Kontakti, 1/2014

Kontakti

1 / 2014

ympäristö ja kierrätys

roskisten saalistus yhdistää s. 6

kirppari kohtaamispaikkana s. 20

ympäristösosiologia & yhteiskuntatieteellinen ympäristötutkimus s. 16 puhdistuva muoti s. 10

1

helsingin yliopiston sosiologian opiskelijoiden lehti

”

Unelmani vaikuttamisesta on toteutunut.

Antton

ERITYISAVUSTAJA VTM, M.A.

”

Tiesin koulutuksen antavan valmiudet monenlaisiin töihin.

SINÄ OLET .

A J A T T U K I A V

Anu

OSASTONJOHTAJA YKSITYISSEKTORILLA VTM

Mutta millainen?

Tee testi osoitteessa www.sinaoletvaikuttaja.fi.

2

ii na

l o r ka

pääkirjoitus

mo

na

Talvivaaran kipsisakka-altaiden vuodot, Sini Saarela ja Greenpeace Jäämerellä, Kivinokan kaupunginosan säilyminen virkistyskäytössä.

Ympäristö ja kierrätys ovat läsnä niin jokapäiväisessä elämässä kuin globaaleissa ongelmissakin. Se on ollut ajankohtainen aihe jo usean vuosikymmenen ajan on ja sitä edelleen. Ympäristö ja kierrätys valikoitui myös ensimmäisen toimittamamme Kontakti-lehden teemaksi.

Ensimmäinen lehti oli harjoittelua sen parissa, mikä tuntuu lehden teossa omalta jutulta. Lopulta päädyimme Monan päävastuun olevan lehden visuaalisessa ilmeessä ja taitossa. Karoliinan kiinnostus on taas enemmän kirjoittamisen parissa.

Tervetuloa seuraamaan Kontaktia vuosimallia 2014!

Kesäterkuin,

Karoliina ja Mona, päätoimittajat

3

Kontakti

1 / 2014

ympäristö ja kierrätys

sisältö: s. 3 pääkirjoitus

s. 6 roskisten saalistus yhdistää s. 10 puhdistuva muoti s. 14 vain keepcup juttuja s. 16 ympäristösosiologian nousukausi s. 20 kirppari kohtaamispaikkana s. 22 pj:n p.s. s. 23 kontaktin hallitus 2014 s. 26 puhdasta ruokaa ei ole s. 27 kolme vujutarinaa s. 28 kontakti ry 55-vuotta 4

kontakti 1 2014 Julkaisija: sosiologian opiskelijain yhdistys kontakti ry päätoimittajat: Karoliina kalliola mona roininen kirjoittajat: karoliina kalliola senja rajalin maisa lampinen mona roininen niina saren kannen kuva: inka lähteenaro taitto: mona roininen paino: Picaset oy painos: 100kpl

5

kontakti saa hyy:n järjestölehtitukea.

Roskisten saalistus yhdistää SENJA RAJALIN

Ympäristön puolesta voi puhua, mutta osa meistä valitsee suoran toiminnan.

Roskiksesta voi löytää opiskelijabudjettiin sopivan ruokavalion sekä uusia ystäviä.

Tuomas Lilleberg, 23, opiskelee ympäristötieteitä Helsingin yliopistossa, ja ympäristö kiinnostaa häntä myös vapaa-ajalla. Vähentääkseen jätteen määrää Lilleberg hankkii ravintonsa roskiksista.

”

Roskiksilla voi törmätä ihmisiin, joiden kanssa voi ”saaliin” lisäksi jakaa myös yhteisen ajatusmaailman.

6

”

NUORI MIES kaivaa laukustaan luomujugurttijuoman ja rasiallisen vihreitä viinirypäleitä yliopistoravintola Physicumissa, Kumpulan kampuksella. – Roskiksesta nämäkin, hän kertoo ja virnistää.

mien juttuna, Lilleberg tiivistää ennakkoluulot. Hän on huomannut, että dyykkaaminen yhdistyy ihmisten mielikuvissa yhä köyhyyteen ja epähygieenisyyteen. Myös dyykkaamisen lainvastaisuus epäilyttää kuuliaisia kansalaisia. Lilleberg on onnistunut rikkomaan ihmisten stereotypioita vietyään heidät dyykkaamaan.

Innostus dyykkaamista kohtaan syntyi kaksi ja puoli vuotta sitten monitieteisten ympäristöopintojen johdantokurssilla. Lilleberg teki opiskelijatovereidensa kanssa ryhmätyön ruokahävikistä, ja luvut – Dyykkaus on järkyttivät: Suomessa heitetään syömäkelpoista ruokaa roskiin vähän niin kuin yhvuosittain noin 400 miljoonaa teinen harrastus, Lilleberg nauraa. kiloa. Yksi ryhmäläinen oli kokenut dyykkaaja ja hän osasi neuvoa, mistä roskiksia löytää ja miten niillä tulee toimia.

