Kontakti 4/2013 by Kontakti Lehti

KONTAKTI

Elina Haavio-Mannila s. 8 Rakkaus ei ole munalukko s. 12 Kontaktin deittineuvoja s. 14

4/13

Pääkirjoitus

akkaudesta on taidettu kirjoittaa niin kauan, kun ihmisellä on pysynyt kynä kädessä. Aihe ei kuitenkaan osoita hiipumisen merkkejä, kun puhutaan intohimosta tai määritellään rakkauden rajoja. Aihe herättää tunteita. Joskus jopa siihen pisteeseen asti, ettei enää istuta samaan kahvipöytään. Siksi me halusimme Kontaktissa omistaa yhden numeron rakkaudelle ja intohimolle, muttei vain perinteisimmässä mielessä. Tästä lehdestä löydät juttuja niin rakkaudesta tieteeseen, seksuaalivähemmistöistä vanhainkodissa kuin vaihtoehtoisista romanttisista elokuvista ystävänpäivän tunnelman synnyttämiseksi. Ja okei, kyllä me jaamme myös deittineuvoja. Tämä on myös viimeinen päätoimittamamme Kontakti-lehden numero. Haluammekin kiittää lehden tekoon osallistuneita, niin kuvaajia, kirjoittajia kuin palautetta antaneitakin. Olemme oppineet vuodessa hurjan paljon ja olo on ehkä vähän haikeakin. Kaikki kuitenkin aikanaan, ja luottavaisin mielin laskemme Kontaktin uusien päätoimittajien kehitettäväksi. Mona ja Karoliina, onnea matkaan! Kaikkea hyvää toivottavat,

Elina ja Reetta, päätoimittajat

KONTAKTI 4/2013 Julkaisija Sosiologian opiskelijain yhdistys Kontakti ry Päätoimittajat Elina Hiltunen Reetta Mikkola Kirjoittajat Joonas Hihnala Elina Hiltunen Karoliina Kalliola Reetta Mikkola Raimo Tengvall Juuso Tommola Saini Valtonen Juhana Virkki Kannen kuva Viivi Myllylä Taitto Elina Hiltunen Reetta Mikkola Paino Picaset Oy

SISÄLTÖ 3 Pääkirjoitus 5 Kontaktilaisen kalenteri 6 Hiljainen rakkaus 8 Rakkaudesta tutkimukseen 12 Rakkaus ei ole munalukko 14 Kontaktin deittineuvoja 16 PJ:n P.S. 17 Fuksilta 19 Vaihtoehtoja Gerelle ja Grantille

Painos 100 kpl blogs.helsinki.fi/ kontakti-ry Kontakti saa HYY:n järjestölehtitukea

KONTAKTILAISEN KALENTERI

älä missaa näitä! 12.2. Kontaktin minimentoroinnin loppukaronkka Kuppalassa 13.2. Kannun Ystävänpäiväsitsit Pykälän kanssa 21.2. Kannun opintoaiheinen Pullaperjantai 21.2. Kontakti Valtsikan speksiin 22.2. Elektroakustinen musailta Kuppalassa 27.2. Kontaktin kevätkokous 29.3. Kontaktin 55. vuosijuhlat ja megajatkot Kontaktin vuosikokous ja pikkujoulut 5.12.2013 Perinteisesti pikkujoulujen yhteydessä järjestetyssä vuosikokouksessa 5.12.2013 Kontaktille valittiin uusi hallitus. Puheenjohtajana vuonna 2014 toimii Niina Sarén, taloudenhoitajaksi valittiin Outi Kuitunen ja opintovastaavan pestistä huolehtivat Elina Hiltunen ja Juuso Tommola. Muita hallitukseen valittuja olivat Lydia Bogdanoff, Karoliina Eronen, Johanna Joensuu, Reetta Mik-

kola, Olli Rekonen ja Mona Lisa Roininen. Samassa yhteydessä valittiin myös Kontakti-lehden päätoimittajat vuodelle 2014. Tehtävää jatkavat Karoliina Kalliola ja Mona Lisa Roininen. Kontaktin toimitus toivottaa onnea ja menestystä valituille ja jää innolla odottamaan lehden ensimmäistä numeroa!

