Puheenvuoro, Anssi Kujala

Kaikkien tuotantokausien heikoin esitys

Tämän lehden lukijat, jos ketkä, tietävät, että menossa on eri laskentatavoista riippuen neljäs tai jopa kuudes tuotantokausi soten uudistamiseksi.

Matka on ollut pitkä. Useampi hallitus on pyrkinyt tekemään uudistusta, jossa valmistaudutaan ikääntyvän Suomen kasvavaan hoidon ja hoivan tarpeeseen sekä siihen, miten järjestämisvastuussa oleva julkinen sektori suoriutuu tehtävästään.

Kunkin hallituksen yritys on peilannut aikaansa ja myös hallituksen poliittista koostumusta. Osaltani olen saanut nauttia näistä sote-uudistuksen vaiheista eri työtehtävissä. Jokaisessa vaiheessa on aina yllättänyt lainsäädännön mutkikkuus, mutta toisaalta myös se, kuinka voimakkaasti uudistuksessa pyritään ajamaan tavoitteiden toteutumisen kannalta epätarkoituksenmukaisia toimintamalleja.

Samaan aikaan, kun eduskunnan käsiteltävänä on yksityisen sektorin kannalta kaikkien näiden tuotantokausien heikoin esitys, nyt näyttää jonkinasteinen ”taisteluväsymys” vaivaavan. Median mielenkiinto on selvästi vähäisempää – ja myös poliitikot ja kansalaiset ovat väsyneitä.

Käsittelyssä olevan esityksen puolustajien keskeinen hokema on, että Sipilän hallituksen sote-esitys olisi kaatunut liian suureen yksityisen sektorin rooliin. Näin ei kuitenkaan ollut. Selityksellä yritetään hakea oikeutusta nyt tehdyille linjauksille.

Viime kaudella perustuslakivaliokunnan lausunnossa todettiin, että valinnanvapauslainsäädäntö täyttää perustuslain vaatimukset. Samoin oli alihankintaa koskevien säännösten osalta. Myöskään asiakassetelissä ja henkilökohtaisessa budjetissa ei ollut ongelmia perustuslain kannalta.

Sote ei siis kaatunut yksityisten toimijoiden rooliin – ne haasteet oli ratkaistu kestävällä tavalla. Haluan muistuttaa, että Sipilän hallitus muuttui toimitusministeriöksi ja sote kaatui ennen kaikkea siksi, että eduskunnassa tuli viime hetkillä liian paljon korjattavaa niin sanottuun Maku II -lakipakettiin eli kaikkeen muuhun kuin soteen liittyvään lainsäädäntöön. Aika ei enää riittänyt korjaamiseen.

Suomessa on yli 18 000 sote-yritystä ja niissä työskentelee yhteensä yli 80 000 soteammattilaista. Tämä merkittävä tuottajajoukko jätettiin hallituksen esityksessä huomiotta. Hallituksen oma toimielin, lainsäädännön arviointineuvosto, antoi tästä poikkeukselliset moitteet.

Nykymallissa laaja yksityisten palveluntuottajien joukko täydentää verkostomaisesti toimien kuntien järjestämisvastuulla olevaa palvelutuotantoa. Tämä on kunnissa nähty hyväksi. Paikalliset päättäjät ovat myös ymmärtäneet yritysten merkityksen kuntien elinvoimalle ja palveluiden saatavuudelle, erityisesti lähipalveluiden turvaamiselle.

Paikalliset päättäjät ovat ymmärtäneet yritysten merkityksen.

Hallituksen sote-esityksen henki ohjaa hyvinvointialueita tuottamaan palvelut pääasiallisesti itse. Esimerkiksi alihankintaa, alihankinnan ketjuttamista ja kuoriorganisaatioita koskevat esitykset heikentävät yksityisten toimijoiden mahdollisuuksia tuottaa palveluita julkiselle sektorille.

En voi kannattaa nykyistä hallituksen esitystä. Se rajoittaa hyvinvointialueen itsehallintoa verrattuna nykyiseen kuntapohjaiseen järjestelmään. Lisäksi se pyrkii muokkaamaan yksityisen sektorin rakenteita tavalla, joka heikentää palvelumarkkinoiden toimivuutta.

Mikäli eduskunta ei merkittävällä tavalla muuta hallituksen sote-esitystä, koko lakiesitys on valmisteltava uudelleen.

ANSSI KUJALA

varatoimitusjohtaja, Suomen Yrittäjät

Kuva: Sini Pennanen, Suomen Yrittäjät