Ei hyvältä näytä

Teksti: Martti Ahlstén

Kuva: Aki Rask

Sote-uudistus heikentää julkista terveydenhuoltoa sekä määrällisesti että laadullisesti.

"Ei hyvältä näytä. Ei anna hyvinvointialueille mahdollisuuksia saavuttaa annettuja tavoitteita. Ei auta hillitsemään kustannuksia. Ei auta parantamaan hoidon saatavuutta ja laatua. Lisää eriarvoisuutta eri väestöryhmien kesken.”

Siinä Lauri Korkeaojan lyhyt vastaus kysymykseen, miltä hallituksen sote-uudistus näyttää. Korkeaoja toimii yhteiskuntasuhteista vastaavana johtajana Terveystalossa.

Entä pidempi vastaus? ”Tällä uudistuksella heikennetään julkisen sektorin kykyä hoitaa kansalaisia tulevaisuudessa. Erityisesti tämä tapahtuu sitä kautta, että rajoitetaan voimakkaasti tulevien hyvinvointialueiden mahdollisuutta järjestää palvelut parhaaksi katsomallaan tavalla”, hän sanoo.

JULKISET PALVELUT KESKITTYVÄT

Suomessa hoitoon pääsy perusterveydenhuollossa on Lauri Korkeaojan mukaan auttamattoman heikolla tasolla. Siksi erityisesti pienissä kunnissa on päädytty tekemään ulkoistuksia ja hankintasopimuksia yksityisten toimijoiden kanssa. Kun ostoja yksityisiltä pitää jatkossa vähentää eikä palveluita pystytä järjestämään omana tuotantona, se hänen ennusteensa mukaan johtaa julkisten palveluiden keskittymiseen maakuntakeskuksiin.

Korkeaoja ei hyväksy yksioikoisesti väitettä, että suuri yksikkö pystyy aina järjestämään palvelut paremmin kuin pieni. On esimerkkejä siitä, että keskisuuri tai pieni yksikkö toimii hyvin, ja vastaavasti esimerkkejä siitä, että suuri yksikkö toimii tehottomasti. Joka tapauksessa haja-asutusalueiden palvelut heikkenevät.

Samanaikaisesti kun palveluiden kysyntä kasvaa, sote-uudistus vie hyvinvointialueilta välineen hyödyntää yksityisiä palveluita. Niinpä uudistus tulee kaiken kaikkiaan johtamaan siihen, että julkisen sektorin kyky järjestää sote-palveluita heikkenee. Tästä puolestaan seuraa, että itsemaksettavien palveluiden kysyntä yksityisiltä toimijoilta kasvaa.

IDEOLOGIA OHJAA PALVELUIDEN KEHITTÄMISTÄ

Suomen terveydenhuollon palvelujärjestelmän olennainen kysymys on Lauri Korkeaojan mukaan se, halutaanko ajaa ideologisia tavoitteita vai kansalaisten etua: palveluiden saatavuuden parantamista ja niiden kehittämistä sekä julkisin että yksityisin voimin.

”Suomi on EU:n ainoa maa, jossa terveyspalveluiden julkisen tuotannon osuus on yli 90 prosenttia, ja tämä on osasyy palveluiden huonoon saatavuuteen. Muuallakin terveydenhuolto rahoitetaan pääsääntöisesti verovaroin tai lakisääteisin vakuutuksin, mutta palveluita tuottavat merkittävässä määrin myös yritykset”, hän sanoo.

Kaikkialla muualla EU:ssa ihminen voi valita, minne menee hoitoon perusterveydenhuollossa ja usein myös erikoissairaanhoidossa. Suomessa se ei ole samalla tavalla mahdollista. Lisäksi Suomi on ainoa maa Euroopassa, jossa julkinen sairaala ei saa hankkia yksityiseltä esimerkiksi anestesiassa annettavia hoitoja, vaikka mikään laatuun tai potilasturvallisuuteen liittyvä tekijä ei tue sitä, että näin pitäisi olla.

HALLITUS EI TUNNISTA KILPAILUN HYÖTYJÄ

Kilpailu tuottaa laatua. Tämä on Lauri Korkeaojan mukaan kiistämätön tosiasia myös terveydenhuollossa. Sote-uudistuksen keskeinen ongelma on, että sen avulla yritetään vähentää kilpailua. Hänen mukaansa palveluntuottajien välistä kilpailua pitää ennemminkin lisätä kuin vähentää.

Terveydenhuollosta ollaan tekemässä julkista hallintotoimintaa eikä se ole kansalaisten etu. Pitkällä aikavälillä kilpailun vähentämisestä seuraa, että Suomi jää muista maista jälkeen yhä enemmän palveluiden saatavuudessa – ja pikkuhiljaa myös laadussa.

Hallituksen sote-esitys perusteluineen on yli 1 600 sivun laajuinen. Kilpailu on siinä esillä eri yhteyksissä, mutta vain oikeudellisesta näkökulmasta.

”Hallitus ei pohdi esityksessään lainkaan, voisiko kilpailusta terveydenhuollon palveluiden tuotannossa olla jotakin hyötyä”, Korkeaoja sanoo.