Pj 2014 Niina Sarén ja Susanna Vase pikkujoulutunnelmissa. Kuva: Reetta Mikkola

Hiljainen rakkaus Teksti: Saini Valtonen Kuva: Reetta Mikkola

aksi vanhaa naista istuu käsikkäin sängyn kupuoli-identiteetin häiriöksi. 50-60-luvulla homomiehet päädyssä. Hoitaja tulee huoneeseen haketapasivat toisiaan puistoissa pimeän tultua, kun taas naiset maan toista päiväkahville. Kädet irtaantuvat kohtasivat toisensa useimmiten kotioloissa, seinien suojastoisistaan, vaikka naiset yhä hymyilevät. He sa. Rakkaudelle oli tarjolla vain salaisia paikkoja ja mykisrakastavat toisiaan, mutta heidän rakkautentävää hiljaisuutta. sa on sellainen, josta vaietaan – vanha ja kahden naisen välinen. Kuten oletus avioliitosta, myös oletus vanhusten aseksuaaRakkaus ei ole ehkä niitä ensimmäisiä asioita, jotka tule- lisuudesta rönsyää laitosten käytävillä. Jos asukas tavataan vat mieleen vanhainkodin pitkäaikaisosastosta. Vanhus- masturboimasta tai katsomasta pornoa huoneessaan, ei palveluita koskeva poliittinen keskustelu pyörii resurssien tiedetä mitä tehdä! Hoitajien ymmärrys läheisyyden tarja henkilöstömitoitusten ympärillä, kun samalla yritetään vetta, suhteiden solmimista ja toisen ihmisen kosketukkynsin ja hampain pitää sen kaipuuta kohtaan kiinni tietyistä hoidon laaaina ole itses”Suomessa HLBTI-vanhusten asemasta eitäänsekään tukriteereistä, siinä kuitenselvää. Ikään kuin kaan aina onnistumatta. on vasta viime vuosina alettu puhua, kun vanhukselta evättäisiin Kuinka monta vaippaa on Ruotsissa on samaan aikaan jo pystyssä mahdollisuus olla ja elää, sopivaa käyttää asukasta kuin vaipoisensimmäinen sukupuoli- ja seksuaalivä- muutoin kohden päivässä? Kumpi sa olevana avuttomana hemmistöille suunnattu vanhainkoti.” vie enemmän aikaa, vanparkana. Vanhuuteen huksen kävelyttäminen vai itsessään liitetään valimakuuhaavojen rasvaaminen vuoteessa? tettavan usein kielteisiä piirteitä: raihnautta, puutetta, riipMitä tapahtuu rakkaudelle, kun ihminen tulee vanhain- puvuutta. Harvemmin vanhuudesta puhutaan rakkauden kotiin? Minkälaisia ihmisiä vanhainkodeissa oikeastaan kulta-aikana. Jos satut olemaan vanha ja lisäksi homo, lesasuu? bo, bi- tai transihminen, rakkautesi kertominen ei ehkä ole niin yksinkertaista. Mitä jos joku saa tietää? Suomalaisessa hoitotyössä sukupuoli- tai seksuaalivähemmistöön kuuluva vanhus on jokseenkin vieras käsite. Tyy- Mitä tulee sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen asepillinen ajatus on, että homoja, lesboja, bi- tai transihmisiä maan, laahustamme hiukan muiden pohjoismaiden peräsei ole vanhuspalveluiden piirissä ollenkaan. Kun vanhus sä. Suomi on pohjoismaista ainoa, joka ei ole laillistanut saapuu asukkaaksi, hän käy läpi hoitoneuvottelut, joissa samaa sukupuolta olevien avioliittoja. Lisäksi Suomessa kysellään hänen menneestä elämästään, mieltymyksistään HLBTI-vanhusten asemasta on vasta viime vuosina alettu ja toiveistaan. Ensimmäinen kysymys on usein: oletteko puhua, kun Ruotsissa on samaan aikaan jo pystyssä ensimnaimisissa? Taloon tulossa oleva vanha ihminen nähdään mäinen sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöille suunnattu helposti tiettyjen oletusten valossa. Luultavasti hänellä on vanhainkoti. Hiljaiseksi sukupolveksikin kutsuttu HLBlapsia ja takana pitkä (hetero)liitto, kenties hän on leski, TI-ikäihmisten ryhmä on kaikesta huolimatta saamassa mutta että lesbo? ääntään kuuluviin. Hiljalleen on alettu ymmärtämään, että vanhusten joukko on moninaisempi, kuin voisi ajatella. HLBTI-vanhukset ovat haavoittuvainen ryhmä siinä mie- Mekkoihin sonnustautuvien vaarien ja lesbomummojen lessä, että he kantavat monenkertaista stigmaa. Homous oikeus yhdenvertaiseen hoitoon ja rakkauteen myös vanja lesbous, puhumattakaan transsukupuolisuudesta, ovat hainkodeissa on asia, josta ei tule vaieta. Ehkä, kun vuosia aikojen saatossa olleet tabu, mutta myös rikos ja sairaus. vielä muutama kuluu, hiljainen rakkauskin saa olla ääneVielä tänä päivänäkin transsukupuolisuus luokitellaan su- kästä.

Rakkaudesta TUTKIMUKSEEN Teksti: Reetta Mikkola Kuvat: Viivi Myllylä Elina Haavio-Mannila on eittämättä suomalaisen sosiologian grand old lady: yli 40 vuotta yhteiskunnallista vaikuttamista ja tutkimusta, julkaisuluettelossa yli 250 kirjaa ja artikkelia, osallistuminen useisiin erilaisiin komiteoihin ja edelleen jatkuva tutkimustyö. Vähemmästäkin hengästyy, mutta Elina Haavio-Mannila on kaikkea muuta kuin pysähtynyt. Kontakti tapasi legendaarisen sosiologin.

apaamme kahvilassa Liisankadulla, josta on lyhyt matka Haavio-Mannilan työhuoneelle Metsätalolla. Siellä hän on ollut nytkin, jatkamassa 1950-luvulta asti jatkunutta tutkimustyötä. Tilaamme kahvit, Haavio-Mannila hymyilee. Toimittajaa vähän jännittää. Jännitys osoittautuu turhaksi, sillä Elina Haavio-Mannila on innostunut ja vuosikymmenten julkisuuden jälkeen puhuu edelleen mielellään tutkimuksestaan. Ja puhuttavaa riittää, sillä hän on pioneeri monessa mielessä. Ensimmäinen valtiotieteellisestä tiedekunnasta väitellyt nainen ja ensimmäinen sosiologian naisprofessori. Uraauurtavaa tutkimusta sukupuolirooleista ja seksuaalisuudesta. Poikkeuksellisen näkyvä asema julkisuudessa. Haavio-Mannila itse kuitenkin suhtautuu rooliinsa yllättävälläkin tyyneydellä: ”Ei silloin vielä oikein puhuttukaan naispioneereista. En minä osannut silloin sitä sillä lailla ihmetellä, että minä olen nyt ensimmäinen naisprofessori. Toki olin tietoinen siitä, että tämä oli nyt aivan eri asia.” Arkojen aiheiden, seksuaalisuuden ja sukupuoliroolien, tutkiminen ei kuitenkaan ole ollut aina helppoa. ”Kyllä sieltä Turusta tai Kuopiosta on tullut oikein inhottavia kirjeitä siitä, että miten sinä nyt voit tutkia seksiä. Ne olen sitten vaan repinyt ja heittänyt paperikoriin”, Haavio-Mannila huokaa. Usein kirjeet olivat vanhempien naisten kirjoittamia. Kaikki sukulaisetkaan eivät suhtautuneet Haavio-Mannilan tutkimusaiheisiin kovin lämpimästi. ”Täti ja äitipuoli eivät tahtoneet kestää, että minä tutkin seksiä. Minua edeltävä sukupolvi on osoittanut paheksumista ja sitä on joskus ollut vaikea kestää”, hän toteaa. Tätiin välit menivät lopullisesti, eikä Haavio-Mannila mennyt hänen hautajaisiinsakaan.

