minkälaista toimintaa. Kevätlukukaudella järjestämme kansalaisjärjestöillan, jossa kontaktilaiset pääsevät rentohenkisesti tutustumaan eri kansalaisjärjestöihin, sekä järjestötoiminnan jäntevyyteen.

Huhtikuussa teemme ekskursion Tilastokeskukseen. Syksylle on lisäksi suunnitteilla ainakin kaksi eri työelämäekskursiota.

Myös alumniyhteydet pidetään vireinä ja kontaktilaisten ja alumnien yhteydenpidolle pyritään järjestämään kosolti kanavia. Kevään aikana lanseerataan Kontaktille uusi minimentorointi-käytänne, jonka kautta alumnien tietotaito ja opiskelijoiden tiedontahto saatetaan innostavasti yhteen. Syksyllä järjestetään alumni-ilta, jossa valmistuvat ja valmistuneet pääsevät jakamaan kokemuksiaan saman pöydän ääreen. Alumniyhteyksiä on tarkoitus verestää myös jonkinlaisen yhteisjuhlan muodossa.

2. Hapanimeläkastike. Joskus hapan, usein imelä, lopulta kuitenkin makee.

Molemmilla erikoinen nimi.

3. ... kapitalismin nousu lakkaisi tähän.

Nyt sitä imelyyttä todentaen: Yhteisöllisyyttä. Olohuonesosiologista ajatuspallottelua, mutu-debattia, samanhenkisyyttä. Kaikki saman Kontakti-katon alla!

Tilavastaavana taas pyrin huolehtimaan siitä, että Kontakti käyttää yhteisiä tilojaan jatkossakin vastuullisesti. Olisi myös mahtavaa, jos keksittäisiin jokin uusi innovatiivinen paikka Synnäriä korvaamaan!

2. Tää ei nyt kyllä ole ihan ruokalaji, mutta vastaan silti banaani! Tulin nimittäin jo yläasteella tunnetuksi siitä, että mun mielestä banaani sopii ihan kaikkiin ruokiin: kakkuihin, pizzaan, kanakastikkeeseen ja ties vaikka mihin.

2.Unicafen pasta bolognese - olet mitä syöt.

3.Kieltäisin mauttomat teekkarivitsit.

4. Kontaktilaisuus merkitsee sitä, että voidaan pitää hauskaa ja puhua mielenkiintoisia asioita yhtä aikaa.

3. Jos hallitsisin maailmaa niin loisin jollain ennalta määrittelemättömällä tavalla maapallosta sellaisen paikan, jossa ei tunnettaisi esimerkiksi sellaisia käsitteitä kuin aliravitsemus, köyhyys ja epätasa-arvo.

4. Kontaktilaisuus on mun mielestä tietynlaista yhteenkuuluvuuden tuntemista ja yhdessä olemista ja tekemistä. Sitä että hengataan yhdessä luennoilla ja luentojen ulkopuolella.

Niina Sarén

opintovastaava 1.Tulossa ainakin Tiedettä ja kaljaa-tapahtumia, yhteistä toimintaa laitoksen henkilökunnan kanssa ja vaikuttamista yhteisten asioiden kuten opintojen sujuvuuden puolesta erinäisissä paikoissa jonne saan nokkani tungettua.

2.Olisin sushia. Jännittävää, ravitsevaa, tuoretta ja tehokkaasti pakattua.

Maista kerran ja olet koukussa.

3.Kouluissa olisi optimismi-oppitunteja ja banaanin käyttäminen täytekakuissa kiellettäisiin.

Miika Mäki Vilma Holappa taloudenhoitaja

1. Taloudenhoitajana koitan varmistaa, että Kontakti käyttää rahojaan järkevästi. Suunnitelmissa on yrittää toimia mahdollisimman säästeliäästi ensi vuoden 55-vuotisjuhlia silmällä pitäen, mutta koska tästäkin vuodesta pitää muistaa nauttia, en kannata liikaa niukkuutakaan.