”

ALUSSA DYYKKAAMINEN oli hankalaa, mutta vähitellen siitä tuli osa arkea. Lilleberg oppi sovittamaan dyykkauspaikat osaksi omia kulkureittejään.

– On ne muutamat paikat, joissa pysähtyy aina, jos on vähänkin aikaa, hän kertoo. Aarreaitat sijaitsevat yleensä ruokakauppojen takana.

Yhteiskunnallisen vaikuttamisen halun lisäksi roskiksissa vetää puoleensa dyykkaukseen sisältyvä urbaani seikkailu. – Oppii löytämään omasta lähiympäristöstään paikkoja, joissa ei ole koskaan aiemmin käynyt, Lilleberg kertoo silmät loistaen. Myös rahan säästämisen riemu motivoi.

Dyykkaamiseen liittyy monia virheellisiä käsityksiä.

– Sitä pidetään likaisena pum-

dyykkausyhteisöjä. Yhteisössä, johon Lilleberg itse kuuluu, järjestetään ekskursioita aloittelijoille, jaetaan kokemuksia, sovitaan yhteisistä dyykkausretkistä ja pistetään ruokaa jakoon.

Lilleberg pitää dyykkausyhteisöä tärkeänä tiedonjaon väylänä ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen välineenä. – Yhteisö madaltaa kynnystä oppia uusi elämäntapa, hän myöntää muttei koe oman toimintansa olevan riippuvainen yhteisöstä.

LILLEBERG HALUAA TUODA DYYKKAUSTA JULKI, vaikka suosion kasvu luultavasti hankaloittaisi toimintaa entisestään. – Kaupat todennäköisesti sulkisivat roskiksiaan, Lilleberg arvelee. Julkisuus voisi kuitenkin herättää kehittävää keskusVAIKKA LILLEBERG käy telua ja paineen tehdä asioille roskiksilla enimmäkseen yksin, jotakin. Lilleberg toivoo, että parhaat dyykkausmuistonsa hän tietoisuus dyykkauksesta auton kokenut ryhmässä. Dyyktaisi huomaamaan yhteiskunkaaminen on tuonut Lillebernalliset epäkohdat sen taustalla. gille uusia ystäviä ja lähentänyt – Pitäisi puuttua syyhyn eikä suhteita vanhojen kavereiden vain kieltää dyykkausta, joka on kanssa. – Dyykkaus on vähän seuraus, hän puuskahtaa. niin kuin yhteinen harrastus,

Lilleberg korostaa myös hän nauraa. Roskiksilla voi dyykkaajien omaa vastuuta törmätä ihmisiin, joiden kanssa maineestaan. On tärkeää, etvoi ”saaliin” lisäksi jakaa myös teivät dyykkaajat käytöksellään yhteisen ajatusmaailman. Silloin anna aihetta leimata toimintaa tällöin samankaltaiset aatteet pelkäksi kansalaistottelematsytyttävät ennestään tuntemattomuudeksi, jolloin sen yhteistomat ihmiset keskustelemaan kunnallinen sanoma hukkuu. ympäristöasioista maailmanpe- – Ei kukaan halua sallia dyykkalastushengessä. usta jos se on pelkkää perseilyä, Lilleberg muistuttaa.

Sosiaalisessa mediassa dyykkaus on järjestäytynyttä sosiaalista toimintaa. Facebookiin perustetaan jatkuvasti uusia

”

7

Aloittelevan dyykkaajan

10 käskyä:

1.

2.

3.

Tutustu siihen, mitä merkinnät ”parasta ennen” ja ”viimeinen käyttöpäivä” oikeasti tarkoittavat.

Ota haltuun mikrobiologiset perusasiat ja käytä aistejasi, jotta tunnistat pilalle menneen tuotteen.

Mene roskiksille vasta kaupan sulkemisajan jälkeen.

4.

5.

6.

Taskulamppu ja hanskat ovat suositeltavia varusteita.

Pidä matalaa profiilia, äläkä metelöi.

Viivy roskiksilla vain niin kauan kuin on tarpeellista.

7.

8.

9.

Älä ikinä riko tai roskaa paikkoja, vaan jätä ne siistiin kuntoon.

Älä koskaan näyttäydy dyykatessa päihtyneenä.

Jos paikalle ilmestyy paikan työntekijä tai vartija, älä jää väittelemään toiminnan oikeutuksesta, vaan häivy vähin äänin.

10.

Muista, ettei laki ole puolellasi.

8

– Sitä pidetään likaisena pummien juttuna, Lilleberg tiivistää ennakkoluulot.

9

”

KUVAT: INKA LÄHTEENARO

”

PUHDISTUVA MUOTI KUVITUS: SENJA RAJALIN

MAISA LAMPINEN

10

Muodin kiertokulku on erittäin nopeaa ja uusia trendejä luodaan samalla, kun käyttäjät vasta totuttelevat edellisiin.

Koska uusia mallistoja luodaan monta kertaa vuodessa ja vaatteita tuotetaan jatkuvasti, herää kysymys muodin ekologisuudesta ja siitä, mitä toimia muotitalot ja -ketjut tekevät ympäristön hyväksi.