dyistä tutkimuksista. Etenkin vuonna 1993 ilmestynyt teos Suomalainen seksi sai paljon huomiota. ”Nyt kun en enää ollut siinä viimeisessä tutkimuksessa mukana, niin voin iltalehdille aina sanoa, että Osmo Kontula tietää”, Haavio-Mannila nauraa. ”Olihan se ihan hassua, miten paljon minua haastateltiin niistä seksitutkimuksista. Sehän oli ihan sattumaa, että minä niihin jouduin!” Tutkimus alkoi yhdessä opiskelijoiden kanssa kerätystä aineistosta, ja myöhemmin seksitutkimukselle myönnettiin myös Suomen Akatemian apuraha. Osmo Kontulaan Elina tutustui oltuaan tämän opettajana, melkein vahingossa. Tuloksena syntyi kuitenkin tärkeää tutkimusta ja pitkään jatkunut yhteistyö. Haavio-Mannila muistelee: ”Joku yliopiston johdon edustaja oli tekemässä tarkastusta eri laitoksissa ja sitten tuli kysyneeksi, että ”Tehdäänkö täällä [sosiologian] laitoksella muutakin kuin seksitutkimusta?” ja ne minun kollegat olivat tietysti ihan raivoissaan, että yliopiston johtohenkilötkin luulevat, että me tehdään koko laitos seksitutkimusta.” ”Tavallaan olin kyllä ihan ylpeä, mutta sain kyllä kuulla siitä”, Haavio-Mannila kertoo pilke silmäkulmassa. Haavio-Mannilan mukaan suomalaisten seksielämä on muuttunut paljonkin sitten 1960-luvun, jolloin ehkäisyvälineet tulivat markkinoille. Avioerot, avoliitot, rinnakkaissuhteet ja useat peräkkäiset liitot, Haavio-Mannila luettelee. Viime aikoina on puhuttanut myös lapsiperheiden vanhempien kiire ja rakkauselämän aikatauluttaminen kalenteriin. Haavio-Mannilaa naurattaa: ”Minäkin kun luen noita naistenlehtiä innokkaasti, niin siellä se on esillä. Mutta ei se todellisuudessa oli kauheasti muuttunut 60-luvulta”, hän jatkaa. ”Mutta sehän on vaikeaa päätellä, että kuinka paljon asiasta lehdissä puhutaan ja kuinka yleistä se oikeasti on”. Totta. 1970-luvulla myös seksuaalivähemmistöjen esiinmarssi sekoitti pakkaa ja Haavio-Mannilakin oli mukana Setan toiminnassa. Edelleen hän seuraa aktiivisesti seksuaalivähemmistöjen oikeuksien eteen tehtävää työtä. ”Heterot eivät koskaan ole tarvinneet mitään liikettä oikeuksiensa puolustamiseen”, Haavio-Mannila toteaa. Mainitsen kesäisen Hetero Pride –kulkueen ja siitä syntyneen keskustelun. ”Niin, ja kuinka pieneksi se jäi!” Haavio-Mannila huudahtaa. Molempia naurattaa. Kaikki kehitys ei kuitenkaan ole välttämättä hyvästä. Avioerojen yleisyys Haavio-Mannilaa harmittaa. ”Jos on riitaa, niin sovitaan se heti. Ihmisillä voi olla erimielisyyksiä, ja he voivat silti jatkaa yhdessä. Tietenkin se, että pysytään avioliitossa, vaikka se on huono, ei ole hyvä asia”.

Mutta miten Elina Haavio-Mannilasta sitten tuli se tutkija, joka hän on nyt? Akateemisuus hänellä on verissä. Haavio-Mannilan vanhemmat olivat molemmat akateemikkoja ja osallistuivat paljon yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Myös Haavio-Mannilan sisar Katarina Eskola on tutkija ja professori. Kiinnostus sukupuolirooleihin ja naisen asemaan syntyi jo kotona: ”Minun äitini oli dosentti ja hän hoiti tätä kaksoisroolia , jota hän joutui paljon pohtimaan. Hän oli jo 1940-luvulla Väestöliitossa ja ajoi näitä perheuudistuksia eli oli myös poliittisesti sitoutunut perheitten asioiden ajamiseen”, Haavio-Mannila kertoo. Myös kipinä yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen syntyi kotona, vaikkei Haavio-Mannila lähtenytkään äitinsä tavoin puoluepolitiikkaan. ”Äiti oli kokoomuslainen poliitikko ja meillä kävi kaikenlaisia poliittisia johtajia kylässä, mutta en minä itse ajatellut mitään poliittista uraa.” Elina Haavio-Mannila aloitti opintonsa 1950-luvulla, ja väitteli 25-vuotiaana. Sosiologia ei kuitenkaan ollut itsestään selvä valinta, sillä hän aloitti valtio-opin opiskelijana. ”Valtio-oppi on niin muodollista, sosiologia on paljon ihmisläheisempää”, hän toteaa. Opiskeluaikana tärkeäksi hahmoksi muodostui sosiaalipolitiikan professori Heikki Waris ja myöhemmin myös Erik Allardt.

Mutta mistä pitkän uran tehnyt sosiologi haluaisi itsensä muistettavan? ”Kyllähän sukupuoliroolit on se. Kyllä minulla niistä on enemmän artikkeleita kuin seksitutkimuksesta. Mutta se seksitutkimus elää tuolla iltapäivälehdissä ja julkisuudessa”, Haavio-Mannila vitsailee. ”Kansainvälisesti olen tunnetumpi naisen asemaa koskevasta tutkimuksesta”. Seksitutkimus vain on iltapäivälehdille hyvää lähdemateriaalia myyviin otsikoihin. Mutta kyllä naistutkimuskin herättää tunteita. Helsingin Sanomien nettikeskusteluja ei usein tarvitse selata pitkällekään, kun feminismin käsite nostetaan esille, usein ei kovin mairittelevassa valossa. Vuosikymmeniä naisasialiikkeen perustamisen jälkeen feminismi herättää edelleen voimakasta keskustelua. Nais-

Puhutaan kuitenkin siitä seksitutkimuksesta, joka Haavio-Mannilan nimen yhteydessä tulee usein esille. Monelle mediaa seuraavalle Elina Haavio-Mannila on kuitenkin tullut tutuksi etenkin yhdessä Osmo Kontulan kanssa teh-

”Olihan se ihan hassua, miten paljon minua haastateltiin niistä seksitutkimuksista. Sehän oli ihan sattumaa, että minä niihin jouduin!”

tutkimukselle on siis selvästi tilausta. Samaa mieltä on myös Haavio-Mannila. ”Itse olen paljon seurannut tätä keskustelua, niin toki Ruotsi on Suomea edellä, mutta kyllä me ollaan paljon tasa-arvoisempia kuin muut Euroopan maat. Mutta meillähän tämä naisliike ei ole kovin näkyvä.”

että pitää nähdä sitten kun tytöt tulee, että mitä tapahtuu.” Ainakin Haavio-Mannilalla on varmasti tarjota rutkasti hyviä parisuhdeneuvoja. ”Se on valtava voimavara, että on näin paljon sukulaisia.” Haavio-Mannila on ollut poikkeuksellisen aktiivinen myös yhteiskunnallisesti. Sosiologit ovat hänen mukaansa kuitenkin ehkä vähän laiskoja lähtemään mukaan vaikuttamistyöhön: ”Ei siitä kauheasti puhuta, mutta kyllä se minun mielestäni on niin. Se on ihan ongelma, ettei tarpeeksi ole julkisuudessa. Komiteoitakaan ei enää ole. Sosiologiakin on tavallaan eriytynyt, ei ole enää sellaista Erik Allardtin aikaista yleistä sosiologiaa.” Opiskelijoita Haavio-Mannila haluaa rohkaista vaikuttamaan. ”Oppikaa sosiologiasta sellaista, joka on, jos ei nyt käytännönläheistä, niin yhteiskunnallisesti relevanttia. Puhukaa sosiologista kieltä. Ja kannattaa lukea niitä kirjoja, ei vain ulkoa tenttiin, vaan sillä tavalla sisäistäen se sosiologinen ajattelu ja mielikuvitus”. Haavio-Mannila itse uskoo, että sosiologia on opettanut hänelle suvaitsevaisuutta ja ymmärrystä eri yhteiskuntaluokkien erilaisuutta kohtaan. Kuilu eri ihmisryhmien välille ei saisi kasvaa liian suureksi. Kahvikupit ovat jo tyhjät. Haastattelu päättyy ja Elina Haavio-Mannila suuntaa takaisin Metsätalolle. Tutkimustyö jatkuu.