Työelämä- ja suhdevastaava 1. Vastaavanlaisia kuppalabileitä kun mitä tässä nyt on jo ollut Singstar- ja alkoholittomat bileet suhdevastaavuuden osalta ja erilaisia työelämäjuttuja ollaan Uuran kanssa kaavailtu. Eksuja yrityksiin, kansalaisjärjestöiltaa ja minimentorointia alumnien kanssa.

15

4.Kontaktilaisuus on yhteenkuuluvuutta ja hyvää mieltä ja sen levittämistä ympärilleen.

Hanna Väisänen

utopistisen ihanan tasa-arvon ja inhimillisyyden valtakunnan, jossa kaikki saisivat tarpeeksi opintotukea ja unicafessa tarjottaisiin aina vesimelonia ja viinirypäleitä salaatissa.

opintovastaava

1. En taida uskaltaa tässä liikoja paljastaa, kun en kuitenkaan sitten saa mitään aikaseksi! No sen verran paljastan nyt kuitenkin, että erityisesti minua kiinnostaa edistää monipuolisempia suoritusmahdollisuuksia.

Mielestäni tedareiden rinnalle olisi syytä saada myös muita vaihtoehtoja, kuten esimerkiksi sähköiset tentit ja lukupiirit.

4. Kontaktilaisuus on hyviä tyyppejä, hauskaa toimintaa, yhteisöllistä etsiskelyä ja hienoja kokemuksia.

2. Makaronilaatikko 3. No onneksi en hallitse!

4. Kontaktilaisuus on upea asia!

Heini Ihalainen

Urheilu- ja vuosijuhlavastaava

Maija Kantola

Kulttuuri- ja tasa-arvovastaava 1. Tasa-arvoasiat nostetaan Kontaktissa jatkossa enemmän esille, muun muassa laatimalla yhdenvertaisuussuunnitelma. Kulttuuritoiminnan haluan pitää Kontaktissa aktiivisena ja monipuolisena, esimerkiksi minua kiinnostaa viimein päästä vierailemaan paljon puhuttuun Musiikkitaloon.

2. Ristoranten mozzarella-pizza. Ei ehkä terveellinen, mutta silti vastustamaton.

3. Lakkauttaisin työnteon. Kaikilla olisi hauskempaa.

4. Se toivottavasti selviää tämän vuoden aikana!

Elina Hiltunen

Kulttuuri- ja vuosijuhlavastaava, Kontakti-lehden päätoimittaja 1.Vuosijuhlavastaavana toivon, että Kontaktin 54-vuotissynttäreistä tulee ihanan ikimuistoiset ja saamme nauttia kontaktilaisuudesta parhaimmillaan.

Kulttuurivastaavana haluaisin järjestää erilaisia ekskursioita muun muassa näyttelyihin ja teatteriesityksiin.

Kontaktin perinteiset kesäjuhlat ovat tietysti myös suunnitelmissa. Lisäksi esimerkiksi ravintolapäivään osallistuminen voisi olla hauskaa.

2. Olisin varmaankin joku unicafen hieman ällöttävä tofu- tai soijamössö, koska ”olet mitä syöt”.

3. Jos hallitsisin maailmaa loisin

16

1. Vuosijuhlavastaavana pyrin järjestämään hienot ja onnistuneet vuosijuhlat. Liikuntavastaavana haluaisin, että liikuntatapahtumiin tulisi paljon porukkaa ja saataisiin liikunnan ilon kautta syvennettyä yhteishenkeä!

Haluan, että menisimme porukalla kokeilemaan sellaisia lajeja, joihin ei tule yksin lähdettyä, kuten lasersotaa Megazonessa, ja myös joukkuelajeja kuten salibandya, futista ja pesäpalloa. Olisi hienoa, että kontaktilaiset tutustuisivat muiden ainejärjestöjen opiskelijoihin yhteisissä liikuntatapahtumissa. Ainakin talviturkin heitto ennen vappua, Kontaktin osallistuminen valtsikan salibandyturnaukseen, Megazone ja valtsikan kymppi ovat tämän kevään suunnitelmissa.

