EU:n turvaamat potilaan oikeudet eivät toteudu

Teksti: Martti Ahlstén

Kuva: Docrates

Suomi on toimeenpannut virheellisesti vuonna 2011 voimaan tulleen EU:n potilasdirektiivin. Marinin hallitus ei näytä ottavan asiaa vakavasti. Asiaan liittyvän kansallisen lainsäädännön korjaaminen ei sisälly eduskunnan käsittelyssä olevaan sote-esitykseen, vaikka Suomi on EU:n komissiolle luvannut korjata asian sote-uudistuksen yhteydessä. Tilanteesta kärsivät erityisesti kansalaiset ja jatkossa mahdollisesti sanktioiden muodossa myös valtio.

Sote-uudistus on jo muutenkin suuri urakka, miksi siihen pitäisi vielä sotkea jokin EU:n potilasdirektiivi? Onko sillä suurtakaan merkitystä, tuleeko tänne joku ulkomaalainen hoitoon tai käykö joku suomalainen joskus jossakin muussa EU-maassa hoitoa hakemassa?

”On sillä todella suuri merkitys”, sanoo LPY:n hallituksen puheenjohtaja Ilpo Tolonen. ”Suomi toimii EU-lainsäädännön vastaisesti. Jos tätä asiaa ei viimein saada kuntoon, se hidastaa Suomen sote-uudistuksen toimeenpanoa, pahimmillaan jopa kaataa sen.”

Taustalla on yksi EU:n keskeisimmistä periaatteista: tavaroiden, palveluiden, henkilöiden ja pääoman vapaa liikkuvuus. Tämä periaate koskee myös terveyspalveluita ja niitä tarvitsevia EU:n kansalaisia. Juuri siksi potilasdirektiivi säädettiin vuonna 2011. Olipa tarve kuinka pieni tai suuri tahansa, se maa, joka tätä vapautta rajoittaa, rikkoo EU:n yhtä keskeistä periaatetta. EU:n komission on puututtava asiaan ennemmin tai myöhemmin.

”Ennemmin” meni jo, kun EU vaati Suomelta muutoksia potilasdirektiivin toimeenpanoon. ”Myöhemmin” on aivan kohta. Jos Suomi ei muuta käytäntöään direktiivin mukaiseksi, edessä on mitä todennäköisimmin oikeusprosessi EU:n kanssa. Siitä saattaa seurata merkittävät sanktiot.

AJETAANKO YRITYKSET ULKOMAILLE?

Potilasdirektiivissä on kyse siitä, että kun EU-jäsenmaan kansalainen saa lähetteen oman maansa julkisen terveydenhuollon kiireettömään hoitoon, hän voi hakeutua hoitoon myös johonkin toiseen EU-maahan. Syynä tähän voivat olla esimerkiksi oman maan pitkät hoitojonot tai epätietoisuus siitä, milloin hoitoon pääsee. Direktiivin mukaan hoidon voi hankkia mistä tahansa EU-maasta myös yksityiseltä terveyspalveluntuottajalta. Potilaan ei tarvitse maksaa tästä hoidosta enempää kuin mitä hän maksaisi siitä oman maansa julkisessa terveydenhuollossa.

Nykyisin suomalaisen hakeutuessa kiireettömään hoitoon toiseen EU-maahan – julkiselle tai yksityiselle palveluntuottajalle – hän saa hoidosta vain vaatimattoman Kela-korvauksen, saman kuin yksityiseltä palveluntuottajalta hankitusta hoidosta Suomessa. Loppu, siis pääosa kustannuksista, pitää rahoittaa itse.

Ilpo Tolosen mukaan Suomen korvausperiaatteen muuttaminen potilasdirektiivin mukaiseksi ei yksinään riitä, koska silloin suomalaisille tulisi halvemmaksi hankkia terveyspalveluita yksityiseltä toimijalta ulkomailta kuin Suomesta. Tilanne vääristäisi kilpailuasetelmaa suomalaisten yritysten vahingoksi ja veisi verovaroja pois Suomesta.

”Direktiivin toimeenpano pitää toteuttaa siten, että se ei syrji Suomessa toimivia yksityisiä terveyspalveluiden tuottajia. Muuten vaarana on, että suomalaisille terveyspalveluyrityksille syntyy kannuste perustaa tytäryhtiöitä ulkomaille. Ne palvelisivat suomalaisia esimerkiksi lähialueilla Tallinnassa, Tukholmassa tai Haaparannalla”, Tolonen sanoo.

EU:LLE ANNETTU LUPAUS EDELLEEN TÄYTTÄMÄTTÄ

EU:n potilasdirektiivi on pantu Suomessa täytäntöön lailla rajat ylittävästä terveydenhuollosta. Vaikka LPY kannatti lakia aikanaan tilapäisenä järjestelynä, se esitti samalla myös vaihtoehtoisia korvaamismalleja.

Lakia rajat ylittävästä terveydenhuollosta pitää muuttaa, koska potilasdirektiivi on toimeenpantu Suomessa sen avulla väärin. EU on tämän takia käynnistänyt rikkomusmenettelyn Suomea vastaan jo vuonna 2016. Suomen valtio lupasi edellisellä hallituskaudella korjata asian sote-uudistuksen yhteydessä. Nykyisen hallituksen sote-uudistukseen direktiivin toimeenpanon korjaaminen ei kuitenkaan sisälly. LPY:n mielestä sen pitäisi sisältyä.

Ilpo Tolosen mukaan on olemassa aito riski Suomen valtion joutumisesta korvausvastuuseen siitä, että se ei ole implementoinut EU:n potilasdirektiiviä oikein. Tästä aiheutuvat sanktiot voivat nousta jopa kymmeniin miljooniin euroihin.