Tutkimustyö jatkuu edelleen. Tällä hetkellä Haavio-Mannila on mukana kahdessakin tutkimusprojektissa. Toisessa mielenkiinto kohdistuu lisääntymisterveyteen Suomessa, Venäjällä ja Virossa. Toinen taas on osa Sukupolvien ketju –tutkimushanketta, jossa tarkastellaan sukupolvien välisiä auttamisen tapoja. ”Vanhempien pitää auttaa lapsia taloudellisesti ja lasten taas käytännön töissä. Se ei ole muuttunut mihinkään”, Haavio-Mannila nauraa. Työn alla on myös artikkelikokoelma omasta elämäntyöstä. Valitseminen ei ole ihan helppoa, kun tutkimusta riittää. ”Uusi oppiainevastaava Petri Ylikoski sanoi, että tee kaksi tai kolme kirjaa” Haavio-Mannila kertoo huvittuneena. Myös perhe pitää kiireisenä, sillä Haavio-Mannilalla on 13-vuotiaat neljännen polven kaksospojat. ”Aikaisemmin minä koitin esitellä heille korkeakulttuuria ja käytiin teatterissa ja oopperassa ja sirkuksessa ja vaikka missä, mutta nyt he käy minun luonani ja pelaavat tietokonepelejä, että se kulttuuriprojekti on nyt ainakin kesken!”, Haavio-Mannila hymähtää. ”13-vuotiailla kaikki kaverit on vielä poikia,

Nämä rakkauslukot riippuvat Pariisissa Pont des Arts’n sillalla.

Rakkaus ei ole MUNALUKKO Teksti: Juhana Virkki Kuva: Anniina Kurppa

ehden teemana on rakkaus ja tehtäväkseni jäi neeni Katajanokalla sillan, jonka varastamista todella selvittää, mitä se on. En todellakaan tiedä, jo- pelätään. Kaksituhattavuotinen katsaus voisi hyvinkin ten kysyin neuvoa eräältä etevältä. Hän sanoi, päätyä visionäärisesti näihin lukkoihin. Mitä siis on että olen joutunut ikävään tilanteeseen, koska rakkaus? Munalukko sillan kaiteessa, sitä se tosi rakkukaan ei oikeasti halua käsitellä tätä aihepii- kaus on! Tuli mikä tahansa maailmanloppu tai pankkiriä. Miksi, kysyin. ”Koska siinä voi joutua sanomaan kriisi, niin munalukko on ja pysyy. jotain noloa, ajattelemaan tunteita, paljastamaan jotain itsestään ja mikä pahinta - olemaan väärässä. Lisäksi Tuntui hyvältä löytää vastaus ja päätin palkita itseolisi suotavaa olla vähintään filosofian ylioppilas, jotta ni menemällä elokuviin. Kyseessä oli rakkauselokuva, voisi edes spekuloida aihepiija odotin tietenkin näkeväni rillä”, hän vastasi. Minua alJärkytyksekseni ”Munalukko sillan kaiteessa, munalukkoja. koi hieman harmittaa. Onhan en nähnytkään. Elokuvassa oli sitä se tosi rakkaus on! Tuli minuunkin iskostettu ajatus, reilusti seksiä ja siinä puhutettä siitä mistä ei tiedä, ei kanmikä tahansa maailmanloppu tiin intohimosta. Rakkauden nata puhua. Toisaalta tämäkin piti näyttää hyvältä ja tai pankkikriisi, niin munalukko eteen teksti täytyy kirjoittaa. Mietin tanssia kuin Shakira. Olin niin on ja pysyy.” pitkään, miten välttää kaikjärkyttynyt munalukkoteorian ki nämä kuopat, kunnes sain murentumisesta, että klikkaajatuksen. Vaikka en tiedä rakkaudesta mitään, olen sin Googlen toiselle sivulle, jolle en normaalisti ikinä melkein valtiotieteiden kandidaatti. Osaan suorittaa mene. Selvisi, että Tampereella avantgarde-taitelijat olitiedonhakuja ja luoda niistä epäpäteviä teorioita. vat hohtopihdein pöllineet kaikki Tammerkosken sillan lukot, sulattaneet uunissa ja tehneet niistä taidetta muRakkaudesta on kirjoitettu muutama kirja ja esitetty seoon. Hitto. Sen lisäksi selvisi, että Helsingin kaupunki kaksi, kolme ajatusta. Antiikin sylttytehdas oli Platon, ei ole antanut munalukoille virallista statusta, joten on jonka ajatus alkoi ylevästi rakkauden kolmijaosta sen mahdollista että ne joskus poistetaan ennalta varoittaeri kohteisiin. Hän puhui eroottisuudesta, veljeydestä matta. Tuplahitto. Näin ne isotkin teoriat voivat kaatua. ja jumalallisuudesta. Keskiajalla oli tiukempaa, silloin Joskus Googlen toisella sivulla käynti kannattaa: rakpuhuttiin pelkästä Jumalasta. Ihmisen oli uskottava ja kaus ei ole munalukko. oltava nöyrä. Se vasta oli rakkautta. Valistuksen aikana ohdintani oli jatkunut jo yön pikkutunneille. rakkaus taas oli suurta sivistystä ja humanismia. MeiHesari kolahti postiluukusta. Kuukausiliitdän vuosisadallamme siitä tuli jatkuvaa pyrkimystä teessä filosofi Jaakko Hintikka puhui orgaskohti päämääriä ja tavoitteita. Moderni rakkaus muismeista ja John F. Kennedystä. Vau! Voikotuttaa jo työtä. Olin tästä kaikesta hieman ymmälläni. han vain todellinen filosofi tuntea rakkautta? Päätin vielä varmuudeksi kuukkeloida. Sen Platonkin Se voisi olla jotain sellaista sartrelaista eksistenssiä, joka olisi tehnyt, jos olisi voinut. Etsin siis rakkautta netis- tavalliselta kuolevaiselta jää arjen kaurapuuroissa huotä. Kävin läpi Googlen ensimmäisen sivun tulokset. maamatta. Artikkelin loppupuolella Hintikka toteaa, Wikipediassa puhuttiin sähkökemiallisista reaktioista että ”rakkaus saa ihmisen biologiset voimat liikkeelle, ja evoluutiosta. Hikipediassa taas aistiharhoista ja sai- ja se vaikuttaa ihmisen mahdollisuuksiin”. Rakkaus turauksista. Väestöliiton sivuilla oli piirretty hieno kaa- leekin ennen biologiaa? Voi juku. En voi nähdä metsää viokuva, jossa rakkaus oli keskellä ja sitä ympäröivät puilta, jos kuuntelen sen kaikkia lintuja. sympaattiset aihekokonaisuudet: me ja muut, me kaksi, olemme eri mieltä. Ohessa kerrottiin myös, miten rak- Olen pahoillani, mutta ehkä on paras vaan uskoa sitä, kaus on perheen perustamisen kivijalka, joka voi mu- jota ei ainakaan haluaisi uskoa, eli Hikipediaa: Oli Rakrentua jos vispilävuoroja ei jaeta tasan. Seuraava tulos kauden määritelmäsi sitten mikä tahansa, kaikki tahot oli Suomi24-keskustelupalstalta: ensimmäisessä vies- ovat sitä mieltä, että rakkauden seurauksena on ajan, tissä etsittiin seksiseuraa Kuopiosta, toisessa pohdittiin rahan, resurssien, aivosolujen ja jogurtin tuhlaamispoikien lakattujen kynsien mielekkyyttä ja kolmas oli ta. Niin tai näin. Ainakin vältin virheistä pahimman otsikoitu pedantisti ”Panettaa”. Mietin, että eihän tästä eli paljastamasta itsestäni mitään tyhmää tai olemasta väärässä missään. Kun ei väitä mitään, ei tule tehneeksi tule mitään. virheitäkään. Miksei voitaisi vaan suoraa kertoa jossain reilusti, mitä rakkaus on? Sitten sain idean: päätin suorittaa kuva- Kuitenkin aamuyöllä sängyssä mietin, että jos pelkää haun rakkaudesta. Sen perusteella rakkaus on joko virheitä, eikä anna itsestään mitään, tuleeko koskaan kaksi ihmistä pussaamassa auringonlaskussa tai muna- rakastetuksi? Sinä yönä en nukkunut. lukko sillassa. Kyllä, sillassa. Ja lukko. Muistankin näh-