2. Kermainen lohikeitto jossa on paljon kalaa ja kaikkea hyvää!

3. ...yrittäisin tehdä maailmasta paremman paikan 4. Yhteishenkeä, suvaitsevaisuutta ja avoimuutta uusia ihmisiä kohtaan

HALLITUS 2013 pähkinänkuoressa

Raimo Tengvall puheenjohtaja

Uura-Liina Kouvonen varapuheenjohtaja, työelämä- ja alumnivastaava Niina Sarén opintovastaava Hanna Väisänen opintovastaava

Miika Mäki työelämä- ja suhdevastaava

Juuso Tommola virkistys- ja it-vastaava, tiedottaja

Maija Kantola kulttuuri- ja tasa-arvovastaava

Elina Hiltunen kulttuuri- ja vuosijuhlavastaava

Heini Ihalainen urheilu- ja vuosijuhlavastaava

Reetta Mikkola sihteeri, ympäristövastaava

mäyksellä jokseenkin epäilyttävältä, mutta kohtuullisen helppo oppia vähitellen sietämään. Jotkut harvat saattavat oppia jopa pitämään. Saattaa sisältää toisinaan rusinoita.

3. Kieltäisin pyöröovet. Maailmaa voi parantaa pienilläkin asioilla.

4. Tähän ois pitäny keksiä varmaan jotain syvällistä, mutta: hilpeitä juhlia loistavassa porukassa, aamullakin on usein hyvä fiilis mahdollisesta hieman epävakaasta olotilasta huolimatta.

Reetta Mikkola Juuso Tommola

Virkistys- ja it-vastaava, tiedottaja 1. Tiedotustoiminnan puolella tarkoituksena on kehittää sekä pitää ajan tasalla Kontaktin verkkosivujen sisältöä. Virkistystoiminnassa tavoitteena lisätä yhteistoimintaa muiden valtsikan ainejärjestöjen kanssa esimerkiksi pitämällä kiinni Manan kanssa jo jonkin aikaa jatkuneesta toiminnasta ja järjestämällä jonkinnäköistä tapahtumaa uuden ystävyysainejärjestö VOO:n kanssa.

2. Maksalaatikko: vaikuttaa ensisil-

ympäristövastaava ja sihteeri, Kontakti-lehden päätoimittaja 1. Ympäristövastaavana pyrin järjestämään tämän vuoden aikana ainakin yhden tai pari ympäristöteemaista tapahtumaa. Huhtikuussa on näillä näkymin tulossa ympäristöleffailta ja suunnitelmissa olisi ainakin kasvisruokaillan ja tavaranvaihtoillan järjestämistä. Kontakti-lehden suhteen on tietysti paljon ideoita, mutta niistä ei vielä sen enempää...

2. Irtokarkkipussi. Sisältö saattaa yllättää!

3. Varmaan joku maailmanrauha ja elintasoerojen tasoittaminen voisi

17

olla jees. Kieltäisin karppileivät ja ananaksen hapanimeläkastikkeessa.

4. Kontaktilaisuus on sitä, että joukko ihan erilaisia ihmisiä voi popittaa ysäridiskoa täpötäydessä Kuppalassa.

Se on yhteishenkeä, ennakkoluulottomuutta ja vähän seikkailua!

PJ:n P.S.

Duracellin elämää

”Inhoan järjestöihmisiä, ne ovat täynnä itseään”, lukee Porthanian miesten vessassa. Jostain syystä seinäkirjoitus ei yllätä. Tiedän, mistä on kyse, koska olen itse sellainen.

Siis inhottava.

Yliopistoaktiivit ovat oma ihmistyyppinsä, joka näkyy ja kuuluu, niin käytävillä kuin Kuppalassakin.

Heillä on aina niin pirun hauskaa, kahdeksan rautaa tulessa ja oma outo sisäpiirin meininkinsä. ”Livet är härligt”, he väittävät laulaen kolmilla sitseillä viikossa. Mistä tämä jengi oikein sikiää?