Monet yritykset ovatkin ottaneet askeleita parempaan suuntaan koskien luontoystävällisempää tuotantoa. laboratoriokokeita niiden käytöstä, pyritään tuotannon läpinäkyvyyden edistämiseen.

Kemikaalien lisäksi niin ikään veden käyttöä on alettu tarkkailla. Suuria määriä vettä käytetään eri tuotantovaiheissa, mutta eniten sitä kuluu puuvillapeltojen kasteluun. Veden ollessa niukka resurssi, monet muotiketjut ovat sitoutuneet vastuullisempaan veden käyttöön ja esimerkiksi H&M tekeekin yhteistyötä ympäristöjärjestö WWF:n kanssa asian edistämiseksi. Veden ja kemikaalien käytön vähentämisen lisäksi vaateteollisuudessa yleinen ympäristöteko on vaatteiden uusiokäyttö. Myymättä jääneet vaatteet lahjoitetaan usein sellaisenaan niitä tarvitseville tai niiden materiaalit kierrätetään ja käytetään uusien tuotteiden valmistamiseen.

Sain lisätietoa Lindexin suhtautumisesta ympäristöasioihin ketjun Suomen markkinointikoordinaattorilta Jenni Mikkoselta.

Ympäristöaktivistit ovat olleet huolissaan etenkin myrkyllisten kemikaalien käytöstä vaateteollisuudessa. Vaatteita valmistettaessa erinäisiä kemikaaleja käytetään esimerkiksi värjäyksessä ja pesussa. Nämä kemikaalit ovat kuitenkin haitallisia sekä ympäristölle että ihmisille, joten niitä tulee vähentää. Suurista Suomessakin tutuista vaateketjuista muun muassa Lindex, H&M ja Zara ovat sitoutuneet osaltaan Greenpeacen ’Detox’ –kampanjan ansiosta vähentämään kemikaalien käyttöä. Tarkoituksena on vuoteen 2020 mennessä poistaa kaikki vaaralliset kemikaalipäästöt tuotannosta ja tuotteista. Haitallisten kemikaalien käyttöä rajoitetaan listalla, jota kaikkien näille ketjuille tuotteita valmistavien tehtaiden on noudatettava. H&M:n lista on yksi alan tiukimmista ja siinä onkin yli 360 kiellettyä ainetta. Ilmoittamalla julkisesti tehtaiden ympäristöön päästämistä kemikaaleista ja suorittamalla säännöllisiä

11

Tuntuuko siltä, että on paineita olla ympäristöystävällinen, koska luonnon vahingoittamista ja muita ympäristölle haitallisia tekoja paheksutaan? Voisiko epäekologisuus aiheuttaa merkittävää haittaa yrityksen imagolle? ”Kaikki mitä teemme vaikuttaa ympäristöön tavalla tai toisella. Jos valitsemme ympäristölle haitallisia materiaaleja tai menetelmiä ja emme siten yrityksenä ota vastuuta teoistamme, aiheuttaa se varmasti haittaa yhtiömme kuvalle. Vastuullisena yrityksenä Lindexin kestävän kehityksen toiminnassa on kyse vastuun ottamisesta ja kestävän kehityksen edistämisestä sekä taloudellisella ja sosiaalisella tasolla että ympäristötasolla. Muodin tuotannosta päätettäessä on myös tärkeää pitää jatkuvasti kestävyys mielessä.”

Miten suhtautuminen ympäristökysymyksiin on muuttunut vuosien varrella? ”Ennen kaikkea on tapahtunut muutos tietoisuudessa kestävään kehitykseen liittyvistä haasteista ja kysymyksistä. Sekä yritykset että yksityishenkilöt ovat enemmän tietoisia siitä, miten toimet ja päätökset vaikuttavat ympäristöön. Yrityksenä pyrimme jatkuvasti kohti kielteisten vaikutusten minimointia ja pidämme tämän työn läpinäkyvänä, mikä on myös tärkeää asiakkaillemme.”

Rajoittaako ympäristöystävällisyys jollain tavalla luovaa työtä? Esimerkiksi se, että tiettyjä materiaaleja ei voida käyttää eettisistä syistä, vaikka ne sopisivatkin vaatteisiin. ”Ei rajoita. Suunnittelijoiden täytyy ehkä jopa olla luovempia yrittäessään suunnitella vaatteita ei-konventionaalisista materiaaleista. Mutta esimerkiksi luomupuuvillan käyttö ei muuta luovaa prosessia ollenkaan.”

Onko ekologisten ja tavallisten materiaalien välillä laatueroja? ”Laadussa ei ole eroja.”