Kontaktin deittineuvoja Hei vain, kaikki rakkaat lukijat! Arvon kontaktin parisuhdeguru,

On ollut suuri ilo lukea lähettämiänne kysymyksiä, sillä ne ovat herättäneet monenlaisia ajatuksia ja muistoja menneiden vuosien varrelta. Kaikkien vuosien jälkeen edelleen halutaan kesyttää sitoutumiskammoinen, tietää paremmin miehen roolista tai kysytään seksivinkkejä. Vastasin näihin kysymyksiin ohessa olevan soittolistan voimalla (ja ehkä myös punkkupullon avulla, koska ennen kaikkea kaikilla ammattiauttajilla on ongelmia itsellään). Toivottavasti näistä vastauksista on myös monille lukijoille apua elämässä! Rattoisia lukuhetkiä!

Miten voisi olla miehenä hellä ja rakastava ja samalla kuitenkin päättäväinen ja määrätietoinen? Ja kohdella naista hyvin ja silti olla yhtä vetovoimainen kuin rentuhtavat miehet? Nimimerkki Vaatimusten ristiriidassa paikkaansa etsivä Hei, vaatimusten ristiriidassa paikkaansa etsivä! Voi, tätä nyky-yhteiskuntaa ja miessukupuolta, joka on miehisen roolin ja hoivaroolin välissä! Ensinnäkin haluan aloittaa jälkimmäisestä kysymyksestäsi. Vetovoimalle ei voi mitään. Joillakin on luonnostaan tätä karismaa, eikä sitä voi ostaa kaupasta. Toinen asia on opetella olemaan charmikas. Silloin kannattaa kiinnittää huomiota yleisesti pukeutumiseen ja ulkonäköön kuin myös käytöstapoihin. Käytöstavat ovat aina kultaa, ja jos hallitsee etiketin, kohtelee myös todennäköisesti myös naista hyvin, ellei ole täysi mulkku.

Terveisin, Kontaktin deittineuvoja

Ja ensimmäiseen kysymykseen: Hellyys, rakastaminen, päättäväisyys ja määrätietoisuus eivät ole keskenään ristiriidassa. Hellyyttä ja rakastamista voi osoittaa juuri huomioimalla puolisoa, vaikka keittämällä kahvit aamulla valmiiksi, hieromalla niskat tai laittamalla hyvää yötä -viestin. Päättäväisyyttä ja määrätietoisuutta voi osoittaa sillä tavalla, että tietää mitä haluaa, eikä anna minkään tulla tielle. Jos tekee mieli nyt sisäfileetä, niin sitten te teette sitä ruuaksi! Rohkeasti pitää sanoa oma mielipiteensä huolimatta siitä, että pelkää tulevansa teilatuksi. Se on myös toiselta puoliskolta parhainta rakastamista ja hellyyttä, että huomioi toisen halut ja ajatukset. Mutta päättäväisyys ja määrätietoisuus eivät saa mennä hulluuden puolelle. Jos toinen puoli ei ymmärrä sinua sellaisena kuin olet, ei hän ole sinun arvoisesi.

Deittineuvojan soittolista • Miehistä viis! – Chisu • How to be a heartbreaker – Marina & the Diamonds • Maneater – Nelly Furtado • Slow – Kylie Minogue • Erotica – Madonna • Anna mulle piiskaa – Apulanta • S&M – Rihanna • Seksi vie, taksi tuo – Nylon Beat • Säännöt rakkaudelle – Anna Puu • Single ladies (Put a ring on it) – Beyoncé • Puhu äänellä jonka kuulen - Happoradio • Lähtisitkö – Pave Maijanen • Kaksi puuta – Juha Tapio • Kuka keksi rakkauden – Kaija Koo

Moro! Monennella deitillä sosiologi antaa? Nimikerkki Kauppislainen Moro, moro! Sosiologi antaa sillä deittikerralla, jolla murrat hänen kylmän ja teennäisen ulkokuorensa ja pääset raapaisemaan pintaa syvemmältä. Jos siis edes sellaista onkaan.

Onko oikein pyytää poikaa heti ensimmäisille treffeille kotiin? Jaksa tuonne mennä katuja kuluttaan, jos toinen on vaikka hullu.