Sosiologeina tietysti korostamme, miten meidän luonteemme, tekemisemme, järjestöihmisyytemme ja kaikki muukin on sosiaalisesti rakentunutta. Silti jotkut väittävät, että myös synnynnäisillä tekijöillä olisi vaikutusta ihmiseen (lähdeviittaus puuttuu). Näiden geenikartanhalaajien mukaan meillä on luontaisesti erilaisia ominaisuuksia ja eri määrä energiaa.

”Isompi liekki polttaa helpommin koko talon, eikä viereinen metsäkään ole turvassa.”

Joillain elämän liekki palaa isompana kuin toisilla. Se ei ole pelkästään hyvä asia. Isompi liekki polttaa helpommin koko talon, eikä viereinen metsäkään ole turvassa.

Lähes jokainen järjestöaktiivijeejee-Duracell -ihminen burn outtaa jossain vaiheessa elämäänsä. Tai käy ainakin hyvin lähellä. Itse keikuin kuilun partaalla muutama vuosi sitten. Siitä oppi: nykyään pyhitän illat ja viikonloput täysin rentoutumiselle ja vapaa-ajalle.

Aika harva hypervauhti-ihminen löytää rauhallista, onnellista ja pitkäaikaista parisuhdetta alle kaksikymppisenä. Tai näköjään alle kaksvitosenakaan...

Kaikki pää kolmantena jalkana -ihmiset ovat jossain vaiheessa elämäänsä kokeneet itsensä vähän oudoiksi ja erikoisiksi. Useimmille heille on myös huomauteltu siitä. Siksi he kokevat olonsa niin kotoisaksi, kun ovat päässeet erittäin oman kaltaiseensa seuraan. Silloin livet är härligt.

Aktiivisuus on opiskelijamaailmassa oikeastaan yllättävänkin arvostettua. Ja sehän näyttää sikahyvältä ceeveessä! Siihen johtavassa ihmistyypissä on silti edellä mainitut miinuksensa. Me järjestöihmiset emme voi väittää olevamme yhtään sen parempia kuin muutkaan.

Kaikki hienot asiat eivät tapahdu ulospäin suurella liekillä leiskuen.

Tärkeintä on olla syvällä sisimmässään itselleen hyvä elämän CV.

Raimo Tengvall

puheenjohtaja

18

Kuva: Nina Eskelinen

aktiivisuudessa on puolensa - myös huonot

Opintoasiat

Mutustelen suolakeksiä Uudella ylioppilastalolla HYY:n avoimessa opintotukikokouksessa ja yritän muodostaa mielipidettä. Mielipidettä opintotukiuudistuksesta. Sillä se odottaa, suuri ja hämyinen opintotukiuudistus. Eikä sitä kiinnosta minun mielipiteeni tahi suolakeksini.

Minä arvostan suuresti olosuhteita, joissa saan elää ja opiskella. Olen onnekas. Valtiolta saamani opintotuet riittävät vuokran lisäksi vielä muutamaan kaurahiutalepakettiin*. Minun ei tarvitse kahlita itseäni valtaisaan velkataakkaan vain saadakseni oikeuden opiskella. Puhumattakaan asunnosta ja ruuasta. Tämä on tilanne useissa maissa, karmeana esimerkkinä Iso-Britannia, jossa lukukausimaksut yliopistoissa ovat suorastaan musertavat.

Tilanne Suomessakin on vakava. Sellaisesta käsitteestä kuin ”kes-

Jos vain hetkeksi unohdettaisiin se ravintoarvoiltaan äärimmäisen niukka keppi ja kaivettaisiin esiin kuuluisa vitamiini- ja hivenainepitoinen porkkana.

tävyysvaje” on seurannut toinen, ”työurien pidentäminen”, ja nämä kaksi yhteistuumin ovat johtaneet ”opintotuen rakenteelliseen kehittämiseen”. Tässä kohtaa opiskelijaraukan niskavillat pyrkivät väkivaltaisesti pystyyn. Kuka haluaisi luopua saavutetuista eduista?