12

Tekeekö ympäristöystävällisyys haastavaksi pitää vaatteiden hinnat alhaisina? Täytyykö Lindexin nostaa hintoja, koska on kalliimpaa tuottaa vaatteita ympäristölle edullisella tavalla? ”Se riippuu tuotantomarkkinoista ja tuotteesta. Kun on vaikkapa kyse Bangladeshissa valmistetusta luonnonmukaisesta trikoosta, hintaero on minimaalinen, koska voimme keskittää ostomme. Kiinasta tuotujen orgaanisten kudottujen materiaalien hinnat ovat hieman korkeammat. Toistaiseksi olemme kuitenkin pystyneet pitämään hinnat kurissa, emmekä nosta vähittäishintojamme.”

Niitä, jotka miettivät ostopäätöstä tehdessään tuotteen valmistukseen liittyviä eettisiä seikkoja ja ympäristökysymyksiä kutsutaan LOHAS-kuluttajiksi. Sanoista Lifestyles of Health and Sustainability tuleva LOHAS-kuluttaja arvostaa ja suosii terveyden ja kestävän kehityksen mukaisia elämäntapoja. Suomessakin tällaisia ostamilleen tavaroille ainakin melko tiukat eettiset ja ekologiset ehdot asettavia ihmisiä on jo kolmasosa kulutusikäisistä. On siis tärkeää, että tiedostaville kuluttajille on helposti saatavilla tietoa tuotteiden eettisyydestä. Esimerkiksi Nanso tarjoaa tällaista tietoa jokaisessa vaatekappaleessa erikseen hintalapun yhteydessä olevilla merkeillä. Suomessa valmistettua tuotetta ilmaisevan tutun Avainlipun lisäksi lapussa on tekstiilien tuoteturvallisuudesta kertova Öko-Tex –merkki. Reilun kaupan sertifiointimerkin tuote saa silloin, kun puuvilla on viljelty Reilun kaupan periaatteita noudattaen.

Ympäristöystävällisyyden tärkeys näkyy yhä enemmän myös itse liikkeissä. H&M kannustaa myymälöissään asiakkaitaan olemaan heittämättä muotia hukkaan H&M Conscious –hankkeellaan. Liikkeissä on keräyslaatikoita, joihin saa laittaa vaatteita merkistä, laadusta ja kunnosta riippumatta ja vastineeksi vaatekassin lahjoittaja saa etukupongin myymälään. Käyttökelvotto-

13

mat vaatteet hyödynnetään energiantuotannossa tai vaihtoehtoisesti kierrätetään ja muutetaan raaka-aineiksi tai muiksi tuotteiksi, kuten siivousvälineiksi. Niin ikään H&M:n säännöllisesti ilmestyvä muotia kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti tarjoama Conscious Collection –mallisto on yksi hyvä esimerkki siitä, kuinka ympäristöystävällisyys voidaan sisällyttää vaateteollisuuteen myös muotia seuraavaa kuluttajaa miellyttävällä tavalla.

Better Cotton Initiativen (BCI) jäseninä esimerkiksi H&M ja Lindex pyrkivät ainoastaan ympäristöystävällisimmällä tavalla tuotetun puuvillan käyttöön. Suomalainen Nanso alkoi käyttää vuonna 2008 Reilun kaupan puuvillaa ja tavoitteena olikin, että aikanaan kaikki vaatteet valmistettaisiin siitä. Hanke osoittautui kuitenkin käytännössä mahdottomaksi, sillä kyseinen puuvilla ei materiaalina sovellu kaikkiin vaatteisiin eikä sitä voida kasvattaa tyydyttämään nykyistä kulutustahtia. Ei yksin riitä, että yritykset kehittävät ekologisia tuotantomenetelmiä, vaan myös yhä useamman kuluttajan tulisi omaksua ympäristöeettiset arvot ja vaatia ekologisuutta. Ihmisten on myös osattava ja ennen kaikkea haluttava tehdä sellaisia kulutuspäätöksiä, jotka tukevat kehitystä kohti puhtaampaa maailmaa.

vainkeepcupjuttuja.

MONA ROININEN

14

KLO 09:48. Varttia yli luennolle ja kahvia edelleen pannussa - otan loput mukaan. Luennolle päästyäni saan kuulla olevani hipsteri. Mutta ihan totta, jos joku asia kannustaa hengailemaan kirjastolla, on se KeepCup tai muu termosmuki, josta voin juoda kaakaon kermavaahdolla.

Hipsteri tai ei, mut tää on kätevä!

mut musta toi laki on termosmukinäkökulmasta itse ikävä. Kahvi tulisi saada joka paikassa omaan mukiin halvemmalla. Kahvila säästäisi pahvimukeissa ja astianpesussa, lisäksi kahvinjuoja saisi fiilistellä ekotekoaan. Toisaalta, Unicafen kahvi on edullista, joten ympäristönsäästämisestä voi maksaa sen 20 snt ylimääräistä.

KAHVIA OMAAN MUKIIN HALVEMMALLA. Vietän päivät kaupungilla aamusta iltaan, joten kahvia kuluu paljon. Kahviloiden pienet take away –mukit vain ärsyttävät. Pinkillä KeepCupillani nappaan mukaan enemmän kahvia ja vähemmän pahvimukeja, ehkä jopa halvemmallakin.