Heippa diettineuvoja! Onpa hyvä kun teillä on tällainen palsta näin uuden vuoden kunniaksi! Itsekin olen monen muun tapaan päättänyt laittaa elämäntapani täysremonttiin ja laihduttaa kevään aikana 8-10 kg. Olen siis aika pulska poika, en kauhean pitkä enkä tykkää liikkua. Syön paljon sipsejä, juon limuja ja rakastan kebabia. Rakas diettineuvoja, mitä minun pitäisi syödä jotta laihtuisin liikkumatta?

Nimimerkki Hullunpelkoinen Hoi vain, hullunpelkoinen! Kysymyksesi on monitulkintainen sen suhteen, miten kauan olette tunteneet, mutta oletan, että ette ole kovin kauan. Deittineuvoja ei ikinä kutsuisi ketään ensimmäisille treffeille kotiin tai ensimmäisiltä kotiin. Juuri sen tähden, ettei ensimmäisien treffien jälkeen voi olla täysin varma, onko toisella kaikki piuhat paikoillaan päässä. Sen tähden suosittelen, että ennemmin vasta toisella kerralla.

Nimimerkki Päättäväinen paksukainen Hei, läski. Oletko koskaan katsonut Pikku Britanniaa? Siellä muuan ruokaneuvoja kehottaa syömään pölyä. Kokeile samaa.

Miten saan sitoutumiskammoisen miehen itselleni?

Hei deittineuvoja! Olen samalla kurssilla teekkaritytön kanssa, joka vastoin kaikkia luonnolakeja on tosi kuuma. Haluaisin pyytää häntä ulos, mutta ongelma on, etten tiedä missä teekkaritytöt tykkäävät käydä. Onko Helsingissä paikkaa johon hänet voisi viedä, vai joudunko odottelemaan ensi vuoden Digi expo-messuja?

Nimimerkki Jahkailuun kyllästynyt Hyvä jahkailuun kyllästynyt, sitoutumiskammoiset ovat mielenkiintoinen ryhmä. En voi antaa kysymykseesi selkeää neuvoa, koska en tunne tapausta sen tarkemmin, mutta minusta paras tapa olisi voittaa hänen luottamuksensa. Hiljaa hyvä tulee, vaikka se vaatiikin hermoja. Toista ei saa pakottaa, vaikka voikin hiukan painostaa, mutta liikakin on liikaa. Kesyttämällä onnistuu.

Nimimerkki Pihkassa teekkariin Hei vain, teekkariin retkassa! Kuulostaa todella poikkeukselliselta tapaukselta. Vastaan kuitenkin, ettei sinun tarvitse odottaa sinne asti ja kärvistellä. Jos te olette kuitenkin samalla kurssilla, niin kannattaisiko valita treffipaikka jotenkin kurssiin liittyen? Tai ehkäpä vanha kunnon kahville tai päiväkaljoille olisi turvallisin valinta. Onnea matkaan ja sormet valmiina pelinappuloille!

Arvoisa deittineuvoja! Minulla on kiperä ongelma: tyttöystäväni, joka on sosiologi, pyysi minua kuiskimaan tuhmuuksia korvaansa kun olimme viimeksi silleen. Tuhmuudet, jotka tavallisesti ovat tepsineet, eivät nyt lainkaan toimineet. Mitkä tuhmuudet sytyttäisi sosiologin? Pitäiskö kokeilla sellaisia kuten veroton pääomatulo tai panssarilasikatto? Vai oonko ihan hakoteillä?!

Moikkuli! Haluaisin viedä söpön pojan treffeille ja ongelma ei ole pyytäminen. Ongelma on, että haluaisin eettisesti kestävän deitti-illan. Siis sellaisen, jossa ei lokeroiduta sukupuolirooleihin, ei sorreta köyhiä ja heikkoja eikä pilata luontoa. Voitko antaa pari vinkkiä tällaiseen deittailuun?

Nimimerkki Apua tuhmuuksiin Voi raukkaa! Eivät pienet sosiologin alut syki kauaa sille, että kuiskit tuhmuuksia korville. Sosiologien korvat tottuvat monenlaisille tuhmuuksille, kun tajuavat paremmin maailman raadollisuuden ja sen, ettei sille voi lopulta oikeastaan mitään. Vanhemmat sosiologit syttyvät tietysti rooleista ja roolileikeistä! Sosiologi syttyy siitä, että pukeudut esimerkiksi riistäjäkapitalistiksi tai kylmäksi virkamieheksi, joka uhkailee byroktatian rautahäkillä. Selvitä, mistä sosiologisesti mielenkiintoisesta aiheesta tyttöystäväsi on kiinnostunut, ja käytä mielikuvitustasi. Hauskoja roolileikkejä!

Nimimerkki Eettisesti epätoivoton Heipä hei! Ensinnäkin haluan sanoa, että et tule saamaan koskaan tällaisia unelmatreffejä, jossa ei jotakin jollakin tapaa sorrettaisi, sotkettaisi ja lokeroitaisi (lokeroitsit kysymyksessäsi henkilön pojaksi ja samalla sukupuolirooliin). Mikä tahansa tapa sortaa jotakin. Ehkä kannattaa vain opetella elämään sellaisen asian kanssa, että joku loukkaantuu jostakin asiasta kuitenkin. Mielensä pahoittajia on niin paljon.

PJ:n P.S. Ihan omia juttuja Jotkin asiat tuntuvat aivan erityisiltä. Ei siis muuta kun niitä tekemään.