Takaisin Uudelle ylioppilastalolle, jossa olen juuri saanut kuulla, että HYY:llä ei ole varsinaisesti konkreettisia ehdotuksia opintotuen muutoksen suunnasta ja laadusta. HYY haluaa keskittää resurssinsa kaiken muutoksen vastustamiseen. Ja se lienee helpointa tilanteessa jossa vastustaja on hyvin määrittelemätön. Kukaan ei vielä tunnu tietävän millä tavalla opintotuki muuttuu. Lähes varmaa on että muutoksia on tulossa. Opintotuen lainapainotteisuus etenkin opintojen loppua kohden on välähdellyt keskusteluissa.

En suostu uskomaan, että taloudellisessa epävarmuudessa eläminen nopeuttaisi yhtään mitään tai ketään. Opiskelijoiden taloustilanne ei nytkään ole ruusuinen, mutta uskon sen heikentämisen näkyvän vain negatiivisesti työurissa ja valtion taloudessa. Toki pa-

Niina Sarén opintovastaava

19

Kuva: Elina Hiltunen

Suuri ja hämyinen opintotukiuudistus

Alumni

Aktiivisuus kannattaa aina!

Kuka? Hanne Hämäläinen, 28, Helsingistä Valmistumisvuosi: 2011 Pääaine: Sosiologia Sivuaineet: Sosiaalipsykologia, espanja, kehitysmaatutkimus ja tilastotiede Nykyinen työpaikka: 2013Ohjelmasuunnittelija, Puolueiden kansainvälinen demokratiayhteistyö Demo ry. Työtehtävinä järjestön Sambian kehitysyhteistyöhankkeen hallinnointi, järjestön viestintä, vaikuttamistyö ja tapahtumat Suomessa.

M

onelle sosiologian opiskelijalle kysymys tulevaisuuden urasta on vähintäänkin hieman epäselvä. Tilanne voi joskus tuntua toivottomalta, mutta ei kannata menettää toivoaan. Oivan esimerkin onnistuneesta urapolusta tarjoaa sosiologiaa opiskellut Hanne Hämäläinen.

Kun Hanne aloitti sosiologian opinnot vuonna 2004 valtsikassa, kuluivat pari ensimmäistä vuotta pelkästään sosiologian luonteen selvittämisessä ja sivuaineiden johdantokursseilla palloillessa. Kun oman pääaineen luonne aukeni, alkoi pähkäily tulevasta ammatista. Arvostetaanko tässä talouden ehdoilla kulkevassa maailmassa sosiaaliset konstruktiot hallitsevaa maisteria?

Huoli oli kuitenkin turha. Tänään Hanne on töissä Demossa, joka pureutuu juuri yhteiskunnallisiin asioihin.

Kun nyt katsoo ohjelmasuunnittelijana työskentelevää Hannea, joka työssään edistää puolueiden kansainvälistä demokratiayhteistyötä, vaikuttaa hän oman juttunsa löytäneeltä. Ehkä tulevaisuuden uramahdollisuusksista ei sit-

tenkään kannata menettää yöuniaan.

Hannen urapolku ei kuitenkaan ole auennut laakereilla leväten. Opiskeluaikoinaan Hanne työskenteli monenlaisissa hommissa mutta ensimmäiset oman alan työt löytyivät jo toisena opiskeluvuotena, kun hän sai tietopalvelusihteerin paikan Helsingin kaupungin tietokeskuksesta. Hanne osallistui aktiivisesti myös opiskelijajärjestötoimintaan ja oli muun muassa Kontaktin hallituksessa korkeakulttuurivastaavana vuonna 2005. Hanne vaikutti myös esimerkiksi Kannunvalajien hallituksessa.. Yhteistyö silloisen sosiologian laitoksen kanssa ei myöskään jäänyt kokeilematta aktiiviselta Hannelta.