LÖYDÄ SE KIVOIN MUKI. KeepCuppeja myy yliopiston lisäksi muun muassa Kaffecentralen. HYY:n mukin löytää yliopiston kahviloista ihanan turkoosina, mutta Kaffecentralenissa värivalikoima on laajempi. Mukin voi myös tilata KeepCupin verkkosivuilta, jolloin mukin saa koota itse kokonaisuudessaan.

Mukiajatteluni saattaa olla pinnallinen, mutta pinkkinä muki pitää minut vaan takuulla paremmin hereillä!

”

Hipsteri tai ei, mut tää on kätevä!

”

KeepCup on bongattu muun muassa Aino Sinnemäellä. Muki ei siis voi olla kuin cool.

” KELLÄ MUKI ON NÄHTY. Luennolla KeepCup on bongattu muun muassa Aino Sinnemäellä.

Muki ei siis voi olla kuin cool, vaikka sitä dissattiin fuksien puheessa Kontaktin vuosijuhlilla.

Joka tapauksessa, tätäkin juttua kirjoittaessa KeepCup-kahveja on kulunut useampi.

Esimerkiksi Kaisa-talon Gaudeamus-kahvilasta saa kahvin 50 snt halvemmalla KeepCuppiin. Jee, tällähän ihan tienaa!

Unicafen kahviloissa tilanne on tosin toinen – kahvi on mukaanotettuna kalliimpi kuin paikan päällä nautittu, joten kahvista veloitetaan normaali hinta ilman opiskelija-alennusta.

Yleensä siis maksan kahvin ennen sen kuppiin kaatamista ja pakenen paikalta. Vähän ikävää joo, 15

KUVAT: MONA ROININEN

”

Ympäristösosiologian nousukausi KAROLIINA KALLIOLA

16

Terveyssosiologia, ruokasosiologia, ympäristösosiologia... Sosiologeilla riittää tutkimuskohteita ja erikoistumisaloja. Samaa mieltä on Marja Ylönen: ”Sosiologia kokonaisuutena on aarreaitta, josta löytyy monenlaisia työvälineitä tämän yhteiskunnan tarkasteluun”.

Kontakti tapasi ympäristö- ja kierrätysaiheisen numeronsa innoittamana Jyväskylän yliopiston ympäristösosiologi Ylösen ja yhteiskuntatieteellisen ympäristötutkimuksen pioneerin Ilmo Massan, joka hoitaa ympäristömuutoksen ja -politiikan vastuuprofessuuria Viikissä.

M

assan kiinnostus ympäristökysymyksiin syntyi jo lapsuudessa, kun hän seurasi kotipaikkakuntansa joen muuttumista puroksi maatalouden kehittämistoimien takia. Myös 70-luvun öljykriisi ja kuuluisa Kasvun rajat -teos vaikutti häneen syvästi. Massa uskoo, että myös hänen taustansa vaikutti ympäristöasioista kiinnostumiseen: ”Mä olin maalaispoika, tehtiin heinää, elettiin puolittain omavaraistaloudessa.

Ajattelen, että se on ollut tärkeä kokemus”.

Massa on toimittanut ja kirjoittanut lukuisia teoksia, hoitanut ympäristöpolitiikan professuuria kahdeksatta vuotta, ohjannut oman arvionsa mukaan yli 100 gradua ja useita väitöskirjoja. Hän on ollut toimittamassa muun muassa kirjoja Ympäristökysymys ja Vihreä teoria, ja seuraavaksi ilmestyy menetelmäkirja Polkuja yhteiskuntatieteelliseen ympäristötutkimukseen. Massa aloitti sosiaalipolitiikan opiskelijana

ja väitteli ympäristöhistoriasta.

Hän on myös ollut aidosti monitieteinen, kiertänyt laitokselta toiselle aina valtsikasta bio- ja ympäristötieteelliseen tiedekuntaan.

Massa peräänkuuluttaakin monitieteisyyden perään.

Hänen yksi haaveensa on, että eri tieteidenalojen edustajat tekisivät nykyistä enemmän yhteistyötä eri projekteissa. Hän uskoo, että vaikka tuloksia ei heti tulisikaan, ehkä tulevaisuudessa seuraavat sukupolvet katsovat myös mitä naapurialoilla tehdään. Toki monitieteisyydestä puhutaan paljon. Se on kaunis sana. Massankin mielestä näin on ainakin juhlapuheissa: ”Retoriikka kukoistaa, mutta ei välttämättä tapahdu mitään”.

Tieteidenvälistä yhteistyötä toki tehdään hänen mukaansa ja se on yhä kasvamaan päin: ”Meillä ei ole enää varaa tehdä pelkästään yhteen tieteenalaan keskittyvää tutkimusta”.

