Tavoitteisiin päästään vain tuottavuutta parantamalla

Teksti: Martti Ahlstén

Kuva: Juha Sarkkinen, PlusTerveys

Sote-palveluiden kasvavaan tarpeeseen ei voida vastata kunnolla muuten kuin parantamalla koko palvelujärjestelmän tuottavuutta. Rahoituksen lisääminen ei riitä. Onneksi välineitä on paljon.

LPY:n mielestä tuottavuuden parantamisen perustana pitäisi olla sote-palveluiden järjestäjätahon vahvistaminen sekä järjestäjän ja tuottajan roolien eriyttäminen julkisella sektorilla. Eri roolien eriyttäminen mahdollistaa sen, että julkisen vallan viranomaistehtävät eivät sekoitu julkisen sektorin palvelutuotannon kanssa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että järjestäjätaho ei voisi myös itse tuottaa palveluita. Oman tuotannon lisäksi järjestäjä voi hankkia sote-palveluita alan yrityksiltä ja kolmannen sektorin toimijoilta.

”Periaatteen pitäisi olla se, että julkinen järjestää ja paras tuottaa”, sanoo LPY:n hallituksen varapuheenjohtaja Tiina Tolvanen.

Sanna Marinin hallituksen sote-esityksessä hämmennetään järjestämisen ja tuottamisen käsitteitä. Tuleville sote-alueille annetaan mahdollisuus eriyttää palveluiden järjestäminen ja tuotanto, mutta siihen ei kannusteta. Ongelmallisinta kuitenkin on hallituksen tulkinta, että hyvinvointialueella palveluiden järjestäjänä on oltava riittävä kyky tuottaa palveluita itse sote-palveluiden kaikilla osa-alueilla.

”Tämä on ongelmallista paitsi periaatteellisesti, myös käytännössä. Mikä määrä on riittävä? Siitä syntyy takuuvarmasti erimielisyyksiä. Ja koska järjestäjillä ei nytkään ole kykyä tuottaa riittävästi palveluita kaikilla erityisaloilla, miten uudetkaan järjestäjät siihen kykenisivät, vaikka järjestäjät olisivatkin nykyistä suurempia?” Tiina Tolvanen kysyy.

MONITUOTTAJUUTTA EI SAA VÄHENTÄÄ

Toinen tärkeä keino tavoitteiden saavuttamiseksi on monituottajuuden ja tuottajien välisen kilpailun hyödyntäminen.

Terveydenhuollon tulevaisuuden haasteet ovat niin suuria, että kaikki olemassa olevat resurssit on saatava mahdollisimman tehokkaaseen käyttöön. Muuten emme pysty vastaamaan haasteisiin ja seurauksena on ongelmia hoidon saatavuudessa ja saavutettavuudessa. Sillä ei pitäisi olla mitään merkitystä, millainen on se organisaatio, joka palveluita tuottaa, kunhan saatavuus, laatu ja vaikuttavuus ovat kunnossa.

Hallitus on kuitenkin lähtenyt rakentamaan sote-järjestelmää, jossa yksityisiltä tuottajilta ostettavien palveluiden määrää pyritään vähentämään. Hallituksen edustajat sanovat, että suuria muutoksia ei ole tulossa, mutta lakiesitys ja sen perustelut kertovat toista.

Hallituksen mukaan kaikkia palveluita voidaan ostaa yksityisiltä toimijoilta jatkossakin, jos sitä ei ole laissa erikseen kielletty. Tällaisia kieltoja hallituksen lakipaketissa on kuitenkin paljon. Yksityinen terveydenhuolto näkee hallituksen sote-esityksessä ideologisen perusvirityksen. Onko hallituksen esityksen tavoitteena heikentää yksityistä terveydenhuoltoa silläkin uhalla, että palveluiden parempi saatavuus ja muut soten tavoitteet vaarantuvat?

Potilaan kannalta tärkeintä on, että hoitoon pääsee ja se on hyvää – ei se, kuka hoidon tuottaa.

Juha Sarkkinen

KILPAILUUN PITÄÄ KANNUSTAA

Tiina Tolvasen mukaan sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmässä pitäisi sallia aito kilpailu, itse asiassa siihen pitäisi kannustaa.

Kilpailu ei ole tavoite vaan väline, jonka avulla voidaan edistää tavoitteiden saavuttamista. Tätä välinettä kannattaa käyttää, koska se on tehokas. Palveluntuottajien välinen aito kilpailu hillitsee kustannusten kasvua, koska hoitoon pääsee oikea-aikaisemmin ja hoidon vaikuttavuus paranee. Palveluiden kysynnän kasvu on niin suurta, että potilaita riittää kaikille toimijoille, niin julkisille kuin yksityisille.