Kuva: Nina Eskelinen

uheenjohtajakauteni viimeiseen PJ:n P.S.:ään sain ohjeeksi, että lehden teema on intohimot ja rakkaus. Onpa laaja aihe, ajattelin aluksi. Mutta ei se ole. Erilaiset intohimot itselle tärkeitä asioita kohtaan ja rakkaus itselle tärkeää ihmistä kohtaan ovat itse asiassa aika samanlaisia. Molemmat tuntuvat todella erityisiltä ja maagisen innostavilta. Aika kuluu kuin siivillä, eikä siinä hetkessä mikään muu ole tärkeää. Se voi olla urheilua, liikuntaa, pelin pelaamista, lukemista, kirjoittamista, musisointia, postimerkkeilyä, pitsinnypläystä tai mitä vaan. Tärkein tuntomerkki intohimolle on se, että se vangitsee mukaansa ja kiinnostaa aina vaan. Eikä siinä itsessään välttämättä ole mitään järkeä, mutta on järkevää olla tällaisia intohimoja. Tasainen elämä tarvitsee intohimoja, jotka saavat vauhtia kehoon ja mieleen. Toisaalta epätasainen elämä tarvitsee vakaina ja varmoina pysyviä intohimoja. Niitä mun ihan omia juttuja. Aika usein kysyn ihmisiltä, mikä on juuri sinun oma juttusi, joka innostaa. Sellainen ehkä jo lapsuudesta asti elämässä ollut asia, joka jostain syystä on aina hyvin erityinen. Se voi olla selvästi nimettävissä oleva harrastus, mutta myös vaikeasti selitettävä yleinen kiinnostuksen kohde. Vaikkei olisi harrastanutkaan vaikka pesäpalloa koko elämäänsä, voi olla jokin muu asia, joka saa aina innostumaan. Aikaiset ja hiljaiset aamut, Aku Ankan taskukirjat, uudet vaatteet, vanhat vaatteet, kaakkoisaasialainen ”Intohimossa itsessään ei välttämättä arki, shakki, sulkapallo tai mikä vain. ikuinen kiinnostuksenkohteeni on aina ole mitään järkeä, mutta on järkevää ollutOma – ja tulee aina olemaan – autot ja liikenne. olla tällaisia intohimoja.” Olen vauvaikäisestä alkaen seurannut liikennettä ja autoja. Lapsena katsoin rallivideoita ja luin autolehtiä jo ennen kuin opin lukemaan. Sittemmin ahmin kaiken mahdollisen autoihin liittyvän triviatiedon. Järjestelen tätä kirjoittaessani tänään myös autolehtikokoelmaani työhuoneeni uusiin hyllyihin. Kokoelmassa on lähes 1 000 lehteä, ja suurin osa on luettu kannesta kanteen. Autoista ja liikenteestä innostumisessa ei ole varsinaisesti mitään järkeä. Auto ei ole aina fiksuin kulkuneuvo eikä ratkaisu maailman ongelmiin. Silti kun tällainen intohimo on, se kannattaa hyödyntää. Elämä on huikeaa, kun on teema, jonka ympärillä aina innostuu. Voin puhua, lukea tai kirjoittaa autoista ja liikenteestä tuntikausia. Lopettaa pitää vasta kun tulee nälkä tai on pakko mennä johonkin. En ole hirveästi hillinnyt intoani missään vaiheessa, mikä tietysti on ollut joskus raskasta lähipiirille. Toisaalta se on johtanut töihin: tein abivuonna autoaiheista nettisivua/blogia ihan omaksi ilokseni, mutta se huomattiin. Lukion jälkeen minua jo pyydettiin töihin autoja liikennetoimittajaksi. Ja sillä tiellä ollaan. Lisäksi nyt sosiologian opinnot vielä entisestään laajentavatkin mahdollisuuksia toimia autoilun ja liikenteen asiantuntijatehtävissä. Hölmöstä innostuksesta saattaakin kasvaa oikein fiksua tekemistä. Mikä on sinun intohimosi? Nauti siitä, ja tee sitä vapaasti sillä innolla, mikä sinulla siihen on. Bongaile myös opiskeluissa teemoja, joista saisi jotain ideoita omaan juttuusi. Lue tenttikirjoja ja tee harjoitustehtäviä sellaisella tausta-ajatuksella, miten nämä liittyvät sinun aiheeseesi. Yhtäkkiä huomaat olevasi huippuasiantuntija juuri niistä asioista, jotka sinua eniten kiinnostaa. Se on huikean hienoa! P.P.S. Kiitos kaikille kuluneesta vuodesta ja onnea tulevaan uudelle mahtavalle puheenjohtajalle Niinalle sekä koko uudelle upealle hallitukselle.

Raimo Tengvall

puheenjohtaja

Fuksilta Eka syksy Tsadissa

Kuva: Juha Randelin

lin varannut ensimmäistä kertaa ajan YTHS:lle täällä. Varasin kaiken varalta paljon aikaa matkaamiseen ja tutkin huolellisesti edellisenä iltana reittioppaasta, miten päästä Töölönkadulle parannuttamaan hampaani. Puhelimessakin oli valmiina karttaohjelmat ja androppaat, mutta silti kaikki meni heti alkumetreillä pieleen. Katsoin kartasta mistä spora (ensimmäisiä slangisanoja, jotka opin) numero kahdeksan lähtee ja pysäkkiä lähestyessäni iski paniikki: tuollahan se kasi jo menee, nyt tuli kiire! Syöksyin yli katujen ja ehdin kuin ehdinkin ratikan kyytiin ja onnittelin itseäni upeasta suorituksesta. Tutkin puhelintani rauhassa (ensimmäinen selviytymiskeino, jonka opin julkisissa kulkuvälineissä liikkumiseen, kun ei halua katsoa kanssamatkustajia – tämä tosin koskee lähinnä metroissa matkustelua), kunnes tajusin, että valitsemani spora kulkikin väärään suuntaan. Tuolloin en vielä tiennyt sitä, että olisin voinut vain istua kyydissä täyden kierroksen ja aloittaa alusta pysäkillä, jossa olin rynninyt kyytiin, vaan hyppäsin kyydistä pois, juoksin takaisin pysäkille josta nousin kyytiin aikaisemmin ja siitä uuteen ratikkaan. Osasin jopa jäädä aivan oikein pois Töölöntorilla, mutta hanjatkuivat vielä sielläkin. Lopulta Goo”Uusi, entuudestaa hyvän päivän tuttu kaluudet gle mapsin ja avuliaiden tuntemattomien avulla kaupunki on edellisen tarinan tavoin pääsin perille – ja vieläpä ihan ajoissa! Tarina opettaa siis sen, että aikaa kannataiheuttanut välillä hämmennystäkin, taa varata uudessa kaupungissa liikkumiseen mutta pääasiassa Helsinki on näyttänyt ja eksyminen ei ole vaarallista. Olen sosiologiminulle ystävälliset kasvonsa.” an opinnot tänä vuonna aloittanut fuksi, mutta opintoja minulla on jo viime vuodelta Jyväskylän yliopistosta kerättynä. Uusi, entuudestaa hyvän päivän tuttu kaupunki on edellisen tarinan tavoin aiheuttanut välillä hämmennystäkin, mutta pääasiassa Helsinki on näyttänyt minulle ystävälliset kasvonsa. Kliseisesti sanottuna Helsinki ei nuku koskaan, ainakaan täysin. Tapahtumia riittää vaikka joka illalle, ainakin jos otetaan yliopiston riennot mukaan. Itselläni ne ovat jääneet ikävä kyllä vähemmälle, kun olen juossut lavarunousillasta tamppaamaan Lauantaidiskoon ja kirjaimellisesti juossut ympäri Hietsua ja Larua (toinen ja kolmas slang… antaa olla), mutta ehkä keväämmällä ehtii paneutua yliopistokarkeloihinkin. Lenkkeilyyn hurahtaneena varsinkin edellä mainitut alueet on tullut jo hyvin koluttua läpi. Kivaa vaihtelua ”tavalliseen” lenkkeilymaisemaan on myös Baanalla pinkominen – en vuosi sitten tiennyt, että tänä syksynä sitä lenkkeillään ihan ytimessä. Helsinki tuo uuden lisän myös lenkkeilyyn. Merituuli on hyvä kirittäjä - ainakin myötätuulessa juostessa. Ja sitten se yliopisto-opiskelu täällä. Väkisinkin tulee verrattua Jyväskylän yliopistoa joka asiassa Helsingin vastaavaan. Ensimmäisenä päivänä ihmetytti rakennusten koko ja tyylikkyys. Toisena päivänä kummastutti e-tenttien puute ja yliopistoa esitelleen opettajan varoitus: kaikki kurssin vetäjät eivät välttämättä laita luentokalvoja nettiin. Onneksi edellinen uhkaus ei ole ainakaan vielä osoittautunut todeksi ja e-tenttiakvaariokin on tulevaisuudessa tulossa. Ja positiivinen ero opiskelutavoissa Jyväskylään verrattuna ainakin viime vuoden perusteella, on lukupiiri. Tähän mennessä se on ollut ehdottomasti paras tapa opiskella, mitä olen koskaan kokeillut. Kaiken kaikkiaan Helsinki, yliopisto-opiskelu täällä ja elämä ylipäätään on ollut paljon päräyttävämpää kuin olen osannut odottaakaan. Olen nähnyt kaupungista vasta murto-osan, piirit eivät ole (ainakaan vielä) käyneet pieniksi, nähtävää, koettavaa ja opittavaa riittää. Tästä on hyvä jatkaa.