Hän ihmettelee, miksi puhutaan sujuvasti maailmantaloudesta muttei maailmanekolo17

giasta. Hän pitää mahdollisena, että nykyinen fossiilipolttoaineisiin perustuva talouskehitys saattaa pysähtyä, jolloin on pakko palata enemmän tai vähemmän ekologisen niukkuuden aikaan. Sen välttämiseksi on kuitenkin paljon tehtävissä.

Kulttuurin kehitys on avainasemassa.

Massa kertoo terveisensä sosiologian opiskelijoille siteeraamalla puolalaissyntyistä sosiologia Zygmunt Baumania: ”Kestävään kehitykseen pyrkiminen on mahdotonta yhteiskunnassa, jossa ei ole mitään kestävää. Se on niin kuin nestemäinen moderni, muuttuu koko ajan”. Massa uskookin, että sosiologeilla on realistisempi käsitys yhteiskunnasta kuin vaikkapa luonnontieteilijöillä.

Hänen mukaansa kulttuurin ja luonnon dynamiikkaan perehtyneitä ihmisiä tarvitaan tulevaisuudessa. Lisäksi hän uskoo, että ihan sosiologian perusmenetelmilläkin voi tutkia ympäristökysymyksiä – kuten on jo tutkittukin.

-Miksi

Ympäristösosiologi Marja Ylönen avaa tarkemmin juuri ympäristösosiologian oppialaa. ”Se on yhteiskunnan ja ympäristön välisen vuorovaikutuksen tarkastelua, eli yhteiskunnan ympäristösuhteen erittelyä.”

Myös Ylösen mukaan monitieteisyys on tärkeää, ja sosiologia nivoutuu hänen mukaansa osaksi yhteiskuntatieteellistä ympäristöntutkimusta, johon edellä mainittujen ympäristöhistorian ja -politiikan lisäksi kuuluu myös esimerkiksi ympäristöoikeus. Yhteiskuntatieteellisen ympäristötutkimuksen kanssa yhteistyötä tekee tietenkin biologia, hydrologia ja myös kasvatustieteet. Ylönen mainitsee lisäksi eläinsosiologian, joka on syntynyt ympäristösosiologiasta ja on kasvamassa omaksi itsenäiseksi tutkimusalakseen.

Ympäristösosiologia tarvitsee sekä yhteiskuntatieteiden että luonnontieteiden monipuolista tutkimusotetta.

Ympäristösosiologian keskeisiä tutkimusalueita ovat esimerkiksi ympäristöasentei-

puhutaan maailmantaloudesta muttei maailmanekologiasta? den ja -arvojen tutkimus, ympäristöliikkeiden ja -konfliktien tutkimus ja erilaisten teknologioiden tutkimus. Teknologian suhde ympäristöön on Ylösen mukaan ambivalentti: teknologia voi olla omalta osaltaan aiheuttamassa ympäristöongelmia mutta myös ratkaisemassa niitä. Hän mainitsee esimerkkinä bio engineering -käsitteen, jolla hän viittaa erilaisiin tekniikoihin, joilla pyritään esimerkiksi muokkaamaan ilmastoa. Ilmaston muokkaukseen sisältyy kuitenkin hyvin paljon riskejä, joita ei tunneta, minkä takia sitä voidaan pitää ongelmallisena teknologiana.

Ympäristösosiologia on ollut

18

Jyväskylän yliopiston sosiologian tutkimuksen yksi painopistealueista 20 vuoden ajan.

Ylönen itse kiinnostui ympäristösosiologiasta 1990-luvun puolivälissä, jolloin se oli kuumimmillaan Jyväskylässä. Tuolloin hän kirjoitti gradunsa, joka käsittelee ympäristökonflikteja. Nyt hän toimii Jyväskylän yliopistolla tutkijatohtorina, ja hänen tämänhetkinen tutkimuksensa liittyy ydinvoimaturvallisuuden yhteiskunnallisiin ulottuvuuksiin. Hänet valittiin myös Kansainvälisen sosiologiyhdistyksen ISA:n Enviroment and Society -johtokuntaan.

Ympäristösosiologiasta kiinnostuneille sosiologian opiskelijoille hän suosittelee luonnontieteitä sivuaineeksi, mutta ei näe sitä pakolliseksi.

Ylösen mukaan hyvän alustavan käsityksen alasta antaa Jarno Valkosen toimittama teos Ympäristösosiologia.

KUVAT: MONA ROININEN

19

MONA ROININEN 20

KUVAT: INKA LÄHTEENARO

KIRPPARI KOHTAAMISPAIKKANA

SUVILAHDEN KATTILAHALLILLA KÄY KOHINA. Mutkitteleva jono ulottuu Kattilahallin ovelta Sörnäisten rantatielle asti. Sunnuntainen Kattilahallin kirpputori on auennut.

Kirpparille jonotetaan aamupäivästä sen sulkemiseen saakka. Mistä lähtien kirpputorit ovat olleet jonotuksen arvoisia?

Onko kirppareista tullut jopa muodikas trendi? Kirpputorit ovat tehneet läpimurron.