Hannen sivuainerepertuaari päätyi lopulta koostumaan sosiaalipsykologian, espanjan, kehitysmaatutkimuksen ja tilastotieteen opinnoista. Jälkeenpäin ajateltuna hän olisi ehkä keskittynyt enemmän kehitysmaatutkimukseen ja lukenut myös viestintää ja valtio-oppia. Sosiologiaa Hanne kehuu erityisesti sen kattavista menetelmäopinnoista, sillä niille hänellä on ollut käyttöä myös työelämässä. Sosiologian monipuolisuuden Hanne puolestaan näkee sekä mah-

20

dollisuutena että uhkana: Rohkeus ja uteliaisuus ovat valttia sosiologian opiske-Sosiologeista on moneksi. Se on yhtä aikaa tutkinnon lijoille oman henkilökohtaisen kiinnostuksen kohteen ja vahvuus ja heikkous. Sosiologia tarjoaa mahdollisuudet opiskelun mielekkyyden kannalta. Tästä hyvänä esimerkmonenlaisiin työtehtäviin, mutta oman kiinnostuksen et- kinä Hanne vaihtoi gradunsa aihetta, vaikka moni sanoi siminen saattaa myös ajaa opiskelijan ahdistumaan liian ”ettei se vaihtamalla parane”. Gradun aiheen vaihtaminen monista vaihtoehtoista. kuitenkin todella kannatti.

Erilaisten asioiden kokeileminen on Hannen mielestä -Tuntui, ettei minulla ollut mitään sanottavaa aiheesta, avain oman kiinnostuksen kohteen hahjonka ensin valitsin. Vaihdoin aihetta aloimottamisessa. Hanne painottaa erityisesti tettuani ensin toisessa graduseminaarissa. ”Sosiologeista on esimerkiksi järjestötoiminnan ja vapaaehPääsin kuitenkin mukaan mielenkiintoitoistoiminnan roolia verkostojen luomija tiiviiseen seminaariryhmään, jota moneksi. Se on yhtä seen sessa ja työelämän taitojen kartuttamisesvetivät muun muassa Eeva Luhtakallio aikaa tutkinnon sa. ja Risto Alapuro. Seminaarin teemana -Nopeasti valmistuminen ei ole välttä- vahvuus ja heikkous.” oli demokratian tilat ja oma graduaiheeni mättä tavoiteltavaa. Kestää aikansa selvitvaihtui Namibian HIV-tilanteen tutkimitää mitä sosiologia itsessään on ja alussa sesta median ja sosiaalisten liikkeiden detyöelämä vaikuttaa kaukaiselta. Kannattaakin tavata alum- mokratiassa tutkimiseen. neja ja alkaa jo varhain etsiä omaa juttuaan. Kokeilemalla Myös kansainvälisen kokemus ja kielitaito ovat Hannen esimerkiksi vapaaehtoistyötä, lehden tekemistä tai toimi- mielestä nykyään tärkeitä työelämässä. Hanne itse suoritmalla järjestöissä voi saada arvokasta kokemusta työelä- ti vaihto-opintojakson Espanjassa ja oppi espanjan kielen män kannalta. lisäksi arvostamaan suomalaisen yliopisto-opetuksen korSitä vastoin julkisessa keskustelussa viime vuosina ta- keaa tasoa. Myös työharjoittelussa New Yorkissa Suomen petille nousseet suunnitelmat opintojen vauhdittamisesta pysyvässä edustustossa YK:ssa ja ETVO:n kautta vapaaehja opiskeluoikeuden lyhentämisestä eivät Hannen mielestä toistyössä Nicaraguassa Hanne sai paljon työelämässä arkuulosta järkeviltä, sillä pelkkä akateeminen opiskelemi- vostettua kansainvälistä kokemusta. nen ei opeta tarpeeksi työelämässä vaadittavia taitoja.

Hannelle oma kiinnostus kehitysyhteistyötä ja demoHannen vinkki kaikille nykyisille sosiologian opiskelikratiaa kohtaan löytyi kokeilun ja uskalluksen kautta. joille ja miksei kaikille muillekin opiskelijoille: -Minulle oli jossain määrin aina selvää mistä olen kiin-Muistakaa elää opintojen aikana. Pelkkä tutkinto ei nostunut mutta en uskonut, että sosiologi voisi tehdä sel- kerro osaamisesta. laista.