Kilpailu myös kannustaa kehittämään uusia toimintamalleja sekä hyödyntämään innovaatioita ja uutta teknologiaa. Digitaalisuus on siirtymässä laitteista palveluihin. Etävastaanotot ovat tästä hyvä esimerkki.

Kelan tilaston mukaan yksityisen terveydenhuollon etäpalveluiden käyttö monikymmenkertaistui vuonna 2020. Etävastaanottojen myötä on pystytty merkittävästi parantamaan palveluiden saatavuutta ja kustannustehokkuutta.

PK Terveyden toimitusjohtaja Tiina Tolvanen sanoo, että kilpailu ei ole tavoite vaan väline, jonka avulla voidaan edistää tavoitteiden saavuttamista.

Juha Sarkkinen

PALVELUSETELIN KÄYTTÖÄ LISÄTTÄVÄ

Julkinen sektori on tähän saakka hankkinut yrityksiltä ja kolmannen sektorin toimijoilta palveluita kilpailutusten, ulkoistusten ja palvelusetelijärjestelmien avulla. Hallituksen esityksen mukaan palveluseteleiden hyödyntäminen on jatkossakin mahdollista ja niitä koskevaa lainsäädäntöä uudistetaan.

Tiina Tolvanen toteaa, että palvelusetelit ovat olleet poikkeuksellisen alihyödynnetty väline erityisesti terveyspalveluissa. Siellä, missä niitä on käytetty, tulokset ovat olleet hyviä: asiakkaat ja kunnat ovat olleet tyytyväisiä. Silti palveluseteleiden käyttäminen on jäänyt vähäiseksi, vain noin yhdeksi promilleksi terveydenhuollon kokonaismenoista. Haasteena on ollut se, että palvelusetelin arvo on määritelty liian alhaiseksi. Toiminta ei silloin ole ollut palveluntuottajille kannattavaa.

”Tuottajia saadaan vain, jos setelin arvo on määritelty oikein”, Tolvanen painottaa. ”Lisäksi seteli pitäisi määrittää subjektiiviseksi oikeudeksi tai sitä olisi pakko tarjota vähintäänkin silloin, kun hoitotakuu ei ole potilaan kohdalla toteutumassa.”

INNOVATIIVISEN KEHITTÄMISEN JATKUTTAVA

Pienten osakokonaisuuksien kilpailutus ja hankinta on hallituksen sote-esityksessä edelleen mahdollista. Laajoja kokonaisulkoistuksia ei enää sallittaisi ja osaa voimassa olevista sopimuksista uhkaa irtisanominen tai jopa mitätöinti. Tämä voi johtaa toimivien, jonoja lyhentäneiden ja kustannustehokkuutta parantaneiden terveysasemaulkoistusten päättämiseen.

Sosiaali- ja terveysministeriö myöntää, että laajojen ulkoistusten kieltäminen vähentää palveluiden innovatiivista kehittämistä. Tiina Tolvanen huomauttaa, että innovatiivisuus ei koske pelkästään laajoja kokonaisulkoistuksia.

”Yksityinen sektori ylipäätään on innovatiivisempi kehittäjä kuin julkinen. Se on yksi syy sille, miksi kunnat ovat halunneet käyttää yksityisiä palveluita eri tavoilla”, hän sanoo.

”Edessä olevat haasteet ovat niin valtavia, että niistä ei selvitä ilman innovatiivista uudistamista. Siksi pitäisi mieluummin pyrkiä suosimaan uudenlaisia ratkaisuja kuin kehittää rakenteita, jotka vähentävät niitä. On huolestuttavaa, että hallitus pitää innovatiivisuuden vähentymistä hyväksyttävänä”, Tolvanen sanoo.

KEINOJA, JOIDEN AVULLA SOTEN TAVOITTEET VOIDAAN SAAVUTTAA

• Järjestäjän ja tuottajan rooleja selkiytettävä sekä eriytettävä ne toisistaan

• Hyödynnettävä monituottajuutta

• Lisättävä palveluntuottajien välistä kilpailua

• Kehitettävä palveluiden innovatiivisuutta esimerkiksi digitaalisuuden avulla

• Lisättävä valinnanvapautta esimerkiksi palveluseteleitä hyödyntäen