Luulen, että kirpparit alkoivat kasvattaa suosiotaan Kallio-liikkeen puistokirppiksien kautta. Kallion puistokirppis on pidetty muun muassa Pengerpuistossa. Puistokirpputoreilla myyminen on ollut ilmaista, joka on saattanut mahdollistaa monella ensimmäisen kirpputorimyyjäkokemuksen.

Porukka taisi tykästyä. Erilaisia kirpputoreja järjestetään pääkaupunkiseudulle nykyään lähes

joka viikonloppu. Vaihtoehdois- nähdä myös tavallisen perheen viettämässä päivää yhdessä. ta voi jopa valita. Samana viikonloppuna saatetaan järjestää esimerkiksi sisustuskirpputori, Tärkeimmät vinkkini oikean skeittauskirpputori ja lisäksi kirpparin löytöön: vielä Kattilahallin kirpputori.

AJANVIETTO KIRPPUTOREILLA ei enää rajoitu ainoastaan käytetyn tavaran myyntiin tai ostamiseen. Kattilahallilla pidetään esimerkiksi samaan aikaan kahviota ja ulkona myydään vohveleita. Jonottamaan ei lähdetä ainoastaan tavaran perässä vaan kirpparikävijä saattaa käydä tapaamassa myymässä olevia kavereitaan. Toki vilkaistuaan pari pöytää voi päätyä ostamaan eurolla t-paidan.

Näen kirpputoreista muodostuneen eräänlaisen kohtaamispaikan. Euron t-paita tuntuu entistä paremmalta, kun sitä voi ihailla ystävien ja vohvelin parissa. Kirpputoreilla saattaa

21

1. Facebook Järjestettävistä kirpputoreista tiedotetaan useimmiten Facebook-tapahtumilla.

Suosittelen erityisesti liittymistä ”Kirppistapahtumat Helsinki” Facebook-ryhmään.

2. Itsepalvelukirpputorit Ota selvää lähipiirisi itsepalvelukirpputoreista.

Pieniltäkin kirpputoreilta tekee yllättäviä löytöjä. Helsingin keskustan alueelta suosittelen ykkösenä Kaivarin kanuunaa. Itsepalvelukirpputorien puolesta lempikaupunkini on Turku.

PJ:N P.S.

TOINEN VUOTENI KONTAKTIN HALLITUKSESSA lähestyy pian jo puoliväliään ja pieni itsetutkiskelun paikka lienee kohdallaan. Sosiologit saattavat tunnistaa vallitsevat rakenteet, mutta edes he eivät ole niistä vapaita. Ja hyvä niin, joku syyhän kyseisille rakenteille taitaa olla. Muutamia huomioita olen kuitenkin alkuvuodesta tehnyt.

AINEJÄRJESTÖN MUISTI on lyhyt kuin kultakalalla. Ainejärjestön toimiva elin eli hallitus koostuu tyypillisimmin ensimmäisen ja toisen vuoden opiskelijoista. Muutama kolmannen vuoden sankari saattaa joukkoon myös eksyä. Hallitukseen mennään, kun riemu sosiaalista opiskelijaelämää ja sen uutuuttaa kohtaan on korkeimmillaan. Vaihtuvuus on siis suurta ja tämän vuoksi kokemukset siirtyvät lähinnä vuodesta seuraavaan. Siinä missä kultakalan

kävi selväksi, että muutamia vuosikymmeniä sitten pukukoodillinen pöytäjuhla käyttäytymiskaavoineen olisi ollut ehkä vihoviimeinen tapa juhlistaa TÄMÄ AIHEUTTAA HAAS- sosiologian opiskelijoiden yhteiTEITA JATKUVUUDELLE. söllisyyttä. Villapaitaan pukeuAi siis millaisin kiristyskeinoin tumisen vapaus ei tietenkään määritä juhlan arvoa, mutta olikaan mahdollista saada kaikki kullanmurut maksamaan kertoo ehkä jotain opiskelijakulttuurista. sitsi-ilmoittautumisensa? Ja tähänkö kevätretkeen haettiin KULTAKALAN ELÄMÄ on avustusta oppiaineen rahatoisaalta hyvin onnellista. Poskirstusta, ei suinkaan HYY:ltä, Yhteiskunta-alan korkeakoulu- tilaatikot löytyvät ja vuosijuhlat järjestyvät. Koska kukaan ei tetuilta, Kannustimelta, Wesmuista historiaa kolmea vuottermarck-yhdistykseltä tai itse ta eteenpäin, voi toiminnasta yliopistolta? Meilläkö on toinenkin postilaatikko, johon on muodostaa sellaista, mikä ilahduttaa juuri tällä hetkellä siinä kertynyt vuosijuhlakutsuja jo mukana olevia. useamman vuoden ajan?

KONTAKTIN IHASTUTNIINA SAREN TAVAT 55-VUOTISET UU/ NISAARESSA tarjosivat hyvän KONTAKTI RY:N tilaisuuden myös muistisiltoPUHEENJOHTAJA jen rakentamiselle. Alumnien 2014 kanssa kokemuksia vaihtaessa menneisyyden tuntemus ulottuu viimeiseen kolmeen sekuntiin, on ainejärjestön aikajänne viimeiset kolme vuotta.