Karoliina Kalliola

Kirjoittaja on Kontakti-lehden uusi päätoimittaja vuonna 2014

Vaihtoehtoja Gerelle ja Grantille Joulut ja uudetvuodet on lusittu, 2014 käynnissä vihdoinkin talvisessa säässä ja ystävänpäivä lähestyy kovaa vauhtia. Suklaan, sydämien ja kaiken kivan pörröisen lisäksi monille oleellinen osa kyseistä rakkauden päivää ovat myös romanttiset elokuvat. Kuitenkin maailmantuskasta kyynistyneelle sosiaalitieteilijälle romanttisten komedioiden hattarainen parisuhdepaatos saattaa tuottaa pahoinvointia ja jotain vaihtoehtoja siirappiselle deittileffalle pitäisi löytää muita vaihtoehtoja. Ei hätää! Tässä pari vaihtoehtoista elokuvaa katsottavaksi, jos mukavuusalueen ulkopuolelle loikkaaminen tai vähemmän romanttinen rakkauselokuva kiinnostaa. Scott Pilgrim vs. The World (2010)

Chasing Amy (1997)

Leffavalikoiman lähimpänä romanttista hömppäkomediaa oleva pätkä. Perinteistä kaavaa kuitenkin rikkoo jälleen kroonisesti kiusaannuttavaa hahmoa esittävä Michael Cera sekä hyvin avokätisesti viljelty nörttihuumori. Scottin ja seitsemän enemmän tai vähemmän ikävän exän kohtaamisista, varsin tyylikkäistä erikoistehosteista ja ainakin allekirjoittaneelle kohtuullisen hyvin uponneesta huumorista muodostuu ihan viihdyttävä paketti. Selkeänä ongelmana kuitenkin esiin nousee juonenkäänteiden ja huumorin osittainen perustuminen alakulttuuriviittauksiin, mikä rajaa kohdeyleisön kovin pieneksi. Jos Michael Cera miellyttää, mutta Scott Pilgrim ei, niin vaihtoehtoisesti suosittelen Junoa.

Säännöllisesti korrektin ja epäkorrektin välisellä harmaalla alueella majailevan ohjaaja-käsikirjoittaja-näyttelijä-mitälie Kevin Smithin kolmas elokuva keskittyy muutaman sarjakuvapiirtäjän ihmissuhdesotkujen seuraamiseen samalla sivuten useita yllättävänkin syvällisiä aiheita. Poika tapaa tytön -hutusta rakennetaan varsin mielenkiintoinen ihmissuhdesotku, jossa päähenkilöt joutuvat tekemään päätöksiä rakkauden ja ystävyyden ristiriitaisuuden ja seksuaalisen suuntautumisen häilyvien rajojen suhteen. Chasing Amy ansaitsee paikkansa niiden harvojen elokuvien joukossa, joissa Affleckin Benkku on onnistunut roolissaan.

Arvosana kohderyhmälle: 7+

Arvosana: 7.5

Muille: 6

High Fidelity (2000)

Eternal Sunshine of the Spotless Mind (2004)

”Did I listen to pop music because I was miserable? or was I miserable because I listened to pop music?” Robia ahdistaa: rakkauselämä tökkii, keski-iän eksistentiaalinen kriisi painaa päälle ja omassa levykaupassa joutuu kestämään kahta enemmän tai vähemmän sosiaalisesti kyvytöntä työtoveria. Rob joutuukin aloittamaan itsetutkiskelun epäonnistuneiden romanssien reflektoinnilla ja rakentamalla uudelleen oman elämänsä narratiivia muun muassa levyhyllyä järjestelemällä. Kerronnassa hyödynnetäänkin kivasti Robin tuntemuksia, joita katsojalle puretaan monologimuodossa. Elokuvalle suuri plussa putoaa uskottavista hahmoista, Robin ja tämän työkavereiden musasnobeilut sekä älyttömän onnistunut soundtrack.

Kenties yksi 2000-luvun kovimmista herkistelyleffoista, joka ajallisesti sijoittuu sopivasti ystävänpäivän tienoille. Myöskin varmasti monien näkemä ja jopa DVD-hyllystä löytyvä pätkä, mutta ei anneta sen häiritä. Charlie Kaufmanin Oscar-pystilläkin palkittu käsikirjoitus ottaa vauhtia persoonallisuuksiltaan lähes vastakkaisten ihmisten parisuhdetouhuista, menettämisen tuskasta ja yleisestä elämän merkityksettömyyden kokemuksesta ja hyppää turhia säästelemättä jopa hieman Lynchmäiseen ihmismielen tutkiskeluun. Jim Carreyn hahmon alitajuntaisia happotrippejä katsoessa tulee välillä miettineeksi, että mikä tässä elokuvassa muka on herkkää. Odotus kuitenkin palkitaan ja kyynisempikin elokuvanystävä saattaa kyyneleen tirauttaa.

Arvosana: 8+

Arvosana: 8.5

Oikein mainiota vuotta 2014 ja aikaista ystävänpäivää itse kullekin! Nimimerkki: En pidä siirapista

Kontakti ry:n

55. vuosijuhla vuosijuhla 29.3.2014

Ravintola Uunisaari Klo 17.00 alkaen Juhlapuhujana M. A. Numminen Jatkot: Alina-sali Muista myรถs Sillis seuraavana aamuna!

KONTAKTI Helsingin Yliopiston sosiologian opiskelijoiden lehti