Teksti Elina Hiltunen

Puolueiden kansainvälinen demokratiayhteistyö Demo ry Demo ry on puolueiden kansainvälistä demokratiayhteistyötä ajava järjestö. Demo pyrkii luomaan dialogia eri puolueiden välille ja jakamaan kokemuksia hyvistä demokraattisista käytännöistä ja niihin liittyvistä ongelmista. Yhdistyksen tavoitteena on monipuolisen ymmärryksen ja rakentavan sekä kattavan poliittisen kulttuurin tukeminen. Demo tukee demokratian kehitystä myös kehittyvissä maissa järjestämällä yhteistyöprojekteja paikallisten poliittisten liikkeiden kanssa. www.demofinland.org

21

Klovni

Dagenefterchef Joo ruokaa. Tosi ikävää, et englantilaiset hevospoolon ystävät ei saa kunnon nautaa pakaste-ateriaansa. Muuten kun se olis niin ravitsevaa ja herkullista. No onneks dna-testit korjaa asian ja ihmiset saa taas tietää, mitä paskaa ne suuhunsa oikeen tunkee.

Ite oon sen verran paha eläin, jopa suteen verrattavissa oleva hirviö, et tilaan edelleen sen 5 egen leipäkepun siltä mukavan oloselta Muhikselta. Siinä(tai tässä) vaiheessa olo on jo muutenki sen verran kurja, et ei ihan hirveesti kiinnosta, mitä lihaa se kebab nyt tällä kertaa sattuu olemaan. Sen alkuperäsen Muhiksen on muuten täytyny olla vähintään yhtä hyvä jätkä ku tän pitsa ystävän. On sen verran moni nimetty miehen mukaan. Ei kyllä aina uskois, niin paljon kaverin faniryhmään kuuluvat TERRORISTIT eri medioitten mukaan sekoilee.

”Hulvatonta, et ruoka kiinnostaa. Nälkä taas tunnu ei kiinnostavan juuri ketään” Hulvatonta, et ruoka kiinnostaa. Nälkä taas tunnu ei kiinnostavan juuri ketään. Ellei nyt sit satu olee joku autetaanhuonoja-gaalailta. Ei sillä, etteinälkä olis vaikeesti ratkastavissa oleva ongelma. Huomattavasti helpompaa on ollu keksiä kaikenlaisia hyvinkin yksinkertaisia vempaimia kuten taskussa matkaava näköradiokirjastokarttakamerafaksipuhelinkirjoitus-kone ja teleportaatio-ohjus, jolla ihmisiä voi singota ympäri palloa ja toisinaan siltä poiski. Totta kai ihmiset olis poistanu nälänhädät ja muutki harmittomat ongelmat, jos se ois mahollista. Se on vaan yksinkertaisesti mahdotonta. Ite oon kuitenkin sen verran etevä, et voisin kyllä helposti poistaa kaiken nälän. Siitä ei vaan oo mulle mitään hyötyä. Paljon kivempaa on lyödä vetoo ruuan hinnan nousun puolesta yksinkertasilla raaka-ainemarkkinoilla. Ja ku viljanhinta nousee, ihmiset alkaa viljelee sitä lisää... tai sit köyhil ei oo enää varaa ostaa sitä. Mut se nyt ei varsinaisesti oo mikää ongelma, mä kun tienaan jokatapauksessa. Älkää nyt kuitenkaa rahdatko niitä nälkäsiä ja kiukkusia muhamettilasia ennenpää tänne ahtaaseen Pohjolaan. Mun hyvä elämä menee pilalle.

Koska tän kaiken hassuttelun ja mässäilyn jälkeen olo ei vielä parantunut, siirryn nauttimaan kontaktien parissakin suosiota saavuttanutta yhdentähden(jallu) -illallista.

TV:stä hassunhauskan alteregon keksiny Klovni

22

Kontaktin 54. vuosijuhlat 30.3.2013 Alina-sali

Pääsiäislauantaina 30.3. kontaktilaiset kokoontuivat tunnelmalliseen Alinasaliin Kontaktin 54. vuosijuhlien merkeissä. Tanssilattia sai kyytiä, kun sosiologit pistivät pystyyn vuoden parhaat bileet!

Kuvat: Teemu Lindborg

23

24