22

KUVA: JENNIFER AHLAMAA

23

24

KUVAT: HALLITUS

25

KIRJOITTAJA VIITTAA TEKSTISSÄÄN SIVUIHIN 6-9.

Puhdasta ruokaa ei ole Mary Douglasin mukaan lika on ainetta väärässä paikassa. Siellä, missä on likaa, on myös järjestys. Tonkiessani Tuomaksen kanssa roskista yömyöhällä tajusin, että dyykkaamisessa ei ole minun mielestäni mitään likaista. Monet muut ovat tainneet tajuta saman, ainakin ruuhkasta päätellen.

Helsinkiläiset jonottavat kirppisten lisäksi myös roskiksille.

Johtuuko roskisvillitys heikosta taloustilanteesta vai kasvavasta ympäristötietoisuudesta?

Oli suosiossa kyse mistä tahansa, yhä useampi helsinkiläinen on kanssani yhtä mieltä siitä, ettei ruoan hankkiminen roskiksesta ole väärin.

Vaikka pidän dyykkaamista kaikin puolin järkevänä toimintana, en itse sitä tee. Olen liian laiska kiertelemään paikasta toiseen metsästämässä illallista. Sen lisäksi olen liian nirso kelpuuttaakseni ravinnokseni ihan mitä tahansa syömäkelpoista, mitä roskiksesta löytyy. Kaiken huipuksi minulla on liikaa mielihaluja. Jos mieleni alkaa tehdä mozzarella–salaattia, en lähde etsimään aineksia roskiksesta, vaan säntään kauppaan, mikäli kukkaro sen vain sallii.

Dyykkaamisesta ei voi tulla massailmiötä. Kauppojen ei tarvitsisi sulkea roskiksiaan tappioiden pelossa, sillä Tuomaksen kaltaiset vannoutuneet dyykkaajat ovat harvassa. Ihmiset, jotka asioivat mieluummin Stockan herkussa kuin Lidlissä, eivät varmasti haluaisi lukeutua Roskisten kanta-asiakkaisiin. Keneltäkään ei varmasti ole kokkikilpailujen, karppausbuumien ja nyhtöpossujen myllerryksessä jäänyt huomaamatta, että ruoka ei ole vain ruokaa. Ruoka on valintoja ja valinnat viestejä muille. Kuluttamatta jättäminen on erottautumista siinä, missä kuluttaminenkin.

Senja Rajalin 26

3 vujutarinaa Kontaktin 55-vuotis vuosijuhlia vietettiin keväisessä Uunisaaressa 29. päivä maaliskuuta.

Pyysimme kontaktilaisia kertomaan meille ”vujukokemuksiaan” aiempien sekä tämän vuoden vuosijuhlilta.

”Saavuimme viime vuoden vu-

jujen jatkoille erinomaiset pohjat hankkineina. Paikan päällä huomasimme, että kaikki olivat vielä erinomaisemmassa sekavuustilassa. Emme pystyneet enää juomaan alkoholia, joten haimme puolen litran vesilasilliset ja istuimme mukaviin nojatuoleihin, josta seurailimme kohteliaan tarkkaamattomasti ympärillä tapahtuvia erikoisia asioita.

Parhaimpiin havaintoihin kuului Risto Alapuron vaivihkaiset pokausyritykset, sekä myöhemmin illasta se, kun Alapuro oli jo yrittänyt taistella itsensä kotiin, mutta hänet noudettiin pihalta takaisin, tietenkin suoraan tanssilattialle.

”Unohtumaton kokemus/ trauma parin vuoden takaa: Pöytäosuus oli juuri loppunut, ja ystäväni tarjosi minulle lasillista vettä, koska näytin kuulemma janoiselta. Noh, janoisena tyttönä join lasillisen yhdellä huikalla. Tämän jälkeen tajusin, että veden sijasta lasi olikin ollut täynnä viinaa.

Seuraukset: Vujujatkoilla olin ehkä 15 minuuttia, jonka jälkeen selviytymisvaihde kytkeytyi päälle ja lähdin kotimatkalle. Aamulla sillikselle mennessäni löysin kaulahuivini piritorin laidalta.”

Hienoa oli myös kuinka kontaktin silloinen hallitus oli kokonaisuudessaan humaltunut 80-prosenttisesta viinasta, suoritti tehtävänsä kunniallisesti loppuun, suoritti tulikasteensa, ja lunasti näin paikkansa sydämissämme.”

27

Petteri Pääkkönen vuosijuhlista: mahtavaa tää syöminen ja juominen samaan aikaan!

KONTAKTI RY 55-VUOTTA / RAVINTOLA UUNISAARI / 29. MAALISKUUTA

28

29

30

KUVAT: JENNIFER AHLAMAA

31

Kontakti

1 / 2014

ympäristö ja kierrätys

32